Cairosta on vaikea löytää tietoa. Se, kuitenkin tiedetään että bändi oli toiminnassa noihin aikoihin, kun netin musiikki piti ladata itselleen ja sitten kopioida se CD-formaattiin kuunnellakseen.
Conflict and Dreams oli albumi, joka jostain ilmestyi omalle kovalevylle ja varmaan sitä jonkin verran kuuntelinkin. Siltä on kuitenkin jäänyt elämään Angels and Rage -kappale, joka tuo mieleeni ajan, jolloin kaikki proge oli parempaa kuin mikään muu musiikki. Nyt varttuneempana kappaletta kuunnellessa levyn muu musiikki on ajoittan jopa vähän raskassoutuista kuunneltavaa, mutta tämä kipale toimii yhä.
Angels and Ragea vie eteenpäin Jeff Brockmanin nokillaan olevat rummut, Jamie Brownen liikettä tasapainottavat bassolinjat sekä Mark Robertsonin kosketinkikkailut, jotka tuovat mieleen itsensä Keith Emersonin sekopäisyyden. Ja nyt kun muut on lueteltu, niin voidaan mainita myös kitaristi Fuhrman ja laulaja Douglas, jotka eivät epäonnistu hekään. Jostain syystä tämä laadukas bändi ei vaan suurempaan suosioon noussut.
Olen tässä jonkin verran musiikkia kuunnelleena analysoinut kuuntelutottumuksiani niin, että pidän nopeista kappaleista, joissa rummut kulkevat hiukan etukenossa. Tämän lisäksi vaaditaan joku selkeä liidi tai riffi, joka jää päähän. Angels and Ragessa nämä löytyvät molemmat, mutta tuotannon tasosta ei voi plussia antaa. On nimittäin hiukan sellainen merikontissa nauhoitetun oloinen äänimaailma.
Hyvä biisi joka tapauksessa. Sopivan kaoottinen.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=PrAJMNRMrYU[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/7GffNjB7ACeFyO3uaXqjny?si=KvtvzkX9RfixP_1ApNqNNA[/embed]
tiistai 30. heinäkuuta 2019
perjantai 26. heinäkuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 30/2019
"Uncle Acid & The Deadbeats - Blood lust: A contemporary classic you should know."
Spinebrain
"Melkoista huisketta on ollut, joten laitetaan kootusti keikoilta mukaan tarttuneita biisejä.
Frank Sinatra - Fly Me to the Moon
Popeda - Repe ja Lissu
Don Huonot - Olemme kuin veljet
Eppu Normaali - Urheiluhullu
Ville Valo & Agents - Paratiisi"
A
"Frankie Valli & Four Seasons - My Eyes Adored You: Toiset ne vaan osaa laulaa puhtaasti ja kauniisti.
Bad Company - With You In a Heartbeat: Toimiko Bad Company ilman Paul Rodgersia? No tässä yksi Brian Howen vokalisoima kappale arvioitavaksi.
Bad Company - Feel Like Making Love: Paul Rodgers oli Bad Companyssa hyvässä seurassa ja äänelleen oikeassa ympäristössä.
Simon Kirke - Melting on Madison: Mm. Free:ssa ja Bad Companyssa rumpuja soittanut Kirke sooloili tähän malliin vuonna 2017.
The Law - Stone: The Law oli Paul Rodgersin ja rumpali Kenney Jonesin projekti ja ainoalla levyllään niin laulun tekijöinä kuin soittajina heidän tukenaan toimi runsaslukuinen joukko nimekkäitä muusikoita kuten mm. Pino Palladino, Chris Rea, Bryan Adams ja David Gilmour.
The Firm - Fortune Hunter: Paul Rodgers sai tähän orkesteriin kavereikseen Jimmy Pagen, Chris Sladen ja Tony Franklinin.
The Jones Gang - Mr. Brown: Piiri pieni pyörii... Yhtyeen kasasivat Lontoossa v. 2001 Robert Hart (viimeinen Bad Company solisti), Kenney Jones (ex-Small Faces -rumpali ja Paul Rodgersin The Law -kumppani) sekä Rick Wills (ex-Foreigner-basisti).
Mamas and Papas - Calfornia Dreaming: Oulussa Qstock ja Vaasassa Vaasa festival... Ratkaisu: No lähdemme Kalajoelle polskuttelemaan ja golfaamaan. Tapani Kansahan teki tästä suomenkielisen version Kalajoen hiekat, mutta kun tämä on vaan parempi."
