Keikka-arvio: Eppu Normaali @ Pöheikön Pölläys, Ylöjärvi, 24.5.2019

Eppu Normaali avasi keikkakesänsä viime viikon perjantaina 24.5. kotitanhuvillaan Ylöjärvellä 28. kertaa järjestetyssä Pöheikön Pölläys-tapahtumassa. Allekirjoittanut kaapi keikkalipun ja majoituksen takataskuun välittömästi viime marraskuussa kun esiintyminen julkistettiin: olisihan kyseessä ensimmäinen ”oikea” Eppu-keikka liki kahteen vuoteen.

Aamujuna Joensuusta kutsui perinteiseen keikkareissutyyliin klo 7 ja harmaa Tampere saavutettiin Pieksamäen aseman bluesin jälkeen puolen päivän maissa. Lähiliikennebussilla alkuillasta kohti Ylöjärveä ja välittömästi porttien auettua klo 19 eturiviin pitämään paikkaa. 

Lämmittelynumerona toimi Jenni Mustajärvi yhtyeineen. Aivan tarttuvia biisejä, vaikkakin alkusetistä tuli aika monta samansykkeistä kappaletta. Bändi ja Jenni itse kyllä toimivat hyvin! Myös isä-Pauli oli tarkkailemassa meininkiä lavan reunalla.

Klo 22.15 oli sitten pääesiintyjän vuoro. Aloitus viivästyi kuitenkin pari minuuttia, kun teknikot nostelivat käsiään pystyyn Pantsen (uusien?) kitaraefektien kanssa. Tahroja paperilla räimäytti kuitenkin tunnelman heti teltan kattoon. Pientä kiertohämminkiä meinasi olla, mutta sen ei annettu latistaa. Heti perään ammutut Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja Vihreän joen rannalla (kauan sitten) poistivat omat epäilykset siitä, oliko tässä reissussa mitään järkeä. Hienosti soi ja Yhtye oli harjoitelleessa sekä inspiroituneessa iskussa.

Ensimmäisessä puheenvuorossaan Martti totesi, että edellisen keikan jälkeen valtaosasta bändiä on tullut virallisesti vanhoja. Lisäksi hän omisti ainakin tämän ensimmäisen keikan alkuaikojen voimahahmolle Mikko Saarelalle, jonka kädenjälkeä kuultiin vahvasti seuranneessa helmessä Hipit rautaa. 

Minun aurinkolasit kuultiin toissa kesältä tuttuna duettona Martin ja Sami Ruusukallion esittämänä. Sitä seurasi toinen, vielä kauemmaksi historiassa ulottanut, Saarela-biisi Maitokuski-twist. Esi-eppu-aikainen ralli, jota oli selvästi harjoiteltu ja sovitettu lisää maaliskuisen Tavastian-keikan jälkeen.

Näiden parin obskuriteetin jälkeen alettiin siirtyä hittejä kohti kahden loisteliaan numeron myötä. Pimeyden tango ja Vuonna ’85 soivat molemmat rouheasti ja röyhkeästi, niitä seuranneen On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa-biisin ollessa jälleen piristävä poikkeus hittikavalkaadissa.

Keikan top3-hetkiin lukeutui Kun olet poissa. Viimeisimpänä keikkakesänä 2017 piti kiertää neljä keikkaa kolmen kuukauden aikana, että sen sai kuulla: nyt osui heti. Loistava tunnelma ja hienoa soittoa lopukkeen vyöryessä biisin teeman mukaisesti. KOP:in jälkeen oltiinkin turvallisesti klassikko-osastolla loppukeikan ajan.

Valistusosuudesta vastasi jälleen parivaljakko Murheellisten laulujen maa ja Baarikärpänen. Jälkimmäisessä Torvinen soitti muutama vuosi sittenkin nähtyä led-valoin koristeltua kitaraa, jonka sointi oli tällä kertaa mallinnettu akustiseksi. Eli pitkästä aikaa paluuta vanhaan meininkiin, kun Baarikärpänen säestetään akkarilla! Urheiluhullu sisälsi tietenkin Martin lihasten esittelyt.

Joka päivä ja joka ikinen yö on aina mahtava eikä sortunut tällä kertaa ylisoittamiseen kuten joskus. Puhtoinen lähiöni seurasi sitä, kuten usein. ”Lähiön” lopun vihellyssoolossa kuultiin piiitkäästä aikaa bassosoolo takanojineen, kuten joskus aikoinaan. Mukava välähdys menneestä tämäkin.

Loppukirissä soinut Linnunradan laidalla eli hieman erilaisella kitarakompilla kuin aiemmin ja Aku ryskytti massiivisesti. Teltassa olleet useampi subbari tehostivat eritysesti bassorumpua nasakasti. Kitara, taivas ja tähdet ja viimeisenä kuultu Voi kuinka me sinua kaivataan saattelivat pääsetin loppuun Kahdeksas ihme-levyn tunnelmissa.

Encoreen saavuttiin Martin juontaessa sisään biisin, jonka ajankohtaisuudesta poliitikot ovat pitäneet hyvän huolen. Vuoron sai Suomi-ilmiö, joka on livenä aina parempi kuin levyllä kertosäkeen yhteislauluineen. Toiseksi viimeisenä kuultiin haikeankaunis Kaikki häipyy, on vain nyt ennen kuin Njet njet saatteli hienon keikan maaliinsa loppuryminöineen.

Hieno keikkareissu siis takana jälleen. Lavalta kouraan saatu biisilista muuten paljasti, että encoressa oli tarkoitus soittaa neljä biisiä. Keikka päättyi tasan klo 00.00, mutta Pidetään ikävää jäi pois. Jos alussa ei olisi ollut siitä muutaman minuutin viivästystä kitarakamojen kanssa, niin ehkä se olisi kuultu...

Biisilista kokonaisuudessaan:

1. Tahroja paperilla


2. Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset


3. Vihreän joen rannalla (kauan sitten)


4. Hipit rautaa


5. Minun aurinkolasit


6. Maitokuski-twist


7. Pimeyden tango


8. Vuonna ’85


9. On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa


10. Kun olet poissa


11. Murheellisten laulujen maa


12. Baarikärpänen


13. Urheiluhullu


14. Joka päivä ja joka ikinen yö


15. Puhtoinen lähiöni


16. Linnunradan laidalla


17. Kitara, taivas ja tähdet


18. Voi kuinka me sinua kaivataan


19. Suomi-ilmiö


20. Kaikki häipyy, on vain nyt


21. Njet njet

Muutama keikkavideo löytyy täältä: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEZ7g9CKSQ_dIfcT1jRBlAX0

Ausculto - Viikon Aivoradio 20/2019

”Talking Heads - Genius of Love (Stop Making Sense): Alunperin Tom Tom Clubin hitti vuodelta 1981. Ja Tom Tom Clubhan oli alun perin Talking Heads yhtyeen Chris Frantzin ja Tina Weymouthin sivuprojekti. Stop Making Sense on samannimisen kolmesta Talking Heads -konsertista koostetun elokuvan soundtrack.

Edwyn Collins - Gorgeus George: Orange Juicen hajottua Edwyn aloitti soolouransa. Hänen kolmannella sooloalbumillaan suurimman hittinsä (A Girl Like You) lisäksi on myös näinkin upea kappale.

Little Steven - Soul Power Twist: Tuoreelta Summer of Sorcery -albumilta. Jotekin tulee mieleen Southside Johnny & the Dukes, jossa tosin mr. Zandt on myöskin soitellut. Päivitettyjä nuoruuden kaikusointuja.

Ulf Lundell - Definitivt religion: Albumille Tranorna kommer Ulf on työstänyt bändiversioiksi seitsemän kappaletta viimevuotiselta Skisser-levyltään. Vahvaa, vahvaa Ulfin tulkintaa ja bändityöskentelyä.

Ulf Lundell - Klockorna: Otetaanpa kuunteluun sitten kappale albumilta Skisser. Mies ja kitara, toimii näinkin.

Ismo Alanko - Voi ei!: Ismo pyrkii tekemään sellaista musiikkia, jota itse haluaisi kuunnella. Kelpaa minullekin.

West, Bruce & Laing - Pleasure: 70-luvun perus jytä meininkiä tältä ns. super triolta.”
Yyte

”Kingston Wall – I Feel Love: Donna Summeria paljon paremmassa muotissa. Tässäkin kappaleessa on sellainen juoksukisafiilis.

Devin Townsend Band – Storm: Sateisen kesäpäivän musiikkia. Luvattoman kova laulusuoritus.

Gov’t Mule – Mr. Man: Perinteistä eteläistä rokkia, mutta niin pirun hyvin esitettyä. Tämä sinne aurinkoisempiin päiviin.

Porcupine Tree – Trains: Aletaan kolkutella niitä aikoja, kun tämä kappale soi takaraivon sopukoissa. Kesäillat ja Trains… huoh.

Rhapsody of Fire – Seven Heroic Deeds: Piti nostaa Rhapsodylta listalle sellainen kappale, jossa ei ole of-sanaa. Se on nimittäin jokseenkin harvinaista. Takuuvarmaa sinfoniametallia.

Rainbow – Stargazer: Rainbown parhaan levyn parhaita kappaleita. Kappale taitaa olla New York-miksauksena, mutta se ei huononna tehoa.

Arch/Matheos – Straight and Narrow: Sattuman kaupalla tuli vetävä power metal -biisi vastaan. Helloweeniä, Edguyta ja pikkuisen enemmän progea. Oikein hyvä.

Masterplan – Headbangers Ballroom: Ja sitten noita edellisiä ihan oikeasti. Jorn Lande on parhaita metallilaulajia ikinä.

Ghosts on TV – End All States: Vaikuttavaa Suomi-musaa. Jälleen on tunnelma kuin kesämökki vesisateella. Vihreä ja syvä.

Godspeed You! Black Emperor – Storm: Post-rockia mp3-ajalta. Parikymmentä minuuttia miellyttävissä tunnelmissa.”
T

”Tässä matkalla kesän ensimmäiselle Eppu-keikalle voisi koota puoli tusinaa biisiä heiltä. Orkesterin kehityskaarikin hahmottuu samalla.

Pop pop pop
Vahantajoki
Taivaassa perheet turvataan
Kaikki häipyy, on vain nyt
Kivenä kengässä
Suolaista sadetta”
A

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=nEtV75dESMmAzOzbAzJsYQ[/embed]

Ausculto - Viikon Aivoradio 20/2019

”Idle Hands – Mana: Hands down of the biggest surprises this year. Saw them at Keep It True and thought it was good, but this debut album is filled with great hooks, melodies and sing-alongs...don’t miss out!!”
Spinebrain

”Räjäyttäjät – Samassa veneessä: Yksinkertaisesti soundit alkavat olla sellaiset, että Räjäyttäjiäkin jaksaa kuunnella. Doom-otekaan ei ole pahasta. Iloisempaa Spiritus Mortisia.

NEFER NEFER – Älä mee: Suosituslistalta tullutta poppia. Kyllä tätä auringonpaisteessa kerran kuuntelee.

Juice Leskinen – Ajan henki: Kuten kaverini totesi: Ei uskoisi, että on tehty 80-luvun alussa.

Cog – Bird of Feather: Australiasta aikojen takaa. Mikä hulluinta tämä soi joskus Radio Suomessa.

Onségen Ensemble – Duel: Magyarpossemaista kasvattelua. Tällaisesta tykkään valoisina kesäiltoina ja jopa kesäöinä.

Kaunis Kuolematon – Eloton: Bändin nimi ei ehkä kutsu luokseen, mutta laadukasta on materiaali. Fallujah tulee itselleni mieleen. Kliinit laulumelodiat toimivat oikein hyvin.

Daft Punk – Beyond: Daft Punkia voi aina olla kappale pari.

Saxon – The Secret of Flight: Jotenkin tällainen perinteinen hevimetalli lähtee pieninä annoksina liiankin hyvin.

Silversun Pickups - Freakazoid: Veljen suosituksia. Kovasti on kaikuja musiikista, jollaista itse soitamme.

Kolmas Nainen – Iso tyttö ja pikkutyttö (Live): Minähän en livejä harrasta juurikaan, mutta tässä Paulin laulu ja bändin soitto on parhaimmillaan. Kova.”
T

”Tällä viikolla on sitten ollut Bruce-viikko livetaltiointien muodossa, uutta levyäkin odotellessa. Nyt kun näitä arkistobiisejä löytyy Spotifystakin, niin laitetaan muutama nosto jakosalle.

Badlands
Born to Run
Further On (Up the Road)
The Ghost of Tom Joad (feat. Tom Morello)
Land of Hope and Dreams
Murder Incorporated
No Surrender
Racing in the Street
Tenth Avenue Freeze-Out”
A

”Jon Lord - Blues Project Live: Minulle Jon Lordin jäljittelemätön urkusaundi oli Deep Purplen sielu. Hänen soololevyissään on usein toisenlainen, klassisen ote, mutta tällä levyllä mennään taas ja kovaa.”
Yyte

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=OSQVDAJYTTm0EY60jbWlew[/embed]

Toomion musiikkivuosi 2018

On aikaa kulunut aika paljon vuoden vaihteesta, mutta voin kertoa, että on ollut hoppua. Tässä se kuitenkin tulee.

Vuonna 2018 tapahtui musiikillisesti laajemmin kuin edeltävänä vuonna. Enää ei sellaisia maagisia TOP10-ikinä-levyjä tipahtele niin usein, joka tietysti johtuu jo iästäkin jonkin verran. Kiinnostavaa musiikkia kuitenkin julkaistaan edelleen, kunhan sen vain löytää.

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.

ARTISTIT

Stam1naa tuli kuunneltua paljon, koska musiikkityylinä se vaatii paljon. Mutta myös siksi, että albumi oli hyvä. The Who taas on tullut tuolta Metallin olemus -kuunteluista vastaan eikä se huono olekaan. M83 on sellaista musiikkia, mitä itse tulee autoa ajaessa kuunneltua. King Gizzard viihtyy listalla siksi, että se julkaisi edellisvuonna neljä albumia, jotka kaikki piti ottaa haltuun. Brian Eno yllättää itsenikin, mutta muuten meno on tuttua.

1. 
   
   
   
   1. 
      
      
      
      1. Stam1na
      
      
      2. The Who
      
      
      3. M83
      
      
      4. Pink Floyd
      
      
      5. King Gizzard & Lizard Wizards
      
      
      6. Queen
      
      
      7. J.Karjalainen
      
      
      8. Brian Eno
      
      
      9. Evergrey
      
      
      10. Sara
      
      
      
      
   
   
   
   

ALBUMIT

Stam1nalle samat sanat kuin edelliseenkin. Arcane Roots taas löytyi jotenkin vanhoja kuunnellen. Sen uusin albumi oli kovasti mieleen ja tuli kuunneltua paljon. The Whon Tommy nousee jo albumin pituuden takia korkealle. Jii taas sopii autoilun taustalle. Spidergawd oli myös viime vuoden superlöytö. Jostain syystä listoilla keikkuu myös XXXTentacion, vaikkei se musiikkina minua olekaan. Ei se kuitenkaan ole niin kamalaa, kuin voisi ajatella.

1. 
   
   
   
   1. 
      
      
      
      1. Stam1na – Taival
      
      
      2. M83 – Before the Dawn Heals Us
      
      
      3. Arcane Roots – Melancholia Hymns
      
      
      4. The Who – Tommy
      
      
      5. J.Karjalainen – Sä kuljetat mua
      
      
      6. Pink Floyd – The Wall
      
      
      7. Spiderqawd – Spidergawd IV
      
      
      8. XXXTentacion - ?
      
      
      9. Propagandhi – Victory Lap
      
      
      10. Sara – Summa
      
      
      
      
   
   
   
   

KAPPALEET

Stam1naa tuli kuunneltua paljon, kuten aina bändin uuden albumin valmistuttua. Se on joka tapauksessa suomalaiseksi metalliksi todella laadukasta. Take on Me upposi tytöllenikin, joten sitä piti aika usein laittaa soimaan. Arcane Rootsin Off the Floor jää hienosti päähän. Sama taipumus on Spdergawdin Is This Love...?:lla.

1. 
   
   
   
   1. 
      
      
      
      1. Stam1na – Elämänlanka
      
      
      2. A-ha – Take on Me
      
      
      3. Arcane Roots – Off the Floor
      
      
      4. Spidergawd – Is This Love..?
      
      
      5. Stam1na – Enkelinmurskain
      
      
      6. Maj Karma – 101 tapaa olla vapaa
      
      
      7. Stam1na – Gaian lapsi (feat. Anna Eriksson)
      
      
      8. Stam1na – Hyvää yötä
      
      
      9. Arcane Roots – Arp
      
      
      10. Edu Kettunen – 69-Scania
      
      
      
      
   
   
   
   

Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista.

ALBUMIT - 2016

1. 
   
   
   
   1. 
      
      
      
      1. David Bowie – Blackstar (1.)
      
      
      2. Oranssi Pazuzu – Värähtelijä (2.)
      
      
      3. Gojira - Magma (3.)
      
      
      4. Haken - Affinity (4.)
      
      
      5. Fallujah - Dreamless (5.)
      
      
      6. Radiohead – A Moon Shaped Pool (6.)
      
      
      7. Stam1na - Elokuutio (7.)
      
      
      8. Devin Townsend Project - Transcendence (8.)
      
      
      9. Twelve Foot Ninja – Outlier (9.)
      
      
      10. Zeal and Ardor (10.)
      
      
      
      
   
   
   
   

ALBUMIT - 2017

1. 
   
   
   
   1. 
      
      
      
      1. Enslaved - E (1.)
      
      
      2. Arcane Roots – Melancholia Hymns (*)
      
      
      3. Anathema – The Optimist (2.)
      
      
      4. Antti Pouta – Yhteys (3.)
      
      
      5. Spidergawd – IV (*)
      
      
      6. The War on Drugs – A Deeper Understand (4.)
      
      
      7. Leprous – Malina (5.)
      
      
      8. The Night Flight Orchestra – Amber Galactic (6.)
      
      
      9. Saimaa – Urheilu-Suomi (7.)
      
      
      10. Mastodon – Emperor of Sand (8.)
      
      
      
      
   
   
   
   

Ja näin päästään vuoteen 2018.

ALBUMIT 2018

Eipä tälläkään listalla ole juuri niitä bändejä, joita listalle uumoilin. Hyviä albumeita kuitenkin.

10. Dimmu Borgir - Eonian
Dimmu piti yläasteen pahisvaltikkaa käsissään tiukasti. Sen pahempaa bändiä ei ollut. Tai ei tunnettu. Toki ultimaattinen pahuus asui Deicidessä. Varttuneemmilla korvilla Dimmu Borgir on kuulostanut joka kerralla hyvältä. Sen sinfoniset kappaleet ovat miellyttävää kuunneltavaa ja varsinkin puhtaat lauluosuudet hivelevät korvia.

[embed]https://open.spotify.com/album/5UWUDx2090yLdH6Aot5x86?si=S7zlYwiPTq-dCV_uuQhJzQ[/embed]

9. Eneferens – The Bleakness of Our Constant
Aivomiehen viime hetken suosituksia. Monipuolista musiikkia. Kappaleiden lähtökohtaisella örinällä potkitaan sen vihaajat kauemmas ja palkitaan kärsivälliset puhtailla laulu- ja kitaraosuuksilla. Vallan hienoa soittoa hiukan Opethin rauhallisimpien tuotoksien hengessä.

[embed]https://open.spotify.com/album/0S228KxtnyLWEUpVOS3aYD?si=0A-lmm_KTtyWhM9qeaM4nA[/embed]

8. Omnium Gatherum – The Burning Cold
Omnium Gatherum on kumma bändi. En oikeastaan sellaista musiikkia kovinkaan usein kuuntele. Enkä varsinkaan laita Omniumia soimaan, jos kuuntelen. Se ei kuitenkaan bändinä tai tänä uutena levynä ole pettänyt kertaakaan. Todella laadukasta metallia. Suomesta.

[embed]https://open.spotify.com/album/7C07714TBt30BazLwcItnn?si=rCRS6XnURtqPeUe4FGYlCg[/embed]

7. Haken - Vector
Haken ei ole myöskään sellaista jokaisen päivän musiikkia. Tämä avautuu hitaasti, mutta on lopulta hyvin laadukas albumi. Kasvaa varmaan kuunteluiden myötä, mutta lähtökohtaisesti parempi kuin Affinity silloin aiemmin.

[embed]https://open.spotify.com/album/1PhYHO7Pva9e1YQY5GQ8zx?si=W6Pz0u06SFKzb-bquwayJw[/embed]

6. Sara - SUMMA
Ensimmäisen kappaleen perusteella olisi voinut olla jopa vuoden kärkikolmikossa. Ihan ei kantanut koko levyllistä niin vahvasti, mutta tunnistettavasti oma itsensä.

[embed]https://open.spotify.com/album/1TNYhGqAwl4qbGeM9fGu57?si=3DRk82lXRy6BGGLouJfufg[/embed]

5. In Vain - Currents
In Vain on vasta parin vuoden takainen tuttu. Tämä on vähän samantapainen juttu kuin OG. En jaksa tällaista juuri kuunnella, mutta tämänkin levyn voi huoletta kuunnella pari kertaa peräkkäin.

[embed]https://open.spotify.com/album/432Wlw7uGynA1HdydTiMiS?si=3Wxoo2dJTBiaaNc59v4D7Q[/embed]

4. Marzi Nyman – Kelluva katedraali
Tätä on joku vuosi odoteltukin. Se ei ainakaan vielä osoittaudu niin mainioksi kuin edeltäjänsä oli. Soittotaidosta se ei kiinni jää ja onhan jo levyn avausbiisi kaikkine Van Halen –komppeineen täyttä juhlaa.

[embed]https://open.spotify.com/album/3eINXr6H7YaBwNcPXqRbVC?si=2_JVaMeNS8-f759zswqerg[/embed]

3. Ihana Leijona – Mä voin loistavasti
Ihana Leijona puhuttelee suomalaisia nimenä varmasti. Sillä voi olla hiukan luotaantyöntäväkin vaikutus, mutta kitaristi Kämäräinen on soittotyyliltään todella maanläheinen. Yhteen säveleenkin löytyy nyansseja vähintään riittävästi.

[embed]https://open.spotify.com/album/0zKN1bJqXjjf8u39CQlG3b?si=sw_RrFyHSGOteZNCYd0OGg[/embed]

2. J. Karjalainen – Sä kuljetat mua
J. Karjalainen tekee tämän vähän liiankin takuuvarmasti. Levyllinen hyvää musiikkia. Ainut, mitä toivoisi on hiukan rohkeutta lisää. Ei tässä oikeastaan mikään ärsytä. Laadukasta.

[embed]https://open.spotify.com/album/6SsF8k90MRK9PbxjTUavX1?si=5RGfUef3QKCpiWMgVQPqvA[/embed]

1.Stam1na - Taival
Stam1na pääsi palaamaan mitäänsanomattomuuden suosta. Se tapahtui osittain jo aiemman Elokuution myötä, mutta nyt ollaan todella kovassa tapauksessa kiinni. Albumilla on tarina. Se on oikeasti kokonaisuus. Jokaisella kuuntelulla toimii paremmin.

[embed]https://open.spotify.com/album/1cPkyMaPOWHp2fzNST1uub?si=Jq1ouGeeSxy_XzWDI9mrFw[/embed]

Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus):

1. 
   
   
   
   1. 
      
      
      
      1. The Prodigy (16.)
      
      
      2. Pyhimys (20.)
      
      
      3. Soilwork (tuli vasta 2019 vuoden puolella)
      
      
      4. The Offspring (ei ilmestynyt)
      
      
      5. A Perfect Circle (18.)
      
      
      6. Between the Buried and Me (26. Ja 30.)
      
      
      7. Vesta (53.)
      
      
      8. Tool (ei se tullut vieläkään)
      
      
      9. Dimmu Borgir (10.)
      
      
      10. CHVRCHES (48.)
      
      
      
      
   
   
   
   

The Prodigy olisi voinut olla parempi. Se on soundeiltaan jopa liian raaka. Pyhimys on hyvä, mutta varmaan mainstream-elementti vie sen minun mieltymysalueelta nurkan taakse. Soilwork käsitellään vasta ensi vuonna, toivottavasti myös Offspring ja Tool. A Perfect Circle oli ok, mutta ei ihan sitä mitä odotin. Vesta saattoi olla suurin pettymys, mutta Vestan ääni sopii paremmin vierailuihin. Dimmun osasin arvioida aika lailla sinne, minne piti. Muutenhan ennustus meni taas aivan päin honkia.

BIISIT 2018

Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä.

10. Pelle Miljoona Oy – Anna soihtusi palaa
Tässä on kaikki tällaisen musiikin hyvät puolet. Andyn kitara, Pellen ääni ja Yaffan sävellys on onnistunut vanhojen miesten saada sellaiseen pakettiin, että päässäsoimiselta ei voi välttyä.

[embed]https://open.spotify.com/track/1cz6Ys9r29k1G8B8pfebGN?si=h3OKaa77Sa6e9yJ8sdnKJA[/embed]

9. Stam1na - Metsästäjä
Kaikki pisteet tulee balsagothmaisuudesta. Tulee hyvä mieli tällaisesta.

[embed]https://open.spotify.com/track/3HAZgY8WFMS9bcTBtgVt6p?si=drXiKuWLQTOUDxT-6dBKfQ[/embed]

8. Marzi Nyman – Vesi Virtaa
Bändi on niin hirvittävän kova, että eihän tällaisessa voi epäonnistua. Van Halen –komppi ja torvet on niin mahtava yhdistelmä, että suupielet nousevat korviin.

[embed]https://open.spotify.com/track/1DLXjYIGmmHTbyTk0IJerj?si=m0JM7mxmTuGrSlN8sTiSEA[/embed]

7. Stam1na - Enkelinmurskain
Tästä on tullut minun ja tyttäreni yksi yhteisistä suosikeista. 7-vuotiaan laulamana tämä saa vähän eri raamit, mutta biisinä tämä on onnistunut.

[embed]https://open.spotify.com/track/0OCfwvWKRbPXRYHltFTzTr?si=q-uCmwJTRsKiW6h9RBrzYQ[/embed]

6. Sydän, Sydän - Ensin täytyy laulaa laulunsa
Progea hyvin kummallisessa ja vääntyneessä muodossa. Samalla jonkinlainen pop-kierre tässä on. Minulle tulee mieleen tästä hiukan YUP:n Meitä odotetaan mullan alla. Eikä se ole paha asia.

[embed]https://open.spotify.com/track/6wBhuOeYF8GSASKi9vgkVA?si=EIRsAhQaTmqXTq847z1ZVw[/embed]

5. Stam1na – Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
Kuulostaa alkuaikojen Stam1nalta ja sekös passaa! Jotenkin luulen, että tässä on uusi Kaksi reittiä, yksi suunta.

[embed]https://open.spotify.com/track/4wvqASb0pNFqVHw6rQad2z?si=XVW9PT-RSni0XWdJ3T_C_Q[/embed]

4. Ville Valo & Agents – Orpolapsi Kiurun
Vaikka Rauli olisikin säveliä kopioinut jostain, niin sanoittajana on onnistunut hienosti useamman kerran. Tämä versio lupasi Villen ja Agentsin liitolta paljon ja hyvähän siitä tulikin.

[embed]https://open.spotify.com/track/3Avtm2vRjnh0yCGAKJnN7p?si=Kxrd_pQcSeSUyo3nmBKq_Q[/embed]

3. Tal Wilkenfield – Under The Sun
Täysin puun takaa tullut biisi ja esittäjä. Naisbasisti, jonka lauluäänessä on hyvää särmää. Tämä vertautuu jotenkin Devin Townsendin parhaisiin sävellyksiin. Erinomainen. Australian sävy tässäkin.

[embed]https://open.spotify.com/track/4jfb5FFOEEgicA7naFy1AN?si=CFvw9d8RQrifQedsym-hCw[/embed]

2. Ihana Leijona - Rosebud
Timo Kämäräisen levy oli kova ja tämä kappale siltä on soinut kymmeniä kertoja autossa. Kaunista, vaikka onkin aika Sometimes I Feel Like Screaming –vaikutteinen.

[embed]https://open.spotify.com/track/0zibftXfHm4oRJsxIIfHaG?si=xpbNf3b0RjK2Om2k_36gDg[/embed]

1.Lana Del Rey – Venice Bitch
Tätä eräässä keskusteluketjussa on spekuloitu paljonkin. Olisiko ajatuksen ostanut pari vuotta sitten siitä, että valitset vuoden 2018 biisiksi Lana Del Reyn kappaleen. On myös rohkeaa julkaista lähes 10 minuutin sinkku. Parasta kappaleessa on silti sen epäkesko liidivaihe siellä, missä moni pop-biisi jo loppuu.

[embed]https://open.spotify.com/track/7AluhhfZ0AO0Zw8MoUstzN?si=kZqaiLVNQrKbGansF7AylQ[/embed]

ENNUSTE

Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Josko se Tool lopulta tulisi, Spotifyssa sen artistinimi jo on. Kärkeen uskallan veikata Australian Cogia. Ja voisiko Eppu Normaalilta tosiaan tulla uusi levy... Listaan alle vielä tämän vuoden ennusteen TOP-levyistä.

1. 
   
   
   
   1. 
      
      
      
      1. Cog
      
      
      2. Opeth
      
      
      3. Saimaa & Pyhimys
      
      
      4. King Gizzard and The Lizard Wizard
      
      
      5. Spidergawd
      
      
      6. Eppu Normaali
      
      
      7. Soilwork
      
      
      8. Ville Valo & Agents
      
      
      9. Tool
      
      
      10. Devin Townsend
      
      
      
      
   
   
   
   

Ausculto – Viikon Aivoradio 18/2019

”Extreme – Decadence Dance: Ihan ei keli tähän natsaa, mutta on komeaa laulua ja kitarointia. Extreme on paljon muutakin kuin sanoja.

Sweet – Set Me Free: Metallin esi-isiä kahlatessa päästiin Sweetiin. Varmoja power metalin kantajuuria.

Pekka Pohjola – Vapour Trails: Fuusio-jazzia ja taitavaa soitantaa Suomesta. Rytmitys soi päässä, vaikket haluaisikaan.

Slugdge – War Squids: Mätömpää tavaraa ja rytmitys se tässäkin porautui aivoihin.

Death Hawks – Scent of Life: Usein on ollut Death Hawksia, kun on pitänyt ihan tarkastaa, että mikäs nyt soi ja kuulostaa hyvältä.

Symphony X – Sea of Lies: Vanhaa legendaritya, jota olisi tarjolla keikan muodossa Suomessa. Tässä kuussa itse asiassa.

Gasellit – Jano: Enpä tiedä miksi tämän tänne nostin, mutta tuotanto jäi mieleen.

Rush & Aimee Mann – Time Stand Still: Rushin parasta päätä. Bändi on kultaa ja tässä sen Geddyn äänen tuomaa säröä paikkaa Aimee Mann. Kertoon lähdetään kuolemattomalla synamatolla.

Evergrey – A Silent Arc: Hyvin gojiramaista Evergreytä. Tykkäsin.

Yngwie Malmsteen – Far Beyond The Sun: Kerran vuodessa tämän voi laittaa. Tai kerran kuussa. Ajalta jolloin Ynkän sävellyksissä oli järkeä.”
T

”Vieläkin on jatkunut artistiteemaiset viikot. Huhtikuussa tuli ihmeteltyä uusia juttuja ja nyt toukokuun alkuun teki mieleni palata vanhaan suosikkiin Oasikseen, kun Gallagherin veljeksiltä on molemmilta tulossa uuttakin materiaalia. Valitaanpa Oasikselta viisi veisua yltäen ensimmäisestä vuoden ’94 albumista aina 2008:een ja viimeiseen ”Dig Out Your Soul”-levyyn.

”Slide Away”

”My Big Mouth”

”Underneath the Sky”

”The Hindu Times”

”The Shock of the Lightning”
A

”Oasis - Lyla: iPod yllätti. Mukavan letkeästi mutta tanakasti rullaava Oasis-kappale, jonka oli jo unohtanut.

Tezaura - Shattered Memories: Aika kuuluu nopeasti. Muutama vuosi sitten pyörähdin keväällä Brnossa. Omien sanojensa mukaan melodista metallia soittava Tezaura on sieltä kotoisin. Siispä muistoja tsekkien kaupungista.

Trabant - Loving me: Joku puhui jotain Popedasta.  Pohdin, että kai se Trabantkin on. Löysin islantilaisen yhtyeen ja aloin kuuntelemaan. Tämä on yhtyeen esikoisalbumilta Emotional.

Bob Marley - Redemption Song: Reggae ja Rap. Hmm. Mieluummin jätän väliin, mutta tässä on kuitenkin jotain softia, muttei liiaksi imelyyttä.

Deep Purple - The Battle Rages On: Vuoden 1993 julkaistun albumin nimikappale. Klassikko kokoonpano (Lord, Glover, Gillan, Page ja Blackmore) jälleen kasassa, kun Gillan oli palannut solistiksi eikä Richie ollut vielä eronnut.

 

Petri Pettersson - Nuoruus: Mika Waltarin runoon pohjautuva Petrin oma sävellys on vuoden 1977 kotimaisia klassikkoja ja albumin, jonka Yleisradion toimittajat valitsivat kyseisen vuoden Vuoden levyksi, nimikappale. Kappaleen soittopuolesta vastaa Finnforest.

Blue Öyster Cult - Flaming Telepaths: Yhtyeellä on muitakin kohtuullisia kappaleita kuin (Don’t Fear) The Reaper.  Tämä on vuoden 1974 tuotannosta.”
Yyte

”Belzebubs - Cathedrals Of Mourning: Monet jättävät kuuntelematta koska kännissä ja läpällä, mutta kyseessä ammattimainen melodinen metalli levy.

Shaded Enmity - And Life was great...: Great band and great vocals from Warrel (RIP)

Månegarm - Hervors Arv: Good viking/folk metal from Sweden.

Midnight - You Can’t Stop Steel: One of best performances at Keep It True festival. Playing in Tavastia club in August, strongly recommended.

Aria – Волонтёр: Aria gave us a rehearsed world class show at KIT festival.

Sortilege – Sortilege: Another magnificent performance and one of the highlights of KIT festival.

Mercenary – Isolation: Been on heavy rotation in my car lately...chorus will be stuck in your head for a while...

Anthem - Black Empire: Another solid performance at KIT festival and another catchy anthem for the upcoming summer.”
Spinebrain

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=8wN_xRUfS9-Ocwd5CejxNg[/embed]