Vuosi oli 1996 ja kotibileet luokkakaverilla. Sinne
poikaporukalla täräytettiin yläkertaan ja levyhyllyä selaamaan. Soittimessa oli
juuri ilmestynyt October Rust. Love You To Death tärähtää heti alkuoutouksien
jälkeen soimaan ja on melko täydellinen goottibiisi.
Siinä Peter Steelen ääni ja sävellystaito tulevat hienosti
esiin. Biisi on tavallaan poppia, mutta esitetty verhoituna metallin tai mustan
rockin muotoon. Sanoituspuoli on lopulta silkkaa erotiikkaa, joskin samassa
hengessä. Love You to Death oli myös videobiisi ja siksi se lieneekin niin
syvälle muistiin hakattu. Siinä on hienosti kaikki tuon ajan goottitematiikka
hienosti edustettu.
Mikä sitten on se
juttu, että tämä aina soidessaan herättää? Uskoisin, että se on kokonaisuus.
Soundit ovat erilaiset kuin yleensä, mutta hitti niiden alta pilkistää. Eikä
voi Steelen ääntä ja kitaristi Kenny Hickeyn kitaraliukujakaan ihan ilman mainintaa
jättää.
Lokakuun iltoihin, kun märät lehdet peittävät asfaltin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti