perjantai 9. joulukuuta 2016

The Essence of Metal – 14. Heavy Metal for The First TimeMetallimusiikin olemus – 14. Heavy metal-termin ensiesitys

STEPPENWOLF - STEPPENWOLF (1968)

In the aftermath of the Second World War, in German’s Tilsit (which is now Russia and called Sovetsk) was born, John Kay. He moved to Canada with her mother in law, at the end of the 50s. After times he eventually moved to California. There The Sparrows became Steppenwolf.

Steppenwolf has become popular with Born to Be Wild. A blatant rock song was heard in a small budget cult movie Easy Rider, whose influence on the motorist culture is very strong. The song also tells about motorcycles.

In this song, the term “heavy metal” was also heard the first time in music. Although it’s a reference to parts of a motorcycle, but the term grew iconic. The lyrics say, "I like smoke and lightning, Heavy metal Thunder..." This song has covered over 50 names from famous artists. The most famous of them are Slayer, Bruce Springsteen and Blue Öyster Cult.

In addition, Steppenwolf has a very strong effect to the metal or at least hard rock. A colorful organ player, Goldy McJohn, is considered to be one of the founders of heavier style. The band's history also includes a variety of crew changes and black leather look, so some metal elements can be easily met. As an influence or impulse, the band has mentioned at least by Deep Purple, Ozzy Osborne and Slade.

An example album Steppenwolf (1968) was recorded in a few days. Maybe that’s why the album is quite fragmented. Yes, there are some of the classic rock songs that have already been mentioned in the story series, cited by Willie Dixon's Hoochie Coochie Man.

We don’t need to mention the example song.

https://www.youtube.com/watch?v=mLhpXUtxS1c

https://open.spotify.com/album/6GLHwIp1K3u1zdLOdPRG0W

Photo: burningambulance.comSTEPPENWOLF - STEPPENWOLF (1968)

Toisen maailmansodan jälkimainingeissa syntyi Saksan Tilsitissä (, joka muuten nyttemmin on Venäjää ja nimeltään Sovetsk) John Kay. Sotaleskeksi jääneen äitinsä kanssa hän muutti 50-luvun lopussa Kanadaan, josta tie vei lopulta Kaliforniaan. Siellä aiemmasta The Sparrows-yhtyeestä muodostui Steppenwolf.

Arosusi, kuten Steppenwolfin suora suomennos on, nousi kovaan suosioon Born To Be Wild-kappaleen myötä. Räväkkä rock-biisi kuultiin pienen budjetin kulttielokuvassa Easy Rider, jonka vaikutus motoristikulttuurille on kova. Kappale myös kertoo moottoripyöristä.

Tässä kappaleessa kuultiin myös ensi kertaa raskaamman musiikin yhteydessä termi heavy metal. Se tosin on viittauksena moottoripyörän osiin, mutta termistä kasvoi tämän myötä ikoninen. Tekstissä sanotaan: ”I like smoke and lightning, Heavy metal thunder…” Tätä kappaletta on tunnetuistakin artisteista versioinut reilusti yli 50 nimeä. Kuuluisimmat heistä ehkä Slayer, Bruce Springsteen ja Blue Öyster Cult.

Tekstipuolen lisäksi vaikutus metalliin tai ainakin hard rockiin oli bändillä suuri. Yhtyeen värikästä kosketinsoittajaa, Goldy McJohnia pidetään yhtenä heviurkureiden kantaisistä ja toki tuo deeppurplemainen rouheus soitossa kuuluukin. Bändin historiaan kuuluu myös moninaiset miehistövaihdokset ja ulkoasuun musta nahka, joten tietyt hevielementit kyllä täyttyvät helposti. Esikuvanaan tai vaikuttimenaan bändin ovat maininneet ainakin Deep Purple, Ozzy Osborne ja Slade.

Esimerkkialbumi Steppenwolf (1968) levytettiin muutamassa päivässä. Toisaalta se kuuluu albumin jonkinlaisena hajanaisuutena. Sillä on kyllä nuo muutamat klassikkoiksi muodostuneet rock-runttaukset ja jo aiemmin juttusarjassa mainittu Willie Dixonin Hoochie Coochie Manin coverointi.

Videobiisiä ei tarvinne erikseen mainita.

https://www.youtube.com/watch?v=mLhpXUtxS1c

https://open.spotify.com/album/6GLHwIp1K3u1zdLOdPRG0W

Kuva: burningambulance.com

torstai 8. joulukuuta 2016

Atson Aikakone: 1997 & Foo Fighters - The Colour and the Shape

Foo Fighters oli pitkään yhtye, johon ei kiinnostanut tarttua sen tiukemmin. Radiosta oli kuullut täsmähittejä sekä saanut kavereilta suosituksia, mutta ei vain tuntunut kolahtavan. Viime keväänä, eräänä helmikuisena perjantaina, tuli tarve löytää ”jotain, joka tuntuisi 2000-luvun alun rockilta, muistuttaisi siitä”. Silloin iski selittämätön intuitio kaivaa kuunteluun The Colour and the Shape. Siitä tulikin vuoden 2016 kuunnelluin levy omalle kohdalleni: vuoden mittaan se on tullut kuunneltua kokonaan vajaat kymmenen kertaa.

The Colour and the Shape on Foo Fightersin toinen albumi. Ensimmäinen (Foo Fighters, 1995) oli Dave Grohlin soolona tekemä ja soittama, Nirvanan hajoamisen ja Cobainin kuoleman jälkeisenä terapiana käytäntöön laittama projekti. Myös seuraajalla Grohl soitti laulamisen ohella sekä kitara- että rumpuraidat, mutta oli koonnut ympärilleen toiseksi kitaristiksi Pat Smearin (myös Nirvanassa keikkasoittajana mukana ollut) sekä bassoon Nate Mendelin. Alun perin sessioissa soitti rumpuja William Goldsmith, jonka panokseen Grohl yhdessä tuottaja Gil Nortonin kanssa ei ollut tyytyväinen, joten hän sai lähteä. Levyä seuranneen kiertueen myötä yhtyeen rumpupenkille istahti sillä yhä viihtyvä Taylor Hawkins. Goldsmithin soittoa kuullaan muutamassa kappaleessa, mutta kansilehdessä häntä kiitetään ainoastaan puolestatoista (”Doll” sekä hidas intro ”Up in Arms”-biisissä).

Yksi tämän kokonaisuuden tunnuspiirteistä on sen mitta ja rakenne. Kokonaisuus kestää 13 biisiä, jotka etenevät 50 minuutin ajan. Voi olla omakohtainen kokemuskin, mutta kun sattumalta ainoat tutut biisit ennen ensimmäistä kokonaista levykuuntelua olivat ”Monkey Wrench”, ”My Hero” ja ”Everlong”, niin albumin rakenne näyttäytyy hyvin jaksottaisena: nuo kolme raitaa, jotka ovat asemoituina levyn toiseksi, seitsemänneksi ja yhdenneksitoista, toimivat tukipilareina. Kokonaisuudesta muodostuu kuin kolmio, jolla kaiken lisäksi saattaa olla kuulijan mielessä värikin. ”The colour and the shape”...

Ensimmäisenä kuultava ”Doll” kuin raottaa kuulijalle ovea puolentoista minuutin tunnustelevan sointinsa aikana ennen Monkey Wrenchin käynnistäessä rock-koneen moottorin. Siinä onkin kappale rock'n'rollin käsikirjasta ja sen kohdasta ”levynavausvaihtoehdot”. Paahtava pala stadionrockin modernia historiaa riffeineen, kertosäettä lähestyvine jännitettä nostavine rytmeineen ja crashiin hakatuine, elämää suurempine B-osineen. Monkey Wrenchistä tykkää ensi kuulemalla. Sitä seuraava ”Hey Johnny Park!” on itselle noussut syksyn mittaan jopa last.fm-tykkäyksen arvoiseksi.

Mieltäni kiinnostaa kappaleiden asemoinnissa sekin, että edellä mainittujen kolmen tukipilarin ympärille on koottu jokaiselle samankaltainen kerros: astetta helpompi sähköinen biisi sekä akustisempi numero. ”My Heroa” edeltää ”Up in Arms” ja seuraa kevyellä shuffle-sykkeellä pompotteleva ”See You”; ”Everlong” pohjustetaan puolestaan ”February Starsilla”, jossa on erityisen toimivaa tempon vaihtelua sekä uljas kertosäe. Toisella puolella albumin ykkösbiisiä on sitten ”Walking After You”, vispilöidyillä rummuilla, hitaalla tempolla ja akustisilla kitaroilla varustettu pehmeä balladi.

Everlongista kappaleena vielä muutama sana. Sitä on kuullut hehkutettavan kauan, mutta omaan pirtaani se ei tarttunut vaikka tilaisuuksia on ollut useita. Keväällä osui, nousten vuoden merkittävimmäksi biisiksi omassa elämässäni. Kaikki ne elementit, jotka Foo Fightersista mieleen tulevat, osuvat siinä paikoilleen. Biisin edetessä ei tiedä, liikuttuako kyyneliin vai antautua voiman vietäväksi ja huutaa yöhön Grohlin mukana.

”If everything could ever feel this real forever
If anything could ever be this good again
The only thing I'll ever ask of you
You've got to promise not to stop when I say when
She sang”


https://open.spotify.com/album/30ly6F6Xl0TKmyBCU50Khv

The Essence of Metal – 12. The Troggs started to set up punk rockMetallimusiikin olemus – 12. The Troggs alkoi luoda perustaa punk rockille

THE TROGGS - FROM NOWHERE (1966)

The Troggs was born on the initiative of the childhood friends Reg Presley and Ronnie Bond. The band found their way to the public when The Kinks's manager banged the band and signed it.

The final fame was guaranteed when The Troggs decided to cover Chip Taylor's Wild Thing. The song was ranked number one on the US Billboard. Even though the song is not their own, you can hear The Troggs' style in it. Raw and simple sounds, beating chords and more attitude than skilled vocal work. Contrasting the band's music, they brought they dressed up to conservative coats and straight trousers.

The effects to metal goes through the punk. The Ramones has publicly named the band their biggest influence. This has also been done by Jimi Hendrix, who is often covered Wild Thing by himself. Music can also find nuances in stoner music. Their songs has versioned at least one black metal band, the Norwegian Ulver. Another well-known song, Love is All Around, is covered by R.E.M. and Wet Wet Wet.

Simple, even controversial riffs can be considered as metal if you want. The band also received a disapproval of their sexually explicit lyrics and their "overexecutive" way of announcing the words. This be an advantage in the metal sphere, even though their playing skills aren’t so high.

The example album is the debut, From Nowhere (1966), which starts with Wild Thing. The A-side of the vinyl is garbled rock and punk mixes that you can easily listen to. On the B side, however, there’s nothing to do with the metal. The remaining six songs are pretty poor pop songs or ballads.

The video cannot be other than Wild Thing.

https://www.youtube.com/watch?v=Hce74cEAAaE

https://www.youtube.com/watch?v=JFh-MuyuQvY&t=901s

Photo: paimages.co.ukTHE TROGGS - FROM NOWHERE (1966)

The Troggs syntyi lapsuuden kavereiden Reg Presleyn ja Ronnie Bondin aloitteesta ja sai hyvin äkkiä lopullisen muotonsa basistin ja kitaristin löydyttyä. Bändi löysi tiensä julkisuuteen, kun The Kinksin manageri bongasi yhtyeen ja kiinnitti sen levy-yhtiölle.

Lopullinen kulttimaine oli taattu, kun The Troggs päätti coveroida kantriartisti Chip Taylorin Wild Thing-kappaletta. Kappale nousi USA:n Billboard-listan ykköseksi ja kotimaassaankin listakakkoseksi. Vaikkei kappale oma olekaan, on siinä kuultavissa The Troggsin anti musiikille. Rujot ja yksinkertaiset soundit, hakkaavat soinnut ja enemmän tunteella kuin taidolla suoritettu vokaalityöskentely. Kontrastia bändin esittämälle musiikille toi heidän verraten konservatiivinen pukeutuminen pikkutakkeihin ja suoriin housuihin.

Vaikutus metalliin kulkee punkin kautta. The Ramones on julkisesti nimennyt bändin esikuvakseen. Näin on myös tehnyt Jimi Hendrix, joka Wild Thingiä usein coveroi itsekin. Musiikista voi löytää vivahteita myös stoner-musiikkiin. On bändiä versioinut ainakin yksi bläkkisbändikin, nimittäin norjalainen Ulver. Toinen tunnettu lainabiisi bändiltä on Love is All Around, jolla maailmanlaajuista menestystä ovat keränneet ainakin R.E.M. ja Wet Wet Wet.

Yksinkertaiset, jopa riipivät riffit voi mieltää metalliksi jos tahtoo. Bändi sai lisäksi paheksuntaa seksiin viittaavista sanoituksistaan ja varsinkin ”yliseksuaalisesta” tavastaan esittää sanojaan. Tämä voidaan lukea eduksi metalliväen piirissä, vaikka vaakakupissa tilannetta toiseen suuntaan painoi bändin aikalaisiin verraten heikko soittotaito.

Esimerkkilevynä on debyyttialbumi From Nowhere (1966), jonka aloittaa juuri tuo Wild Thing. Vinyylin A-puoli on nykymittapuullakin tarkasteltuna räväkkää garage-rokin ja punkin sekoitusta, jonka kuuntelee helposti toistamiseen. B-puolella ei sen sijaan ole metallin kanssa mitään tekemistä, ellei sitä nyt jostain syystä halua hakata vasaralla. Loput kuusi kappaletta ovat nimittäin aika heikkoja pop-lauluja tai balladeja.

Eihän videoksi voi laittaa mitään muuta kuin Wild Thingin.

https://www.youtube.com/watch?v=Hce74cEAAaE

https://www.youtube.com/watch?v=JFh-MuyuQvY&t=901s

Kuva: paimages.co.uk

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

The Essence of Metal – 9. At the Source of grunge and punkMetallimusiikin olemus – 9. Grungen ja punkin alkulähteillä

THE SONICS - HERE ARE THE SONICS (1965)

In the mid-1960s, psychedelia and rock n’ roll began to get even more straightforward forms. Washington's The Sonics found a straighter path to bring it out. The band covered blues and rock n 'roll classics with a sharper touch, but also made their own songs.

Rough and simple riffs and songs played with more attitude than skill took the music quite high. The recordings were handled roughly live. Drums with one mic. The drum sound is one of the things that determining the band. For example, Kurt Cobain has stated the following: ”I, I have to admit… The Sonics recorded very, very cheaply on a two track you know, and they just used one microphone over the drums, and they got the most amazing drum sound I’ve ever heard. Still to this day, it’s still my favourite drum sound. It sounds like he’s hitting harder than anyone I’ve ever known.”

Many bands have mentioned The Sonics, when asking about their influence. The most well-known ones are Bruce Springsteen and Nirvana. Both have also covered the band.

The effect on metal will surely be through the grunge or, alternatively, the path through the punk. Riffs, fierce clamor and uncompromising attitude – They gets far!
The sample album Here Are The Sonics (1965) is a mixture of their own and the cover songs, which is passed through a grunge / punk screen. The Sonics' own influences don’t need to look further than this song list.

As a video example, this time, comeback recording. The attitude still lives on.

https://www.youtube.com/watch?time_continue=2199&v=BFolqS24Y6U

https://open.spotify.com/album/4vqaqoTEbNyeeSHJA6KpdM

Kuva: apessimistisneverdisappointed.comTHE SONICS - HERE ARE THE SONICS (1965)

1960-luvun puolivälissä alkoi psykedelia ja rokkenrolli saada suorempiakin muotoja. Washingtonilainen The Sonics löysi suoremman polun tuodakseen sanottavansa esiin. Bändi coveroi blues- ja rock n' roll-klassikoita räyhäkämmällä otteella, mutta teki myös omia kappaleita.

Rouheat ja yksinkertaiset riffit ja enemmän asenteella kuin taidolla suoritetut laulut saivat tunnelman aika korkealle. Nauhoitukset hoidettiin suunnilleen livenä. Rummut yhdellä mikillä. Rumpusoundi on yksi bändiä määrittävä tekijä ja esimerkiksi Kurt Cobain on todennut seuraavaa: "I, I have to admit... The Sonics recorded very, very cheaply on a two track you know, and they just used one microphone over the drums, and they got the most amazing drum sound I've ever heard. Still to this day, it's still my favorite drum sound. It sounds like he's hitting harder than anyone I've ever known."
Esikuvikseen bändin ovat maininneet monet. Tunnetuimpina ehkä Bruce Springsteen ja jo mainittu Nirvana. Molemmat ovat bändiä myös coveroineet.

Vaikutus metalliin tulee varmasti tuon grungen tai vaihtoehtoisesti punkin kautta kiertävän tien kautta. Riffit, kova meteli ja tinkimätön asenne - sillä pääsee pitkälle!

Esimerkkialbumi Here Are The Sonics(1965) on omien ja lainabiisien sekoitus, joka viedään grunge-/punk-seulan läpi. The Sonicsin omia vaikutteita ei tarvinne etsiä kauempaa kuin tästä biisilistasta. Videoesimerkkinä toimikoon tällä kertaa bändin ns. comeback-taltiointi, josta ei miesten ikääntymisestä huolimatta yritystä puutu.

https://www.youtube.com/watch?time_continue=2199&v=BFolqS24Y6U

https://open.spotify.com/album/4vqaqoTEbNyeeSHJA6KpdM

Kuva: apessimistisneverdisappointed.com

perjantai 2. joulukuuta 2016

The Essence of Metal – 11. Super Group Brought Music Closer to Heavy MetalMetallimusiikin olemus – 11. Superkokoonpanolla lähemmäksi heavy metallia

THE YARDBIRDS - HAVING A RAVE UP WITH THE YARDBIRDS (1965)

Jeff Beck, Jimmy Page and Eric Clapton says something at least for their names. The whole trio played in The Yardbirds on a sample album Having a Rave Up with The Yardbirds (1965). Although they didn’t play at the same time, but these are the names behind this album.

The Yardbirds is said to have brought American blues music to the British audience. The band was also the first to start playing metal. The playing style of all three guitar players must still be recognized. This album it’s even experimental, especially by Beck and Page, what they have always been. The band brought guitar effects as feedback and Fuzztone among the bigger audience. Say one stoner band without a fuzz?

At that time, Clapton withdrawn the band, because he was anxious when the band moved away from blues music. The band want Jimmy Page in the studio, but he refused and recommended Jeff Beck to replace him. After Beck left behind with internal contradictions, Page agreed to play the rest of the concerts. To complete all the concerts in the future, Jimmy Page set up The New Yardbirds with John Paul Jones, which later became a bit more famous Led Zeppelin.

As a music, The Yardbirds is closer to psychedelic rock than traditional rock. There’s a name for that music trend in British music at 60’s. It’s Freakbeat. It mixes blues with psychedelia and Britpop. The Yardbirds also play it little bit heavier.

The band has been an influence for so many other bands. Let's mention Ritchie Blackmore, whose Rainbow has covered the Still I'm Sad from this example album.

This video tells about that era of the Swinging London phenomenon. It's a kind of 60’s hipster movement.

https://www.youtube.com/watch?v=6FDLrJFp18Q

https://www.youtube.com/watch?v=wvfzZ5N5nw0

Photo: villages-news.comTHE YARDBIRDS - HAVING A RAVE UP WITH THE YARDBIRDS (1965)

Jeff Beck, Jimmy Page ja Eric Clapton soittavat monille jonkinlaisia kelloja ainakin niminä. Koko kolmikko soitteli The Yardbirdsien riveissä esimerkkilevyllä Having a Rave Up with The Yardbirds (1965). Eivät tosin soittaneet kolmikkona yhtä aikaa, mutta levyn äänityksillä heidän tekemisiään kuuluu.

The Yardbirdsin sanotaan tuoneen amerikkalaisen blues-musiikin Brittien kuultavaksi. Bändi oli myös ensimmäisiä, joka alkoi riffeissään lähennellä oikeata hevimetallia. Myös soundien puolesta. Kaikkien kolmen kitaristin soittotyyli on edelleenkin tunnistettava. Tällä albumilla jopa kokeileva, mitä varsinkin Beck ja Page ovat muutenkin aina olleet. Bändi toi ihmisten tietoisuuteen sellaiset kitaraefektit kuin feedback ja fuzztone. Sanokaapa yksi stoner-bändi ilman fuzzia?

Tuon levyn aikaan kävi niin, että Clapton lähti alkunauhoituksien jälkeen ollessaan närkästynyt bändin siirtyessä poispäin blues-musiikista. Tilalle haviteltiin studiokitaristi Jimmy Pagea, mutta hän kieltäytyi ja suositteli Jeff Beckiä tilalle. Beckin lähdettyä sisäisten ristiriitojen myötä, suostui Page tuuraamaan loput konsertit. Jotta kaikki konserttisopimukset saatiin tulevaisuudessa täytettyä, perusti Jimmy Page yhdessä John Paul Jonesin kanssa The New Yardbirdsin, josta tuli myöhemmin hiukan kuuluisampi Led Zeppelin.

Musiikkina The Yardbirds on aika lähellä olla jopa psykedeliaa. Tuolle Brittein 60-luvun musiikkisuuntaukselle on ihan erillinen nimikin, Freakbeat. Se sekoittelee bluesia psykedeliaan ja Brittipopiin ja The Yardbirdsin mukana myös raskaampaan rockiin ja hiukan heviinkin.

Vaikuttajana bändi ollut vaikka ja kenelle. Mainittakoon tässä Ritchie Blackmore, jonka Rainbow-bändi on coveroinut tältä esimerkkialbumilta Still I'm Sad-kappaleen.

Tässä videona on aika rokkaava veto, joka myös kertoo tuon aikakauden Swinging London-ilmiöstä. Kyseessä on tietynlainen 60-luvun hipsterimeininki.

https://www.youtube.com/watch?v=6FDLrJFp18Q

https://www.youtube.com/watch?v=wvfzZ5N5nw0

Kuva: villages-news.com

torstai 1. joulukuuta 2016

The Essence of Metal – 10. Bob DylanMetallimusiikin olemus – 10. Bob Dylan

BOB DYLAN - HIGHWAY 61 REVISITED (1965)

Robert Allen Zimmerman alias Bob Dylan. Everything should be told of this man, but better if I say nothing. Dylan, originally played rock'n'roll, bends to the most popular music style to be recognized as folk rock.

Bob caused his fans to get upset by moving on to electric guitar, just like the example of Highway 61 Revisited (1965). On the other hand, without that transition, many bands would not be born. The album's opening song, Like a Rolling Stone, is a classic. The band play ¾ time signature when singing goes by common time. This is the song that is named among the three best songs in the world in many polls and charts.

Dylan have a lot of indirect influence on metal. If you get a Nobel Prize, I guess there is something to do with the all music industry. Dylan has always been a songwriter. His songs have always take a strong opinion to society, even though it’s been done with hidden meanings of lyrics.

Dylan has always been a music dissident. In the 60’s, he was even more, because the style copiers weren’t so many. His singing or guitar playing is not so important than the story of what his songs are about to tell. The main elements of metal have always been criticizing the system and emphasizing the freedom of choice. It's about religion, politics, or life in general.

If you want to do one more metal reference, then the well-named Never Ending Tour is unparalleled. Dylan has traveled this tour since 1988. Also for metal bands nowadays it is characterized by being twisted with the same songs forever endless. Is there someone who is really waiting for a new album of Iron Maiden? The band could go with Wasted Years and Fear of the Dark until the age of retirement.

Exemplary Highway 61 Revisited is like Dylan production in miniature. Quality varies both in terms of presentation and composition. There is blues, folk, rock, and there is also a better way to play around with the groom.

For example, I would like to put a live video of Like a Rolling Stone.

https://www.youtube.com/watch?v=4F0ytNzHDj8

https://open.spotify.com/album/6YabPKtZAjxwyWbuO9p4ZD

Photo: rollingstone.comBOB DYLAN - HIGHWAY 61 REVISITED (1965)

Robert Allen Zimmerman eli Bob Dylan. Miehestä tulisi kertoa kaikki, mutta parempi kun ei sanota juuri mitään. Aluksi rock n' rollia vääntänyt Dylan ajautui monen mutkan jälkeen eniten folk-rockiksi tunnistettavaan musiikkityyliin.

Bob aiheutti faneissaan pahennusta siirtymällä sähköiseen kitarointiin juuri esimerkkinäkin olleella Highway 61 Revisited-albumilla (1965). Toisaalta ilman tuota siirtymistä olisi moni bändi jäänyt syntymättä. Levyn avausraita, Like a Rolling Stone on klassikko, johon on paha argumentoida siihenkään oikein mitään. Soitto on neljällä jaollinen, laulu kolmella. Ehkä usein maailman kolmen parhaan kappaleen joukkoon nimetty kappale kertoo itse mistä on kyse.

Metalliin mies on vaikuttanut välillisesti paljonkin. Tai jos saa Nobel-palkinnon, niin eiköhän ole vaikuttanut aika moneenkin musiikin alan juttuun. Dylan on ollut aina ennen kaikkea sanoittaja. Kantaa on otettu vahvasti, vaikka se onkin tehty taitavasti lyriikoihin piilottaen.

Dylan on aina ollut myös musiikin toisinajattelija. 60-luvulla hän oli sitä vielä enemmän, koska tyylin kopioijia ei ollut niin valtavasti. Varsinainen soitto tai laulu ei vaikuta Dylanille olevan kovin tärkeää. Vaan sitä on tarina, mikä kappaleella halutaan kertoa. Metallin päätekijöitä ovat aina olleet systeemin kritisointi ja valinnanvapauden korostaminen. On kyseessä ollut uskonto, politiikka tai elämä yleensä.

Jos nyt vielä yhden metalliviittauksen haluaa tehdä, niin miehen mainiosti nimetty Never Ending Tour on vertaansa vailla. Dylan on kiertänyt tätä kiertuetta vuodesta 1988 lähtien. Myös metallibändeille on nykyisin ominaista se, että kierretään samojen biisien kanssa aivan loputtomiin. Ei Iron Maideniltakaan juuri kukaan enää uusia levyjä odota. Wasted Yearsilla ja Fear of the Darkilla pääsee pitkälle. Eläkeikään asti.

Esimerkkilevy Highway 61 Revisited on kuin Dylanin tuotanto pienoiskoossa. Laatu vaihtelee niin esitystavan kuin sävellyksienkin puolesta. On bluesia, folkia, rockia ja on myös tarkempaa soitantaa sinnepäin hutiloimisen seuraksi.

Eiköhän laiteta videoksi paljon kertova live-veto Like a Rolling Stonesta.

https://www.youtube.com/watch?v=4F0ytNzHDj8

https://open.spotify.com/album/6YabPKtZAjxwyWbuO9p4ZD

Kuva: rollingstone.com