perjantai 31. elokuuta 2018

Viikon Aivoradio 34/2018

Ausculton väellä on jälleen hieman kiireinen viikko, joten palaamme Aivoradiossa kesällä kertaalleen käytettyyn albumikonseptiin. Eli jokainen Ausculto-tiimin jäsen on nostanut listalle yhden kokonaisen albumisuosituksen!

Saverio Maccne & Double Ace - Look Twice:  Argentilainen Maccne yhtyeineen julkaisi pari kuukautta sitten uuden levyllisen juurevaa perusmusiikkia. Maccne muuten kortteeraa toisinaan Torniossa, jossa hän myös esiintyi vain viikko albumin julkaisun jälkeen.” -Yyte

Void of Silence - The Sky Over: Erittäin hieno tunnelma ja sävellysten viitekehys sekä taitavaa laulantaa. Kyllä Italia osaa.” -Spinebrain

CMX - Talvikuningas: En ole bändin kokonaisuuksien fani. Mieluummin päinvastoin. Talvikuningas on kuitenkin niin kunnianhimoinen teos, että sille voi helposti antaa yhden levyn mitan elämästään.” -TooM

Daft Punk - Random Access Memories: Menee tähän elokuun viime hetkiin täydellisesti. Levy, johon tulee palattua vuosittain siinä tilanteessa, kun yrittää tarrata kiinni kesän viime rippeistä.” -A

perjantai 24. elokuuta 2018

Ausculto - Viikon Aivoradio 33/2018

Enslaved – Feathers of Eolh: Pitkästä aikaa Enslavedin pariin. Jotenkin se syksymmällä toimii.

Racer X – Technical Difficulties: Soittotaidon ihannoinnin kulta-aikoihin palataan tällä. Paul Gilbert soitti kitaraa poraan kiinnitetyillä plektroilla ja muuta sellasta perusperus…

Marty Friedman – Self Pollution: Toinen saman sarjan tyyppi. Viime vuoden meininkiä.

Adagio – The Mirror Stage: Onpa muuten kikkailuhevin viikko. Tästä ranskalaista progesinfoniaa.

Jamiroquai – Feel So Good: Astutaan askel kepeämpään maastoon. Jamiroquai lähtee jostain syystä aina.

Pearl Jam – Nothingman: Olenhan minä tämän kuullut, mutta A:n muistuttamana iski paremmin kuin koskaan. Pearl Jam on parhaimmillaan paras.

Survivor – Burning Heart: Minulle tämä on aina ollut parempi kuin Eye of the Tiger.

Foo Fighters – Skin and Bones: Livejä tulee harvoin kuunneltua. Tämä on niistä harvoista live-vedoista aika hyvä. Tämän pystyy itsekin soittamaan kitaralla.kov

The War on Drugs – Red Eyes: Tähän viikonloppuun, syksyyn ja vuoteen 2016 kiteytyvä kappale. Rio ohoi!

Anathema – Pulled Under at 2000 Metres a Second: Kun rumpuja soitetaan kapulat väärin päin ja tällainen pakokauhu saadaan kappaleeseen vangittua, on onnistuttu. Kuunnelkaa rumpufillejä!”
T

Kovaa Rasvaa - Paha Kaiku: Klubilla tänään koettu ja hihamerkin voimin Turku delivered.

Foreseen - Death Injection: Juuri lavalla ja pesee niin kotona kuin naapurissakin.

Immolation - Destructive Currents: Vahvistettu tänään Steelfest 2019 kattaukseen... Maistuu isosti!

Asphyx – Deathhammer: Toinen Steelfest 2019 -kiinnitys ja jo kerran kokeneena voin kertoa että pesee ja linkoaa.

Antimateria - Kun Aukeaa Mysteerit Kuoleman: Kerran livenä koettu ja silloin räjäytti tajunnan kohtuu suvereenisti.

Jorma Kääriäinen, Harri Marstio, Pate Mustajärvi, Topi Sorsakoski - Mä elän vieläkin: Marstio on Kuusaan Joe Cocker tjsp. Raspia on kuitenkin sen verran että kiinnostus säilyy.

Trappist - No Soldier Left Behind: Jos bändin nimi on olutta ja ideana ettei sitä saa hukata missään vaiheessa, niin olemme suuruuden äärellä.

Svalbard - Unpaid Intern: Melodista hardcorea Kanadasta. Lähti muuten hilseet koko kropasta.”
Spinebrain

Fatoumata Diawara - Negue Negue: Persoonalista musiikkia afrikkalaisella otteella.

The Who - I Can See For Miles: CSI Cyber tuli Suomeen. En tiedä onko katsomisen arvoinen, mutta ainakin tunnari kannattaa kuunnella.

Clarence Clemons - CC Angel (live): Isomies ja torvi - tämä svengaa, toivottavasti myös siellä ylhäällä...

Little Feat - Two Trains: Lupauduin kevättalven viikonlopuksi Joensuuhun, sinne päässee kahta junaa käyttäen...

Alice Cooper - Under My Wheels: ...tai omalla autolla.

The Script - Millioinares: iPodin arpomaa työpäivän taustamusiikkia.”
Yyte

Pariisin Kevät - Tuu rokkaa mun tanssilattiaa (mitä sä vaiheilet?): Harvinaisesti soi päässä biisi ilman, että siitä on kuullut kuukausiin nuottiakaan.

Eläkeläiset - Elän humpalla: Eksyttiin jäsen T:n kanssa kuuntelemaan Eläkeläisiä tässä päivänä eräänä. Laitetaan hyvä kiertoon.

Thrice - Come All You Weary: Suositusnosto tännekin.

Marvin Gaye & Tammi Terrell - Ain’t No Mountain High Enough: Tuli mystisellä ”Feelin’ Good”-soittolistalla vastaan tällaisten hahmojen versioimana.

Hurriganes - Bourbon Street: Tuli viime viikonloppuna soiteltua pitkästä aikaa hääkeikka. Vielä pidempi aika oli siitä, kun tämä oli tullut rämpyteltyä. Hauskaa oli!”
A

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=qnUtC4uETEio4MEYg7roZw[/embed]

torstai 23. elokuuta 2018

Toomion TOP200-biisit: 181. The Who - Won't Get Fooled Again

David Caruso asettaa aurinkolasit silmille ja Pete Townsendhin kitara rämähtää soimaan.

C.S.I. Miamin tunnusmusiikkina toiminut Won't Get Fooled Again oli siihen asti ollut minulle vain "ihan ok". Sarja kuitenkin iski, eikö vähiten siksi, että Caruso oli ollut niin NYPD Bluessa kuin Hill Street Bluesissakin. Siihen oli leikattu vielä niin sopivat pätkät, että kappaleesta on muodostunut ikuinen "älä skippaa" -klassikko.

1971 tehty Won't Get Fooled Again oli kantaaottava ja nimenomaan vallankumouksellinen teos myös syntetisaattorin takia. Se oli osa Tommyn menestyksen myötä Townsendhille pakkomielteeksi muodostunutta Lifehouse-teemateosta. Albumin piti kertoa orjuutetusta kansasta, jonka rock-konsertti pelastaa. Lifehouse jäi lopulta tekemättä, mutta moni kappale siltä jäi elämään. Suurin osa niistä julkaistiin Who's Next -albumilla.

WGFA:n leimallisimpia elementtejä ovat mahtipontiset kitarat ja hyvin progrehtava syntikkariffi. Myös lopussa tuleva Roger Daltreyn huuto on ikoninen. Tarinan mukaan sen nauhoitus kuului tien toiselle puolelle asti, ravintolaan, jossa muu bändi ruokaili. Myös rytmiryhmää kannattaa tarkkailla. John Entwistle vetelee melkoisia viivoja bassollaan samaan aikaan, kun lähes ilman haikkaa soittava Keith Moon räimii perunoita kellariin.

Pituudeltaan kappale on pitkä kuin historian kaksoistunti. Ei se kuitenkaan ole häiritsevä tekijä, vaikkei erilaisia osia niin paljon olekaan. Bändi on ollut tuohon aikaan vedossa. Myös tuotanto on onnistunut, sillä soundit kuulostavat edelleen hyviltä, joskin vähän hiljaisilta.

Aurinkoiseen elokuun iltaanhan tämä uppoaa kuin kuuma koira voihin.

[embed]https://open.spotify.com/track/0cJPLFrlV7TTCyPLupHzcH?si=ufEFkANpSj-K8NM3XyyCYg[/embed]

perjantai 17. elokuuta 2018

Ausculto - Viikon Aivoradio 33/2018

Skädäm - Katujen Kuningatar: Bändi tekee muutaman keikan orkkiskokoonpanolla syksyllä... Mietin, että muistanko yhtään biisiä, mutta täähän nyt on vanha klassikko.

High On Fire - Electric Messiah: Matti Hauki on voimissaan ja tässä väännetty ruuvia selkeesti kireemmälle. Toivotaan, että koko levy potkii persauksille samaan malliin.

Marissa Nadler - Blue Vapor: Tuli jossain suosituksissa vastaan ja tämän biisin perusteella merkkasin koko levyn to-do listalle. Hieno tunnelma biisissä.

Imatran Voima - Techno Slut: En tuntenut Perttu Häkkistä ihmisenä enkä hänen musiikkiaan tai radio-ohjelmiaan, mutta hänen äkillinen poismenonsa täytti paljon FB uutisvirtaani. Tämä olkoon minun kunnianosoitukseni hänelle, hyvää matkaa ja musiikki elää ikuisesti.

Verjnuarmu - Laalavat Jouset: Eilen tieto saavutti myös Musta Savon eli Janne Rissasen poismenosta. Samoin tein Verjnuarmu lopetti toimintansa välittömästi. Osanotto hänen perheelleen ja bändikavereille.

Sanhedrin - Riding On The Dawn: Uutta musiikkia vanhoilla saundeilla ja komeilla vokaaleilla. Tämä tuli kanssa vastaan jonkun nettisivun suosituksissa. Voisin helposti mennä näiden keikalle, jos Suomeen eksyvät.

God Is An Astronaut - Winter Dusk/Awakening: Bändi palaa juurilleen ja tekee sen minkä parhaiten osaa: tunnelmista instrumentaali musiikkia, jota jaksaa kuunnella ja joka koskettaa.

Tyrantti – Kobra: Tässä on siis Teräsbetoni, Ranger ja Kilpi samassa paketissa. Erittäin hämmentävä kokemus, mutta livenä bändin nähneet ovat olleet minua vakuuttamassa, että tästä muuten tulee vielä jotain. Otan popcornit esille ja odotan.”
Spinebrain

The Golliwogs - Tell Me: Musiikkia ennen kuin bändistä tuli tunnetumpi nimellä Creedence Clearwater Revival.

Wigwam -Cheap Evening Return: Rekku Rechardin tyylikäs sävellys Dark Albumille.

Elvis Costello & Imposters - Unwanted Number: Elvis kirjoitti laulun jo vuonna 1996 Grace of My Heart -elokuvaan, mutta levylle se tuli vasta tämän vuoden heinäkuussa esimakuna lokakuussa ilmestyvältä uudelta albumilta Look Now.

Anssi Tikanmäki - Hautalan Arvin Jenkka: Maisemakuvia Suomesta on mestariteos, mutta hieno albumi on myös Vanhat Valokuvat, jolta tämä jenkka löytyy.

Rick Wakeman - Gone But Not Forgotten: aikaa ajatuksille

Crusaders - I Felt The Love: Onhan tämäkin jo vanhahko kappale, julkaistiin 1975 albumilla Chain Reaction, mutta minä vaan pidän yhtyeen ilmavasta musiikista. Tätä levyä olivat soittamassa Wayne Henderson, Joe Sample, Wilton Felder, Stix Hooper ja Larry Carlton - ammattimiehiä.

Jolly Jumpers - Boom Boom: Tyrnäväläistä perusmusiikkia.

Uriah Heep - The Park: Yhtyeen kauneimpia balladeja.”
Yyte

Leevi and the Leavings - Tuhannen markan seteli: Oli Göstan kuolinvuosipäivä.

Pearl Jam - Low Light: PJ alkoi taas kiehtomaan. Rauhallisempaa osastoa.

M.A. Numminen- Neljimmäinen veljeksistä: On se Mauri Anterokin tehnyt kaikenlaista...

Maija Vilkkumaa- Luokkakokous: Viikonloppuna kamujen kanssa keikalle. Tämä on listalla.

Stonehills - Time: Joensuulaisheebojen ensimmäisen levyn ensimmäinen varsinainen raita. Tästä selviää, mistä Stonehillsissä on kyse.”
A

The Aristocrats – Smuggler’s Corridor: Sellaista kohtuullista kikkailijajengiä tässä bändissä, mutta musiikki on kuin Tarantinon leffasta.

Focus – Hocus Pocus 2010: Enpä ollut tätä versiota aiemmin kuullut. Ei se alkuperäistä hakkaa, mutta ei niin kehnokaan ole.

Stoned Jesus – I’m the Mountain: Ukrainalaista stoneria Kyuss-vivahtein. Hemmetin siistejä levynkansia.

Apocalyptica – Toreador: Bändin toisen albumin kolmas oma sävellys. Legenda. Minulle.

Planeetta 9 – Ainoa ystävä: Kummallinen bändi on tämä. Vähän kuin Black Sabbathin riffit, mutta jonkun tangokuninkaan ääni.

Corey Hart – Sunglasses At Night: Tämä on minun biisi, koska pidän aurinkolaseja lähes joka säällä ja joka paikassa.

Ruusut feat Paperi T - 555: Tämmöistä se on suosittu Suomi-musa nykyään.

John Fogerty – The Holy Grail: A:n kanssa kuunneltiin ja ihmeteltiin, miten se ääni ei vanhene ollenkaan.

Brother Cane – Bad Seeds: Etelän rokkia, joka vie Jyväskylän pyöräkellareihin.

Portishead – Sour Times: Tätä kuunnellaakseen pitää oletettavasti olla suunnilleen minun ikäiseni.”
T

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=-Tr9ibydSyytMHFoagdaqQ[/embed]

perjantai 10. elokuuta 2018

Viikon Aivoradio 32/2018

Riki Sorsa - Down to Where: Kassu Halosen tuottama Changing Tunes oli loistava albumi ilmestyessään 1981 ja on yhä täysin kuuntelukelpoinen.

Hollannin kukat - Älä kysy (Elämäähän tää on vaan): Yhtye, joka on tehnyt Whiskey in the Jar:in suomeksi. Pitkäsoitto ilmestyi vuonna 1994.

Rush - Mystic Rhythms: Kanadalainen bändi, joka on myynyt yli 50 miljoonaa levyä ja kuuluu vuodesta 2012 alkaen Rock and Roll Hall of Fameen.  Pitääköhän minunkin jo tutustua yhtyeen tuotantoon?

Supertramp - Take The Long Way Home: Breakfast In America on upea albumi, jolla ei ole heikkoa lenkkiä vaan on alusta loppuun täyttää tavaraa. Esimerkkinä tämä albumille viimeisenä kirjoitettu kappale.

Tom Petty & Heartbreakers - Runnin’ Down A Dream: Tällä viikolla unelmien perässä juostaan mm. Berliinissä.

Paulinho da Costa - Taj Mahal: Paulinho on percussionisti, joka osaa hommansa. Jorge Ben Jorin säveltämässä ja alun perin esittämässä kappaleessa kuuluu teema, jota Rod Stewart myöhemmin hieman ”lainasi”.

Boomtown Rats - I Don’t Like Mondays: Mitähän soittimeni ajatteli, kun laittoi tämän kuuntelulleni maanantaina klo 9.45?  Joka tapauksessa kappale, joka nosti ilmestyessään huikeasti arvostustani Bob Geldofia kohden.

Average White Band - TLC (Live): ”Keskikertainen” valkoisten miesten brittiyhtye, joka soitti funkya aidolla sykkeellä.”
Yyte

Led Zeppelin – Good Times Bad Times: Debyyttilevyn avausbiisiksi varsin kelpo.

Bill Evans – Alice in Wonderland: 1001-listan jazzia. Hyvää sellaista.

Liekki – Rannalla: Liekillä on paljon onnistuneita biisejä ja tässä onnistunut on lähes koko albumi.

Arcane Roots – Off the Floor: Kummallista nykyprogea pop-elementein.

XXXTentacion – Schizophrenia: Kiistelty ja edesmennyt räppipeikko oli jumalattoman suosittu elinaikanaan. Ei se oikeastaan ihme ole. Ihan laadukasta työtä.

Antero Lindgren – Cigarette Stump: Rauhallista ja epäsuomalaista musiikkia.

Red Hot Chili Peppers – By the Way: Nämä RHCP:t iskevät aina kesäisin.

Green Day – Basket Case: Peruslegendaarista.

Alice in Chains – Would?: Grunge alkaa tehdä uustuloaan. Ainakin omiin korviin.

Coldplay – Talk: Robovideo ja muutenkin aika kova biisi Coldpalylta.”
T

”Uriah Heep - July Morning: Viime viikolla korjaantui virhe, sillä tämä alkoi kuulostaa siltä klassikolta mikä suurelle yleisölle onkin.

Jaakko Teppo - Pamela: Minkä perään se Sue Ellen oli liikaa?

Ukkosmaine - Salamaponi: Biisejä, joihin ei eksy muualla kuin Lieksassa ajellessa. Jonkin sortin kultti(peikko-)klassikko.

Childish Gambino - Redbone: Tämä tuli suosituksena. Laadukasta modernia musiikkia.

Porcupine Tree - Lazarus: Elokuun illan ajelumusiikkia parhaasta päästä.”
A

Jarkko Ahola - Mä Tuun Sun luo: Hetken jouduin hieraisemaan silmiäni, että onko tässä sama Teräsbetoni-Jarkko, kyllä maar näin oli.

Olli Herman - Tahdon Vaan Ajaa: Täysin samoilla saatesanoilla kuin J. Ahola... haiskahtaa siltä, että joko A) hevi ei enää myy tai B. Ukkelit eivät jaksa enää innostua siitä.

Neljä Ruusua - Älä Luovuta: Minut on kyllästetty tällä biisillä automatkalla kun vien avopuolisoa duuniin. Ei tämä nyt ihan umpisurkea ole, ehkä kelit eivät tue tunnelmaa täysin.

Idle Hands - Can You Hear The Rain: Uutta jenkkimetallia hieman post-punk saundilla. Ei suoraan torille, mutta ihan kuunneltavaa tavaraa.

Michael Romeo – Black: Symphony X -kitaristi yllätti uudella levyllä. Ei pelkkää instrumentaalia soitin glorifiointia, vaan hyvä laulaja ja tarttuvia biisejä

Bossk – Define: Tässä sitten osuuteni instrumentaalimusiikin saralla: Kentistä ponnistavat herrat osaavat soittimien käsittelytaidon

Jinjer – Pisces: Ukrainalaiset kävivät Saarihelvetissä esittelemässä livekuntoaan. Kohtuu hyvin selvisivät, vaikkakin huomio miesyleisössä keskittyi laulaja Tatianan hekumalliseen ulkomuotoon. Toki korinatkin tulivat yllättävän hyvin. Päättäkää itse, onko bändissä ainesta isommaksi.

Helhorse - Carry Your Own: Tanskalaiset kävivät kanssa rymistelemässä Viikinsaaressa. Sen verran iloista oli meno lavalla, että laitetaan promona uuden levyn avausraita.”
Spinebrain

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=mOZIkcEMRuqT5yoNUspPmw[/embed]

perjantai 3. elokuuta 2018

Viikon aivoradio 31/2018



The Who - My Generation: Sopivaa sekoilua.

Dixie Dregs – Night Meets Light:
 Raivostuttavalla tavalla taidokasta hilipatihippaa. Steve Morse kitarassa muuten. Sinne päin.

Rauli Badding Somerjoki – Kuihtuu kesäinen maa: Kaunis on kappale. Rauli oli kova.

Sara – Se keinuttaa meitä ajassa: Saran uutta tuotantoa on itsekin tullut haukuttua lällyksi. Ei tämä nyt huono silti ole.

Night Verses – Copper Wasp: Kuparikäärme on aikamoista tilutusta. Hypernopeus-Pliniä.

Arcturus – Kinetic: Arcturus on aina hyvä. Avant-garde metallia tuolta… Norjasta.

Propagandhi – Failed Imagineer: Offspringin jälkeen oikeastaan ainut punk-bändi, jota jaksan kuunnella. Hyvällä tavalla kaoottista menoa.

Phish – Aftermath: Phish se on vaikeasti määriteltävä bändi. Musiikki on oikeastaan vain epämääräistä jamittelua. Tämä on jollain tapaa bändille epätyypillinen kappale. Heleä.

Daniel Caine Orchestra – Hill Street Blues theme: On tämä vaan parhaita tv-sarjatunnareita.

Therapy? – Epilepsy: Hillin kadulta hippasen eri suuntaan. Ehkä tämä soi niillä pimeillä kujilla ja kellareissa.”
T

Van Morrison - Brown Eyed Girl: Vielä voi kesäklassikon laittaa, vaikka elokuulle kääntyy.

Glen Hansard, Marketa Irglová - When Your Mind' Made Up: Elokuu-musiikkia. Hansardilta melkoinen laulusuoritus 5/4-tahtilajibiisissä.

R.E.M. - Imitation of Life: Tätä yhtyettä en itse oikein jaksa kuunnella levymitassa, mutta kyllä nämä parhaat yksittäiset biisit ovat mahtavia.

George Benson - Love X Love: Jonkinlainen groove ja helppous välittyvät.

Metallica - Moth Into Flame: Ehkä viimeisimmän Metallica-levyn paras biisi. Palautellaanpa mieleen...”
A

Turmion Kätilöt – Sikiö: Perinteisesti jälleen Saarihelvetin pääesiintyjä. Läppä lentää ja humppa soi.

Dynazty - Breathe With Me: Harmitonta ja hyvin tehtyä hård rockia Ruotsista. Hittitehdas elää ja voi hyvin.

Antique - Opa Opa: Mitä tapahtui Isosaaressa jää Isosaareen, mutta tämän biisin voi hyvin jakaa.

Creeping Death - Specter of War: Uusi löytö Jenkkilästä, kaverin seinältä bongattu. Maistuvaa dödistä asenteella.

Primal Fear - King Of Madness: Bändillä on hyviä biisejä, vaikka muille jakaa, muttei koskaan juuri ole breikannut. Tämä semiballadi jaetaan kaverin suosituksesta.

Behemoth - God = Dog: Uusi levy ilmestyy lokakuussa, tässä esimakua tulevasta. Kuulostaa jatkumolta edelliselle levylle.

Assumption – Resurgence: Täysin puskista tullut death/doom -jyrä Italiasta. Vauhtia ei juuri ole, mutta jyrää alleen massiivisella saundillaan.”
Spinebrain

Juice Leskinen Grand Slam - 15th Night: Juicellahan oli tuotantoa myös Lontoon murteella.

Isley Brothers - The Pride: Funkya sieltä paremmasta päästä. Yhtyehän koostui viidestä Isleyn veljeksestä (Ronald, Rudolph, O’Kelly jr., Ernie ja Marvin sekä yhdestä Jasperista (Chris).

Anita Ellis - Amado Mio: Lauloihan Rita Haywood Amado Mion, lauloihan?  No ei laulanut, vaan ”verhon takana” kappaleen tulkitsi Anita Ellis.

Haikara - Jälleen on meidän: Lahtelaisen yhtyeen vuonna 1972 ilmestyneeltä nimikkoalbumilta Vesa Lattusen sävellys.

Kiss - Strutter: Kaikkien erikoisuuksiin väliin hieman peruskamaani kultaisilta nuoruusvuosiltani.

Jeff Beck - Plynth (Water Down The Drain): Kappale julkaistiin vuonna 1969 ja levyttävästä kokoonpanosta löytyvät mm. Rod Stewart (voc), Nicky Hopkins (piano) ja Ronnie Wood (basso), jotka on merkitty kappaleen kirjoittajiksi.

Hullujussi - Intro & Puuki Vuuki Luu: Viime viikonloppuna oli Oulussa Qstock.  Minäkin olen vieraillut Oulussa Kuusisaaren festareilla. Mm 1974, jolloin sielä oli yhtenä orkesterina Hullujussi.

Paul Simon - The Obvious Child: Ei ihan Paulin peruskamaa, mutta mikä sitten.”
Yyte

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=Aij-GYpXT4qBMcosA49tyQ[/embed]