Toomion TOP200-biisit: 1. Queens of The Stone Age - Go With The Flow (2002)

 

Kun Songs for the Deaf ilmestyi, se ärsytti. Joku Hommen habituksessa ja koko bändin olemuksessa pisti silmään ja sieluun. Etoi jopa. 

Lopulta jouduin periaatteideni vastustuksesta huolimatta levyn ostamaan. Siitä sai syyttää Go With the Flowta ja sen videota. Tähän biisiin ja sen videoon peilautuu oma varhaisaikuisuuteni erityisen hyvin. 

Itsensä etsimistä, tulevaisuuden etsimistä. Kaikkea sitä, mistä kappaleessa lauletaan. Kaikkea sitä, mistä video kertoo. Koko vaihe oli elämässäni sen päiväistä kaaosta ja koheltamista, ettei paremmasta väliä. 

Itselleni se tuntui samalta kuin tämä kappale kuulostaa. Aika simppeliltä tavaralta, jossa mihinkään ei tarvitse tarttua pitkäksi aikaa. Kaiketi kaikilla on tuo vaihe jossain vaiheessa elämää. Tuolloin sitä tehtiin elämän tärkeimpiä ja tyhmimpiä päätöksiä. 

Tässä tunnelmassa, varsinkin videon kera, on jotain sellaista, minkä leikisti haluaisi kokea. Autoja, hulluutta, huumeita, naisia, vaaraa. Mutta mieluummin sen ottaa näin musiikin muodossa. 

Tällä yksinkertaisella sapluunalla piirrettiin jälki allekirjoittaneen pään sisään. Selkeää, mutta silti niin kovin äkkiväärää stoneria taitavasti soitettuna. Monimutkainen on saatu kuulostamaan yksinkertaiselta. Koukkuja ja jippoja on joka käänteessä, vaikkei niitä heti huomaa.

Tälläkin tarinalla on tekijänsä. Josh Homme on omanlaisensa häilyvä nero. Nick Olivieri kovan asenteen omaava sekopää ja muutkin ammattilaisia. Eikä unohdeta tällä levyllä rummuissa häärivää Dave Grohlia, joka on varmasti omaperäisempi rumpalina kuin biisintekijänä. Ja onhan miehellä ennestäänkin kokemusta räjähdysherkän eturintaman hallinnasta. 

Tämä on elämäni biisi, koska se vie varmasti, mutta kovakouraisesti elämäni siihen aikaan, missä kaikki oli mahdollista. Jos maassa olis rivat, niin noussut olisi. Maailma oli auki. Olisi voinut mennä vain virran mukana.

Olen 20 vuotta sanonut, että tämä on maailman paras biisi. Niin se on vieläkin. 

Toomion TOP200-biisit: 2. Sting - I Hung My Head (1996)

 

Tutustuin tähän kappaleeseen tarkasti vasta Johnny Cashin coveroinnin jälkeen. Sitä ennen Stingin sävellys ja on siitä outo hittibiisi, että kulkee 9/8-rytmillä. 

Tässä on maailman parhaat sanat. Pinta kertoo tarinan pojasta, joka sattuu ampumaan ratsastajan harjoitellessaan tähtäystään. Syvällä pohditaan hengenriistämisen voimaa, elämää ja kuolemaa sekä kohtaloa ja sen olemassa oloa. 

Sting on erikoinen hahmo. Hänellä luultavasti on halu tehdä pop rock -kappale, jossa on sellainen koukku, jota muut ei käytä. Tässä se on erikoinen tahtilaji positiivisen äänimaailman kera, mutta synkillä sanoilla. 

Tämä on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana tosi tärkeäksi kappaleeksi. Pidän. 

Toomion TOP200-biisit: 3. Dire Straits - Sultans of Swing (1978)

 

Pikkupoikana ärsytti suunnattomasti, että kappale radiossa leikattiin ennen lopun sooloa. 

Mark Knopflerin säveltämä ja sanoittama laulu sai alkunsa, kun Knopfler oli nähnyt pienen jazz-yhtyeen keikan. Yleisöä ei ollut nimeksikään ja paikkakin puolikämäinen. Silti bändi oli esitellyt itsensä ”swingin sulttaaneiksi”. Knopfler piti kontrastista. 

