Metallimusiikin olemus – 80. Hittibiisillä etunimisuosikiksi

MARILLION - MISPLACED CHILDHOOD (1985)

Kun Script for a Jester’s Tear oli julkaistu vaihtui Marillionin rumpali. Tässä taustapiruna oli laulaja Fish ja hänen ajatuksensa siitä, ettei Mick Pointerin kyvyt kehittyä muusikkona riittäneet bändille ja tulevaisuudelle, jonka Fish oli kaavaillut. Tilalle tuli tarkempi Ian Mosley. Pari levyäkin tehtiin: rockimpi Fugazi ja sen päälle live-levy.  

Fish oli happotripillään, kun hän näki harhana pojan seisovan takanaan rappusissa. Tämä poika oli oletettavasti Fish lapsena. Tästä Fish kehitteli LSD-päissään Misplaced Childhoodin tarinan, joka pohjasi osittain hänen omaan lapsuuteensa.  

Albumi on edelleen progealbumiksi lyhyt, kestoltaan noin 41 minuuttia. Sen ensimmäinen puoli tehtiin ja äänitettiin noin viikossa, sillä bändi oli iskussa ja ideoita löytyi joka taskusta. Ripeys näkyi joka osa-alueella. Marillion lähti vuoden kiertueellekin jo ennen kuin levy oli julkaistu.  

Siltä julkaistiin kaksi singleä. Niistä Kayleigh on bändin edelleen suosituin kappale, joka nousi listakakkoseksi Briteissä. Lavenderkin kipusi viidenneksi. Koko albumi oli ehkä juuri singlejen takia valtaisa menestys. Se kimposi Brittien listakärkeen ja pysytteli listalla 41 viikkoa.  

Kayleigh oli nimiväännös Fishin entisestä tyttöystävästä, Kaysta. Kappaleen suosio räjäytti myös nimen suosion ja Kayleigh-nimisiä lapsia ristittiin melkoinen määrä seuraavina vuosina.  

Metallia on jälleen vaikea löytää itsenään. Musiikki on kuitenkin marillionmaisen nykivää, mutta melodista. Progressiivista siis. Myös konseptialbumi ja eritoten lapsuuden kertaaminen on tuttu teema metallimusiikissa. Usein se esitetään kuitenkin synkemmissä väreissä. Monisyiset kappaleet ovat itselleni hiukan haastavia. Pitäisi keskittyä ihan todella tiukasti, että koko tarinaan pääsisi syvästi käsiksi. 


Jottei aina se Kayleigh, niin laitetaan esimerkkikappaleeksi vaikka tuo Waterhole (Expresso Bongo), joka kuulostaa hiukan Queensrÿcheltakin.





Kuva: loudersound.com

Toomion TOP200-biisit: 141. Matthew Good Band - Advertising on Police Cars (2001)

Mistä lie tullutkaan kuuntelun alle tämä kanadalainen bibo-diagnosoitu laulaja? Silloin Mp3-aikaan tällaisia hämmentäviä pimeälaukauksia tuli tehtyä.

Matthew Good Band oli aikansa (1995-2002) suosituimpia kanadalaisia vaihtoehtobändejä. Hyvin, hyvin kantaaottavia tekstejä ja aivan hyvää rockia. 

Tämä kappale löytyy Audio of Being -albumilta, joka jäi bändin viimeiseksi. Levyn teko oli hankalaa, sillä laulaja Matthew Good kärsi bibo-oireistaan ja muut bändiläiset yrittivät väkisin änkeä ideoitaan kappaleisiin, että saisivat nimensä tekijänoikeustietoihin. Taustalla oli jo tieto, että levy jäisi tämän kokoonpanon viimeiseksi.

Kappale on hiukan soundeiltaan eltaantunut, mutta sen melodia ja sanat koskettavat yhä. Mr.Chips viitannee taruhahmo Desmond Tinyyn, joka söi lapsia. Ja luiden rokkaaminen ehkä Haruki Murakamim kirjaan. Ylipäätään "mainonta poliisiautoissa" kertoo hyvin paljon Goodin kriittisestä suhtautumisesta yhteiskuntaan. 

Sateisen syksyn biisejä. 

Ausculton Aivoradio 38/2020

 

T

Blind Guardian - And Then There Was Silence: Blind Guardian on minulle tärkeä bändi, myös tämä hivenen tuoreempi materiaali toimii.

Demons & Wizards - Fiddler on the Green: Blind Guardianin Hansi laulelee tässä. Komeata metalliballadia.

Native Construct - Chromatic Aberration: Tässä kappale, jossa tapahtuu paljon. Liikaakin?

Juice Leskinen Grand Slam - Myrkytyksen oireet: Tässä taas tapahtuu juuri tarvittava.

Paradise Lost - It's Too Late: Viime vuosituhannen lopun ääniraita. Oikein mainiota tavaraa bändiltä, jolta on totuttu raskaampaan ulosantiin.

Ihsahn - Manhattan Skyline: Leprous-solisti Solberg pääsee ääneen.

Metallica - Dyers Eve: Minusta edelleen Metallican TOP3-biisejä.

J. Karjalainen Electric Sauna - Tulit, menit ja mennyt oot: Valtatie-levyn parasta antia.

False Leaders - G.F.N.F.: Bändimme rumpalin toisen orkesterin materiaalia. SYL-meininki.

Pyramid Theorem - Beyond the Exosphere: Hyvällä tavalla vanhaa progemetallia, vaikka onkin uusi albumi.

A

Dire Straits - Brothers in Arms: Tämä hiipi jälleen mieleen kun syksy saapuu ja illat hämärtyy. So Far Awaysta nimibiisiin on omanlaisensa matka. Menee myös sekoituksena Aivoradion seassa. Tämä oli muuten Suomenkin albumilistan kärjessä viisi viikkoa vuonna '85.

YYTE

Sanningslandet - Du och jag: Duo Jenny Eriksson (Haaparanta) ja Sami Bergman (Pello), Sanningslandet, luo melodista musiikkia yli länsirajan. Tukenaan heillä on tuottajanaan Edu Kettunen. 

Jope Ruonansuu - Muonioon: On se aika vuodesta, kun siirryn toviksi Muonioon nauttimaan maailman puhtaimmasta luonnosta, jota se tutkitusti hallitsee. Jopen laulu peilaa myös omia tuntojani. 

Jordan Rakei - Wind Parade: Pehmeästi soljuvaa melodista lounge jazzia minun makuuni. willie

Tom Petty - Confusion Wheel:  Vuonna 1994 kirjoitettu ennen julkaisematon laulu julkaistaan nyt esimakuna lokakuussa tulevalta Wildflowers & All the Rest -albumilta.  

Al Basile - Don’t Toy With Me: Helpon kuuloista bluesia. Ja kun perusasiat on kunnossa eli soitossa on tunnetta ja laulu on kappaleen tulkki, niin tätä se vaan on. Pakko on myös mainita Alia tukeva trio eli Bruce Bears piano ja urut, Brad Hallen basso sekä Mark Teixeira rummut. 

Roger Eno & Kate St. John - We Stay Still: Hyvänä vuonna 1957 syntynyt Kate St. John on suorittanut musiikin tutkinnon Lontoon City yliopistosta soittimenaan oboe. Hän on säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja muusikko, jonka arsenaalista löytyvät oboen lisäksi mm. Englannitorvi, harmonikka, saksofoni ja piano. Hän on yhteistyötä mm. Van Morrisonin, Marianne Faihtfullin ja Morriseyn kanssa.  1992 hän teki yhdessä Roger Enon kanssa albumin the Familiar, jolta tämäkin kappale löytyy. 

Willie Nelson - Help Me Make it Through the Night: Laitetaanpas hieman samenttia tähänkin viikonloppuun. Sillä sitähän Willien ääni laulaessaan on.

