BLACK SABBATH - PARANOID (1970)
Bändi oli kova keikkailemaan ja uusia faneja sikisi kuin sieniä sateella. Toisesta suunnasta päälle satoi okkultismin ja pimeän puolen harrastajia. Black Sabbath ei kuitenkaan allekirjoittanut levy-yhtiön luomaa imagoa pahasta bändistä, eikä näin ollen lähtenyt esiintymään mustan magian tapahtumiin. Vaikka saikin tästä kiellosta huolimatta “kirouksen” päälleen. Black Sabbath oli nimenä vain kuulostanut hyvältä, eikä muuten kuvannut bändin kiinnostuksen aiheita. Tuohon aikaan bändi sai myös Ozzy Osbournen isän takomat ristimerkit “lahjaksi ja suojelukseksi”.
Black Sabbath –albumi (1969) oli ollut menestys ja yleisö kaipasi uutta. Bändi soitti Zurichissa 7x45min settiä päivässä kuuden viikon ajan. Materiaalista oli siis pulaa. Bändin oli pakko kehitellä uutta. Kappaleet tehtiin Tony Iommin loppumattomasta riffivalikoimasta, niihin luotiin laulut pakettiautossa matkoilla keikoille ja hiottiin sitten livenä kohdilleen.
Uuden levyn nauhoitukset suoritettiin jälleen nopeasti. Parissa päivässä. Tällä kertaa bändi kuitenkin jopa treenasi pari viikkoa ennen sessioita. Kappalemateriaali oli polveilevampaa kuin ykkösalbumilla. Osa kappaleista lähenteli kahdeksaa minuuttia ja sävyjä oli enemmän myös muista genreistä, kuten jazzista ja bluesista. Albumia voi paikoin sanoa jopa progressiiviseksi.
Menestys oli heti julkaisun jälkeen hurjaa. Paranoid julkaistiin singlenä ja siitä tuli lopulta albuminkin nimi, koska suunniteltua War Pigs -nimeä ei amerikkalaisessa levy-yhtiössä katsottu suopeasti. Yksinkertaisen Paranoidin voima riitti sinkkulistan nelossijaan, mutta se siivitti albumin listaykköseksi Briteissä.
Menestys osoitti myös sen, ettei manageripuolella ollut enää kykyjä pitää näin kovaa liikkuvaa junaa raiteilla. Piti vaihtaa manageria ja siirtyä myös meren taakse hommiin. Myös amerikkalaiset ottivat bändin vastaan kriittisesti peläten saatananpalvontaa ja okkultismia. Albumi kuitenkin menestyi kohtuullisesti, vaikka kriitikoiden mukaan Ozzyn laulu kuulosti siltä kuin “tamponeja olisi työnnetty hänen nenäänsä” ja bändi muutenkin “purukumisatanismilta”.
Vaikka aikalaisten kritiikki oli suoraa ja kovaa, pidetään Paranoidia nykyään yhtenä metallia ja varsinkin heavy metal -genreä määrittelevänä albumina. Soundit ja riffit voivat nykyään kuulostaa siltä, että jokainen teinipoika niitä autotallissa raapii. Se johtuu vain siitä, että koko genre on niin syvästi polveutunut Black Sabbathin riffeistä. Vähän kuin pop rock Beatlesista.
Albumi on nykyään omasta mielestänikin hyvä. Siellä on todella korneja sanoituksia, kuten Iron Manissa, mutta musiikki ja sävellykset ovat oivallisia. Etenkin Bill Wardin rumputyöstä olen aina pitänyt. Ozzyn ääni ei minullekaan putoa, mutta tuskin tämä ilman sitä niin legendaarinen olisi.
Esimerkkikappaleena kuullaan War Pigs, koska se on huomattavasti parempi kuin Paranoid.
kuva: rollingstone.com