Knopflerin mukaan monet kappaleen kitarakuvioista ovat äänitystilanteessa improvisoituja. Noista improvisaatioista tuli kuitenkin osa pakollista ”räpellystä”, joka tuli joka kerta soittaa samaan tapaan. 

Olen pohtinut paljon, onko tuo kitara se kappaleen juttu. Vai se soolo? vai onko se Pick Withers rummuissa? Vai onko se kuitenkin Sanoitus, jossa guitar Georgen soinnut kuullaan myös oikeasti?

Se on kuitenkin kliseisesti se kokonaisuus. En ole päässyt muuhun tulokseen. 

Siellä 4.10-4.30 kohdilla on biisin paras kohta, joka muuttaa hetkellisesti biisin luonnetta. Koko bändi taipuu siihen jazzinomaisesti, hiukan ojan puolelta, mutta tiellä pysyen. 

Olen yrittänyt kappaletta harjoitella rummuilla. Ei onnistu vielä. Tarvitsee jokusen vuoden. Vaikka olen tämän tuhat ja taas tuhat kertaa soittaessani kuullut, ei kyllästytä. Ja tuskin se niin tekee koskaan. 

Toomion TOP200-biisit: 4. Alice Cooper - Poison (1989)

 

Olin aika pieni poika, kun tämä tuli Levyraadissa. Hämähäkkiteema, varjoina soittavat miehet ja vähän pelottavan näköinen laulaja vangitsi katseen. Raskaampi musiikki oli jo tuolloin ”jännä juttu”, joten korvatkin oli viety. Kun jo silloin kauniiksi ymmärretty nainen asteli sisään kulki jotain koko vartalon läpi. 

Kappaleessa kuuluu Desmond Child. Jotenkin tuotanto on tuore vielä kolme vuosikymmentä myöhemminkin. Miksaus on erittäin hyvin onnistunut, eikä mikään rasita korvia. 

Poisonissa on saavutettu joku värähtelyn taso, joka toimii vuodesta toiseen ja kelle vain. Tyttäreni tykkää kappaleesta, eikä se isäänikään häiritse. Alice Cooper on vakuuttava ja persoonallinen, mutta ei ylimielinen. 

Pidän tätä kappaletta jonkinlaisen ensimmäisen seksuaalisuuden pisaran nuolaisuna. Ei ihan tiedä, että mitä tarkoittaa, mutta jokin vetää puoleensa. Myrkyn lailla

Toomion TOP200-biisit: 5. Porcupine Tree - Trains (2002)

 

Jos miettii progressiivisen rockin peruselementtejä, niin tässä kappaleessa ne ovat ehkä parhaiten kohdillaan.

Soundit, miksaus ja kaikki ovat tasan tarkkaan siellä missä pitää. Jopa se kympin kappaleelle välttämätön, vähän ärsyttävä kohta. Toki tuo 20 vuotta tekee tuotannon osalta tehtävänsä, mutta tätä se oli vuonna 2002. 

Rytmiryhmän hoitaessa taustatyön kiitettävästi tekee sen myös Wilsonin hempeä laulu. Sen hiukan häiritsevän läpytyksen jälkeen tullaan takaisin kertosäkeeseen hienolla liu’ulla.

Kappaleen lyriikat kertovat kauniisti junista, jotka monelle kuvaavat matkaa, aikaa, paikkaa, yksinoloa, muutosta. 

Wilsonin sanoitukset ovat välillä osittain naiiveja, mutta Trainsin toinen säkeistö on maaginen.

”A 60 ton angel falls to the earth
A pile of old metal, a radiant blur
Scars in the country, the summer and her”

Trainsin soidessa käsistä lipeävänä loppukesän iltana, on Suomen luonto kauneimmillaan.

Toomion TOP200-biisit: 6. Pyhimys & Saimaa - Olen odottanut kärsivällisesti (2019)

 

Jos kappaleessa puhuu kasvain ja “sitä jotain” odottava ihminen, sen lisäksi, että tuotanto on aivan päättömän hyvä, on joku mennyt maaliin. Tässä on. 

Hiukan aluksi hirvitti se, että räppäri nyt tulee Saimaan solistiksi. Pyhimys oli jo ennestään tuttu, eikä sieltä kamalasta Elastisen päästä. 

Jäsen A:n kanssa taidettiin Joensuu Runille hakea PA-vehkeitä, kun tätä ensi kertaa kuunneltiin. Autossa oli tuotannon edessä hiljaisia poikia. 

Tässä sanoma menee syvälle tällaisen entisen sairauskammoisen sieluun. Ja Mikkolan Mattilan Mikon Mattia pitää kyllä yhä syvempään kumartaa. 

Elämän tarkoituksen pohdintaan.

Toomion TOP200-biisit: 7. Smashing Pumpkins - Disarm (1993)

 

Olen jo aiemminkin todennut, että Smashing Pumpkins ei lähtenyt teininä. Olin mieluummin punk- ja hevikuuntelija. Sitten tuli aikuisuus ja sen vastuut. Alkoi ”smässäritkin” kiinnostaamaan.

Corganin biisinkirjoitustaito on ihailtava. Narisevaan ja naukuvaan ääneen voi nojata, eikä sitä häpeillä vaan käytetään instrumenttina. Suvannot ja nostatukset ovat tyylikkäitä, ei päälleliimattuja.

Disarmin sanoissa on tuskaa lapsuudesta ja sen liiallisesta lyhyydestä, johon syyllisiä olivat Corganin väkivaltaisetkin vanhemmat.

Itse kuuntelen sitä kuvauksena siitä, kuinka ihmiselle realisoituu se, ettei ikuiseksi oletettu parisuhde olekaan sitä, eikä täydelliseksi oletettu kumppani olekaan sitä.

Koskettava kappale, jossa on sellaista tuskaa, jota aikuisena muistelee teinien kokevan.

Syntyjen syvien miettimisen ääniraidaksi.

Toomion TOP200-biisit: 8. Oceansize - Ornament/The Last Wrongs (2006)

 

Monelle outo, mutta monelle tutustumisen arvoinen bändi, joka lakkasi olemasta erään Varsovan keikan jälkeen. Kun tallenteita katsoo tuolta keikalta, voi syynkin ymmärtää. 

Bändi avautui itselleni vuoden 2008 Ilosaarirockissa. Tällä bändillä on ollut tähän mennessä hienoimmat näkemäni lavakoreografiat. 

Tuo keikka loppui tähän kappaleeseen, joka on rakennettu oikein tyylikkäästi. Niin soitto kuin laulukin palvelevat kokonaisuutta säilyttäen silti progressiivisen otteen. 

Pidän progemusiikista silloin, kun siinä on ajatusta eikä vain päämäärätöntä sekoilua. Tässä on tuota ensimmäistä hyvin paljon. Tässä on lopun kauneudesta huolimatta myös sellainen surullinen maailmanlopun fiilis.

Niihin hetkiin, kun haluan herättää soittamisen ilon. 

Toomion TOP200-biisit: 9. Pink Floyd - Shine on You Crazy Diamond, pt. 1-5 (1975)

 

The Dark Side of the Moonin jälkeen Kitaristi Dave Gilmour olisi halunnut kehittää jo olemassaolevia kappaleita ja rumpali Nick Mason oli henkisesti jumissa kariutuvan avioliittonsa takia. Roger Waters piti kuitenkin (onneksi) ohjaksia käsissä ja luonnosteli uuden albumin konseptin, jossa kritisoitiin vallitsevaa musiikkibisnestä sekä muisteltiin mielenkirkkautensa menettänyttä Syd Barrettia.  

Albumin nauhoitusten ollessa käynnissä, käveli studioon ylipainoinen mies muovipussi kädessään. Kukaan ei tuntenut miestä aluksi. Sitten bändi tajusi, että kyseessä on Syd Barrett. Tapahtuma oli tunteellinen bändin jäsenille, mutta kaikki olivat sitä mieltä, ettei Barrett ollut normaali. Hänen on kerrottu kuitenkin kommentoineen bändin sillä hetkellä harjoittelemaa Shine On You Crazy Diamondia vanhanaikaiseksi.  

