perjantai 8. maaliskuuta 2019

Viikon Aivoradio 10/2019

”Paul Brady - Light In The Dark: Lähestymme kevättä ja valon määrä lisääntyy - myös Lapissa. Paul Brady komppaa ilmiötä.

Patti Smith - Space Monkey: Harva pystyy näin vahvaan tulkintaan. Patti Smith eläytyminen on kokonaisvaltaista ja niin täydellistä.

Rigmor Gustafsson - The Light Years: Kun ajelee Suomen maanteitä ristiin rastiin, niin toki matkaseuraksi kannattaa ottaa kaunista, melodista, ruotsalaista musiikkia. Albumilta Come Home, joka julkaistiin 22.2

Climax Blues Band - Hands Of Time: Yhtye on perustettu 1969. Se myös julkaisi ensimmäisen albuminsa 1969. Albumeita on nyt parisenkymmentä, ja viimeisin on julkaistu vastikään tänä vuonna. Nykyisistä jäsenistä kukaan ei ollut perustamassa orkesteria, mutta enemmistö on ollut mukana 1980-luvun alusta.

The Royal Guardsmen - Snoopy Vs The Red Baroon: Maailman tunnetuin ilmataistelu, missä Ressu Koirankoppi Camelillaan (Moog Konttisen mukaan) kohtaa Parooni von Richthofenin.

Wigwam - Absalom: En muistanutkaan, että Rekku oli näin kova.”
Yyte

”Syu – Vorvados (albumi): Galneryuksen kitaristin sooloprojekti. Iloista, nopeaa ja ah, niin japanilaista poweria. Vierailevat laulajat tekevät levystä kiinnostavan kokonaisuuden.”
Spinebrain

”Freud, Marx, Engels & Jung - Isätön cowboy: Viikon biisi. Mikko Saarelan muistokonsertissa iskeytyi päähän. Melkoinen teksti ja ah, niin ihastuttavaa Saarelan riimin iskentää.

Hassisen kone - Tällä tiellä: Saarelan muistokonsertissa käväisi lavalla myös Jussi Kinnunen U-Bayoun basistina. Aiemmasta miehen bassotuotannosta tämä.

Loppuun kolme (3) biisiä tältä vuodelta ja Songpickrin soittolistalta. Ei sen kummempia saatesanoja, mutta nämä nousivat listalle syystä tai toisesta eilisiltana.

Big Thief - UFOF

Stereophonics - Chaos from the Top Down

Wild Rivers - Moving Target

Roy Orbison – Oh, Pretty Woman: Vielä lisäksi. Naistenpäivän kunniaksi.”
A

”Deafheaven – Night People: Hipsteribläkkistä. Tai jotain äärimetallia, mutta ei se kuitenkaan siltä kuulosta yhtään. Väsyneisiin ja aurinkoisiin iltapäiviin.

Disco Ensemble – Das Boot: Perjantai-meininki. Virtaa pitää olla. Sellaiseen puolikiireiseen perjantaiaamuun.

Uriah Heep – Bird of Pray: Erikoinen, mutta päähän jäävä sävellys. Byronin laulusuoritukset vähän haastavat, mutta toimii. Lumisateessa jossain Jäminkipohjassa.

Dimmu Borgir – I Am Sovereign: Dimmun teokset osaavat kyllä olla jylhiä nykyisellään. Soundit ovat kyllä pahuuden synkimmistä katedraaleista. Talvisille metsäteille.

CHVRCHES – Get Out: Täysin toiseen päähän. Helppoa ja taidokasta poppia. Kauppakeskuksen käytäville.

22 – CALL ME TRIMTAB: Djent-poppia tai jotain sellaista. Onpa sävellys tämäkin. Varmasti ihan kiva soitella. Bänditreenimatkalle sopivaa kampetta.

Sheryl Crow – Tomorrow Never Dies: Bond-teemaa. Tässä on jotain naisellista tähän naistenpäivän tuntumaan. Yöllisten seikkailujen alkuihin.

PJ Harvey – This Mess We’re In: PJ:n ja Thom Yorken duetto. Molemmat tunnistettavina tulkitsijoina. Perjantain alennusmyyntiruuhkaan.

Propagandhi – Things I Like: Nopeaa ja terävää punkia. Ei niin yksinkertaista, mutta hyvin piirtyy päiväksi sävelet mieleen. Energiatason nostoon.

Gojira – The Wild Healer: Gojirahan sopii aina. Siinä on jotain suomalaismetsien kylmyyttä ja maanläheisyyttä.”
-T

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=1mul3mKcQRaPxqHx0-zHVQ[/embed]

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Keikka-arvio: Eppu Normaali Mikko Saarelan muistokonsertissa Tavastialla 5.3.2019

Tammikuussa edesmennyttä Mikko Saarelaa muisteltiin eilen konsertin merkeissä Helsingin Tavastia-klubilla. Illan aikana lavalla nähtiin musiikkia useilta Saarelan kokoonpanoilta U-Bayousta Freud, Marx, Engels & Jung-tribuuttiin ja vierailipa valokeilassa myös fanipohjalta mukaan lähtenyt Kolmas Nainen. Illan pääaktina oli tietenkin Eppu Normaali, jonka tuotannossa Mikko Saarela vaikutti vuoteen 1981 saakka sitä yhtä 90-luvun poikkeamabiisiä lukuun ottamatta...

Eppujen setti oli luvattu olevan erikoiskattaus Saarelan aikaisia ralleja. Asiaan päästiinkin heti ensinumerossa Rääväsuita ei haluta Suomeen suoraan debyyttilevy Aknepopilta vuodelta 1978. Biisilista kulkikin tukevasti 70-luvulla. Toisena vuoron sai ikisuosikki Pidetään ikävää, joka on soinut ”normiseteissäkin” vielä viime vuosina. Kolmantena kuultiin yksi iltaman erikoisuuksista. James Dean (taas) oli Saarelan itsensä alunperin tulkitsema laulu, joka kuultiin alkuperäismiehityksellä esimerkiksi Ratinan juhlakeikalla vuonna 2016. Tällä kertaa Mikkoa solistina kuitenkin tuurasi Juha Torvinen, jonka laulua (tai ”laulua”, kuten Martti kappaletta alusti) ei järin usein kuulla. Ratkaisu istui sopivasti illan tunnelmaan ja varmasti myös sekä Saarelan että Eppujen huumorintajuun.

Settilistan osat 4-7 olivat syöksy esi-eppunormaalihistoriaan. Vahvasti country-sävytteiset kappaleet Rantsille omalle, Maitokuski-twist, Pispalaan ja Aku Ankka-twist olivat Saarelan ja Pantsen aikoinaan tekemiä ensimmäisiä biisikyhäelmiä, joita ei ole koskaan levytetty. Martti totesi Mikon viimeisiä toiveita olleen, että nuo kappaleet vielä äänitettäisiin. Mukavaa poljentoa.

Kamat lujilla ja Kaljanlanttauslaulu ovat kulkeneet myös silloin tällöin ”oikeidenkin” keikkojen ohjelmistossa, mutta niitä seurannut duo oli sellainen jota en ole aiemmin onnistunut itse näkemään keikalla. Sotilaallinen tyhjiö ponnistaa sekin avauslevyltä yli neljän vuosikymmenen takaa sisältäen melkoisen yleisöönmenevän kertosäkeen. Kitara ja kivääri meinasi lähdössään hieman tökätä, mutta liikkeelle päästyään oli iltaman parhaita vetäisyjä.

Kaksi viimeistä ennen encorea kuultua biisiä olivat sitten Marttia lainaten Saarelan neronleimauksia, Torvisen vielä lisätessä ”neronleimausten sarjassa”. Suomi-ilmiö ja Puhtoinen lähiöni ovat edelleen relevantteja, vaikka molempien ensijulkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Mahtavia lauluja!

Encoreen bändi saapui kahdella numerolla. Ensin kuultiin se yksi ”viiveellä” Saarelan kanssa tehty teos, eli vuosi vuodelta huikeampi Hipit rautaa. ”Miks kaikki kaunis on niin naiivia?”. Heti sen perään iskettiin Akun tehdas-levyn (1980) aloitusraita Vanha kellarissa valittaa, joka sekin oli itselle livenä ennen kuulematon. Hieno pari ja kontrasti olivat nämä kaksi. Jälkimmäisessä oli ihastuttava paahto.

Näiden jälkeen bändi häipyi lavalta, palaten kuitenkin vierailijoiden kera. Stagelle saapui joukko aiemmin illalla nähtyjä muusikoita, ja yhdessä tempaistiin konsertin päätteeksi tietenkin Njet njet. Pauli Hanhiniemikin kävi laulamassa yhden säkeistöllisen. Asiaankuuluva tunnelma.

Olipa musiikin juhlaa. Mikko Saarelan kädenjälki elää edelleen vahvasti laulujensa myötä.

Eppu Normaali @ Mikko Saarelan muistokonsertti, Tavastia-klubi, 5.3.2019

1. Rääväsuita ei haluta Suomeen

2. Pidetään ikävää

3. James Dean (taas) (Juha Torvinen, laulu)

4. Rantsille omalle

5. Maitokuski-twist

6. Pispalaan

7. Aku Ankka-twist

8. Kamat lujilla

9. Kaljanlanttauslaulu

10. Sotilaallinen tyhjiö (!)

11. Kitara ja kivääri (!)

12. Suomi-ilmiö

13. Puhtoinen lähiöni

14. Hipit rautaa

15. Vanha kellarissa valittaa

16. Njet njet

Videoita keikasta löytyy klikkaamalla tästä.