"The Crusaders - Royal Jam: yhtye oli tällä keikalla hyvässä vireessä ja etenkin vieraileva artisti B.B.King kera Lucillen saa svengin soimaan."
Yyte
"Green Day - Dookie: Sopii perjantaina kuunneltavaksi viikonlopun häämöttäessä. Tämä on niitä levyjä joissa bändi osuu ytimeensä kaikilta osin. 38 minuuttia energiaa äänilevyn muodossa."
A
"Opeth - In Cauda Venenum: Uusi Opeth pläjähti tänään. Kuuntelin neljä kappaletta. Kuunnelkaa te ensin!"
T
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=eAjdfpoaRIajT5V2Vv2czQ[/embed]
perjantai 27. syyskuuta 2019
perjantai 20. syyskuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 38/2019
"Hassisen kone – Levottomat jalat: Hassisen koneen kehityskaari on sellainen, että ne levyt kannattaa kuunnella. Varsinkin viimeisellä Harsoinen teräs-levyllä on hyvää soitantaa ja mystistä sovittamista.
The Smashing Pumpkins – Disarm: Eikö tämä aina mene…
Paleface – Helsinki-Shangri-La: Jostain rupesi taas soimaan päässä. Osui ajanjaksoonsa täydellisesti.
J.J. Cale – Cocaine: Biisi ja riffi täydellisen laid back.
Alice Cooper – Poison: Pistetäänpä tämäkin välillä, kun on tullut soiteltua viime päivinä. Täydellinen kappale?"
A
"Golden Earring - Turn the world around: Hollantilaisyhtyeen stadionrockia vuodelta 1989. Maailman pyöräyttämisessä ympäri ei liene suurempaa ongelmaa, kun mokomakin pallukka tekee sitä itsekseen koko ajan.
Aknestik - Suomirokkia: Haukiputaalaisen yhtyeen korvamato parinkymmenen vuoden takaa.
Robert Plant - Mystery Title: Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi. Onhan tämä niin Led Zeppelinin musiikkia kuin vain olla voi. Plantin soolouran ensimmäinen albumi ja tässä rummuissa muuan Phil Collins.
Robert Plant - Thru’ With The Two Step (Live in Houston): Vuoden 1983 Principle of Moments albumin julkaisukiertueelta äänitetty raita. Kerrassaan mainiota soitantaa.
Nordic View - Climbing: Tulipas sopivasti ulos yhtyeen tuorein sinkku. Tätä lukiessanne/kuunnellessanne olen kavereiden kanssa huiputtelemassa Pallaksen tuntureita.
Roxette - Fireworks: Tällä tunturiretkellä tuskin näemme taivaan ilotulitusta revontulien muodossa, mutta ehkäpä seuraavalla. Mutta on Per Gessle aika epeli rustaamaan hittejä.
Wishbone Ash - Phoenix: Komeaa soittoa yhtyeen esikoisalbumilta liki 50 vuoden takaa eli vuodelta 1970. Albumin tuotti Deep Purplen, jonka lämppärinä bändi tuolloin toimi, tuottaja Derek Lawrence."
Yyte
"Michael Romeo - Believe: Symphony X:n hengessä mahtipontista kitarointia. Parempaa kuin uudet Ynkät. Hyvä albumikin.
Sparky - Bonus: Kevyesti erilaista jazzia, kuin bändi muuten soittaa. Eikä tässäkään ihan aiheessa pysytä. Energiaa perjantaihin.
The Mama's & The Papa's - California Dreaming: Kalajoen hiekkoja parempana versiona. On tämä vähän saanut jossain vaiheessa liikaakin soittoa, mutta hieno kappale silti.
Mastodon - The Last Baron: Mastodonin paras anti on laulu. Soitto soljuu häiritsemättömänä siellä taustalla. Laulu on kuitenkin dynaamisesti paikallaan.
Kiss - Creatures of The Night: Tällaista Kissiä minäkin pystyn kuuntelemaan vaivatta. Tälläkin levyllä sitä on valitettavasti vain yksi biisi.
Moby - That's When I Reach for My Revolver: Moby on kyllä hänkin tehnyt monenmoista musiikkia. Tässä oli ysärimäisen tarttuva kertosäe.
The Night Flight Orchestra - Star of Rio: Tätä kuuntelee mielellään. Taidokasta, mutta viihdyttävää bilerokkia.
Zerostreet - Bad Seed: Nollakatunollan rumpali tupsahti mulle harjoittelijaksi. Ihan kelpoa musiikkia soittaa ja kuunteleekin.
Dimmu Borgir - Mourning Palace: Puhuttiin Dimmusta, sanoin en tunnista uusia biisejä. Tästä se lähti silloin joskus. Ja lähtee edelleen.
Archive - Cloud in the Sky: Archive on minun makuun istuvaa triphopia. Niihin vähemmän aurinkoisiin päiviin."
T
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=iKXaKhapSWev1_Red_53Wg[/embed]
The Smashing Pumpkins – Disarm: Eikö tämä aina mene…
Paleface – Helsinki-Shangri-La: Jostain rupesi taas soimaan päässä. Osui ajanjaksoonsa täydellisesti.
J.J. Cale – Cocaine: Biisi ja riffi täydellisen laid back.
Alice Cooper – Poison: Pistetäänpä tämäkin välillä, kun on tullut soiteltua viime päivinä. Täydellinen kappale?"
A
"Golden Earring - Turn the world around: Hollantilaisyhtyeen stadionrockia vuodelta 1989. Maailman pyöräyttämisessä ympäri ei liene suurempaa ongelmaa, kun mokomakin pallukka tekee sitä itsekseen koko ajan.
Aknestik - Suomirokkia: Haukiputaalaisen yhtyeen korvamato parinkymmenen vuoden takaa.
Robert Plant - Mystery Title: Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi. Onhan tämä niin Led Zeppelinin musiikkia kuin vain olla voi. Plantin soolouran ensimmäinen albumi ja tässä rummuissa muuan Phil Collins.
Robert Plant - Thru’ With The Two Step (Live in Houston): Vuoden 1983 Principle of Moments albumin julkaisukiertueelta äänitetty raita. Kerrassaan mainiota soitantaa.
Nordic View - Climbing: Tulipas sopivasti ulos yhtyeen tuorein sinkku. Tätä lukiessanne/kuunnellessanne olen kavereiden kanssa huiputtelemassa Pallaksen tuntureita.
Roxette - Fireworks: Tällä tunturiretkellä tuskin näemme taivaan ilotulitusta revontulien muodossa, mutta ehkäpä seuraavalla. Mutta on Per Gessle aika epeli rustaamaan hittejä.
Wishbone Ash - Phoenix: Komeaa soittoa yhtyeen esikoisalbumilta liki 50 vuoden takaa eli vuodelta 1970. Albumin tuotti Deep Purplen, jonka lämppärinä bändi tuolloin toimi, tuottaja Derek Lawrence."
Yyte
"Michael Romeo - Believe: Symphony X:n hengessä mahtipontista kitarointia. Parempaa kuin uudet Ynkät. Hyvä albumikin.
Sparky - Bonus: Kevyesti erilaista jazzia, kuin bändi muuten soittaa. Eikä tässäkään ihan aiheessa pysytä. Energiaa perjantaihin.
The Mama's & The Papa's - California Dreaming: Kalajoen hiekkoja parempana versiona. On tämä vähän saanut jossain vaiheessa liikaakin soittoa, mutta hieno kappale silti.
Mastodon - The Last Baron: Mastodonin paras anti on laulu. Soitto soljuu häiritsemättömänä siellä taustalla. Laulu on kuitenkin dynaamisesti paikallaan.
Kiss - Creatures of The Night: Tällaista Kissiä minäkin pystyn kuuntelemaan vaivatta. Tälläkin levyllä sitä on valitettavasti vain yksi biisi.
Moby - That's When I Reach for My Revolver: Moby on kyllä hänkin tehnyt monenmoista musiikkia. Tässä oli ysärimäisen tarttuva kertosäe.
The Night Flight Orchestra - Star of Rio: Tätä kuuntelee mielellään. Taidokasta, mutta viihdyttävää bilerokkia.
Zerostreet - Bad Seed: Nollakatunollan rumpali tupsahti mulle harjoittelijaksi. Ihan kelpoa musiikkia soittaa ja kuunteleekin.
Dimmu Borgir - Mourning Palace: Puhuttiin Dimmusta, sanoin en tunnista uusia biisejä. Tästä se lähti silloin joskus. Ja lähtee edelleen.
Archive - Cloud in the Sky: Archive on minun makuun istuvaa triphopia. Niihin vähemmän aurinkoisiin päiviin."
T
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=iKXaKhapSWev1_Red_53Wg[/embed]
Metallimusiikin olemus – 58. Fuusiojazzia ja tulevaisuuden kitarasooloja
GENESIS - SELLING ENGLAND BY THE POUND (1973)
Selling England by the Pound oli Foxtrotin tapaan menestys. Jopa huomattava sellainen. Itse asiassa se on parhaiten menestynyt niistä Genesis-levyistä, joilla Peter Gabriel vaikuttaa.
Steve Hackett on iskussa. Kitaransoitossa on myöhempien aikojen tilutusta ja on ilmiselvää, että Pelle Miljoonan väki on ainakin vahingossa ottanut ensimmäisestä kappaleesta vaikutteita (kohta alkaa noin 2.20). Kitarointi on hyvin monipuolista ja metallisuuden piikkiin menee monikin asia. Samoja elementtejä voi kuulla 1990-luvun Steve Vain teoksissa. Ei siis ole mitenkään ihme, että Hackett itse pitää albumia Genesiksen parhaana. Tuolloin hän oli aikaansa edellä.
Ensimmäinen biisi menee varsinkin rumpaloinnin osalta melkomoiseksi kikkailuksi. Phil Collins oli tuohon aikaan syvästi vaikuttunut fuusio jazzista ja se soitossa kuuluu. Erinomainen rumpali hän on, siitä ei mihinkään pääse. Soiton dynamiikka on kuin luonnon muovaama. Hyvin elävä ja maanläheinen, vaikkei tahtilajit samoja adjektiiveja saakaan.
Vaikka albumi paljon myikin, eivät kaikki siitä pitäneet. Esimerkiksi levy-yhtiön mielestä sillä oli liikaa instrumentaaliosuuksia. Osa kriitikoista koki albumin tarkoituksellisen sekavana. Mutta karavaani kulkee, koirat haukkuvat. Selling England by the Pound myi Jenkeissä ja Briteissä kultaa. Kanadassa jopa platinaa.
Albumi on ollut metalliväelle tai ainakin sen progehaaralle tärkeä. Rushin Neil Peart pitää sitä parhaana rumpualbumina. Marillionin Fish taas lyyrisesti erinomaisena. Yngwie Malmsteen on usein maininnut sen yhtenä isona vaikuttimenaan ja jopa Jeesusta suurempi John Lennon sanoi julkisesti todella pitävänsä albumista.
Ei se taustamusiikkia ole, mutta kyllä se kuunnella kannattaa. Varsinkin soiton takia. Esimerkkibiisinä Dancing with the Moonlit Knight, jossa kitarasoolot eivät ole tuosta maailmasta.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=r0Spl1cOf-o[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/album/2tSRe2rkdJvZWMOIZpu6lk?si=c7UKUl-XSGOrMwonASHCzQ[/embed]
Kuva: proglodytes.com
Selling England by the Pound oli Foxtrotin tapaan menestys. Jopa huomattava sellainen. Itse asiassa se on parhaiten menestynyt niistä Genesis-levyistä, joilla Peter Gabriel vaikuttaa.
Steve Hackett on iskussa. Kitaransoitossa on myöhempien aikojen tilutusta ja on ilmiselvää, että Pelle Miljoonan väki on ainakin vahingossa ottanut ensimmäisestä kappaleesta vaikutteita (kohta alkaa noin 2.20). Kitarointi on hyvin monipuolista ja metallisuuden piikkiin menee monikin asia. Samoja elementtejä voi kuulla 1990-luvun Steve Vain teoksissa. Ei siis ole mitenkään ihme, että Hackett itse pitää albumia Genesiksen parhaana. Tuolloin hän oli aikaansa edellä.
