Tammikuussa edesmennyttä Mikko Saarelaa muisteltiin eilen konsertin merkeissä Helsingin Tavastia-klubilla. Illan aikana lavalla nähtiin musiikkia useilta Saarelan kokoonpanoilta U-Bayousta Freud, Marx, Engels & Jung-tribuuttiin ja vierailipa valokeilassa myös fanipohjalta mukaan lähtenyt Kolmas Nainen. Illan pääaktina oli tietenkin Eppu Normaali, jonka tuotannossa Mikko Saarela vaikutti vuoteen 1981 saakka sitä yhtä 90-luvun poikkeamabiisiä lukuun ottamatta...
Eppujen setti oli luvattu olevan erikoiskattaus Saarelan aikaisia ralleja. Asiaan päästiinkin heti ensinumerossa Rääväsuita ei haluta Suomeen suoraan debyyttilevy Aknepopilta vuodelta 1978. Biisilista kulkikin tukevasti 70-luvulla. Toisena vuoron sai ikisuosikki Pidetään ikävää, joka on soinut ”normiseteissäkin” vielä viime vuosina. Kolmantena kuultiin yksi iltaman erikoisuuksista. James Dean (taas) oli Saarelan itsensä alunperin tulkitsema laulu, joka kuultiin alkuperäismiehityksellä esimerkiksi Ratinan juhlakeikalla vuonna 2016. Tällä kertaa Mikkoa solistina kuitenkin tuurasi Juha Torvinen, jonka laulua (tai ”laulua”, kuten Martti kappaletta alusti) ei järin usein kuulla. Ratkaisu istui sopivasti illan tunnelmaan ja varmasti myös sekä Saarelan että Eppujen huumorintajuun.
Settilistan osat 4-7 olivat syöksy esi-eppunormaalihistoriaan. Vahvasti country-sävytteiset kappaleet Rantsille omalle, Maitokuski-twist, Pispalaan ja Aku Ankka-twist olivat Saarelan ja Pantsen aikoinaan tekemiä ensimmäisiä biisikyhäelmiä, joita ei ole koskaan levytetty. Martti totesi Mikon viimeisiä toiveita olleen, että nuo kappaleet vielä äänitettäisiin. Mukavaa poljentoa.
Kamat lujilla ja Kaljanlanttauslaulu ovat kulkeneet myös silloin tällöin ”oikeidenkin” keikkojen ohjelmistossa, mutta niitä seurannut duo oli sellainen jota en ole aiemmin onnistunut itse näkemään keikalla. Sotilaallinen tyhjiö ponnistaa sekin avauslevyltä yli neljän vuosikymmenen takaa sisältäen melkoisen yleisöönmenevän kertosäkeen. Kitara ja kivääri meinasi lähdössään hieman tökätä, mutta liikkeelle päästyään oli iltaman parhaita vetäisyjä.
Kaksi viimeistä ennen encorea kuultua biisiä olivat sitten Marttia lainaten Saarelan neronleimauksia, Torvisen vielä lisätessä ”neronleimausten sarjassa”. Suomi-ilmiö ja Puhtoinen lähiöni ovat edelleen relevantteja, vaikka molempien ensijulkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Mahtavia lauluja!
Encoreen bändi saapui kahdella numerolla. Ensin kuultiin se yksi ”viiveellä” Saarelan kanssa tehty teos, eli vuosi vuodelta huikeampi Hipit rautaa. ”Miks kaikki kaunis on niin naiivia?”. Heti sen perään iskettiin Akun tehdas-levyn (1980) aloitusraita Vanha kellarissa valittaa, joka sekin oli itselle livenä ennen kuulematon. Hieno pari ja kontrasti olivat nämä kaksi. Jälkimmäisessä oli ihastuttava paahto.
Näiden jälkeen bändi häipyi lavalta, palaten kuitenkin vierailijoiden kera. Stagelle saapui joukko aiemmin illalla nähtyjä muusikoita, ja yhdessä tempaistiin konsertin päätteeksi tietenkin Njet njet. Pauli Hanhiniemikin kävi laulamassa yhden säkeistöllisen. Asiaankuuluva tunnelma.
Olipa musiikin juhlaa. Mikko Saarelan kädenjälki elää edelleen vahvasti laulujensa myötä.
Eppu Normaali @ Mikko Saarelan muistokonsertti, Tavastia-klubi, 5.3.2019
1. Rääväsuita ei haluta Suomeen
2. Pidetään ikävää
3. James Dean (taas) (Juha Torvinen, laulu)
4. Rantsille omalle
5. Maitokuski-twist
6. Pispalaan
7. Aku Ankka-twist
8. Kamat lujilla
9. Kaljanlanttauslaulu
10. Sotilaallinen tyhjiö (!)
11. Kitara ja kivääri (!)
12. Suomi-ilmiö
13. Puhtoinen lähiöni
14. Hipit rautaa
15. Vanha kellarissa valittaa
16. Njet njet
Videoita keikasta löytyy klikkaamalla tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti