perjantai 25. tammikuuta 2019

Viikon Aivoradio 4/2019

"Ryan Adams - Fuck the Rain: Adamsilta tuli uusi, omalla laillaan jälleen ihana biisi.

Weezer - Take on Me: W-bändi heitti tyhjästä levyllisen covereita. Mitään uutta ei olla tehty, ja siksi lopputulos kuulostaa ihan Weezeriltä.

Meeri Sarjasto - Viimeistä kertaa: Lieksa-kaverin ensimmäinen single!

Freud, Marx, Engels & Jung - Pohjanmaan kautta: Löytyi Mikko Saarela in memoriam-soittolistalta.

Ellips - Maailma on rikki: Laitetaan tänne, jos joltain on mennyt ohi. Tunnistettava Matti Mikkola tuotantopuolella tämän parasta antia."

-A

"Real Estate - Serve The Song: Mukavasti tarjoiltua musiikkia 2009 Ridgewoodissa perustetulta yhtyeeltä ja sen neljänneltä albumilta In Mind.

Cass McCombs - Estrella: Joulukuussa julkaistu single tulevalta Tip of the Sphere albumilta. Simppeliä mutta toimivaa sointujen juoksutusta.

Maná - Perdido En Un Barco: Meksikolainen yhtye Guadaljarasta. Solistinaan Fher Olvera.

The Allstar Project - Light for a Thousand Nights: leirialaisen yhtyeen viimeisin albumi Into the Ivory Tower julkaistiin 2011. Viisi vuotta myöhemmin vierailin ensimmäisen kerran tässä kauniissa kaupungissa Atlannin kyljessä.

RPWL - A New World: Orkesteri perustettiin Saksassa 1997 Pink Floydin cover-yhtyeeksi. Tällä vuosi tuhannella yhtye alkoi tuottamaan myös omaa musiikkiaan ja tämä tuorein kappale on kuluvan vuoden tuotantoa. Albumi, Tales from Outer Space, julkaistaan maaliskuun 22.

Phil Keaggy - Steely Funk: Lohkaisu yli 50 albumia julkaiseen yhdysvaltalaisen kitaristin tuoreimmalta levyltä, the Bucket List, joka julkaistiin 11.1.2019

Harry Chapin - Mail Order Annie: Harry on pienten teemojen taituri."

-Yyte

"Helevorn - Nostrum Mare (Et deixo un pont de mar blava): Doomia Mallorcalta... Tämä natiivikielellä kalalonialaisen runoilijan teoksella.

Swallow the Sun - The Giant: Uusi StS ulkona perjantaina... Tästä kaikki aikanaan lähti allekirjoittaneella isosti.

Shylmagoghnar - As All Must Come to Pass: Yksi viime vuoden yllättäjistä, nimihirviö mutta kovaa proge-dödöä.

Madder Mortem - Moonlight over Silver White: Madder Mortem nimenä tullut vastaan TOP-listoilla ja onhan uutukainen ihan laatuprogea.

Mourning Beloveth - A Terrible Beauty Is Born: Mourning Beloveth on doomin salattuja jättiläisiä, vahva suositus genreä seuraaville.

Algiers - The Underside of Power: Keikalla Stadissa, harmittavasti jää väliin."

-Spinebrain

"Emerson, Lake & Palmer - Fanfare for the Common Man: Kuulostaa elokuvamusiikilta. Sitä se ei kuitenkaan lähtökohtaisesti taida olla. Palkintojenjaon taustalle.

Loiriplukari - Ilmastonmuutoksessa: Jonkinlaista viraalihittiä tästä oltiin tekemässä jo viime vuonna. Outo projekti, mutta pakko on sanoa, että se myös jotenkin toimii. Päivän kahvitauolla ikkunasta katsellen.

The Night Flight Orchestra - Can't Be That Bad: Soilworkia viihteellisesti. Speed on nykyään kova laulaja ja musiikki mukavaa ilotulittelua. Perjantaina työpäivän jälkeen, kun se helvetin kauppareissukin on jo tehty.