Shine on You Crazy Diamond mahtava kappale, vaikka mittaa onkin nykymaailmaan hirvittävästi. Se on täynnä niitä elementtejä, joita Pink Floyd parhaimmillaan tarjoilee. Tajuntaan tarraavia blues-voittoisia kitaramelodioita, psykedeliaan taipuvia efektejä ja kantaaottavia sanoituksia. Siinä myös kuuluu yhtyeen huoli entisestä bändikaveristaan. 

Tällä kappaleella voi rauhoittua. 

Toomion TOP200-biisit: 10. Type O Negative - Red Water (Christmas Mourning) (1996)

 

En ole synkkämielinen mies, eikä minua pelotakaan, melankolia toimii. Niinä elämän matalina hetkinä toimii synkkyyskin ja silloin on Type O Negative paikallaan.

Kappaleen tempo on niin hidas, että se voisi soida hautajaisissa. Nimensä veroisesti kappale sisältää jotain jouluista. Kulkusten helinää ja joulupallojen putoamisia.

Tämä biisi kertoo läheisten menettämisestä. Peterin ja Joshin elämästä katosi tuohon aikaan paljon läheisiä ihmisiä. Seuraava lausepari saa veren hyytymään:

”My tables been set for but seven, just last year I dined with eleven.”

Jo pitkään minun joulunalusbiisinä on ollut Red Water (Christmas Mourning). Synkkääkin synkempi, jopa raastava.

Toomion TOP200-biisit: Pitää nuolaista ennen kuin loput tippuu

 

Niin se vaan tämäkin lista saavuttaa huipennuksensa. Huipentuuko se nyt muille kuin minulle, on tietysti ihan relevantti kysymys.

Olen tätä kärkeä pyöritellyt sen pari vuotta. Voisi sanoa, että TOP20 on vaihtanut järjestystä usein. TOP10 silloin tällöin. TOP4 on ollut vaikea. Se ei tuntunut ihan hyvältä pitkään aikaan, mutta kuukausi sitten se loksahti. Nyt olen siihen tyytyväinen.

Kyllä loppu on minut tunteville tuttuja kappaleita täysi, mutta ei ne mitään ilmiselviä klassikoita ole. Kaikki ainakaan.

Ehkä itseänikin yllättää listassa se, että kärjessä ei kuitenkaan tyylillisesti ole sitä musiikkigenreä, mitä eniten kuuntelen.

Ensi viikolla tämä kärki alkaa paljastumaan. Ja sen se olisi tehnyt ilman tätä tyhjänpäiväistä kirjoitustakin.

LISTA TÄHÄN ASTI:

10. The Who - Baba O'Riley

11. Topi Sorsakoski & Agents - Kuin Yö

12. Devin Townsend - Kingdom

13. Kingston Wall - The Real Thing

14. Helloween - Push

15. Devin Townsend - Earth Day

16. Toto - Africa

17. Lana Del Rey - Venice Bitch

18. Topi Sorsakoski & Agents - On Kesäyö

19. Leprous - The Valley

20. Rainbow - Tarot Woman

21. Pearl Jam - Sirens

22. Topi Sorsakoski & Agents - Kirje

23. Queen - A Winter's Tale

24. Eppu Normaali - Hipit Rautaa

25. Queen - Innuendo

26. Sydän, Sydän - Ensin täytyy laulaa laulunsa

27. Blind Guardian - Imaginations From The Otherside

28. Rauli Badding Somerjoki - Tähdet, Tähdet

29. Ozzy Osborne - Perry Mason

30. Topi Sorsakoski & Agents - Tyhjää

31. Kuusumun Profeetta - Ei aurinko milloinkaan laske

32. Jean Sibelius - Finlandia op. 26

33. Topi Sorsakoski & Agents - Vihreät Niityt

34. Nick Drake - Things Behind the Sun

35. Chris Cornell - You Know My Name

36. Devin Townsend - Nobody's Here

37. Porcupine Tree - Arriving Somewhere but not Here

38. Jimi Hendrix Experience - All Along The Wathctower

39. Stam1na - Viisi Laukausta Päähän

40. Dave Lindholm - Pieni ja Hento Ote

41. Queen - The Show Must Go On

42. Alice In Chains - Dont Follow

43. Devin Townsend - Deep Peace

44. Stam1na - Merestä Maalle

45. Aerosmith - Janie got a Gun

46. Miljoonasade - Olkinainen

47. Guns N' Roses - Welcome to the Jungle

48. Kula Shaker - Hush

49. Antimatter - Everything You Know Is Wrong

50. Edu Kettunen - Autioilla Rannoilla

51. Pearl Jam - Nothingman

52. Saimaa - Le Mistral

53. Stam1na - Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen

54. Juha Vainio & Hyvän Tuulen Laulajat - Vanhojapoikia Viiksekkäitä

55. Leevi & the Leavings - Teuvo, Maanteiden Kuningas

56. Queens of the Stone Age - The Sky Is Fallin'

57. Jimi Hendrix Experience - Hey Joe

58. Opeth - Windowpane

59. Cog - What If?

60. Sharon Van Etten - The End of the World

61. Julie London - Fly Me To The Moon

62. Judas Priest - Hard As Iron

63. Queens of the Stone Age - Everybody Knows That You Are Insane

64. Gregory Porter - Painted on Canvas

65. Helloween - The Departed (the sun is going down)

66. Devin Townsend Project - Terminal

67. J. Karjalainen - Mennyt Mies

68. Angra - Heroes of Sand

69. J.Karjalainen - Villejä Lupiineja

70. Radiohead - All I Need

71. Billy Idol - White Wedding

72. Cynic - True Hallucination Speak

73. Smashing Pumpkins - Soots and stars

74. Porcupine Tree - The Creator Has A Mastertape

75. Opeth - Grand Conjuration

76. Opeth - Ghost of Perdition

77. Eppu Normaali - Arkussa Vainaan

78. Devin Townsend - Deadhead

79. judas priest - ram it down

80. Between the Buried and Me - Three of a Perfect Pair

81. Michael Jackson - Beat It

82. Topi & Agents - Kaksi Kitaraa

83. Mastodon - Sparrow

84. Pink Floyd - Comfortably Numb

85. Mastodon - Jaguar God

86. Black Sabbath - Immaculate Deception

87. Spidergawd - Is this Love?

88. Symphony X - Evolution (The Grand Design)

89. Type O Negative - Wolf Moon

90. Youssu N'dour & Neneh Cherry - 7 Seconds

91. Arcane Roots - Off the Floor

92. Blind Guardian - Blood Tears

93. Dream Theater - Space Dye-Vest

94. Judas Priest - Blood Red Skies

95. Katatonia - Soil's song

96. kolmas nainen - En Oo Kuullut Mitään

97. A Perfect Circle - Let's Have A War

98. Evergrey - Watching the skies

99. Michael Sembello - Maniac

100. Opeth - The Drapery Falls

101. Queens of the Stone Age - I Appear Missing

102. Pariisin kevät - Pyykkipäivä

103. Mikko Kilkkinen - Soittakaa lujempaa

104. Dimmu Borgir - Progenies of the Great Apocalypse

105. Aerosmith - Livin' on the Edge

106. Type O Negative - Nettie

107. Sting - Englishman in New York

108. Crash Test Dummies - Mmmmm mmmmm mmmm

109. Black Country Communion - One Last Soul

110. David Bowie - Space Oddity

111. Tenhi - Yötä