Yyte
"Dozer - Big Sky Theory: Stoneria. Vähän synkkää, mutta kun antaa aikaa alkaa potkimaan. Sadepäiviin.
Skyharbor - Allure: Djent-musiikki on vähän poistunut jo taakse, mutta ei kaikki genren kappaleet niin kamalia ole. Tässä on sellaista bänditreeneihinajokomppia tarjolla.
Kirka - Leijat: Tähän kappaleeseen viitattiin viikon Metallin olemus -jutussa. Onhan tässä omaperäinen sävellys. Tuo mieleen 1990-luvun alun ja pienoismallit.
Cloudkicker - Let Yourself Be Huge: Anna itsesi olla iso. Kun rumpukomppi lähtee, on kappale väittömästi nostettava muistiin.
Ihana Leijona - Loista vain: Olisiko hiukan Kingston Wallin Shine On Men kaikuja tässä. Ei millään tavalla pahasti. Yöllisiin hämyilyihin.
Dave Weckl - Hard-Wired: Törmäsin sattumalta keskusteluketjuun, jossa pähkäiltiin, onko Dave hankalimpia rumpaleita maailmassa. Tähän en voi ottaa kantaa, mutta taitava hän ainakin on.
Ted Nugent - Out of Control: Miehen näkemykset maailmasta ovat jokseenkin kauheita, mutta soittaa hän silti osaa.
Jaakko Teppo - Mäntypistiäinen: Kyseisiä örvelöitä liikkuu nyt paljon metsissä. Sanat ovat ehtaa Jaskaa, eikä soittokaan ole täysin paskaa.
Hot Chip - I Feel Better: Yksinkertaisuudestaan huolimatta tämä melodia jää päähän. Livenäkin hyvä bändi.
Aerosmith - Hole in My Soul: Ysäriballadien kärkeä. Eikä Toxic Twins sitä ainakaan pahenna. Viimeisille hitaille."
T
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=R22vyxzGThCVANLaKWoJ-A[/embed]
Spinebrain
"Melkoista huisketta on ollut, joten laitetaan kootusti keikoilta mukaan tarttuneita biisejä.
Frank Sinatra - Fly Me to the Moon
Popeda - Repe ja Lissu
Don Huonot - Olemme kuin veljet
Eppu Normaali - Urheiluhullu
Ville Valo & Agents - Paratiisi"
A
"Frankie Valli & Four Seasons - My Eyes Adored You: Toiset ne vaan osaa laulaa puhtaasti ja kauniisti.
Bad Company - With You In a Heartbeat: Toimiko Bad Company ilman Paul Rodgersia? No tässä yksi Brian Howen vokalisoima kappale arvioitavaksi.
Bad Company - Feel Like Making Love: Paul Rodgers oli Bad Companyssa hyvässä seurassa ja äänelleen oikeassa ympäristössä.
Simon Kirke - Melting on Madison: Mm. Free:ssa ja Bad Companyssa rumpuja soittanut Kirke sooloili tähän malliin vuonna 2017.
The Law - Stone: The Law oli Paul Rodgersin ja rumpali Kenney Jonesin projekti ja ainoalla levyllään niin laulun tekijöinä kuin soittajina heidän tukenaan toimi runsaslukuinen joukko nimekkäitä muusikoita kuten mm. Pino Palladino, Chris Rea, Bryan Adams ja David Gilmour.
The Firm - Fortune Hunter: Paul Rodgers sai tähän orkesteriin kavereikseen Jimmy Pagen, Chris Sladen ja Tony Franklinin.
The Jones Gang - Mr. Brown: Piiri pieni pyörii... Yhtyeen kasasivat Lontoossa v. 2001 Robert Hart (viimeinen Bad Company solisti), Kenney Jones (ex-Small Faces -rumpali ja Paul Rodgersin The Law -kumppani) sekä Rick Wills (ex-Foreigner-basisti).
Mamas and Papas - Calfornia Dreaming: Oulussa Qstock ja Vaasassa Vaasa festival... Ratkaisu: No lähdemme Kalajoelle polskuttelemaan ja golfaamaan. Tapani Kansahan teki tästä suomenkielisen version Kalajoen hiekat, mutta kun tämä on vaan parempi."
Yyte
"Dozer - Big Sky Theory: Stoneria. Vähän synkkää, mutta kun antaa aikaa alkaa potkimaan. Sadepäiviin.
Skyharbor - Allure: Djent-musiikki on vähän poistunut jo taakse, mutta ei kaikki genren kappaleet niin kamalia ole. Tässä on sellaista bänditreeneihinajokomppia tarjolla.
Kirka - Leijat: Tähän kappaleeseen viitattiin viikon Metallin olemus -jutussa. Onhan tässä omaperäinen sävellys. Tuo mieleen 1990-luvun alun ja pienoismallit.
Cloudkicker - Let Yourself Be Huge: Anna itsesi olla iso. Kun rumpukomppi lähtee, on kappale väittömästi nostettava muistiin.
Ihana Leijona - Loista vain: Olisiko hiukan Kingston Wallin Shine On Men kaikuja tässä. Ei millään tavalla pahasti. Yöllisiin hämyilyihin.
Dave Weckl - Hard-Wired: Törmäsin sattumalta keskusteluketjuun, jossa pähkäiltiin, onko Dave hankalimpia rumpaleita maailmassa. Tähän en voi ottaa kantaa, mutta taitava hän ainakin on.
Ted Nugent - Out of Control: Miehen näkemykset maailmasta ovat jokseenkin kauheita, mutta soittaa hän silti osaa.
Jaakko Teppo - Mäntypistiäinen: Kyseisiä örvelöitä liikkuu nyt paljon metsissä. Sanat ovat ehtaa Jaskaa, eikä soittokaan ole täysin paskaa.
Hot Chip - I Feel Better: Yksinkertaisuudestaan huolimatta tämä melodia jää päähän. Livenäkin hyvä bändi.
Aerosmith - Hole in My Soul: Ysäriballadien kärkeä. Eikä Toxic Twins sitä ainakaan pahenna. Viimeisille hitaille."
T
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=R22vyxzGThCVANLaKWoJ-A[/embed]
maanantai 22. heinäkuuta 2019
Metallimusiikin olemus – 53. 46:n eri soittimen voimin
GENTLE GIANT - OCTOPUS (1972)
Proge-musiikkiin kuuluu vahvasti teatraalisuus. Jopa kuunteluystävällisyyden ehdoilla. Kun taide saavuttaa tietyn pisteen, tulee usein tunne että taiteilijat haluavat katsoa, kuinka typerät ratkaisut purevat yleisöön. Yleisöön, joka pitää niitäkin varauksetta taiteena. Musiikissa tuo kikkailu kyllä tuo myös esittäjälleen iloa,koska vaikeiden ja hämärien kappaleiden soittaminen virheettä on siistiä.
Ennen kilttiä jättiläistä, suuri osa bändistä soitti yhdessä Simon Dupree and the Big Sound-yhtyeessä. Tuo yhtye teki kappaleen Kites, jonka Suomessa on Leijat-nimisenä esittänyt Kirka. Gentle Giant oli vähemmän yllättäen nippu multi-instrumentalisteja. Saattoivat olla myös mentalisteja. Esimerkiksi Shulmanin veljekset Derek ja Phil soittivat useita kymmeniä eri soittimia. Kehittivät jopa oman kielisoittimen, shulberryn.
Gentle Giant oli poikkeuksellinen aikakauden proge-bändi. Se ei tehnyt pitkiä sävellyksiä. Teokset olivat neljän-viiden minuutin pituisia. Pääpaino oli albumikokonaisuuksissa ja lavaesiintymisissä. Bändi ei myöskään ollut poliittisesti kantaaottava, kuten useat tuon ajan bändit olivat.
Octopus-albumi alkoi muotoutua siten, että bändi päätti kirjoittaa kappaleen jokaisesta jäsenestään. Ihan loppuun asti ei tainnut tuo rajaus pysyä ja lopulta siitä muotoutui kahdeksan kappaleen mittainen kokonaisuus.
The Advent of Panurge ei ainakaan ole helppo sisäänheittobiisi, vaan vaatii levynaloittajana kuuntelijalta paljon. Oikeastaan metallin (ja jotenkin selväjärkisemmän riffimusiikin) pariin päästään vasta kolmannessa kappaleessa. A Cry for Everyone sisältää raskaampaa kitaraa, mutta on sekin aikamoista kikkailua. Sen lisäksi ehkä River sisältää metallielementtejä. Muuten levy on ainakin allekirjoittaneelle hyvin raskasta kuunneltavaa.
Yes ja Queen ovat bändiä ihailleet. Ja varsinkin jälkimmäisen teatraalisuutta tältä levyltä kyllä löytyy. Myöhempien aikojen Spiral Architect ja Zero Hour ovat samantapaista sovituspuolta käyttäneet. Jordan Rudess lienee ainoita tunnetumpia bändiä coveroineita artisteja.
Kaikki kunnia monilahjakkaille muusikoille, mutta parempaakin musiikkia on. Riverissä on eniten metallia.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ZLTRRrqwAA8[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/album/6icDB6wt9kle4AkCoPAtaZ?si=vU7Od2OwTIezSa7GW1kx9Q[/embed]
Kuva: wikipedia.org
Proge-musiikkiin kuuluu vahvasti teatraalisuus. Jopa kuunteluystävällisyyden ehdoilla. Kun taide saavuttaa tietyn pisteen, tulee usein tunne että taiteilijat haluavat katsoa, kuinka typerät ratkaisut purevat yleisöön. Yleisöön, joka pitää niitäkin varauksetta taiteena. Musiikissa tuo kikkailu kyllä tuo myös esittäjälleen iloa,koska vaikeiden ja hämärien kappaleiden soittaminen virheettä on siistiä.
Ennen kilttiä jättiläistä, suuri osa bändistä soitti yhdessä Simon Dupree and the Big Sound-yhtyeessä. Tuo yhtye teki kappaleen Kites, jonka Suomessa on Leijat-nimisenä esittänyt Kirka. Gentle Giant oli vähemmän yllättäen nippu multi-instrumentalisteja. Saattoivat olla myös mentalisteja. Esimerkiksi Shulmanin veljekset Derek ja Phil soittivat useita kymmeniä eri soittimia. Kehittivät jopa oman kielisoittimen, shulberryn.
Gentle Giant oli poikkeuksellinen aikakauden proge-bändi. Se ei tehnyt pitkiä sävellyksiä. Teokset olivat neljän-viiden minuutin pituisia. Pääpaino oli albumikokonaisuuksissa ja lavaesiintymisissä. Bändi ei myöskään ollut poliittisesti kantaaottava, kuten useat tuon ajan bändit olivat.
Octopus-albumi alkoi muotoutua siten, että bändi päätti kirjoittaa kappaleen jokaisesta jäsenestään. Ihan loppuun asti ei tainnut tuo rajaus pysyä ja lopulta siitä muotoutui kahdeksan kappaleen mittainen kokonaisuus.
The Advent of Panurge ei ainakaan ole helppo sisäänheittobiisi, vaan vaatii levynaloittajana kuuntelijalta paljon. Oikeastaan metallin (ja jotenkin selväjärkisemmän riffimusiikin) pariin päästään vasta kolmannessa kappaleessa. A Cry for Everyone sisältää raskaampaa kitaraa, mutta on sekin aikamoista kikkailua. Sen lisäksi ehkä River sisältää metallielementtejä. Muuten levy on ainakin allekirjoittaneelle hyvin raskasta kuunneltavaa.
Yes ja Queen ovat bändiä ihailleet. Ja varsinkin jälkimmäisen teatraalisuutta tältä levyltä kyllä löytyy. Myöhempien aikojen Spiral Architect ja Zero Hour ovat samantapaista sovituspuolta käyttäneet. Jordan Rudess lienee ainoita tunnetumpia bändiä coveroineita artisteja.
Kaikki kunnia monilahjakkaille muusikoille, mutta parempaakin musiikkia on. Riverissä on eniten metallia.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ZLTRRrqwAA8[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/album/6icDB6wt9kle4AkCoPAtaZ?si=vU7Od2OwTIezSa7GW1kx9Q[/embed]
Kuva: wikipedia.org
perjantai 19. heinäkuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 29/2019
29/2019
Mennään albumilinjalla tällä kertaa.
”The Black Keys - Let’s Rock: Lomaviikollani on tullut kuunneltua runsaasti artistien kokonaistuotantantoja (Rod Stewart, Tina Turner, ZZ Top, Paul McCartney, Rolling Stones, 10CC...) Yksi uutuus mahtuu kuitenkin joukkoon Black Keys duon uusin albumi Let’s Rock. Kuten jo albumi nimi kertoo, tämä on rock albumi - musiikkia, jossa on selkeät rockriffit.”
Yyte
”Horisont – About Time: Kyllä, kyllä. Taas Ruotsista. Osaavat vaan tehdä niin helkatin hienosti tällaista vanhahtavaa rokkia. Ei kuitenkaan päälleliimatun laimeasti vaan sävellykset ovat kauttaaltaan harkittuja.”
T
”Juice Leskinen Grand Slam – Kuopio-Iisalmi-Nivala: Juicea ja Rällämiä parhaimmillaan vuonna 1983.”
A
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=IFGSCZ2tRnqaZk_ymG76nw[/embed]
Mennään albumilinjalla tällä kertaa.
”The Black Keys - Let’s Rock: Lomaviikollani on tullut kuunneltua runsaasti artistien kokonaistuotantantoja (Rod Stewart, Tina Turner, ZZ Top, Paul McCartney, Rolling Stones, 10CC...) Yksi uutuus mahtuu kuitenkin joukkoon Black Keys duon uusin albumi Let’s Rock. Kuten jo albumi nimi kertoo, tämä on rock albumi - musiikkia, jossa on selkeät rockriffit.”
Yyte
”Horisont – About Time: Kyllä, kyllä. Taas Ruotsista. Osaavat vaan tehdä niin helkatin hienosti tällaista vanhahtavaa rokkia. Ei kuitenkaan päälleliimatun laimeasti vaan sävellykset ovat kauttaaltaan harkittuja.”
T
”Juice Leskinen Grand Slam – Kuopio-Iisalmi-Nivala: Juicea ja Rällämiä parhaimmillaan vuonna 1983.”
A
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=IFGSCZ2tRnqaZk_ymG76nw[/embed]
perjantai 12. heinäkuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 28/2019
”Thin Lizzy – Jailbreak: Metallin olemus -listalla vastaan tuli Laiha-Lissu. Aika jämäkkä riffi tässä. Perjantai-fiilistä tässä on.
Judas Priest – Before the Dawn: Tässä sitten enemmän lauantaiaamun tunnelmia. Killing Machine on muuten kova albumi.
ZZ Top – Sharp Dressed Man: Riffipohjalta. Ei kai tämä koskaan kovin pahalta tunnu. Särössäkin sopivasti fuzzia ja phaseria.
Don huonot – Metsänelävien puolustusliitto: Viikonlopun keikkareissulla tämä löi silmille sen verran kovaa, että olen sen nyt kuunnellut jo kymmenisen kertaa. Kiemäinen Kingston Wall -riffi ja riittävän ylivedetyt lyriikat.
Juice Leskinen Slam – Haetarirock: Todettiin jäsen A:n kanssa, että on sitä Suomen maalla vielä artisteilla sanoittamista, että Juicen olan taakse pääsee väijymään. Tässä erityishuomio Safkan lauluosuuksille.
Pearl Jam – Sirens: Rypsi alkaa kukkia, joten Pearl Jamkin alkaa itää. Syksyllä se puhkeaa kukkaan.
AC/DC – Landslide: Flick off the Switch ei albumina tajuntaa räjäyttänyt, mutta sieltä löytyi tällainen rivakampi rytyytys. Youngin veljesten laatua.
Unwound – Look a Ghost: Post-hardcorea parin-kolmenkymmenen vuoden takaa. Toolin alkurytmejä tässä tapaillaan.
Pyhimys & Saimaa – Olen odottanut kärsivällisesti: Pyhimys tulee pääseemään lähelle Juicea, on kuitenkin vielä puolen suoranmitan päässä. Saimaa sen sijaan on vakuuttavasti ottanut vanhan Grand Slamin viitan kannettavakseen.
Jamiroquai – King For A Day: Jamiroquain Synkronized on pelottavan hyvä albumi. Menisi bändinä tänään alkavassa Ilosaarirockissa, mutta saattaa vielä olla vähän liian iso. Tästä kauhua, joka ei koskaan saa kliimaksiaan.”
T
”Pearl Jam - Off He Goes: Kadotettu helmiäinen.
Grateful Dead - Hell in a Bucket: Kaivautuminen GD:hen on paljastanut mm. tällaisen. "I"m enjoying the ride".
Creedence Clearwater Revival - Lodi: Kesäisen kevyt.
Carmen Miranda - Chica Chica Boom Chica: Radiosta kantautunut. Jää leppoisasti aivoradioon kiertämään...”
A
”Eva Cassidy - Fields of Gold: Kappaleenhan me kaikki tunnemme, mutta Evan ääni ja tulkinnan tunne on kerrassaan hienoa kuultavaa.
Randy Newman - Going Home: Olen aina ollut herkkänä akustisen pianon saundiin ja Randykin omaa oikeanlaisen tatsin koskettemille.
Brian Eno - The Paw Paw Negro Blowtorch: Jos tämän laulaisi Brian Ferry, niin tämä kävisi myös herrojen yhteisestä Roxy Music -aikojen laulusta.
Thin Lizzy - Still in Love With You: Lynottin kanssa laulupuolta duetoi Frankie Miller ja kitarasoolon lurittaa yhtyeen jo levyn koostamisvaiheessa jättänyt Gary Moore. Gary oli tässä vaiheessa mukana vain hetken paikkaamassa alkuperäiskitaristi Eric Bellin yllätyseron jättämää aukkoa.
Electric Light Orcestra - Manhattan Rumble (49th Street Massacre): Lynnen sävellys yhtyeen ensimmäiselle albumille, jolla mukana vielä mukana oli Roy Wood selloa ja monenlaista muuta soittamassa.
Milho Arai - Lucky Charms: Milhon tulkinta Steve Vain originaalista tänä vuonna julkaistulla albumilla Piano Reductions Vol. 2.
Steve Vai - Lucky Charms: Ja Steven originaali vuodelta 1999.”
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=0wBqd3BSS9yYn18oyULd7A[/embed]
Judas Priest – Before the Dawn: Tässä sitten enemmän lauantaiaamun tunnelmia. Killing Machine on muuten kova albumi.
ZZ Top – Sharp Dressed Man: Riffipohjalta. Ei kai tämä koskaan kovin pahalta tunnu. Särössäkin sopivasti fuzzia ja phaseria.
Don huonot – Metsänelävien puolustusliitto: Viikonlopun keikkareissulla tämä löi silmille sen verran kovaa, että olen sen nyt kuunnellut jo kymmenisen kertaa. Kiemäinen Kingston Wall -riffi ja riittävän ylivedetyt lyriikat.
Juice Leskinen Slam – Haetarirock: Todettiin jäsen A:n kanssa, että on sitä Suomen maalla vielä artisteilla sanoittamista, että Juicen olan taakse pääsee väijymään. Tässä erityishuomio Safkan lauluosuuksille.
Pearl Jam – Sirens: Rypsi alkaa kukkia, joten Pearl Jamkin alkaa itää. Syksyllä se puhkeaa kukkaan.
AC/DC – Landslide: Flick off the Switch ei albumina tajuntaa räjäyttänyt, mutta sieltä löytyi tällainen rivakampi rytyytys. Youngin veljesten laatua.
Unwound – Look a Ghost: Post-hardcorea parin-kolmenkymmenen vuoden takaa. Toolin alkurytmejä tässä tapaillaan.
Pyhimys & Saimaa – Olen odottanut kärsivällisesti: Pyhimys tulee pääseemään lähelle Juicea, on kuitenkin vielä puolen suoranmitan päässä. Saimaa sen sijaan on vakuuttavasti ottanut vanhan Grand Slamin viitan kannettavakseen.
Jamiroquai – King For A Day: Jamiroquain Synkronized on pelottavan hyvä albumi. Menisi bändinä tänään alkavassa Ilosaarirockissa, mutta saattaa vielä olla vähän liian iso. Tästä kauhua, joka ei koskaan saa kliimaksiaan.”
T
”Pearl Jam - Off He Goes: Kadotettu helmiäinen.
Grateful Dead - Hell in a Bucket: Kaivautuminen GD:hen on paljastanut mm. tällaisen. "I"m enjoying the ride".
Creedence Clearwater Revival - Lodi: Kesäisen kevyt.
Carmen Miranda - Chica Chica Boom Chica: Radiosta kantautunut. Jää leppoisasti aivoradioon kiertämään...”
A
”Eva Cassidy - Fields of Gold: Kappaleenhan me kaikki tunnemme, mutta Evan ääni ja tulkinnan tunne on kerrassaan hienoa kuultavaa.
Randy Newman - Going Home: Olen aina ollut herkkänä akustisen pianon saundiin ja Randykin omaa oikeanlaisen tatsin koskettemille.
Brian Eno - The Paw Paw Negro Blowtorch: Jos tämän laulaisi Brian Ferry, niin tämä kävisi myös herrojen yhteisestä Roxy Music -aikojen laulusta.
Thin Lizzy - Still in Love With You: Lynottin kanssa laulupuolta duetoi Frankie Miller ja kitarasoolon lurittaa yhtyeen jo levyn koostamisvaiheessa jättänyt Gary Moore. Gary oli tässä vaiheessa mukana vain hetken paikkaamassa alkuperäiskitaristi Eric Bellin yllätyseron jättämää aukkoa.
Electric Light Orcestra - Manhattan Rumble (49th Street Massacre): Lynnen sävellys yhtyeen ensimmäiselle albumille, jolla mukana vielä mukana oli Roy Wood selloa ja monenlaista muuta soittamassa.
Milho Arai - Lucky Charms: Milhon tulkinta Steve Vain originaalista tänä vuonna julkaistulla albumilla Piano Reductions Vol. 2.
Steve Vai - Lucky Charms: Ja Steven originaali vuodelta 1999.”
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=0wBqd3BSS9yYn18oyULd7A[/embed]
perjantai 5. heinäkuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 27/2019
"Huomisen Ruuhet-keikan kunniaksi listaan kappaleita, jotka ovat vaikuttaneet paljon omiin tekemisiini bändin koskettimien takana.
Von Herzen Brothers - Disciple of the Sun: Tätä keikkaa mentiin sattumalta katsomaan, ja sen pohjilta pidettiin yhdet edelleen legendaarisimmista bänditreeneistä.
Anathema - Panic: Anathemaa ei oikein voi ohittaa muutenkaan, mutta tämä me soiteltiin coverina toisella keikallamme.
Opeth - Windowpane: Rauhallisempi Opeth on kuultavissa helposti nykysoitosta. Damnation oli ja on kova albumi.
Porcupine Tree - Arriving Somewhere But Not Here: Porcupine Tree on myös proge-musiikkina lähellä sitä, mitä Ruuhet soittaa. Ei siis loputonta kikkailua, vaan pyrkimys tehdä tarttuvia koukkuja.
Devin Townsend - Earth Day: Yksi niistä musiikillisista heräämisistä tapahtui tämän biisin myötä. Vastikään sitä oltiin Deviniä katsomassa ihan koko bändillä.
Pain of Salvation - Idioglossia: Ekan keikan alla soi tämä kappale. Se jännitys, tunnelma ja unelmien täyttymys. Jännitys on iän myötä karissut, mutta siistiähän se soittaminen edelleen on.
Symphony X - Communion and the Oracle: Tämän pianopätkän rakennetta olen varmaan tietoisesti tai tiedostamatta hakenut myös Ruuhien ekalla biisillä.
Dream Theater - Wait for Sleep: Muistan, kun sanoin äidilleni haluavani joskus tehdä tämän tyylisen kappaleen. On vieläkin DT:n kärkeä.
Gov't Mule - Thorazine Shuffle: Kiitos Mikolle. Tämä bändi oli sopiva tönäisy etelän rokin suuntaan, jonka kautta sain nujerrettua inhoni hammond-soundia kohtaan.
Kolmas Nainen - En oo kuullut mitään: Alavudella ollaan ja silloin Kolmatta Naista ei voi ohittaa."
T
"The Xcerts - Feels Like Falling in Love: Kappaleen nimi on vahvasti imeläkourrutettu, mutta itse kappale on reipasta kitararokkia.
Louise Hoffsten - Tease Me: Tovin tauon jälkeen uutta juurevaa musiikkia Louiselta.
Golden Earring - Future: Hollantilaisyhtye on perustettu 1961 ja viimeisin albumi julkaistiin 2012. Kokoonpanossa ovat edelleen perustajajäsenet George Kooymans ja Rinus Gerritsen - no, kun yhtye perustettiin, niin he olivat 13- / 15 vuotiaita. Tämä on vuoden 1982 albumilta Cut.
Ambrosia - Life Beyond LA (live): Tuhtia tavaraa yhtyeen vuoden 1978 Cincinatin keikalta.
Moby - James Bond Theme: Richard Hall aloitti uransa punk-yhtyeen (Varican Commandos) kitaristina, mutta sittemmin löysi elektronisemman musiikin omaksi lajikseen.
Jack Bruce & Robin Trower - Lives of Clay: Kun basson ja kitaran virtuoosit laittavat omat aineksensa samaan keittoon, niin tuloksena on aika maukas soppa."
Yyte
"Juha Hostikka & Dallape - Girlfriends Medley: Kohtalaista soitantaa. Menisi koesoittobiisistä...
Grateful Dead - Shakedown Street: Aloitin GD-projektin, tosin loppupäästä. Tämä on alkanut jäädä mieleen.
Liam Gallagher - The River: Uusi Liam. Joutuuko tässä elokuussa Helsinkiin lähtemään, ei niinkään näiden uusien vaan niiden Oasis-klassikoiden tähden.
Queen - Death on Two Legs: Viime viikonlopun korvamato, osa 1.
Whitesnake - Fool For Your Loving: viikonlopun korvamato, osa 2."
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=-Hl1iAqZQQCDbhWeNiZiXA[/embed]
Von Herzen Brothers - Disciple of the Sun: Tätä keikkaa mentiin sattumalta katsomaan, ja sen pohjilta pidettiin yhdet edelleen legendaarisimmista bänditreeneistä.
Anathema - Panic: Anathemaa ei oikein voi ohittaa muutenkaan, mutta tämä me soiteltiin coverina toisella keikallamme.
Opeth - Windowpane: Rauhallisempi Opeth on kuultavissa helposti nykysoitosta. Damnation oli ja on kova albumi.
Porcupine Tree - Arriving Somewhere But Not Here: Porcupine Tree on myös proge-musiikkina lähellä sitä, mitä Ruuhet soittaa. Ei siis loputonta kikkailua, vaan pyrkimys tehdä tarttuvia koukkuja.
Devin Townsend - Earth Day: Yksi niistä musiikillisista heräämisistä tapahtui tämän biisin myötä. Vastikään sitä oltiin Deviniä katsomassa ihan koko bändillä.
Pain of Salvation - Idioglossia: Ekan keikan alla soi tämä kappale. Se jännitys, tunnelma ja unelmien täyttymys. Jännitys on iän myötä karissut, mutta siistiähän se soittaminen edelleen on.
Symphony X - Communion and the Oracle: Tämän pianopätkän rakennetta olen varmaan tietoisesti tai tiedostamatta hakenut myös Ruuhien ekalla biisillä.
Dream Theater - Wait for Sleep: Muistan, kun sanoin äidilleni haluavani joskus tehdä tämän tyylisen kappaleen. On vieläkin DT:n kärkeä.
Gov't Mule - Thorazine Shuffle: Kiitos Mikolle. Tämä bändi oli sopiva tönäisy etelän rokin suuntaan, jonka kautta sain nujerrettua inhoni hammond-soundia kohtaan.
Kolmas Nainen - En oo kuullut mitään: Alavudella ollaan ja silloin Kolmatta Naista ei voi ohittaa."
T
"The Xcerts - Feels Like Falling in Love: Kappaleen nimi on vahvasti imeläkourrutettu, mutta itse kappale on reipasta kitararokkia.
Louise Hoffsten - Tease Me: Tovin tauon jälkeen uutta juurevaa musiikkia Louiselta.
Golden Earring - Future: Hollantilaisyhtye on perustettu 1961 ja viimeisin albumi julkaistiin 2012. Kokoonpanossa ovat edelleen perustajajäsenet George Kooymans ja Rinus Gerritsen - no, kun yhtye perustettiin, niin he olivat 13- / 15 vuotiaita. Tämä on vuoden 1982 albumilta Cut.
Ambrosia - Life Beyond LA (live): Tuhtia tavaraa yhtyeen vuoden 1978 Cincinatin keikalta.
Moby - James Bond Theme: Richard Hall aloitti uransa punk-yhtyeen (Varican Commandos) kitaristina, mutta sittemmin löysi elektronisemman musiikin omaksi lajikseen.
Jack Bruce & Robin Trower - Lives of Clay: Kun basson ja kitaran virtuoosit laittavat omat aineksensa samaan keittoon, niin tuloksena on aika maukas soppa."
Yyte
"Juha Hostikka & Dallape - Girlfriends Medley: Kohtalaista soitantaa. Menisi koesoittobiisistä...
Grateful Dead - Shakedown Street: Aloitin GD-projektin, tosin loppupäästä. Tämä on alkanut jäädä mieleen.
Liam Gallagher - The River: Uusi Liam. Joutuuko tässä elokuussa Helsinkiin lähtemään, ei niinkään näiden uusien vaan niiden Oasis-klassikoiden tähden.
Queen - Death on Two Legs: Viime viikonlopun korvamato, osa 1.
Whitesnake - Fool For Your Loving: viikonlopun korvamato, osa 2."
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=-Hl1iAqZQQCDbhWeNiZiXA[/embed]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)