Toomion Top200-biisit: 92. Blind Guardian – Blood Tears (1998)

 

Sain armeijakaveriltani lainaan tämän ja edellisen Imaginations from the Otherside -levyn saatesanoilla ”hyvää metallia Saksasta.” Alkuun vaati totuttelua, mutta bändistä on kuuntelun myötä tullut yksi genrensä kestosuosikkeja.

Blood Tears on levyn helmiä, koska sen rakenteessa on neroutta. Siinä on euroviisuja, Queenia, mättöä ja vähän progeakin. Siinä on kaikkea.

Tyyli on hyvin omintakeinen. Melodiaa on, mutta ei kuitenkaan liikaa raskaammankaan komppauksen ystäville. Veljeni vertasikin bändiä jossain määrin System of A Downiin. Onhan siinä tarkemmin kuunneltuna varmasti paljon samaa. Laulusoundissakin on jotain yhtäläisyyttä. Blind Guardianin sävellystavassa on jotain hyvin tavallisesta poikkeavaa. Kitarat seuraavat laulumelodiaa tai toisin päin. Usein sellainen kuulostaa kamalalta, mutta tällä bändillä se onnistuu.

Jos ensimmäinen mielleyhtymä on saksalainen nahkahousubändi, joka soittaa kikkeliheviä, olet hyvin väärässä. Sitä tämä ei ole.

Toomion TOP200-biisit: 93. Dream Theater - Space-Dye Vest (1994)

 

Awake on tosiaan ensimmäinen proge-levy, jonka olen omistanut. Sen jälkeen tarkoituksellisen haastavasta musiikista on jotenkin tullut omaa kuunteluani paljon määrittävä tekijä. Nyttemmin olen siltä puolelta päässyt osittain takaisin normimaailmaan, vaikka se meinaa välillä vetääkin takaisin.

Awakella on vielä Kevin Moore koskettimissa ja se tarkoittaa yhtä kuin kiinnostavaa kosketinpuolta.  Sellaisella hyvällä ysäritavalla. Moore on työstänyt myös Space-Dye Vestin.

Kappale sai inspiraation, kun Moore katseli basisti John Myungin tyttökaverin vaatekatalogia, jossa tytöllä oli päällään space dye vest eli liivi, jossa kangas on limittäin niin, että se antaa vaikutelman monista väreistä. Ei siis käytännössä mitään tekemistä avaruuden kanssa. Moore on kertonut kokevansa rakastumisen tunteen tuohon kuvan tyttöön ja kirjoittaneensa kappaleen siitä.

Ihme kyllä James LaBrien ääni riittää tällä kertaa tunnelman ylläpitoon, eikä häiritse kappaletta. Muukin soitto on taattua Dream Theateria ja toistaa Awake-levyllä muuallakin kuultuja teemoja.

Tämä on sellainen kevättalven kappale. Kun tiet ovat kurassa päivällä, mutta illat vetää vielä pakkasen puolelle. On valoisaa ja raikasta.

Toomion TOP200-Biisit: 94. Judas Priest – Blood Red Skies (1988)

 

Armeija on suomalaisille miehille hiukan sama asia kuin naisille synnytys. Siihen keskustelu aina illan mittaan päättyy, jos asia on joukolla koettu. Jokainen odottaa, että saa vuoron kertoa toinen toistaan kovemman jutun.

Jääköön inttijutut muilta osin, mutta vuosina 1999-2000 päivärahat maksettiin parin viikon välein. Käteisenä kouraan. Tästä rahasta ostin joka ainut viikonloppu Keskisen kyläkaupasta jonkun levyn. Yleensä täysin kannen perusteella. Näin kävi tämän Judas Priestinkin kanssa. Olin isoilla pojilla nähnyt Judas Priest -kirjoituksia repuissa joskus ala-asteella. Musiikista en tiennyt mitään.

Rob Halfordin ääni ja Tipton-Downing -duon kitarailakointi. Ei se kappale paljon muuta tarvitse. Päälle kasarisoundeilla soitettu rumpukomppi. Jonkinlaista Blade Runner -tunnelmaa tässä on. Ehkä nykyään voisi tunnelma sopia sellaiseen elokuvaan kuin Maailmojen Sota (Spielbergin versio). 

Vaikka kasaria onkin, ei tämä sitä ole pahassa mielessä

Toomion TOP200-biisit: 95. Katatonia – Soil’s Song (2006)

 

En kyllä muista miksi bändiin tutustuin. Sen muistan, että veljeni osti levyn, jossa oli yksi hyvänkuuloinen biisi. Se oli Teargas. Olisiko yllättäen ollut sitten bändimme rumpali, joka suositteli The Great Cold Distancea.

Soil's Songissa mukaansa imee bändille tyypillinen vähäeleinen, mutta mieleenjäävä melodia. Laulusävelkulut eivät montakaan sävelaskelta vaihdu, mutta pienellä skaalalla pystytään tekemään ihmeitä. Ainahan Katatonia pystyy.

Livenä bändi on melkoisen tylsä katsella, vaikka soittamaan ja eritoten laulamaan kykenevätkin. He eivät nimittäin turhia liiku. Renkse on kuin liimattu lavaan kiinni, eikä hänen kasvojaan ole keikalla nähty vuoden -95 mm-finaalin jälkeen. 

Niin kuin kappaleen otsikko jo kertoo, on biisissä mainen meno. Jäinen, kylmä, kynnöspelto. Vähän lunta vaoissa, joihin kumisaappaat osittain uppoavat. Varpaita palelee, sormet on jäässä ja moottorisahasta käynnistysnaru poikki.

Sanoja on varmaankin soviteltu kauan. Varsinkin kertosäkeen rimmaus on hienoa. Ei niissä genren sanoihin mitään ratkaisevaa sisällöllistä eroa ole, kunhan on vain melodiaan hienosti istutettu. 

Läpi kappaleen huomion vangitsee vastaanhangoitteleva, mutta hypnotisoiva rumpukomppi. Samoin tunnelma ja sanojen sovitus on kylmää ja etäistä, kuitenkaan kauneuttaan salaamatta.

Toomion TOP200-biisit: 96. Kolmas Nainen - En oo kuullut mitään (1994)

 

Tämä on niitä kappaleita, jotka tatuoitiin aivoihin koulubussissa yläasteen aikaan. Pirullinen klo 7.20 bussi ja puolen tunnin matka koululle. Tuolla matkalla onneksi pääasiassa soitettiin Radio Mafiaa, jossa tämäkin kappale soi. Kolmas Nainen oli tietysti muutenkin kovassa huudossa Alavuden piireissä.

Jotenkin luulen, että tällä kertaa kappaleen tarina ei Alavudelta ole mukaan napattu, vaikka kai tällainen lähes joka taajamassa mahdollista on. Voi olla vain sellaista "kotikunta on lintukoto" -ajattelua...

Kappaleen raa’at sanat pistivät jopa kasiluokkalaisen miettimään. Eikä sitä kuuntelua haitanneet kertosäkeen jännästi ajoitetut taustalaulut.

Varsin muikea kappale, joka kouluaamujen väsyneen pakkopullan rinnalle on loistavaa aamupalaa.

Toomion TOP200-biisit: 97. A Perfect Circle - Let's Have a War (2004)

 

Maynard James Keenan tuntui aikanaan hyvin oudolta tyypiltä. Jopa jollain tasolla pelottavalta. Samaan bändiin kun lyötiin vielä Billy Howerdel ja Smashing Pumpkinsin Iha, niin joha!

Bändin auktoriteetteja vastustava pohjasoundi kuuluu läpi kaikissa kappaleissa. Fear-bändin Let’s Have a War on minusta pirun kova cover-veto! Harvalta bändiltä onnistuu coverin tekeminen, niin, että se kuulostaa enemmän omalta biisiltä kuin kopiolta jostain toisesta. Coverointi pelkällä "soitetaan se säröllä" -tyylillä on yhtä uskottavaa kuin nimmarin väärentäminen hiilikopiopaperilla. Tästä tyylistä A Perfect Circle on kaukana ja kaukana se on Fearin hc-punkistakin.

Kappale löytyy eMOTIVe-albumilta, eikä lie ihan sattuma, että albumi sattui ilmestymään vuoden 2004 USA:n pressanvaalien kanssa yhtä aikaa. Tätä kuunnellaan baarissa tai kahvilassa kuulokkeet päässä. Katsellaan ikkunasta joulukiireissään loskassa kulkevia ihmisiä.

Toomion TOP200-biisit: 98. Evergrey - Watching The Skies (2001)

 

In Search of Truthilla laulaja-kitaristi Tom S. Englundin karhea ääni tulkitsee levyn teemaa joukossamme liikkuvista avaruuden muukalaisista. Se onnistuu erittäin hyvin. Koko äänimaisemaan sisältyy Maailmojen sota -tyyppistä kauhua, mutta myös surussa viipyileviä painotuksia. 

Studioon lähdettiin ilmeisesti ilman ainuttakaan valmista kappaletta tai edes aihiota. Kymmenennen päivän koittaessa oli valmis tämä albumi, joka sisälsi useita onnistuineita kipaleita. Watching The Skies on sieltä parhaasta päästä. Pidän erityisesti sen tempovaihteluista ja tavasta, jolla kappale kertosäkeeseen lähtee.

Automusiikkia pimenevään iltaan. Tieväli omissa mielikuvissani on Jalasjärvi-Peräseinäjoki, kyydissä nukkuvat kaverit ja pientareella näkymättömät hirvet odottamassa parasta paikkaa juosta eteen.

Toomion TOP200-biisit: 99. Michael Sembello – Maniac (1983)

 

Tämähän on huikea kasaribiisi, jolla on melko outo tausta. Koko kappaleen idea lähti uutispätkästä, joka kertoi sarjamurhaajasta. Tuosta sitten lähtivät tekijät kappaletta työstämään, mutta lopulta tuottajan toiveesta se saikin aiheekseen tanssin, koska se sopi Flashdance-elokuvan soundtrackille. Tämä johti kappaleen valtavaan menestykseen.

Itse Sembellohan on soitellut Stevie Wonderin bändissä ja ei ollut ihan kotonaan tanssivideolla, sillä hän ei ollut edes eläessään diskossa käynyt. Kyllä kappale silti saa nilkan vispaamaan.

Itse pidän sen vähän etukenoisesta olemuksesta ja hienoista kasarisoundeista. Parhaimmillaan pimeällä tiellä autolla ajaen.

Toomion TOP200-biisit: 100. Opeth – The Drapery Falls (2001)

 

The Drapery Falls on lähellä folk proge rockia. Siinä varsinaista metallia on vähän. Ainakin Opethin katalogiin verraten.

Se on rauhallinen ja pehmeä, mutta samalla hyvin surullinen kappale. Tai en minä sanoista tiedä. Ei ole Opethin sanoitukset oikein koskaan saavuttaneet ymmärrystä.

Sävellys on taidokas. Tuotantokin. Siihen auttanee se, että puikoissa on Steven Wilson elämänsä kunnossa. Silloin, kun hänen soundinsa oli proge rockissa tai metallissa SE juttu.

Tämä soi marraskuussa, kun pakkanen on kuurannut maan.

Toomion TOP200-biisit: Perinteinen puolivälin krouvi

 

Hitaasti on edetty, joskin nyt hiukan kiihdytelty. Ensimmäiset sata olivat kovia biisejä, mutta todellisuudessa tuolle listalle oli paljon pyrkijöitä. Tästä eteenpäin onkin sitten vain todella kovia kipaleita.

Materiaali on hajanaista. En ole yhden genren mies, vaikka metallia eniten elämässäni olenkin kuunnellut.

Paljon tuntuu listallani olevan kappaleita noin vuosilta 1993-2005, jolloin on ollut eniten aikaa kuunnella. Silloin elämäkin on tarjonnut seikkailujaan ja soundtrackit ovat jääneet elämään.

