Tämä on kohtuullisen kova esikoislevyn avausraita. Rumpali John Densmoren bossa nova -komppi lähtee sen verran napakalla otteella viemään miestä pihalle, että on parempi vaan mennä mukana ja pysyä rentona, ettei satu kovin pahasti.
Tällaiseen kahden minuutin kappaleeseen on oikeastaan saatu kaikki, mitä rock-hitissä pitääkin olla. Vähän lapasesta lähtevä tunnelma ja tunnistettava riffi. Ray Manzarekin psykedeelinen kosketinriffi ja Jim Morrisonin kahjo karjunta. On se perhana ollut kova bändi tuolloin!
Tästä tulee mieleen veljeni hyvin pienenä alkanut Doors-ihannointi. Morrisonin lavapreesens tv-mainoksessa sytytti ja noin 10-vuotiaalle ostettiin The Doorsin kokoelma joululahjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti