maanantai 29. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 60. Kamchatka - Bury Your Roots

Tuottaja: Kamchatka
Nauhoitettu: 2011
Julkaistu: 2011
Levy-yhtiö: GMR

Muutama vuosi sitten tutustuin perusteellisesti stoner-rockia rytyyttäviin bändeihin. Listalla tuli vastaan Kamchatka, josta ei nimen perusteella tullut mieleen kuin karhut ja Venäjä.

Tästä huolimatta bändi tulee yllättäen Ruotsista ja soittaa enemmänkin reipasta blues rockia kuin stoneria. On siellä elementtejä aavikkometallistakin, mutta ennen kaikkea meno on levyn nimeä vastaan hyvinkin juurevaa. On se perkele kumma, että mitä tahansa ruotsalaiset bändit soittavat, ne tekevät sen aika hyvin…

"Fenderin kaappia ja ikivihreitä efektipedaaleita lienee liuta lattialla."

Soundit ovat mukavat. Helppo lähestyä, mutta silti löytyy potkua. Veikkaisin, että ”gear” on kasattu klassikkoelementeistä. Fenderin kaappia ja ikivihreitä efektipedaaleita lienee liuta lattialla. Tätä kun kuuntelee, tekee mieli ottaa putkivahvistin esiin ja soittaa G-C-D-sointukiertoa kovaa ja vahvalla säröllä auringonlaskuun asti.

Kitaristi-laulaja Thomas "Juneor" Andersson onnistuu hyvin sekä soitossa että laulussa. Ja kaiken kaikkiaan koko levy on hemmetin mukavaa kuunneltavaa hellettä opettelevassa kesässä.  Tämä on aivan ehdottomasti automusiikkia. Jos omistaisin moottoripyörän, niin vielä parempi

PARHAAT HETKET
PerfectTäyden kympin mättö
Before Things get RoughSävellyksessä on deeppurplemaista tyylikkyyttä. Ja mellotronista aina pisteet.

EI LÄHDE
The Same Ei vaan ole ihan niin hyvä kuin muut.

https://open.spotify.com/album/5kpplMXWdsQT3VImUk2L5E

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 61. PMMP - Veden Varaan

Tuottaja: Jori Sjöroos
Nauhoitettu: 2008
Julkaistu: 25.3.2009
Levy-yhtiö: BMG

Listaykkönen Suomessa. Myi platinaa 2009.

SINGLET
- Viimeinen valitusvirsi
- Lautturi
- Pariterapiaa
- Lapsuus loppui

Vaimoni autossa kun ei radio toiminut, niin piti kuitenkin puoliväkisin tätä albumia kuunnella.

Ilmestyessään kappaleet olivat pettymyksiä. Ei yhtäkään kerrasta päähän jäävää hittiä. Tai ainakaan yhtä selkeää hittiä, jollaisiin edeltävillä levyillä oli totuttu. "Syvällistä paskaa", kuten kaverini sanoi.

Kun riittävän kauan kuunteli, nousi kuoren alta varsin pätevä levy. Pidän Jori Sjöroosia yhtenä Suomen parhaista tuottajista. Kynnet oli näytetty jo aiemmin, nyt pystyi kokeilemaan jotain haastavampaa. Ovelia koukkuja on huomaamattomasti sulautettu kappaleiden sekaan.

"PMMP oli bändi, joka pystyi live-moodissa jopa kasvattamaan levyjensä antia."


Sanoituspuolella ollaan edelleen vakavissa ihmissuhdeasioissa. Nuorille naisille uppoavaa tavaraa. Tehty joko harkitusti tai ilman harkintaa.

PMMP oli bändi, joka pystyi live-moodissa jopa kasvattamaan levyjensä antia. Taustabändi on aivan mahtava. Varsinkin rumpalin ja tyttöjen esiintyminen on riehakasta. Paula Vesala on Suomen kovimpia naismuusikoita niin taidon kuin sanoitustenkin perusteella. Välispiikit eivät heiltä onnistu, mutta sitähän ei nyt arvioidakaan.

Levy toimii työmatkoilla kappale tai pari kerrallaan. Liikennevaloissa ja ohituskaistalla.

PARHAAT HETKET
Kuvia – Hyvä tunnelma. Jotain soundillisesti todella ysäriä.
Lapsuus Loppui – Hienosti haettu lapsuuden tärkeitä asioita.

EI LÄHDE
Lautturi Pianoliidi on tylsä.

https://open.spotify.com/album/4YXxujpdWMUPdJJ7p7ejaS

torstai 25. kesäkuuta 2015

Keikka-arvio: Eppu Normaali @ Himos, 24.6.2015

EPPU NORMAALI – HIMOS PARK, 24.6.2015

Vuosi 2015 Eppu-keikkojen osalta on näin korkattu: suuntana Himos ja kesän ainoana täyspitkänä (eli ei-festarivetona) mainostettu keikka. Myös nimellä ”Pitkään ja hartaasti” puffattu keikka olikin sitä itseään: 32 biisiä (sisältäen kokonaisen Kahdeksas ihme-LP:n) kestäen reilut kaksi tuntia.

Mukavan aikainen aloitusaika, klo 20, piti kutinsa ja show alkoi viime vuodelta tutulla Mauno Ahosen spiikkaamalla intronauhalla, jonka jälkeen ilmoille kajautettiin Kahdeksas ihme kannesta kanteen: avausnumerona siis Tien päällä taas. Pantsen tämänvuotinen look aiheutti hymyilyä katsomossa, Martin sanoin mies oli ”juuri palannut Kuubasta Fidel Castron opista”. Kakkos- ja kolmosbiiseinä levyn mukaisessa järjestyksessä kuultiin Voi kuinka me sinua kaivataan ja Vuonna ’85. Varsinkin edellä mainittuhan on perinteisesti toiminut varsinaisen setin päätösbiisinä ennen encoreita, joten sen paikka toisena biisinä oli harvinaisempi tapaus.

Neljäntenä levyllä onkin yksi niistä, joita itse odottelin erityisesti: Elämän tarkoitus. Yksi kadotetuista 80-luvun helmistä, jonka tunnelmointi olikin odotetun mainio. Sitä seurannut Kitara, taivas ja tähdet oli jotenkin poikkeuksellisen näytönhaluinen versio, kuin biisi olisi odottanut ilmoille pääsyään pidemmänkin ajan. Tihkumme seksiä on vilahdellut settilistoilla silloin tällöin viime vuosina, erityisesti akustisten settien myötä, ja Vihreän joen rannalla (kauan sitten) on aina hieno kitarointeineen ja Akun rumputyöskentelyineen.

Levyn päätöskaksikko onkin harvemmin kuultua materiaalia. Yöjuttu oli yksi illan jokereista ja sitä soisi kuultavan useamminkin. Introkin oli levyversion kaltainen eikä lähtenyt ainoastaan Torvisen näppäilynä, ja ne lopun rumpufillit A. Syrjän toimesta ovat aina ilo korvalle. Viimeisenä kuultu Läpivalaistu oli itselle ennenkuulematon raita, jossa varsinkin Pantsen ja Torvisen kitarointi oli maukasta.

LP:n jälkeen siirryttiin muille vesille muutama vuosi sitten innovoidun punk-trion myötä, eli vuorossa oli yhtenä pötkönä Kamat lujilla, Kaljanlanttauslaulu ja Teen sinusta muusia. Kolme biisiä reilussa 6 minuutissa. Punk-repäisyä seurasi yksi niistä tunnelmoinneista, joka on viime aikoina noussut omilla listoilla aika korkealle, nimittäin Näin kulutan aikaa. Hieno tunnelma ja yhteislaulua yksinäisen perjantai-illan laulussa.

Niin siirryttiin pikkuhiljaa kohti hittiosastoa. Seuraavina biisikaksikko, joista Martti totesi ensimmäisen riivanneen bändiä jo kauan, toisenkin roikkuessa mukana vuodesta toiseen: Murheellisten laulujen maata seurasi siis Baarikärpänen. Pantsen laulusuoritus Baarikärpäsessä oli tavallistakin polveilevampi ja yhteislaulu oli molemmissa taattu. Baarikärpäsen perään kuultiin vanha kunnon Urheiluhullu, jonka mahtavuuden aina unohtaa mutta keikoilla toimii kuin tauti.

Mies soittaa rokkia on kokenut parina viime vuonna jälleen uuden nousun biisilistoille uutena sovituksena, jota kuljettaa Ruusukallion bassottelu. Molemmilta kitaristeilta kuultiin iskevät soolot, harmi vain että omalle paikalleni Torvinen ei oikein kuulunut, sillä lokaatio oli Pantsen puolella. Ei sankariainesta on 2000-luvun tuotannon helmiä, joka kuuluu keikkasuosikkeihin joka kerta. Tämän kohokohtia ovat aina kitarasoolo sekä Akun työskentely loppupuolella ”täytyi hullun unta sen olla vain”-kohdassa.

Illan harvinaisuus-osastoa oli seuraava yksilö Kun jatsia kuunneltiin. Valkoiselta kuplalta löytyvä biisi käväisi keikkaseteissä kesällä 2012 sekä akustisella Mutala-kiertueella ja piristi nytkin perinteistä hittisettiä. Lopun pelkällä kitaralla säestetty, stemmalaulannalla koristeltu kertosäe ennen viimeistä räjäytystä on poikkeuksellisuudessaan näyttävä antaen Ruusukalliolle mahdollisuuden loistaa.

Seuraavat kaksi biisiä veivät Historian suurmiehiä-LP:lle. Kun olet poissa on aina yksi suurimmista yleisösuosikeista ja joukkolaulanta ensimmäisen, hiljaisen säkeistön aikana on joka kerta yhtä vaikuttavaa. Heti perään lyötiin siis toinen samaisen albumin hiteistä, Tahroja paperilla. Tahratkin on livenä selkäkarvat pystyyn nostattava laulu.

Kun Torvinen iskee capon kitaransa 5. väliin, niin on melko varmaa mikä kaksikko on tässä vaiheessa keikkaa tulossa. Joka päivä ja joka ikinen yö on noussut Pantsen delay-kitaran myötä yhdeksi hienoimmista keikkabiiseistä ja oli sitä myös eilen. Sehän on ajaton rakkauslaulu. JPJJIY:tä seurasi Akun tehtaan (1980) aikainen suosikki Puhtoinen lähiöni, jonka levyversiossa kuultava vihellyssoolo oli nyt korvattu kosketinsoololla. Tuota sooloa seuraavat kertosäkeet ovatkin aina varsinaista yhteislaulujuhlaa.

Varsinaisen setin kolmanneksi viimeisenä biisinä kuultiin Linnunradan laidalla, joka on jaetulla ykkössijalla useimmin Eppu-keikoilla kuulemistani biiseistä. Bändikin on siis ymmärtänyt sen toimivuuden livebiisinä, jossa kitaristit pääsevät maalailemaan näyttävästi. Linnunradan jälkeen soi ehkä Eppujen kaunein laulu Kaikki häipyy, on vain nyt, joka pääsi jälleen vähän yllättämään allekirjoittaneen. Haikeankaunis tunnelmointi kuuluu kesäfestarikeikan loppupuolelle. Varsinaisen setin päätti perinteisesti avausnumerona kuultu Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset, joka kirvoittaa joka kerta hienot yhteislaulut. Se biisi toimii aina.

Kesän ensikeikalla encoressa oli kuultu Murheellisten laulujen maa, Baarikärpänen ja Njet njet. Nyt kaksi ensimmäistä niistä oli kuultu jo aikaisemmin, joten arvuuttelun varaa oli. Ykkösencorekattauksessa kuultiin Suolaista sadetta, joka on viime vuosina ollut usein tällä paikalla erityisesti mahtavan outropätkän siivittäessä joka kerta biisin lentoon. Toisena tulikin vanha sotaratsu, yleisönlaulatusralli Njet njet. Näiden jälkeen bändi häipyikin lavalta, mutta Torvinen näytti että kannattaa taputtaa…

Ja piakkoin viisikko palasikin lavalle kaksikolla, jota ei joka keikalla kuullakaan. Ensin vuorossa oli vuoden 1984 helmi Pimeyden tango, joka otettiin vastaan suurella lämmöllä. Tangon perään mentiin jälleen vuoteen 1980 Suomi-ilmiön sävelin. Siinäkin on nimittäin kertosäe sellainen, että yleisö saa laulaa mukana joka kerta. Suomi-ilmiön jälkeen bändi siirtyi jälleen takavasemmalle, mutta yleisö oli vieläkin vailla lisää.

Ja vielä kerran Eepot lavalle astelikin kolmanteen encore-kaksikkoon, jolla lyötiin viimeinen naula illan arkkuun ensilevyn punk-duon myötä. Poliisi pamputtaa starttasi jälleen bassokuviolla kestäen vajaat kaksi minuuttia, ja välittömästi perään Aku rummutti käyntiin ensisinglen eli Poliisi pamputtaa taas. Viime aikoina tuota laulua on kuultu harvoin, mutta kyllä se nyt kuulostikin sitten mahtavalta. Näin Eppujen keikat kuuluu lopettaa: ei slovareihin vaan kunnon räimeeseen!

Sinne meni siis ensimmäinen Eppu-keikka tälle vuodelle. Ehkä pari muutakin vielä tulee koettua, bändi on jälleen hienossa iskussa ja 8. ihmeen klassikot ansaitsevat tulla soitetuiksi läpi kesän. Hieno keikka.

BiisilistaVideoita keikalta löytyy täältä.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 62. Stam1na - Raja

Tuottaja: Janne Joutsenniemi
Nauhoitettu: 2007
Julkaistu: 13.2.2008
Levy-yhtiö: Sakara Records

Suomen listan 1. Myi kultaa 2010.

Stam1na täräytti kakkoslevyllä Devinin turboahdettuun äänimaailmaan. Tuli totaalisena yllätyksenä, että Raja oli soundiltaan raaka, kylmä ja kova.

Aluksi levy tuntui ankealta. Kuka jaksaa noin karua junttausta? Seasta kuitenkin lopulta löytyi monta aika hyvääkin palaa. Raakaan ulosantiin on hetken verran totuteltava, mutta hiomattomasta pinnasta läpi päästyään antaa sisältö paljonkin nautinnon aiheita.

Hammasratas pyöräyttää levyn käyntiin niin, että toivoisi vauhdin säilyvän loppuun asti. Sitä se ei ihan tee, mutta vauhdin puutteesta huolimatta kappaleet ovat ehyitä. Stam1nan sanoituksissa on ajoittain puolikliseisiä ”liikaa verta alkoholissa”-tyyppisiä fraaseja, jotka eivät itselleni maistu. Tiedän kuitenkin, että se kansa mustissa huppareissaan noista tykkää. Aika monessa kohtaa sanoja tulee sellaista vauhtia, että pitää ihan kansista luntata, mitä lauletaan. Levyllä sanoituspuoli ei ole niin vahvaa kuin normaalisti, mutta laulumelodiat alkavat olla aika taitavia. Pitäisi levyä niin sanottuna murrosvaiheena ennen lopullista tyylin löytymistä.

Tätä pitäisi kuunnella kylmänä talviaikana töihin, kauppaan tai kouluun kävellessä. Saa sellaisen valmiin ketutuksen kuhunkin päämäärään.

PARHAAT HETKET
Hammasratas – Hirvittävä vauhti ja hyvät sanat.
Muuri – Osittain ennalta-arvattava tarina saa tarttuvan muodon.

EI LÄHDE
Vartijaton Ei näitä thrash-balladeja kestä.

https://open.spotify.com/album/1oLoQaFZiSDy5vscd2jHEg

torstai 18. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 37 - I Wish I Were BlindBruce Springsteen - TOP56-songs: 37 - I Wish I Were Blind

From the album Human Touch (1992).

Like it was previously mentioned, on his 1992 albums Springsteen wasn’t accompanied by the E Street Band but a group of session musicians strengthen with ESB-pianist Roy Bittan. The sound of a The Other Band differs from the traditional Springsteen-sound but I Wish I Were Blind works greatly. The song almost goes to AOR… The manning of the band is somewhat famous: Bittan (keyboards), Randy Jackson (bass) and Jeff Porcaro (drums). There’s also Righteous Brothers’ Bobby Hatfield singing backing vocals.

The song sounds like the beginning of the 90s: soft synthesizer lines and guitar tones dyed with chorus are ringing. Springsteen’s vocal performance also has the twang of the 90s. Also the way starting the b-section with the IV chord (in this case C-major) can be heard on many songs from Bruce from that era.

The lyrics are in a certain way very heart-rending. From the first few lines one can get the conclusion that the narrator is still together with his loved one. Then the situation, almost by stealth, turns around: she has a new man and seeing them together grates the narrator’s heart so that he wishes he was blind.

I love to see the cottonwood blossom
In the early spring
I love to see the message of love
That the bluebird brings
But when I see you walkin' with him
Down along the strand
I wish I were blind
When I see you with your man


On the second verse the past and present are set against each other: the narrator reminds how his loved one’s hair glew in the light of a summer night and how the stars filled the sky. But when the music starts to play she doesn’t take his hand but goes with another man.

I love to see your hair shining
In the long summer's light
I love to watch the stars fill the sky
On a summer night
The music plays you take his hand
I watch how you touch him as you start to dance
And I wish I were blind
When I see you with your man


On the C-section it’s stated that fate sometimes takes us on locations we wouldn’t want to go otherwise. The following lines greatly describe the feeling in which many can identify with: ”these eyes that once filled me with your beauty / now fill me with pain”. And the beauty probably isn’t coming back. And although there’s a lot of beauty in this world there’s the one creating the most pain.

We struggle here but all our love's in vain
And these eyes that once filled me with your beauty
Now fill me with pain
And the light that once entered here
Is banished from me
And this darkness is all baby that my heart sees


And though the world is filled
With the grace and beauty of God's hand
Oh I wish I were blind
When I see you with your man

I Wish I Were Blind is in the nobility of Bruce’s material from the 90s and one of the best examples of The Other Band’s sound in which the E Street Band wouldn’t be at it’s own. Because of that this hasn’t been heard many times on E Street Band shows. A version played by “The Other Band” was played in MTV Plugged for example, and many fans consider that to be the ultimate version of this song.

https://www.youtube.com/watch?v=bRwF1Vhd6EY

https://www.youtube.com/watch?v=rpBRRIBSHY8Albumilta Human Touch (1992).

Kuten aiemmin todettua vuoden 1992 levyillä Springsteeniä ei säestänyt E Street Band vaan joukko sessiomuusikoita vahvistettuna ESB:n pianisti Roy Bittanilla. Poikkeavan bändin sointi eroaa perinteisestä Springsteen-soundista mutta I Wish I Were Blind toimii mahtavasti poiketen liki AOR:ksi. Onpa taustabändin miehityskin aika kova: Bittan (koskettimet), Randy Jackson (basso) ja Jeff Porcaro (rummut). Lisäksi mukana on Righteous Brothers –yhtyeestä tuttu Bobby Hatfield tarjoamassa taustalaulutukea.

Biisi kuulostaa 90-luvun alulta: pehmeät syntetisaattorilinjat ja choruksella värjätyt kitarasoundit soivat. Springsteenin laulusuorituksessakin on 90-luvun levytyksille tyypillinen sointi. Myös tapa, jolla b-osa käynnistyy sävellajin IV-soinnulla (eli tässä tapauksessa C-duurilla) on kuultavissa monissa tuon ajan Brucen biiseissä.

Teksti on tietyllä tapaa hyvin riipaiseva. Ensiriveillä saa vaikutelman, että kertoja olisi vielä mielitiettynsä kanssa yhdessä. Kuin varkain tilanne kääntyykin ympäri: tällä onkin uusi mies ja heidän näkemisensä yhdessä raastaa sydäntä niin että mieluummin olisi sokea.

I love to see the cottonwood blossom
In the early spring
I love to see the message of love
That the bluebird brings
But when I see you walkin' with him
Down along the strand
I wish I were blind
When I see you with your man


Kakkossäkeistössä asetellaan niin ikään vastakkain mennyttä ja nykyhetkeä: muistellaan kuinka rakkaan tukka hehkui kesäyön valossa ja kuinka tähdet täyttivät yötaivaan. Mutta nyt kun musiikki alkaa soida hän ei tartukaan kertojan käteen vaan lähtee jonkun muun matkaan.

I love to see your hair shining
In the long summer's light
I love to watch the stars fill the sky
On a summer night
The music plays you take his hand
I watch how you touch him as you start to dance
And I wish I were blind
When I see you with your man


C-osassa todetaan, että joskus kohtalo kuljettaa suuntiin jonne ei välttämättä tahtoisi mennä. Vaikka kuinka rimpuilisi, niin kertojan rakkaus on turhaa. Seuraavat rivit kuvaavat mahtavasti tunnetta, johon aika moni voinee samaistua: ”these eyes that once filled me with your beauty / now fill me with pain”. Eikä se kauneus taida olla tulossa takaisin. Ja vaikka maailmassa on paljon kaikkea kaunista jota ihailla, niin se yksi tekee kipeintä.

We struggle here but all our love's in vain
And these eyes that once filled me with your beauty
Now fill me with pain
And the light that once entered here
Is banished from me
And this darkness is all baby that my heart sees


And though the world is filled
With the grace and beauty of God's hand
Oh I wish I were blind
When I see you with your man


I Wish I Were Blind on Brucen 90-luvun tuotannon aatelia ja “The Other Bandin” parhaita näytteitä soinnista, jollaisessa E Street Band ei olisi ehkä ihan omimmillaan. Tuosta johtuen sitä ei ollakaan monesti kuultu E-kadun bändin soittamana. Sen toisen bändin versioimana laulu kuultiin mm. MTV Plugged-show’ssa, ja tuota versiota monet fanit pitävätkin hienoimpana otoksena tästä laulusta.

https://www.youtube.com/watch?v=bRwF1Vhd6EY

https://www.youtube.com/watch?v=rpBRRIBSHY8

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 63.40 Watt Sun - The Inside Room

Tuottaja: 40 Watt Sun
Nauhoitettu: 2010
Julkaistu: 4.3.2011
Levy-yhtiö: Cyclone Empire

Doom on ollut aina vaikea pala nieltäväksi. Hitaus ja usein monotoninen örinä tai hoilaus ei vaan sytytä.

Bändin laulajalla, Patrick Walkerilla on kovin kaihoisa ääni. Tuntuu kuin miestä korventaisi vuosisatojen suru, jota hän yrittää purkaa musiikin keinoin. Sorakuorman tavoin päälle vyöryvät kitaravallit tuovat hienostuneen kontrastin sinänsä kauniiseen ja hentoon lauluääneen. Kitaroita tukee painokas, mutta rauhallinen rumputyö.

"Nothing, I know, can ever be more than now"
Between Times


Teemat ovat surullisia ja suomalaiseen mielenlaatuun sopivia. Varsinkin Between Timesin ”kaikki on nyt”-sävyiset sanat luovat häiriintyneen peilikuvan ikuisuuksia kestäville kappaleille. Ja sehän tässä juuri hienoa onkin. Vaikka ylägenrenä on doom metal, luulisi musiikin aukeavan monen muunkin genren ystävälle, sillä vokaalit ovat tavattoman hienoa kuultavaa. Eikä raskas tausta tee musiikista raskasta kuunneltavaa.

Harvoin löytyy näin tunteisiin vetoavaa musiikkia. Tämä on jälleen kerran niitä albumeita, jotka pitää kuunnella ainakin kerran, vaikka se ei lähtökohtaisesti kiinnostaisikaan. Jo bändin nimi kaikessa neroudessaan kertoo musiikista paljon.

Sateinen juhannusilta hyvän oluen kera, takkatuleen ja järvelle tuijottaen.

PARHAAT HETKET
Ei yhtä ylitse muiden.

EI LÄHDE
Ei toistaan huonompia ole mikään.

https://www.youtube.com/watch?v=esAK9sKeArw&list=PL3B4AA893625B9969

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 38 - I'm Goin' DownBruce Springsteen - TOP56-biisit: 38 - I'm Goin' Down

From the album Born in the U.S.A. (1984).

´´This is uh... This next song is a song about relationships, so....Anybody out there with a new boyfriend or a new girlfriend ? Anybody out there married ? Most of you guys know what I´m talking about.

Here´s a song like when you first meet somebody, you know, how everything´s great all the time and everything they say is brilliant and they always look so wonderful and....And I know you guys, you´re always putting on the aftershave lotion and stuff so then you smell real good....And if you wanna go out, you know, like, uh, ´What movie do you wanna go see ?´ ´Oh, honey, whatever you wanna go see....I don´t care if we stay home just as long as I´m with you´... And like, you know, you tell ´em that you love ´em and they say ´Oh, I bet that you said that to your other girlfriends´ and you say ´Oh yeah, but this time I really mean it´...yeah, everything´s great then, you´re making love all the time....Can´t stay away from each other...

Oh, but then you come back about six months later or a year later...and it´s like ´Are we going out tonight or do I have to sit here and look at your face all night ?´...´Are you gonna make love to me or do we have to wait for the full moon ?´...Hey, why does that happen? I don´t know, anyway... This is for all you lovers out there...” -I'm Goin' Downin spiikki, Giants Stadium, New Jersey 22.8.1985.

That's according to Bruce himself what's I'm Goin' Down is about. This one was also one my first personal favourites, because Born in the U.S.A. was one of the first albums I bought, of course. Right from the first listen this was a catchy one.

As a musical piece this doesn't do miracles: it's only four chords (A-E-F#m-D) and straight rock 'n' roll, but in this kind of boogie the E Street Band is unbeatable. The little nuances, saxophone solo and thickset beat are instantly recognizable.

Bruce squeezes the lyrics nicely in the above speech. At first it's beautiful to fall in love but then the feelings decline and that's make one wonder. There's almost a countryish twang in Bruce's vocal performance, making some lines sound almost confusing but working as well, the primary example being second verse's ”we come home early burning, burning in some fire fight”. During the last verse the memories of our narrator are the most harrowing: at the beginning the kisses used to make the other go wild but now the only goal seems to be to drive the partner down.

In I'm Goin' Down simple pop and rock have been united cleverly and this one surely works when played live although it was long gone from the setlists. I'm Goin' Down' is one those I'd very much like to hear on an E Street Band-show one day.

We sit in the car outside your house
I can feel the heat coming 'round
I go to put my arm around you
and you give me a look like I'm way out of bounds
well you let out one of your bored sighs
Well lately when I look into your eyes
I'm goin down


We get dressed up and we go out, baby, for the night
We come home early burning, burning in some fire fight
I'm sick and tired of you setting me up
Setting me up just to knock-a knock-a knock-a me down


I pull you close but when we kiss I can feel a doubt
I remember back when we started
My kisses used to turn you inside out
I used to drive you to work in the morning
Friday night I'd drive you all around
You used to love to drive me wild
But lately girl you get your kicks from just driving me down


https://www.youtube.com/watch?v=3fdZWbIsrFk

https://www.youtube.com/watch?v=vO5kEqJdRxAAlbumilta Born in the U..S.A. (1984).

´´This is uh... This next song is a song about relationships, so....Anybody out there with a new boyfriend or a new girlfriend ? Anybody out there married ? Most of you guys know what I´m talking about.

Here´s a song like when you first meet somebody, you know, how everything´s great all the time and everything they say is brilliant and they always look so wonderful and....And I know you guys, you´re always putting on the aftershave lotion and stuff so then you smell real good....And if you wanna go out, you know, like, uh, ´What movie do you wanna go see ?´ ´Oh, honey, whatever you wanna go see....I don´t care if we stay home just as long as I´m with you´... And like, you know, you tell ´em that you love ´em and they say ´Oh, I bet that you said that to your other girlfriends´ and you say ´Oh yeah, but this time I really mean it´...yeah, everything´s great then, you´re making love all the time....Can´t stay away from each other...

Oh, but then you come back about six months later or a year later...and it´s like ´Are we going out tonight or do I have to sit here and look at your face all night ?´...´Are you gonna make love to me or do we have to wait for the full moon ?´...Hey, why does that happen? I don´t know, anyway... This is for all you lovers out there...” -I'm Goin' Downin spiikki, Giants Stadium, New Jersey 22.8.1985.

Siinäpä Brucen omin sanoin se, mistä I'm Goin' Downissa on kyse. Tämäkin oli ensimmäisiä omia suosikkeja, sillä Born in the U.S.A. oli ensimmäisten omien Springsteen-levyjen joukossa, tottakai. Ensikuulemalta tarttuva yksilö.

Musiikillisesti tämä ei tarjoa ihmeitä: neljä sointua (A-E-F#m-D) ja suoraviivaista rokkia, mutta juuri tässä E Street Band on lyömätön. Pienet nyanssit, saksofonisoolo ja jykevä komppi ovat heti tunnistettavissa välittömästi.

Teksti onkin hyvin tiivistetty yllä Brucen spiikissä. Ensi-ihastumisessa on ihanaa, mutta sitten fiilikset taantuvat ja sekös ärsyttää. Springsteenin laulusuorituksessa on liki countrahtava twangi, joka saa jotkin rivit kuulostamaan hämmentäviltä mutta toimivilta, malliesimerkkinä kakkossäkeistön ”we come home early burning, burning in some fire fight”. Viimeisessä säkeistössä muistelut ovat riipaisivimpia: alussa suudelmat saivat sukat pyörimään jaloissa, nyt ainoana tavoitteena tuntuu olevan saada kertoja lyötyä maahan.

Tässä laulussa simppeli pop ja rock on yhdistetty näppärästi ja varmasti tämä toimiikin livenä, vaikka oli pitkään todellinen harvinaisuus. I'm Goin' Down on yksi niistä, jonka tahtoisin vielä kuulla E Street Band-keikalla jonain päivänä.

We sit in the car outside your house
I can feel the heat coming 'round
I go to put my arm around you
and you give me a look like I'm way out of bounds
well you let out one of your bored sighs
Well lately when I look into your eyes
I'm goin down


We get dressed up and we go out, baby, for the night
We come home early burning, burning in some fire fight
I'm sick and tired of you setting me up
Setting me up just to knock-a knock-a knock-a me down


I pull you close but when we kiss I can feel a doubt
I remember back when we started
My kisses used to turn you inside out
I used to drive you to work in the morning
Friday night I'd drive you all around
You used to love to drive me wild
But lately girl you get your kicks from just driving me down


https://www.youtube.com/watch?v=3fdZWbIsrFk

https://www.youtube.com/watch?v=vO5kEqJdRxA

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 39 - Nothing ManBruce Springsteen - TOP56-biisit: 39 - Nothing Man

From the album The Rising (2002).

Nothing Man has a same kind of personal dimension like the song helding the previous position, Sad Eyes. Songs on The Rising were mostly written as offset for the events of 9/11, but Nothing Man had been in the shell since the mid-1990s.

This was one of the first songs to hit me outside the hits in the spring of 2010. The Rising was one of the first records I bought from a record store. The light playing of instruments on Nothing Man and it’s interesting melody rose it above many other songs on that slightly over-stretchy long album.

I don’t want to analyze this song line by line so I’ll try to compress. The first, and long-lasted, image of this song was that it’s “just” a love song. A man states to his woman that he can be just himself and nothing else although it isn’t anything great. The description of a Friday night barbeque at Al’s in the second verse is pure Springsteen and he could wrote a dozen songs about that kind of parties and stories. And when friends meet in those parties they find out that although the surroundings have changed the sky is the same blue as always before. Today is now and not tomorrow or yesterday.

After a little exploration about how other fans saw this song I came upon a very interesting theory. What if the last verse’s mention about “pearl and silver restin’ on my night table” refer to a gun (a pistol, to be exact) and “courage you can’t understand”, when taken word-for-word, means the courage to do something un-understandable: to take your own life? The tender feel of this song changes to frightening in few lines…

I don't remember how I felt
I never thought I'd live
To read about myself
In my hometown paper
How my brave young life
Was forever changed
In a misty cloud of pink vapor


Darlin' give me your kiss
Only understand
I am the nothing man


Around here everybody acts the same
Around here everybody acts like nothing's changed
Friday night club meets at Al's Barbecue
The sky is still the same unbelievable blue


Darlin' give me your kiss
Come and take my hand
I am the nothing man


You can call me Joe
Buy me a drink and shake my hand
You want courage
I'll show you courage you can understand
Pearl and silver
Restin' on my night table
It's just me Lord, pray I'm able


Darlin' with this kiss
Say you understand
I am the nothing man
I am the nothing man


https://www.youtube.com/watch?v=nKic3f4bLtAAlbumilta The Rising (2002).

Nothing Manissa on samaa henkilökohtaista ulottuvuutta kuin edeltävällä sijalla olleessa Sad Eyesissa. The Rising-albumille päätyneet biisit tehtiin suurimmaksi osaksi vastineena syyskuun 11. päivän tapahtumille, mutta Nothing Man oli ollut pöytälaatikossa jo 90-luvun puolivälistä saakka.

Tämä oli ensimmäisiä lauluja, jotka kolahtivat itselleni hittikattauksen ulkopuolelta keväällä 2010. The Rising oli ensimmäisiä levyjä, joka mukaan levykaupasta tarttui. Nothing Manin kevyt soitanto ja mielenkiintoinen melodia nostivat sen esille monista muista lauluista tuossa hieman venytetyn oloisessa kokonaisuudessa.

Tätä biisiä en tahdo ruotia rivi riviltä, vaan koetan tiivistää. Ensimmäinen, ja pitkään säilynyt mielikuva, oli että tämäkin on ”pelkkä” rakkauslaulu. Mies toteaa naiselleen, että voi olla vain oma itsensä, vaikkei se olisikaan mitään suurta. Toisen säkeistön kuvaus perjantai-illan grillailusta Al-kamun luona on Springsteeniä omimmillaan, ja niistä juhlista ja tarinoista syntyisi montakin laulua. Ja kun siellä törmätään, niin vaikka ympäristö on muuttunut niin taivas on yhtä sininen kuin aina ennenkin. Tänään on nyt, eikä eilinen tai huominen.

Tutkailin kuitenkin hieman, mitä muut kuulijat ovat olleet laulusta mieltä ja törmäsin mielenkiintoiseen teoriaan. Entä jos viimeisen säkeistön ”pearl and silver restin' on my night table” viittaavat aseeseen (tarkemmin ottaen pistooliin) ja ”courage you can't understand” ilmauksen varsinaisessa merkityksessä rohkeuteen tehdä jotain, mitä ei voi käsittää: eli ottaa itseltään henki? Koko laulun lempeä ilmapiiri vaihtuukin suorastaan pelottavaksi...

I don't remember how I felt
I never thought I'd live
To read about myself
In my hometown paper
How my brave young life
Was forever changed
In a misty cloud of pink vapor


Darlin' give me your kiss
Only understand
I am the nothing man


Around here everybody acts the same
Around here everybody acts like nothing's changed
Friday night club meets at Al's Barbecue
The sky is still the same unbelievable blue


Darlin' give me your kiss
Come and take my hand
I am the nothing man


You can call me Joe
Buy me a drink and shake my hand
You want courage
I'll show you courage you can understand
Pearl and silver
Restin' on my night table
It's just me Lord, pray I'm able


Darlin' with this kiss
Say you understand
I am the nothing man
I am the nothing man


https://www.youtube.com/watch?v=nKic3f4bLtA

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 40 - Sad EyesBruce Springsteen - TOP56-songs: 40 - Sad Eyes

From the album Tracks (1998).

Sad Eyes originates from the Human Touch-sessions in the early 1990s. Bruce takes care of singing and guitars while the band consists of Randy Jackson (bass), David Sancious (keyboards), Michael Fisher (percussion) and Jeff Porcaro (drums). It’s a gentle love song which, if it had gotten to Human Touch, would have raised the album a little higher.

Springsteen’s songs from the beginning of the 90s are often bothered with sounds from their days. Sad Eyes is different however, as a song as well. The electric sound landscape fits the soft scene. Maybe this would have fit for Tunnel of Love-album as well, not just with it’s sounds but also because of the theme of the lyrics. It’s rare in studio-recorded songs that Bruce raises his vocal performance to a falsetto, but in this song it’s how the melody goes in the chorus and gives it a more personal dimension: like the singer is showing his more sensitive side which he has been hiding all these years.

The story is simple. A man meets a woman from whose eyes he can see sadness but isn’t brave enough to make an initiative. Everything can be hidden but a look tells the truth.

Every day here you come walking
I hold my tongue, I don't do much talking
You say you're happy and you're doin' fine
Well go ahead, baby, I got plenty of time
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie


Well for a while I've been watching you steady
Ain't gonna move 'til you're good and ready
You show up and then you shy away
But I know pretty soon you'll be walkin' this way
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie

If she would go with the narrator the future would be secure. The past doesn’t weigh much but tomorrow could be offered and the difficulties could be forced to fall.

Baby don't you know I don't care
Don't you know that I've been there
Well if something in the air feels a little unkind
Don't worry darling, it'll slip your mind


Maybe this doesn’t go anywhere and that’s good as well. Her look and the smile just bewitch the narrator. The outcome is left unsolved, but the atmosphere keeps on haunting the listener’s mind.I know you think you'd never be mine

Well that's okay, baby, I don't mind
That shy smile's sweet, that's a fact
Go ahead, I don't mind the act
Here you come all dressed up for a date
Well one more step and it'll be too late
Blue blue ribbon in your hair
Like you're so sure I'll be standing here


Sad Eyes is a strange song. Maybe it doesn’t have hit potential but personally I like how it gets on the listener’s skin. First memory of this song has also been stuck in my mind: I went to cycle on the day my matriculation exams came to and end, and this song started playing while I was in Lieksa city’s centre.

The overall sound is pleasant and different from Springsteen’s other output and especially the drum sound goes in very nicely. This song hasn’t been played live with the E Street Band, but it has been played once as a solo electric piano version on 23th of July, 2005 in Philips Arena, Atlanta.

https://www.youtube.com/watch?v=cQYHBnSSr3Y

https://www.youtube.com/watch?v=7jxFax6wy-QAlbumilta Tracks (1998).

Sad Eyes on alkujaan Human Touch-levyn satoa 1990-luvun alusta. Bruce hoitaa laulamisen ja kitarat, taustabändissä vaikuttavat Randy Jackson (basso), David Sancious (koskettimet), Michael Fisher (perkussiot) sekä Jeff Porcaro (rummut). Kyseessä on lempeä rakkauslaulu, joka olisi Human Touchille päästessään ollut ehdoton kohennus albumin materiaaliin.

90-luvun alun Springsteen-tuotoksia vaivaavat useasti aikansa soundit. Sad Eyes on kuitenkin erilainen, biisinäkin. Sähköinen äänimaisema sopii pehmeään kohtaukseen. Ehkäpä tämä olisi voinut sopia myös Tunnel of Love-albumille paitsi soundiensa, myös teemansa puolesta. Levytetyissä lauluissa on harvinaista, että Bruce nostaa laulusuorituksensa falsettiin, mutta tässä se kuuluu kertosäkeen melodiaan tuoden lauluun lisää henkilökohtaista ulottuvuutta: kuin laulaja näyttäisi herkemmän puolensa, jonka on pitänyt piilossa kaikki nämä vuodet.

Tarina on yksinkertainen. Mies kohtaa naisen, jonka silmistä näkee surullisuuden, muttei uskalla tehdä aloitetta. Kaikkea voi peitellä, mutta katse kertoo totuuden.

Every day here you come walking
I hold my tongue, I don't do much talking
You say you're happy and you're doin' fine
Well go ahead, baby, I got plenty of time
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie


Well for a while I've been watching you steady
Ain't gonna move 'til you're good and ready
You show up and then you shy away
But I know pretty soon you'll be walkin' this way
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie


Jos nainen lähtisi kertojan mukaan, niin tulevaisuus olisi turvattu. Menneet eivät paljon paina, mutta huominen pystyttäisiin tarjoamaan ja selättämään hankaluudet.

Baby don't you know I don't care
Don't you know that I've been there
Well if something in the air feels a little unkind
Don't worry darling, it'll slip your mind


Ehkä tästä ei ikinä tulekaan mitään, ja sekin on hyvä. Katse ja hymy vain vievät mennessään. Lopputulema jää auki, mutta tunnelma jää kummittelemaan kuulijan mieleen.

I know you think you'd never be mine
Well that's okay, baby, I don't mind
That shy smile's sweet, that's a fact
Go ahead, I don't mind the act
Here you come all dressed up for a date
Well one more step and it'll be too late
Blue blue ribbon in your hair
Like you're so sure I'll be standing here


Sad Eyes on ihmeellinen laulu. Ei ehkä hittiainesta, mutta henkilökohtaisesti tykkään siitä, miten tämä pääsee iholle. Ensimmäinen muisti- ja kuulokuvakin on mielessä: samana päivänä kun ylioppilaskirjoitukset päättyivät lähdin pyörälenkille, jonka keskivaiheilla Lieksan keskustassa tämä alkoi soida.

Soundikokonaisuus on miellyttävä ja poikkeava muusta Springsteenin tuotannosta, erityisesti rumpusoundi käy tähän mainiosti. Livekavalkaadiin tämä ei ole koskaan kuulunut, mutta kerran Sad Eyes on keikalla kuultu: sooloesityksenä, sähköpianolla säestettynä 23. heinäkuuta 2005 Philips Arenalla, Atlantassa.

https://www.youtube.com/watch?v=cQYHBnSSr3Y

https://www.youtube.com/watch?v=7jxFax6wy-Q

torstai 11. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 41 - Dancing in the DarkBruce Springsteen - TOP56-biisit: 41 - Dancing in the Dark

From the album Born in the U.S.A. (1984).

Born in the U.S.A. was the album which made Springsteen and the E Street Band one of the most recognized names in global music industry. The record was full of poppier songs that differed a lot from the first five albums’ guitar-driven rock and most of all from Nebraska, the album released two years earlier full of acoustic songs. BitUSA was already close to be released but Springsteen’s producer-manager Jon Landau wanted it to have a clear first single which it didn’t have at the time: something to express Bruce’s mental state at the time, because most of the material was originally written during the previously mentioned Nebraska-sessions. Springsteen and Landau argued a little over the matter after which Bruce wrote Dancing in the Dark.

The song is led by keyboards and synthesizers and divides fans’ opinions every time. Some think that the sounds of this song have been outdated for years, but if you think this as a piece of the year 1984 they work nicely. I have to also mention that Dancing in the Dark isn’t sound-wisely the sound of the whole album, because on many other tracks the guitars are in a bigger part: here they content with a side portion.

First we’ll take a look at the musical ground: the synthesizer riff and solid drum work from Weinberg are the bottom of the song. In the outro Clarence Clemons joins in with a saxophone solo full of honey during which when played live an audience member is often lifted on stage to dance with Springsteen or some other member of the band. This manner comes from the song’s music video in which (then not-so-well-known) Courteney Cox played a girl who got to dance with Bruce.

In some concert review this was described as a classical summer night radio song. That’s just what I think Dancing in the Dark is. For me it’s not nearly the best song from BitUSA but it’s value can’t be denied. And especially when it plays on the radio while driving on an endless summer night I have to always bring the volume up a notch.

The lyrics of DitD start from the moment in which the earlier-mentioned argument between Bruce and Landau led. There’s nothing to say and the life of a rock star just keeps spinning around in circles. Like many celebrities, also Bruce swam in the deep waters during those days at times.

I get up in the evening
and I ain't got nothing to say
I come home in the morning
I go to bed feeling the same way
I ain't nothing but tired
Man I'm just tired and bored with myself
Hey there baby, I could use just a little help


You can't start a fire
You can't start a fire without a spark
This gun's for hire
even if we're just dancing in the dark


The vision settles in the second verse: there’s a way to a better tomorrow. “I wanna change my clothes, my hair, my face”. Springsteen puts some power to his vocal performances on that line, too. It’s like he’s saying that he’s not going anywhere although there would be a chance for it.

Message keeps getting clearer
radio's on and I'm moving 'round the place
I check my look in the mirror
I wanna change my clothes, my hair, my face
Man I ain't getting nowhere
I'm just living in a dump like this
There's something happening somewhere
baby I just know that there is


You can't start a fire
you can't start a fire without a spark
This gun's for hire
even if we're just dancing in the dark


There’s poetry on the four lines of the C-section. “Many have died in their homes”, like the Finns would say. The narrator doesn’t see that he has become a joke whose stuck on his place.

You sit around getting older
there's a joke here somewhere and it's on me
I'll shake this world off my shoulders
come on baby this laugh's on me


“I can stay here, but I don’t know why” is what the last verse seems to be asking. If the girl gave just a one look this all might turn to better.

Stay on the streets of this town
and they'll be carving you up alright
They say you gotta stay hungry
hey baby I'm just about starving tonight
I'm dying for some action
I'm sick of sitting 'round here trying to write this book
I need a love reaction
come on now baby gimme just one look


The last chorus before Clemons’ solo is a little different than the previous ones. It’s hard to get up and fly because a broken heart and the fear of failure weigh too much. This part drowns in the poppy expression although it has a strong theme.

You can't start a fire sitting 'round crying over a broken heart
This gun's for hire
Even if we're just dancing in the dark
You can't start a fire worrying about your little world falling apart
This gun's for hire
Even if we're just dancing in the dark


Dancing in the Dark is a regular part of the encore in ESB-shows. It often stretches into a long version but it’s also arranged into a more rock-like feel without forgetting the 80s keyboards. In addition the length of the outro-saxophone solo also varies depending on how long Bruce keeps on dancing with the dame from the audience. On the first gig in Turku 2013 that girl almost stole the show: here’s a clip from that evening!

https://www.youtube.com/watch?v=N3FvNNdEmaI

https://www.youtube.com/watch?v=129kuDCQtHsAlbumilta Born in the U.S.A. (1984).

Born in the U.S.A.-levy nosti 80-luvun puolivälissä Springsteenin ja E-kadun bändin yhdeksi maailman kovimmista musiikkinimistä. Levy oli täynnä popimpaa materiaalia, joka poikkesi suuresti ensimmäisten viiden levyn kitaravetoisesta rockista sekä ennenkaikkea kaksi vuotta aiemmin julkaistusta Nebraska-levystä, joka koottiin 4-raitanauhurille äänitetyistä akustista demoista. BitUSA oli jo lähellä julkaisua, mutta Springsteenin tuottaja-manageri Jon Landau tahtoi sille vielä selkeän ykkössinglen, jollainen levyltä puuttui: jotain, joka kuvaisi Springsteenin senhetkistä mielentilaa (juonsihan valtaosa materiaalista juurensa juurikin aiemmin mainitulle Nebraska-albumille). Springsteen ja Landau kävivät asiasta väittelyn, josta jonkin verran närkästyneenä Bruce kirjoitti Dancing in the Darkin.

Kosketinsoittimien ja syntetisaattorien pääosittama laulu jakaa vahvasti mielipiteitä fanien keskuudessa ja monien mielestä kyseiset soundit ovatkin aikansa eläneet jo vuosia sitten. Toisaalta juuri ajankuvanaan, vuodessa 1984, tämä laulu on omimmillaan. On myös mainittava, ettei Dancing in the Dark soundipolitiikaltaan edusta likimainkaan täydellisesti muuta Born in the U.S:A.-levyä, sillä monilla muilla raidoilla kitarat ovat vahvemmassa roolissa: tässä ne tyytyvät sivuosaan.

Käydään aluksi musiikillinen pohja: syntetisaattoririffi sekä jykevä Weinbergin rumputyöskentely ovat koko biisin pohja. Lopussa Clarence Clemons liittyy mukaan hunajaisella saksofonisoololla, jonka myötä keikkaversiossa usein nostetaan yleisön edustaja lavalle tanssimaan Springsteenin tai vaihtoehtoisesti jonkun muun bändin jäsenen kanssa. Tämähän juontaa juurensa laulun musiikkivideoon, jossa tuolloin vielä melko tuntematon Courteney Cox näytteli tyttöä, joka pääsi tanssahtelemaan Brucen kanssa.

Jossain keikka-arviossa tätä kuvailtiin yhdeksi Radio Novan kesäyöklassikoksi. Sellainenhan Dancing in the Dark juuri on. Itsellenikään se ei ole lähtökohtaisesti suurimpia suosikkeja albumillaan, mutta silti sen arvoa on hankala kiistää. Ja varsinkin silloin, kun se kesäöisin ajellessa tulee radiosta vastaan, on pakko kääntää volumea aina hitusen kovemmalle.

Tekstillisesti DitD käynnistyy juuri hetkestä, johon edellä mainittu lauluntekijä-Brucen ja manageri-Jonin riita johti. Mitään sanottavaa ei ole ja rock-tähden elämä vain pyörii ympyrää. Kuten monet julkisuuden henkilöt, myös Bruce ui tuolloin hetkittäin aika syvissä vesissä.

I get up in the evening
and I ain't got nothing to say
I come home in the morning
I go to bed feeling the same way
I ain't nothing but tired
Man I'm just tired and bored with myself
Hey there baby, I could use just a little help


You can't start a fire
You can't start a fire without a spark
This gun's for hire
even if we're just dancing in the dark


Visio selkenee toisessa säkeistössä: nykyhetkestä on suunta parempaan. ”I wanna change my clothes, my hair, my face”. Springsteen laittaa laulusuoritukseensakin lisää hönkää tuossa kohtaa. Hän kuin toteaa, että eihän tässä olla menossa minnekään, vaikka mahdollisuus olisi.

Message keeps getting clearer
radio's on and I'm moving 'round the place
I check my look in the mirror
I wanna change my clothes, my hair, my face
Man I ain't getting nowhere
I'm just living in a dump like this
There's something happening somewhere
baby I just know that there is


You can't start a fire
you can't start a fire without a spark
This gun's for hire
even if we're just dancing in the dark


C-osan neljällä rivillä on runoutta. ”Kotiin on moni kuollut”, niinkuin suomalaisittain. Kertoja ei huomaa muuttuneensa vitsiksi, joka on jähmettynyt paikalleen.

You sit around getting older
there's a joke here somewhere and it's on me
I'll shake this world off my shoulders
come on baby this laugh's on me


”Voin jäädä tänne, mutten oikein tiedä miksi”, tuntuu viimeinen säkeistö kysyvän. Jos se tyttö antaisi edes yhden katseen, niin tämä voisi vielä kääntyä paremmaksi.

Stay on the streets of this town
and they'll be carving you up alright
They say you gotta stay hungry
hey baby I'm just about starving tonight
I'm dying for some action
I'm sick of sitting 'round here trying to write this book
I need a love reaction
come on now baby gimme just one look


Viimeinen kertosäe ennen Clemonsin fonisooloa on hieman aiemmista poikkeava. Lentoon on hankala lähteä, sillä särkynyt sydän ja epäonnistumisen pelko painavat liikaa. Tämä pätkä hukkuu pop-ilmaisun perään, vaikka onkin vankkaa sanomaa.

You can't start a fire sitting 'round crying over a broken heart
This gun's for hire
Even if we're just dancing in the dark
You can't start a fire worrying about your little world falling apart
This gun's for hire
Even if we're just dancing in the dark


Dancing in the Dark on ESB-keikkojen encore-osaston perusmateriaalia. Usein pitkähköksi venyvä laulu on sovitettu rokkaavampaan muotoon mutta 80-lukua henkivät kosketinsoittimet on jätetty mukaan. Lisäksi outro-saksofonisoolo venyy aina sen mukaan, miten pitkäksi aikaa Bruce unohtuu tanssimaan yleisöstä mukaan nostetun daamin kanssa. Turun ensimmäisellä keikalla 2013 tuo yleisöstä nostettu tyttö meinasikin varastaa show'n: tuo versio löytyy tästä!

https://www.youtube.com/watch?v=N3FvNNdEmaI

https://www.youtube.com/watch?v=129kuDCQtHs

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 64. Juice Leskinen Grand Slam - Pyromaani Palaa Rikospaikalle

Tuottaja: Anssi Tikanmäki
Nauhoitettu: 1985
Julkaistu: 1985
Levy-yhtiö: Megamania Musiikki

Levy on myynyt kultaa vuonna 1986.

Jep. Kyllä tämä outo valinta on muuhun kattaukseen nähden, mutta olen minä Juicen tuotannon aika tarkkaan läpi kuunnellut.

Pyromaani Palaa Rikospaikalle on mielestäni kokonaisuutena ehjin Juicen tutoksista. Se saattaa johtua siitä, että kappaleiden välissä kuunnellaan pyromaanin ajatuksia siitä kun kirkko ei ota syttyäkseen. Välitarinoissa on tavoitettu jotain hyvin suomalaista. Valitetaan kaikesta, mutta itse ei viitsitä tehdä mitään toisin, jotta lopputulos olisi parempi.

Kappaleissa on eroja tyylillisesti, mutta kaikki niistä ovat täynnään nerokasta sanaleikittelyä. Juicen loppuriimitys häiritsee joitain, mutta minusta se on tunnusomaista, ei pakotettua.

Levyn nimi on nykyisellään väsynyt puujalka, mutta ilmestyessään varmaan uusinta uutta. Kappaleissa on kantaaottavuutta paljonkin, kuten aina ajankohtainen Isoisän Hinttipussi ja Jenkka Uskonpuhdistamisesta (Twist) osoittavat. Aamu alkaa A:lla varmaan viittaa myös alkomahooliin. Pyhä toimitus ilmeisesti kertoo hyvin paljon Juicesta itsestään. Pyhän toimituksen sanat ovat hyvin kauniit. Melodiakin on hieno, mutta näissä Juicen levyissä tahtoo sovitus olla sellainen, kuin oltaisiin keikalla. Pyhä Toimitus ehkä kärsii tästä hiukan.

”Uskonpuhdistus mennyt on muusiksi,
pirulle huitaisin mustepullon,
ja piru pani Raamatun u-uusiksi”
- Jenkka Uskonpuhdistamisesta (Twist)


Muusikoina Juicen taustabändit olivat aina parasta mahdollista, tietenkin Suomen mittakaavassa. Sounditkin olivat riittävän kohdillaan. Sävellykset ovat monasti jonkinmoisia plagiaatteja tai vähintään pastisseja senaikaisista progerockin helmistä, mutta Juicen tulkitsemina niitä ei kopioiksi voi mitenkään mieltää. Inhoan Sakke Kuosmasta laulajana aika paljon, eikä tälläkään levyllä kiitosta voi hälle antaa. Ruuanlaittajana hän varmaan on ihan mainio. Harri Marstio taas on ihan toista päätä, liian harvoin kuulee tällaista ääntä.

Itse olen Juiceni läpikäynyt hierontaplintillä, mutta oikea paikka voisi olla ihan keskittyen nojatuolissa. Sanat eivät ole mitään Kärpäsen surinaa korvissa.

PARHAAT HETKET
Jenkka Uskonpuhdistamisesta (Twist) Juicemaiseen tapaan uskontoon kantaaottava kappale. Juicen kantahan oli se, ettei uskonto tarvitse kirkkoa. ”Jumala on vaikkei siihen uskoisikaan”.
Pyhä ToimitusOmaa elämä

EI LÄHDE
Moni Sekoo Muotiin En ole koskaan tälle syttynyt. Jotenkin laahaavaa fiilis.

https://open.spotify.com/album/1mX8xncB2V0Snarc4QugDr

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 42 - Lost in the FloodBruce Springsteen - TOP56-biisit: 42 - Lost in the Flood

From the album Greetings from Asbury Park, N.J. (1973).

Lost in the Flood wells from Springsteen’s debut album. It’s the first song in which he touches on the topic of war veterans, in this one Vietnam ones. It’s a theme about which Bruce has since sang many times.

On this song’s E Street Band my focus often fastens on the drummer: sitting on the seat is Vini “Mad Dog” Lopez. His playing style is recognizable and differs from the more familiar style of Max Weinberg’s. He has a more jazzy feel and it fits the songs of the first record nicely. Lost in the Flood is, however, driven by David Sancious’ piano and organ.

There’s a lot of lyrics. “Ragamuffin gunner” means a shabby man coming home from a war. On the first verse Springsteen describes the gunner’s hometown in which happens different kind of things that your main character doesn’t seem to fully realize.

The ragamuffin gunner is returnin' home like a hungry runaway
He walks through town all alone
He must be from the fort he hears the high school girls say
His countryside's burnin' with wolfman fairies dressed in drag for homicide
The hit and run, plead sanctuary, 'neath a holy stone they hide
They're breakin' beams and crosses with a spastic's reelin' perfection
nuns run bald through Vatican halls pregnant, pleadin' immaculate conception
And everybody's wrecked on Main Street from drinking unholy blood
Sticker smiles sweet as gunner breathes deep, his ankles caked in mud
And I said "Hey, gunner man, that's quicksand, that's quicksand that ain't mud
Have you thrown your senses to the war or did you lose them in the flood?"


 The describing of events continues on the second verse with a quiet accompaniment until the band comes in halfway through. A new character is described here as well called Jimmy the Saint. In the end things come to no good and the cold truth is realized via bloodshed.

That pure American brother, dull-eyed and empty-faced
races Sundays in Jersey in a Chevy stock super eight
He rides 'er low on the hip, on the side he's got Bound For Glory in red, white and blue flash paint
He leans on the hood telling racing stories, the kids call him Jimmy The Saint
Well the blaze and noise boy, he's gunnin' that bitch loaded to blastin' point
He rides head first into a hurricane and disappears into a point
And there's nothin' left but some blood where the body fell
That is, nothin' left that you could sell
just junk all across the horizon, a real highwayman's farewell
And he said "Hey kid, you think that's oil? Man, that ain't oil that's blood"
I wonder what he was thinking when he hit that storm
Or was he just lost in the flood?


The third verse keeps on going right from where the second left, on the 8th street. ”Everything stops, you hear five quick shots, the cops come up for air” starts the last scene in which shots are changed in a very 70s-like, rugged world view. We also find out that the kid the police are shooting is screaming something in Spanish: this info gives us a lot of thoughts about the background of this happening. ”I wonder what they were gettin' into, or were they just lost in the flood?”; it’s like the narrator’s asking whether they knew where they we’re going to?

Eighth Avenue sailors in satin shirts whisper in the air
Some storefront incarnation of Maria, she's puttin' on me the stare
and Bronx's best apostle stands with his hand on his own hardware
Everything stops, you hear five, quick shots, the cops come up for air


And now the whiz-bang gang from uptown, they're shootin' up the street
And that cat from the Bronx starts lettin' loose
but he gets blown right off his feet
And some kid comes blastin' round the corner but a cop puts him right away
He lays on the street holding his leg screaming something in Spanish
Still breathing when I walked away
And somebody said "Hey man did you see that? His body hit the street with such a beautiful thud"
I wonder what the dude was sayin' or was he just lost in the flood?
Hey man, did you see that, those poor cats are sure messed up
I wonder what they were gettin' into, or were they just lost in the flood?


For me this song opened up via the DVD filmed in Hammersmith Odeon, London. The gig recorded was the first time Springsteen visited Europe and was held up in the vaults for 30 years until it was released in 2005 with an anniversary edition of Born to Run. The version can be found below.

https://www.youtube.com/watch?v=PTF4ojbGj1c

Lost in the Flood was gone a long time from the E Street Band’s gig repertoire until it came back in 1999. The version played in the 2000s has brought some muscle around the bare bones of the studio version: there’s more overdrive on the guitars and the heavy theme has gotten a fitting arrangement. This is worth checking out!

https://www.youtube.com/watch?v=aHDuOioTwxAAlbumilta Greetings from Asbury Park, N.J. (1973).

Springsteenin levytysuran debyytiltä kumpuaa Lost in the Flood. Ensimmäinen sotaveteraaneja, tässä tapauksessa Vietnamin sellaisia, sivuava laulu: teema, josta Bruce on sittemmin laulanut lukuisia kertoja.

Tämän biisin E Street Bandissa soitto kiinnyttyy rumpaliin: penkillä istuu Vini ”Mad Dog” Lopez. Soittotyyli on tunnistettava ja tutummaksi tulleesta Max Weinbergin soitosta poikkeava. Jazz-tunne on selkeämpi ja se sopiikin ensilevyn lauluihin, jotka ovatkin paikkoin vahvastikin jazz-vaikutteisia. Lost in the Floodia kuljettaa kuitenkin vahvimmin David Sanciousin piano sekä vahvasti esillä olevat urut.

Tekstiä on paljon. Kotiinsa palaava ragamuffin gunner” tarkoittaa resuista, sodasta palaavaa tykkimiestä. Ensimmäisessä säkeistössä kuvataan kotikaupunkia, jossa tapahtuu kaikenlaista, josta kaikkea päähenkilömmekään ei oikein tunnu käsittävän.

The ragamuffin gunner is returnin' home like a hungry runaway
He walks through town all alone
He must be from the fort he hears the high school girls say
His countryside's burnin' with wolfman fairies dressed in drag for homicide
The hit and run, plead sanctuary, 'neath a holy stone they hide
They're breakin' beams and crosses with a spastic's reelin' perfection
nuns run bald through Vatican halls pregnant, pleadin' immaculate conception
And everybody's wrecked on Main Street from drinking unholy blood
Sticker smiles sweet as gunner breathes deep, his ankles caked in mud
And I said "Hey, gunner man, that's quicksand, that's quicksand that ain't mud
Have you thrown your senses to the war or did you lose them in the flood?"


 Tapahtumakuvaus jatkuu toisessa säkeistössä edelleen hiljaisella säestyksellä kunnes bändi tulee mukaan puolessa välissä. Tässä säkeistössä esitellään myös uusi hahmo, joka saa nimen Jimmy the Saint. Lopulta käy kuitenkin huonosti ja kylmä totuus tulee ilmi verenvuodatuksen muodossa.


That pure American brother, dull-eyed and empty-faced
races Sundays in Jersey in a Chevy stock super eight
He rides 'er low on the hip, on the side he's got Bound For Glory in red, white and blue flash paint
He leans on the hood telling racing stories, the kids call him Jimmy The Saint
Well the blaze and noise boy, he's gunnin' that bitch loaded to blastin' point
He rides head first into a hurricane and disappears into a point
And there's nothin' left but some blood where the body fell
That is, nothin' left that you could sell
just junk all across the horizon, a real highwayman's farewell
And he said "Hey kid, you think that's oil? Man, that ain't oil that's blood"
I wonder what he was thinking when he hit that storm
Or was he just lost in the flood?


Kolmas säkeistö jatkaa suoraan siitä mihin toinen jäi, 8. kadulta. ”Everything stops, you hear five quick shots, the cops come up for air” ikäänkuin käynnistää viimeisen kohtauksen jossa vaihdetaan laukauksia 70-luvun karussa maailmankuvassa. Selviää myös, että poika jota poliisit ampuvat huutaa jotain espanjaksi: tämäkin paljastaa yllättävän paljon taustoja. ”I wonder what they were gettin' into, or were they just lost in the flood?”; kuin kertoja kysyisi, että tiesivätkö he itsekään missä mennään?

Eighth Avenue sailors in satin shirts whisper in the air
Some storefront incarnation of Maria, she's puttin' on me the stare
and Bronx's best apostle stands with his hand on his own hardware
Everything stops, you hear five, quick shots, the cops come up for air


And now the whiz-bang gang from uptown, they're shootin' up the street
And that cat from the Bronx starts lettin' loose
but he gets blown right off his feet
And some kid comes blastin' round the corner but a cop puts him right away
He lays on the street holding his leg screaming something in Spanish
Still breathing when I walked away
And somebody said "Hey man did you see that? His body hit the street with such a beautiful thud"
I wonder what the dude was sayin' or was he just lost in the flood?
Hey man, did you see that, those poor cats are sure messed up
I wonder what they were gettin' into, or were they just lost in the flood?


Itselleni tämä laulu avautui Lontoon Hammersmith Odeon-teatterissa taltioidun DVD:n myötä. Kyseinen keikka oli ensimmäinen kerta, kun Springsteen vieraili Euroopassa ja säilyi julkaisemattomana 30 vuotta, kunnes näki päivänvalon vuonna 2005 Born to Run-levyn juhlapainoksen mukana. Tuo versio löytyy alta.

https://www.youtube.com/watch?v=PTF4ojbGj1c

Lost in the Flood oli pitkään poissa E Street Bandin keikkarepertuaarista kunnes palasi vuonna 1999. 2000-luvun versio onkin tuonut laululle huomattavasti lihasta luiden ympärille: säröä on enemmän ja raskas teema on saanut tyylilleen sopivan sovituksen. Tämä kannattaa tarkistaa!

https://www.youtube.com/watch?v=aHDuOioTwxA

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 43 - Lucky TownBruce Springsteen - TOP56-biisit: 43 - Lucky Town

From the album Lucky Town (1992).

From the 1992 album of the same name comes Lucky Town. The feel is pretty blue in this song in which home isn’t home anymore. Bruce once again handles all the instruments except drums, which are played by Garry Mallaber.

There’s sadness and melancholy in the tone of this song, but the playing is straight rock. The sounds are pure beginning of the 90’s: especially the snare drum and solo guitar. The E Street Band has played this one a few times and then the go is different. Here’s a version played in Rome in July 2013.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/kzcX9GjcOks" width="640" height="340"]

The song starts with a drum fill-in and Bruce’s recognizable guitar intro. In the lyrics the circuits have gotten small and the narrator don’t know where he’s life is heading. That’s when he decides to go back where he belongs.

House got too crowded clothes got too tight
And I don't know just where I'm going tonight
Out where the sky's been cleared by a good hard rain
There's somebody callin' my secret name


I'm going down to Lucky Town
Going down to Lucky Town
I wanna lose these blues I've found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town


Although he’s done good externally something has been wrong right from the start. He’s been at the wrong place at the right time. But fortune takes him where he should be. At this moment the traditional relationship moment.

Had a coat of fine leather and snakeskin boots
But that coat always had a tread hangin' loose
Well I pulled it one night and to my surprise
It led me right past your house and on over the rise


I'm going down to Lucky Town
Down to Lucky Town
I'm gonna lose these blues I've found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town


In the C-section comes one of this song’s greatest lines: even though it once felt that life was giving you winning it was just a failure in deceit, to cheat. The narrator has gone a long way leaning on a walking stick but now he’s going to go lightly without pain and the cane: he’s still got his life on his own hands.

I had some victory that was just failure in deceit
Now the joke's comin' up through the soles of my feet
I been a long time walking on fortune's cane
Tonight I'm steppin' lightly and feelin' no pain


On the last verse we raise a toast for you, me and us. Life takes us to places and treats us bad but at some point one might find out that things have a habit of going alright although sometimes they may go bad. There’s quite an aha-experience on the last line.

Well here's to your good looks baby now here's to my health
Here's to the loaded places that we take ourselves
When it comes to luck you make your own
Tonight I got dirt on my hands but I'm building me a new home


Down in Lucky Town
Down in Lucky Town
I'm gonna lose these blues I've found
Down in Lucky Town


I think Bruce unnecessarily despises his material from ’92. This song is a fine individual as well although it suffers a little from the softness of the production. The lyrics are in line with Bruce-classics.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/tjGoUibrsMg" width="640" height="340"]Albumilta Lucky Town (1992).

Samannimiseltä vuoden 1992 albumilta siintää Lucky Town. Tunnelma on aika blue tässä laulussa, jossa koti ei ole enää koti. Bruce hoitaa jälleen omin käsin kaikki soittimet paitsi rummut, joita soittaa Gary Mallaber.

Soinnissa on haikeutta ja melankoliaa, soitto on suoraviivaista rockia. Soundit ovat ehtaa 90-luvun alkua: virveli ja soolokitara varsinkin. E-kadun bändi on esittänyt tämänkin pari kertaa ja silloin meininki on erilainen. Tässä versiointi Roomasta heinäkuulta 2013.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/kzcX9GjcOks" width="640" height="340"]

Biisi alkaa rumpufillillä ja Brucen tunnistettavalla kitaraintrolla. Tekstin puolella piirit ovat käyneet pieniksi eikä päähenkilöllä ole elämän suunnasta oikein selvyyttä. Silloin hän päättääkin palata takaisin sinne, minne kuuluu.

House got too crowded clothes got too tight
And I don't know just where I'm going tonight
Out where the sky's been cleared by a good hard rain
There's somebody callin' my secret name


I'm going down to Lucky Town
Going down to Lucky Town
I wanna lose these blues I've found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town


Vaikka ulkoisesti on mennyt hyvin, on jokin ollut pielessä koko ajan. On oltu väärässä paikassa oikeaan aikaan. Mutta kohtalo kuljettaa sinne, minne pitääkin. Tässä kohtaa kuviossa käväisee myös perinteinen ihmissuhde.

Had a coat of fine leather and snakeskin boots
But that coat always had a tread hangin' loose
Well I pulled it one night and to my surprise
It led me right past your house and on over the rise


I'm going down to Lucky Town
Down to Lucky Town
I'm gonna lose these blues I've found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town


C-osassa on yksi tämän laulun hienoimmista riveistä: jos välissä tuntui kuin elämä tarjoisi voittoa, mutta kyseessä olikin vain epäonnistuminen yrityksessä huijata. Pitkään on kuljettu kohtalon kävelykeppiin nojaten, mutta nyt lähdetään menemään kevyesti ilman kipua ja ilman keppiä: tämä on vielä omissa käsissä.

I had some victory that was just failure in deceit
Now the joke's comin' up through the soles of my feet
I been a long time walking on fortune's cane
Tonight I'm steppin' lightly and feelin' no pain


Viimeisessä säkeistössä nostetaan malja sinulle, minulle ja meille. Elämä kuljettaa ja runtelee mutta jossain vaiheessa saattaa huomata että asioilla on tapana järjestyä vaikka huonostikin menisi. Viimeisellä rivillä on eräänlainen ahaa-elämys.

Well here's to your good looks baby now here's to my health
Here's to the loaded places that we take ourselves
When it comes to luck you make your own
Tonight I got dirt on my hands but I'm building me a new home


Down in Lucky Town
Down in Lucky Town
I'm gonna lose these blues I've found
Down in Lucky Town


Mielestäni Bruce turhaan ylenkatsoo vuoden '92 materiaaliaan. Tämäkin laulu on kelpo yksilö, joka kärsii hieman tuotannon pehmeydestä. Teksti on teemoiltaan linjassa Bruce-klassikoiden kanssa.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/tjGoUibrsMg" width="640" height="340"]

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 44 - Loose EndsBruce Springsteen - TOP56-biisit: 44 - Loose Ends

From the album Tracks (1998).

Although 1980’s album The River was released as a double-LP consisting of 21 songs there were plenty of jewels to be left to vaults from those sessions as well. Loose Ends is one of the best ones as a song that on many other albums would have been a potential hit. In fact it was originally on the album that was nearly released named as The Ties That Bind in 1979, but Bruce decided to take it away and shape it to what we now know as The River.

Loose Ends is a description of love gone wrong. At the beginning everything’s wonderful but the magic tails away by time.

We met out on open streets when we had no place to go
I remember how my heart beat when you said I love you so
Then little by little we choked out all the life that our love could hold
Oh no


The narrator didn’t believe in the beginning’s intoxication that him and his partner could end up like many others. One easily believes that this is how it will go until the end.

We didn't count tomorrows, we took what we could and baby we ran
There was no time for sorrow, every place we went I held your hand
And when the night closed in I was sure your kisses told me all I had to know
But oh no


The same thing is pondered on the last verse: this isn’t what was supposed to happen. “How did something so good turn to something bad” is a good question to be asked. There’s similar questions on some songs on The River-album as well. A great, great line.

Our love has fallen around us like we said it never could
We saw it happen to all the others but to us it never would
Well how could something so bad, darling, come from something that was so good
I don't know


The refrain reveals the background of the song’s title. The relationship is described as a situation in which both sides of the couple have a loop around their neck and both pull it their way waiting for the other to let go. A strapping metaphor and description of a painful situation.

It's like we had a noose and baby without check
We pulled until it grew tighter around our necks
Each one waiting for the other, darlin', to say when
Well baby you can meet me tonight on the loose end


The magic of Loose Ends is in its atmosphere and feel. The lyrics and Bruce’s vocal performance are in the key role. The melody is also great (like on many River songs) and The E Street Band works convincingly. There’s the familiar glockenspiel in the intro and Clemons’ saxophone solo fits in with style.

This came to prominence after being released on Tracks and played during the Reunion Tour. It’s not played nearly every night but it’s always a big thing when Loose Ends gets its turn. It was also heard in Helsinki 2012, when a listener had written a sign for it and added that he had been to 32 Bruce shows and hadn’t heard “his” song. Bruce told the audience that he “couldn’t let the man go to over 30 shows without hearing his song” and counted to song to begin.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/21dUOfeoNBI" width="640" height="340"]

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/JvW6ZhWReXs" width="640" height="340"]Albumilta Tracks (1998).

Vaikka vuoden 1980 The River-levy julkaistiin tupla-LP:nä joka koostui 21 biisistä, jäi tuonkin albumin äänityssessioista paljon helmiä varastoon albumikokonaisuuden tieltä. Loose Ends on yksi kirkkaimmista, joka monella muulla albumilla olisi ollut hyvinkin potentiaalinen hitti. Itseasiassa se oli mukana levyllä, joka jo liki valmistettiin nimellä The Ties That Bind vuonna 1979, mutta jonka Bruce veti pois ja muovasi sittemmin The Riveriksi.

Loose Ends on kuvaus rakkaudesta, jossa käy huonosti. Alussa kaikki on ihanaa, mutta hiipuukin matkalla pikkuhiljaa pois.

We met out on open streets when we had no place to go
I remember how my heart beat when you said I love you so
Then little by little we choked out all the life that our love could hold
Oh no


Eihän sitä alussa ja huumassa usko, että itselle ja ”meille” voisi käydä niinkuin monille muille. Siinä herkästi uskoo, että näinhän tämä jatkuu.

We didn't count tomorrows, we took what we could and baby we ran
There was no time for sorrow, every place we went I held your hand
And when the night closed in I was sure your kisses told me all I had to know
But oh no


Samaa pohditaan viimeisessä säkeistössä: eihän tässä näin pitänyt käydä. Hyvä kysymys onkin, miten jostain niin hyvästä voi tulla jotain niin pahaa? Samankaltaisia kysymyksiä on muissakin Riverin biiseissä. Hienon hieno rivi.

Our love has fallen around us like we said it never could
We saw it happen to all the others but to us it never would
Well how could something so bad, darling, come from something that was so good
I don't know


Kertosäe paljastaa biisin nimen taustan. Kuvattua suhdetta kuvataan tilanteeksi, jossa molemmilla osapuolilla on kaulansa ympärillä silmukka, jota molemmat kiristävät eri suuntiin odottaen milloin toinen päästää irti. Komea kielikuva tämäkin ja kuvaus kivuliaasta tunteesta.

It's like we had a noose and baby without check
We pulled until it grew tighter around our necks
Each one waiting for the other, darlin', to say when
Well baby you can meet me tonight on the loose end


Loose Endsin maagisuus piilee sen tunnelmassa. Teksti ja Brucen laulusuoritus ovat tässä avainasemassa. Melodia on myös hieno (kuten Riverin aikaisissa lauluissa useasti) ja E Street Band toimii vakuuttavasti. Introssa kuullaan tuttua kellopeliä ja Clemonsin saksofonisoolo istuu kokonaisuuteen tyylikkäästi.

Tämä nousi Tracksin julkaisun ja Reunion-kiertueen myötä myös keikkasuosikiksi, jota ei soiteta läheskään joka ilta mutta on aina tapaus. Kuultiinpa Loose Ends myös Helsingissä 2012, kun eräs keikalle tulija oli sen kirjannut toivekylttiin ja lisännyt, ettei ollut kuullut sitä yhdelläkään 32:sta aiemmasta käymästään Springsteen-keikasta. ”Emmehän voi antaa miehen kiertää yli kolmeakymmentä keikkaa kuulematta hänen biisiään”, totesi Bruce ja löi laulun tulille.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/21dUOfeoNBI" width="640" height="340"]

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/JvW6ZhWReXs" width="640" height="340"]

Toomion TOP100: 65.Pain of Salvation - Remedy Lane

Tuottaja: Daniel Gildenlöw, Anders "Theo" Theander
Nauhoitettu: 2001
Julkaistu: 15.1.2002
Levy-yhtiö: Inside Out

Joskus aikoinaan pystyi vaihtamaan käytettyjä levyjä uusiin. Tämän taisin vaihtaa vanhoihin Judas Priesteihin. Siinäkään ei näin jälkikäteen ajatellen juuri järkeä ollut, mutta onneksi vaihdokki oli hyvä.

Perfect Elementin jälkeen ei ollut helppoa tietä toistaa menestystä. Hyvin Ruotsin pojat silti onnistuivat. Vähän enemmän elektronisia elementtejä sisältävä levy kätkee sisäänsä myös aavistuksen popimpaa kappalemateriaalia. Biisit eivät ole tarkoituksellisen monisyisiä, sillä tällä kertaa jokainen osa kuulostaa suunnilleen hyvältä. Aina näin ei ole ollut. Hyvä esimerkki tästä on kappale Fandango, joka oli todella rasittava aikanaan, mutta on siinä vain mahtavia kohtia. Intro ei edelleenkään ole miellyttävä.

Muusikkoina bändin pojat ovat jopa hiukan aliarvostettuja. Varsinkin kitaristit Johan Hallgren ja myös lauluhommat hoitava Daniel Gildenlöw. Gildenlöw välimaastossa äänialallaan liikkuu rasittavan ja ihailtavan. Levyllä on myös pianoa käytetty taitavasti. Usein piano ja metalli kohtaavat mielestäni vähän väkivaltaisesti. Tällä albumilla siinä on onnistuttu. Ainakin miksaaja on onnistunut.

Kyllähän tämä on oikein mukava oman aikansa progemetal-virstanpylväs. Ei käy kieltäminen, ettei jotain olisi itsekin tullut matkittua. Tiedostaen tai tiedostamatta.

Automusaa on tämäkin. Teemalevyt usein ovat. Soundit saattavat kuulostaa vähän vanhoilta nykyään, joten ihan hifiä ei tarvitse kuuntelulaitteidenkaan olla.

PARHAAT HETKETTrace of bloodRiffit ja kitaratyöskentely. 

EI LÄHDESecond Love – Hyvä esimerkki inhoamastani progemetalliballadi-tyylilajista.

https://open.spotify.com/album/2YLipdKZaKQQW80SSelqKG

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 45 - Brilliant DisguiseBruce Springsteen - TOP56-biisit: 45 - Brilliant Disguise

From the album Tunnel of Love (1987).

On the album Tunnel of Love Springsteen made a departure to the previous album Born in the U.S.A. with which he and the band gained massive and global success. Where BitUSA painted with a large brush and was pop flavoured with rock, in 1987 ToL turned inwards to ponder on the relationship between man and woman. Another significant difference was also that this time the E Street Band wasn’t in such a big role as previously: on Brilliant Disguise there’s only Roy Bittan (keyboards), Danny Federici (organ) and Max Weinberg (drums) from the ESB, everything else is played by Bruce himself.

On this song, like on all over ToL, the sounds are have been mistreated by the ravages of time. The synthesizers, guitar sounds and drum reverb are pure 1987. There are also claves rhythming with the drum beat for the whole song. As a musical piece Brilliant Disguise is basically a simple one.

Like it was previously mentioned, ToL as an album deals with relationships. Brilliant Disguise is one of the biggest hits one the record. Bruce was then married with Julianne Phillips but their marriage was having problems already during the making of this album and came to an end when Springsteen’s relationship with Patti Scialfa came to publicity in 1988.

Brilliant Disguise surely has relations to Bruce’s own emotional life during that period. Uncertainty and the lack of confidence on the other side of the couple rear it’s ugly head. But there’s no certain knowledge of where these feeling come from, either.

I hold you in my arms
as the band plays
What are those words whispered baby
just as you turn away
I saw you last night
out on the edge of town
I wanna read your mind
To know just what I've got in this new thing I've found
So tell me what I see
when I look in your eyes
Is that you baby
or just a brilliant disguise


The suspicions grew stronger on the second verse: it feels like there’s something hidden. Who is to blame, or are they both? “Well I’ve tried so hard baby / but I just can’t see / what a woman like you / is doing with me” is a great part of this song. He doesn’t even count on himself let alone the other half of the relationship.

I heard somebody call your name
from underneath our willow
I saw something tucked in shame
underneath your pillow
Well I've tried so hard baby
but I just can't see
What a woman like you
is doing with me
So tell me who I see
when I look in your eyes
Is that you baby
or just a brilliant disguise


This pondering of the public image is a theme which many other songwriters have dealt with as well. The illusion is been held up but everything falls apart when the curtains closed and the two are left alone. But they still don’t know where’s the problem. They’re keeping on their roles although they thought the reality to be different. Does my partner trust on me either?

Now look at me baby
struggling to do everything right
And then it all falls apart
when out go the lights
I'm just a lonely pilgrim
I walk this world in wealth
I want to know if it's you I don't trust
'cause I damn sure don't trust myself


Now you play the loving woman
I'll play the faithful man
But just don't look too close
into the palm of my hand
We stood at the alter
the gypsy swore our future was right
But come the wee wee hours
Well maybe baby the gypsy lied
So when you look at me
you better look hard and look twice
Is that me baby
or just a brilliant disguise


The song unexpectedly ends on a verse and not refrain. The last section lasts only for four lines but is surprisingly haunting when it’s focused on. The damage has been done and one can only hope that things will be alright.

Tonight our bed is cold
I'm lost in the darkness of our love
God have mercy on the man
Who doubts what he's sure of


ToL is an album full of interesting explorations on relationships. Even though there are not as strong hits as on many other records the best ones are pretty great.

For Brilliant Disguise a music video was also filmed in which Bruce performs the song with his acoustic guitar while sitting on a kitchen table. As an effect he doesn’t blink once on the video that has been filmed on one take. Great symbolic.

The songs from Tunnel of Love haven’t been played a lot since the tour following the album. The themes of the songs are personal and this one usually takes Patti Scialfa to sing duet with Bruce. On the first night in Turku two years ago this was heard, however (for the first time on that tour!), although Patti wasn’t present. What a great version.Albumilta Tunnel of Love (1987).

Tunnel of Love-levyllä Springsteen teki suunnanmuutoksen edeltävään, massiivisen ja maailmanlaajuisen suosion saavuttaneeseen Born in the U.SA:han. Siinä missä BitUSA maalaili suurella pensselillä ja oli suurilta osin rockilla maustettua poppia, vuoden 1987 ToL kääntyi sisäänpäin pohdiskelemaan miehen ja naisen välistä suhdetta. Merkittävä ero oli myös se, että tällä kertaa E Street Band ei ollut niin suuressa roolissa mukana levyllä: Brilliant Disguisella perusmiehityksestä mukana ovat Roy Bittan (koskettimet), Danny Federici (urut) ja Max Weinberg (rummut), kaiken muun hoitaa Bruce itse.

Tässä laulussa, kuten koko albumilla ylipäätään, soundit ovat sellaiset, joita ajan hammas on hieman puraissut. Syntetisaattorit, kitarasoundit ja rumpukaiku ovat ehtaa vuotta 1987. Rytmikapulat rytmittävät koko biisin ajan jyskyttävää rumpukomppia. Musiikillisesti Brilliant Disguise on pohjimmiltaan melko yksinkertainen teos.

