Toomion TOP100: 57. Rhapsody - Symphony of the Enchanted Lands

Tuottaja: Sascha Paeth, Miro
Nauhoitettu: 1998
Julkaistu: 5.10.1998
Levy-yhtiö: Limb Music

Vuonna 1998 tämä oli juuri sitä, mikä hevinörteille on aina ollut elokuvamusiikissa ”se juttu”.

Tämä oli toinen niistä levyistä, jotka sain armeijakaveriltani joutuessani varuskuntasairaalaan viikoksi. Siinähän kävi sitten niin, että tuo levy jäi intin jälkeen minulle. Ja on sitä tullut kyllä kuunneltua.

Tällaista musiikkia kun tehdään, on katu-uskottavuus kaukana. Samaan lauseeseen kun sopivat lohikäärmeet, miekat, kuninkaat ja lumotuista maat, ollaan niin kliseissä, että se pitäisi kieltää. Mutta ei kielletä. Tekevät sen niin pirun hyvin.

"Siellä on draamaa ja mahtipontisuutta monenkin Sormusten Herra-elokuvaan."

Italian poppoo hallitsee elokuvametallin niin hienosti, että näin 17 vuoden jälkeenkin se kuulostaa hyvältä. Siellä on draamaa ja mahtipontisuutta monenkin Sormusten Herra-elokuvaan. Sovitukset ovat kyllä siihen nähden uskomattomia, ettei Italia varsinaisesti mikään metallin kehto ole, tai ainakaan tuohon aikaan ollut.

Fabio Lionen ääni on juhlava, sisäkansissa kiittämistään Chesterfield-tupakeista huolimatta. Alex Staropoli ja Luca Turilli ovat tilutuksen mestareita. Ei kuitenkaan melodian korvikkeena vaan sitä vahvasti tukien. Staropoli muuten osaa oikeasti soittaa monia barokkiajan soittimia.

Tämä on niitä levyjä, joita kuunnellaan jos tykkää fantasiakirjoista. Mutta on tämä jyhkeää muutenkin. Antakaa yksi mahdollisuus, vaikka tematiikka onkin korni.

PARHAAT HETKET
Beyond the Gates of Infinity – Intro ja kitarasoolo. Sitä on jonkun kerran kuunneltu.

EI LÄHDE
Heroes of the Lost Valley – Aikalailla jopa kammoittavaa.

https://www.youtube.com/watch?v=K0JDay7unxM&list=PL1C5F82E3432C6F9C

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 31 - American Skin (41 Shots)Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 31 - American Skin (41 Shots)

From the album High Hopes (2014)

American Skin (41 Shots) got it’s studio version in 2014 but the song itself had been known via the live versions since the end of the 1990s. The album version is of course more smooth and groomed as one can imagine, but there is one extra element that was not featured in the live version: Tom Morello’s guitar.

This song is about the state of the society through one tragical event that happened in real life. On the 4^th of February in 1999 a 22-year-old Amadou Diallo, who had a Guinean background, was shot dead by four police officers. They fired 41 shots, from which 19 hit Diallo, outside his house in Bronx. Diallo was unarmed. The police said he matched the description of a searched serial rapist and when they asked him to stop and put his hands up he started to look for his wallet, which police thought was a gun.

Springsteen reacted quickly: the song was heard for the first time on the Reunion tour in June 2000. When Bruce and the band played it in Madison Square Garden, New York, the local police enforcement started to boycott the gigs. Since then American Skin (41 Shots) has been heard every now and then but always as one of the emotional highlights of the show. The song experienced a renaissance in 2012 when George Zimmerman shot an unarmed 17-year-old Travyon Martin in Florida.

American Skin starts with synthesizers eloped from Twin Peaks while the singers almost nightmarishly repeating the words “41 shots”. The phrase “bloody river” is at its simplicity a multi-tonal one: “bloody” is a word that can be taken literally as blood-stained or as a harder class expletive. The last three lines take the listener straight to the place of events, next to the victim, just before everything is lost. The B-section is about the situations uncertainty through the eyes of the police: what’s in the pocket? Although there might be nothing we might still pull the trigger. “You can get killed just for living / in your American skin”. And even though you’re not American it might still happen to you: it’s sadly possible these days.

41 shots....
and we'll take that ride
'cross this bloody river
to the other side
41 shots... cut through the night
You're kneeling over his body in the vestibule
Praying for his life

Is it a gun, is it a knife
Is it a wallet, this is your life
It ain't no secret
It ain't no secret
No secret my friend
You can get killed just for living
In your American skin

The second verse brings us the worry of a bystander, a parent. Life is hard and you have to go with it even if you didn’t know how. There’s just hope that you don’t do anything irreversible. The whole verse is heart-rending.

41 shots
Lena gets her son ready for school
She says "on these streets, Charles
You've got to understand the rules
If an officer stops you
Promise you'll always be polite,
that you'll never ever run away
Promise Mama you'll keep your hands in sight"

Is it a gun, is it a knife
Is it a wallet, this is your life
It ain't no secret
It ain't no secret
No secret my friend
You can get killed just for living
In your American skin

Tom Morello plays an apt solo in this one, in which he doesn’t let his technical know-how get past the drama arc. It was mentioned on some fan forum aptly that it’s quite surprising that Morello could bring something new to a song known for over a decade with his guitar solo!

The rest of the song recycles the previously heard parts but keeps on growing on the sly bigger like the feelings of the parties concerned. The live version seems to get the band members impassioned as well. American Skin is a great song that one has to listen to with good equipment so the nuances can be heard.

https://www.youtube.com/watch?v=jGfV0gHETrA

https://www.youtube.com/watch?v=nghqjBwZTiEAlbumilta High Hopes (2014).

American Skin (41 Shots) sai studioversionsa vasta vuonna 2014, vaikka biisi itsessään oli tuttu keikoilta jo 90-luvun lopulta saakka. Levyversio on toki silotellumpi ja huolitellumpi kuten olettaa sopii, mutta lisänä on myös toinen elementti jota ei aikaisemmin oltu kuultu: Tom Morellon kitara.

Laulu kertoo yhteiskunnan menosta yhden traagisen tositapahtuman avulla. Helmikuun 4. päivänä 1999 22-vuotias guinealaistaustainen maahanmuuttaja Amadou Diallo sai surmansa New Yorkissa, kun neljä poliisia ampuvat 41 laukausta (joista 19 osui Dialloon) tämän asunnon ulkopuolella Bronxissa. Diallo oli aseeton. Poliisien mukaan hän täsmäsi erään etsityn sarjaraiskaajan tuntomerkkeihin ja kun poliisit pyysivät häntä pysähtymään ja ottamaan kätensä esille, tämä ryhtyi kaivamaan taskustaan lompakkoa jota poliisit luulivat aseeksi.

Springsteen reagoi nopeasti: laulu kuultiin jo Reunion-kiertueella kesäkuussa 2000. Kun Bruce bändeineen esitti biisin Madison Square Gardenissa, New Yorkissa, paikalliset poliisivoimat ryhtyivät boikotoimaan keikkoja. Sittemmin American Skin (41 Shots) on kuultu silloin tällöin, mutta aina yhtenä keikkojen emotionaalisista huippukohdista. Laulu koki renessanssin vuonna 2012, kun George Zimmerman ampui aseettoman 17-vuotiaan Trayvon Martinin Floridassa.

Biisi alkaa kuin Twin Peaksista karanneine syntetisaattorilinjoineen ja toistaen liki painajaismaisesti ainoastaan ”41 shots”. Säkeistössä käytetty ”bloody river” on yksinkertaisuudessaan monisävytteinen sanapari: ”bloody” kun on sana, jonka voi ottaa kirjaimellisesti ”verisenä” tai sitten kovemman luokan voimasanana. Viimeiset kolme riviä vievät suoraan tapahtumapaikalle, uhrin viereen, ennen kuin kaikki on mennyttä. B-osa kuvaa epävarmuutta poliisien näkökulmasta tapahtumahetkellä: mitä siellä taskussa on? Ja vaikkei olisikaan mitään, silti saatetaan vetää liipaisimesta. ”You can get killed just for living / in your American skin”. Ja vaikkei olisi amerikkalainenkaan, silti niin voi käydä: nykypäivänä se on surullisen mahdollista.

41 shots....
and we'll take that ride
'cross this bloody river
to the other side
41 shots... cut through the night
You're kneeling over his body in the vestibule
Praying for his life

Is it a gun, is it a knife
Is it a wallet, this is your life
It ain't no secret
It ain't no secret
No secret my friend
You can get killed just for living
In your American skin

Kakkossäkeistö tuo näkökulmaksi sivustakatsojan, vanhemman, huolen. Elämä on kovaa ja sen mukaan on mentävä, vaikkei aina oikein osaisikaan. Ettei vain tekisi mitään, mikä saattaisi johtaa peruuttamattomaan. Koko säkeistö on riipaiseva.

41 shots
Lena gets her son ready for school
She says "on these streets, Charles
You've got to understand the rules
If an officer stops you
Promise you'll always be polite,
that you'll never ever run away
Promise Mama you'll keep your hands in sight"

Is it a gun, is it a knife
Is it a wallet, this is your life
It ain't no secret
It ain't no secret
No secret my friend
You can get killed just for living
In your American skin

Tom Morello soittaa tässä osuvan soolon, jossa hän ei päästä teknistä osaamista draamankaaren tielle. Kuten jossain fanifoorumilla todettiin, niin on oikeastaan aika yllättävää, että Morello pystyy tuomaan jo yli vuosikymmenen ajalta tuttuun biisiin uuden ulottuvuuden kitarasoolollaan!

Loppubiisi kierrättääkin aiemmin kuultuja osia kasvaen kuitenkin vaivihkaa askel askeleelta isommaksi kuin asianosaisten tunteet. Varsinkin keikoilla soitettu versio näyttää jopa bändiläisillä nostattavan tunteita pintaan. Hieno laulu, joka pitää kuunnella kokonaisuudessaan hyvällä laitteistolla, jotta nyanssit pääsevät kuuluviin.

https://www.youtube.com/watch?v=jGfV0gHETrA

https://www.youtube.com/watch?v=nghqjBwZTiE

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 32 - Empty SkyBruce Springsteen - TOP56-biisit: 32 - Empty Sky

From the album The Rising (2002).

9/11 all over again. One of the most heart-rending songs on the Rising is Empty Sky. The narrator has lost his fiancée and with her a lot more. The atmosphere is sad.

The song, which is depending on three chords, their effective using and an almost haunting melody, is a personal story that works not only as a band version like on the studio take but also with performed just with an acoustic guitar and harmonica.

”Empty sky” is a pairing of words describing the view in New York after the Twin Towers vanished from the landscape after 9/11 and all that was left just an empty sky. The song starts more personally however with a scene from a morning in which the narrator wakes up in his bed with nothing on his side but a empty impression of a spot where once slept a wife. There’s no longer a chance to meet her. Other have gone as well and there’s blood running on the streets.

I woke up this morning
I could barely breathe
Just an empty impression
In the bed where you used to be
I want a kiss from your lips
I want an eye for an eye
I woke up this morning to the empty sky

Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky
Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky

Blood on the streets
Yeah blood flowin' down
I hear the blood of my blood
Cryin' from the ground

Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky
Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky

“Plains of Jordan” of course refer to The Bible describing the narrator’s faith like does the mention of the tree of good and bad and leaning on both. Times are tough and the direction in which things are going isn’t unambiguous. All our narrator wants is to get his wife back…

On the plains of Jordan
I cut my bow from the wood
Of this tree of evil
Of this tree of good
I want a kiss from your lips
I want an eye for an eye
I woke up this morning to an empty sky

Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky
Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky
Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky

Like I earlier have mentioned The Rising was one of the first albums I bought from Bruce’s catalogue. The melody of Empty Sky made an impression right on. Because of the nature of the song it hasn’t got played a lot after the album-accompanying tour but the acoustic version rarely heard is always beautiful..

https://www.youtube.com/watch?v=9b-zxmuhfS8Albumilta The Rising (2002).

9/11 all over again. The Rising-albumin riipaisevinta materiaalia on Empty Sky. Kertoja on menettänyt puolisonsa ja samalla paljon enemmän. Tunnelma on surullinen.

Kolmeen sointuun, niiden tehokkaaseen käyttöön sekä liki kummittelevaan (koska sanalle ”haunting” ei löytynyt parempaa suomennosta) melodiaan perustuva laulu on henkilökohtainen tarina, joka toimii paitsi levyversion bändisovituksena myös erityisen komeasti akustisella kitaralla ja huuliharpulla esitettynä.

”Empty sky” kuvaa sananmukaisesti maisemaa New Yorkissa, kun WTC-tornit terrori-iskujen seurauksena poistuivat maisemasta ja tilalle jäi ainoastaan tyhjä taivas. Laulu alkaa kuitenkin henkilökohtaisemmin kuvauksella aamusta, kun kertoja herää sängystään yksin vierellään ainoastaan tyhjä paikka, jossa joskus nukkui puoliso. Enää ei ole mahdollisuutta kohdata. Muitakin on mennyt, kaduilla virtaa veri.

I woke up this morning
I could barely breathe
Just an empty impression
In the bed where you used to be
I want a kiss from your lips
I want an eye for an eye
I woke up this morning to the empty sky

Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky
Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky

Blood on the streets
Yeah blood flowin' down
I hear the blood of my blood
Cryin' from the ground

Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky
Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky

“Plains of Jordan” eli Jordanian tasangot viittaavat Raamattuun kuvaten kertojan uskoa kuten kuvaus hyvän ja pahan puusta ja molempiin nojaamisesta. Ajat ovat raskaat eikä suunta ole yksiselitteinen. Kertoja tahtoisi vain rakkaansa takaisin…

On the plains of Jordan
I cut my bow from the wood
Of this tree of evil
Of this tree of good
I want a kiss from your lips
I want an eye for an eye
I woke up this morning to an empty sky

Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky
Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky
Empty sky, empty sky
I woke up this morning to an empty sky

Kuten jo aiemmissa teksteissä on tullut todettua, The Rising oli ensimmäisessä satsissa jonka Bruce-levyjä aikoinaan hommasin. Empty Skyn melodia tenhosi välittömästi. Biisin luonteen takia se on ollut harvoin soitossa keikoilla, mutta harvoin kuultu akustinen versio päästää kuulijan kertojan iholle hienosti.

https://www.youtube.com/watch?v=9b-zxmuhfS8

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 33 - Girls in Their Summer ClothesBruce Springsteen - TOP56-biisit: 33 - Girls in their Summer Clothes

From the album Magic (2007).

Girls in Their Summer Clothes broughts me always back to the end of spring, beginning of the summer and above all midsummer of 2010. The material from Magic is largely based on the political state of the United States and the dissatisfaction on the administration of George W. Bush’s. However, there’s a song like this in the middle of it all which in it’s gentleness immediately stood out in my years. That happened to someone else as well: this song won the Grammy Award for best rock song in 2009 and was named as a candidate for Best Solo Rock Vocal Performance.

The sounds of the Magic-album have already been discussed with Radio Nowhere on place 47. Girls in Their Summer Clothes isn’t as jam-packed as buzzing Radio Nowhere: in this song the string section especially finds it’s place. There’s strong echos from the 60’s in the vocal melody and the section starting with the words “Frankie’s diner” is an exciting deviation from the song’s structure.

In a certain way Springsteen’s lyrics on this song go back to his material from the 1970s. There’s not a lot going on and the narrator describes the scenes with details. The scenery of the sun setting behind a small city can be seen in your mind from the first line. The street lights shine, lovers walk by, the wind blows.

Well, the streetlights shine down on Blessing Avenue
Lovers they walk by, holding hands two by two
A breeze crosses the porch, bicycle spokes spin 'round
My jackets on, I'm out the door
And tonight I'm gonna burn this town down

The girls in their summer clothes
In the cool of the evening light
The girls in their summer clothes, pass me by

A boy’s ball bounces from the eaves of a street light, bank’s clock shines and the porch lights go off. You could paint a painting with this information. The city is alive, however, and the narrator says that he’s been through tough times but things are beginning to find their way. What has happened?

A kids rubber ball smacks
Off the gutter 'neath the lamp light
Big bank clock chimes
Off go the sleepy front porch lights
Downtown the stores alight as the evening's underway
Things been a little tight
But I know their gonna turn my way

And the girls in their summer clothes
In the cool of the evening light
The girls in their summer clothes, pass me by

What follows is the section jumping into surprising chords. A restaurant owned by a friend called Frankie gives some consolation. “Fluorescent” is one heck of a word to put into a pop song. Even the waitress Shaniqua sees that our man doesn’t do very well: she wants to hear what’s wrong and our narrator starts a story: a woman is gone and made a wound in his heart. Now his walking around the city in which “the girls in their summer clothes pass me by”. Just a look could save a lot.

There’s a great chord being played just before the word ”glance” in the end of the last verse…

This song has been vilifyed on the fan forums mostly because it’s poppish nature and it’s true that Bruce hasn’t done too many of these. I think this is in it’s abnormality a great piece of his work from 2000s.

https://www.youtube.com/watch?v=9c8-EFJrFYoAlbumilta Magic (2007).

Girls in Their Summer Clothes tuo mieleen loppukevään, alkukesän ja ennenkaikkea juhannuksen 2010. Magic-albumin materiaali pohjautuu suurimmilta osin Yhdysvaltain poliittiseen tilanteeseen sekä tyytymättömyyteen George W. Bushin hallintoon. Seassa on kuitenkin tällainenkin laulu, joka lempeydessään erottui heti edukseen allekirjoittaneen korvissa. Niin kävi jollekulle muullekin: tämä biisi nimittäin voitti parhaan rock-biisin Grammyn vuonna 2009 ja oli ehdolla sarjassa Best Solo Rock Vocal Performance.

Sijalla 47 olleen Radio Nowheren kohdalla Magic-levyn soundeja tuli jo ruodittua. Girls in Their Summer Clothes ei ole aivan niin täyteen pakattu kuin sähisevä Radio Nowhere: tässä laulussa varsinkin jousisektio valtaa paikkansa. Melodiassa on vahvoja kaikuja 60-luvulta. ”Frankie’s diner”-sanoilla käynnistyvä väliosa on mielenkiintoinen poikkeus muun laulun struktuurista.

Tietyllä tapaa Springsteen tekee tämän laulun sanoituksessa paluuta 70-luvun tuotantoonsa. Suuria ei tapahdu, vaan kohtauksia kuvaillaan yksityiskohdin. Auringonlaskuisen kaupunkikuvan voi nähdä ensirivistä asti, kun kertoja tarkkailee ympäristöään. Katuvalot paistavat, rakastavaiset kulkevat ohi käsi kädessä, tuuli puhaltaa.

Well, the streetlights shine down on Blessing Avenue
Lovers they walk by, holding hands two by two
A breeze crosses the porch, bicycle spokes spin 'round
My jackets on, I'm out the door
And tonight I'm gonna burn this town down

The girls in their summer clothes
In the cool of the evening light
The girls in their summer clothes, pass me by

Pojan pallo kimmahtaa katuvalon räystäästä, pankin kello hohtaa ja kuistien valot sammuvat. Näillä tiedoilla voisi maalata jo maalauksen. Kaupunki kuitenkin on hereillä ja kertoja toteaa, että viime aikoina on ollut raskasta mutta kyllä tämä tästä lähtee. Mitä tässä on tapahtunut?

A kids rubber ball smacks
Off the gutter 'neath the lamp light
Big bank clock chimes
Off go the sleepy front porch lights
Downtown the stores alight as the evening's underway
Things been a little tight
But I know their gonna turn my way

And the girls in their summer clothes
In the cool of the evening light
The girls in their summer clothes, pass me by

Seuraa se väliosa, joka hyppää yllättäviin sointuihin. Kaveri Frankien ravintola kaupunkin reunalla tarjoaa lohdutusta. ”Fluorescent” on melkoinen sana tunkea pop-biisiin. Tarjoilija Shaniquakin näkee, ettei päähenkilöllämme ole kaikki ihan hyvin, jokin vaivaa… Penni ajatuksista avaakin tarinan: nainen lähti ja viilsi haavan sydämeen. Nyt miehemme onkin lähtenyt kaupungille, jossa ”girls in their summer clothes pass me by”. Pelkkä vilkaisukin voisi pelastaa paljon.

Mahtava muuten se välisointu juuri ennen ”glance”-sanaa viimeisen säkeistön lopulla…

Tätä laulua on myös parjattu paljon fanifoorumeilla, ehkä liiallisen popmaisuutensa vuoksi. Eihän Bruce tällaisia ole hirveästi tehnytkään. Minusta tämä on poikkeavuudessaan hieno pala 2000-luvun tuotantoa.

https://www.youtube.com/watch?v=9c8-EFJrFYo

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 34 - Downbound TrainBruce Springsteen - TOP56-biisit: 34 - Downbound Train

From the album Born in the U.S.A. (1984).

Downbound Train was one of the first Springsteen songs that hit my radar. I came upon it early at my listens, at the end of last decade, and the plaintive story (which somehow reminded me of Eppu Normaali) was stuck in my mind immediately. That’s how it goes, sometimes you feel like going downwards all the time. There’s also some Finnish melancholia in the chord progression as well as the song goes in G-minor. Whole of the song is based on few considered chords and the synthesizers are been played all the time like on all of BitUSA. The sound world meets the haunting feel of the lyrics.

Although the song was released on Born in the U.S.A. in 1984, Bruce had recorded it for 1982’s acoustic Nebraska-album already. The feel of the song is very Nebraska-like indeed in it’s wistfulness and there’s not a lot of positive light on the lyrical content.

Dave Marsh criticized this song in one of his books for the narrator having three different jobs on the three verses of the song. What an observation that is. It’s a detail in a story of a love gone wrong starting a downhill while the jobs work as concrete examples of life throwing the narrator here and there.

At the beginning everything’s fine: you have a job and a girl. “I had something going, mister, in this world” is a line I hear everytime in my head as a desperate retort and longing for the past. But now those times are just a memory because love is gone and hard times followed.

I had a job, I had a girl
I had something going mister in this world
I got laid off down at the lumber yard
Our love went bad, times got hard
Now I work down at the carwash
Where all it ever does is rain
Don't you feel like you're a rider on a downbound train

The first half of the second verse describes the moment of parting. The explanation given is pretty weak: the woman said she just had to go and bought a ticket away. Once again the latter half is great poetry: the memories come back at night and one can feel the kiss on a rainy night. But after the memories end one once again remembers that things aren’t so good at the moment.

She just said "Joe I gotta go
We had it once we ain't got it any more"
She packed her bags left me behind
She bought a ticket on the Central Line
Nights as I sleep, I hear that whistle whining
I feel her kiss in the misty rain
And I feel like I'm a rider on a downbound train

On the last, a bit longer, verse Bruce’s vocals are long accompanied only by a synthesizer mat. Here we find out for good how hopeless the narrator is on the lonely hours of night while finally finds out hot everything is gone and gives his life for fate to keep.

Last night I heard your voice
You were crying, crying, you were so alone
You said your love had never died
You were waiting for me at home
Put on my jacket, I ran through the woods
I ran till I thought my chest would explode
There in the clearing, beyond the highway
In the moonlight, our wedding house shone
I rushed through the yard, I burst through the front door
My head pounding hard, up the stairs I climbed
The room was dark, our bed was empty
Then I heard that long whistle whine
And I dropped to my knees, hung my head and cried

Now I swing a sledge hammer on a railroad gang
Knocking down them cross ties, working in the rain
Now don't it feel like you're a rider on a downbound train

I heard this one live on the gig at Helsinki Olympic Stadium in 2012. There was a certain feel of closing the circle because, like I said earlier, this one was one of the first favorites of mine a few years earlier and this one really isn’t one of those setlist staples. A great live music moment, a great version.

https://www.youtube.com/watch?v=Nc_mv46NwT4

https://www.youtube.com/watch?v=5gfZvXj2pswAlbumilta Born in the U.S.A. (1984).

Downbound Train oli ensimmäisiä Springsteenin lauluja, jotka kolahtivat itselle. Se tuli jostain vastaan jo viime vuosikymmenen loppupuolella, ja haikea tarina (joka jostain syystä muistutti Eppu Normaalia) jäi heti mieleen. Näinhän se joskus on, että tuntuu kuin matkaisi koko ajan alaspäin. Myös sointukierrossa on jotain suomalaista, G-mollista mennään. Muutamalla harkitulla soinnulla kuljetetaan koko biisi, jossa BItUSA-levylle ominaisesti myös syntetisaattorit ovat esillä. Äänimaailma kohtaa laulun aavemaisen tunnelman kanssa.

Vaikka biisi julkaistiin Born in the U.S.A.-levyllä vuonna 1984, Bruce äänitti sen jo vuoden 1982 akustiselle Nebraska-levylle. Tunnelma onkin nebraskamaisen alakuloinen ja tekstissä ei hirveästi positiivista valoa ole.

Dave Marsh kritisoi Pomon tarina-kirjassaan tätä biisiä siitä, että laulun kolmen säkeistön aikana kertoja ehtii työskennellä kolmessa eri duunissa. Huomio sekin. Seikka on kuitenkin yksityiskohta tarinaa, jossa rakkauden pieleen meneminen syöksee alamäkeen, duunien ollessa konkreettisia esimerkkejä elämän heittelehtivyydestä.

Alussa kaikki on vielä hyvin: on työ ja tyttö. ”I had something going, mister, in this world” on rivi, jonka kuulen joka kerta mielessäni epätoivoisena tiuskaisuna ja menneen muistelona. Mutta nyt nuo ajat ovat muisto vain, sillä rakkaus on mennyttä ja rankat ajat seurasivat perässä ja töihinkin piti mennä autopesulaan.

I had a job, I had a girl
I had something going mister in this world
I got laid off down at the lumber yard
Our love went bad, times got hard
Now I work down at the carwash
Where all it ever does is rain
Don't you feel like you're a rider on a downbound train

Toisen säkeistön avauspuolikas kuvaa tarkemmin eron hetkeä. Selitys, joka tarjotaan, on aika heikko: nainen sanoi, että oli vain mentävä ja osti menolipun pois. Jälleen jälkimmäinen puolikas on hienoa runoutta: öisin mieleen tulvivat muistot ja voi oikein tuntea sen suudelman silloin sadeiltana. Mutta muistelujen jälkeen muistaa taas, että nyt ei mene niin hyvin.

She just said "Joe I gotta go
We had it once we ain't got it any more"
She packed her bags left me behind
She bought a ticket on the Central Line
Nights as I sleep, I hear that whistle whining
I feel her kiss in the misty rain
And I feel like I'm a rider on a downbound train

Viimeisessä, hieman pidemmässä säkeistössä laulusuorituksen seurana on pitkään ainoastaan aavemainen syntetisaattorimatto. Tässä paljastuu lopullisesti kertojan sisäinen lohduttomuus yön pimeinä tunteina kun hän tajuaa kyynelten myötä kaiken olevan mennyttä antautuen kohtalon vietäväksi.

Last night I heard your voice
You were crying, crying, you were so alone
You said your love had never died
You were waiting for me at home
Put on my jacket, I ran through the woods
I ran till I thought my chest would explode
There in the clearing, beyond the highway
In the moonlight, our wedding house shone
I rushed through the yard, I burst through the front door
My head pounding hard, up the stairs I climbed
The room was dark, our bed was empty
Then I heard that long whistle whine
And I dropped to my knees, hung my head and cried

Now I swing a sledge hammer on a railroad gang
Knocking down them cross ties, working in the rain
Now don't it feel like you're a rider on a downbound train

Omalle kohdalle tämä sattui Helsingin Olympiastadion-keikalla kesällä 2012. Tietyllä tapaa tuossa hetkessä oli hienoa ympyrän sulkeutumisen tuntua, sillä olihan biisi ollut ensimmäisiä todellisia suosikkeja muutamaa vuotta aiemmin eikä ollut ollenkaan selvää, että se tuolla keikalla kuultaisiin. Hieno live-hetki, hieno versio.

https://www.youtube.com/watch?v=Nc_mv46NwT4

https://www.youtube.com/watch?v=5gfZvXj2psw

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 35 - Streets of PhiladelphiaBruce Springsteen - TOP56-biisit: 35 - Streets of Philadelphia

From the single Streets of Philadelphia (1994).

Streets of Philadelphia was one of the last cuts to have it’s place on this list and it almost got forgotten, because the song hasn’t been published on any studio album but just as a single and on compilation records. Bruce made it for the movie Philadelphia (1993) while the E Street Band was on break so he’s managing all the instruments himself excluding the bass playing and background vocal work from Tommy Sims. Streets of Philadelphia became a great hit and it won an Oscar for best song and four Grammys: ”Song of the Year”, ”Best Rock Song”, ”Best Rock Vocal Performance” ja ”Best Song Written Specifically for a Motion Picture or Television”.

There are rumours that Springsteen had completed a kind of a hiphop-album with drum machines and synthesizers in the year 1994 and Streets of Philadelphia was material from those sessions. A strong synthesizer pad and drum loop go on for the whole song creating almost a mystical, hypnotic feel.

As a movie Philadelphia tells the story of a lawyer played by Tom Hanks, who is dismissed by his company after it’s revealed that he has AIDS. He then goes on to hire a homophobic lawyer, played by Denzel Washington, to fight for his rights. Bruce is singing this song like his living through Hanks’ character’s eyes: that’s why the vocal performance is so sunk and brittle.

The song starts with a drum loop in which the keyboards swim in. It’s first verse is about the feelings one does not have a skill to describe. The way of looking in the mirror and not recognizing the man looking back may also tell about something else than just a physical disease. Am I just gonna be left to drift around on the streets of Philadelphia City?

I was bruised and battered and I couldn't tell
what I felt
I was unrecognizable to myself
Saw my reflection in a window I didn't know
my own face
Oh brother are you gonna leave me
wasting away
On the streets of Philadelphia

This has been going on for a long time and many things occurred have become memories: former friends have gone as well. The scene described on the last three lines tells a strong story about loneliness: you could hear the narrator’s heartbeat.

I walked the avenue till my legs felt like stone
I heard the voices of friends vanished and gone
At night I could hear the blood in my veins
Just as black and whispering as the rain
On the streets of Philadelphia

Bruce had the manner of writing middle sections in the 90s and this isn’t an exception. The narrator isn’t likely going to survive. Has he come all the way down here to throw it all away?

Ain't no angel gonna greet me
It's just you and I my friend
And my clothes don't fit me no more
I walked a thousand miles
just to slip this skin

I think that in the last verse the end really comes. “I can feel myself fading away” is a beautiful line. If there’s no one to greet you when you go, you’re left to evaporate on the streets of Philadelphia.

The night has fallen, I'm lyin' awake
I can feel myself fading away
So receive me brother with your faithless kiss
or will we leave each other alone like this
On the streets of Philadelphia

https://www.youtube.com/watch?v=4z2DtNW79sQSingleltä Streets of Philadelphia (1994).

Streets of Philadelphia oli viimeisiä nostoja tälle listalle ja meinasi suorastaan unohtua, sillä tätä ei ole julkaistu millään varsinaisella studioalbumilla vaan ainoastaan singlenä sekä kokoelmalevyillä. Brucehan teki laulun Philadelphia-elokuvaan (1993) E Street Bandin ollessa tauolla, joten hän itse hoitaa kaikki laulussa kuultavat soittimet lukuun ottamatta Tommy Simsin bassonsoitantaa ja taustalaulua. Streets of Philadelphiasta tulikin valtava hitti: Oscar-palkinto parhaasta laulusta sekä neljä Grammya: ”Song of the Year”, ”Best Rock Song”, ”Best Rock Vocal Performance” ja ”Best Song Written Specifically for a Motion Picture or Television”.

Huhupuheet kertovat, että Springsteen olisi vuonna 1994 koonnut valmiiksi eräänlaisen “hiphop”-albumin rumpukoneineen ja syntetisaattoreineen ja Streets of Philadelphia olisi noiden sessioiden materiaalia. Vahva syntetisaattorimatto ja rumpuluuppi kiertävät koko biisin ajan luoden liki mystisen, hypnoottisen tunnelman.

Elokuvanahan Philadelphia kertoo Tom Hanksin näyttelemästä asianajajasta, joka erotetaan firmastaan kun paljastuu että hänellä on AIDS. Mies palkkaa Denzel Washingtonin näyttelemän homofobisen asianajajan taistelemaan puolestaan. Bruce laulaa tätä laulua kuin tuon Hanksin hahmon silmin: siksi laulusuoritus onkin vaipunut ja hauras.

Biisi alkaa rumpuluupilla, johon kosketinsoittimet uivat mukaan. Ensisäkeistö käsittelee tuntemuksia, joita ei oikein osata kuvata. Toisaalta se, että katsoo peiliin eikä tunne takaisin tuijottavaa hahmoa, voi kertoa muustakin kuin fyysisestä sairaudesta. Eikö tässä lopulta muuta jää kuin ajelehtimaan Philadelphian kaduille?

I was bruised and battered and I couldn't tell
what I felt
I was unrecognizable to myself
Saw my reflection in a window I didn't know
my own face
Oh brother are you gonna leave me
wasting away
On the streets of Philadelphia

Tätä on kestänyt jo pitkään ja matkan varrella monet jutut ovat vaihtuneet muistoiksi: entiset ystävätkin ovat kadonneet. Kohtaus, joka kuvataan viimeisillä kolmella rivillä kertoo yksinäisyydestä vahvasti: voi kuulla veren kohinankin.

I walked the avenue till my legs felt like stone
I heard the voices of friends vanished and gone
At night I could hear the blood in my veins
Just as black and whispering as the rain
On the streets of Philadelphia

90-luvun Bruce-sävellyksille ominainen väliosa tulee myös. Tästä ei taideta selvitä, ja jäljellä ei ole enää montaa. Onko tänne asti tultu vain heittämään kaikki mennyt menemään?

Ain't no angel gonna greet me
It's just you and I my friend
And my clothes don't fit me no more
I walked a thousand miles
just to slip this skin

Itse koen, että viimeisessä säkeistössä tulee loppu konkreettisesti. ”I can feel myself fading away” on kauniisti sanottu. Jos kukaan ei ole ottamassa vastaan kun lähtö tulee, niin silloin jää vain haihtumaan Philadelphian kaduille.

The night has fallen, I'm lyin' awake
I can feel myself fading away
So receive me brother with your faithless kiss
or will we leave each other alone like this
On the streets of Philadelphia

https://www.youtube.com/watch?v=4z2DtNW79sQ

”1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” –A:lla alkavat artistit.

EI SYYTÄ KUUNNELLA

44. Afrika Bambaataa & the Soul Sonic Force - Planet Rock: The Album (1986)
- USA
- Hip hop
- Toomion listan 898.

“Aivan ankeaa alkuaika-rappia kasikytluvulta. Paskat soundit ja tylsää musaa. Vain puristeille.”

https://open.spotify.com/track/5EhxfnBrIfTkyqBBqw1xlA

43. 13th Floor Elevators - The Psychedelic sounds of 13th Floor Elevators (1966)
- USA
- Psychedelic Rock
- Toomion listan 891.

“Todella kammottavaa psykedeliaa. En usko, että tämän ajan sienillä päästään näin hirvittäviin olotiloihin.”

https://open.spotify.com/track/52BVysW57Dlt290Au5RdT6

42. Arrested Deveploment – 3 Years, 5 Months & 2 Days in the Life of… (1992)- USA- Alternative Hip Hop- Toomion listan 889.

“Kai tämä pitäisi jonkin sorttinen gangsta-rapin esi-isä olla, mutta ei tätä kyllä kuunnella jaksa. Ehkä tässä on jotain niin alkukantaista, että tämä pitää haltuun ottaa. Ehkä ei kuitenkaan.”

https://open.spotify.com/track/6JvodgYcsthsORxPsEYUoe

41. 2pac – Me Against the World (1995)
- USA
- Rap
- Toomion listan 887.

“Ampumiskuoleman glorifioima rappari 2pacin kolmas levy ei ole sen kummempi kuin muutkaan. Toki ihan hyvä rap-soundi, mutta ei musiikillisesti mitenkään mieletöntä tekemistä.”

https://open.spotify.com/track/5aFLEMNvORv8MXpd4lR0HQ

40. Adam & the Ants – King of the Wild Frontier (1980)- Englanti- Post-Punk- Toomion listan 884.

“Tällainen kasari-punk Ramones-laululla ei ole koskaan lähtenyt. Enkä ymmärrä miksi pitäisi. Sehän on hoilottavaa, keskitempoista ja epämusikaalista.”

https://open.spotify.com/track/7fTvL3s1kuAvA9On5QhCUC

39. Christina Aguilera - Stripped (2002)- USA- R&B, Pop- Toomion listan 881.

“Ei ole koskaan tämä nainen saanut syttymään meikäläistä. On jopa outoa, että tämä levy on niin arvostettu. Se on nimittäin tolkuttoman tylsä ja aivan liian pitkä.”

https://open.spotify.com/track/5WMM12xcKS134ww9lzpNV6

38. The Associates - Sulk (1981)- Skotlanti- Art pop, synth pop- Toomion listan 877.

“Taidepop 1980-luvulla on niin hörhöistä ja kylmää, ettei siitä saa otetta. Se ei kosketa, eikä siinä ole järkeä. Tulee mieleen olkatoppaukset ja neonvärit.”

https://open.spotify.com/track/30pWjN1TNvAGsNj21N8jwm

37. The Avalanches – Since I Left You (2000)- Australia- Dance- Toomion listan 874.

https://open.spotify.com/track/0Hyr2jPRwOQF8pf13n8eB1
https://open.spotify.com/track/0Hyr2jPRwOQF8pf13n8eB1

36. Ryan Adams - Gold (2001)- USA- Rock, alternative country- Toomion listan 871.

“Amerikkalaisen tylsyyden perikuva. On niin viatonta ja virheetöntä, ettei tästä oikein jaksa innostua. Ensimmäinen biisi on menevä kyllä. Ja jälleen tuhannen biisin albumi.”

https://open.spotify.com/track/70fgBn0MXm4YaYf6tXZvQR

35. Aerosmith - Rocks (1976)- USA- Hard Rock- Toomion listan 870.

“Tämä bändi osaa tehdä vaan niin paljon parempiakin biisejä. Ei oikein onnistunut kokonaisuus. Hieno laulusoundi toki löytyy jo tältäkin.”

https://open.spotify.com/track/5btAcDEgNCJDrfmINA4Qrn

34. Joan Armatrading – Joan Armatrading (1976)- UK- Pop- Toomion listan 869.

“Hippiliikkeen jälkiaalloissa liikkuvaa laulaja-lauluntekijä-musiikkia. Äänessä ei ole mitään vikaa, sävellykset ovat vain hiukan tylsiä.”

https://open.spotify.com/track/43Abdq2pXbZSEY78hMps1u

33. Alice Cooper – School’s Out (1972)- USA- Hard Rock- Toomion listan 867.

“Tämän miehen meriitit ja kovimmat hitit tuntevat kaikki, mutta albumit kaipaisivat arvatenkin miehen showta tuekseen. Levyltä ei oikein lähde. Eikä Alice kovin kummoinen laulaja ole.”

https://open.spotify.com/track/0CrmYbC2DpFBBphQXZyZVD

32. The Auteurs – New Wave (1993)- UK- Alternative Rock- Toomion listan 865.

“Beatlesien 90-luvun versio. Sävellysten taso ei kuitenkaan riitä noihin meriitteihin. Löysähköä rokkia.”

https://open.spotify.com/track/0UbefaUT31AygrDbmOWT0w

31. Tori Amos – Little Earthquakes (1992)- USA- Alternative Rock- Toomion listan 861.

“Taiderokkarin tai –popparin alkupään tuotantoa. Ken naisesta pitää, niin varmaan myös tästä. Ei ainakaan enää säväytä erilaisuudellaan.”

https://open.spotify.com/track/4KjmFMtiywPXyr6CbLOhY3

30. Animal Collective - Merriweather Post Pavilion (2009)- USA- Synthpop- Toomion listan 860.

“Kokeellista elektronista musiikkia jonkinlaisen viidakkorytmin siivittämänä. Haastava saada otetta. Vaatisi ilmeisesti todella paljon kuuntelua. Ei kuitenkaan suuria instant-hittejä.”

https://open.spotify.com/track/6hlJIYn5IBNqcSGTS6X5Xq

29. 808-state – 808.90 (1989)- UK- Electronica- Toomion listan 856.

“Rolandin rumpukoneesta nimensä napannut ja sitä käyttävä bändi varmaan ansaitsee paikkansa listalla, mutta musiikki liikkuu sen verran omassa ajassaan, ettei sitä nykyisellään jaksa kovasti kuunnella.”

https://open.spotify.com/track/2wOtECizAxq6FzaJW6L3n2

MELKO KESKINKERTAISTA

 28. 10cc – Sheet Music (1974)- UK- Rock- Toomion listan 847.

“Perusrockia. Nykyään tylsää. Kai tässä sellaisia AOR:n alkutyyppejä on otettu.”

https://open.spotify.com/track/0kVB6PeqBbN2HhwJdWumeZ

27. Ryan Adams – Heartbreaker (2000)- USA- Country rock- Toomion listan 843.

“Countryn sekaista rockia. Joku sanoi joskus, että Ryan Adams on kaikki, mitä inhoat Bryan Adamsissa ja countryssa. Ei se kauas heitä.”

https://open.spotify.com/track/7mkiPWtd5pGqEXGvDaXWJC

26. David Ackles – American Gothic (1972)
- USA
- Singer-songwriter
- Toomion listan 833.

“Jaa-a. Sellaista americanan ja folkin sekoitusta, jossa on sen verta liikaa amerikkalaisuutta, ettei maistu.”

https://www.youtube.com/watch?v=sS0bP7qAxsY

25. The Adverts - Crossing the Red Sea with The Adverts (1978)- UK- Punk Rock- Toomion listan 824.

“Ensimmäinen biisi lupaa punk-levyltä paljon, mutta loppu ei ihan täytä odotuksia. Siinä ja siinä, kannattaako kuunnella.”

https://open.spotify.com/track/3r8gxXeKmFNlT7qG5Qr8GM

24. ABBA – The Visitors (1981)- Ruotsi- Pop- Toomion listan 812.

“Eihän tämän bändin taitoa voi kiistää. Tässä on aavistuksen liikaa kasarisoundia, jotta tämä ylemmäksi nousisi. Ihan hauska kuitenkin.”

https://open.spotify.com/track/4a2YfaJ3wzrbOq1b5o8CDq

23. Arcade Fire – The Suburbs (2010)- Kanada- Indie pop- Toomion listan 791.

“Tämän bändin musiikkia en ymmärrä. Tai ymmärrän, mutta en ymmärrä sen saamaa huomiota. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ei hyvässä, eikä pahassa mielessä.”

https://open.spotify.com/track/1OT3GzHAkhcTXIzMcOvOr2

22. Arcade Fire – Funeral (2004)- Kanada- Indie pop- Toomion listan 782.

“Ihan samat sanat tähänkin. Tämän bändin musiikkia en ymmärrä. Tai ymmärrän, mutta en ymmärrä sen saamaa huomiota. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ei hyvässä, eikä pahassa mielessä.”

https://open.spotify.com/track/62mxxQ4iOjGfKDnZm4fizt

21. ABBA - Arrival (1976)- Ruotsi- Pop- Toomion listan 776.

“Vuonna 1976 tämän on täytynyt olla melkoinen albumi. Enää se ei niin maaginen ole, mutta ihan kuunneltava.”

https://open.spotify.com/track/30a68RyhjUjCxLf6JehuYR

20. ABC – Lexicon of Love (1982)- UK- Pop- Toomion listan 774.

“A-han ja Modern Talkingin hengessä jumputtavaa kasaripoppia. Ei ihan mahdoton. Vähän epätasainen albumi kokonaisuutena.”

https://open.spotify.com/track/4viMblXI44LN0qwc4r3ZVA

19. Barry Adamson – Moss Side Story (1989)- UK- Instrumental- Toomion listan 769.

“Konseptialbumillinen elokuvamusiikkia kuvitteelliseen elokuvaan. Hyvin erikoista musiikkia kun ottaa huomioon julkaisuajankohdan.”

https://open.spotify.com/track/2TZkSeYXm67ALj7v1F5SPc

18. Fiona Apple - Tidal (1996)- USA- Alternative Rock- Toomion listan 750.

“Omaan aikaansa sopivaa niin soundeiltaan kuin muultakin tuotannoltaan. On kuitenkin tällä hetkellä aika kaukana siitä, mitä jaksaa kuunnella.”

https://open.spotify.com/track/51HiIbv8gO0HvwpmAxXAFe

17. Alice Cooper – Billion Dollar Babies (1973)- USA- Hard Rock- Toomion listan 735.

“Tällaista musiikkia tehtiin luultavasti paljon 70-luvun alkupuolella. Alicella vain taisi olla paras show. Kappaleet ovat toimivia, muttei kuitenkaan superhittiainetta enää.”

https://open.spotify.com/track/2zyRVV93ijUwH1SyrPcTRR

16. American Music Club - California (1988)- USA- Indie rock- Toomion listan 723.

“Amerikan indietä tavallaan ihan hyvässä paketissa. Laulajan pulskea soundi välillä häiriköi, mutta osa kappaleista toimii.”

https://www.youtube.com/watch?v=5lOV2-cE6gU

15. Barry Adamson - Oedipus Schmoedipus (1996)- UK- Instrumental- Toomion listan 721.

“Jonkinmoista instrumentaalihässäköintiä tämäkin. Vähän tasaisempi tuotos kuin Moss Side Story.”

https://open.spotify.com/track/0IkbgNCStICRkndu1Ix6S4

14. The Afghan Whigs - Gentlemen (1993)- USA- Alternative Rock- Toomion listan 705.

“Deftonesin sävyjä viljelee tämä 90-luvun alun bändi. Pikkuisen on Therapy?:n mausteita joukossa. Albumina ei vaan säväytä.”

https://open.spotify.com/track/4aosMjRqa68OTOZ9d1Ciec

13. 50 cent – Get Rich, or Die Tryin’ (2003)- USA- Gangsta Rap- Toomion listan 705.

“Olihan 50 Cent ärsyttävyydessään hyvin tunnistettava. Nyt 12 vuotta levyn jälkeen se ei kuullostakaan enää niin kamalalta. Tosin albumi on aivan liian pitkä.”

https://open.spotify.com/track/7iL6o9tox1zgHpKUfh9vuC

KYLLÄ NÄMÄ KERRAN VOI KUUNNELLA

12.Aphex Twin – Selected Ambient Works 85-92 (2003)- UK- Ambient Techno- Toomion listan 622.

