Toomion TOP200-biisit: 147. Evergrey - Blackened Dawn (1998)

Tämähän löytyi legenraadiselta Progen Heartilta. Kerrottakoon tässä, että Progen Heart oli ensimmäinen itse poltettu cd, joka sisälsi netistä imuroituja, sekalaisia proge-viisuja pirun huonolaatuisina. Tällä biisillä tuo kyseinen kokoelma alkoi. Sanoisin, että kyseessä on jopa ensimmäinen ladattu mp3 minun historiassa. Varmaan on. Tai itse asiassa taisi olla wma-tiedosto.

Evergrey ja Blackened Dawn oli jotain täysin erilaista mihin olimme tottuneet. Tummaa, rouhealla äänellä laulettua, ruotsalaista proge-metallia. Biisi löytyy Dark Discovery -levyltä, joka on kova sekin. 

Tom S. Englund on minun mitta-asteikolla kärkipään metallilaulajia. Enpä tiedä, vaikka joskus tekisi jonkun top-listan laulajista. Jos teen, niin melko ylhäällä mies on. Sen lisäksi, että Tomppa on kova laulumies, on hän kuulemma myös helvetin mukava jätkä. Näiden ominaisuuksien kyljessä onnistuu tuo säveltäminenkin. 

Blackened Dawnilla on tumma tunnelma. Kuten kuuluukin. Siinähän Evergrey on aina onnistunut. Tunnelmien luonnissa. Edelleen mahtava jytyytys.

Viikon Aivoradio 26/2020

T

Goldfrapp - Lovely Head: Jotenkin on mahdotonta uskoa, miten tällaiset soundit on keksitty jo vuonna 2000? 

Cynic - True Hallucination Speak: Kaikkien djent-bändien esi-isä, jolle ne kaikki edelleen saavat kumartaa ja syvään. 

UNKLE - Reign: UNKLE jää suotta unhoon usein, vaikkei siellä kauheasti ole huonoja levyjä. Tämäkin kappale vuodelta 2003 ja toimii! 

Zero Hour - Stratagem: Nauhaton basso raikaa ja outoja rytmejä täynnä. Armeijan jälkeisessä "kaikki musiikki tänne nyt" -huumassa ostettua. 

Riverside - Acid Rain: Riversiden äänimaailma hivelee aina. 

Rufus Wainwright - Who Are You New York?: Rufus on enemmän bändiartisti, mutta tämä äidilleen osoittama pianolevykin osoittaa hyviä hetkiä. 

Vulture Industries - Deeper: Random-biisi jostain. 

Billie Holiday - The Man I Love: Viikon jazzstandardi sinne päin laulettuna. 

Type O Negative - Anesthesia: Viikon top200-biisejä. Menee tämä kesälläkin. 

Tomahawk - Sun Dance: Pattonin inkkarimusiikkia. Mukavia rytmejä.

SPINEBRAIN

Violent Hammer - Riders Of The Wasteland: Ulkomaisen median suosittelemana törmäsin tähän Kuusamon ylpeyteen tällä viikolla. Death metal-piireissä kuuluista "mätä" termi sopii hyvin bändiin ja koko levyllinen on sitä itseään: kovaa mätää suoraan sieltä kaivon pohjalta. Vahva suositus alan harrastajille. 

King Witch - Body Of Light: I think it was an email on this release that caught my attention and I decided to check them out. Strong heavy doom vibe going on here and the female vocals remind of Jex Thoth...in a good way. The entire album is worth listening if you liked this tune. 

Purtenance - Under the Pyre of Enlightenment: Nokian death metal -ylpeys ei hyydy vaan jatkaa laulajan vaihdoksen jälkeen lanaamista juhlien ensi vuonna 30-vuotista taivaltaan. Suomalaistunut nepalilaisvokalisti Aabeg tarjoaa hieman erilaista ulosantia ja vie levyä hieman doomimpaan suuntaan... toki voi olla tarkoituksellista. Koko levy tilattavissa nyt Xtreem Musicin kautta. 

Convulse - The Summoning: Convulse lyö tiskiin oman vastineensa myöskin Nokialta uudella sinkullaan. Bändi juhlii tänä vuonna 30-vuotista uraansa, joten kun koronarajoitukset ovat purettu on hyvin mahdollista että bändi nousee jälleen lavoille ehkä spessusettilistalla. 

Falconer - Desert Dreams: Falconer lopettaa uransa tähän levyyn saatesanoilla: "Emme halunneet julkaista vaan OK-levyä ja julkaista ehkä sen uramme parhaimman levyn joutsenlauluna kun suuntaamme kohti uusia projekteja." Levy on julkaistu vasta tänään, joten aika näyttää onko kyseessä tosiaan se kruunun jalokivi. 

Mantar - Ghost Highway: Saksalainen power duo ei hyydy, vaan vie ilmaisuaan uusimmalla täyspitkällä enemmän post-punk sävytteiseen suuntaan ja noudattaa Keep It Short and Simple-periaatetta. Livekunnon nähneenä voin todeta että hauska "Yhtä paljon energiaa kuin 100 energiapatukassa"-anekdootti Last.Fm sivustolla on totta. 

Ormskrik - Occultness: This Norwegian blackened thrash band comes out of nowhere and floors me with their debut album. If you are a fan of straightforward, fast and nasty tunes then this is right up your alley. 

Ross the Boss - Denied by the cross: Ex-Manowar guitarist Ross The Boss is back with vengeance. The new album is his fourth offering since forming the band in 2006 and while natural Manowar references are clear, the musical output is somewhere between US Power Metal and traditional heavy metal. 

The Devil's Trade - Dead Sister: Another collision with a band that I have never heard of in Season of Mist newsletter. The result is nothing sort of amazing featuring mellow vocals from Hungarian artist David Mako. I would say this song is best when listened at the cottage with fire roaring in the fireplace and a cold craft beer or single malt in your hand.

YYTE

Band of Friends - Leap of Faith: Band of Friends on Rory Gallagherin kanssa soittaneen basisti  Gerry McAvoyn perustama yhtye, joka haluaa musiikillaan kunnioittaa Roryn elämää ja musiikkia.  

Tomas Ledin - Stanna: Tomas on minulle ruotsalaisartistien huippua. Karisma ja kappaleittensa tulkinta sen aikaansaavat. Iskelmä, pop ja rock kaikki sujuu tyylikkäästi ja Tomas-laadulla.  

Steve Howe Trio - He Ain’t Heavy, He’s My Brother: Kelly Gordon levytti originaalin 1969, samana vuonna Hollies nosti sen hitiksi ja vuonna 2010 Steve Howe trio otti sen käsittelyynsä.  Entisen Yes-kitaristin lisäksi triossa musisoivat poikansa Dylan rummuissa sekä Ross Stanley iloisesti hammondilla.  

Steve Howe Trio - Tune Up: Laitanpa samalta triolta toisenkin ja aivan toisenlaisen kappaleen.  

Unitopia - More Than a Dream:  Tyylikästä, melodista aussiprogea yhtyeen debyyttialbumilta vuonna 2005.  

The Haggis Horns - Haggis Express: Kelpo torvimusiikkia 

Indy Angel - Unlived Lives: Särön ja seesteisen kuulakkuuden toimivaa synergiaa.  

Woods - Where Do You Go When You Dream?: Wikipedia määrittelee yhtyeen genren folkrockiksi.  Minä määrittelisin sen musiikiksi.  

Anderson/Stolt - Chase and Harmony: Ruotsalaisen kitaristi Roine Stoltin ja Yes-legenda Jon Andersonin yhdistynyttä luomisvoimaa.  

Tom Fogerty - Sweet Things to Come: Sen verran paljon puhetta ollut viime aikoina John Fogertystä, joten laitanpa eetteriin yhden vuonna 1990 edesmenneen isoveljensä Tomin kappaleen.

A:

Bob Dylan - Key West (Philosopher Pirate): Dylanin uusi oli sittenkin aika hyvä. Tämän raidan tunnelma oli poikkeava.  

John Legend - Conversations in the Dark: Toinen tämän vuoden biisi. Levy ei kokonaisuutena aivan äärettömän kovalta vaikuttanut, mutta tämän tunnelmassa oli jotain hyvää. 

Dynamo - Sade: Joensuulaisrokkareiden uusi single. 

Pääkköset - Eläinrääkkäystä: Obskuurimpi 80-luvun nosto. 

Riki Sorsa - Haaveissa vainko oot mun: Taannoin soitettiin Tuovisen Markon kanssa keikka, jonka avausnumero tämä oli. "Omistettu elävälle musiikille kevään korona-aikaan."

AUSCULTON MUSATASTING XVII - Levyraati 2.

Meininkihän on vanha tuttu: täältä tulee kappalelinkkejä, jotka laitetaan soimaan, kuunnellaan rauhassa ja sitten kun on valmista, niin huudetaan ”hep”. Tämän jälkeen pieni sanallinen lausunto ja arvosana asteikolla 0-10 vapaavalintaisin desimaalein. Biisijärjestys on tällä kertaa arvottu.

OSALLISTUJAT
YK: Oululainen populaarimusiikin kuluttaja 50 vuoden ajalta.
T: Peltotöistä kiireessä tullut vipeltäjä. Illan isäntä.
JJ: Ensi viikolla lähiopetukseen palaava joensuulainen
Karl Hungus: Palkobystä. Sic transit gloria mundi vaan kaikille.
SPy: Peruspoju
TO: Wannabe-kuntoilija. Farkut olleet viimeeksi jalassa helmikuussa eli hienosti yhteiskunnasta etätytynyt yksilö.
PP: varastosuunnittelija Joensuusta
Stalin: Entinen musiikin puoliammattilainen



1. Special Providence - Darkness (2015)




Spy: No vähän jäi välikäteen. Perinteistä progemetalriffittelyä. 

T: Taitavasti soitettua kikkailua. Ei ihan lähtenyt tässä mielentilassa. 

JJ: Oli paria poikkeusta lukuunottamatta aika monotoninen. Viimeinen 30 s kuitenkin yllätti positiivisesti. 

PP: Tää on vaan rytmillisesti niin hämärä biisi, että oon joka kerta myyty. Unkarin paras bändi.

YK: Darkness nimenä peloitti, että kuinka synkkää ja mustaa mielen ruokaa onkaan tulossa. Mutta tämähän olikin ilmavaa ja lupsakkaa musiikkia.

Karl: Tastingeissä hauskin osa käydä oman lokeron ulkopuolella.
Vähän kuin panisi keikalla ollessa jotain emäntää, jonka kanssa ei ole
minkäänlaista yhteensopivuutta tämän suvunjatkamisvietin ulkopuolella. Jotenkin tästä tuli mieleen joku Tortoise.
Lopussa selkeä ejakulaatio. Ei meikäläisen juttu.

TO: Joo, toi kikkailu-sana kuvasi omastakin mielestä tätä itselle kovin sekavaa pläjäystä. Ei sytytä.

Stalin: Justihin kärsi kuunnella.


RAADIN ARVOSANAT
YK: 7,9
T: 6,2
JJ: 6,8
Karl Hungus: 6
SPy: 5,5
TO: 5,2
PP: 10
Stalin: 5


2. H.E.A.T. - One By One (2019)



T: Mulle tämä on aikusiten Hevisaurusta. Ennalta-arvattavaa.

YK: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta tällaista metallilaulumoodia ei ole sovitettu minun korvilleni, joten unohdan sen. Soittopuoli oli energisyydessään ihan ok.

PP: Vähän sellainen Rocky-fiilis. Ihan mukavasti kulkevaa kasarityylistä heviä, mutta ei ihan miun juttu. 

SPy: Jees Novaheviä. Eli ei mitään uutta ja kiinnostavaa. Mutta ei sinänsä ikävää. 

JJ: Oon kyllä tykänny bändin musasta viimeiset 7 vuotta. Sopivaa kasarivivahdetta biiseissä, suurin osa biiseistä tosin aika yksinkertaisia. 

TO: Tämä oli Ruotsin velipaloheimo. Ei mitään yllätyksiä matkassa ja ehkä omaan makuun vähän liian positiivista, tuli mieleen se liiterin koripallomainos. Mutta helppoa kuunneltavaa.

KARL: Muna pystyyn kolmessa sekunnissa! Ei jumalauta mitään tietoa tästä tätä ennen, mutta tämmöiselle Rocky, Rambo, Top Gun -ajan kakaralle tämmöinen kikkelisankarimeno toimii aina. 

Onhan tämä oikeasti aivan kamalaa skeidaa, mutta mitä musiikki on? Tunteita.
Kyllä. Ja juuri tämän musiikin takia olen kalju, koska kasariaikana kuunneltu sankarimusiikki nosti testosteronitason niin korkealle, että päälakeni on tänä päivänä selässä.

JJ: Olen sanaton.

Stalin: rauhatonta menoa, ei sopivaa käyttötarkoitusta. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,2
T: 6
JJ: 8,7
Karl Hungus: 9
SPy: 5
TO: 7,4
PP: 6,5
Stalin: 5,9


3. Sydän, Sydän - Ikuinen hehku (2017)




T: Suomen parhaita livebändejä ja sopiva koukeroista suomirockia. Loppu on mahtava! Käykää keikalla, jos on mahdollisuus. 

Spy: Jeajeajea! Meinasin valita saman biisin 😄 biisirakenne nerokas. Ekana melodiat yksinkertasesti läpi soittaen ja sitten hyvät sanat ja tykitystä. Hieno bändi kaikessaan. Yks lemppari suomibiisi. Vaatii useamman kuuntelun kuitenkin. 

YK: Tuli mieleen Kontran kolmen minuutin muna. Ei muuten, mutta jäi löysäksi ja veteläksi. Enempi särmää ja tunnetta peliin, niin aineksista vois kehkeytä jotain suurempaa. 

PP: Alkupuoli oli Leeviä ilman laulua. Laulun alettua mielikuva hävisi, mutta kokemus ei siitä parantunut. Tällaisesta en saa oikein mitään irti. 

JJ: Ei oikein tarttunu, mutta loppu iski kyllä tajuntaan. Taustalaulusta iso plussa.

Stalin: Vähistä sanoista tehty. Melodia vähän edellisiä parempi, vaikka laulaja oli kyllä helvetin huono.

KARL: Olipa kaunis alku. Siitä on yli 15 vuotta(?) kun kuulin kyseistä orkesteria ensimmäisen kerran. Kyllästyin kuitenkin tekotaiteelliseen paskaan.
Puolessa välissä toivoin, että olisi jäänyt instrumentaaliksi.

TO: Miulla menee nämä sydämet ja kynnet sekaisin. Mukavaa melodista kuunnneltavaa, vaatisi tarkempaa perehtymistä tämä. Leeviä, Aknestikkiä ja Jarkko Martikaista sekaisin. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,7
T: 9
JJ: 7
Karl Hungus: 6,25
SPy: 9,2
TO: 7,9
PP: 4,5
Stalin: 6,4


4. Kraftwerk - Trans Eurpoa Express (1977)



T: Bändin jäsen kuoli tänään, tai eilen...

YK: Perustajajäsen. Tänään oli hesarissa.

T: Tälle on aika pirun moni konebändi velkaa. Ei ehkä kuitenkaan noin pitkä tarvitsisi olla. 

YK: Onhan Kraftwerk eränlainen uranuurtaja (kait), mutta sähköisyydestään huolimatta tässä oli etenevä voima jätetty säästöliekille. 

PP: Elektroninen musiikki kiinnostaa vaihtelevasti, mutta viime aikoina taas enemmän. Kraftwerk on kaikessa minimalistisuudessaan hieno. Arvosana: 

JJ: Joo tuota... Syntikkamiehet saattaa saada tuosta jotain kicksejä mutta ei lähteny mulla ollenkaan. Liian pitkä biisi. Pieni plussa bändin ytimekkäästä nimestä. 

Spy: Jos miettii aikakautta niin varmasti ollut uraauurtava. Ei ehkä oo ihan kestänyt aikaa ja vähän puuduttava jopa. Pitäis enemmän tutustua niin vois tajuta paremmin. 

Karl Hungus: Florian Schneider R.I.P. Ei lisättävää.

TO: Varmasti oman genrensä pioneereja, saksalaisella tarkkuudella. Sähköiskut vai oliko ne raipan iskuja 4 min kohdalla piristivät. 

Stalin: ei mikään elektronisen musiikin helmi.

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,3
T: 6,9
JJ: 5,3
Karl Hungus: 9
SPy: 7
TO: 6,1
PP: 8,5
Stalin: 4


5. Jaakko Teppo - Mäntypistiäinen (1980)



SPy: Hyvän tuleen musaa. Sanathan Jaakko taitaa.

Stalin: Se oli rokin perusolemus.

TO: Olipa nasakka tarina! hymyilytti tämän illan tarjonnasta eniten tähän mennessä. Jaska-kakka -riimi ainoastaa häiritsi hiukan. Liekö tarjonnut tätä rexona-mainokseen? 

YK: Jaakko Teppo on kaikessa karmeudellaan ja epämusiikigenrellään sinänsä riemastuttavaakin kertakuuntelumateriaalia.

PP: Tästä on vaikea sanoa muuta kuin, että klassikko-osastoa. 

T: Tässä on niin kovat sanat, että pelkästään siitä ja pirun kovasta pianosta.

JJ: Jaska on sellainen artisti, että sen "teoksia" on vaikea arvostella. Ei niitä oikein kuulukaan rankata asteikolle 4-10. Mutta mukaansatempaava rytmi, kova pianisti taustalla... 

Karl Hungus: Tepon Jaakolle ei voi antaa alle 7.


RAADIN ARVOSANAT
YK: 7,3
T: 7,8
JJ: 7,5
Karl Hungus: 7
SPy: 7
TO: 7,5
PP: 6,5
Stalin: 7

6. Jonas Widenius Trio - Blues Valhalla (2020)



T: Tätä livenä katsoisi ja kuuntelisi ihan mieluusti. Vähän semmoinen studiossa viilatun oloinen. Esim. jossain terassioluella ollessa ja kesäillassa. 

Spy: Olipa asialtaasta soitantaa. Ja mielellään kuunteli ihminen sen. Akkarihevikohta oli piristävä. 

Stalin: Flamenco-kitaristi saa soittaa toisenkin.

YK: Kävin kerran Joonaksen levynjulkkareilla Aineen taidemuseolla ja siitä asti olen ollut hänen soittonsa fani. Tässäkin kappaleessa yhdistyy flamengo ja pohjolan mystiikka. Soittaminen on joskus helpon kuulosta olematta kuitenkaan iisiä.

PP: Nimi on hämärästi tuttu, mutta muuten mulle ennestään tuntematon. Taitavaa soittoa ja biisi polveili mukavasti monen tyylilajin kautta.

Karl: Vituttaa heti oletuksena tämmöiset studiolivet. "Joo hei, me osataan soittaa, eiköhän näytetä se kaikille. Vähän close-upia, money-shotia ja cum-shotia väliin, niin Tarantino poimii meidät seuraavan leffan scoreen". Eikä poimi.

JJ: Olen sanaton vol II. Yllättävän monipuolinen. Välillä oli soitto kuin italian katujen gigoloilla ja toisinaan kuulosti Metallicalta akustisena. 

TO: Metallicaa on joku soittanut selloilla. Tämä meksikon metallicaa akustisilla kiratoilla. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 8,8
T: 7,2
JJ: 7,9
Karl Hungus: 6
SPy: 7,2
TO: 7,8
PP: 8
Stalin: 8


7. Sauli Lehtonen - Eron jälkeen (1994)



Spy: Tässä lajissa selkeetä parempaa päätyä. Kokonaisuus tyylikäs. Saulin tangosoundi on aina kuitenki ollu mun korvaan vähän tekaistun kuulonen. Tässä häiritsee vähemmän. 

T: Björninen latoo melkoisen kitarasoolon. Ei mitään liikaa. Saulin ääni ei ole oikean kuuloinen, vaikka artistina olikin hieno. Sävellys kuitenkin mahtava.

YK: Sopivasti puhelin laittoi tumman yötilan päälle, eli aurinko laski Oulussakin. En tiedä paljonko tuossa Saulin äänessä on aitoa tummuutta  ja paljonko tietoisesti ”syvennettyä bassoa”. Tämä ei ole minun musaa.

Stalin: vaikka Saulilla on kuuma peruna suussa, niin Björnisen kitarointi on aivan huippuluokkaa. 

Karl: Koskaan en ole Saulia kuunnellut, mutten myöskään ole tajunnut minkälainen Topi-fraseeraus äänessä on. Äänihän on hieno, muttei luonnollinen.
Turhan steriili tuotanto.

JJ: Laulu kuulosti tosi teennäiseltä, väkisin väännetty tangomuottiin. Kitarasoundeista tykkäsin, mutta biisissä itessään ei luonnollisesti yllätyksiä. 

T: Sauli oli muuten tuon tehdessään 19v.

PP: Sauli Lehtosesta tulee aina vaan mieleen traaginen kuolema. Mutta ihan hieno, varsinkin kitara. 

TO: Ura jäi liian lyhyeksi, mitä lie olisi miehestä tullut. Hiukan äänessä häiritsee loppuvibratot vai mitä lie.


RAADIN ARVOSANAT
YK: 5,2
T: 8,3
JJ: 6,2
Karl Hungus: 7
SPy: 7,7
TO: 6,5
PP: 5
Stalin: 9


8. Midlake - Bandits (2006)


https://www.youtube.com/watch?v=u3SjXiyUT7s

Karl: Ei jaksa. Olisi tullut "Head Home" tai "Roscoe". Tämä oli sellaista lampaiden määkimistä aamulla, kun ei huvittaisi herätä, mutta kun on vittu P.A.K.K.O. Tai kuten Tapani Kansa sanoo sen kauniimmin R.A.K.A.S.

YK: Leppoisaa kevätillan lukumusiikkia, ei häiritse vaan pysyy neutraalina ja sterilinä. Kaunista harmoniaa, mutta ei kuitenkaan klassikkoainesta.  Hieman lyhyempi versiokaan ei olisi haitannut.

Spy: Kaikki tyylikkyydessään lähes aina napakymppiä. Soitto monipuolista mutta ei mitään liikaa. Tim Smithin ääni ja harmoniat best of the best. Meinas tulla myös Head home.

TO: Vähän pliisua, mutta ei tässä mikään häiritse. Vähän tällaista flow-festaria. 

PP: Vieras bändi. Aattelin ensin, että on jotain vanhaa kun kuulostaa niin tuuhealta, mutta eipäs ollutkaan. Biisi lupaili hetkittäin, että jotain mielenkiintoisempaa olis luvassa, mutta jäi kuitenkin tulematta.

JJ: Leppoisa biisi ja vähän vaihteluakin mukana. Tuskin kuitenkaan tulee pahemmin kuunneltua jatkossa.

T: Taustamusaa. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,6
T: 7
JJ: 6,5
Karl Hungus: 7
SPy: 7,2
TO: 7,8
PP: 5,5
Stalin: 8


9. Sonic's Rendezvouz Band - City Slang (The Best Stuff You Haven't Heard) (1978)



T: Tämä ei mun juttu kyllä ole. Tommonen nopea piano on rasittavaa ja laulukin lähellä post-punkia. 5,7. Rumpujen soitto kuitenkin pelastaa hiukan.

Spy: Yyyhh. Ei ollenkaan mun juttu. Oikeen miltään kannalta. Sellasta läpyttelyä vaan. 

KARL: Tämä todellakin oli illan viimeinen hidas! En ole kuullut koskaan tätä alkuperäistä, vaan ainoastaan Hellacoptersin coverin joskus 1998?
Tämä oli kova biisi illan viimeiseksi, ja rouvakin kiittää, koska nyt olisi seinän takana patukkaa tarjolla. Todellakin mielummin tämän kautta petiin, kuin jollain puoliheijaribiisillä, kiitos järjestyksestä!

YK: Ei ollutkaan viimeiset hitaat... hieman sekametelisopparäimettä toukokuiseen iltaan, mutta onneksi on kuulokkeet korvilla (säilyy naapurisopu rivitalossa). Tanakkaa tavaraa.

TO: Detroit Rock City. Kevään ekoina lämpimina päivinä olis maakunnassa mukavaa ajella pikkuteitä auringonpaisteessa ja paskanhajussa avoletukalla takapiiska heiluen. Jos olisi letukka ja piiska. Laulu kauheeta suhinaa mut menevät kitarat. 

PP: Aika tasapaksu biisi, joka ei kehity mihinkään. Se kertoo paljon, jos progresiivisen musiikin harrastajan korvaan reilun 5 minuutin biisi tuntuu pitkältä.

Stalin: laulussa vain viisi sävelyä, loput epävireisiä kiekaisuja. Kitarasta ja bassosta justihin viitonen.

JJ: Vähä tommonen aloittelevan punkrock-bändin autotallibiisi. Asennetta löytyy, ei niinkään soittotaitoa.

RAADIN ARVOSANAT
YK: 8,1
T: 5,7
JJ: 7,1
Karl Hungus: 8,5
SPy: 2,7
TO: 8,3
PP: 4
Stalin: 5


RAADIN KESKIARVOT
Blues Valhalla           7,61
Mäntypistiäinen       7,20
Bandits                         7,14
Ikuinen hehku         7,12
One by One                 6,84
Eron jälkeen            6,74
trans-europe express 6,64
Darkness                  6,58
City Slang                6,18

Toomion TOP200-biisit: 148. Type O Negative - Anesthesia (2003)

Vuodenajat eivät kulje kädetysten kappaleiden tunnelmien kanssa, mutta minkäs teet. Taas ollaan Type O Negativen parissa. Lainailen tässä otteita myös albumilistauksessa läpikäymistäni levyistä.

Life is Killing Me -levy on jokseenkin vakava, jopa surullinen ja masentava, mutta musiikissa on selkeästi iloisempi ote kuin edeltäjissään. Toki se on verhottu bändille ominaisen mustan huumorin kuosiin. Peter Steele oli sitä tehdessä aikaisempaakin masentuneempi, pahassa kokaiini- ja lääkekoukussa eikä muutenkaan jaksanut innostua juuri mistään. Jostain syystä mies kuitenkin heräsi sävellysprosessiin. Omien sanojensa mukaan tekstien tekeminen oli raastavampaa kuin aikoihin, mutta säveltäminen kiinnosti kyllä.

Albumin loppupuolella kuullaan Anesthesia, jota itse pidän jopa albumin parhaana kappaleena. Kauniiden, välillä jopa melkein iloisten sävelien avulla se kertoo esittäjänsä syvästä masennuksesta. Kappale oli niin synkkä, ettei Steele voinut esittää sitä jokaisella keikalla. Kaksi yksinkertaista lausetta kuulostavat julmemmilta kuin koskaan missään.

"I don’t need love,
I don’t feel anything"

Tässä kappaleessa on kaikki, mikä Type O Negativessa on hienoa. Ensinnäkin melodiataju, raskaiden ja kevyiden teemojen nivominen yhteen, julmetun hienot ja harkitus kosketinsoundit. Ja tällä kertaa minulle epätyypillisesti myös sanoituspuoli. Siellä viimeisillä hetkillä kitaristi Kenny Hickey karjuu tuon "I Don't Feel Anything" niin koskettavasti, että kukaan ei ihmettele, vaikkei tätä ole pystynyt joka keikalle tuomaan.

Nautitaan pimeässä syyssäässä. Vettä sataa ja elämä ei voita.

Viikon Aivoradio 25/2020 - Juhannuslista

SPINEBRAIN:

She Past Away - Rituel (The Soft Moon remix): For some reason this Turkish duo hits me like a ten ton hammer, I even paid to watch their recorded stream last night. SPA incorporates 80's sound nicely just using synthesizer and guitar. Once the groove hits you, you're gone for good. 

The Spirit Cabinet - Devils in the details: I missed this album upon its release, but was happy to stumble into it later this year. The band continues what they know best which an interesting mix of doom and heavy metal topped with distinctive vocals by Snake McRuffkin from Urfaust.

Duivel - Offerande Aan De Schimmen Der Afgestorvenen: Duivel released a strong debut album this year and I was totally unaware of this awesomeness until recent shenanigans in the internet got me to find this album. The curiosity here is that Urfaust's other half, VRDRBR, is playing the guitar here where he is normally behind the drum set.

Jonathan Hulten - The Mountain: These are some soft tunes to get your midsummer evening started with some quality craft beer.

Survivor - I Can't Hold back: Survivor is much more than just Eye of the tiger and to prove that I am urging you to listen the first track from the Vital Signs album released back in 1984.

Pretty Maids - A Place In the Night: I don't know what's up with Ronnie Atkins as he is battling with cancer, but I am hoping he can defeat it so that we could witness another Pretty Maids gig in Finland. The entire Red, Hot and Heavy album is a classic in my books.

Talisman - I'll be waiting: I almost forgot this band, but this is some of the best AOR I know.

Pink Cream 69 - One Step into paradise: Yes, we all know that Andi Deris has been in Helloween more than 20 years, but this is a great tune from the early days when he was still fronting Pink Cream 69. The entire S/T album is pure ecstasy for all 80's hair metal fans out there.

YYTE

Beach Boys - All Summer Long
Karma - Kesäpäivä
Blackberry Smoke - Waiting for thunder
Isley Brothers - Summer Breeze
Pink Floyd - Summer '68
Joe Cocker - Summer In the City
Anki - Ne kesäyöt
Eva Dahlgren - Sommarbarn
Bo Kaspers Orkester - Sommaren
Battaglia - Itikoita pakoon

A

AC-DC - Back In Black: Eipä kai sitä paljon enempää soundtrackia juhannukseen tarvinne. Toimii kokonaisuutena ja yksittäisinä raitoina.

T

Crash Test Dummies - Mmm Mmm Mmm Mmm: Kyllä tämä kesäiltaan menee ihan huoletta. 

Porcupine Tree - Trains: Tällä kesäillassa on vankkumaton nurkkakiven paikka. 

Topi Sorsakoski & Agents - On kesäyö: Tämä soi lapsuuden kesäilloissa. 

Kairon; IRSE! - An Bat None: Jos onkin bändillä sekava nimi, niin ei se musiikki sentään niin sekavaa ole. 

Queens of The Stone Age - My God Is The Sun: Tämä kuuluu minun juhannuksiin, vaikka hiukan räväkkä onkin. Juhannuslenkin taustamusiikki. 

Eppu Normaali - Kalkkiviivoilla: Suomalainen kesäilta ilman Eppuja. Ei kai sentään? 

Antimatter - God is Coming: Tämä menee kauemmas juhannusiltoihin, mutta on kuulunut niihin myös. 

Kolmas nainen - Lautalla: Sitten otetaan myös kotiseutu leikkiin mukaan. Haitari ja juhannus. 

Cacophony - Floating World: Ja voi hyvänen aika, miten oli tämä kova juttu juhannuksena 1999! Oli kuuma ja nuori mies lomalla Armeijasta. 

Manowar - Sign of the Hammer: Samaan juhannukseen kuului tämäkin. Serkun kanssa käytiin juomassa mummon kanssa kahvit, mummo paistoi lettuja ja lähdettiin mökille vesihiihtämään.

Toomion TOP200-biisit: 149. John Williams - Imperial March

Jotain pahaa tapahtuu. Tai jotain hyvin ilkeää saapuu. Silloin soi Imperial March, joka on John Williamsin säveltämä mestariteos Star Wars -elokuviin.

Imperial March on niin kutsuttu johtoaihe (leitmotif) eli tarkoitettu symboloimaan jotain tiettyä henkilöä tai ryhmää. Koko lajityypin "keksijänä" voisi pitää Wagneria. Tunnusmusiikki olisi ehkä paremmin ymmärrettävissä oleva termi. Ja tietysti tässä tapauksessa se alun perin symboloi Darth Vaderia ja myöhemmissä vaiheissa vähän kaikkia Pimeän puolen Jedi-jehuja.

John Williams on armoton säveltäjä ja tunnelmien luoja, mutta kyllä tämä minulle on aina ollut sitä kärkeä hänen tuotannostaan. Tietysti taustalla on se, että pikkupoikana ja miksei nytkin kuului fanittaa kaikkia elokuvapahiksia. Kukapa sitä Darth Vaderia kiehtovampi hahmo olisikaan.

Tämä sopii kaikkeen pahuuteen ja menee ihan pelkästäänkin. Laitamme tähän melko uuden version säveltäjän johtamana.

Viikon Aivoradio 24/2020

YYTE:

Rodrigo y Gabriela & C.U.B.A - Hanuman: Olen jo pidempään ihaillut meksikolaisten Rodrigo Sanchezin ja Gabriela Quintero virtuoosimaista musisointia akustisin kitaroin. Kun tähän vielä lisätään C.U.B.A:n myötä orkesterin omat höystöt, niin herkkusoppa on valmis nautittavaksi.  

Martin Fabricius Trio - Earth Song: Tällainen musiikki sopi hyvin Lapin loman aamuihin. Kaunis, rauhallinen maisema ja levollinen herääminen uuteen päivän - ihan hissukseen.  

Willie Nile - Run Free: Muutaman vuoden tauon jälkeen olen löytänyt juoksemisen ilon.  Willie Nile on lauluntekijä, jonka ura on kestänyt jo 40 vuotta, debyytti julkaistiin 1980. Alussa levytystahti oli kuitenkin verkkaista, sillä levyjä on nyt julkaistu 14, joista puolet tällä vuosikymmenellä.  

Fish on Friday - Life in Towns: Belgialaisen yhtyeen uusimmalla albumilla, Black Rain, vierailee Alan Parsons ja vaikutus on kuultavissa.  

John Wetton - Rendezvous 6:02 : John ehti urallaan olla monessa mukana.  Listalta löytyy mm King Crimson, Roxy Music, Asia, Wishbone Ash.. ja ehti hän sooloillakin. 

Andy Mackay & Phil Manzanera - Song For Europe: Originaali on yksi Roxy Music klassikoista ja tyylikäs on tämäkin versio.  Andy ja Philhän olivat yhtyeen jäseniä sen menestysvuosina. 

Pretty Things - To Build A Wall: Yhtyeen solisti kuoli 15.5 tänä vuonna 75 vuoden iässä kaaduttuaan polkupyörällä. Hänen lonkkansa jouduttiin leikkaamaan ja tästä leikkauksesta aiheutui vakavia komplikaatioita.  Pretty Things lopetti keikkailun joulukuussa 2018 ja on sen jälkeen työstänyt uutta akustista albumia, jolta nyt lohkaistiin kahden kappaleen single. R.I.P Phil and thank You for the music.  

Rush - Entre Nous: Permanent Waves albumin julkaisusta on 40 vuotta ja niinpä yhtye (tai levy-yhtiönsä) julkaisi sen uudelleen juhlaversiona.  

Neil Young - Try: Taas Niilo pukkaa uutta.

A:

Larkin Poe - Self Made Man (albumi): Viime viikolla pölähti Youtube-suosituksista Larkin Poe-siskosten covervideoita. Veivät mennessään musikaalisuudellaan ja pakottamattomalla otteellaan. Kuin sattumalta tänään julkaisivat uuden levyn, jota en ole vielä itsekään kuunnellut. Laitetaanpa soimaan!

T:

Deep Purple - You Keep on Moving: Bolinin ja Coverdalen aikaista Purplea. On se erilaista, mutta ei kaikilta osin paskaa. 

Marillion - Under the Sun: Kauan olen Marillionin Radiationia hehkuttanut ja nyt vasta tajusin, että ankeilla soundeilla tehty levy on remasteroitu 2013. Nythän tämä vasta alkaakin kulkea. 

The Holy - Fanfare III: Suosituslistan kummakamaa. Jos tykkää Oranssi Pazuzusta ja Killing Jokesta, niin mikseipä tästäkin. Jumitusta. 

Black Sabbath - Children of the Sea: Diohan on kova jätkä. 

Nightwish - Stargazers: Hellyttävän amatöörimäiseltä kuulosti Oceanborn, ja juuri siksi aika mukavaltakin. Ei ole iskut ihan just siellä, mutta tämä on minulle aidompaa Nightwishiä kuin nykyinen. 

Django Reinhardt - Oh Lady Be Good: Viikon jazzstandardi Djangon rämpyttelemänä.  

Type O Negative - Love You To Death: Tämä oli top200-listalla, joten kelpaa se Aivoradioonkin. 

Týr - Ten Wild Dogs: Týr on jännä viikinkimetallibändi. Se ei ole niin metallia eikä niin viikinkiäkään, mutta laadukasta se on. 

Shawn Lane - The Way It Has To Be: Tässä oli sellainen vuosituhannen vaihteen progekuulaus. Aamuinen kitaratunnelmointibiisi. 

Mile Marker Zero - 2020: Tämä tuli joltain progelistalta. Tämä se taas kuulostaa 1990-luvun Dream Theaterin paremmilta rock-biiseiltä. Jotenkin nostalginen fiilis tuli tästäkin. Hyvin rullaa.

Spinebrain:

On Thorns I Lay - Cosmic Silence: This Greek death doom band surprised me with the latest full length: consistent and great quality doom from start till finish. Fans of melodic death doom will enjoy this release for sure. 

Lionsbreath - Summer's Over: Don't get fooled by the name: summer has just started and you can enjoy this release having guest vocals from ex-Wildernessking vocalist Keenan Oakes. Lionsbreath is the brainchild of Pieter Jordaan from South Africa. Keenas describes the music as follows in his post :"It sits somewhere between Mastodon and Ash Borer, with post-rock sprinkles here and there, and a Neurosis sensibility". Interested? Press play and enjoy the ride. 

Alestorm - Fannybaws: Alestorm has received some great praise on their latest album. Their pirate metal is funny, contagious and making metal not so serious in this contemporary pandemic and protest-driven world. Crack open a beer, sit back and let these pirates make you smile. Yarrr!!!

Finntroll - Blodsvept: Finntroll ilmoitti julkaisevansa uutta musiikkia tämän vuoden puolella, erittäin odotettu tiedote. Viime aikoina olen pyöritellyt heidän peikkometalliaan enemmänkin ja innostunut kovasti. Mieleen ovat palautuneet kaikki muistot kymmenien vuosien takaa kun aikanaan Jaktens Tid levyn kautta törmäsin bändiin. 

Ensiferum - Rum, Women & Victory: Ensiferum palaa myöskin levytyskantaan ja uusi levy Thalassic julkaistaan heinäkuun 10. päivä. Bändiä voimistaa kiippareiden takana Pekka Montin, joka tuo äännellään lisää kontrastia ja syvyyttä ilmaisuun. Sinkkubiisi on enemmänkin bailubiisi, mutta tulevaisuus näyttää miten koko levynmitta maistuu. 

Kamara - Vallan Huoneissa: En ollut aikaisemmin tutustunut bändin tuotantoon, vaikka olenkin rumpali Jaakon kanssa hengaillut samassa porukassa saksalaisessa käsipallohallissa viime vuonna Keep It True-festareilla. Bändi on julkaissut uuden EP:n parisen kuukautta sitten ja tämä mielyttänee mm. Stam1nan ja Timo Rautiaisen faneja. Materiaali on monipuolista suomeksi laulettu hevimetallia sen enempää tai vähempää sitä ruotimatta. Kannattaa ottaa tuotanto haltuun mikäli EP:n jälkeen jää nälkä. 

Death Courier - Mourning Ecstacy: Another Greek band founded back in 1987 comes back with a revenge! Death Courier is true to old school death metal roots and delivers an album full of straightforward death metal. Recommended for fans of Vader, Nunslaughter and Deceased among others. 

Front - Antichrist Militia: Lahdesta kajahtaa, nimittäin muutakin kuin Lahden Erikoisolutta. Front tarjoilee neljän vuoden levytystauon jälkeen Extended Playn eli minialbumin verran räkäistä ja äkäistä deathrässiä. Tämä lähtee allekirjoittaneelle kuin se turboahdettu telkkä pöntöstä. 

One Desire - Killer Queen: AOR rintamalta on paljon uutta: mm. One Desire tarjoilee uudella albumilla hienoja stemmoja, hyvin tuotettua ja tehtyä musiikkia. Tämä maistuu varmasti hyvälle baarikansalle, joka on nyt parisen viikkoa istunut aamusta iltaan terassilla koronarajoitusten hieman hellitettyä. Andre Linman on varmasti todistanut kykynsä lopullisesti tämän levyn myötä.

Toomion TOP200-biisit: 150. Type O Negative - Love You To Death

Vuosi oli 1996 ja kotibileet luokkakaverilla. Sinne poikaporukalla täräytettiin yläkertaan ja levyhyllyä selaamaan. Soittimessa oli juuri ilmestynyt October Rust. Love You To Death tärähtää heti alkuoutouksien jälkeen soimaan ja on melko täydellinen goottibiisi.

Siinä Peter Steelen ääni ja sävellystaito tulevat hienosti esiin. Biisi on tavallaan poppia, mutta esitetty verhoituna metallin tai mustan rockin muotoon. Sanoituspuoli on lopulta silkkaa erotiikkaa, joskin samassa hengessä. Love You to Death oli myös videobiisi ja siksi se lieneekin niin syvälle muistiin hakattu. Siinä on hienosti kaikki tuon ajan goottitematiikka hienosti edustettu.

Mikä sitten on se juttu, että tämä aina soidessaan herättää? Uskoisin, että se on kokonaisuus. Soundit ovat erilaiset kuin yleensä, mutta hitti niiden alta pilkistää. Eikä voi Steelen ääntä ja kitaristi Kenny Hickeyn kitaraliukujakaan ihan ilman mainintaa jättää.

Lokakuun iltoihin, kun märät lehdet peittävät asfaltin.

Ausculton Viikon Aivoradio 23/2020

T:

Phi – Blackened Rivers: Sattumanvaraisia löytöjä. Tuntui hyvältä. 

Disperse – Stay: Ruohonleikkuun taustamusiikkia. Mukavan oloista progemetallia. 

Palms – Furure Warrior: Palms on Deftones-Morenon projekti, jota tuli joskus paljonkin pyöritettyä. 

Motanka – Air: Samaisen sattumasoiton tuotoksia. Tässä ei ole mitään väkinäistä, vaikka aika raskas onkin. 

Miles Davis – Whispering: Jazzstandardi puolittaisen legendan käsissä. 

Thundercat – I Love Louis Cole: Tämä tuli Karl Hungus -suosituksena Hämeenkyröstä. Onhan jännä albumi. 

Andromeda – The Words Unspoken: Mp3-ajan legenda. Edelleen vakuuttava progemetalliveto. 

Coldplay – Whisper: En ole varmaan viiteen vuoteen kuunnellut Coldplayta. Whisper lähti ihan toistosoittoon hetkeksi. 

Juice Leskinen – Haitaribussi: Tyttäreni harjoitteli tätä kevätjuhlaa varten. Juice ja sanoitus. ”Tulee bussi porista, on siinä satakunta…” Ei tuollaista kukaan muu keksi. 

Jonathan Wilson - Enemies: Dixie Blur tullee olemaan top10-albumeissa tänä vuonna. Vaikkei yhtään ole minun musiikkityyliä.

The Hives – Walk Idiot Walk: Olen opetellut soittamaan rumpuja. Tämä on aika mukava kappale soittaa. Tai oikeastaan koko The Hivesin tuotanto. Riittävän simppeliä. 

Joose Keskitalo – Nyt on sinun aikasi: Joose on niin tajuttoman outo artisti, ettei pahemmasta väliä. Olen sitä aika paljon jotenkin vahingossa kuunnellut aika paljonkin. Uusi albumi on tuotannoltaan pirun pätevän kuuloinen.

SPINEBRAIN:

Green Carnation - Leaves of Yesterday: Absolutely wonderful comeback after 14 years of last album. Progressive rock at best without irritating musical virtuoso moments.

YYTE: 

Johnny Winter - Highway 61 Revisited: Winter tulkitsee Dylania ihan kelpo tavalla vuoden 1969 albumillaan Second Winter. Se oli, toisin kuin nimi antaa ymmärtää, jo Johnnyn kolmas LP ja melkein tupla. Materiaalia oli nimittäin kolmelle levypuoliskolle ja neljäs sivu oli tyhjä.  

Jupiter Coyote - Hungry Chost: 30 vuotta toimineen orkesterin fb-sivuilla määritellään sen musiikkia nimikkeellä ”mountain rock”, eteläisten Appalakkien boogien ja bluegrass täytteisen funk-rockin sekoitukseksi.  

Lettuce - Remember the Children: Bostonilaista, funkilla höystettyä lehtisalaattia. Taidanpa kuunnella samantien Resonate-albumin kokonaisuudessaan. 

Tomás Doncker - Back Door Man (feat. Artur Uronen): Komeasti soivaa rytmikästä bluesia Nykin Iridiumissa äänitetyssä live-taltionnissa. 

Stevie Nicks - Edge of Seventeen: Fleedwood Macin pitäessä taukoa Tusk- ja Mirage- albumiensa välillä yhtyeen jäsenillä oli hieman aikaa sooloilla. Nicks julkaisi tuolloin (1981j ensimmäisen sooloalbuminsa Bella Donna, jonka tuotti Jimmy Lovine. 

Stevie Nicks with Tom Petty & The Heartbreakers - Stop Draggin’ My Heart Around: Kerrassaan jäntevää musiikkia, ei mulla muuta.  

Unitopia - Tesla: Kyllä Australiassakin osataan. Tällaista jälkeä Unitopia sai aikaiseksi 10 vuotta sitten.  

Pat Benatar - Sex as a Weapon: Patilla näpeissa ja tarmossa on kyllä sellaista energiaa, että uskon toimivan tässäkin asiassa.  

King Crimson - Walking On Air: Etsin kaunista progea ja mm. tämän löysin.

A:

John Fogerty - Fogerty's Factory: Karanteenissa syntynyt EP, jossa taannoin 75 vuotta täyttänyt Fogerty perheineen soittelee klassikoita. Kulkee kuin ennenkin.

Toomion TOP200-biisit: 151. Sting - The Hounds of Winter

Mercury Falling oli yksi Alavuden kirjaston levyhyllyn legendaarisimpia tuotteita. Vaikka kirjaston musiikkipuoli oli kaupungin kokoon nähden jopa erinomainen, eivät levyt ihan viikottain vaihtuneet. Siksi Mercury Falling tarttui kotiinvietäväksi useammankin kerran.

Sting oli artistina jo silloin sen verran tuttu, että pystyin mainitsemaan bändin soittotaidon laadukkaaksi. Hounds of Winterin rumputyöskentely on se, joka kappaleen nostaa porrasta korkeammalle. Tuohon aikaan se soittotaidon ihannointi oli jotenkin huipussaan ja musiikissa seurattiin enemmän juuri nopeutta ja kykyä, kuin sen muita aspekteja. 

Hounds of Winter oli ehkä ensimmäinen, jossa huomion kiinnitti joku muu ominaisuus. Vinnie Colaiuta naksuttaa kanttiin niin dynaamisesti, että muilla soittajilla ei ole kuin seurata mukana. 

Harmi kyllä, 25 vuotta vanhan albumin soundit ovat vähän tuhnuisen tuntuiset nykyisellään. Huutelisi remasterointia. 

Albumilla on muitakin hyviä kappaleita ja teemat pyörivät monenmoisten asioiden ympärillä. Tästä kappaleesta ja koko albumista Sting on sanonut seuraavasti: "The line 'mercury falling' is very literal. It was getting colder and I wanted to write a song about the winter... And it's a phrase that's resonant with references. Mercury is so many things. It's a liquid, an element, a planet, a poison, a god. So it was redolent of all of those references. And I also feel that if you describe the album, it's very mercurial." Jossain toisessa yhteydessä muistelen Stingin sanoneen nimen tulleen Taru Sormusten Herrasta -kirjasta. Kappalehan avaa levyn ja sen ensimmäinen lause toimii levyn nimenä.

Kyllä tämä kylmän talven tuloa henkii. Stingmäisen eleganttia.