"Irwin Goodman - Piip piip: Irwinin viimeisen studioalbumin, Ai ai ai kun nuori ois, viimeinen raita. Kitarasoolon soittaa Albert Järvinen, jolle levytys oli myös hänen viimeinen studiokeikkansa.
Ted Ström - Till Marstrand: Ruotsalaisen progen edelläkävijän kappale albumiltaan Ger mig mer. Kyseiseltä levyltä löytyy myös hänen tunnetuin kappaleensa Vintersaga.
Bo Kaspers Orkester - The Spotlight Is On Me: Bo Sundströmin musiikki on kepeää, letkeää ja ilmavaa ja hänhän on melkein naapurikylän poikia - kotoisin Piitimestä (Piteå) 180 km Torniosta.
Kotiteollisuus - Haltin häät: Tiistaina nousimme Saanan laelle Mallaakin ihastelemaan.
Santana - Xibaba: Olin Carlosin kanssa viime viikolla yhtä aikaa Helsingissä. Emme kuitenkaan tavanneet, sillä vaikka hänellä oli keikka Kaisaniemessä, en tällä kertaa sinne ennättänyt. Mutta onhan näitä levyjä.
Mabibaland - Oulu: Ihan vaan nimen perusteella.
Anna Järvinen - Kirjoitan sulle: Tänään menen Aineen taidemuseolle, jossa on Tornion Kalottijazz & bluesfestivaalin avajaiskonsertti esiintyjänä Anna Järvinen."
-Yyte
"Marko Tuovinen - Olet koko maailmain: Marcelon uusi single. Omppu Oinonen soittelee asiaan ja tunnelmaan kuuluvat kesäiskelmäkitarat.
J. Karjalainen - Tule kesäyö: Uusi perusvarma J.
The Beatles - Let It Be: Rupesi eräänä iltana soimaan päässä niin, että piti vielä sängyssäkin kaivaa kuunteluun.
Carole King - It's Too Late: Käytiin soittamassa Kingin Tapestry-levy keikalla. "It's Too Late" on noussut sieltä korviin.
Johnny Rivers - Mountain of Love: Tälle osastolle ei olekaan tullut piipahdettua hetkeen. Musiikkia tunnelmassaan kaukaa."
-A
"The Night Flight Orchestra - Lovers in the Rain: Olen tainnut laittaa tätä ennenkin, mutta kertakaikkiaan Soilworkin Speed on kova jamppa ja arvostan ettei ole rääkymisellään kokonaan pilannut ääntänsä
Leverage - Wheels from Hell: Näin sitä Kimmo Blom siirtyi Voice Of Finlandin kautta erilaisiin proggiksiin ja nyt paluuta tekevän Leveragen vokalistina. Kohtuullisen kova suoritus, vaikka pientä kireyttä äänessä havaittavissa muutamassa kohdassa.
Funeral Mist - In Nomine Domini: Ruotsin bläkkislegenda tekee paluun ja tämän biisin tempo ja riffi vakuutti!
Riot V - Victory: Aluksi hieman tuomitsin levyä ettei lähde, mutta toisella kierroksella lähti kuin hauki rannasta. Orkkis kitaristi Mark Reale meni jo muutama vuosi sitten, mutta onneksi bändi päätti jatkaa uudistetun nimen turvin.
Ripped To Shreds - Talisman to Seal The Hopping Corpse Before It Steals Your Qi: Yhden miehen death metal-jyrä, osoittaa että kun itse tekee kaiken niin lopputulos on päräyttävä josta saa olla ylpeä! Lähti samoin tein tilaukseen.
Anna von Hausswolff - The Mysterious Vanishing of Electra: Jostain death metal keskustelusta bongattu TOP5-listan kärkipaikan haltija, johon piti tutustua. Kyllähän tämä on hypensä ansainnut.
Primal Rite - Antivenom: Myytiin saatesanoilla "haluatko rässin, HC:n ja svenska dödön samassa paketissa?" Hit play ja tässä sitä nyt on. Erittäin kovaa crossover-meininkiä."
-Spinebrain
"Pain – Eleanor Rigby: Enpä tiedä onko tämä niin erinomainen, mutta päähän se soimaan jäi.
CCR – Pagan Baby: Joskus A:n kanssa mietittiin, että onko John Fogertylla täydellinen rock-ääni? Aika lähellä on.
YUP – Minä olen myyrä: Sekopäistä progea sekopäisillä sanoituksilla.
Juice Leskinen Grand Slam – Jenkka uskonpuhdistamisesta (twist): Koska Juice ei ole kesämusiikkia.
Paradise Lost – It’s Too Late: Paradise Lostin monelle vääränlaista tuotantoa. Surumielistä ja elektronista.
Run-D.M.C. – It’s Tricky: Lapsuuden ensimmäisiä rap-kokemuksia. Toki kitarariffeineen aika crossoveria.
At the Drive-In – Invalid Litter Dept.: The Mars Voltan sisarbändi. Tällainen balladin ja alternative punkin sekoitusbiisi, jonka puhtaat stemmat jäävät mieleen.
Queen – You Take My Breath Away: Queenin rauhallista materiaalia. On melkoinen laulusuoritus.
Eppu Normaali – Näin kulutan aikaa: Onhan tämä hyvä kappale muutenkin, mutta lopun köppäisellä jousisoundilla soitettu kosketinosuus jotenkin kruunaa koko hoidon.
J.Karjalainen & Mustat Lasit – Myrskytuuli: Peruskesärokkia oikein eli niin kuin Jii sen tekee.."
-TooM
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve
perjantai 29. kesäkuuta 2018
perjantai 15. kesäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 24
”Samat nimet – Ja pakoon: Kummaa musiikkia vähän taaempaa.
Pyhimys – Pyhän Vitutuksen katetdraali: Pyhimyksen uuden levyn parempaa päätä.
Wolfmother – New Moon Rising: Jotenkin Wolfmother aina unohtuu, mutta parhaimmillaan on hyvä.
Paradise Lost – Mercy: Paradise Lostilla on hetkensä. Myös kesällä.
Kauko Röyhkä – Lauralle: Nyt vasta ymmärrän Röyhkää. Tai sen musiikkia.
Devin Townsend Project – Ki: Tuska on tulossa. Sieltä tämä jäi mieleen.
Ylioppilaskunnan laulajat – Metsämiehen laulu: Ihan Jukolan viestin takia.
Massive Attack – A Prayer For England: Aina voi mennä Massiven pariin.
Dance with the Dead – Invader: Elektroninen tykitys maistuu aina välillä.
Nephew – 007 is also gonna Die: Biisin nimen perusteella."
T
“Jukka Nousiainen - Jukan tehdas: Uudelta levyltä. Ei kyllä sen paras biisi, mutta soitannoltaan jäi mieleen.
Bellini - Samba de Janeiro: Jalkapallokisafiiliksen nostatukseen.
The Trammps - Disco Inferno: Mainio syke ja bassokuljetus.
Elvis Presley - I Got a Feeling in My Body: Elvistä tuli hieman mietittyä, kun alkuperäinen rumpali DJ Fontana siirtyi ajasta iäisyyteen. Fontana ei tällä biisillä kylläkään enää rumpaloi.
Stevie Wonder - Superstition: Vastustamaton riffi.”
A
”Zeal & Ardor - Built On Ashes: Mahtava viisu. Levykin alkaa hiljalleen avautua.
Amenra - A Mon Ame: Vahvistettu eilen Blow Up 4 kattaukseen Helsingin Korjaamolle. Pää = räjähti!!
Greber - Backhanded interest: Sludgea rummut+basso akselilla. Väittäisin että livenä meno on kohtuullisen väkevää...
Blue Öyster Cult - Flaming Telepaths : Aivan mahtava viisu, bongattu kaverin seinältä.
Godflesh – Streetcleaner: Lisää Blow Up 4 tapahtumaan kiinnitettyjä artisteja. Itselle jäänyt vielä kohtuu tuntemattomaksi, mutta tämä biisi pitää kuulemma olla hallussa.
Fatboy - Bad news from pretty red lips: Tänään rockabillyä livenä Tampereen Klubilla. Kannattaa tulla mestoille, jos on jäänyt väliin.
Volbeat - Room 24: Koska King Diamond. Mies tänään 62v. Hail to the king!
Me and that man - Ain’t much loving : Osaako Behemothin nokkamies Nergal tehdä countrya? Tsekkaa ja tee päätöksesi.”
Spinebrain
“Sia Tolno - Waka Waka Woman: Sykettä kunnon biitillä. Eteläistä Guineasta kotoisin oleva Sia aloitti laulajana Conakryn kabareebaareissa
Lindisfarne - Soho Square: Bändillä oli muitakin kappaleita kuin Lady Eleanor ja Meet Me On The Corner.
Supertramp - Goodbye Stranger: Yhtyeen kuudetta, vuonna 1979 julkaistua albumia Breakfast in America on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta. Eikä suotta.
The Temptations - Ball of Confusion: Laulu toimii (4 solistia + taustat), soitto toimii (the Funk Brothers), siinäpä ne oleellisimmat määritelmät tästä Norman Whitfieldin tuottamasta kappaleesta
Styx - Sing for the Day: Kyllä kesä laittaa laulamaan, vaikka tämä kappale on kylläkin julkaistu singlenä joulukuussa 1978.
Jethro Tull - Ring Out, Solstice Bells: Mies ja huilu...sekä bändi. Ian Andersson on persoona, jolla on ollut rohkeutta olla erilainen ja poiketa rockin valtavirrasta. Onneksemme.
Roger Daltrey - Always Heading Home: 74 vuotias Roger julkaisi 1.6 albuminsa As Long As I Have You.
Robin Trower -Next In Line: Ex Procol Harum kitaristi, joka diggasi Jimi Hendrixiä.”
Yyte
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=lMYFOGf5RlytmgA3FxzF5A
Pyhimys – Pyhän Vitutuksen katetdraali: Pyhimyksen uuden levyn parempaa päätä.
Wolfmother – New Moon Rising: Jotenkin Wolfmother aina unohtuu, mutta parhaimmillaan on hyvä.
Paradise Lost – Mercy: Paradise Lostilla on hetkensä. Myös kesällä.
Kauko Röyhkä – Lauralle: Nyt vasta ymmärrän Röyhkää. Tai sen musiikkia.
Devin Townsend Project – Ki: Tuska on tulossa. Sieltä tämä jäi mieleen.
Ylioppilaskunnan laulajat – Metsämiehen laulu: Ihan Jukolan viestin takia.
Massive Attack – A Prayer For England: Aina voi mennä Massiven pariin.
Dance with the Dead – Invader: Elektroninen tykitys maistuu aina välillä.
Nephew – 007 is also gonna Die: Biisin nimen perusteella."
T
“Jukka Nousiainen - Jukan tehdas: Uudelta levyltä. Ei kyllä sen paras biisi, mutta soitannoltaan jäi mieleen.
Bellini - Samba de Janeiro: Jalkapallokisafiiliksen nostatukseen.
The Trammps - Disco Inferno: Mainio syke ja bassokuljetus.
Elvis Presley - I Got a Feeling in My Body: Elvistä tuli hieman mietittyä, kun alkuperäinen rumpali DJ Fontana siirtyi ajasta iäisyyteen. Fontana ei tällä biisillä kylläkään enää rumpaloi.
Stevie Wonder - Superstition: Vastustamaton riffi.”
A
”Zeal & Ardor - Built On Ashes: Mahtava viisu. Levykin alkaa hiljalleen avautua.
Amenra - A Mon Ame: Vahvistettu eilen Blow Up 4 kattaukseen Helsingin Korjaamolle. Pää = räjähti!!
Greber - Backhanded interest: Sludgea rummut+basso akselilla. Väittäisin että livenä meno on kohtuullisen väkevää...
Blue Öyster Cult - Flaming Telepaths : Aivan mahtava viisu, bongattu kaverin seinältä.
Godflesh – Streetcleaner: Lisää Blow Up 4 tapahtumaan kiinnitettyjä artisteja. Itselle jäänyt vielä kohtuu tuntemattomaksi, mutta tämä biisi pitää kuulemma olla hallussa.
Fatboy - Bad news from pretty red lips: Tänään rockabillyä livenä Tampereen Klubilla. Kannattaa tulla mestoille, jos on jäänyt väliin.
Volbeat - Room 24: Koska King Diamond. Mies tänään 62v. Hail to the king!
Me and that man - Ain’t much loving : Osaako Behemothin nokkamies Nergal tehdä countrya? Tsekkaa ja tee päätöksesi.”
Spinebrain
“Sia Tolno - Waka Waka Woman: Sykettä kunnon biitillä. Eteläistä Guineasta kotoisin oleva Sia aloitti laulajana Conakryn kabareebaareissa
Lindisfarne - Soho Square: Bändillä oli muitakin kappaleita kuin Lady Eleanor ja Meet Me On The Corner.
Supertramp - Goodbye Stranger: Yhtyeen kuudetta, vuonna 1979 julkaistua albumia Breakfast in America on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta. Eikä suotta.
