Metallimusiikin olemus – 60. Köyhäintalosta maailmanmenestykseen

GENESIS - THE LAMB LIES DOWN ON BROADWAY (1975)

Edellinen vuosi oli tahkottu aiemman levyn kiertuetta ja rahaa. Selling England by the Pound oli nimittäin menestys. Noilla tuloilla bändi varasi osuvana vastaiskuna köyhäintalon kolmeksi kuukaudeksi harjoittelutilakseen. Uuden albumin sävellystyö laskettiin suurimmaksi osaksi soittajien käsiin, kun laulaja Peter Gabriel keskittyi lyriikoihin ja tarinaan.  

Kuten usein menestystä saaneiden albumeiden jälkeen käy, alkoi Genesiksenkin luomisprosessi sisältää enemmän tuskaa. “Osa jäsenistä meni naimisiin, osa sai lapsia ja osa oli eroamassa ja silti bändi yritti pysyä yhdessä jossain maaseudulla”, totesi kitaristi Steve Hackett. Kosketinsoittaja Tony Banksin mielestä Lamb Liesin harjoittelu on ollut yhtyeen vähiten mukavaa aikaa. 

Peter Gabriel oli työstämässä hänen viimeiseksi jääväänsä Genesis-albumia. Hän erosi väliaikaisesti jopa albumia tehdessä karatakseen muiden projektiensa pariin. Gabriel kuitenkin keskittyi tarinaan ja sen sisältöön. Tarina oli mutkikas. Se kertoi puertoricolaisesta Raelista ja hänen kokemista sattumuksistaan, mutta otti myös kantaa aikakauden tapahtumiin. 

Kun albumi ilmestyi ja kiertue oli liikkellä, Gabriel kertoi muulle bändille häipyvänsä sen loputtua. Gabriel halusi keskittyä perheeseensä, mutta ongelmaksi koettiin myös se, että media piti Gabrielia isompana tähtenä kuin bändiä muuten pidettiin. Gabriel ei itsekään tästä pitänyt ja lopulta ero oli kaikille jonkinmoinen helpotus. 

Briteissä albumi nousi sijalle 10 ja menestyi progebändiksi muutenkin ihan hyvin. Tällä hetkellä se on kirjatusti myynyt lähes miljoonaa kopiota ympäri maailman. Niistä USA:ssa yli puoli miljoonaa. 

Tiellä metalliin se ei minusta ole kärkipään vaikuttajia, vaikka kitarasoundeissa alkaakin kuulumaan metallisuutta. Varsinkin Broadway Melody of 1974 –kappaleen taustakompissa. Myös tupla-albumimuotti ja konsepti tarinasta on myöhemmillekin progebändeille ollut tuttu.  

Pidän eniten In the Cagen soundimaailmasta, joka sujuvasti kertoo yhdellä soitolla albumin sisällöstä, nykyaikaisuudesta ja soittotaidosta kaiken oleellisen. Se myös kuvastaa hyvin New Yorkin hektistä elämänmenoa. Vaihtoehtoisesti näkyviin myös albumin aikainen live-veto kappaleesta. Onhan Gabriel eläytynyt koko lailla vahvasti kappaleisiin. 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=cp1Hl-Mrj2w[/embed]

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=v4tDKF_uwRI[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/album/6kuKRIu6YGYxQLwasTL3Gx?si=pzV2CjPLSH6m6JuxVwX6Fw[/embed]

Toomion TOP200-biisit: 163. Tapio Rautavaara - Päivänsäde ja menninkäinen

Onhan tässä sävyero muihin listan kappaleisiin. Silti olen ollut tästä kappaleesta vaikuttunut jo ihan pienestä asti.

Reino Helismaa, jonka sanoitustyöt ovat kautta linjan nerokkaita, sanoitti tämä jo miljoona vuotta sitten. Puoli miljoonaa vuotta sen jälkeen Tapio Rautavaara halusi luvan levyttää kappaleen. Lupa heltyi ja taustat tehtiin sähköbasson ja sähkökitaroiden säestyksellä. Tämä versio ilmaantui kuultavaksi 1965.

Kappaleesta tulee kotoinen tunnelma. Tai oikeastaan se tunnelma, mikä meillä oli kotona, kun olin pieni poika ja kotitalomme mukavuudet nykyisiin verrattuna vähäiset. Paljaat hirsiseinät, hiukan savunhajua, pappa keinutuolissa ja ruuaksi ruskeaa kastiketta.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=MzheWNd65x4[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/4AXd4Yf0KRzLXFUCEKSFvf?si=AeipftszTcKgLXyVsfXBNQ[/embed]

Ausculto - Viikon Aivoradio 41/2019

"Claudio Simonetti's Goblin - Brain Zero One: Aikamoista jurmutusta analogimaailmasta. Syyssateiseen kaupunkiautoiluun.

The Rasmus - Funky Jam: Hyvää pirigunutusta ja fung-meiningiä.

Viikate - Varjojen Yö: Varjojen Öyöyöyyööö...

Lac Belot - Pale Moon Rabbit: Yhden miehen rustailemaa, tuotannollisesti sielua hivelevää utuilua.

Steve Reich - Electric Counterpoint III, Fast: Reichin Radioheadista inspiroitunutta kudelmaa.

Saa Kiljua - Mä en skeittaa: Kun tuli suositus ihan YV:nä, niin laitetaan nyt ilmoille. Naislaulettua suomi-punkia. Laadukasta!

Elvis Presley - Can't Help Falling In Love: Elviksellähän oli "kasipuoli" laulusoundi.

Smashing Pumpkins - Ava Adore: Pakko se on vähän käydä ysärin loppupuolella visiitillä.

Deodato - Also Sprach Zarathustra: Saimaa-bändin lavallenousubiisejä. Varmaan monen muunkin. Kova.

Radiohead - (Nice Dream): The Bends -albumi on täynnä näitä akustisella räimittäviä biisejä. Tätä sitä on itsekin tullut kokeiltua."
T

"Viikonloppuna olisi suuntana Tavastia ja Don Huonojen 30-vuotisjuhlakeikat. Laitetaanpa muutama Donkkari-nosto sen merkeissä!

Hannu ja Kerttu
Metsänelävien puolustusliitto
Seireeni
Kärpänen II
Sininen yö
Riidankylväjä
Olemme kuin veljet
Tuulee
Suojelusenkeli
Sydänpuu
Pyhimys
Sopeutumattomat
Revontulikipinät"
A

"East of Eden - Mandarin’s Daughter: Yhtyeelle olkoon annettu genreksi proge. Minusta kuitenkin ihan perus rockmusiikkia 1970-luvulta.

Hasse Fröberg Musical Companion - Above: Minuakin on kutsuttu ”Upsalan ekonomiksi”. No opiskelin Uumajassa, mutta tämä yhtye sitä vastoin tulee Upsalasta. Entisen metallimies (Spellbound) Hassen kasaama erinomainen proge-kokoonpano.

Cigarettes After Sex - Heavenly: Avasin sunnuntaiaamuna ompun soittolistan Dark Sky - Rockia rentoutumiseen. Sen löytöjä.

Klaatu - A Million Miles Away: iPad heitti korvilleni musiikkia myöhäisnuoruudesta eli kanadalaista Klaatua vuodelta 1981

Rory Gallagher - A Million Miles away: Saman aiheen voi esittää toisinkin Tämä Roryn esitys on teinivuosiltani, jolloin torniolaisnuorkainen hurahti lopullisesti rockin pauloihin.

Robbie Robertson - I Hear You Paint Houses: The Band oli Dylanin vahva taustatuki, joka oli todella kova yhtye myös ”soolona”. Yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä on nyt julkaissut kuudennen sooloalbuminsa Sinematic. Mukana mm. Van Morrison tunnistettavalla lauluäänellään.

Baker Gurvitz Army - People: Ginger Baker in our memories

Von2 Braun - Euroopan uudet vaatteet: Tätä olen odottanut. Oululaisen trion erilaista musiikkia, jossa Petri Heikkisen bassollaan tanakasti tukemaa Janne Helttusen vokaalisointia täydentää Samu Forsblomin trumpetin ja elektroninen musiikkimaalailu."
Yyte

[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=JmY7EWYBQVuR3McaGW6wHQ[/embed]

Metallimusiikin olemus – 59. Maailman hienoimmat levyn kannet?

EMERSON, LAKE & PALMER - BRAIN SALAD SURGERY (1973)

ELP:n miehet alkoivat olla kypsiä levy+yhtiö Atlanticin touhuihin. Tästä johtuen he päättivät perustaa oman Manticore-levy-yhtiön, jos saisivat tehdä kuten halusivat.

Trilogy-albumi oli kohottanut ELP:n taikinan sellaisiin mittoihin, että se kiinnosti kaupallisesti ympäri maailmaa. Oli siis uuden levyn aika.

Uutta levyä lähdettiin säveltämään, harjoittelemaan ja valmistelemaan entiseen elokuvateatteriin, jossa bändi pystyi koeajamaan materiaalia kuvitellulle yleisölle keikkaa mallintavissa olosuhteissa.

Kaikista sävellyksistä vastasi Keith Emerson, kun taas kaikki sanoitukset olivat Greg Laken käsialaa höystettynä Pete Sinfieldin koukeroilla.

Albumi oli bändinkin mielestä paperilla sekava tuotos. Ensin pari kappaletta klassista musiikkia mukaillen, sitten balladi, vähän huumorimusiikkia ja loppuun puolen tunnin kolmiosainen eepos. Helppoa se ei ollut soittajillekaan. Emerson toteutti musiikillista nerouttaan ja Lake & Carl Palmer yrittivät sinnitellä kannoilla.

Klassiset viitteet ovat metallin peruselementtejä ja yleisön ja kanssaihmisten hämmentäminen metalli-ihmisten stereoyyypin toimeenpaneva voima. Eniten metalliin viitannee kuitenkin kansitaide. H.R.Giger, jonka tunnetuinta kuvastoa on varmasti Alien, on raskaan musiikin ystävien suosiossa ollut kauan. Synkkä, dystooppinen värimaailma on säväyttänyt sitä väkeä aina.

Giger teki kansitaiteen ELP:n musiikista vaikuttuneena. Albumin työnimenä oli Whip Some Skull on Ya, joka tarkoittaa fellaatiota. Myös kansitaide oli nykyistä rivompaa, mutta sitä jouduttiin hiukan retusoimaan ennen julkaisua. Myös nimi vaihdettiin nykyiseen, joka kuitenkin merkitykseltään on sama. Gigerin alkuperäiset maalaukset katosivat eli varastettiin 2005. Ovat minul... kateissa edelleen.

Albumi julkaistiin vuonna 1973 ja oli kova menestys. Albumilistan kakkonen Briteissä ja jopa 11. Jenkeissä.

Helppo se ei kuunneltavaksi ole, mutta eittämättä se on proge-maailman yksi tärkeimpiä albumeita. Kuunneltavaksi Toccata.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=zYF2wEhhEEo[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/album/1ktDHin7DUwgCxU463mz8n?si=byMC15KTR72kEA_tOo_GtQ[/embed]

Kuva:

Toomion TOP200-biisit: 164. Radiohead - Pyramid Song

Radiohead ei ollut mikään suursuosikki minulle silloin tuhansien vaihtuessa. Jotkut OK Computerin biisit olivat ok, mutta en ymmärtänyt Thom Yorken narinalaulun päälle noina aikoina mitään.

Kappale on bändin omia suosikkeja ja juuri päämies Yorke on sanonut sen olevan "parasta, mitä yhtye on nauhalle saanut". Vaikka kappaleesta asianomaiset pitivätkin ja sitä myös soitettiin keikoille jo ennen Kid A:ta, tuli se albumiformaatissa ulos vasta vuonna 2001 Amnesiacilla.

Sanoituksissa liikutaan kuoleman jälkeisessä maailmassa. Vaikuttimina ovat kuuleman mukaan toimineet Jumalainen näytelmä, tiibetiläinen ja egyptiläinen Kuolleiden kirja sekä Hessen Siddharta.

Oman sieluni kappale vei sen videolla ja rytmityksellä. Itämaiset jouset ja jazzmainen rumpalointi tehoaa aina. Siihen törmätään tällä listalla myöhemminkin.

Tämä soi Mitsubishi Coltissa, kun ajetaan myöhään syysyössä halki Pohjanmaan lakeuksien.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=3M_Gg1xAHE4[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/3A9vIxzGBjEfqmDK7H9exS?si=rNqWkehWSuG6mxGw841b3w[/embed]

Ausculto - Viikon Aivoradio 40/2019

"Green Day - American Idiot: Pitkästä aikaa tuli tämä levy kuunneltua. Lähtee ainakin hyvin.

The Sounds - Living in America: Soi radiossa alkuviikosta täysin väärässä paikassa kaupungilla. Jäi mieleen.

Masa Mainds - Joku lauloi sinfoniaa: Piti käydä Lieksan syksyn kohokohdassa Hämärän kaupan illassa ihan asiakseen katsomassa MM:n Lieksa-kokoonpanon keikka. Asiat tuntuivat olleen paikoillaan, kun soittivat tätä.

Opeth - The Garroter: Viimein pääsin uuteen Opethiin käsiksi ja korviksi, vaikkakin ”vain” englanninkieliseen versioon. Toimivaa jatkumoa ja itselleni ainakin parempaa Opethia tämä uusi levy. Tämä soittolistalle erityisesti lopukkeen soolon takia.

Indoor Pets - Spill (My Guts): Vuoden 2019 musiikkia välillä."
A

"Cream - In the Sunshine of Your Love: Pakkohan se joskus on klassikko soittaa.

Wigwam - Freddie are You Ready: Kaikkien aikojen suomalainen rock-biisi?

Strawbs - Autumn: Lapin retkeltä palanneena voin todeta, että tätähän se syksy on. Linnut lentävät auramuodostelmissaan etelään ja luonnon kaunis värimaisena luo seesteisen tunnelman.

Chicago - In the Country (Live at Carnegie Hall 1971): Yhtyeen soitto vuonna 1971 oli vielä aika juurevaa ja puhaltimet soivat tanakasti.

Alice Cooper - Black Juju: Kainuun retken toisenlainen löytö Herra Cooperilta.

Average White Band - Atlantic Avenue: Soulia 1970-luvulta skottilaisttain

Tarja - The Golden Chamber:Awaken/Loputon Yö/The Alchemy: Seesteinen kappale ja rauhallisen tasokasta vokalisointia tänä vuonna julkaistulta In the Raw albumilta

Sonja Lumme - Easy Life: Vuoden 1985 jazzahtavaa tuotantoa kelpaa edelleenkin kuunnella.

Kaamos - Are You Turning: Jäsen T vinkkasi minulle Ilpo Murtojärvi Quartetista, joten kaivoin esille vanhan Kaamos-albumin Deeds and Talks vuodelta 1977). Albumin kaikki kappaleet ovat Ilpon säveltämiä.

Van Morrison - Autumn Song: Syksylle."
Yyte

"Billy Paul - Brown Baby: Ollaan soulin ytimessä.

Kivesveto Go Go - Äiti hei!: Kertosäe jää varmasti päähän.

Weyes Blood - Wild Time: Joku tässä musiikissa ajoittain tehnoaa.

Mother Love Bone - Gentle Groove: Grungea ja rock-jumaluudeksi pyrkimystä.

Thin Lizzy - Thunder And Lightning: Menee sarjaan Judas Priest ja Ram it Down.

Ilpo Murtojärvi Quartet - Skylarks: Onpa leppoista jazzia tämä.

The Wood Brothers - Postcards From Hell: Taas on minulle väärästä genrestä, mutta kivutta tämän kuuntelee.

Chet Atkins - Man Of Mystery: Tämä lienee tunnetumpi Shadows-juttuna, mutta menee näinkin.

Megadeth - My Last Words: On tuo Rasmus raskaamman osaston kera liikkeellä, niin minä laitan vähemmän tätä kamaa.

Children of Bodom - Children of Bodom: Klassikko."
T

Otetaan Aivoradio-vierailijaksi harjoittelussa oleva Zerostreetin rumpali ja hänen viisi nostoa:

"Monuments – Origin of Escape: Bändin työskentely yhteen on maagista tällä kipaleella.

Tesseract – Hexes: Biisi, joka on aina pistäny miettimään asioita, synkkä/hämärä tunnelma käsin kosketeltavaa.

Lost society – No absolution: Erilaista/uutta lostia, mutta meininki todella kovaa, riffittely tuo mieleen osittain Lamb of Godin.

As I Lay Dying – My Own Grave: Rumpalin taidetta alusta loppuun, tarttuva kertosäkeistö ja plussat basistille puhtaasta lauluäänestä.

Zerostreet – Bad Seed: Pahaa enteilevä, jykevä taidonnäyte uudelta, nuorelta bändiltä."
Rasmus

[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=9qwrZ5mMQmWC99Z2Ugo4Ww[/embed]