Ensimmäinen biisi menee varsinkin rumpaloinnin osalta melkomoiseksi kikkailuksi. Phil Collins oli tuohon aikaan syvästi vaikuttunut fuusio jazzista ja se soitossa kuuluu. Erinomainen rumpali hän on, siitä ei mihinkään pääse. Soiton dynamiikka on kuin luonnon muovaama. Hyvin elävä ja maanläheinen, vaikkei tahtilajit samoja adjektiiveja saakaan.
Vaikka albumi paljon myikin, eivät kaikki siitä pitäneet. Esimerkiksi levy-yhtiön mielestä sillä oli liikaa instrumentaaliosuuksia. Osa kriitikoista koki albumin tarkoituksellisen sekavana. Mutta karavaani kulkee, koirat haukkuvat. Selling England by the Pound myi Jenkeissä ja Briteissä kultaa. Kanadassa jopa platinaa.
Albumi on ollut metalliväelle tai ainakin sen progehaaralle tärkeä. Rushin Neil Peart pitää sitä parhaana rumpualbumina. Marillionin Fish taas lyyrisesti erinomaisena. Yngwie Malmsteen on usein maininnut sen yhtenä isona vaikuttimenaan ja jopa Jeesusta suurempi John Lennon sanoi julkisesti todella pitävänsä albumista.
Ei se taustamusiikkia ole, mutta kyllä se kuunnella kannattaa. Varsinkin soiton takia. Esimerkkibiisinä Dancing with the Moonlit Knight, jossa kitarasoolot eivät ole tuosta maailmasta.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=r0Spl1cOf-o[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/album/2tSRe2rkdJvZWMOIZpu6lk?si=c7UKUl-XSGOrMwonASHCzQ[/embed]
Kuva: proglodytes.com
perjantai 13. syyskuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 37/2019
"Santa Lucia - Sairaat sielut: Ensin oli Poko Rekords, joka otti kemiläisyhtyeen siipiensä suojiin tehden orkesterin kanssa levytyssopimuksen 1980-luvulla ja nyt on vuorossa Svart, joka julkaisee yhtyeen tuotannon kolmen levyn vinyyliboxina. Kolmisenkymmentä vuotta sitten äänitetty materiaali toimii tänäänkin istuen hyvin ajan henkeen.
The Bird and the Bee - Hot for Teacher: Tuttu Van Halen -kappale uudessa kuosissa.
Anna Järvinen - Ruth: Annan herkkää tulkintaa on miellyttävä kuunnella.
Tina Turner - Better be good to me: Marraskuussa aihetta suurempaankin musiikkikavakaadin Tina Turnerin täyttäessä tuolloin 80-v. Mutta tällä kertaa sen muistoksi, että kesällä kävin hänen kotiportillaan.
Tutu - Olohuone: Tutu tuli tutuksi Tornion Kalotti Jazz & Blues festareilla pari vuotta sitten. Leppoisasti soljuvaa musiikkia arkeakin rikastuttamaan.
Sofia Jannok - Dulla Lulla: Kaunista musiikkia, laulua ja fonin soittoa.
Kuru - Syysmetsässä: Oululaisen yhtyeen soitanta sopinee syyskuisen viikonlopun tunnelmaan.
Autiomaa - Polta tämä kaupunki puolestani: Yhtye on lisännyt elokuun lopulla julkaistulle neljännelle kokopitkälleen sähköä ja sykettä"
Yyte
"The Blind Boys of Alabama - Way Down In The Hole: The Wire -sarjan tunnusmusiikki, joka kyllä iltojen rentouttajana on oikein pätevää katseltavaa.
Nile - Long Shadows of Dread: Melodioita pitää hiukan hakemalla hakea, mutta pyramidi-metallin konkari onnistuu jälleen säväyttämään.
Jess By The Lake - Under the Red Light Shine: Ei mitään tietoa, mistä tämä listalle pätkähti. Vahvaa laulantaa.
Gov't Mule - Raven Black Night: Shamanistista akustisen näpläilyä syksyisiin sadeiltoihin.
Uriah Heep - Dreams: Viimeiseltä "sen parhaan kokoonpanon" UH-albumilta kaapattu biisi. Toimii.
Funkadelic - Groovallegiance: Groovea on, kuten nimikin meille lupaa. Aikamoista seppää on ollut soittimien puikoissa.
Pain of Salvation - A Trace of Blood: Paluu vuosituhannen alkuun. Olipa pitkästä aikaa hyvän kuuloista progea.
Ebbot Lundberg - Calling From Heaven: Ei ole ihan minun musiikkia, mutta niin laadukkaasti tehtyä. Tuli Saimaa mieleen.
The Cranberries - Dreams: Tässä kappaleessa taas on sellaista aurinkoista syyspäivää.
Freud, Marx, Engels & Jung - Danny Show: Kyllä tässä on sanoituksen taikaa. Kympin biisi ja suomalaista ankeutta."
T
"Eric Clapton - Layla (One More Car, One More Rider-live): Viikon vinyyliostos oli Claptonin One More Car, One More Rider-live. Sitä tuli aikanaan kuunneltua paljonkin mutta ei enää vuosiin. Hyviä versioita kuitenkin ja ehkä paras Layla.
Green Day - Father of All...: Uusi Green Day-biisi. Hieman erilainen, ei niin tykki mutta aivan hyvää lupaileva ralli.
Weezer - The End of the Game: Weezerkin heitti uuden kappaleen ilmoille. Albumin nimi tulee olemaan Van Weezer, joten vaikutteet lienevät selvillä...
Ne Luumäet - Hiekkaa Hietarannan: Rock Forum 2-kasetti ja kesä kauan sitten kaukaisessa galaksissa.
Bat & Ryyd - Ehtaa tavaraa: Jostain aivoradion kantaman äärirajoilta alkoi eilen soida päässä. "Nyt loppu sahti..."..."
A
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=cJRK5PC8RNuZgUmWlJwB2g[/embed]
The Bird and the Bee - Hot for Teacher: Tuttu Van Halen -kappale uudessa kuosissa.
Anna Järvinen - Ruth: Annan herkkää tulkintaa on miellyttävä kuunnella.
Tina Turner - Better be good to me: Marraskuussa aihetta suurempaankin musiikkikavakaadin Tina Turnerin täyttäessä tuolloin 80-v. Mutta tällä kertaa sen muistoksi, että kesällä kävin hänen kotiportillaan.
Tutu - Olohuone: Tutu tuli tutuksi Tornion Kalotti Jazz & Blues festareilla pari vuotta sitten. Leppoisasti soljuvaa musiikkia arkeakin rikastuttamaan.
Sofia Jannok - Dulla Lulla: Kaunista musiikkia, laulua ja fonin soittoa.
Kuru - Syysmetsässä: Oululaisen yhtyeen soitanta sopinee syyskuisen viikonlopun tunnelmaan.
Autiomaa - Polta tämä kaupunki puolestani: Yhtye on lisännyt elokuun lopulla julkaistulle neljännelle kokopitkälleen sähköä ja sykettä"
Yyte
"The Blind Boys of Alabama - Way Down In The Hole: The Wire -sarjan tunnusmusiikki, joka kyllä iltojen rentouttajana on oikein pätevää katseltavaa.
Nile - Long Shadows of Dread: Melodioita pitää hiukan hakemalla hakea, mutta pyramidi-metallin konkari onnistuu jälleen säväyttämään.
Jess By The Lake - Under the Red Light Shine: Ei mitään tietoa, mistä tämä listalle pätkähti. Vahvaa laulantaa.
Gov't Mule - Raven Black Night: Shamanistista akustisen näpläilyä syksyisiin sadeiltoihin.
Uriah Heep - Dreams: Viimeiseltä "sen parhaan kokoonpanon" UH-albumilta kaapattu biisi. Toimii.
Funkadelic - Groovallegiance: Groovea on, kuten nimikin meille lupaa. Aikamoista seppää on ollut soittimien puikoissa.
Pain of Salvation - A Trace of Blood: Paluu vuosituhannen alkuun. Olipa pitkästä aikaa hyvän kuuloista progea.
Ebbot Lundberg - Calling From Heaven: Ei ole ihan minun musiikkia, mutta niin laadukkaasti tehtyä. Tuli Saimaa mieleen.
The Cranberries - Dreams: Tässä kappaleessa taas on sellaista aurinkoista syyspäivää.
Freud, Marx, Engels & Jung - Danny Show: Kyllä tässä on sanoituksen taikaa. Kympin biisi ja suomalaista ankeutta."
T
"Eric Clapton - Layla (One More Car, One More Rider-live): Viikon vinyyliostos oli Claptonin One More Car, One More Rider-live. Sitä tuli aikanaan kuunneltua paljonkin mutta ei enää vuosiin. Hyviä versioita kuitenkin ja ehkä paras Layla.
Green Day - Father of All...: Uusi Green Day-biisi. Hieman erilainen, ei niin tykki mutta aivan hyvää lupaileva ralli.
Weezer - The End of the Game: Weezerkin heitti uuden kappaleen ilmoille. Albumin nimi tulee olemaan Van Weezer, joten vaikutteet lienevät selvillä...
Ne Luumäet - Hiekkaa Hietarannan: Rock Forum 2-kasetti ja kesä kauan sitten kaukaisessa galaksissa.
Bat & Ryyd - Ehtaa tavaraa: Jostain aivoradion kantaman äärirajoilta alkoi eilen soida päässä. "Nyt loppu sahti..."..."
A
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=cJRK5PC8RNuZgUmWlJwB2g[/embed]
tiistai 10. syyskuuta 2019
Toomion TOP200-biisit: 165. Gov't Mule - Blind Man In The Dark
Elämä heitti 2000-luvun alussa Jyväskylään. Touhu oli melkomoista kohellusta. Monen mutkan kautta päädyin erääseen seikkailu-urheiluliikkeeseen pyöräkorjaajaksi. Tuolla asbestinkäryisessä kellarissa käytiin kollegoiden kanssa läpi kunkin levykokoelmia.
Rataspakkojen vaihtojen lomassa marinoiduin southern rockiin ja eritoten Gov't Mulen musiikkiin. Warren Haynesin karhea laulu ja varsinkin ilman plektraa rouhittu kitara säväyttivät.
Blind Man in the Dark tarjoaa hitusen, mutta minulle riittävästi progea. Se on kuin banaani pizzassa. Vähän outo, mutta mielenkiintoinen ja onnistunut elementti. Siitä löytyy myös se groove, joka vertautuu rapeaan pizzapohjaan. Kuitenkaan täytteitä ei ole sullottu pizzaan liikaa, joten pohja pysyy kasassa. Tuohon aikaan se oli myös riittävän tuoretta (vuodelta 1998), joten sitä pystyi ihan hyvin kuuntelemaan.
Tällaisessa musiikissa keskityn musiikkiin ja fiilikseen, en sanoihin. Eivät ne tämän kohdalla paljoa antaisikaan.
Tästä lämpimiin syyspäiviin.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=nzU3vqnlyus[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/3vWP0oPj1CB0AFQzdbmejx?si=3SIWoEtXSlO2QKqbji6AUA[/embed]
Rataspakkojen vaihtojen lomassa marinoiduin southern rockiin ja eritoten Gov't Mulen musiikkiin. Warren Haynesin karhea laulu ja varsinkin ilman plektraa rouhittu kitara säväyttivät.
Blind Man in the Dark tarjoaa hitusen, mutta minulle riittävästi progea. Se on kuin banaani pizzassa. Vähän outo, mutta mielenkiintoinen ja onnistunut elementti. Siitä löytyy myös se groove, joka vertautuu rapeaan pizzapohjaan. Kuitenkaan täytteitä ei ole sullottu pizzaan liikaa, joten pohja pysyy kasassa. Tuohon aikaan se oli myös riittävän tuoretta (vuodelta 1998), joten sitä pystyi ihan hyvin kuuntelemaan.
Tällaisessa musiikissa keskityn musiikkiin ja fiilikseen, en sanoihin. Eivät ne tämän kohdalla paljoa antaisikaan.
Tästä lämpimiin syyspäiviin.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=nzU3vqnlyus[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/3vWP0oPj1CB0AFQzdbmejx?si=3SIWoEtXSlO2QKqbji6AUA[/embed]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)