Metallimusiikin olemus – 79. Klovnina trendejä vastaan

MARILLION - SCRIPT FOR A JESTER'S TEAR (1983)

Marillioninin alkutahdit tanssittiin jo vuonna 1978, kun rumpali Mick Pointer tapasi silloisen basistin täysin eri bändissä. Samaan aikaan J.R.R. Tolkienilta julkaistiin Silmarillion, joka oli vaikuttimena sille, että Pointer kavereineen perusti oman bändin tuon kirjan nimellä. 

Vuonna 1981 tämä nimi vaihdettiin, sillä jäsenet pelkäsivät oikeustoimia. Se lyhennettiin pelkäksi Marillioniksi. Tuohon mennessä soittajat olivat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Bändiin oli kuitenkin liittynyt laulaja Fish, kitaristi Steve Rothery, basisti Pete Trewavas ja kiippari Mark Kelly.  

Fish oli erikoinen kaveri. Oikealta nimeltään Derek William Dick. Lempinimen hän oli saanut tavastaan kylpeä hyvin kauan. Fish oli nuoruutensa ihaillut sen ajan progebändejä kuten Genesistä ja Pink Floydia. Sanoituspuolella hän arvosti Joni Mitchelliä. Hänestä kuitenkin tuli alkupään Marillionin keulakuva, ehkä juuri jonkinlaisen omalaatuisuutensa takia.

Muutaman demon jälkeen bändi nauhoitti Script for a Jester’s Tearin pääasiassa kappaleista, joita he olivat aikaisemmilla keikoillaan soittaneet. Albumihan oli menestys. Se kiipesi Brittilistalle ja säilytti paikkansa siellä roikkuen jopa 34 viikkoa.  

Tyylilajina levy on uuden aallon proge-rockia. Melodista, paljon koskettimia sisältävää musiikkia, joka on hyvin erilaista kuin mikään tähän asti julkaisu musiikki. Mick Pointer soittaa nykiviä rumpukomppeja, vaikka albumi jäi hänen ainoaksi. Fish ei nimittäin ollut vakuuttunut hänen "taimistaan". 

Metallivaikutteita ei suoraan ole helppo havaita. Kansitaide on sitä jollain tapaa. Mark Wilkinsonin kansista tuli jonkinlainen “juttu”, sillä niistä löytyy viitteitä albumin kappaleisiin. Tätä samaa tapaa on myöhemmin käyttänyt esimerkiksi Dream Theater. Kannen klovnihahmo on usein kertojana Fishin ei-niin-taidokkaassa laulussa. Sanoitusteemat sisältävät oikeastaan paljon metallimaisuutta synkkyydellään. Lisäksi suomalaisen metallivertauksen voi löytää vaikka Forgotten Sonsin kitarasoolosta, jossa on hyvin paljon samaa kuin CMX:n Talvikuninkaalla. Aikaisemmin vastaan tulleissa esi-isissä Camelissa lienee jotain samaa.

Marillion halusi olla epämuodikas tai oli sitä tahtomattaan. Se oli kiltti, omista lähtökohdistaan musiikkia tekevä bändi, joka ei tehnyt tarkoituksellisen pitkiä progebiisejä. Tämäkin levy kestää ainoastaan 40 minuuttia.

  

Koko albumin anti on löydettävissä, sillä vähäisellä metallivivahteella juuri tuolta Forgotten Sonsilta.  

Kuva: the-web.uk

37/2020

T

Uriah Heep - Weep in Silence: Uriah Heep onnistuu usein. Ei aina, mutta usein.

Tori Amos - Precious Things: Tori osaa tämän tyylin. Pieninä paloina. 

Oranssi Pazuzu - Lahja: Tässä on pyörryttävä tunnelma.

40 Watt Sun - Stages: Hienosti virittelee hienosti nimetty bändi tunnelmaa.

Cats of Transnistria - San Francisco: Kiva tunnelma on tässä.

Lapinlahden linnut - Se ei käy: Klassikko ja klassikkosanat. 

Vitalij Kuprij - Parallel in Time: Ukrainalainen tiluttelija debyyttilevyllään.

J.Karjalainen - Riisinjyvä: Hyvä pätkä ja hyvät sanat.

Beardfish - Comfort Zone: Random-tavaraa jostain suosituksista.

Ursus Factory - Pakko mennä keskukseen: Tässä bändissä ja koko Pinkki Pilvi -albumissa on jotain hulvatonta.


A

Bruce Springsteen - Letter to You: Uusi Bruce-kappale ja vieläpä E-kadun bändin kanssa tehtynä. Kelpaa!

The Rolling Stones - 100 Years Ago: Goats Head Soup ei ollutkaan niin kehno kuin mielikuvissa.

Wishbone Ash - The King Will Come: Viime viikon Ausculto-tastingin mieleenjöäneitä raitoja.

Juice Leskinen Grand Slam - Syvänmerensukeltaja: Pykälää harvinaisempi Rällämi-raita.

Glen Hansard & Marketa Irglova - Falling Slowly: Pitkästä aikaa.


YYTE

Norah Jones - Flame Thin: Vahvalla otteella esitettyä melodista pianobluesia. 

Brian May & Kerry Ellis - Roll With You: Näyttelijättären  ja rokkarin yhteistyö on tuottanut monta makeaa musikaalista hedelmää. Tässä niistä yksi. 

Dave Lindholm - Eilen, tänään & huomenna: Kappaleen musiikki tukee hienosti tekstinsä sanomaa. Jälleen kerran osoitus siitä, että musiikissa ei välttämättä tarvitse tehdä miellettömiä sovituskikkailuja ollaakseen tehokasta. 

Alli Ikonen - Pisaroita pihlajassa: Jopas onkin hyvällä maulla ja taidolla tehtyä musiikkia. 

Ennio Morricone - Dal Mare: Melodian kaarta niin kuin vain Ennio osaa sen piirtää. 

Little River Band - The Inner Light: Aussiyhtyeen varhaistuotantoa kolmannelta vuonna 1977 julkaistulta albumilta Diamintina Coctail. 

Stray Cats - Runaway Boys: 23 kappaleen livealbumin Rocked This Town From LA to London julkaistiin tänään.

Toomion TOP200-biisit: 142. The Doors - Break on Through (to the Otherside) (1967)

Tämä on kohtuullisen kova esikoislevyn avausraita. Rumpali John Densmoren bossa nova -komppi lähtee sen verran napakalla otteella viemään miestä pihalle, että on parempi vaan mennä mukana ja pysyä rentona, ettei satu kovin pahasti. 

Tällaiseen kahden minuutin kappaleeseen on oikeastaan saatu kaikki, mitä rock-hitissä pitääkin olla. Vähän lapasesta lähtevä tunnelma ja tunnistettava riffi. Ray Manzarekin psykedeelinen kosketinriffi ja Jim Morrisonin kahjo karjunta. On se perhana ollut kova bändi tuolloin!

Tästä tulee mieleen veljeni hyvin pienenä alkanut Doors-ihannointi. Morrisonin lavapreesens tv-mainoksessa sytytti ja noin 10-vuotiaalle ostettiin The Doorsin kokoelma joululahjaksi. 

Ausculton Aivoradio 36/2020

A

Moses Sumney - Græ: Moses Sumneyn nimi tuli keväällä esille Ausculton Levyraadissa. En ehkä osaa nimetä tämän uuden levyn tyylilajia, mutta mielenkiintoista materiaalia se on täynnä.


YYTE

The Yardbirds  - I Wish You Would: Yksi Bowien Pin Ups -kokoelman herkuista originaalina.

Horisont - Gråa dagar: Tämän viikon ruotsalaiskappale Göteborgista syksyn harmautta odotellen.

Joe Bonamassa - Hey Mona: Joe julkaisi 20 vuotta sitten ilmestyneen debyyttialbuminsa uudelleen, uudelleen masteroituna, uudelleenmiksattuna mutta veti samalla myös lauluosuudet uusiksi.

The Lucky Losers - Catch Desire by the Trail: Cathy Lemons & Phil Berkowitz duo jyrää bluesiaan perinteitä kunnioittaen

Dukes of the Orient - The Last Time Traveller: Upea kappale, joka kehittyy ja kasvaa rauhoittuen jälleen pianon tukemaksi balladiksi. Tämä on musiikkia.

Downchild Blues Band - When I Say Jump: Bluesbrothersien esikuvaksi sanottu orkesteri, jonka viiskymppisten juhla-albumia odotan mielenkiinnolla, onhan sillä yhtyeen vieraina mm. Dan Aykroyd ja Erja Lyytinen.

Sumeat Tilat - Linnuntie: Petra Streng ja Riku Kivilinna ovat löytäneet yhteisten sävelten tien, jota kannattaa kulkea eteenpäin.

Brother Sun Sister Moon - Numb: Tämäkin on duo, johon tulen perehtymään syvällisemmin. Barbara Cohenin ja Paul Robbin soitossa on miellyttävää harmoniaa.

Rick Wakeman - Valles Marineris: Kappaleen nimi ei kerro minulle mitään, mutta sisältö sitäkin enemmän - musiikkia.


SPINEBRAIN

Judas Priest - Persecution: Been lately jamming some 80's metal and Judas Priest has been on top of the charts. When Nostradamus was released I did not really jump for joy. Now returning to it more than 10 years later, I find myself enjoying the double album more than I thought. Halford is using the middle range of the voice more and this album and showing off the full range of his scale. This song is one of the many highlights on this album. Play it loud!

Duma - Lionsblood: Anyone up for some spooky noise from Kenya? Well, Duma is here and prepared to introduce the true sound of Kenyan underground. Honestly I would have maybe never come across with them, but once again the music circle has brought me here and they slay...once you give it a chance. Listen to the whole album in the darkness after a long and winding workday and you will see its purpose.

Macabre Omen - Anamneses from the past: Been waiting for a follow-up to Gods Of War - At War album from 2015 and I was super excited to see a new EP has been released. Actually there is only one new song and the rest are demos from the past. Nonetheless, the whole package is satisfying for the fans and gives me hope there is a new masterpiece brewing somewhere in Alexandros' mind.

Manticora - The Farmer's tale, Pt. 3 - Eaten by the beasts: Danish progressive power metallers have silently (at least for me) released a sequel for their 2018 album To Kill To Live To Kill entailed...wait for it: To Live To Kill To Live! Despite of the a bit awkward sounding wordplay, the music itself is pure bliss. Thunderous drumming, catchy choruses and great songs keep the album afloat and worthy on spending an hour of your precious time.

Gamma Ray - Heading For Tomorrow (Remastered in 2015): My anxiety was off the roof, when I heard about the 30 years of Gamma Ray stream show. I had the cold beer, good spirit and the best sound setup (PC only though). The show itself portrayed their career pretty well, while some songs I wanted to hear (but of course) but not make the cut. The special guest performance by former singer Ralf Scheepers was pure bliss and at 55 he proved to be still the force of nature. Unfortunately after his exit, Kai and Frank, while not being bad singers, were left in the shadow of Ralf's performance. Still today this song is a classic masterpiece and although it is long, you need to hear at least once in your life to appreciate the songwriting and performance.

Sölicitör - Blood Revelations: Anyone up for some smashing female fronted speed metal? Alright: Sölicitör is here! This is an album I have been waiting to enter the streaming world and it finally happened some weeks ago. Luckily I was able to grab a physical copy of this beast of an album too in the recent Bandcamp day. Seattle's finest offers fast and memorable songs on their debut album and once this pandemic is somewhat manageable, I hope to witness this awesomeness live in Finland one day.


T

Cynic - Carbon-Based Anatomy: Cyniciltä voi laittaa mitä vaan. On soitot ja laulut kohillaan.

Laura Moisio - Kaukana onnesta: Lauran laulusoundi on minusta Suomen paras naissoundi. Eipä sillä sitten niin väliä, mitä sillä laulaa. Onneksi kappaleetkin on hienoja.

Vision Divine - La Vita Fugge - Chapter VI: Italopoweria. Bändi on tullut Fabio Lionen äänellä tunnetuksi. Tällä albumilla mies ei itse ole äänessä, mutta on tehnyt kaikki laulumelodiat.

Katatonia - Dead Letters: Katatonia alkaa nostamaan päätä (tai laskemaan leukaa) kun syksy saa.

Maj Karma - Ukkonen: Maj Karma useimmiten tökkii alas mennessään. Välillä kuitenkin osuu. Sanoitukset ovat osittain hyvinkin onnistuneita.

Paradise Lost - Victim of the Past: Kylläpä meinaa valua synkäksi. Paradise Lost on levyltä oikein hyvä välipala.

Louis Armstrong - What a Wonderful World: Klassikko. Se ei silti tee kappaleesta huonoa.

Leevi & the Leavings - Pimeä tie, mukavaa matkaa: Päästäänhän sitä suomeksikin tähän syvään päätyyn...

Led Zeppelin - Rock and Roll: On mahtava rumpuintro tässä biisissä.

Kolmas nainen - Lautalla: Eikä se rumpuintro tässäkään paljoa kalpene.

Metallimusiikin olemus – 78. Folk-ukko syntikoiden maailmassa

JETHRO TULL - THE BROADSWORD AND THE BEAST (1982) 

Menestysalbumi Thick as a Brickin (1971) jälkeen tapahtui paljon. Päämies Ian Anderson alkoi 1970-luvun loppupuolella ajan hengen mukaan innostua folk rockista ja varsinaiset proge-elementit vähenivät. Myös soitinkatraaseen alkoi tippua elektronisia elementtejä ja syntetisaattoreita. Yhtyettä kiusasivat myös jäsenten henkilökohtaiset ongelmat avioelämästä terveyteen. 

The Broadsword and The Beast –albumia edelsi vuonna 1980 ilmestynyt A-albumi, joka oli käytännössä Andersonin soololevy, mutta levy-yhtiö julkaisi sen Jethro Tull -nimellä. Siitä pahus vieköön vain annettiin lehdistötiedote, jossa kerrottiin virheellisesti bändin muiden jäsenten saaneen potkut bändistä, vaikka käytännössä he olivat omista syistään muissa hommissa. He kuitenkin sen verran suuttuivat, etteivät enää palanneet mukaan. 

TBATB:llä kuuluvat vieläkin elektroniset vaikutteet, mutta myös aikaisempien levyjen folk palasi mukaan. Uusiksi jäseniksi yhtyeeseen olivat liittyneet rumpali Gerry Conway ja kosketinsoittaja Peter John-Vettesse. Tällä porukalla alettiin kasata albumia, jota Ian Anderson on toistuvasti pitänyt bändin parhaana. Sillä on ehyitä kappaleita, ja heti enemmän sellainen hyvä kasarifiilis. 

Albumin metallikytkökset on ehkä hiukan vähissä, mutta sen teema viikinkiaiheen ympärillä on tietysti nähty useankin metallibändin aihealueena. Ja juuri tähän viitaten suomalainen Turisaskin on kyseiseltä levyltä Broadswordia coveroinut. Myös Genesis-kitaristi Steve Hackett pitää albumia yhtenä lempilevynään. 

Broadswordin tässä voi helposti myös esimerkkinä antaa. Sehän kuulostaa AOR-musiikilta heti valmiiksi.





Kuva: jethrotull.com