keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen- TOP56-biisit: 47. - Radio Nowhere (2007)

Albumilta Magic (2007).

”Se on eräänlainen maailmanlopun skenaario – kertoja näkee maailman loppumisen. Kaikki viestintäyhteydet ovat poikki. Se on minun hommani, se mistä kaikessa on kyse – yritys liittyä yhteen kuulijoiden kanssa. Pohjimmiltaan tarkoituksena on saada ihmiset tuntemaan itsensä onnellisiksi ja vähemmän yksinäisiksi, mutta toimia myös välittäjänä keskustelulle maailmanmenosta, ihmisten elämiin vaikuttavista ongelmista jotka voivat olla henkilökohtaisia, sosiaalisia, poliittisia tai uskonnollisia. Sen minä olen aina kokenut bändimme tehtäväksi. - vapaa käännös Rolling Stone-lehden haastattelusta (1.11. 2007).


Radio Nowhere avaa vuoden 2007 Magic-levyn. Kyseisen albumin soundimaailma ei miellytä mekkalassaan monia vanhoja Bruce-faneja: totta on, että kompressoitu ja meluisa yleissoundi poikkeaa kaikesta muusta mitä Springsteen on julkaissut. Itselleni siitä on tullut kuitenkin yllättävänkin keskeinen osa tätä albumia, joka on kuin vaivihkaa noussut aika korkealle omilla listoillani.

Soundit ja biisin musiikillinen pohja saavat koko kappaleen sähisemään kuin sohittu ampiaispesä. Kitaroita soi harvinaisen suuressa vallissa ja Weinbergin rummut ovat hieman enemmän esillä kuin perinteisesti. Big Manin saksofonisoolo on tuplattu pohjalta Nils Lofgrenin särötetyllä kitaralla: tämä on yhdessä kaikkien käytettyjen filttereiden ja muiden efektien kanssa tyylikeino, jolla Bruce tahtoi saada C:n saksofonin kuulostamaan modernilta mutta silti omalta itseltään.

Magic-levy on pohjimmiltaan kovasti Bushin hallintoa kritisoivaa materiaalia. Heti avausraitana Radio Nowhere vihjailee siihen suuntaan mutta pätee kuitenkin myös universaalimmin jopa musiikkikulttuuriin. Kukaan ei tunnu kuulevan eikä kuuntelevan.

I was tryin' to find my way home
But all I heard was a drone
Bouncing off a satellite
Crushin' the last lone American night
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?


Kertojasta tuntuu kuin kiertäisi kehää: eristäytyminen ei ole kaukana. Meininki on muuttunut ja menneestä ovat jäljellä vain jäänteet. ”Dancing down a dark hole” rivi viitannee Brucen omaan Dancing in the Darkiin, eikä jää ainoaksi tällaiseksi viittaukseksi tässä laulussa.

I was spinnin' 'round a dead dial
Just another lost number in a file
Dancin' down a dark hole
Just searchin' for a world with some soul


This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
Is there anybody alive out there?


Epätoivoisesti etsitään jotain mihin tarttua, edes rytmiä. Sitä ei vain meinaa löytyä. Entä tuhansia kitaroita tai jyskyttäviä rumpuja? Tai haaveillaan tilanteesta, jossa eri kielet puhuisivat yhtä yhteistä (musiikin?) kieltä? Mutta vastausta ei kuulu.

I just want to hear some rhythm


I want a thousand guitars
I want pounding drums
I want a million different voices speaking in tongues


This is radio nowhere, is there anybody alive out there?


Kolmas säkeistö kierrättää samaa teemaa. Yhteyttä kehenkään, edes ”sinuun”, ei löydy. Tästä säkeistöstä löytyy kaksikin musiikkikulttuurillista viittausta. Ensimmäinen on jälleen omaan tuotantoon: ”I was driving through the misty rain” on kaiku vuoden 1984 Downbound Trainista, jossa lauletaan ”nights as I sleep I hear that whistle whining / I feel her kiss in the misty rain”. Heti perässä tulee nyökkäys ikisuosikki Elvikseen ja hänen Mystery Trainiinsa. Laulun feidautuessa pois kertoja jää edelleen huutamaan jonkin elonmerkin perään. ”I just want to feel some rhythm”.

I was driving through the misty rain
Searchin' for a mystery train
Boppin' through the wild blue
Tryin' to make a connection to you


This is radio nowhere, is there anybody alive out there?


Magic- ja Working on a Dream-albumeita seuranneilla kiertueilla (eli vuosina 2007-2009) Radio Nowhere oli livesettien vakiokamaa. Magic-rundilla se toimi usein jopa koko listan ensimmäisenä lauluna kuten albumillakin osoittaen välittömästi että Bruce ja bändi pysyvät yhä relevantteina ja rokkaavina. Seuraavilla kahdella kiertueella eli vuosina 2012-2014 se ei enää kuulunut erottamattomana osana keikkakattaukseen mutta ilmaantui silloin tällöin piristämään loppusetin draamankaarta.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/MtrOYsNCPmg" width="640" height="340"]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti