Albumilta Magic (2007).
Kymmenen kärki tällä listalla käynnistyy Magic-albumilta löytyvällä raidalla. Paljastettakoon, että tämän jälkeen ei enää tälle listalle ole asiaa 2000-luvun tuotoksilla: Long Walk Home nappaa tämän vuosisadan parhaan Bruce-biisin tittelin.
Yleisö kuuli Long Walk Homen ensi kerran jo vuonna 2006 Sessions Band-kiertueella, jolla Springsteen kiersi Seeger Sessions-levyä varten kootun yhtyeen kanssa soittamassa vanhoja gospel-, folk- sekä jopa blues-biisejä sekä uusiksi sovitettuja versioita vanhoista, omista tuotoksistaan. Seassa kuultiin, tosin ainoastaan kertaalleen Lontoossa, uusi kappale Long Walk Home, joka tosin muutti vielä muotoaan ennen ensiesiintymistään studioalbumilla: matkalla muun muassa muuttui kappaleen yleissyke sekä katosi yksi säkeistö.
Springsteenin omin sanoin biisi kuvastaa sitä, miltä hänestä tuntui George W. Bushin hallinnon aikana. “Tuossa laulussa mies palaa kaupunkiinsa muttei tunnista näkemäänsä eikä häntä itseään tunnista kukaan”, hän kertoi The New York Timesille. “Laulu kertoo hänen kokemuksistaan. Hänen maailmansa on muuttunut: asiat jotka hän luuli tietävänsä, ihmiset jotka hän luuli tuntevansa ja joiden aatteisiin hän kykeni samaistumaan, ovatkin kuin muukalaisia. Maailma jonka hän tiesi tuntuukin aivan vieraalta. Luulen että sama on tapahtunut tässä maassa kuluneen kuuden vuoden aikana”.
Long Walk Home esitteleekin kokeneen Springsteenin taitoa biisintekijänä. Vaikka teema on selkeästi poliittinen, voi sen ottaa myös yhden henkilön kokemuksena, kuten se kerrotaan. Kuinka kaikki muuttuu, maailma vie ja itse kukin yrittää etsiä syynsä taapertaa eteenpäin, vaikka joskus rouva Fortuna potkiikin.
Magicin tuotantoa on tullut puitua tällä listalla aiemminkin ohimennen (Radio Nowhere sijalla 46, Girls in Their Summer Clothes 33.) Long Walk Home ei kuitenkaan kärsi Brendan O' Brienin kädenjäljestä vaan tuntuu kuin meluisuus resonoisi kertojan päänsä sisällä käymän keskustelun levottomuuteen. Myös Clarence Clemonsin saksofonisoolo on taattua Big Mania ja Springsteen on haastatteluissa kertonut vaalineensa vielä 2000-luvullakin C:n fonia soittimena, jonka pitää pysyä ajan hermolla soundeineen. Clemonsin soolo melodioineen onkin taattua Big Mania. E Street Bandin soitto puolestaan on niin jykevää ja soundit tasapainossa niin kuin vain vuosikymmenten kokemuksella voi olla.
Magic oli viimeinen levy jonka itse löysin Springsteen-tuotantoa kootessani. Siksi tämä kappale olikin pitkään “vain vuoden 2009 Greatest Hitsin loppupuolella kuultava biisi, joka on ympätty tuolle kokoelmalle vain siksi että uuttakin tavaraa piti mukana olla”. Ostin GH:n keväällä 2010, hieman ennen kuin sain ajokortin. Kun sitten ajelin ensimmäisiä ajeluitani, oli tuo CD usein soittimessa soiden tietenkin ensimmäisestä raidasta viimeiseen.
LWH oli pitkään täyteraidan tuntuinen kappale. Kului muutama vuosi, tarkalleen ottaen kolme, kunnes Springsteen ja ESB esiintyivät Turussa. Tuolla reissulla löysin lopulta varsinaisen Magicinkin hyllyyn. Kirjoitin keikkapäiväkirjaan tuolloin, että olisipa siistiä kuulla kakkoskeikalla jotain tuolta levyltä, sillä ensikeikalla biisilistassa ei ollut yhtään vuoden 2007 tuotosta. Toinen keikka alkoikin akustisella I'll Work for Your Lovella, mutta heti perään rykäistiin koko bändin voimin Long Walk Home. Hetki meni biisiä tunnistaessa, mutta ensimmäisen rivin jälkeen valkeni ja voimalla. Mieleen muistuivat kaikki ne ajelut vuosia aiemmin, päättymättömät kesäyöt ja nuoruuden vapauden tunne kotikaupungin kaduilla kun maailma on avoinna. Toisin sanoen: koti-ikävä menneisyyden kotiin jota ei enää ole.
Long Walk Homeen kuvattiin myös musiikkivideo, jonka maisemana toimi jälleen bändin kotiseutu New Jersey. Tyhjät konserttihallit ja kahvilat sopivat tähän täydellisesti Brucen tulkitessa laulua. Laitetaan jakoon myös tuo Turun keikan versio, joka itselleni taltioitui sydämeen lähtemättömästi.
Vaikka tähän astikin on oltu kovien biisien äärellä, niin varsinkin nyt top kympissä ollaan Ausculto-osastolla: nämä kannattaa kuulla eikä vain kuunnella. Sanoitus kannattaa pitää esillä.
Last night I stood at your doorstep
Trying to figure out what went wrong
You just slipped somethin' into my palm
Then you were gone
I could smell the same deep green of summer
Above me the same night sky was glowin'
In the distance I could see the town where I was born
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
A long walk home
In town I passed Sal's grocery
The barbershop on South Street
I looked into their faces
They were all rank strangers to me
The veterans' hall high up on the hill
Stood silent and alone
The diner was shuttered and boarded
With a sign that just said "gone"
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Here everybody has a neighbor
Everybody has a friend
Everybody has a reason to begin again
My father said "Son, we're lucky in this town
It's a beautiful place to be born
It just wraps its arms around you
Nobody crowds you, nobody goes it alone.
That you know flag flying over the courthouse
Means certain things are set in stone
Who we are, what we'll do and what we won't."
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
https://www.youtube.com/watch?v=iywFZqtPlhU
https://www.youtube.com/watch?v=b0lou6ZYB_I
https://www.youtube.com/watch?v=AwgT4VUFxIgAlbumilta Magic (2007).
Kymmenen kärki tällä listalla käynnistyy Magic-albumilta löytyvällä raidalla. Paljastettakoon, että tämän jälkeen ei enää tälle listalle ole asiaa 2000-luvun tuotoksilla: Long Walk Home nappaa tämän vuosisadan parhaan Bruce-biisin tittelin.
Yleisö kuuli Long Walk Homen ensi kerran jo vuonna 2006 Sessions Band-kiertueella, jolla Springsteen kiersi Seeger Sessions-levyä varten kootun yhtyeen kanssa soittamassa vanhoja gospel-, folk- sekä jopa blues-biisejä sekä uusiksi sovitettuja versioita vanhoista, omista tuotoksistaan. Seassa kuultiin, tosin ainoastaan kertaalleen Lontoossa, uusi kappale Long Walk Home, joka tosin muutti vielä muotoaan ennen ensiesiintymistään studioalbumilla: matkalla muun muassa muuttui kappaleen yleissyke sekä katosi yksi säkeistö.
Springsteenin omin sanoin biisi kuvastaa sitä, miltä hänestä tuntui George W. Bushin hallinnon aikana. “Tuossa laulussa mies palaa kaupunkiinsa muttei tunnista näkemäänsä eikä häntä itseään tunnista kukaan”, hän kertoi The New York Timesille. “Laulu kertoo hänen kokemuksistaan. Hänen maailmansa on muuttunut: asiat jotka hän luuli tietävänsä, ihmiset jotka hän luuli tuntevansa ja joiden aatteisiin hän kykeni samaistumaan, ovatkin kuin muukalaisia. Maailma jonka hän tiesi tuntuukin aivan vieraalta. Luulen että sama on tapahtunut tässä maassa kuluneen kuuden vuoden aikana”.
Long Walk Home esitteleekin kokeneen Springsteenin taitoa biisintekijänä. Vaikka teema on selkeästi poliittinen, voi sen ottaa myös yhden henkilön kokemuksena, kuten se kerrotaan. Kuinka kaikki muuttuu, maailma vie ja itse kukin yrittää etsiä syynsä taapertaa eteenpäin, vaikka joskus rouva Fortuna potkiikin.
Magicin tuotantoa on tullut puitua tällä listalla aiemminkin ohimennen (Radio Nowhere sijalla 46, Girls in Their Summer Clothes 33.) Long Walk Home ei kuitenkaan kärsi Brendan O' Brienin kädenjäljestä vaan tuntuu kuin meluisuus resonoisi kertojan päänsä sisällä käymän keskustelun levottomuuteen. Myös Clarence Clemonsin saksofonisoolo on taattua Big Mania ja Springsteen on haastatteluissa kertonut vaalineensa vielä 2000-luvullakin C:n fonia soittimena, jonka pitää pysyä ajan hermolla soundeineen. Clemonsin soolo melodioineen onkin taattua Big Mania. E Street Bandin soitto puolestaan on niin jykevää ja soundit tasapainossa niin kuin vain vuosikymmenten kokemuksella voi olla.
Magic oli viimeinen levy jonka itse löysin Springsteen-tuotantoa kootessani. Siksi tämä kappale olikin pitkään “vain vuoden 2009 Greatest Hitsin loppupuolella kuultava biisi, joka on ympätty tuolle kokoelmalle vain siksi että uuttakin tavaraa piti mukana olla”. Ostin GH:n keväällä 2010, hieman ennen kuin sain ajokortin. Kun sitten ajelin ensimmäisiä ajeluitani, oli tuo CD usein soittimessa soiden tietenkin ensimmäisestä raidasta viimeiseen.
LWH oli pitkään täyteraidan tuntuinen kappale. Kului muutama vuosi, tarkalleen ottaen kolme, kunnes Springsteen ja ESB esiintyivät Turussa. Tuolla reissulla löysin lopulta varsinaisen Magicinkin hyllyyn. Kirjoitin keikkapäiväkirjaan tuolloin, että olisipa siistiä kuulla kakkoskeikalla jotain tuolta levyltä, sillä ensikeikalla biisilistassa ei ollut yhtään vuoden 2007 tuotosta. Toinen keikka alkoikin akustisella I'll Work for Your Lovella, mutta heti perään rykäistiin koko bändin voimin Long Walk Home. Hetki meni biisiä tunnistaessa, mutta ensimmäisen rivin jälkeen valkeni ja voimalla. Mieleen muistuivat kaikki ne ajelut vuosia aiemmin, päättymättömät kesäyöt ja nuoruuden vapauden tunne kotikaupungin kaduilla kun maailma on avoinna. Toisin sanoen: koti-ikävä menneisyyden kotiin jota ei enää ole.
Long Walk Homeen kuvattiin myös musiikkivideo, jonka maisemana toimi jälleen bändin kotiseutu New Jersey. Tyhjät konserttihallit ja kahvilat sopivat tähän täydellisesti Brucen tulkitessa laulua. Laitetaan jakoon myös tuo Turun keikan versio, joka itselleni taltioitui sydämeen lähtemättömästi.
Vaikka tähän astikin on oltu kovien biisien äärellä, niin varsinkin nyt top kympissä ollaan Ausculto-osastolla: nämä kannattaa kuulla eikä vain kuunnella. Sanoitus kannattaa pitää esillä.
Last night I stood at your doorstep
Trying to figure out what went wrong
You just slipped somethin' into my palm
Then you were gone
I could smell the same deep green of summer
Above me the same night sky was glowin'
In the distance I could see the town where I was born
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
A long walk home
In town I passed Sal's grocery
The barbershop on South Street
I looked into their faces
They were all rank strangers to me
The veterans' hall high up on the hill
Stood silent and alone
The diner was shuttered and boarded
With a sign that just said "gone"
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Here everybody has a neighbor
Everybody has a friend
Everybody has a reason to begin again
My father said "Son, we're lucky in this town
It's a beautiful place to be born
It just wraps its arms around you
Nobody crowds you, nobody goes it alone.
That you know flag flying over the courthouse
Means certain things are set in stone
Who we are, what we'll do and what we won't."
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
https://www.youtube.com/watch?v=iywFZqtPlhU
https://www.youtube.com/watch?v=b0lou6ZYB_I
https://www.youtube.com/watch?v=AwgT4VUFxIg
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Magic. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Magic. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Bruce Springsteen - TOP56-songs: 33 - Girls in Their Summer ClothesBruce Springsteen - TOP56-biisit: 33 - Girls in their Summer Clothes
From the album Magic (2007).
Girls in Their Summer Clothes broughts me always back to the end of spring, beginning of the summer and above all midsummer of 2010. The material from Magic is largely based on the political state of the United States and the dissatisfaction on the administration of George W. Bush’s. However, there’s a song like this in the middle of it all which in it’s gentleness immediately stood out in my years. That happened to someone else as well: this song won the Grammy Award for best rock song in 2009 and was named as a candidate for Best Solo Rock Vocal Performance.
The sounds of the Magic-album have already been discussed with Radio Nowhere on place 47. Girls in Their Summer Clothes isn’t as jam-packed as buzzing Radio Nowhere: in this song the string section especially finds it’s place. There’s strong echos from the 60’s in the vocal melody and the section starting with the words “Frankie’s diner” is an exciting deviation from the song’s structure.
In a certain way Springsteen’s lyrics on this song go back to his material from the 1970s. There’s not a lot going on and the narrator describes the scenes with details. The scenery of the sun setting behind a small city can be seen in your mind from the first line. The street lights shine, lovers walk by, the wind blows.
A boy’s ball bounces from the eaves of a street light, bank’s clock shines and the porch lights go off. You could paint a painting with this information. The city is alive, however, and the narrator says that he’s been through tough times but things are beginning to find their way. What has happened?
What follows is the section jumping into surprising chords. A restaurant owned by a friend called Frankie gives some consolation. “Fluorescent” is one heck of a word to put into a pop song. Even the waitress Shaniqua sees that our man doesn’t do very well: she wants to hear what’s wrong and our narrator starts a story: a woman is gone and made a wound in his heart. Now his walking around the city in which “the girls in their summer clothes pass me by”. Just a look could save a lot.
There’s a great chord being played just before the word ”glance” in the end of the last verse…
This song has been vilifyed on the fan forums mostly because it’s poppish nature and it’s true that Bruce hasn’t done too many of these. I think this is in it’s abnormality a great piece of his work from 2000s.
https://www.youtube.com/watch?v=9c8-EFJrFYoAlbumilta Magic (2007).
Girls in Their Summer Clothes tuo mieleen loppukevään, alkukesän ja ennenkaikkea juhannuksen 2010. Magic-albumin materiaali pohjautuu suurimmilta osin Yhdysvaltain poliittiseen tilanteeseen sekä tyytymättömyyteen George W. Bushin hallintoon. Seassa on kuitenkin tällainenkin laulu, joka lempeydessään erottui heti edukseen allekirjoittaneen korvissa. Niin kävi jollekulle muullekin: tämä biisi nimittäin voitti parhaan rock-biisin Grammyn vuonna 2009 ja oli ehdolla sarjassa Best Solo Rock Vocal Performance.
Sijalla 47 olleen Radio Nowheren kohdalla Magic-levyn soundeja tuli jo ruodittua. Girls in Their Summer Clothes ei ole aivan niin täyteen pakattu kuin sähisevä Radio Nowhere: tässä laulussa varsinkin jousisektio valtaa paikkansa. Melodiassa on vahvoja kaikuja 60-luvulta. ”Frankie’s diner”-sanoilla käynnistyvä väliosa on mielenkiintoinen poikkeus muun laulun struktuurista.
Tietyllä tapaa Springsteen tekee tämän laulun sanoituksessa paluuta 70-luvun tuotantoonsa. Suuria ei tapahdu, vaan kohtauksia kuvaillaan yksityiskohdin. Auringonlaskuisen kaupunkikuvan voi nähdä ensirivistä asti, kun kertoja tarkkailee ympäristöään. Katuvalot paistavat, rakastavaiset kulkevat ohi käsi kädessä, tuuli puhaltaa.
Pojan pallo kimmahtaa katuvalon räystäästä, pankin kello hohtaa ja kuistien valot sammuvat. Näillä tiedoilla voisi maalata jo maalauksen. Kaupunki kuitenkin on hereillä ja kertoja toteaa, että viime aikoina on ollut raskasta mutta kyllä tämä tästä lähtee. Mitä tässä on tapahtunut?
Seuraa se väliosa, joka hyppää yllättäviin sointuihin. Kaveri Frankien ravintola kaupunkin reunalla tarjoaa lohdutusta. ”Fluorescent” on melkoinen sana tunkea pop-biisiin. Tarjoilija Shaniquakin näkee, ettei päähenkilöllämme ole kaikki ihan hyvin, jokin vaivaa… Penni ajatuksista avaakin tarinan: nainen lähti ja viilsi haavan sydämeen. Nyt miehemme onkin lähtenyt kaupungille, jossa ”girls in their summer clothes pass me by”. Pelkkä vilkaisukin voisi pelastaa paljon.
Mahtava muuten se välisointu juuri ennen ”glance”-sanaa viimeisen säkeistön lopulla…
Tätä laulua on myös parjattu paljon fanifoorumeilla, ehkä liiallisen popmaisuutensa vuoksi. Eihän Bruce tällaisia ole hirveästi tehnytkään. Minusta tämä on poikkeavuudessaan hieno pala 2000-luvun tuotantoa.
https://www.youtube.com/watch?v=9c8-EFJrFYo
Girls in Their Summer Clothes broughts me always back to the end of spring, beginning of the summer and above all midsummer of 2010. The material from Magic is largely based on the political state of the United States and the dissatisfaction on the administration of George W. Bush’s. However, there’s a song like this in the middle of it all which in it’s gentleness immediately stood out in my years. That happened to someone else as well: this song won the Grammy Award for best rock song in 2009 and was named as a candidate for Best Solo Rock Vocal Performance.
The sounds of the Magic-album have already been discussed with Radio Nowhere on place 47. Girls in Their Summer Clothes isn’t as jam-packed as buzzing Radio Nowhere: in this song the string section especially finds it’s place. There’s strong echos from the 60’s in the vocal melody and the section starting with the words “Frankie’s diner” is an exciting deviation from the song’s structure.
In a certain way Springsteen’s lyrics on this song go back to his material from the 1970s. There’s not a lot going on and the narrator describes the scenes with details. The scenery of the sun setting behind a small city can be seen in your mind from the first line. The street lights shine, lovers walk by, the wind blows.
Well, the streetlights shine down on Blessing Avenue
Lovers they walk by, holding hands two by two
A breeze crosses the porch, bicycle spokes spin 'round
My jackets on, I'm out the door
And tonight I'm gonna burn this town down
The girls in their summer clothes
In the cool of the evening light
The girls in their summer clothes, pass me by
A boy’s ball bounces from the eaves of a street light, bank’s clock shines and the porch lights go off. You could paint a painting with this information. The city is alive, however, and the narrator says that he’s been through tough times but things are beginning to find their way. What has happened?
A kids rubber ball smacks
Off the gutter 'neath the lamp light
Big bank clock chimes
Off go the sleepy front porch lights
Downtown the stores alight as the evening's underway
Things been a little tight
But I know their gonna turn my way
And the girls in their summer clothes
In the cool of the evening light
The girls in their summer clothes, pass me by
What follows is the section jumping into surprising chords. A restaurant owned by a friend called Frankie gives some consolation. “Fluorescent” is one heck of a word to put into a pop song. Even the waitress Shaniqua sees that our man doesn’t do very well: she wants to hear what’s wrong and our narrator starts a story: a woman is gone and made a wound in his heart. Now his walking around the city in which “the girls in their summer clothes pass me by”. Just a look could save a lot.
There’s a great chord being played just before the word ”glance” in the end of the last verse…
This song has been vilifyed on the fan forums mostly because it’s poppish nature and it’s true that Bruce hasn’t done too many of these. I think this is in it’s abnormality a great piece of his work from 2000s.
https://www.youtube.com/watch?v=9c8-EFJrFYoAlbumilta Magic (2007).
Girls in Their Summer Clothes tuo mieleen loppukevään, alkukesän ja ennenkaikkea juhannuksen 2010. Magic-albumin materiaali pohjautuu suurimmilta osin Yhdysvaltain poliittiseen tilanteeseen sekä tyytymättömyyteen George W. Bushin hallintoon. Seassa on kuitenkin tällainenkin laulu, joka lempeydessään erottui heti edukseen allekirjoittaneen korvissa. Niin kävi jollekulle muullekin: tämä biisi nimittäin voitti parhaan rock-biisin Grammyn vuonna 2009 ja oli ehdolla sarjassa Best Solo Rock Vocal Performance.
Sijalla 47 olleen Radio Nowheren kohdalla Magic-levyn soundeja tuli jo ruodittua. Girls in Their Summer Clothes ei ole aivan niin täyteen pakattu kuin sähisevä Radio Nowhere: tässä laulussa varsinkin jousisektio valtaa paikkansa. Melodiassa on vahvoja kaikuja 60-luvulta. ”Frankie’s diner”-sanoilla käynnistyvä väliosa on mielenkiintoinen poikkeus muun laulun struktuurista.
Tietyllä tapaa Springsteen tekee tämän laulun sanoituksessa paluuta 70-luvun tuotantoonsa. Suuria ei tapahdu, vaan kohtauksia kuvaillaan yksityiskohdin. Auringonlaskuisen kaupunkikuvan voi nähdä ensirivistä asti, kun kertoja tarkkailee ympäristöään. Katuvalot paistavat, rakastavaiset kulkevat ohi käsi kädessä, tuuli puhaltaa.
Well, the streetlights shine down on Blessing Avenue
Lovers they walk by, holding hands two by two
A breeze crosses the porch, bicycle spokes spin 'round
My jackets on, I'm out the door
And tonight I'm gonna burn this town down
The girls in their summer clothes
In the cool of the evening light
The girls in their summer clothes, pass me by
Pojan pallo kimmahtaa katuvalon räystäästä, pankin kello hohtaa ja kuistien valot sammuvat. Näillä tiedoilla voisi maalata jo maalauksen. Kaupunki kuitenkin on hereillä ja kertoja toteaa, että viime aikoina on ollut raskasta mutta kyllä tämä tästä lähtee. Mitä tässä on tapahtunut?
A kids rubber ball smacks
Off the gutter 'neath the lamp light
Big bank clock chimes
Off go the sleepy front porch lights
Downtown the stores alight as the evening's underway
Things been a little tight
But I know their gonna turn my way
And the girls in their summer clothes
In the cool of the evening light
The girls in their summer clothes, pass me by
Seuraa se väliosa, joka hyppää yllättäviin sointuihin. Kaveri Frankien ravintola kaupunkin reunalla tarjoaa lohdutusta. ”Fluorescent” on melkoinen sana tunkea pop-biisiin. Tarjoilija Shaniquakin näkee, ettei päähenkilöllämme ole kaikki ihan hyvin, jokin vaivaa… Penni ajatuksista avaakin tarinan: nainen lähti ja viilsi haavan sydämeen. Nyt miehemme onkin lähtenyt kaupungille, jossa ”girls in their summer clothes pass me by”. Pelkkä vilkaisukin voisi pelastaa paljon.
Mahtava muuten se välisointu juuri ennen ”glance”-sanaa viimeisen säkeistön lopulla…
Tätä laulua on myös parjattu paljon fanifoorumeilla, ehkä liiallisen popmaisuutensa vuoksi. Eihän Bruce tällaisia ole hirveästi tehnytkään. Minusta tämä on poikkeavuudessaan hieno pala 2000-luvun tuotantoa.
https://www.youtube.com/watch?v=9c8-EFJrFYo
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
Bruce Springsteen- TOP56-biisit: 47. - Radio Nowhere (2007)
Albumilta Magic (2007).