112. Vesa-Matti Loiri - Kun mä rupesin ryyppäämään

113. Michael Kiwanuka - Tell me a Tale

114. Johnny Cash - Hurt

115. Queen - Who Wants to Live Forever

116. Alice In Chains - Man in the box

117. Leevi & the Leavings - Jos Helsinki on kaunis

118. Kolmas Nainen - Paskanhajua

119. Edu Kettunen - 69-Scania

120. Faith No More - I Started a Joke

121. Edu Kettunen - Lentäjän Poika

122. Pepe & Saimaa - Lyhyenä Hetkenä

123. Eppu Normaali - Kun Olet Poissa

124. Symphony X - Death of Balance / Lacrymosa

125. For the imperium - breathing live in you

126. System Of A Down - Toxicity

127. Therapy? - Diane

128. Marzi Nyman - Solutasolla

129. Roy Orbison - She's a mystery to me

130. Radiohead - Climbing Up The Walls

131. Prince - Purple Rain

132. Ihana Leijona - Rosebud

133. Dire Straits - Calling Elvis

134. Blind Guardian - Another Holy War

135. Stam1na - Sananen Lihasta

136. Dimhav - Boreal Ascent

137. The Connells - 74-'75

138. Devin Townsend - Namaste

139. Gov't Mule - Bad Little Doggie

140. Leprous - the cloak

141. Matthew Good Band - Advertising on Police Cars

142. The Doors - Break on Throug (to the Other Side)

143. Queen - I'm Going Slightly Mad

144. Glen Hansard & Marketa Iglova - When Your Mind's Made Up

145. Lulu - Man with the golden gun

146. Saimaa - Per Vers, Runoilija

147. Evergrey - Blackened Dawn

148. Type O Negative - Anesthesia

149. John Williams - Imperial March

150. Type O Negative - Love You To Death

151. Sting - The Hounds of Winter

152. Coldplay - Politik

153. Smashing Pumpkins - Tonigh, Tonight

154. Red Hot Chili Peppers - Parallel Universe

155. Antero Lindgren - Snake and the Devil's Arm

156. Shirley Bassey - Moonraker

157. Spacehog - In the Meantime

158. Kaseva - Tyhjää

159. Liam Lynch - United States of Whatever

160. Stanley Myers - Cavatina

161. Deep Purple - Sometimes I Feel Like Screaming

162. Queen - Bohemian Rhapsody

163. Rufus Wainwright - Do I Dissapoint You

164. Tapio Rautavaara - Päivänsäde ja Menninkäinen

165. Radiohead - Pyramid Song

166. Govt Mule - Blind man in the dark

167. The Cranberries - Salvation

168. R.E.M. - Man on the moon

169. Type O Negative - Black no 1.

170. Cairo - Angels and Rage

171. Gojira - The Art of Dying

172. Midlake - Acts of Man

173. Circle  - Vaellus

174. AC/DC  - T.N.T.

175. Rockin' Da North - Kingsize

176. Soilwork - As We Speak

177. Rauli Badding Somerjoki - Valot

178. Opeth - Deliverance

179. Opeth - The Lotus Eater

180. Mr. Bungle - Goodbye Sober Day

181. Deftones - Minerva

182. The Who - Wont get fooled again

183. Radiohead - Karma Police

184. Queen - Stone Cold Crazy

185. Leevi & the Leavings - Olipa Kerran Ihminen

186. Juice Leskinen Grand Slam - Norjalainen Villapaita

187. The Moody Blues - Nights in White Satin

188. Rezno Seress - Szomoru Vasarnap

189. Ennio Morricone - Man with a Harmonica

190. Luciano Pavarotti - Ave Maria

191. Aerosmith - Dream On

192. Queen - Headlong

193. Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät - Valo Yössä (Twist)

194. Outkast - Ms. Jackson

195. Devin Townsend - Truth

196. Simon & Garfunkel - The Sound of Silence

197. Prodigy - Voodoo People

198. AC/DC  - Thunderstruck

199. Uriah Heep - July Morning

200. Rolling stones - Paint it black

Toomion TOP200-biisit: 11. The Who - Baba O'Riley (1971)

 

Who’s Next on yksi maailman parhaista albumeista. Suuren yleisön mielestä. Eikä se nyt ihan suotta näin olekaan. Albumin hitit ovat sellaisia, että rockia kuunnellut ei ole niiltä voinut mitenkään välttyä. 

Tällä albumilla The Who oli toipumassa rock-ooppera Tommysta, Moon veti huumeita ja Townsendh viunaa. Sieltä kuitenkin kaavittiin jälkimmäisen raitistumisen jälkeen sellainen albumi, että oksat pois. Who’s Nextilla ovat pääosassa kovat riffit ja sävellykset, mutta myös A.R.P.-syntetisaattori.

Levyn aloitusbiisi menee edellisen kanssa klassikkosarjaan. Siellä kuullaan viulua ja itämaisia sävyjä. Kummallista synaloopia ja Moonin tarkkaa soittoa. Kaikkea erikoista siis.

Minulle Baba O’Riley on nimenomaan CSI:n juttu. Muistan, kun mietin että ”mitäs helvettiä se tämä on!?!" Pidän Moonia parhaimmillaan aivan älyttömän kovana rumpalina. Moonhan ei juuri peltejä käyttänyt ja se on ovelaa jos mikä. Tässä Daltreykin vetää kyllä aivan elämänsä huokuja keuhkoistaan. 

Parhaimmillaan The Who on aivan käsittämätön. Tästä biisistä tulee aina sellainen ”kyllä kaikki kuitenkin onnistuu” -fiilis. 

Toomion Top200-biisit: 12. Topi Sorsakoski & Agents - Kuin yö (1988)

 

Unchained Melody, kuten se alkuperäinen nimi kuuluu. Sävellys on jo vuodelta 1955, mutta minulle se on tiensä löytänyt vasta 1980-luvun lopulla. 

Topin versio on äänityksen jollain tapaa viimeistelemätön. Joku siinä laahaa ja joku on nokillaan. Toisaalta Topin laulu on sitä aina, mutta tässä erityisesti. Ja se tekeekin tästä inhimillisen. Virherttömyyshän harvoin on täydellistä. Ei se ainakaan kosketa. 

Topi lauloi tämän Hotelli Mesikämmenessä joskus 2000-luvun alussa ja velipoika laivakaraokessa matkalla Coldplayn keikalle. Nämä ovat jääneet mieleen. 

Hieno, monitahoinen kappale. 

Toomion Top200-biisit: 13. Devin Townsend – Kingdom (2001)

 

Kai Devin itsekin Kingdomista jonkin verran tykkää, koska on sen uudelleen levyttänyt Epicloudille. Tämä alkuperäinen on vaan kovin paljon parempi versio. Tässä on enemmän hiomatonta särmää.

Ostin Physicist-levyn kannen perusteella. Luulin että se on Yngwie-tyylistä kitaran niplaamista. En uskonut sen muuta olevankaan, koska esiintyjänä oli pelkkä miehen nimi.

Tuotantoa ihmeteltiin. ”Mitä tämä on?” ”Miksi laulu on miksattu noin alas?” Jotain taisi silti päässä vinksahtaa, ihan koko Alavuden remmillä.

Pahoin pelkään, ettei tällaista musiikillista ”mitä helvettiä?!?”-elämystä enää itse voi kokea. Jotain niin suuntaa muuttavaa Devin sai Physicistillä aikaan. Jonkun hetken piti kuitenkin tätäkin musiikkia pureskella, ennen kuin silloiset progeteinit hyväksyivät soittajien kovuuden.

Koko levy on hullua tykitystä, mutta tämä biisi ehkä se niistä kovin. Introsta alkaen mennään kovaa, vaikka tempo ei olekaan mikään mieletön. 

Kingdomissa on monta erinomaista yksityiskohtaa. Esimerkiksi sen raivokkaan säkeistön taustalla toimivat rummut. Kannattaa myös kuunnella 1.15 alkavan säkeistön välissä oleva pieni, mutta helvetin tärkeä isku kupuun. Tuotannollista nerokkuutta.  

Lyyrisestikin Devin on mahtava. On varmasti vedetty sun mitä mämmiä, mutta Juicen sanoin: ”Vain homot, hullut ja huumeidenkäyttäjät osaavat tehdä musiikkia, joka muistetaan.” Homo Devin ei kaiketi ole, mutta kahta viimeistä on vaikea kieltää.

Oletan, että Kingdom-nimessä viitataan löyhästi Isä Meidän -rukouksen ”thy kingdom come”-lausahdukseen, joka tarkoittaa tulkitsijasta riippuen maailmanloppua, ajanloppua, kuolemaa tai tuonpuoleista.

Physicistin aikoina D oli henkisesti aika rajoilla. Ja kaikkia sen ajan tekstejä leimaakin erittäin vahva itsensä etsiminen.

”O.K., I know I missed it.
The point I mean. I missed it.”

Siinä on sitä konkretiaa, tai tarttumapintaa, mitä jollain tavalla pitää sanoissa olla. Muuten ote lipeää.

Meininkiä on, legendaarisuuttakin on. Perhana, pitäisikö tämän olla korkeammalla? 

”Fire it up!”

Toomion Top200-biisit: 14. Kingston Wall - The Real Thing (1994)

 

Kappaleen jälkeen voisi laittaa yhtäsuuruusmerkin, jonka jälkeen lukisi bändimme rumpali, Alavus, pimeä huone, saksofoni.

Rumpaliimme kun tutustuin, niin väkisin tutustuin myös Kingston Walliin. Muistaakseni kitaristimme oli joskus näitä kirjastosta lainannut, mutta ei se siinä vaiheessa vielä lähtenyt. Sienet tulivat kuuntelukuvioihin vasta myöhemmin.

Kappale alkaa hennolla itämaa-introlla. Fade in toimii harvoin, mutta kyllä se tässä makaa ihan omalla alustallaan. Soittotaito kyseisessä bändissä oli huikea, ellei jopa aikansa parasta. Kuoppishan soittelee edelleen. 

Kitarariffi, jolla kappale syntikkahuminan jälkeen alkaa on erittäin tehokkaasti päähän jäävä. Kappaleessa on muutenkin soundillisesti onnistuttu ottamaan synteesiäänistä tarpeellinen irti. Voi olla, että osa äänimaailmasta on kitaraefektiä, mutta perustavanlaatuista sieni-phaseria sieltä löytyy.

Sävellyksenä tämä on teos. Päätösraita teemalevylle ja legendan mukaan Wallin joutsenlaulu. Aluksi en voinut sietää kappaleen niin kutsuttua kertosäettä. Se rikkoi kappaleen flown. Mutta nykyään se on niin, että sitä ja saksofonisooloa nimenomaan odottaa. Kun kertosäe pitkien soolojen jälkeen taas lähtee, on pankki räjäytetty ja rahat viety.

Sanoitus on parisuhdeteeman pohjalle vietyä maailmankaikkeuden ja luonnon analyysia. Tai niin minä sen näen. Levyn booklet sisältää sellaisia monimerkityksillisiä kielikuvia, että onko kaikilla edes tarkoitus olla muuta kuin hämäämässä. Itsemurhaviestiä tästä pitää kyllä ihan tosissaan etsiä.

Tunnelmaa on. En osaa sitä kuvailla, mutta testatkaa: pimeä huone, volat kovalle, lattialle makaamaan. Löytää tiensä aivoihin, sen lupaan.

Legendaarisia biisejä on paljon. Tämä on pelkän legendaarisuuden kärkipäässä.

Toomion TOP200-biisit: 15. Helloween - Push (1998)

 

Lukion laskettelureissu tehtiin ison maailman malliin Lapuan Simpsiölle. Kaverilla oli tämä levy mukana ja sepä jostain syystä laitettiin soimaan koko bussilliselle. Musiikki jäi päähän. Seuraavan kerran sain kosketuksen bändiin armeijassa, kun kurssikaverini lainasi tämän(kin) levyn ajankuluksi varuskuntasairaalassa makaavalle potilaalle. Ja hyvin se aika kuunnellessa kuluikin.

Kappale käynnistyy täydellisenä vastakohtana albumin introlla. Alun pysäytettyjä pelliniskuja olen monesti ääneenkin ihaillut.

Kitarasooloihin on miksaus onnistunut niin mainiosti, että sävelkään ei jää kuulematta. Roland Grapow ja Michael Weikath olivat soolokitarakaksikkona parhaimmillaan maailman parhaita. Uli Kuschin nostan suoraviivaisena metallirumpalina aika korkealle. Laulaja Andi Deris on mielestäni aina ollut parempi kuin Michael Kiske. Deriksellä on enemmän munaa.

Vaikea sanoa olisiko tämä itselleni niin kova juttu, jos olisin Helloween-kauteni alkanut jo Kisken aikana.

Tämä kannattaa kuunnella musiikkina tai metallina, ei power metallina.