Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1983. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1983. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Toomion Top200-biisit: 29. Rauli Badding Somerjoki - Tähdet, tähdet (1983)

 


Mummoni eli melkein satavuotiaaksi. Hänen muistokirjoitukseensa laitettiin Tähdet, tähdet -kappaleesta pätkä. Muistelen, että se oli Saapunut luokseni yö on, Silmäni luon taivaaseen. 

Tässäkin se juttu on Agents. Sehän tässä taustalla soittaa. Rauli keikkaili tässä vaiheessa Agentsin kanssa, vaikka esiintyminen oli niin ja näin. Agentsilla oli kuitenkin Topi Sorsakoski varmistajanaan. Pulliainen sen tunnelman tähän kuitenkin pääasiassa tuo.

Baddingin tulkintakin on toki sellainen masennuksen ja epätoivon sekä hauraan mielen yhdistelmä, ettei paremmasta väliä. Sanoitus on myös Raulin heiniä. Ajattomat nekin. 

torstai 9. joulukuuta 2021

Toomion TOP200-biisit: 99. Michael Sembello – Maniac (1983)

 


Tämähän on huikea kasaribiisi, jolla on melko outo tausta. Koko kappaleen idea lähti uutispätkästä, joka kertoi sarjamurhaajasta. Tuosta sitten lähtivät tekijät kappaletta työstämään, mutta lopulta tuottajan toiveesta se saikin aiheekseen tanssin, koska se sopi Flashdance-elokuvan soundtrackille. Tämä johti kappaleen valtavaan menestykseen.

Itse Sembellohan on soitellut Stevie Wonderin bändissä ja ei ollut ihan kotonaan tanssivideolla, sillä hän ei ollut edes eläessään diskossa käynyt. Kyllä kappale silti saa nilkan vispaamaan.

Itse pidän sen vähän etukenoisesta olemuksesta ja hienoista kasarisoundeista. Parhaimmillaan pimeällä tiellä autolla ajaen.

tiistai 15. syyskuuta 2020

Metallimusiikin olemus – 79. Klovnina trendejä vastaan



MARILLION - SCRIPT FOR A JESTER'S TEAR (1983)

Marillioninin alkutahdit tanssittiin jo vuonna 1978, kun rumpali Mick Pointer tapasi silloisen basistin täysin eri bändissä. Samaan aikaan J.R.R. Tolkienilta julkaistiin Silmarillion, joka oli vaikuttimena sille, että Pointer kavereineen perusti oman bändin tuon kirjan nimellä. 

Vuonna 1981 tämä nimi vaihdettiin, sillä jäsenet pelkäsivät oikeustoimia. Se lyhennettiin pelkäksi Marillioniksi. Tuohon mennessä soittajat olivat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Bändiin oli kuitenkin liittynyt laulaja Fish, kitaristi Steve Rothery, basisti Pete Trewavas ja kiippari Mark Kelly.  

Fish oli erikoinen kaveri. Oikealta nimeltään Derek William Dick. Lempinimen hän oli saanut tavastaan kylpeä hyvin kauan. Fish oli nuoruutensa ihaillut sen ajan progebändejä kuten Genesistä ja Pink Floydia. Sanoituspuolella hän arvosti Joni Mitchelliä. Hänestä kuitenkin tuli alkupään Marillionin keulakuva, ehkä juuri jonkinlaisen omalaatuisuutensa takia.

Muutaman demon jälkeen bändi nauhoitti Script for a Jester’s Tearin pääasiassa kappaleista, joita he olivat aikaisemmilla keikoillaan soittaneet. Albumihan oli menestys. Se kiipesi Brittilistalle ja säilytti paikkansa siellä roikkuen jopa 34 viikkoa.  

Tyylilajina levy on uuden aallon proge-rockia. Melodista, paljon koskettimia sisältävää musiikkia, joka on hyvin erilaista kuin mikään tähän asti julkaisu musiikki. Mick Pointer soittaa nykiviä rumpukomppeja, vaikka albumi jäi hänen ainoaksi. Fish ei nimittäin ollut vakuuttunut hänen "taimistaan". 

Metallivaikutteita ei suoraan ole helppo havaita. Kansitaide on sitä jollain tapaa. Mark Wilkinsonin kansista tuli jonkinlainen “juttu”, sillä niistä löytyy viitteitä albumin kappaleisiin. Tätä samaa tapaa on myöhemmin käyttänyt esimerkiksi Dream Theater. Kannen klovnihahmo on usein kertojana Fishin ei-niin-taidokkaassa laulussa. Sanoitusteemat sisältävät oikeastaan paljon metallimaisuutta synkkyydellään. Lisäksi suomalaisen metallivertauksen voi löytää vaikka Forgotten Sonsin kitarasoolosta, jossa on hyvin paljon samaa kuin CMX:n Talvikuninkaalla. Aikaisemmin vastaan tulleissa esi-isissä Camelissa lienee jotain samaa.

Marillion halusi olla epämuodikas tai oli sitä tahtomattaan. Se oli kiltti, omista lähtökohdistaan musiikkia tekevä bändi, joka ei tehnyt tarkoituksellisen pitkiä progebiisejä. Tämäkin levy kestää ainoastaan 40 minuuttia.
  
Koko albumin anti on löydettävissä, sillä vähäisellä metallivivahteella juuri tuolta Forgotten Sonsilta.  



Kuva: the-web.uk