YES - FRAGILE (1971)
Yesin neljäs albumi, Fragile on monelle proge-elävälle tuttu. Roundaboutin on väkisinkin kuullut, vaikkei asiakseen olisikaan perehtynyt levyihin kappale kappaleelta.
Fragile on kaksijakoinen albumi. Puolet kappaleista on yhdessä sävellettyjä ja toinen puoli on jäsenten soolotuotoksia, joissa muu bändi enintään säestää hiukan. Tämä oli rumpali Bill Brufordin idea, koska progressiivisen bändin sisällä usein on kaikilla halu käyttää bändiä niin kuin itse haluaisi. Siksi jokaiselle annettiin mahdollisuus toteuttaa omia musiikillisia fantasioitaan kappaleen verran.
Vastaanotto albumilla oli todella hyvä. Briteissä se nousi listalla seiskaksi ja jenkeissä jopa neljänneksi. Yhteensä se on myynyt yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kansitaiteen suunnitteli Roger Dean, joka suunnitteli myös tunnetun Yesin kuplalogon. Dean on myös suunnitellut kansitaidetta esimerkiksi Uriah Heepille ja Asialle.
Albumi on Rick Wakemanin ensimmäinen ja se kosketinosuuksissa kyllä kuuluu. Cans and Brahms on Brahmsin neljännestä sinfoniasta Wakemanin tekemä sovitus ja klassinen ote kuuluu muussakin soitossa. Muutenkin albumilta välittyy aivan järkyttävän kova soittotaito, jota ei kuitenkaan tuoda tarkoituksellisen jyrkästi esiin. Hattua täytyy nostaa myös tasapainoiselle tuotannolle. Kappaletta on miellyttävä kuunnella.
Albumi on minulle tuttu. Roundabout on todella erinomainen kappale ja avauskappaleena varmasti yllättävä. Bassoriffi jää päähän ihan taatusti. Itse en tosin ole Jon Andersonin äänen suuri fanittaja, mutta orkesterin nimen mukainen positiivisuus siitä kyllä paistaa.
Metallin suhteen tälle albumille varmasti kumartavat muut genren tekijät ja luultavasti vähän hevimmänkin osaston tyypit. Albumin kappaleita ovat coveroineet tiettävästi ainakin Paul Gilbert, Asia ja Cairo. Tunnetuimpana ehkä kuitenkin Dream Theater ja California Guitar Trio, vaikkei jälkimmäistä voi metalliksi laskeakaan.
Southside on the Skyssa kuuluu jopa pientä heviriffittelyä, vaikkei särö raskainta osastoa olekaan. Ja kyllähän kitaristi Steve Howe on hyvin arvostettu metallipuolen ihmisten keskuudessa. Heart of the Sunrise on albumin raskain kappale, vaikka paras kappale lieneekin tuo levyn avaava Roundabout.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=p9yW-3vFxA0[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/album/0dZF93WHyOhTWjz5EWM7yG?si=AkEug_BuTXWjX4BFGf5B1A[/embed]
maanantai 30. heinäkuuta 2018
perjantai 27. heinäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 30/2018
”ABBA - Mamma Mia: Tämä on taas huudossa. Ei ole tullut kymmeneen vuoteen kuunneltua, vaikka se ensimmäisen elokuvan soundtrack löytyy ihan tuoreeltaan ostettuna hyllystä.
Ryan Adams - Halo: Tuoreen levyn ylijäämä-B-puolilevy oli hyvä.
Studio Killers - Ode to the Bouncer: Kisaklassikko.
Pointer Sisters - I'm So Excited: Viime viikkoisen keikan jälkeen tukevasti päähän jäänyt biisi. Tämä on tosin aina ollut kelpo kasarinumero.
Sting - Fragile: Kasi puoli sanat.”
A
“Kissin’ Dynamite - I’ve got the fire: Harmitonta ja leppoisaa hård rockia Ruåtsista kuumiin kesäiltoihin.
Pink Floyd - Comfortably Numb: En juurikaan kuuntele bändiä, mutta tämä biisi maistui eilen Mikkelin ravitsemusliikkeessä.
The Coffinshakers - Last Night Down By The Grave: Hyvää fiilistä kesäiltaan.
Anki - Niin Aikaisin: Törmäsin puolivahingossa Ylen kanavilla ajellessani kotiin. Komea tulkinta usvaiseen kesäiltaan.
Jan Johansson - Visa from utanmyra: Samoilla Ylen kanavilla bongattu. Sopivan letkeää musaa helleuupumukseen.
ZZ Top - I gotsta get paid: Jostain syystä tämä biisi täytyi juuri nyt kaivaa eetteriin.
Blackfoot - Train, train: Lisää oldies but goldies -kamaa. Verevä riffi ja hyvää meininkiä.”