Kerrotaan tässä myös kuvituksesta hiukan. Tuo möhkälekaksikko on nimeltään Alexis ja Tarvo. Alexis on kivi ja Tarvo tervamöykky. Tämä aiheuttaa välillä haasteita. Piirtelin aikoinani paljon sarjakuvia ja tämä duo niissä usein seikkaili. Edelleen tylsissä kokouksissa tulee raavittua kynällä kaikenlaista.

Idea Alexikseen on surutta pöllitty luokkatovereiltani yläasteella. Jukat Varsaluoma ja Mäntylä sekä Heikki Mylläri tuollaisia kiviä värkkäsivät, mutta en muista kenen idea alunperin oli. Kiitos heille, en ole kovinkaan paljon hahmolla tienannut. Mutta tarjoan kyllä kahvin jos nähdään.

Olen antanut itselleni maksimissaan 3 min piirtää jokaisen kappaleen kuvan. Se syntyy usein aika lennosta, ja laatu on siksi vähintäänkin vaihteleva. En tiedä, mitä hyötyä kuvituksesta on, mutta tuleepa edes vähän pidettyä taitoa yllä.

Näillä eväillä sitten top-satasen kimppuun!

Toomion Top 200 - sijat. 101.-200.

101. Queens of the Stone Ages – I Appear Missing
102. Pariisin kevät – Pyykkipäivä
103. Mikko Kilkkinen – Soittakaa lujempaa
104: Aerosmith – Livin’ on the edge
105. Dimmu Borgir – Progenies of the Great Apocalypse
106. Type O Negative - Nettie
107. Sting – Englishman in New York
108. Crash Test Dummies – Mmm Mmm Mmm Mmm
109. Black County Communion – One Last Soul
110. David Bowie – Space Oddity

111. Tenhi – Yötä
112. Vesa-Matti Loiri – Kun mä rupesin ryyppäämään
113. Michael Kiwanuka – Tell Me a Tale
114. Johnny Cash - Hurt
115. Queen – Who Wants to Live Forever
116. Alice In Chains - Man In The Box
117. Leevi & The Leavings - Jos Helsinki on kaunis
118. Kolmas Nainen – Paskanhajua
119. Edu Kettunen – 69-Scania
120. Faith No More – I Started a Joke

121.Edu Kettunen – Lentäjän poika
122. Pepe & Saimaa - Lyhyenä hetkenä
123. Eppu Normaali - Kun olet poissa
124. Symphony X – Death of Balance / Lacrymosa
125. For The Imperium - Breathing Life in You
126. System of a Down - Toxicity
127. Therapy? - Diane
128. Marzi Nyman – Solutasolla
129. Roy Orbison - She's a Mystery to Me
130. Radiohead – Climbing Up the Walls

131. Prince - Purple Rain
132. Ihana Leijona – Rosebud
133. Dire Straits - Calling Elvis
134. Blind Guardian - Another Holy War
135. Stam1na - Sananen lihasta
136. Dimhav - Boreal Ascent
137. The Connells - '74-'75
138. Devin Townsend - Namaste
139. Gov't Mule - Bad Little Doggie
140. Leprous - The Cloak

141. Matthew Good Band - Advertising on Police Cars
142. The Doors - Break on Through (to the Otherside)
143. Queen - I'm Going Slightly Mad
144. Glen Hansard & Markéta Irglová – When Your Mind's Made Up
145. Lulu - The Man with the Golden Gun
146. Saimaa - Per Vers, runoilija
147. Evergrey - Blackened Dawn
148. Type O Negative - Anesthesia
149. John Williams - Imperial March
150. Type O Negative - Love You To Death

151. Sting - The Hounds of Winter
152. Coldplay - Politik
153. The Smashing Pumpkins - Tonight, tonight
154. Red Hot Chili Peppers - Parallel Universe
155. Antero Lindgren - Snake and The Devil's Arm
156. Shirley Bassey - Moonraker
157. Spacehog - In the Meantime
158. Kaseva - Tyhjää
159. Liam Lynch - United States of Whatever
160. Deep Purple - Sometimes I Feel Like Screaming

161. Queen - Bohemian Rhapsody
162. Rufus Wainwright - Do I Dissapoint You
163. Tapio Rautavaara - Päivänsäde ja menninkäinen
164. Radiohead - Pyramid Song
165. Gov't Mule - Blind Man In The Dark
166. The Cranberries - Salvation
167. R.E.M .- Man on the Moon
168. Black No. 1 (Little Miss Scare-All)
169. Cairo - Angels and Rage
170. Gojira - The Art of Dying

171. Midlake - Acts of Man
172. Circle - Vaellus
173. AC/DC - T.N.T.
174. Rockin' Da North - Kingsize
175. Soilwork - As We Speak
176. Rauli Badding Somerjoki – Valot
177. Opeth – Deliverance
178. Opeth - The Lotus Eater
179. Mr. Bungle - Goodbye Sober Day
180. Deftones - Minerva

181. The Who - Won't Get Fooled Again
182. Radiohead - Karma Police
183. Queen - Stone Cold Crazy
184. Leevi and the Leavings - Olipa kerran ihminen...
185. Juice Leskinen Grand Slam - Norjalainen Villapaita
186. The Moody Blues - Nights in White Satin
187. Stanley Myers - Cavatina
188. Rezső Seress - Szomorú vasárnap
189. Ennio Morricone - Man with the Harmonica
190. Luciano Pavarotti - Ave Maria

191. Aerosmith - Dream On
192. Queen - Headlong
193. Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät - Valo yössä twist
194. OutKast - Ms. Jackson
195. Devin Townsend - Truth
196. Simon & Garfunkel - The Sound of Silence
197. The Prodigy - Voodoo People
198. AC/DC - Thunderstruck
199. Uriah Heep - July Morning
200. The Rolling Stones - Paint It, black

Toomion TOP200-biisit: 101. Queens of the Stone Ages – I Appear Missing (2013)

 

Se, miksi kappale listalta löytyy, ei ole pelkkää musiikillista ansiota. Äitini eli viimeisiä hetkiään. Kun laitoin kappaleen aikaisempaan blogiini, äidiltä tuli viesti: ”Hyvä kappale, hieno video.” Eihän se 56-vuotiaan musiikkia ehkä ollut, mutta videossa varmaan oli jonkinlaista toivoa hänellekin. 

QOTSA on bändi, joka läpilyönnin aikaan oli melko rasittavaa kuunneltavaa. Toisaalta bändi teki jotain niin erilaista, että se jäi koukuttamaan. 

Soittotaitoa on. Se on solmittu tosi tiukasti aavikko-stonerin taustalle, mutta on sitä siellä. Soundi on hyvä. Junnausta on paljon, mikä jo aiemmin kertomani mukaan toimii. Hommen jopa laiska lauluääni kiehtoo, myös siksi, että omani taipuu hänen skaalaansa melko lailla, ja pystyn näitä siis perässä hoilaamaan.

Sävellys on tässä kappaleessa jopa liian ehjä QOTSAN biisiksi. Aika perinteinen blues-kuvio. Rekan yliajamaa tunnelmaa. Loppuosion (kuunnelkaa myös koko kappale, vaikka video hieno onkin!) proge-pätkä on nerokasta epäkeskoa. Sen tämä bändi osaa.

Muistelen, että sanat kertoisivat laulaja Hommen rajakokemuksesta syntyneistä ajatuksista. Jotenkin tässä aistii kuoleman läsnäolon, mutta ei samalla lailla pirullisesti virnistäen kuin yleensä QOTSA:lla vaan ihan vakavasti ja synkästi. Tosissaan.

Tunnelma on kuta kuinkin ahdistava ja loppua odottava, ehkä ”luopuva” kuvaa parhaiten tätä. Siinä on myös hiukan toivoa, ihan hiukan, mutta jonkin sävelen verran sitäkin.