“Aikoinaan jopa kukkopojan maineesta kärsinyt Aphex Twin on tehnyt melkoisen uran sekin. Siksi tämä herran alkuaikojen kokoelma on ihan hyvä kuulla. Myös keikka kannattaa käydä todistamassa, jos mahdollista.”

https://open.spotify.com/track/50SqUUqiHAQZjYoOms3FWY

11. Alice in Chains - Dirt (1992)- USA- Grunge- Toomion listan 619.

“Onhan tällä levyllä hetkensä, mutta tämä ei minulle ole niin iso juttu, kuin se pari vuotta vanhemmalle katraalle oli. Hivenen epätasapainoinen levy. Paljon toki genrensä legendojakin.”

https://open.spotify.com/track/4A065x9kJt955eGVqf813g

10. Anthrax – Among the Living (1987)- USA- Thrash Metal- Toomion listan 687.

“Niin hullua kuin se ikäni puolesta onkin, olen kuunnellut tätä levyä paljon enemmän kuin tuota edellistä Dirtiä. Thrashia vanhan liiton malliin. Ei tämä kuitenkaan niin mieletön ole nykypäivän mittarilla. Paikkansa ansainnut listalla silti.”

https://open.spotify.com/track/6AlUhxZG6lcSBJlFEG2Mgp

9. Air – Moon Safari (1998)- Ranska- Electronica- Toomion listan 568.

“Tämä bändi osaa tehdä rentouttavaa musiikkia. Albumissa on jotain elokuvallista ja rauhoittavaa. Soundimaailmaltaan sellainen, että tietty ihmistyyppi tähän rakastuu.”

https://open.spotify.com/track/7E2NpVcD3i6AIm3uyd343i

8. Ash - 1977 (1996)- Pohjois-Irlanti- Punk Rock- Toomion listan 549.

“Jännä sekoitus brittipoppia ja punk rockia. Toisaalta paljon on vaikutteita esim. Therapy?:lta. Hyvinkin räyhäkäs levyn aloitusbiisi ei ihan kanna loppuun asti, mutta skeittareilla omiaan.”

https://open.spotify.com/track/6GGaH9DJXRg4bQNR4OBTZ4

7. Aerosmith – Toys in the Attic (1975)- USA- Hard Rock- Toomion listan 511.

“Kyllähän Aerosmith rockin legendoihin kuuluu. En tiedä olisiko se sitä, ilman Tylerin ääntä, mutta sillä päästäänkin pitkälle.”

https://open.spotify.com/track/5SZ6zX4rOrEQferfFC2MfP
TURVALLISIN MIELIN VOIT LEVYN OSTAA

6. A-ha – Hunting High and Low (1985)- Norja- Synth Pop- Toomion listan 501.

“Norja on tunnettu tumemman metallin kotina, mutta kyllä tämä levy on erityisen vaikuttava esimerkki mihin siellä on pystytty vuonna 1985. Toki säveltäjät ovat taitavia, mutta onhan Harketin ääni melko mieletön. Kuunnelkaa ehdottomasti!”

https://open.spotify.com/track/2WfaOiMkCvy7F5fcp2zZ8L

5. The Allman Brothers Band – At Fillmore East (1971)- USA- Southern Rock- Toomion listan 404.

“Aikamoisen autenttista kamaa. Lienee myös live-kokemuksena ollut aika vaikuttava. Todella mainio meininki.”

https://open.spotify.com/track/1tdRDDmocxBEjbiDRdhZ3E

4. Aerosmith – Pump (1989)- USA- Hard Rock- Toomion listan 380.

“Aika hauskaa rockia, jossa on sävellyksellisesti erittäin kovia oivalluksia. Hyvä rock-levy.”

https://open.spotify.com/track/7sZKoFbEu4mPuCMX5cxLSb

3. AC/DC – Highway to Hell (1979)- Australia- Hard Rock- Toomion listan 356.

“Bon Scottin viimeinen levy ja todellakin tarkoituksenmukaisesti tällä listalla. Musiikki voi osasta olla tylsää, mutta kuka tekee sen paremmin kuin AC/DC? Yritystä on.”

https://open.spotify.com/track/7sZKoFbEu4mPuCMX5cxLSb

2. Air – Virgin Suicides (2000)- Ranska- Soundtrack- Toomion listan 312.

“Yann Tiersenin tapaan kovaa jälkeä elokuva-soundtrackilta. Tunnelmia luodaan pelkillä äänimaailmoilla. Vaikka ei elokuvaa ole nähnytkään, pääsee hyvin mukaan elokuvan luomaan maailmaan.”

https://open.spotify.com/track/0I186qwUxgbY1qY7hbphwB

1. AC/DC – Back in Black (1980)- Australia- Hard Rock- Toomion listan 222.

“AC/DC:n lopullisen läpimurron väline. Eikä se ihme ole. Vaikka Brian Johnson ei ihan ole Bon Scott, niin ei paljon puutukaan. Sävellyksissä on hiukan nyansseja. Kova levy. Mielellään pitää autossa vakiosoitossa.”

https://open.spotify.com/track/5XeMsYb1rWxQL1bUUaZajn

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 36 - I Wanna Be With YouBruce Springsteen - TOP56-biisit: 36 - I Wanna Be With You

From the album Tracks (1998).

I Wanna Be With You, like Loose Ends on the place 44, dates back to the sessions for The River-album during the late 1970s. There was a lot of material created in those days and lot of it was left in the vaults although the album became a double one. One significant notion from the songs was that Bruce started to conciously replace the poprock standards from his live repertoaire with his own simple, often three-and-a-half-minute long songs. I Wanna Be With You is one of those.

Those so-called River rockers are not any rocket science. A few chords and lyrics often almost naive: this one's also like that. On the other hand the infatuation described in the lyrics is often alikely like painting castles in the air.

This one is a song not to be analyzed too much: sometimes it's the best way to just concentrate on the most simple things. One-two-three-four, one-two-three-four…

Let the frozen cities crumble, crumble and fall
That's alright, I don't mind at all
Let 'em all tumble right into the sea
Well that's just fine, that's alright with me
Since you came down the line
I can't sleep at night, I got one thing on my mind

That's every day, every night
I wanna be with you
I wanna be with you, that's what I wanna do
'Cause you're just so out of sight
I wanna be with you, that's what I wanna do

Now I lost my job at the Texaco station
'Cause instead of pumping gas I'd dream of you
I got thrown out of my house, I got such a bad reputation
'Cause all I wanna do is be seen with you
They gave me my pay and said walk
I don't care what they say, go ahead and let 'em all talk

'Til the world falls apart
I wanna be with you
I wanna be with you
That's what I wanna do
Until they will rip out my heart
I wanna be with you, I wanna be with you
Well that's all I wanna do

Hold tight, love me just a little bit
Alright, a little bit more
Tonight, tonight give me just a little kiss
No I don't know, I don't know, I don't
I just can't understand it, you're not pretty at all
But I come when you whisper, I run when you call
When I see you on the street I fall on my face
I drop to my knees, I plead my case

Oh, oh I wanna be with you
I wanna be with you, that's what I wanna do
Oh, oh I wanna be with you
I wanna be with you, that's all I wanna do
Oh, oh I wanna be with you
I wanna be with you, darlin', don't you know
Oh, oh I wanna be with you
I wanna be with you because I love you so

https://www.youtube.com/watch?v=DE3lRp6uexYAlbumilta Tracks (1998).

I Wanna Be With You, kuten myös listalla sijalla 44 ollut Loose Ends, juontaa juurensa The River-albumin sessioihin 70-80-lukujen taitteeseen. Tuolloinkin materiaalia syntyi paljon enemmän kuin olisi ollut vara käyttää, vaikka Riveristä lopulta tupla-LP tulikin. Yksi merkittävä elementti tuon levyn lauluissa on, että tuolloin Bruce alkoi tietoisesti korvata keikkaseteissä käytössä olleita rock-klassikoita omilla yksinkertaisilla kolmen ja puolen minuutin rock-lauluillaan, joihin I Wanna Be With Youkin lukeutuu.

Nuo niin kutsutut River-rokkarit eivät siis ole minkäänlaista rakettitiedettä miltään kantilta katsottuna. Muutaman soinnun rokkeja ja usein popilla tavalla naiiveja sanoituksia: myös tämä on sellainen. Toisaalta laulussa kuvailtu ihastuminenkin on pohjimmiltaan hyvinkin samankaltaisen pilvilinnojen maalailua…

Tätä on turha ruotia liian auki: joskus on erittäin paikallaan keskittyä niin musiikissa kuin muissakin touhuissa yksinkertaiseen. One-two-three-four, one-two-three-four…

Let the frozen cities crumble, crumble and fall
That's alright, I don't mind at all
Let 'em all tumble right into the sea
Well that's just fine, that's alright with me
Since you came down the line
I can't sleep at night, I got one thing on my mind

That's every day, every night
I wanna be with you
I wanna be with you, that's what I wanna do
'Cause you're just so out of sight
I wanna be with you, that's what I wanna do

Now I lost my job at the Texaco station
'Cause instead of pumping gas I'd dream of you
I got thrown out of my house, I got such a bad reputation
'Cause all I wanna do is be seen with you
They gave me my pay and said walk
I don't care what they say, go ahead and let 'em all talk

'Til the world falls apart
I wanna be with you
I wanna be with you
That's what I wanna do
Until they will rip out my heart
I wanna be with you, I wanna be with you
Well that's all I wanna do

Hold tight, love me just a little bit
Alright, a little bit more
Tonight, tonight give me just a little kiss
No I don't know, I don't know, I don't
I just can't understand it, you're not pretty at all
But I come when you whisper, I run when you call
When I see you on the street I fall on my face
I drop to my knees, I plead my case

Oh, oh I wanna be with you
I wanna be with you, that's what I wanna do
Oh, oh I wanna be with you
I wanna be with you, that's all I wanna do
Oh, oh I wanna be with you
I wanna be with you, darlin', don't you know
Oh, oh I wanna be with you
I wanna be with you because I love you so

https://www.youtube.com/watch?v=DE3lRp6uexY

Toomion TOP100:58. Yngwie J. Malmsteen's Rising Force

Tuottaja: Yngwie J. Malmsteen
Nauhoitettu: 1984
Julkaistu: 5.3.1984
Levy-yhtiö: Polydor

Jenkkien listan 60. Ruotsin listan 14.

"Ihan hullu äijä, sillä on Ferrareita ja se on tosi kova kitaristi ja se on maailman nopein jne." Aika moni vähänkään metallia kuunnellut tietää kenestä on kyse.

Tutustuin itse herraan eri levyn kautta, mutta kuriositeettina oli kaikki siihen asti ilmestyneet albumit saatava. En lainkaan ihmettele, että tällä levyllä lyötiin iso IKEAN sohva ABBA-fiilistelijöiden kitusiin. Kuin Paganini olisi löytänyt sähkön.

Levy saattaa nykyisellään olla osittain raskasta kuunneltavaa, mutta tällä levyllä tilutus oli uutta ja mielenkiintoista. Enimmäkseen instrumentaalikappalein täytetty levy esittelee laajaa soittotaitoa niin Ynkältä kuin Johanssonin Jensiltäkin. Tietysti skaaloja kelataan edes takaisin, mutta taustalla ja reunoilla on myös omaperäisiä melodioita. ”How can less be more, more is more!” on loistava lause, mutta tällä levyllä ”Fast is only cool if it’s melodic and has substance” on enemmän relevantti.

”Ihan voitte sanoa mitä tykkäätte, mutta Yngwie on ollut aika helvetin kova kitaristi ja säveltäjä.”

Ei Yngwie koskaan ole ihan onneton säveltäjänä ollut. Ego ja sen ajan ilmapiiri Californian musiikkikentässä ovat välillä vain ajaneet mahdollisuuksien edelle. Ainakin rinnalle. Tämän albumin kappaleet ovat hyviä kaikki, ja kokonaisuus on hienosti paketissa.

Ihan voitte sanoa mitä tykkäätte, mutta Yngwie on ollut aika helvetin kova kitaristi ja säveltäjä. Ja miksei olisi vieläkin. Vaikka miestä nykyisellään pidetään lähinnä koomisena, täytyy sanoa että kyllä hän instrumenttinsa tuntee. Tämä levy tulee tavallaan kuunnella jo senkin takia, ettei powermetallia oikein voi kuvitella ilman Ynkkää. Suosittelen myös lukemaan hänen uuden kirjansa. Ei mies ole sen perusteella ole ollenkaan sellainen kuin hänestä kuva on. Ja mies on itse tuon kirjan kirjoittanut. Se arvioitaneen jossain toisessa jutussa.

Autossa yöllä. Pitkät suorat tiet, jotta voi keskittyä mutkaiseen musiikkiin.

PARHAAT HETKET
Icarus Dream Suite Opus 4 – Jonkinmoinen osoitus siitä, mitä mies osasi 21-vuotiaana. 

EI LÄHDE
As Above, So Below – Jeff Scott Soto ei onnistu niin hyvin, kuin useammat muut laulajat Yngwien levyillä. Toki hän on vasta 19-vuotias tällä levyllä.

https://open.spotify.com/album/4tJtJ6kgkBdyp4NZS9efW9

Toomion TOP100: 59. Opeth - Pale Communion

Tuottaja: Mikael Åkerfeldt
Nauhoitettu: 2014
Julkaistu: 25.8.2014
Levy-yhtiö: Roadrunner

Suomen listan 1. UK 14. USA 19.

SINGLET
- Cusp of Eternity

Aluksi en pitänyt bändin örinästä. Kun totuin siihen, niin eiköhän bändi päätä muuttaa tyylinsä kliiniin lauluun. Heritagen jälkeen olin varma, ettei Opeth tee enää mitään, mikä minua liikuttaa. Olin väärässä.

Pale Communion on alkukantaista ja tummaa 70-luvun luomuprogea. Soundit ja soitto on hämyisää ja Mikael Åkerfeldtkin laulaa luonnollisesti. Heritagella tökki juuri laulun ja soiton irtonaisuus. Mukana on kaikuja Kaustiselta eli folkiakin on joukossa. Eikä niin vähääkään. Midlaken kannoilla kuljetaan laulumelodioiden suhteen. Kyllä tämän silti itsekseen tunnistaa. Opethin sointukulut ovat hyvin tunnistettavia. Melkein voi riffistä sanoa, että tämä on Opethia biisiä tietämättä.

"Jos joskus on musiikki luomua, niin nyt."

Tuotanto on onnistunut niin hyvin, että voi nähdä soittajien polkevan Leslien pedaalia, vääntävän Les Paulin potikoita ja paukuttavan Ludwigin settiä. Liekö ihan oikeita nauhakaikujakin käytössä? Jos joskus on musiikki luomua, niin nyt. Steven Wilson toi aikoinaan Mellotronin opethiin, eikä bändi osaa siitä enää irti päästää. Ei lasketa sitä miinukseksi. Jos jostain pitää nillittää, niin kyllä minä vähän Martin Lopezia rumpuihin kaipaan. Parempi groove.

Menkää kernisohvalle istumaan, viinilasi käteen ja tämä soimaan. Laavalamppukaan ei vie tunnelmaa vikasuuntaan.

PARHAAT HETKET
Voice of Treason – Sävellyksenä kiehtova.
Goblin – Nimi kuvaa hyvin tunnelmaa.

EI LÄHDE
Elysian Woes – Sekavan oloinen suoritus, jopa Opethilta.

https://open.spotify.com/album/0DLImjuzdrOBQKtYLlf3C5