Spinebrain
”Bon Iver & St. Vincent - Roslyn: Portugalilaisen kaverin sivuilta bongattu kappale, minulle aivan vieraalta artistilta.
Neil Young - Already One: Niilon herkempää, melodista puolta. Kaunis akustinen tunnelma.
Tuomas Holopainen - The Last Sled: Ei yöntoiveita, vaan Roope Ankan seikkaluja Klondyken kultamaassa.
Joe Cocker - With A Little Help From My Friends: Pääsääntönä voisi pitää, että kenenkään toisen ei kannata kajota Beatles-biiseihin, sillä siitä ei synny kuin sekundaa. Mutta tässäkin poikkeus vahvistaa säännön ja se poikkeus on Joe Cocker.
Yanni - The Rain Must Fall: Albanialaisen kaveri minulle suosittelema kreikkalainen New Age -muusikko.
Wigwam - Drinks On The House: Titan Wheel -albumi ilmestyi 2002 ja parin viikon päästä olisi tilaisuus päästä kuuntelemaan bändiä Oulussa. Toki olen ollut Wigwamin keikalla aiemminkin, 1975 Tervolassa.
Beck - Morning: Rakastan hiljaisia rauhallisia aamuja, kunhan herään riittävän aikaisin niistä nauttimaan = ennen kuutta.”
Yyte
“Between the Buried and Me – Three of a Perfect Pair: King Crimson -coveri. Ei ehkä ihan yhtä koskettava kuin alkuperäinen, mutta alkuperäistä ei netin syövereistä herkällä löydy.
Radiohead – Weird Fishes/ Arpeggi: In Rainbowsin “epämusik.pask.”.
Hassisen Kone – Levottomat jalat: Joensuun kesään tämä kytkeytyy.
Pekka Pohjola – Oivallettu matkalyhty: Hitusen hämäriä kappaleiden nimiä, mutta soitto on komeaa. Tuottajana Mike Oldfield.
To/Die/For – Loveless: 1999 vuoden goottimetallia. Vaikka bändi oli teemoissaan kornin kliseinen, oli melodiantajua sillä reilusti. Tässä on myös komea kitarasoolo.
Yoko Ono – Death of Samantha: Harva artisti on itselleni niin vastenmielinen kuin Ono on, mutta näin Porcupine Treen kanssa yhteistyössä tämä menettelee.
The Who – Behind Blue Eyes: Heitetäänpäs ne Fred Durstit halleberryineen nyt marjakorin sijasta romukoppaan.
Juice Leskinen Grand Slam – Pyhä toimitus: On se tässäkin sanoitus.
Jonna Tervomaa – Hyvä Opetus: Jonna on parhaimmillaan Suomen paras naisartisti. Jaakonaho muutenkin parhaita kitaristeja, ainakin tuotanto- ja soundipuolella. Tässä on ovela folk-meininki.
Ultramariini – Huominen, tulisitpa nopeasti: Ultramariini, joka muuten on tekemässä paluuta, oli 2005 aika iso juttu meidän taloudessa. Matti Johannes Koivu oli vielä ujo laulelijapoika ja rumpukomppi on aitoa tuon ajan indietä.”
T
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=IkItQyp_RBqzQQXYKXmYaw
Ryan Adams - Halo: Tuoreen levyn ylijäämä-B-puolilevy oli hyvä.
Studio Killers - Ode to the Bouncer: Kisaklassikko.
Pointer Sisters - I'm So Excited: Viime viikkoisen keikan jälkeen tukevasti päähän jäänyt biisi. Tämä on tosin aina ollut kelpo kasarinumero.
Sting - Fragile: Kasi puoli sanat.”
A
“Kissin’ Dynamite - I’ve got the fire: Harmitonta ja leppoisaa hård rockia Ruåtsista kuumiin kesäiltoihin.
Pink Floyd - Comfortably Numb: En juurikaan kuuntele bändiä, mutta tämä biisi maistui eilen Mikkelin ravitsemusliikkeessä.
The Coffinshakers - Last Night Down By The Grave: Hyvää fiilistä kesäiltaan.
Anki - Niin Aikaisin: Törmäsin puolivahingossa Ylen kanavilla ajellessani kotiin. Komea tulkinta usvaiseen kesäiltaan.
Jan Johansson - Visa from utanmyra: Samoilla Ylen kanavilla bongattu. Sopivan letkeää musaa helleuupumukseen.
ZZ Top - I gotsta get paid: Jostain syystä tämä biisi täytyi juuri nyt kaivaa eetteriin.
Blackfoot - Train, train: Lisää oldies but goldies -kamaa. Verevä riffi ja hyvää meininkiä.”
Spinebrain
”Bon Iver & St. Vincent - Roslyn: Portugalilaisen kaverin sivuilta bongattu kappale, minulle aivan vieraalta artistilta.
Neil Young - Already One: Niilon herkempää, melodista puolta. Kaunis akustinen tunnelma.
Tuomas Holopainen - The Last Sled: Ei yöntoiveita, vaan Roope Ankan seikkaluja Klondyken kultamaassa.
Joe Cocker - With A Little Help From My Friends: Pääsääntönä voisi pitää, että kenenkään toisen ei kannata kajota Beatles-biiseihin, sillä siitä ei synny kuin sekundaa. Mutta tässäkin poikkeus vahvistaa säännön ja se poikkeus on Joe Cocker.
Yanni - The Rain Must Fall: Albanialaisen kaveri minulle suosittelema kreikkalainen New Age -muusikko.
Wigwam - Drinks On The House: Titan Wheel -albumi ilmestyi 2002 ja parin viikon päästä olisi tilaisuus päästä kuuntelemaan bändiä Oulussa. Toki olen ollut Wigwamin keikalla aiemminkin, 1975 Tervolassa.
Beck - Morning: Rakastan hiljaisia rauhallisia aamuja, kunhan herään riittävän aikaisin niistä nauttimaan = ennen kuutta.”
Yyte
“Between the Buried and Me – Three of a Perfect Pair: King Crimson -coveri. Ei ehkä ihan yhtä koskettava kuin alkuperäinen, mutta alkuperäistä ei netin syövereistä herkällä löydy.
Radiohead – Weird Fishes/ Arpeggi: In Rainbowsin “epämusik.pask.”.
Hassisen Kone – Levottomat jalat: Joensuun kesään tämä kytkeytyy.
Pekka Pohjola – Oivallettu matkalyhty: Hitusen hämäriä kappaleiden nimiä, mutta soitto on komeaa. Tuottajana Mike Oldfield.
To/Die/For – Loveless: 1999 vuoden goottimetallia. Vaikka bändi oli teemoissaan kornin kliseinen, oli melodiantajua sillä reilusti. Tässä on myös komea kitarasoolo.
Yoko Ono – Death of Samantha: Harva artisti on itselleni niin vastenmielinen kuin Ono on, mutta näin Porcupine Treen kanssa yhteistyössä tämä menettelee.
The Who – Behind Blue Eyes: Heitetäänpäs ne Fred Durstit halleberryineen nyt marjakorin sijasta romukoppaan.
Juice Leskinen Grand Slam – Pyhä toimitus: On se tässäkin sanoitus.
Jonna Tervomaa – Hyvä Opetus: Jonna on parhaimmillaan Suomen paras naisartisti. Jaakonaho muutenkin parhaita kitaristeja, ainakin tuotanto- ja soundipuolella. Tässä on ovela folk-meininki.
Ultramariini – Huominen, tulisitpa nopeasti: Ultramariini, joka muuten on tekemässä paluuta, oli 2005 aika iso juttu meidän taloudessa. Matti Johannes Koivu oli vielä ujo laulelijapoika ja rumpukomppi on aitoa tuon ajan indietä.”
T
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=IkItQyp_RBqzQQXYKXmYaw
tiistai 24. heinäkuuta 2018
Toomion TOP200-biisit: 182. Radiohead - Karma Police
Radiohead oli ilmestyessään jollain tapaa kamala. Se kai liittyi musiikkityyliin, joka ei oikein hevidiggarin vuorisaarnaan istunut. Pala kerrallaan OK Computer -albumi alkoi muotoutua kuunneltavaksi kokonaisuudeksi.
Sieltä Karma Police on vasta myöhään, sanotaan yli kolmekymppisenä, alkanut soittamaan joitain kelloja mielen sopukoissa. Karma Police on erittäin yksinkertainen rakenteeltaan, eikä siinä ole edes varsinaista kertosäettä.
Nimityksen se on saanut bändin sisäpiiriläpästä, kuten niin moni kappale ympäri maailman nimensä saa. Aihepiiri on laulaja Thom Yorken kertoman mukaan "keskijohdon halveksintaa".
Tuona aikana Radiohead teki vielä hyvin simppeliä musiikkia, ainakin soitannollisesti. Kuten lähes kaikissa Radioheadin biiseissä, on Yorken ääni se ottiuistin, joka houkuttelee uimaan biisit loppuun. Sitä sävyttää kummalliset soundipuolen ratkaisut, kuten hurjalla kaikuefektillä väritelty biisin loppu.
Tunnelma on lamamasennuksen risukasaan ajoittain paistavan auringon lämmittämä. Aika ankeaa, mutta pieniä pilkahduksia paremmasta, kappaleen video ei niitä kyllä varsinaisesti esitä. Tämä menee juuri sinne ilmestymisaikansa haminoille.
https://www.youtube.com/watch?v=1uYWYWPc9HU
https://open.spotify.com/track/3SVAN3BRByDmHOhKyIDxfC?si=pQXmY9dyTgKCE6u8a_3kjw
Sieltä Karma Police on vasta myöhään, sanotaan yli kolmekymppisenä, alkanut soittamaan joitain kelloja mielen sopukoissa. Karma Police on erittäin yksinkertainen rakenteeltaan, eikä siinä ole edes varsinaista kertosäettä.
Nimityksen se on saanut bändin sisäpiiriläpästä, kuten niin moni kappale ympäri maailman nimensä saa. Aihepiiri on laulaja Thom Yorken kertoman mukaan "keskijohdon halveksintaa".
Tuona aikana Radiohead teki vielä hyvin simppeliä musiikkia, ainakin soitannollisesti. Kuten lähes kaikissa Radioheadin biiseissä, on Yorken ääni se ottiuistin, joka houkuttelee uimaan biisit loppuun. Sitä sävyttää kummalliset soundipuolen ratkaisut, kuten hurjalla kaikuefektillä väritelty biisin loppu.
Tunnelma on lamamasennuksen risukasaan ajoittain paistavan auringon lämmittämä. Aika ankeaa, mutta pieniä pilkahduksia paremmasta, kappaleen video ei niitä kyllä varsinaisesti esitä. Tämä menee juuri sinne ilmestymisaikansa haminoille.
https://www.youtube.com/watch?v=1uYWYWPc9HU
https://open.spotify.com/track/3SVAN3BRByDmHOhKyIDxfC?si=pQXmY9dyTgKCE6u8a_3kjw
perjantai 20. heinäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 29
”The Shadows - Apache: Kesän ensimmäisellä vierailulla Lieksan raveissa huomasi jälleen, että jotkin asiat säilyvät. Kuten se, että "Apachen" kuuluu soida ennen jokaista lähtöä.
Bon Jovi - Blood on Blood: Viikon projektina on ollut Bon Jovin 2017 USA:n kiertueen kahlaaminen. "Blood on Bloodin" olemassaolo oli vähän unohtunut...
Aerosmith - Cryin': Soittolistalta vastaan. Kuulosti paremmalta kuin aikoihin.
Oasis - It's Good to Be Free: Alkoi soida eilen päivällä päässä ja vei suoraan kesään 2006.
The Trammps - Disco Inferno: Illalla olisi mainion Kukko Boys-orkesterin kanssa semi-iso telttakeikka kun Vaskiviikon ja samaan aikaan järjestettävän Viihdeteltan hulinat käynnistyvät Lieksassa. Tämä on KB-hässäkän teemabiisejä!”
A
”Euphoreon - Mirrors: Käsittämättömän kovan kakkoslevyn tehnyt tämä projekti. Tässä on Wintersun meets Aether Realm meets Kalmah. Ottakaa haltuun!
Journey - Mother, Father (Escape): Kaverin aikajanalta bongattu. Todella kovat vokaalit tässä biisissä ja sopiva kasaritunnelma
Deafheaven - Worthless Animal: Kovasti on uutta levyä hehkutettu ja dissattu. Rääkyvokaalit huononevat levy levyltä, mutta sovituksellisesti ja musiikillisesti edelleen pätevää kamaa.
Unreqvited – Stardust: Kovin eteerista ja samalla surullista ja koskettavaa. Vokaalit jakanevat osan kuulijoista, mutta musa maistuu allekirjoittaneelle.
Immortal - Mighty Ravendark: On näköjään mahdollista, että Immortal on olemassa ilman Abbathia. En rupea sen enempää erojen syytä pohtimaan, miinulle kelpaa että nyt on kaksi hyvää bändi jota voi kuunnella ja/tai käydä keikalla katsomassa.
Lucifer – Dreamer: Jälleen 70-luvun retrorokkia naisvokaaleilla, mutta kun se tehdään hyvin niin jaksaahan tämän seurassa hytkyillä
Omnium Gatherum - Gods Go First: Esimakua uudelta levyltä. Ei ihan räjäytä pottia, mutta jättää odotuksen pintaan.
Dee Snider - Become The Storm: Vaikka Twisted Sister on laskettu lepoon, Dee jaksaa painaa ja yllättävän verevästi. Kertsissä on jotain mistä en ihan tykkää, mutta vokaalit ovat timanttia”
Spinebrain
”Wildorado - Wheat: Vehnälle
Electric Light Orchestra - Showdown: Metronomin voi säätää tanakan kompin mukaan. Yksi orkesterin parhaita tuotoksia.
George Thorogood & Destroyers feat. Johnny Johnson - Johnny Be Goode: Voiko rokimpaa olla kuin kaimani bändeineen takomassa rock’n’rollin kansallislaulua täydelllä vimmalla?
Marie Fredriksson - Medan tiden är inne: Loistava laulaja ja tulkitsija. Kappaletta voinee peilata hänen omaan elämäänsä, sairastumiseensa pahanlaatuiseen aivokasvaimeen. Tästä hän kuitenkin parantui.
Choir & Orchestra of the Sofia Opera - Humming Chorus: Kesäloma alkaa ja ohjelmassa myös Puccinin Madama Butterfly huomenna Savonlinnassa.
Cactus - One way...or another (live): 1969 perustetun bändin toisen albumin (1971) nimiraita, jonka liveversio on taltioitu 2014 ilmestyneelle Tokyo Nights albumille.
Jenny Wilson - Disrespect is Universal: Tänä vuonna ilmestyneeltä albumiltaan Exorcism, joka pohjautuu hänen parin vuoden takaiseen traumaattiseen kokemukseensa. Hänet raiskattiin, kun hän oli palaamassa tanssimasta.”
Yyte
”Pearl Jam – Better Man: Vuosi tuli täyteen, niin olisinko parempi mies?
Edu Kettunen – Kone älä hyydy: Edu alkaa iän myötä lähtemään joka kuulemalla paremmin.
Topi Sorsakoski & Agents – Ajomies: Sen verran sopii maalaismaisemaan, että menköön.
Freud, Marx, Engels & Jung – Huomenna päivä on uus: Kunhan soi päässä.
J.Karjalainen – Laura Häkkisen silmät: ”Mulla olis pojat tämmönen sointukulku…”
Kenny Loggins – Danger Zone: Oli vähän lentohässäkkää ja hämminkiä...
Berlin – Take My Breath Away: Tähän tapaan tuo hässäkkä meinasi päättyä…
Propagandhi – Middle Finger Response: Onneksi selvittiin kuitenkin tällä.”
T
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=efR_lYunSLS78wB5lcO8VQ
Bon Jovi - Blood on Blood: Viikon projektina on ollut Bon Jovin 2017 USA:n kiertueen kahlaaminen. "Blood on Bloodin" olemassaolo oli vähän unohtunut...
Aerosmith - Cryin': Soittolistalta vastaan. Kuulosti paremmalta kuin aikoihin.
Oasis - It's Good to Be Free: Alkoi soida eilen päivällä päässä ja vei suoraan kesään 2006.
The Trammps - Disco Inferno: Illalla olisi mainion Kukko Boys-orkesterin kanssa semi-iso telttakeikka kun Vaskiviikon ja samaan aikaan järjestettävän Viihdeteltan hulinat käynnistyvät Lieksassa. Tämä on KB-hässäkän teemabiisejä!”
A
”Euphoreon - Mirrors: Käsittämättömän kovan kakkoslevyn tehnyt tämä projekti. Tässä on Wintersun meets Aether Realm meets Kalmah. Ottakaa haltuun!
Journey - Mother, Father (Escape): Kaverin aikajanalta bongattu. Todella kovat vokaalit tässä biisissä ja sopiva kasaritunnelma
Deafheaven - Worthless Animal: Kovasti on uutta levyä hehkutettu ja dissattu. Rääkyvokaalit huononevat levy levyltä, mutta sovituksellisesti ja musiikillisesti edelleen pätevää kamaa.
Unreqvited – Stardust: Kovin eteerista ja samalla surullista ja koskettavaa. Vokaalit jakanevat osan kuulijoista, mutta musa maistuu allekirjoittaneelle.
Immortal - Mighty Ravendark: On näköjään mahdollista, että Immortal on olemassa ilman Abbathia. En rupea sen enempää erojen syytä pohtimaan, miinulle kelpaa että nyt on kaksi hyvää bändi jota voi kuunnella ja/tai käydä keikalla katsomassa.
Lucifer – Dreamer: Jälleen 70-luvun retrorokkia naisvokaaleilla, mutta kun se tehdään hyvin niin jaksaahan tämän seurassa hytkyillä
Omnium Gatherum - Gods Go First: Esimakua uudelta levyltä. Ei ihan räjäytä pottia, mutta jättää odotuksen pintaan.
Dee Snider - Become The Storm: Vaikka Twisted Sister on laskettu lepoon, Dee jaksaa painaa ja yllättävän verevästi. Kertsissä on jotain mistä en ihan tykkää, mutta vokaalit ovat timanttia”
Spinebrain
”Wildorado - Wheat: Vehnälle
Electric Light Orchestra - Showdown: Metronomin voi säätää tanakan kompin mukaan. Yksi orkesterin parhaita tuotoksia.
George Thorogood & Destroyers feat. Johnny Johnson - Johnny Be Goode: Voiko rokimpaa olla kuin kaimani bändeineen takomassa rock’n’rollin kansallislaulua täydelllä vimmalla?
Marie Fredriksson - Medan tiden är inne: Loistava laulaja ja tulkitsija. Kappaletta voinee peilata hänen omaan elämäänsä, sairastumiseensa pahanlaatuiseen aivokasvaimeen. Tästä hän kuitenkin parantui.
Choir & Orchestra of the Sofia Opera - Humming Chorus: Kesäloma alkaa ja ohjelmassa myös Puccinin Madama Butterfly huomenna Savonlinnassa.
Cactus - One way...or another (live): 1969 perustetun bändin toisen albumin (1971) nimiraita, jonka liveversio on taltioitu 2014 ilmestyneelle Tokyo Nights albumille.
Jenny Wilson - Disrespect is Universal: Tänä vuonna ilmestyneeltä albumiltaan Exorcism, joka pohjautuu hänen parin vuoden takaiseen traumaattiseen kokemukseensa. Hänet raiskattiin, kun hän oli palaamassa tanssimasta.”
Yyte
”Pearl Jam – Better Man: Vuosi tuli täyteen, niin olisinko parempi mies?
Edu Kettunen – Kone älä hyydy: Edu alkaa iän myötä lähtemään joka kuulemalla paremmin.
Topi Sorsakoski & Agents – Ajomies: Sen verran sopii maalaismaisemaan, että menköön.
Freud, Marx, Engels & Jung – Huomenna päivä on uus: Kunhan soi päässä.
J.Karjalainen – Laura Häkkisen silmät: ”Mulla olis pojat tämmönen sointukulku…”
Kenny Loggins – Danger Zone: Oli vähän lentohässäkkää ja hämminkiä...
Berlin – Take My Breath Away: Tähän tapaan tuo hässäkkä meinasi päättyä…
Propagandhi – Middle Finger Response: Onneksi selvittiin kuitenkin tällä.”
T
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=efR_lYunSLS78wB5lcO8VQ
perjantai 13. heinäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 28
Tällä kertaa Aivoradio koetaan hieman poikkeavassa muodossa, sillä jokainen Ausculto-tiimin jäsen on jakanut yhden kokonaisen albumin kesäkuunneltavaksi.
"Made in Sweden - Where Do We Begin: Yhtye oli suomalaisten ja ruotsalaisten huippumuusikoiden superbändi 70-luvun puolivälistä. Vesa Aaltonen rummut, Pekka Pohjola basso, Joijje Wadenius kitarat, Wlodek Gulkowski koskettimet ja Tommy Körberg laulu."
-Yyte
"Cry of Love - Brother: Kesä 2005. Kaikki oli kummallista, mutta musiikki yksinkertaista etelän rokkia."
-TooM
"Virgin Steele - Invictus: Tämä levy aina messissä Kreikan matkalla. Loistavat vokaalit ja tunnelma."
-Spinebrain
"Creedence Clearwater Revival - Green River: Pohdin hetken että mikä sopisi heinäkuuhun. Tässä on CCR aika hyvin tavoittanut asiaankuuluvan leppoisan sävyn ja soinnin. Puoli tuntia musiikkia ajalta ja paikasta, jota ei enää ole."
-A
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=fIJVzMF2RgOsBlTa7nzvzw
"Made in Sweden - Where Do We Begin: Yhtye oli suomalaisten ja ruotsalaisten huippumuusikoiden superbändi 70-luvun puolivälistä. Vesa Aaltonen rummut, Pekka Pohjola basso, Joijje Wadenius kitarat, Wlodek Gulkowski koskettimet ja Tommy Körberg laulu."
-Yyte
"Cry of Love - Brother: Kesä 2005. Kaikki oli kummallista, mutta musiikki yksinkertaista etelän rokkia."
-TooM
"Virgin Steele - Invictus: Tämä levy aina messissä Kreikan matkalla. Loistavat vokaalit ja tunnelma."
-Spinebrain
"Creedence Clearwater Revival - Green River: Pohdin hetken että mikä sopisi heinäkuuhun. Tässä on CCR aika hyvin tavoittanut asiaankuuluvan leppoisan sävyn ja soinnin. Puoli tuntia musiikkia ajalta ja paikasta, jota ei enää ole."
-A
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=fIJVzMF2RgOsBlTa7nzvzw
perjantai 6. heinäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 27
”Brian Eno – Mea Culpa: 1001-listan poimintoja. Erikoista musiikkia ihan mille ajalle tahansa.
David Maxim Micic – Mbinguni Amina: Serbialaista kikkailumusiikkia.
Ghost – Genesis: Jo kahdeksan vuotta vanhaa Ghostia. Silloin ei oltu vielä niin pop.
Union Carbide Productions – Golden Age: Ruotsalaista rokkia 80-90-lukujen vaihteesta. J.Karjalaisen ja Porcupine Treen sävyjä havaittavissa.
Rage Against the Machine – Beautiful World: Cover-veto Devon kappaleesta. Aika rauhallinen ja pelkistetty RATM-biisiksi.
Imperial State Electric – Uh Huh: Perusrokkia. Hyvä riffi. Jännä, että Ruotsista.
Guilt Machine – Over: Hyvää metallia. Ei koukkuista, mutta laadukasta.
Avicii – Levels: “Rata yksi…”
Zero 7 – Milton At Midnight: Taustahämyilymusiikkia.
Liekki – Tähtien: Liekin vanhaa menoa. Jollain tapaa kaunis ja kesäinen kappale.”
T
”The Idle Race - By the Sun: Bändi, jonka riveissä ovat olleet mm. Roy Wood, Jeff Lynne ja Steve Gibbons. Tällä vuonna 1971 julkaistulla kappaleella kukaan heistä ei ole mukana. Wood ja Lynne ovat jo muissa hommissa ja Gibbons ei ole vielä bändin kokoonpanoon astunut.
Ray Davies - The Big Weird: Kinks-yhtyettä ollaan kasaamassa uudelleen kokoon. Sitä odotellessa kappale Rayn uusimmalta, tänä vuonna julkaistulta, Our Country: Americana act II-albumilta
Dario G - Carnaval de Paris: Mummolaan kun pyöräilemme... Eikun jalkapalloonhan tämä liittyikin.
Joe Bonamassa - Redemption: Joe on minulle vielä syvällisempää perehtymistä vailla oleva artisti. Tulevan albumin (ilmestyy 21.9) kautta aion kuitenkin tutustumisen aloittaa.
Nina Simone - My Baby Just Cares For Me: Nainen with the voice and style. Eikä kappaleessakaan ole moittimista.
Maarit - Sua ehkä liikaa pomputin: Stevie Wonderin sävel, Hectorin teksti ja Maarit - helposti kuunneltavaa, kevyesti soljuvaa musiikkia.
Simon Dupree & Big Sounds - Kites: Tämän me kaikki tunnemme, vaikka ei ollutkaan mikään suuri hitti maailmalla."
Yyte
”Toto - Africa: Pidettiin Joensuussa kisat. Tällä kuuluu aloittaa.
Vesa-Matti Loiri - Sellaista elämä on: Veskun Junnu-levyihin ei usein tule eksyttyä, mutta aina ne miellyttävät. "Sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein..."
The Darkness - Love Is Only a Feeling: The Darkness oli kauan kadoksissa. Se lensi omaan tutkaan juuri tämän levyn aikoihin 2003. Pistetään taas muistiin tämän soittolistanoston myötä.
Nils Lofgren - Man in the Moon: Nils on edelleen vahvasti aliarvostettu muusikko. Tämä soolovetäisy on aika tyylikäs...
Kamasi Washington - Hub-Tones: Washingtonin uutta levyä on hehkutettu monessa paikassa, joten täytyihän se kuunnella itsekin. Olipa melkoisen hyvä. "Hub-Tones" nousi heti soittolistalle, kun ensimmäiset iskut päsähtivät ilmoille.
Prince & The Revolution - Purple Rain: Pidettiin Joensuussa kisat. Tähän kuuluu lopettaa.”
A
”Demis Roussos - Forever and ever: Tottakai, koska lomamatka odottaa ja Kreikan meri kutsuu.
Despise - Spewing Out from Hell (Complete guide to Greek Heavy Metal): Tein hieman kreikkalaisen heavy metallin kotiläksyjä ja tämä tuli vastaan. Iski kuin tuhat sähköankeriasta ja kahvit rinnuksile!
SepticFlesh - A Great Mass Of Death: Korttini alkavat paljastua maan osalta, mutta tässä on tehty orkestroinnit ja metallin hienosti yhteen
Macabre Omen - From Son To Father: Olen laittanut tästä aikaisemminkin biisin, mutta pakko laittaa lisää koska tämä levy on 9,75/10 mun kirjoissa. Alunperin Alexandros on muuten Rodoksen saarelta, sittemmin lontoolaistunut.
Kawir - Hymn To Apollo: Taidan jälleen toistaa itseäni ja laittaa bändiä, jota olen jo tarjonnut. Kawir ansaitsee kuitenkin lisää palstatilaa ja pakanallinen metali soittoaikaa.
Agatus - The Oath (of Magic and Fire): Olen kuunnellut tämän levyn varmaan 12 kertaa enkä ole vielä kyllästynyt. Veljekset tekivät niin rehellisen ja aidon heavy metal levyn ettei tästä voi olla pitämättä
Mikis Theodorakis - Zorba dance: Tähän on hyvä lopettaa kreikkalainen kiimani.”
Spinebrain
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=u3-yAaovQbm5JgnkJEXRNQ
David Maxim Micic – Mbinguni Amina: Serbialaista kikkailumusiikkia.
Ghost – Genesis: Jo kahdeksan vuotta vanhaa Ghostia. Silloin ei oltu vielä niin pop.
Union Carbide Productions – Golden Age: Ruotsalaista rokkia 80-90-lukujen vaihteesta. J.Karjalaisen ja Porcupine Treen sävyjä havaittavissa.
Rage Against the Machine – Beautiful World: Cover-veto Devon kappaleesta. Aika rauhallinen ja pelkistetty RATM-biisiksi.
Imperial State Electric – Uh Huh: Perusrokkia. Hyvä riffi. Jännä, että Ruotsista.
Guilt Machine – Over: Hyvää metallia. Ei koukkuista, mutta laadukasta.
Avicii – Levels: “Rata yksi…”
Zero 7 – Milton At Midnight: Taustahämyilymusiikkia.
Liekki – Tähtien: Liekin vanhaa menoa. Jollain tapaa kaunis ja kesäinen kappale.”
T
”The Idle Race - By the Sun: Bändi, jonka riveissä ovat olleet mm. Roy Wood, Jeff Lynne ja Steve Gibbons. Tällä vuonna 1971 julkaistulla kappaleella kukaan heistä ei ole mukana. Wood ja Lynne ovat jo muissa hommissa ja Gibbons ei ole vielä bändin kokoonpanoon astunut.
Ray Davies - The Big Weird: Kinks-yhtyettä ollaan kasaamassa uudelleen kokoon. Sitä odotellessa kappale Rayn uusimmalta, tänä vuonna julkaistulta, Our Country: Americana act II-albumilta
Dario G - Carnaval de Paris: Mummolaan kun pyöräilemme... Eikun jalkapalloonhan tämä liittyikin.
Joe Bonamassa - Redemption: Joe on minulle vielä syvällisempää perehtymistä vailla oleva artisti. Tulevan albumin (ilmestyy 21.9) kautta aion kuitenkin tutustumisen aloittaa.
Nina Simone - My Baby Just Cares For Me: Nainen with the voice and style. Eikä kappaleessakaan ole moittimista.
Maarit - Sua ehkä liikaa pomputin: Stevie Wonderin sävel, Hectorin teksti ja Maarit - helposti kuunneltavaa, kevyesti soljuvaa musiikkia.
Simon Dupree & Big Sounds - Kites: Tämän me kaikki tunnemme, vaikka ei ollutkaan mikään suuri hitti maailmalla."
Yyte
”Toto - Africa: Pidettiin Joensuussa kisat. Tällä kuuluu aloittaa.
Vesa-Matti Loiri - Sellaista elämä on: Veskun Junnu-levyihin ei usein tule eksyttyä, mutta aina ne miellyttävät. "Sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein..."
The Darkness - Love Is Only a Feeling: The Darkness oli kauan kadoksissa. Se lensi omaan tutkaan juuri tämän levyn aikoihin 2003. Pistetään taas muistiin tämän soittolistanoston myötä.
Nils Lofgren - Man in the Moon: Nils on edelleen vahvasti aliarvostettu muusikko. Tämä soolovetäisy on aika tyylikäs...
Kamasi Washington - Hub-Tones: Washingtonin uutta levyä on hehkutettu monessa paikassa, joten täytyihän se kuunnella itsekin. Olipa melkoisen hyvä. "Hub-Tones" nousi heti soittolistalle, kun ensimmäiset iskut päsähtivät ilmoille.
Prince & The Revolution - Purple Rain: Pidettiin Joensuussa kisat. Tähän kuuluu lopettaa.”
A
”Demis Roussos - Forever and ever: Tottakai, koska lomamatka odottaa ja Kreikan meri kutsuu.
Despise - Spewing Out from Hell (Complete guide to Greek Heavy Metal): Tein hieman kreikkalaisen heavy metallin kotiläksyjä ja tämä tuli vastaan. Iski kuin tuhat sähköankeriasta ja kahvit rinnuksile!
SepticFlesh - A Great Mass Of Death: Korttini alkavat paljastua maan osalta, mutta tässä on tehty orkestroinnit ja metallin hienosti yhteen
Macabre Omen - From Son To Father: Olen laittanut tästä aikaisemminkin biisin, mutta pakko laittaa lisää koska tämä levy on 9,75/10 mun kirjoissa. Alunperin Alexandros on muuten Rodoksen saarelta, sittemmin lontoolaistunut.
Kawir - Hymn To Apollo: Taidan jälleen toistaa itseäni ja laittaa bändiä, jota olen jo tarjonnut. Kawir ansaitsee kuitenkin lisää palstatilaa ja pakanallinen metali soittoaikaa.
Agatus - The Oath (of Magic and Fire): Olen kuunnellut tämän levyn varmaan 12 kertaa enkä ole vielä kyllästynyt. Veljekset tekivät niin rehellisen ja aidon heavy metal levyn ettei tästä voi olla pitämättä
Mikis Theodorakis - Zorba dance: Tähän on hyvä lopettaa kreikkalainen kiimani.”
Spinebrain
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=u3-yAaovQbm5JgnkJEXRNQ
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)