The Temptations - Ball of Confusion: Laulu toimii (4 solistia + taustat), soitto toimii (the Funk Brothers), siinäpä ne oleellisimmat määritelmät tästä Norman Whitfieldin tuottamasta kappaleesta
Styx - Sing for the Day: Kyllä kesä laittaa laulamaan, vaikka tämä kappale on kylläkin julkaistu singlenä joulukuussa 1978.
Jethro Tull - Ring Out, Solstice Bells: Mies ja huilu...sekä bändi. Ian Andersson on persoona, jolla on ollut rohkeutta olla erilainen ja poiketa rockin valtavirrasta. Onneksemme.
Roger Daltrey - Always Heading Home: 74 vuotias Roger julkaisi 1.6 albuminsa As Long As I Have You.
Robin Trower -Next In Line: Ex Procol Harum kitaristi, joka diggasi Jimi Hendrixiä.”
Yyte
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=lMYFOGf5RlytmgA3FxzF5A
lauantai 9. kesäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 23
"Lake Jons - Think of It: Tuli suositus kuunnella Lake Jons-yhtyeen uusi nimikkolevy. Aivan pätevää tavaraa.
Coldplay - God Put a Smile Upon Your Face: Mistä tulikin mieleen kuunnella vanhaa Coldplayta. Jäsen T tätä on hehkutellut jo kauan ja nyt sorruin itsekin.
Billy Joel - Piano Man: Olin ikäni soittanut alun huuliharppukuvion väärin, joten piti ottaa tämä biisi tehokuunteluun virheen poisoppimiseksi.
The Smashing Pumpkins - Solara: Uusi Smashing Pumpkins -veisu oli yllättävänkin verevä!
Stella - Kaksikko: Kaivettiin bänditreeneissä Stella-arkistosta harvemmin kuultu raita esille. Soittivat tämän myös viimeisillä keikoilla syksyllä 2013."
-A-
"Airbag - Disconnected: Pink Floydin tapaista hiimailua uudella sävyllä.
Anssi Tikanmäki - Aamu lakeuksilla: On tässä tavoitettu jotain, minkä kokee vain jos herää sumuiseen peltomaisemaan.
Lostprophets - Last Train Home: Tämä oli vaikea päätös. Kappale on hyvä, vaikka bändin keulahahmo onkin hyvin sairas ihminen. Ei syytetä siitä kuitenkaan koko bändiä.
Type O Negative - Less Than Zero: Olen näitä elämäni kärkilevyjä aika harvoin kuunnellut, etteivät kulu. Tämä tuli automatkalla radiosta ja sekös oli hienoa.
Muse - Bliss: Ei ole tullut hetkeen kuunneltua "Musseekaan". Ajoittain mainio.
Steve Vai - Survive: Alkaa räväkästi. Levy, jolla Devin Townsend marssi kuuluisuuteen. Aika kova.
David Gilmour - On an Island: David osaa. Soinnut osuvat aina oikeaan kohtaan.
Annika Eklund - Shanghain valot: Terävä päivitys iskelmäkenttään oli tämä. Bond-teemasta pisteet.
Freud, Marx, Engels & Jung - Danny-show: Tytär halusi kuulla tämän kolme kertaa putkeen. Kuulemma hyvät sanat.
A-ha - Take On Me: "Isi, tämä biisi oli tosi hyvä! Laita mun soittolistalle! Onkohan siitä musiikkivideo?" Kyllä, tyttöni. On siitä."
-T-
"Steely Dan - Your Gold Teeth: En omista kultahammasta vielä (ja toivottovasti en koskaan). Kappale on tämän Donald Fagenin ja Walter Beckerin perustaman yhtyeen toiselta albumilta Countdown to Ecstasy. Tyylilteltyä musiikkia R&B, pop ja jazz vaikuttein 45 vuoden takaa.
Clarence Clemons - A Man in Love: E Street Bandin sielu CC kuoli 18.6.2011 69 vuotiaana - sanomansa kuitenkin puree soitollaan.
Barry White - It’s Ecstasy When You Lay Down Next to Me: Nuorempaa en oikein kehdannut julkisesti sanoa tämän olevan hyvää tehtyä musiikkia.
Plastic Penny - Pleasure Without Pain My Love: Yhtye oli 60-luvun lopun pääasiassa psykedelistä musikkia soittava orkesteri. Albumi Two Sides of Penny julkaistiin 1968, jolloin kokoonpanossa oli mm Nigel Olsson (rummut) ja Mick Grabham (kitara).
Nigelin nimi löytyy useimmiten Elton Johnin tuotannosta.
John Mayer - Do You Know Me: Kun pojalla on kitara ja kun saa naapurilta Steve Rayn Vaughanin kasetin, niin muusikkohan hänestä tulee - etenkin, jos on lahjoja soittoon."
-Yyte-
"Aki ja Turo - Mahtisonni: Älä kysy mistä, mutta juuri tämä biisi soi päässä kun heräsin. Näillä mennään.
The Coveralls - Kesä2018: Kuuntelin vahingossa jotain Ylen kanavaa ja siellä tuli levyraati. Tämä biisi voitti ylivoimaisesti. Onhan tässä Greendayt, Neluumäet ja Klamydiat hienosti kimpassa ja energia on kohdallaan. Hyvän tuulen kesäbiisi.
Hypnopazuzu - Your Eyes In the Skittle Hills: Vaatii tietyn mielentilan toimiakseen täysillä, mutta kun se löytyy niin voi veljet: kyseessä on cowa levy!
Bonfire - Feed The Fire (Like The Bonfire): Muistaako kukaan enää tätä sakemannien melodista rock / AOR pumppua? Uudella levyllä uusi laulaja ja ruuvia on kiristetty, yllätti housut nilkoissa!
Crystal Ball - Crystallizer: Kertsiriffi jäi päähän kuin leka!! Kesäbiisi ehdottomasti.
Valgrind - Victorious: Italian dödisjyrä osoittaa että vaikka kilometreja mittarissa jo parikymmentä vuotta, niin soitto taittuu vielä mallikkaasti
Cryptic Void - Subterranean Vault Of The Mysteries: Aina on aikaa 62 sekuntia erittäin hyvälle deathgrindille
Judas Priest - Evil Never Dies: Tänään tarjolla RockFestissä, mutta yllättäen itse en taivu paikalle. Uusi levy antaa kuitenkin vahvaa osviittaa että perintö jatkuu vielä muutaman vuoden."
-Spinebrain-
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=mS97uEz2ROKc_tt10eFKJQ
Coldplay - God Put a Smile Upon Your Face: Mistä tulikin mieleen kuunnella vanhaa Coldplayta. Jäsen T tätä on hehkutellut jo kauan ja nyt sorruin itsekin.
Billy Joel - Piano Man: Olin ikäni soittanut alun huuliharppukuvion väärin, joten piti ottaa tämä biisi tehokuunteluun virheen poisoppimiseksi.
The Smashing Pumpkins - Solara: Uusi Smashing Pumpkins -veisu oli yllättävänkin verevä!
Stella - Kaksikko: Kaivettiin bänditreeneissä Stella-arkistosta harvemmin kuultu raita esille. Soittivat tämän myös viimeisillä keikoilla syksyllä 2013."
-A-
"Airbag - Disconnected: Pink Floydin tapaista hiimailua uudella sävyllä.
Anssi Tikanmäki - Aamu lakeuksilla: On tässä tavoitettu jotain, minkä kokee vain jos herää sumuiseen peltomaisemaan.
Lostprophets - Last Train Home: Tämä oli vaikea päätös. Kappale on hyvä, vaikka bändin keulahahmo onkin hyvin sairas ihminen. Ei syytetä siitä kuitenkaan koko bändiä.
Type O Negative - Less Than Zero: Olen näitä elämäni kärkilevyjä aika harvoin kuunnellut, etteivät kulu. Tämä tuli automatkalla radiosta ja sekös oli hienoa.
Muse - Bliss: Ei ole tullut hetkeen kuunneltua "Musseekaan". Ajoittain mainio.
Steve Vai - Survive: Alkaa räväkästi. Levy, jolla Devin Townsend marssi kuuluisuuteen. Aika kova.
David Gilmour - On an Island: David osaa. Soinnut osuvat aina oikeaan kohtaan.
Annika Eklund - Shanghain valot: Terävä päivitys iskelmäkenttään oli tämä. Bond-teemasta pisteet.
Freud, Marx, Engels & Jung - Danny-show: Tytär halusi kuulla tämän kolme kertaa putkeen. Kuulemma hyvät sanat.
A-ha - Take On Me: "Isi, tämä biisi oli tosi hyvä! Laita mun soittolistalle! Onkohan siitä musiikkivideo?" Kyllä, tyttöni. On siitä."
-T-
"Steely Dan - Your Gold Teeth: En omista kultahammasta vielä (ja toivottovasti en koskaan). Kappale on tämän Donald Fagenin ja Walter Beckerin perustaman yhtyeen toiselta albumilta Countdown to Ecstasy. Tyylilteltyä musiikkia R&B, pop ja jazz vaikuttein 45 vuoden takaa.
Clarence Clemons - A Man in Love: E Street Bandin sielu CC kuoli 18.6.2011 69 vuotiaana - sanomansa kuitenkin puree soitollaan.
Barry White - It’s Ecstasy When You Lay Down Next to Me: Nuorempaa en oikein kehdannut julkisesti sanoa tämän olevan hyvää tehtyä musiikkia.
Plastic Penny - Pleasure Without Pain My Love: Yhtye oli 60-luvun lopun pääasiassa psykedelistä musikkia soittava orkesteri. Albumi Two Sides of Penny julkaistiin 1968, jolloin kokoonpanossa oli mm Nigel Olsson (rummut) ja Mick Grabham (kitara).
Nigelin nimi löytyy useimmiten Elton Johnin tuotannosta.
John Mayer - Do You Know Me: Kun pojalla on kitara ja kun saa naapurilta Steve Rayn Vaughanin kasetin, niin muusikkohan hänestä tulee - etenkin, jos on lahjoja soittoon."
-Yyte-
"Aki ja Turo - Mahtisonni: Älä kysy mistä, mutta juuri tämä biisi soi päässä kun heräsin. Näillä mennään.
The Coveralls - Kesä2018: Kuuntelin vahingossa jotain Ylen kanavaa ja siellä tuli levyraati. Tämä biisi voitti ylivoimaisesti. Onhan tässä Greendayt, Neluumäet ja Klamydiat hienosti kimpassa ja energia on kohdallaan. Hyvän tuulen kesäbiisi.
Hypnopazuzu - Your Eyes In the Skittle Hills: Vaatii tietyn mielentilan toimiakseen täysillä, mutta kun se löytyy niin voi veljet: kyseessä on cowa levy!
Bonfire - Feed The Fire (Like The Bonfire): Muistaako kukaan enää tätä sakemannien melodista rock / AOR pumppua? Uudella levyllä uusi laulaja ja ruuvia on kiristetty, yllätti housut nilkoissa!
Crystal Ball - Crystallizer: Kertsiriffi jäi päähän kuin leka!! Kesäbiisi ehdottomasti.
Valgrind - Victorious: Italian dödisjyrä osoittaa että vaikka kilometreja mittarissa jo parikymmentä vuotta, niin soitto taittuu vielä mallikkaasti
Cryptic Void - Subterranean Vault Of The Mysteries: Aina on aikaa 62 sekuntia erittäin hyvälle deathgrindille
Judas Priest - Evil Never Dies: Tänään tarjolla RockFestissä, mutta yllättäen itse en taivu paikalle. Uusi levy antaa kuitenkin vahvaa osviittaa että perintö jatkuu vielä muutaman vuoden."
-Spinebrain-
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=mS97uEz2ROKc_tt10eFKJQ
lauantai 2. kesäkuuta 2018
Bruce Springsteenin ”Darkness on the Edge of Town” 40 vuotta
Bruce Springsteenin neljäs studioalbumi Darkness on the Edge of Town julkaistiin 2.6.1978. Neljäkymmentä vuotta täyttävä levy on useille Springsteen-faneille tuotantonsa jalokivi, joka paljaudessaan selättää jopa edeltäjänsä Born to Runin äänivallin ja mahtavuuden.
”Darknessiin” pohtimiseen tuo oman leimansa, kun muistaa sitä edeltäneen historian artistin uralla. Born to Run oli syössyt Springsteenin ja E Street Bandin musiikkimaailman ykkösluokkaan. Sitä seurasi kuitenkin merkittävä oikeusjuttu Brucen ja managerinsa Mike Appelin välillä, joka taas johti siihen, ettei yhtye voinut levyttää kolmeen vuoteen. Vaikka moinen kuulostaa nykyään arkipäivältä, tuolloin sitä pidettiin artistillisena itsemurhana. ”Kukaan ei enää muistakaan tätä bändiä”, väitettiin.
Mutta, vaikka levynteko estyi, kollektiivi jatkoi laulujen tekemistä ja erittäin ahkeraa keikkailua. Sen sointi tiukkeni ja Springsteen alkoi hahmottaa, millaisella kokonaisuudella hän tahtoi Born to Runin jälkeen jatkaa. Tarkoituksena olikin tulla useampi askel takaisin päin BTR:n pömpöösiydestä, Wall-of-Sound-henkisestä äänimaailmasta ja rönsyilevistä sävellyksistä sekä teksteistä. Niiden tilalle tulivatkin henkilökohtaisemmat sanoitukset sekä myös tuolloin pinnalle nousemassa olleeseen uuteen aaltoonkin vivahtavat sävellykset.
Siinä missä Born to Runin voi kuvitella tapahtuvan yhtenä päättymättömänä kesäyönä, ehdottomasti Springsteen-klassikoiden ykkösluokkaan lukeutuvalla Badlandsillä (ja tietenkin ikonisella rumpufillillä) käynnistyvä Darkness on the Edge of Town soi kauttaaltaan tummemmissa väreissä. ”Lights out tonight, trouble in the heartland” sanovat jo ensimmäisen biisin ensimmäiset sanatkin. Kellopeli kilkattaa, Springsteenin kitara vaikertaa ja kertosäe iskee päin naamaa:
”Badlands, you gotta live it every day
let the broken hearts stand
as the price you’ve gotta pay
We’ll keep it pushin’ till it’s undestood
And these badlands start treating us good”
-Badlands
Adam Raised a Cain jatkaa terävästi. Kuten nimestä voi päätellä, sisältää teksti raamatullisia viittauksia. Sävelmaisema on kuiva ja sitä kuljettavat riisuttu riffi ja Brucen laulu.
”You’re born into this life paying
for the sins of somebody else’s past”
-Adam Raised a Cain
Kolmas raita Something in the Night ei itselleni avautunut ihan ensimmäisinä vuosinakaan tämän albumin parissa. Eräänä pimeänä kevätiltana, kun tähdet olivat sopivassa asennossa, päädyin sitten etsimään sen sanoituksen silmien eteen kuuntelun yhteydessä. Havaitsinkin sen istuvan ”Darknessin” teemoihin täydellisesti. Roy Bittanin piano, erityisesti intron rakentuessa, on aavemaisen kaunis. Teksti on yksi levyn parhaita. Kai sitä jokainen etsii jotain.
”You’re born with nothing / and better of that way / soon as you’ve got something / they send someone to try and take it away”
-Something in the Night
Hi-hat-tikutuksella käynnistyy puolestaan ainoastaan yksi biisi Springsteen-tuotannossa, Candy’s Room. Nopeatempoinen, liki punk-henkinen kappale kulkee jälleen Bittanin pianon ja Weinbergin kompin kuljettamana kestäen vain vajaat kolme minuuttia. Se toimii myös tunnelman keventäjänä albumin kokonaiskuvassa. Brucelta kuullaan vihmerä kitarasoolo laulussa, joka selittää itse itsensä.
”There’s a sadness hidden in that pretty face
a sadness all her own from which no man can keep Candy safe.”
-Candy’s Room
LP-Darknessin A-puolen päättää itselleni albumin rakkain kappale, Racing in the Street. ”Racing” on niitä lauluja, joihin tulee palattua tasaisin väliajoin. Haikeankaunis sävellys, jonka teksti käsittelee saman kaltaisia aiheita kuin albumilla aiemmin kuultava Something in the Night. Melkeinpä karikatyyri-springsteenmäisesti autojen pariin verhoillun sanoituksen ihmiskohtalot värisyttävät joka kerta. Bittanin piano on jälleen pääosassa sekä alku- että loppusoitoissa ja myös Garry Tallentin harkitut bassolinjat kiinnittävät huomion. Tästä kappaleesta on pakko nostaa kaksi tekstikohtaa esille.
”Some guys they just give up living
and start dying little by little, piece by piece
some guys come home from work and wash up
and go racin’ in the street”
”She sits on the porch of her daddy’s house
but all her pretty dreams are torn
she stares off alone into the night
with the eyes of one who hates for just being born
For all the shut-down strangers and hot-rod angels
rumbling through this promised land
tonight my baby and me we’re gonna ride to the sea
and was these sins off our hands”
-Racing in the Street
Vinyylin kääntyessä sen jälkipuoliskon käynnistää myös Springsteen-klassikko The Promised Land. Tunnistettavalla huuliharppu-introlla alkava kappale on hieman tempoisampi kuvaus, joka jatkaa edeltäjäkappaleen linjoilla kuin itsenäisenä jatko-osana. Se onkin toiminut keikkasuosikkina koko olemassaolonsa ajan. Läpi biisin kuullaan erityisesti hienoja tekstillisiä kuvia.
”Blow away the dreams that tear you apart
blow away the dreams that break your heart
blow away the lies that leave you nothing but lost and brokenhearted”
”The dogs on Main Street howl
’cause they understand
if I could take one moment into my hands
mister, I ain’t a boy, no I’m a man
and I believe in a promised
-The Promised Land
Kahden merkittävän ja ison biisin jälkeen lasketaan jälleen kierroksia hieman yli kaksiminuuttisella Factorylla. Siinä Springsteen kuvaa, isänsä kokemuksiin pohjaten, sitä kuinka arki ja työ voivat jyrätä alleen vahvankin miehen ja jättäen jälkeensä ei-mitään.
”End of the day, factory whistle cries
men walk through these gates with death in their eyes
and you just better believe, boy
somebody’s gonna get hurt tonight
it’s the working, the working, just the working life.”
-Factory
Albumin viimeisellä triolla kokonaisuus lyö vielä isoja kortteja pöytään. Streets of Fire, muutamassa soinnussaan hyvinkin yksinkertainen mutta vaikuttavasti esitetty, avaa loppusuoran. Tätä kuunnellessa voin nähdä maailman, jossa kappale tapahtuu. Dan Federicin urut ovat kuuluvasti esillä ja kertosäe iskeytyy ilmoille napakasti.
”I live now only with strangers
I talk to only strangers
I walk with angels that have no place
Streets of fire”
-Streets of Fire
Levyn kaksi viimeistä lukeutuvat ykköskategorian Bruce-klassikoihin. Ensimmäisenä niistä kajahtaa ilmoille Prove It All Night. Siinä ei enää olla niin yksin, mutta samat kysymykset ja epäilyt esiintyvät edelleen. ”But if dreams came true oh wouldn’t that be nice / but this ain’t no dream we’re living through tonight”. Kertosäe on niitä, jotka kuulostavat tutuilta jo ensikuulemalla. Klassista E-kadun bändiä ovat myös alun kellopelikuvio sekä Big Manin saksofonisoolo.