Hamferð - Hon Syndrast: Ei niinkään pahan, vaan mieluummin synkän kuuloista Färsaarten musiikkia. Sen jumalattoman pakkasen ja ikkunoiden raaputtamisen kyytipojaksi.

Between The Buried and Me - Voice of Trespass: Tämä kappale voisi olla myös Marzi Nymanin tuotosta, mutta vastoin faktoja rummuissa ei ole Anssi. Progejamittelua aamun ensimmäisen excelin pariksi.

Litku Klemetti - Mäkkärirakkautta: Mainstream-outoa indietä, jota ei vaan meinaa jaksaa, mutta tässä kappaleessa oli vähän kiinnostustakin herättäviä elementtejä. Ehkä nokillaan oleva komppi?

Shining - When I'm Gone: Shiningin tavaramerkit eli saksofoni ja täysin vastavirtaan kulkevat sävellykset ovat poissa ja nykyään tehdään musiikkia pop-elementein. Sääli, mutta tämä biisi oli ihan kuunneltava. Tämäkin sellaiseen pakkasillan autoiluun sopivaa.

Adrew Cyrille, Wadada Leo Smith, Bill Frisell - Lebroba: Oikean musiikin lähteiltä tuli vihje, että tämä on oikeaa musiikkia. Kuulostaa vääristyneeltä jazzilta. Voisi soida Road Housessa.

Yngwie j. Malmsteen - Seventh Sign: Ynkkä kuuluu perjantaihin. Ei tarvitse selittää mitenkään. Vesceran laulu toimii aina.

Leprous - Angel: Leprous julkaisi Massive Attack -coverin juuri tänään. Tuotanto on mahtava."

-T

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=pnjVnD7VSrSsVjBxb-s5cA[/embed]

perjantai 18. tammikuuta 2019

Viikon Aivoradio 3/2019

Morrow - Beyond the Cleaved Land: Maaginen crustpunk-levy.

Pelle Miljoona & N.U.S. - Väkivalta & päihdeongelma: Pelle on kova.

Eppu Normaali - Poliisi pamputtaa taas: Mikon muistolle.

Marissa Nadler - Leave the Light On (Demo): ”Tulee keväällä Suomeen”, kaveri hehkutti. Ihan kivaa musaa.

Dirge - Lost Empyrean: Hyvää sludge-pörinää Ranskasta Cult of Luna-hengessä.

Soen - Lotus: Uutta korvakarkkia tarjolla.

Sylvaine - Morklagt: Tämä levy yllätti, Alcest-faneille pakollinen.”

-Spinebrain-

Remu and his Allstars - Viittä vaille kaks: Vuoden ensimmäisenä katsomani elokuvan, Tuntematon mestari, musiikkia. 

Leonard Cohen - You Want It Darker:  Cohen oli jo 82-vuotias julkaistessaan viimeisen, herrasmiehen tyylitajulla viimeistellyn, albuminsa lokakuussa 2016. 

Ebba Grön - 800°C: Enpä ole hetkeen muistanutkaan ruotsalaisuuttani. 

Tom Robinson Band - Right On Sister: tällä 70-luvun lopun Brittibändillä oli siis muitakin kuuntelukelpoisia kappaleita kuin 2-4-6-8 Motorway. 

Tasavallan Presidentti - I Love You Teddy Bear: Yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumi julkaistiin 1969

The Who - Black Widow’s Eyes: A kertoi Who:n julkaisevan tänä vuonna uuden levyn.  Edellinen, Endless Wire, julkaistiinkin vuonna 2006. Nykyään bändi on lähinnä Pete Townsendin projekti, solistinaan Roger Daltrey.”

-Yyte-

"Radiohead - III Wind: Taattua Radiopäätä. Tämä voisi olla ihan hyvin jollain vanhemmallakin levyllä. Hississä keskellä kaupungin melskettä. 

Bruce Springsteen - I'm on Fire: Miten tämä ajoittain kuulostaakin niin hyvältä. Ei saisi, koska se on Brucea. Verkkaisesti lipuvassa aamuruuhkassa.

Zombi - Pillars of the Dawn: Sopisi johonkin videopeliin. Digitaalisen kauhun tunnelma. Pimeässä olohuoneessa Ikari Warriorsia pelaten. 

Natalie Prass - Ship Go Down: Natalie toimii, miellyttävä ääni. Kahvilassa istuskellen. Esim. Koko päivän. 

Sydän, Sydän - Ensin täytyy laulaa laulunsa: Meitä odotetaan mullan alla -hengessä jyskyttävä kipale. Ehdottoman tarttuva. Bändikavereiden kanssa treenien tauolla.

Dream Theater - Erotomania: Klassikkoainesta. Instrumentaali-progea ysärin sydämestä. Joskus osasin nuo alkusoinnut ja se oli kova juttu. Seinäjoen Top-Soundissa vuonna 2001.

Vesta - 3.30: Vesta on ehdottomasti feattaaja ja coveroija. Ääni on hyvä. Kun joku kuitenkin laittaa sitä uuden Juice-leffan materiaalia, niin minä laitan tämän. Työhuoneessa klo 7:44.

Del the Funky Homosapien - The Glow: Vanhan liiton räppiä. Vaikkakin täysin uusi albumi. Mainioita bassokuvioita. Kuulokkeilla lumisateessa kävellen.

Omnium Gatherum - Gods Go First: OG on todella kova bändi genressään. Sitä vain unohtaa kuunnella. Suosittelen. Stratovarius-ikävän iskiessä."

-TooM-

Organ - Kundi meikkaa: Saarelan Mikon muistolle tämäkin. Konepoppia 80-luvun alusta.

KISS - Beth: Bänditreeneistä kertova biisi. Ne jotka ovat sellaisissa olleet, ehkä tietävät tunteen.

Jamie Walters - Hold On: Hyvä tunnelma ja kitara.

Juice Originals & Riku Nieminen - Viidestoista yö: Juicen bändeissä soittaneet näyttävät, miten yhtyeen kuuluu soittaa yhteen. Esimerkiksi Safka kuulostaa urkuineen aivan itseltään, vaikkei soita paljoakaan. Nieminen itsekin suoriutuu oikein kelvollisesti.

The Cranberries - Animal Instinct: Cranberriesiltä tuli uusi single ja sen innoittamana piti kuunnella tämä vanha hitti.

Pariisin Kevät - Pentti Holappa: Uuden vuoden myötä tähän bändiin tulee usein eksyttyä.”

-A-

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=dkAO0vBzRR2Qpx1ZBjQHgA[/embed]

tiistai 15. tammikuuta 2019

Toomion TOP200-biisit: 170. Gojira - The Art of Dying

Intro on sellainen, kuin se ottaisi kravatista kiinni ja laittaisi sen rattaiden väliin. Päätä siinä viedään.

Sanokaapa metallibändi, jonka sanoitukset eivät kuolemaa käsittelisi. Tässä varsinkin on jopa megadethmäisen ontto teksti. Sen voi varmaan osin laittaa ranskalaisuudenkin piikkiin. Ankeahan se on vieraalla kielellä...

Gojiran eduksi on kuitenkin maanläheinen soundi ja laulaja Duplantierin monisävyinen karjunta. Tämän kappaleen rytmistä löytyy se terä, joka sen kärkibiiseihin nostaa.

Keskikohdan mättö on rakenteeltaan jonkin verran tarttuva. Ihan satavarma korvamato koko loppuillaksi.

Gojira soi Töysän sivuteillä. Kun lunta on liikaa ja tekisi mutkissa mieli vetää käsijarrusta.

[embed]https://open.spotify.com/track/7iMQChXFK33TS49QWhE4tt?si=enGmZ7hNTVGgS03Had118A[/embed]

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=HTr7bqKHvgE[/embed]

perjantai 11. tammikuuta 2019

Viikon Aivoradio 2/2019

Suede - Flytipping: Ei uskoisi, että minä Sueden otan kuunteluun. Uusi levy on synkempi, ja siksi mielenkiintoinen.

Low - Fly: Low on ollut paljonkin kuuntelussa ja uusi levy on viime vuoden kärkipaikoilla. Kokonaisuus on, kuin kuuntelisi vähän taajuudelta sivussa olevaa radiota. On siellä silti hyvätkin hetkensä.

Purson - The Contract: Psykedeelisiä säveliä Briteistä. Näissä se alun bassokuvio, määrittää aika pitkälle fiiliksen koko kappaleesta.

Thanatopsis - Introit: Bucketheadin bändi. Ei ihan musiikkia, jollaista luulisi, mutta leppoisaa kuunneltavaa.

Brand New - Desert: Bändillä on tutustumisen arvoista tavaraa. Itsekin vielä haltuun ottamatta.

Clown Core - Hell: Kumma projekti ilmeisen kovilta muusikoilta. Rummut, syna, saksofoni ja bajamaja."

-T-

Jack The Lad - Time For Change: Lindisfarne hajosi 1973 kahtia. Alan Hull ja Ray Jackson perustivat uuden Lindisfarnen, kun taas Rod Clements, Simon Cowe ja Ray Laidlaw kasasivat  Jack The Lad yhtyeen. 

Paul McCartney - When the Wind is Blowing: Viikon Macca, lempeää tuulen huminaa vuodelta 1971. 

Mike & The Mechanics - Living Years: Totesin A:lle, että Genesis on tuottanut muutaman kovan artistin kuten Collins, Gabriel ja Hackett. Niin ja sitten Rutherford, jonka bändin suurin hitti tämä lienee. 

Tony Banks - The Lie: Tony Banks on Mike Rutherfordin lisäksi ainoa Genesiksen kokoonpanossa alusta alkaen mukana pysynyt bändin jäsen. Kosketinsoittaja on julkaissut myös kuusi sooloalbumia. Ensimmäisensä, A Curious Feeling, 1979

Anthony Philips - Which Way The Wind Blows: Philpis oli Genesiksen alkuperäinen kitaristi, joka erosi yhtyeestä sen toisen albumin, Trepass (1970), jälkeen.  Erottuaan yhtyeestä hän perehtyi klassiseen musiikkiin ja erityisesti kitaramusiikkiin, mutta myöskin Sibelius mainitaan. 

Steve Hackett - There Are Many Sides To The Night: Hackett ei ollut Genesiksen alkuperäisjäsen, mutta oli yhtyeen kitaristi vuodesta 1971-1977 soittaen mm. omilla suosikeillani Selling England by the Pound ja Lamp Lies Down On Broadway. 

Peter Gabriel - Down The Dolce Vita: Genesiksen perustajajäsen jätti yhtyeen 1975 lähtiäkseen soolouralle ensimmäisen oman albuminsa hän julkaisi 1977. Nimeä tällä ei ollut, mutta yleisesti tätä kutsutaan nimellä Car (kansikuvansa mukaan).”

-Yyte-

Skid Row - Youth Gone Wild: Tammikuun korvamatoja, joka jostain aina ui mieleen.

The Human League - Don’t You Want Me: Tästäkään ei tarvitse nähdä kuin biisin nimi, niin jo alkaa korvissa soida.

Jeff Tweedy - Having Been Is No Way to Be: Tweedyn uusi oli luotettavan laatutyötä. Ei liikaa mitään, mutta tyylikkäästi tehty. Hyviä sanoituksia kautta linjan.

Lana Del Rey - hope is a dangerous thing for woman like me to have - but i have it: Lanan albumi voi olla vuoden jokereita.

Jussi & The Boys - Valtatie 66: Vuoden ensimmäinen keikka olisi ohjelmassa huomenissa. Sieltä biisilistalta nostetaan tämä rokettirolli.”

-A-

Professor Black - I Am the Rock: Lemmyn muistolle hyvä Motörhead-henkinen rock-levy.”

-Spinebrain-

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=uiTlhnknTEW6C2QaSlvcBg[/embed]

perjantai 4. tammikuuta 2019

Aivoradio 1/2019

"Andrew Gold - Spooky, Scary Skeletons: Uusi vuosi käynnistyi Matias Kangas-keikalla, jossa kuultiin mm. tästä tehty suomennos.

Phil Collins - In the Air Tonight: Joulupukki toi Collinsin omaelämäkerran. Onhan tämä täydellinen pop-kappale.

Ville Valo & Agents - Ikkunaprinsessa: Toimii juuri niin hyvin kuin olettaa sopi. Pulliaiselta mielenkiintoista, päivitettyä kitaransoittoa.

Juice Leskinen Slam - Mies joka rakastaa itseään: Juice-elokuva ja Mika Sundqvist-kirja veivät tähän aikakauteen. XV yö-levyn helmiä.

Pate Mustajärvi - Ukkometso: Genressään parhaita."

-A-

Evergrey – The Phantom Letters: Evergreyhän sopii mihin vaan, varsinkin näin bänditreeniviikonloppuna.

Sara – Raskas: Kerrankin kappaleen nimi ja tunnelma kohtaavat. Lumisateiseen ajokeliin täydellistä.

NYOS – Harlem: Tästä oman bändin musiikkiin jollain tapaa verrattavaa metelöintiä.

VIRTA – On the Run: Vähän edellisen tapaan, mutta jazzimmin.

Ghost – Miasma: Olen tainnut tämän aiemminkin jakaa. Ei Ghost pelkkää markkinavoimien jylläystä ole, on siellä ihan soittotaitoakin.

Marianne Faithfull – The Gypsy Faerie Queen: Olisiko tämä soinut Ylen Kissankehdossa viitetekstillä ”kumpi on kiinnostavampi; laulajan vai laulun tarina?” Kuulostaa Nick Cavelta tämä kaveri tässä. Varmaan onkin.

Ihana Leijona – Rosebud: Nyt vasta älysin, että kyseessä on kitaristi Kämäräisen ”toinen minä”. Sometimes I Feel Like Screamin’ tässä paistaa, mutta hienosti tehtynä.

Fucked Up – House of Keys: Kummallinen levy on tämä. Kuunnelkaapa koko albumi ja määritelkää sen jälkeen genre, joka osuu jokaiseen biisiin.

Mark Knopfler – My Bacon Roll: Kuten on aiemminkin kerrottu, niin Mark se jaksaa räpeltää. Tässäkin kitaran soinnut tipahtelevat juuri sen oikean millisekuntimäärän myöhässä.

Tal Wilkenfeld – Under the Sun: Naisbasisti Australiasta. Hienostunut laulusoundi ja se Australian ”jokin”, joka sieltä tulevien kappaleissa aina on.”

-T-

"The Runaways - Cherry Bomb: Joan Jett ja Lita Ford samassa bändissä, joten jo se takaa tämän orkesterin energialatauksen.

Peter Framton - Do You Feel Like We Do (Framton Comes Alive!): Menestyksestään huolimatta Peter ei ehkä ole Suomessa kaikkein tunnetuimpia muusikoita.

Steve Perry - We’re Still Here: Steven kolmas sooloalbumi, Traces, julkaistiin viime vuoden lokakuussa. Edellisestä olikin vierähtänyt 24 vuotta. Tunneme hänet myös yhtyeestä nimeltä Journey.

Heart - Barracuda: Musiikkia mm. Charlien Enkelit -elokuvasta yhtyeeltä Heart keulakuvinaan sisarukset Ann ja Nancy Wilson.

Pekko Käppi - Ikuiset pahantekijät: Minulle entuudestaan tuntematonta, mutta ehdottoman kuuntelunarvoista musiikkia.

Traffic - Dream Gerrard: Yhtyeen seitsemänneltä albumilta When The Eagle Flies. Pitkä simppeli kappale, jossa kuitenkin on koukku kätkettynä."

-Yyte-

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=kVtXr7M_QWieQmJLjkJnvQ[/embed]