Kuten aiemmin todettiin, ToL-albumi käsittelee ihmissuhteita. Brilliant Disguise on yksi levyn suurimmista hiteistä. Bruce oli tuolloin naimisissa Julianne Phillipsin kanssa, mutta avioliitto oli ongelmissa jo tämän levyn teon aikaan ja päättyi lopulta, kun Springsteenin ja Patti Scialfan suhde tuli julkisuuteen vuonna 1988.

Brilliant Disguisessa on varmasti yhteyksiä Brucen omaan tuonhetkiseen tunne-elämään. Epävarmuus ja luottamuksen puute pariskunnan toiseen osapuoleen nostaa päätään. Mutta varmaa tietoa siitä, mistä nämä aistimukset kertovat, ei ole.

I hold you in my arms
as the band plays
What are those words whispered baby
just as you turn away
I saw you last night
out on the edge of town
I wanna read your mind
To know just what I've got in this new thing I've found
So tell me what I see
when I look in your eyes
Is that you baby
or just a brilliant disguise


Epäilykset heräävät toisessa säkeistössä vahvemmiksi: aivan kuin jotain piiloteltaisiin. Mutta onko vika kummassa osapuolessa (vai kummassakin)? ”Well I've tried so hard baby / but I just can't see / what a woman like you / is doing with me” on mahtava pätkä tässä laulussa. Paitsi ettei kertoja luota toiseen osapuoleen, ei hän luota itseensäkään.

I heard somebody call your name
from underneath our willow
I saw something tucked in shame
underneath your pillow
Well I've tried so hard baby
but I just can't see
What a woman like you
is doing with me
So tell me who I see
when I look in your eyes
Is that you baby
or just a brilliant disguise


Tämä julkisen kuvan puinti on teema, jota monet muutkin lauluntekijät ovat käsitelleet. Kulissia pidetään yllä, mutta kaikki hajoaa lopulta kun verhot lasketaan ja ollaan kaksin. Mutta edelleenkään ei tiedetä missä vika on. Tätä roolien esittämistä jatketaan kuitenkin, vaikka joskus luultiin että tulevaisuus olisi erilainen. Luottaakohan tuo toinenkaan minuun?

Now look at me baby
struggling to do everything right
And then it all falls apart
when out go the lights
I'm just a lonely pilgrim
I walk this world in wealth
I want to know if it's you I don't trust
'cause I damn sure don't trust myself


Now you play the loving woman
I'll play the faithful man
But just don't look too close
into the palm of my hand
We stood at the alter
the gypsy swore our future was right
But come the wee wee hours
Well maybe baby the gypsy lied
So when you look at me
you better look hard and look twice
Is that me baby
or just a brilliant disguise


Yllättäen laulu loppuu säkeistöön eikä kertosäkeeseen, joka kestää vain neljä riviä mutta on yllättävän painostava kun siihen paneutuu. Vahinko on jo tapahtunut ja voi vain toivoa, että asiat järjestyisivät.

Tonight our bed is cold
I'm lost in the darkness of our love
God have mercy on the man
Who doubts what he's sure of


ToL-levy on täynnä mielenkiintoisia ihmissuhde-tutkailuja. Vaikka hittiosasto ei niin vahvaa olekaan kuin monilla muilla levyillä, ovat nämä parhaat raidat aika hienoja.

Brilliant Disguiseen kuvattiin myös musiikkivideo, jossa Bruce esittää laulua istuen pöydän ääressä akustisen kitaran kanssa. Tehokeinona on, ettei herra räpäytä kertaakaan esittäessään laulua, joka on kuvattu yhdellä otolla. Hienoa symbaliikkaa.

Tunnel of Loven biisejä on soitettu keikoilla harvoin levyä puffanneen kiertueen jälkeen. Teemat ovat henkilökohtaisia, ja useimmiten tämäkin yksilö vaatii Patti Scialfan duetoimaan Brucen kanssa. Turun ensimmäisellä keikalla kaksi vuotta sitten tämä kuitenkin kuultiin (ensimmäistä kertaa ko. kiertueella!), vaikkei Patti ollut läsnä. Hieno versio.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/idnJnjV_8rg" width="640" height="340"]

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/EF_iXjyeXMM" width="640" height="340"]

torstai 4. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 46 - Kitty's BackBruce Springsteen - TOP56-biisit: 46 - Kitty's Back

From the album The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).

As the first track from the 70s comes Kitty’s Back. It’s the third track from 1973’s album The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle which almost knocks on the gates of progressive rock. During those days The E Street Band wasn’t at it’s current, best-known form: on this track it’s Vini “Mad Dog” Lopez on drums with his jazzy playing style, which fits on WIESS-album great. David Sancious plays the keyboards and the organ solo on this track is his playing. Sancious has worked as a top-class session musician after the E Street Band, playing with for example Sting and Peter Gabriel.

The guitar intro is played by Bruce himself in his recognizable tone. When viewed from a musical point of view Kitty’s Back has nuances that have not been seen since on Springsteen’s catalogue. Tempo changes, jazz chords and even controlled chaos. The song’s structure is also rambling: it’s not just verse + refrain.

Especially in the beginning of his career Bruce used concrete names on his main characters. In Kitty’s Back we get to meet several in addition to the main character: Catlong, Kitty’s former boyfriend; Sally; Big Pretty, with whom Kitty left. And all these are mentioned in just the first verse.

Catlong sighs holding Kitty's black tooth
She left to marry some top cat, ain't it the cold truth
And there hasn't been a tally since Sally left the alley
Since Kitty left with Big Pretty things have got pretty thin
It's tight on this fence since them young dudes are musclin' in


On his first two albums Bruce’s lyrics are at times almost like stream of consciousness. Jack Knife and Catlong may be the same character. What do you do when your valentine leaves? One can only sigh “what do you do”.

Jack Knife cries 'cause baby's in a bundle
She goes running nightly, lightly through the jungle
And them tin cans are explodin' out in the ninety-degree heat
Cat somehow lost his baby down on Bleecker Street
It's sad but it sure is true
Cat shrugs his shoulders, sits back and sighs
Ooh, what can I do, ooh, what can I do?


After the solos there’s a change, however. “So get right, get tight, get down”. Kitty is coming back.

Catlong lies back bent on a trash can,
Flashing lights cut the night, dude in the white says he's the man
Well you better learn to move fast when you're young or you're not long around
Cat somehow lost his Kitty down in the city pound
So get right, get tight, get down
Well who's that down at the end of the alley?
She's been gone so long


The song explodes one more time: “Kitty’s back in town”. Although Catlong knows Kitty has done wrong, he can’t do anything about his feelings. ”She's so soft, she's so blue”. And a look into her eyes finalizes the feel: there’s nothing he can

Kitty's back in town, here she comes now
Kitty's back in town


Now Cat knows his Kitty's been untrue
And that she left him for a city dude
But she's so soft, she's so blue
When he looks into her eyes
He just sits back and sighs
Ooh, what can I do, ooh, what can I do?


Why is Kitty’s Back on this list, then? It’s one of the best examples of the E Street Band’s playing, which Epe Helenius once described as “stretchy as a rubber glove”. The composition is meandering and a demonstration of young Springsteen’s ambition and vision. The lyrics continue with his mid-70s style of street poetry.

Kitty’s back grew as a massive live song already in the 70s, when it could stretch into a 20-minute jam with countless instrumental solos. Still in the 2010s it works as a similar live song: here’s a video from 2014’s tour in Australia.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/x4HwtuZEeyw" width="640" height="340"]

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/F6JLWmiyF4I" width="640" height="340"]Albumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).

Ensimmäisenä 70-luvun raitana listalle ilmaantuu Kitty's Back. Vuonna 1973 julkaistun The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle-levyn kolmas raita, jossa kolkutellaan liki progresiivisen rockin portteja. Tuohon aikaan E Street Band ei ollut vielä nykyisessä, tunnetuimmassa muodossaan: rummuissa oli Vini ”Mad Dog” Lopez, jonka jazzahtava tyyli sopi WIESS-levylle mainiosti, kun taas toisena kosketinsoittajana toimi David Sancious, jonka käsialaa on muunmuassa tässä laulussa kuultava urkusoolo. Sancious on sittemmin ansioitunut todella kovana sessiosoittajana tehden yhteistyötä mm. Stingin ja Peter Gabrielin kanssa.

Alun kitarasoolosta vastaa Bruce itse tunnistettavalla soundillaan. Musiikillisesti katsottuna Kitty's Backissa on nyansseja, jollaisia ei Springsteenin tuotannossa ole sittemmin juuri näkynyt. Temponvaihdoksia, jazz-sointuja ja jopa hallittua kaaosta. Lisäksi kuullaan parikin sooloa, joiden määrä liveversiossa tuppaa moninkertaistumaan. Kappaleen rakennekin on rönsyilevä: ei kuljeta vain säkeistön ja kertosäkeen väliä.

Varsinkin Brucen alku-uran lauluissa päähenkilöt ovat monesti konkreettisia, nimettyjä hahmoja. Kitty's Backissa tavataan nimihenkilön lisäksi monia muitakin: Catlong, Kittyn entinen poikaystävä; Sally; Big Pretty, jonka mukaan Kitty lähti. Ja nämä kaikki ensimmäisessä säkeistössä.

Catlong sighs holding Kitty's black tooth
She left to marry some top cat, ain't it the cold truth
And there hasn't been a tally since Sally left the alley
Since Kitty left with Big Pretty things have got pretty thin
It's tight on this fence since them young dudes are musclin' in


Kahdella ensimmäisellä levyllä Brucen tekstit ovat ajoittain liki tajunnanvirtamaisia. Jack Knife ja Catlong taitavat olla sama hahmo. Mitäpä siinä teet, kun mielitietty lähtee? Voi vain huokailla, että minkäs teet.

Jack Knife cries 'cause baby's in a bundle
She goes running nightly, lightly through the jungle
And them tin cans are explodin' out in the ninety-degree heat
Cat somehow lost his baby down on Bleecker Street
It's sad but it sure is true
Cat shrugs his shoulders, sits back and sighs
Ooh, what can I do, ooh, what can I do?


Soolojen jälkeen kuitenkin tapahtuu käänne. ”So get right, get tight, get down”. Kitty on tulossa takaisin.

Catlong lies back bent on a trash can,
Flashing lights cut the night, dude in the white says he's the man
Well you better learn to move fast when you're young or you're not long around
Cat somehow lost his Kitty down in the city pound
So get right, get tight, get down
Well who's that down at the end of the alley?
She's been gone so long


Laulu räjähtää kerran vielä käyntiin: ”Kitty's back in town”. Vaikka Catlong tietää että Kitty on tehnyt väärin, hän ei voi tunteilleen mitään. ”She's so soft, she's so blue”. Ja katse silmiin viimeistelee tunteen: eipä sille mitään voi.

Kitty's back in town, here she comes now
Kitty's back in town


Now Cat knows his Kitty's been untrue
And that she left him for a city dude
But she's so soft, she's so blue
When he looks into her eyes
He just sits back and sighs
Ooh, what can I do, ooh, what can I do?


Miksi Kitty's Back sitten on tällä listalla? Se on yksi parhaista albumille päätyneistä esimerkeistä E Street Bandin soittamisesta, jota Epe Helenius joskus kuvaili ”venyväksi kuin kumihansikas”. Sävellys on polveileva ja osoitus nuoren Springsteenin kunnianhimosta ja visioista. Teksti puolestaan jatkaa 70-luvun puolivälin katurunoustyyliä.

Kitty's Back kasvoi jo 70-luvulla massiviiseksi livejärkäleeksi, joka saattoi venähtää liki 20-minuuttiseksi jamiksi lukemattomien soolojen kera. Vielä 2010-luvullakin se toimii samanlaisena keikkajyränä: ohessa video vuodelta 2014 Australian rundilta.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/x4HwtuZEeyw" width="640" height="340"]

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/F6JLWmiyF4I" width="640" height="340"]