”Baby, tie your hair back in a long white bow
meet me in the fields out behind the dynamo
you hear the voices telling you not to go
they made their choices and they’ll never know
what it means to steal, to cheat, to die
what it’s like to live and die
To prove it all night, prove it all night
girl, there’s nothing else that we can do
So prove it all night, prove it all night
and girl I’ll prove it all night for you” -Prove It All Night
Albumin päättää ja paketoi sen nimikkoraita Darkness on the Edge of Town. Edeltäjäbiisiä rauhallisemmin käynnistyvä, mutta sittemmin jykevämpään poljentoon asettuva laulu on tekstiltään säveliään mielenkiintoisempi. Läpi levyn kertoja on käynyt sisäistä kamppailuaan ja tässä kappaleessa viime riveillä hän löytää jonkinlaisen, jos ei nyt maalin, niin ainakin välietapin.
”Tonight I’ll be on that hill ’cause I can’t stop
I’ll be on that hill with everything I got
lives on the line where dreams are found and lost
I’ll be there on time and I’ll pay the cost
for wanting things that can only be found
in the darkness on the edge of town” -Darkness on the Edge of Town
Hyvää 40-vuotispäivää, Darkness on the Edge of Town! Levy, joka on ollut mukana soiden keväisin kesäseikkailuita odotellessa, huhtikuisissa räntäsateissa ja lokakuisissa pimeissä illoissa, kun sade ropisee kasvoille kaupungilla kävellessä. Ehdottomasti tärkeä levy allekirjoittaneelle.
https://open.spotify.com/album/4KT6G8fj8EEIfsyr75hbgc?si=vCwzUfkFSvuFCDRoQIz_AA
”Darknessiin” pohtimiseen tuo oman leimansa, kun muistaa sitä edeltäneen historian artistin uralla. Born to Run oli syössyt Springsteenin ja E Street Bandin musiikkimaailman ykkösluokkaan. Sitä seurasi kuitenkin merkittävä oikeusjuttu Brucen ja managerinsa Mike Appelin välillä, joka taas johti siihen, ettei yhtye voinut levyttää kolmeen vuoteen. Vaikka moinen kuulostaa nykyään arkipäivältä, tuolloin sitä pidettiin artistillisena itsemurhana. ”Kukaan ei enää muistakaan tätä bändiä”, väitettiin.
Mutta, vaikka levynteko estyi, kollektiivi jatkoi laulujen tekemistä ja erittäin ahkeraa keikkailua. Sen sointi tiukkeni ja Springsteen alkoi hahmottaa, millaisella kokonaisuudella hän tahtoi Born to Runin jälkeen jatkaa. Tarkoituksena olikin tulla useampi askel takaisin päin BTR:n pömpöösiydestä, Wall-of-Sound-henkisestä äänimaailmasta ja rönsyilevistä sävellyksistä sekä teksteistä. Niiden tilalle tulivatkin henkilökohtaisemmat sanoitukset sekä myös tuolloin pinnalle nousemassa olleeseen uuteen aaltoonkin vivahtavat sävellykset.
Siinä missä Born to Runin voi kuvitella tapahtuvan yhtenä päättymättömänä kesäyönä, ehdottomasti Springsteen-klassikoiden ykkösluokkaan lukeutuvalla Badlandsillä (ja tietenkin ikonisella rumpufillillä) käynnistyvä Darkness on the Edge of Town soi kauttaaltaan tummemmissa väreissä. ”Lights out tonight, trouble in the heartland” sanovat jo ensimmäisen biisin ensimmäiset sanatkin. Kellopeli kilkattaa, Springsteenin kitara vaikertaa ja kertosäe iskee päin naamaa:
”Badlands, you gotta live it every day
let the broken hearts stand
as the price you’ve gotta pay
We’ll keep it pushin’ till it’s undestood
And these badlands start treating us good”
-Badlands
Adam Raised a Cain jatkaa terävästi. Kuten nimestä voi päätellä, sisältää teksti raamatullisia viittauksia. Sävelmaisema on kuiva ja sitä kuljettavat riisuttu riffi ja Brucen laulu.
”You’re born into this life paying
for the sins of somebody else’s past”
-Adam Raised a Cain
Kolmas raita Something in the Night ei itselleni avautunut ihan ensimmäisinä vuosinakaan tämän albumin parissa. Eräänä pimeänä kevätiltana, kun tähdet olivat sopivassa asennossa, päädyin sitten etsimään sen sanoituksen silmien eteen kuuntelun yhteydessä. Havaitsinkin sen istuvan ”Darknessin” teemoihin täydellisesti. Roy Bittanin piano, erityisesti intron rakentuessa, on aavemaisen kaunis. Teksti on yksi levyn parhaita. Kai sitä jokainen etsii jotain.
”You’re born with nothing / and better of that way / soon as you’ve got something / they send someone to try and take it away”
-Something in the Night
Hi-hat-tikutuksella käynnistyy puolestaan ainoastaan yksi biisi Springsteen-tuotannossa, Candy’s Room. Nopeatempoinen, liki punk-henkinen kappale kulkee jälleen Bittanin pianon ja Weinbergin kompin kuljettamana kestäen vain vajaat kolme minuuttia. Se toimii myös tunnelman keventäjänä albumin kokonaiskuvassa. Brucelta kuullaan vihmerä kitarasoolo laulussa, joka selittää itse itsensä.
”There’s a sadness hidden in that pretty face
a sadness all her own from which no man can keep Candy safe.”
-Candy’s Room
LP-Darknessin A-puolen päättää itselleni albumin rakkain kappale, Racing in the Street. ”Racing” on niitä lauluja, joihin tulee palattua tasaisin väliajoin. Haikeankaunis sävellys, jonka teksti käsittelee saman kaltaisia aiheita kuin albumilla aiemmin kuultava Something in the Night. Melkeinpä karikatyyri-springsteenmäisesti autojen pariin verhoillun sanoituksen ihmiskohtalot värisyttävät joka kerta. Bittanin piano on jälleen pääosassa sekä alku- että loppusoitoissa ja myös Garry Tallentin harkitut bassolinjat kiinnittävät huomion. Tästä kappaleesta on pakko nostaa kaksi tekstikohtaa esille.
”Some guys they just give up living
and start dying little by little, piece by piece
some guys come home from work and wash up
and go racin’ in the street”
”She sits on the porch of her daddy’s house
but all her pretty dreams are torn
she stares off alone into the night
with the eyes of one who hates for just being born
For all the shut-down strangers and hot-rod angels
rumbling through this promised land
tonight my baby and me we’re gonna ride to the sea
and was these sins off our hands”
-Racing in the Street
Vinyylin kääntyessä sen jälkipuoliskon käynnistää myös Springsteen-klassikko The Promised Land. Tunnistettavalla huuliharppu-introlla alkava kappale on hieman tempoisampi kuvaus, joka jatkaa edeltäjäkappaleen linjoilla kuin itsenäisenä jatko-osana. Se onkin toiminut keikkasuosikkina koko olemassaolonsa ajan. Läpi biisin kuullaan erityisesti hienoja tekstillisiä kuvia.
”Blow away the dreams that tear you apart
blow away the dreams that break your heart
blow away the lies that leave you nothing but lost and brokenhearted”
”The dogs on Main Street howl
’cause they understand
if I could take one moment into my hands
mister, I ain’t a boy, no I’m a man
and I believe in a promised
-The Promised Land
Kahden merkittävän ja ison biisin jälkeen lasketaan jälleen kierroksia hieman yli kaksiminuuttisella Factorylla. Siinä Springsteen kuvaa, isänsä kokemuksiin pohjaten, sitä kuinka arki ja työ voivat jyrätä alleen vahvankin miehen ja jättäen jälkeensä ei-mitään.
”End of the day, factory whistle cries
men walk through these gates with death in their eyes
and you just better believe, boy
somebody’s gonna get hurt tonight
it’s the working, the working, just the working life.”
-Factory
Albumin viimeisellä triolla kokonaisuus lyö vielä isoja kortteja pöytään. Streets of Fire, muutamassa soinnussaan hyvinkin yksinkertainen mutta vaikuttavasti esitetty, avaa loppusuoran. Tätä kuunnellessa voin nähdä maailman, jossa kappale tapahtuu. Dan Federicin urut ovat kuuluvasti esillä ja kertosäe iskeytyy ilmoille napakasti.
”I live now only with strangers
I talk to only strangers
I walk with angels that have no place
Streets of fire”
-Streets of Fire
Levyn kaksi viimeistä lukeutuvat ykköskategorian Bruce-klassikoihin. Ensimmäisenä niistä kajahtaa ilmoille Prove It All Night. Siinä ei enää olla niin yksin, mutta samat kysymykset ja epäilyt esiintyvät edelleen. ”But if dreams came true oh wouldn’t that be nice / but this ain’t no dream we’re living through tonight”. Kertosäe on niitä, jotka kuulostavat tutuilta jo ensikuulemalla. Klassista E-kadun bändiä ovat myös alun kellopelikuvio sekä Big Manin saksofonisoolo.
”Baby, tie your hair back in a long white bow
meet me in the fields out behind the dynamo
you hear the voices telling you not to go
they made their choices and they’ll never know
what it means to steal, to cheat, to die
what it’s like to live and die
To prove it all night, prove it all night
girl, there’s nothing else that we can do
So prove it all night, prove it all night
and girl I’ll prove it all night for you” -Prove It All Night
Albumin päättää ja paketoi sen nimikkoraita Darkness on the Edge of Town. Edeltäjäbiisiä rauhallisemmin käynnistyvä, mutta sittemmin jykevämpään poljentoon asettuva laulu on tekstiltään säveliään mielenkiintoisempi. Läpi levyn kertoja on käynyt sisäistä kamppailuaan ja tässä kappaleessa viime riveillä hän löytää jonkinlaisen, jos ei nyt maalin, niin ainakin välietapin.
”Tonight I’ll be on that hill ’cause I can’t stop
I’ll be on that hill with everything I got
lives on the line where dreams are found and lost
I’ll be there on time and I’ll pay the cost
for wanting things that can only be found
in the darkness on the edge of town” -Darkness on the Edge of Town
Hyvää 40-vuotispäivää, Darkness on the Edge of Town! Levy, joka on ollut mukana soiden keväisin kesäseikkailuita odotellessa, huhtikuisissa räntäsateissa ja lokakuisissa pimeissä illoissa, kun sade ropisee kasvoille kaupungilla kävellessä. Ehdottomasti tärkeä levy allekirjoittaneelle.
https://open.spotify.com/album/4KT6G8fj8EEIfsyr75hbgc?si=vCwzUfkFSvuFCDRoQIz_AA
perjantai 1. kesäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 22
”Weezer - Africa: Nettikampanjan lopputuotos. Kuulostaa... no, Weezeriltä soittamassa Africaa.
Karvas - Kooma: Kamubändin uusi biisi. Taattua riffittelyä ja Rauskin laulantaa.
Beach House - Pay No Mind: Viikon uutuus. Vahvaa, syntetisoitua tavaraa. Mainio levy koko "7".
Richie Sambora - Seven Years Gone: Samboran Aftermath of the Lowdown-levy soi ensimmäistä kertaa julkaisunsa (vuonna 2012) jälkeen. Tämän muisti jo niiltä ajoilta.
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Viimeisellä rannalla: Päättäripäivän iltana keikalle, jonka settilistaan lukeutuu tämä. Alkanut aueta hiljalleen.”
A
”Uada - Cult Of A Dying Sun: Oregonin poijjaat heittävät toisen levyn tiskiin ja vaikka edelleen vertaukset Mglaan ovat vahvat, alkaa pikkuhiljaa omakin tyyliä löytyä.
Ritual Necromancy - Discarnate Machination: Periaatteessa kaikki mitä Dark Descent Records julkaisee, on kovaa kamaa. Tämä levy ei tee poikkeusta. Must to hear jos death/doom on sun juttu.
Cobalt - Hunt The Buffalo: Slow Forever levy on jäänyt aivan liian vähälle kuuntelulle. Kannattaa ottaa haltuun, mikäli sludgemainen runttaus on lähellä sydäntä.
Kalliomäki – Ajastaika: Shamanistista folk/metal-runttausta, kävin keikalla sunnuntaina Vastavirran yläkerrassa ja meno oli yllättävän verevää... Siitä puheen ollen, sain 2min sisällä oltuani laulajalta punaisena valuvat "verivanat" otsalohkooni!!
Syven - How Fare the Gods?: Lisää shamaanihenkistä akustista musiikkia. Olen kuunnellut tämän saunassa varmaan 25 kertaa hyvän imperial stoutin kera. Joka kerta 5/5 suoritus.
Iron maiden - Wicker man: Maiden toimitti Hartwall Areenalla ikävuosiin ja kilometreihin nähden semmoisella energialla ja tarmolla, että oli hämmentävää. Siihen spektaakkelimainen lavashow päälle ja kansa oli myyty. Jouduin itsekin taipumaan 35 euron arvoisen t-paidan ostoon.”
Spinebrain
”Metallica – Creeping Death: Ride the Lighting on aina hyvä, kun sen tarpeeksi harvoin kuuntelee.
Paloma Faith – Stone Cold Sober: Palomalla on jollain tapaa aika hyvä soundi. Tässä on sellaista torvitusta, että eräs lieksalainen pumppu saisi tästä aika hyvän version.
Savatage – Gutter Ballet: Savatage on sitä pahinta Ynkkä-aikaa. Sen oikeastaan kuulee musiikistakin.
Joe Satriani – Cherry Blossoms: Armeija-aikana ja sen jälkeenkin olin Joen kanssa aika samassa lookissa. Kalju ja aurinkolasit.
Bill Frisell – Surfer Girl: Frisell on “kasipuoli” jazz-kitaristi.
Tal Wilkenfeld – Corner Painter: Naisbasisti Australiasta. Aika rouhea meno.
Eminem & Dido – Stan: Kuuntelin Marshall Mathers LP:n ja sehän perhana oli hyvä.
Mew – The Seething Rain Weeps for You: Melkoisen legendaarista musiikkia ajalta, jolloin valtasin Joensuun.
Easy Star All-Stars & Citizen Cope – Karma Police: En ole reggae- tai ska-musiikin ystävä missään mielessä, mutta tämä oli onnistunut.
Bon Jovi – Livin’ On A Prayer: Jakokoski, kesä ja auringonpaiste. ”
T
”Status Quo - Caroline: Pakko myöntää, että nuorempana ränttätänttäkin kolahti ja kovaa.
Fourplay - Wish You Were Here: Lee Ritenourin kirjoittama kuulakas balladi yhtyeen ensimmäiseltä albumilta (Fourplay 1991).
Marvin Gaye - What’s Going On: Mitäpä muuta kuin klassikko.
Pallas - Executioner/Rat Racing: Neo-progressiivista live-musiikkia 2003 julkaistulta Blinding Darkness -albumilta.
Pete Townsend - Face Dances Pt.2: Pete on talentti, joka osaa tehdä koukuttavia kappaleita niin melodisesti kuin tuotannollisestikin.
Peter Frampton - Breaking All the Rules: Peter hyppäsi soolouralle Humble Piesta 21-vuotiaana vuonna 1971. Breaking All the Rules julkaistiin 1981 ollen hänen seitsemännen albuminsa nimikappale. Soittamassa olivat hänen kanssaan mm. Steve Lukather ja Jeff Porcaro.”
Yyte
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=mIEv4eAWQWuSRYBR6rPVKw
Karvas - Kooma: Kamubändin uusi biisi. Taattua riffittelyä ja Rauskin laulantaa.
Beach House - Pay No Mind: Viikon uutuus. Vahvaa, syntetisoitua tavaraa. Mainio levy koko "7".
Richie Sambora - Seven Years Gone: Samboran Aftermath of the Lowdown-levy soi ensimmäistä kertaa julkaisunsa (vuonna 2012) jälkeen. Tämän muisti jo niiltä ajoilta.
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Viimeisellä rannalla: Päättäripäivän iltana keikalle, jonka settilistaan lukeutuu tämä. Alkanut aueta hiljalleen.”
A
”Uada - Cult Of A Dying Sun: Oregonin poijjaat heittävät toisen levyn tiskiin ja vaikka edelleen vertaukset Mglaan ovat vahvat, alkaa pikkuhiljaa omakin tyyliä löytyä.
Ritual Necromancy - Discarnate Machination: Periaatteessa kaikki mitä Dark Descent Records julkaisee, on kovaa kamaa. Tämä levy ei tee poikkeusta. Must to hear jos death/doom on sun juttu.
Cobalt - Hunt The Buffalo: Slow Forever levy on jäänyt aivan liian vähälle kuuntelulle. Kannattaa ottaa haltuun, mikäli sludgemainen runttaus on lähellä sydäntä.
Kalliomäki – Ajastaika: Shamanistista folk/metal-runttausta, kävin keikalla sunnuntaina Vastavirran yläkerrassa ja meno oli yllättävän verevää... Siitä puheen ollen, sain 2min sisällä oltuani laulajalta punaisena valuvat "verivanat" otsalohkooni!!
Syven - How Fare the Gods?: Lisää shamaanihenkistä akustista musiikkia. Olen kuunnellut tämän saunassa varmaan 25 kertaa hyvän imperial stoutin kera. Joka kerta 5/5 suoritus.
Iron maiden - Wicker man: Maiden toimitti Hartwall Areenalla ikävuosiin ja kilometreihin nähden semmoisella energialla ja tarmolla, että oli hämmentävää. Siihen spektaakkelimainen lavashow päälle ja kansa oli myyty. Jouduin itsekin taipumaan 35 euron arvoisen t-paidan ostoon.”
Spinebrain
”Metallica – Creeping Death: Ride the Lighting on aina hyvä, kun sen tarpeeksi harvoin kuuntelee.
Paloma Faith – Stone Cold Sober: Palomalla on jollain tapaa aika hyvä soundi. Tässä on sellaista torvitusta, että eräs lieksalainen pumppu saisi tästä aika hyvän version.
Savatage – Gutter Ballet: Savatage on sitä pahinta Ynkkä-aikaa. Sen oikeastaan kuulee musiikistakin.
Joe Satriani – Cherry Blossoms: Armeija-aikana ja sen jälkeenkin olin Joen kanssa aika samassa lookissa. Kalju ja aurinkolasit.
Bill Frisell – Surfer Girl: Frisell on “kasipuoli” jazz-kitaristi.
Tal Wilkenfeld – Corner Painter: Naisbasisti Australiasta. Aika rouhea meno.
Eminem & Dido – Stan: Kuuntelin Marshall Mathers LP:n ja sehän perhana oli hyvä.
Mew – The Seething Rain Weeps for You: Melkoisen legendaarista musiikkia ajalta, jolloin valtasin Joensuun.
Easy Star All-Stars & Citizen Cope – Karma Police: En ole reggae- tai ska-musiikin ystävä missään mielessä, mutta tämä oli onnistunut.
Bon Jovi – Livin’ On A Prayer: Jakokoski, kesä ja auringonpaiste. ”
T
”Status Quo - Caroline: Pakko myöntää, että nuorempana ränttätänttäkin kolahti ja kovaa.
Fourplay - Wish You Were Here: Lee Ritenourin kirjoittama kuulakas balladi yhtyeen ensimmäiseltä albumilta (Fourplay 1991).
Marvin Gaye - What’s Going On: Mitäpä muuta kuin klassikko.
Pallas - Executioner/Rat Racing: Neo-progressiivista live-musiikkia 2003 julkaistulta Blinding Darkness -albumilta.
Pete Townsend - Face Dances Pt.2: Pete on talentti, joka osaa tehdä koukuttavia kappaleita niin melodisesti kuin tuotannollisestikin.
Peter Frampton - Breaking All the Rules: Peter hyppäsi soolouralle Humble Piesta 21-vuotiaana vuonna 1971. Breaking All the Rules julkaistiin 1981 ollen hänen seitsemännen albuminsa nimikappale. Soittamassa olivat hänen kanssaan mm. Steve Lukather ja Jeff Porcaro.”
Yyte
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=mIEv4eAWQWuSRYBR6rPVKw
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)