Radio Nowhere avaa vuoden 2007 Magic-levyn. Kyseisen albumin soundimaailma ei miellytä mekkalassaan monia vanhoja Bruce-faneja: totta on, että kompressoitu ja meluisa yleissoundi poikkeaa kaikesta muusta mitä Springsteen on julkaissut. Itselleni siitä on tullut kuitenkin yllättävänkin keskeinen osa tätä albumia, joka on kuin vaivihkaa noussut aika korkealle omilla listoillani.
Soundit ja biisin musiikillinen pohja saavat koko kappaleen sähisemään kuin sohittu ampiaispesä. Kitaroita soi harvinaisen suuressa vallissa ja Weinbergin rummut ovat hieman enemmän esillä kuin perinteisesti. Big Manin saksofonisoolo on tuplattu pohjalta Nils Lofgrenin särötetyllä kitaralla: tämä on yhdessä kaikkien käytettyjen filttereiden ja muiden efektien kanssa tyylikeino, jolla Bruce tahtoi saada C:n saksofonin kuulostamaan modernilta mutta silti omalta itseltään.
Magic-levy on pohjimmiltaan kovasti Bushin hallintoa kritisoivaa materiaalia. Heti avausraitana Radio Nowhere vihjailee siihen suuntaan mutta pätee kuitenkin myös universaalimmin jopa musiikkikulttuuriin. Kukaan ei tunnu kuulevan eikä kuuntelevan.
Kertojasta tuntuu kuin kiertäisi kehää: eristäytyminen ei ole kaukana. Meininki on muuttunut ja menneestä ovat jäljellä vain jäänteet. ”Dancing down a dark hole” rivi viitannee Brucen omaan Dancing in the Darkiin, eikä jää ainoaksi tällaiseksi viittaukseksi tässä laulussa.
Epätoivoisesti etsitään jotain mihin tarttua, edes rytmiä. Sitä ei vain meinaa löytyä. Entä tuhansia kitaroita tai jyskyttäviä rumpuja? Tai haaveillaan tilanteesta, jossa eri kielet puhuisivat yhtä yhteistä (musiikin?) kieltä? Mutta vastausta ei kuulu.
Kolmas säkeistö kierrättää samaa teemaa. Yhteyttä kehenkään, edes ”sinuun”, ei löydy. Tästä säkeistöstä löytyy kaksikin musiikkikulttuurillista viittausta. Ensimmäinen on jälleen omaan tuotantoon: ”I was driving through the misty rain” on kaiku vuoden 1984 Downbound Trainista, jossa lauletaan ”nights as I sleep I hear that whistle whining / I feel her kiss in the misty rain”. Heti perässä tulee nyökkäys ikisuosikki Elvikseen ja hänen Mystery Trainiinsa. Laulun feidautuessa pois kertoja jää edelleen huutamaan jonkin elonmerkin perään. ”I just want to feel some rhythm”.
Magic- ja Working on a Dream-albumeita seuranneilla kiertueilla (eli vuosina 2007-2009) Radio Nowhere oli livesettien vakiokamaa. Magic-rundilla se toimi usein jopa koko listan ensimmäisenä lauluna kuten albumillakin osoittaen välittömästi että Bruce ja bändi pysyvät yhä relevantteina ja rokkaavina. Seuraavilla kahdella kiertueella eli vuosina 2012-2014 se ei enää kuulunut erottamattomana osana keikkakattaukseen mutta ilmaantui silloin tällöin piristämään loppusetin draamankaarta.
[iframe src="http://www.youtube.com/embed/MtrOYsNCPmg" width="640" height="340"]
”Se on eräänlainen maailmanlopun skenaario – kertoja näkee maailman loppumisen. Kaikki viestintäyhteydet ovat poikki. Se on minun hommani, se mistä kaikessa on kyse – yritys liittyä yhteen kuulijoiden kanssa. Pohjimmiltaan tarkoituksena on saada ihmiset tuntemaan itsensä onnellisiksi ja vähemmän yksinäisiksi, mutta toimia myös välittäjänä keskustelulle maailmanmenosta, ihmisten elämiin vaikuttavista ongelmista jotka voivat olla henkilökohtaisia, sosiaalisia, poliittisia tai uskonnollisia. Sen minä olen aina kokenut bändimme tehtäväksi. - vapaa käännös Rolling Stone-lehden haastattelusta (1.11. 2007).
Radio Nowhere avaa vuoden 2007 Magic-levyn. Kyseisen albumin soundimaailma ei miellytä mekkalassaan monia vanhoja Bruce-faneja: totta on, että kompressoitu ja meluisa yleissoundi poikkeaa kaikesta muusta mitä Springsteen on julkaissut. Itselleni siitä on tullut kuitenkin yllättävänkin keskeinen osa tätä albumia, joka on kuin vaivihkaa noussut aika korkealle omilla listoillani.
Soundit ja biisin musiikillinen pohja saavat koko kappaleen sähisemään kuin sohittu ampiaispesä. Kitaroita soi harvinaisen suuressa vallissa ja Weinbergin rummut ovat hieman enemmän esillä kuin perinteisesti. Big Manin saksofonisoolo on tuplattu pohjalta Nils Lofgrenin särötetyllä kitaralla: tämä on yhdessä kaikkien käytettyjen filttereiden ja muiden efektien kanssa tyylikeino, jolla Bruce tahtoi saada C:n saksofonin kuulostamaan modernilta mutta silti omalta itseltään.
Magic-levy on pohjimmiltaan kovasti Bushin hallintoa kritisoivaa materiaalia. Heti avausraitana Radio Nowhere vihjailee siihen suuntaan mutta pätee kuitenkin myös universaalimmin jopa musiikkikulttuuriin. Kukaan ei tunnu kuulevan eikä kuuntelevan.
I was tryin' to find my way home
But all I heard was a drone
Bouncing off a satellite
Crushin' the last lone American night
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
Kertojasta tuntuu kuin kiertäisi kehää: eristäytyminen ei ole kaukana. Meininki on muuttunut ja menneestä ovat jäljellä vain jäänteet. ”Dancing down a dark hole” rivi viitannee Brucen omaan Dancing in the Darkiin, eikä jää ainoaksi tällaiseksi viittaukseksi tässä laulussa.
I was spinnin' 'round a dead dial
Just another lost number in a file
Dancin' down a dark hole
Just searchin' for a world with some soul
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
Is there anybody alive out there?
Epätoivoisesti etsitään jotain mihin tarttua, edes rytmiä. Sitä ei vain meinaa löytyä. Entä tuhansia kitaroita tai jyskyttäviä rumpuja? Tai haaveillaan tilanteesta, jossa eri kielet puhuisivat yhtä yhteistä (musiikin?) kieltä? Mutta vastausta ei kuulu.
I just want to hear some rhythm
I want a thousand guitars
I want pounding drums
I want a million different voices speaking in tongues
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
Kolmas säkeistö kierrättää samaa teemaa. Yhteyttä kehenkään, edes ”sinuun”, ei löydy. Tästä säkeistöstä löytyy kaksikin musiikkikulttuurillista viittausta. Ensimmäinen on jälleen omaan tuotantoon: ”I was driving through the misty rain” on kaiku vuoden 1984 Downbound Trainista, jossa lauletaan ”nights as I sleep I hear that whistle whining / I feel her kiss in the misty rain”. Heti perässä tulee nyökkäys ikisuosikki Elvikseen ja hänen Mystery Trainiinsa. Laulun feidautuessa pois kertoja jää edelleen huutamaan jonkin elonmerkin perään. ”I just want to feel some rhythm”.
I was driving through the misty rain
Searchin' for a mystery train
Boppin' through the wild blue
Tryin' to make a connection to you
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
Magic- ja Working on a Dream-albumeita seuranneilla kiertueilla (eli vuosina 2007-2009) Radio Nowhere oli livesettien vakiokamaa. Magic-rundilla se toimi usein jopa koko listan ensimmäisenä lauluna kuten albumillakin osoittaen välittömästi että Bruce ja bändi pysyvät yhä relevantteina ja rokkaavina. Seuraavilla kahdella kiertueella eli vuosina 2012-2014 se ei enää kuulunut erottamattomana osana keikkakattaukseen mutta ilmaantui silloin tällöin piristämään loppusetin draamankaarta.
[iframe src="http://www.youtube.com/embed/MtrOYsNCPmg" width="640" height="340"]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)