Tuottaja: Daniel Gildenlöw, Anders "Theo" Theander
Nauhoitettu: 2001
Julkaistu: 15.1.2002
Levy-yhtiö: Inside Out
Joskus aikoinaan pystyi vaihtamaan käytettyjä levyjä uusiin. Tämän taisin vaihtaa vanhoihin Judas Priesteihin. Siinäkään ei näin jälkikäteen ajatellen juuri järkeä ollut, mutta onneksi vaihdokki oli hyvä.
Perfect Elementin jälkeen ei ollut helppoa tietä toistaa menestystä. Hyvin Ruotsin pojat silti onnistuivat. Vähän enemmän elektronisia elementtejä sisältävä levy kätkee sisäänsä myös aavistuksen popimpaa kappalemateriaalia. Biisit eivät ole tarkoituksellisen monisyisiä, sillä tällä kertaa jokainen osa kuulostaa suunnilleen hyvältä. Aina näin ei ole ollut. Hyvä esimerkki tästä on kappale Fandango, joka oli todella rasittava aikanaan, mutta on siinä vain mahtavia kohtia. Intro ei edelleenkään ole miellyttävä.
Muusikkoina bändin pojat ovat jopa hiukan aliarvostettuja. Varsinkin kitaristit Johan Hallgren ja myös lauluhommat hoitava Daniel Gildenlöw. Gildenlöw välimaastossa äänialallaan liikkuu rasittavan ja ihailtavan. Levyllä on myös pianoa käytetty taitavasti. Usein piano ja metalli kohtaavat mielestäni vähän väkivaltaisesti. Tällä albumilla siinä on onnistuttu. Ainakin miksaaja on onnistunut.
Kyllähän tämä on oikein mukava oman aikansa progemetal-virstanpylväs. Ei käy kieltäminen, ettei jotain olisi itsekin tullut matkittua. Tiedostaen tai tiedostamatta.
Automusaa on tämäkin. Teemalevyt usein ovat. Soundit saattavat kuulostaa vähän vanhoilta nykyään, joten ihan hifiä ei tarvitse kuuntelulaitteidenkaan olla.
PARHAAT HETKET: Trace of blood - Riffit ja kitaratyöskentely.
EI LÄHDE: Second Love – Hyvä esimerkki inhoamastani progemetalliballadi-tyylilajista.
https://open.spotify.com/album/2YLipdKZaKQQW80SSelqKG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti