Klassikohan tämä on suomalaisessa musiikissa. Sen olen pienestä pojasta asti kuullut ja sanojen syvällisen helppouden takia kappaletta on vaivatonta kuunnella.
Edu Kettunen teki kappaleen näkemästään astronautti-dokumentista innoittuneena. Rakenne oli simppeli, eikä tekijä itse ollut edes laittamassa kappaletta levylle. Laittoi kuitenkin. Sanoitus on viilailtu omakohtaiseksi Edun lentäjäisää mukaillen. Ja tuohon varmaan on kaikkien muidenkin, itsenikin, yhtyä. Kaikki pojat, miksei tytötkin haluavat olla ainakin yhtä hyvä kuin vanhempansa. Vaikka tämä on karsea yleistys, on tämä lähes täysin totta ainakin jossain vaiheessa kunkin elämää.
Hieno kappale kesäilta-ajeluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti