perjantai 11. lokakuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 41/2019
The Rasmus - Funky Jam: Hyvää pirigunutusta ja fung-meiningiä.
Viikate - Varjojen Yö: Varjojen Öyöyöyyööö...
Lac Belot - Pale Moon Rabbit: Yhden miehen rustailemaa, tuotannollisesti sielua hivelevää utuilua.
Steve Reich - Electric Counterpoint III, Fast: Reichin Radioheadista inspiroitunutta kudelmaa.
Saa Kiljua - Mä en skeittaa: Kun tuli suositus ihan YV:nä, niin laitetaan nyt ilmoille. Naislaulettua suomi-punkia. Laadukasta!
Elvis Presley - Can't Help Falling In Love: Elviksellähän oli "kasipuoli" laulusoundi.
Smashing Pumpkins - Ava Adore: Pakko se on vähän käydä ysärin loppupuolella visiitillä.
Deodato - Also Sprach Zarathustra: Saimaa-bändin lavallenousubiisejä. Varmaan monen muunkin. Kova.
Radiohead - (Nice Dream): The Bends -albumi on täynnä näitä akustisella räimittäviä biisejä. Tätä sitä on itsekin tullut kokeiltua."
T
"Viikonloppuna olisi suuntana Tavastia ja Don Huonojen 30-vuotisjuhlakeikat. Laitetaanpa muutama Donkkari-nosto sen merkeissä!
Hannu ja Kerttu
Metsänelävien puolustusliitto
Seireeni
Kärpänen II
Sininen yö
Riidankylväjä
Olemme kuin veljet
Tuulee
Suojelusenkeli
Sydänpuu
Pyhimys
Sopeutumattomat
Revontulikipinät"
A
"East of Eden - Mandarin’s Daughter: Yhtyeelle olkoon annettu genreksi proge. Minusta kuitenkin ihan perus rockmusiikkia 1970-luvulta.
Hasse Fröberg Musical Companion - Above: Minuakin on kutsuttu ”Upsalan ekonomiksi”. No opiskelin Uumajassa, mutta tämä yhtye sitä vastoin tulee Upsalasta. Entisen metallimies (Spellbound) Hassen kasaama erinomainen proge-kokoonpano.
Cigarettes After Sex - Heavenly: Avasin sunnuntaiaamuna ompun soittolistan Dark Sky - Rockia rentoutumiseen. Sen löytöjä.
Klaatu - A Million Miles Away: iPad heitti korvilleni musiikkia myöhäisnuoruudesta eli kanadalaista Klaatua vuodelta 1981
Rory Gallagher - A Million Miles away: Saman aiheen voi esittää toisinkin Tämä Roryn esitys on teinivuosiltani, jolloin torniolaisnuorkainen hurahti lopullisesti rockin pauloihin.
Robbie Robertson - I Hear You Paint Houses: The Band oli Dylanin vahva taustatuki, joka oli todella kova yhtye myös ”soolona”. Yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä on nyt julkaissut kuudennen sooloalbuminsa Sinematic. Mukana mm. Van Morrison tunnistettavalla lauluäänellään.
Baker Gurvitz Army - People: Ginger Baker in our memories
Von2 Braun - Euroopan uudet vaatteet: Tätä olen odottanut. Oululaisen trion erilaista musiikkia, jossa Petri Heikkisen bassollaan tanakasti tukemaa Janne Helttusen vokaalisointia täydentää Samu Forsblomin trumpetin ja elektroninen musiikkimaalailu."
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=JmY7EWYBQVuR3McaGW6wHQ[/embed]
maanantai 13. toukokuuta 2019
Toomion musiikkivuosi 2018
Vuonna 2018 tapahtui musiikillisesti laajemmin kuin edeltävänä vuonna. Enää ei sellaisia maagisia TOP10-ikinä-levyjä tipahtele niin usein, joka tietysti johtuu jo iästäkin jonkin verran. Kiinnostavaa musiikkia kuitenkin julkaistaan edelleen, kunhan sen vain löytää.
Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.
ARTISTIT
Stam1naa tuli kuunneltua paljon, koska musiikkityylinä se vaatii paljon. Mutta myös siksi, että albumi oli hyvä. The Who taas on tullut tuolta Metallin olemus -kuunteluista vastaan eikä se huono olekaan. M83 on sellaista musiikkia, mitä itse tulee autoa ajaessa kuunneltua. King Gizzard viihtyy listalla siksi, että se julkaisi edellisvuonna neljä albumia, jotka kaikki piti ottaa haltuun. Brian Eno yllättää itsenikin, mutta muuten meno on tuttua.
- Stam1na
- The Who
- M83
- Pink Floyd
- King Gizzard & Lizard Wizards
- Queen
- J.Karjalainen
- Brian Eno
- Evergrey
- Sara
ALBUMIT
Stam1nalle samat sanat kuin edelliseenkin. Arcane Roots taas löytyi jotenkin vanhoja kuunnellen. Sen uusin albumi oli kovasti mieleen ja tuli kuunneltua paljon. The Whon Tommy nousee jo albumin pituuden takia korkealle. Jii taas sopii autoilun taustalle. Spidergawd oli myös viime vuoden superlöytö. Jostain syystä listoilla keikkuu myös XXXTentacion, vaikkei se musiikkina minua olekaan. Ei se kuitenkaan ole niin kamalaa, kuin voisi ajatella.
- Stam1na – Taival
- M83 – Before the Dawn Heals Us
- Arcane Roots – Melancholia Hymns
- The Who – Tommy
- J.Karjalainen – Sä kuljetat mua
- Pink Floyd – The Wall
- Spiderqawd – Spidergawd IV
- XXXTentacion - ?
- Propagandhi – Victory Lap
- Sara – Summa
KAPPALEET
Stam1naa tuli kuunneltua paljon, kuten aina bändin uuden albumin valmistuttua. Se on joka tapauksessa suomalaiseksi metalliksi todella laadukasta. Take on Me upposi tytöllenikin, joten sitä piti aika usein laittaa soimaan. Arcane Rootsin Off the Floor jää hienosti päähän. Sama taipumus on Spdergawdin Is This Love...?:lla.
- Stam1na – Elämänlanka
- A-ha – Take on Me
- Arcane Roots – Off the Floor
- Spidergawd – Is This Love..?
- Stam1na – Enkelinmurskain
- Maj Karma – 101 tapaa olla vapaa
- Stam1na – Gaian lapsi (feat. Anna Eriksson)
- Stam1na – Hyvää yötä
- Arcane Roots – Arp
- Edu Kettunen – 69-Scania
Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista.
ALBUMIT - 2016
- David Bowie – Blackstar (1.)
- Oranssi Pazuzu – Värähtelijä (2.)
- Gojira - Magma (3.)
- Haken - Affinity (4.)
- Fallujah - Dreamless (5.)
- Radiohead – A Moon Shaped Pool (6.)
- Stam1na - Elokuutio (7.)
- Devin Townsend Project - Transcendence (8.)
- Twelve Foot Ninja – Outlier (9.)
- Zeal and Ardor (10.)
ALBUMIT - 2017
- Enslaved - E (1.)
- Arcane Roots – Melancholia Hymns (*)
- Anathema – The Optimist (2.)
- Antti Pouta – Yhteys (3.)
- Spidergawd – IV (*)
- The War on Drugs – A Deeper Understand (4.)
- Leprous – Malina (5.)
- The Night Flight Orchestra – Amber Galactic (6.)
- Saimaa – Urheilu-Suomi (7.)
- Mastodon – Emperor of Sand (8.)
Ja näin päästään vuoteen 2018.
ALBUMIT 2018
Eipä tälläkään listalla ole juuri niitä bändejä, joita listalle uumoilin. Hyviä albumeita kuitenkin.
10. Dimmu Borgir - Eonian
Dimmu piti yläasteen pahisvaltikkaa käsissään tiukasti. Sen pahempaa bändiä ei ollut. Tai ei tunnettu. Toki ultimaattinen pahuus asui Deicidessä. Varttuneemmilla korvilla Dimmu Borgir on kuulostanut joka kerralla hyvältä. Sen sinfoniset kappaleet ovat miellyttävää kuunneltavaa ja varsinkin puhtaat lauluosuudet hivelevät korvia.
[embed]https://open.spotify.com/album/5UWUDx2090yLdH6Aot5x86?si=S7zlYwiPTq-dCV_uuQhJzQ[/embed]
9. Eneferens – The Bleakness of Our Constant
Aivomiehen viime hetken suosituksia. Monipuolista musiikkia. Kappaleiden lähtökohtaisella örinällä potkitaan sen vihaajat kauemmas ja palkitaan kärsivälliset puhtailla laulu- ja kitaraosuuksilla. Vallan hienoa soittoa hiukan Opethin rauhallisimpien tuotoksien hengessä.
[embed]https://open.spotify.com/album/0S228KxtnyLWEUpVOS3aYD?si=0A-lmm_KTtyWhM9qeaM4nA[/embed]
8. Omnium Gatherum – The Burning Cold
Omnium Gatherum on kumma bändi. En oikeastaan sellaista musiikkia kovinkaan usein kuuntele. Enkä varsinkaan laita Omniumia soimaan, jos kuuntelen. Se ei kuitenkaan bändinä tai tänä uutena levynä ole pettänyt kertaakaan. Todella laadukasta metallia. Suomesta.
[embed]https://open.spotify.com/album/7C07714TBt30BazLwcItnn?si=rCRS6XnURtqPeUe4FGYlCg[/embed]
7. Haken - Vector
Haken ei ole myöskään sellaista jokaisen päivän musiikkia. Tämä avautuu hitaasti, mutta on lopulta hyvin laadukas albumi. Kasvaa varmaan kuunteluiden myötä, mutta lähtökohtaisesti parempi kuin Affinity silloin aiemmin.
[embed]https://open.spotify.com/album/1PhYHO7Pva9e1YQY5GQ8zx?si=W6Pz0u06SFKzb-bquwayJw[/embed]
6. Sara - SUMMA
Ensimmäisen kappaleen perusteella olisi voinut olla jopa vuoden kärkikolmikossa. Ihan ei kantanut koko levyllistä niin vahvasti, mutta tunnistettavasti oma itsensä.
[embed]https://open.spotify.com/album/1TNYhGqAwl4qbGeM9fGu57?si=3DRk82lXRy6BGGLouJfufg[/embed]
5. In Vain - Currents
In Vain on vasta parin vuoden takainen tuttu. Tämä on vähän samantapainen juttu kuin OG. En jaksa tällaista juuri kuunnella, mutta tämänkin levyn voi huoletta kuunnella pari kertaa peräkkäin.
[embed]https://open.spotify.com/album/432Wlw7uGynA1HdydTiMiS?si=3Wxoo2dJTBiaaNc59v4D7Q[/embed]
4. Marzi Nyman – Kelluva katedraali
Tätä on joku vuosi odoteltukin. Se ei ainakaan vielä osoittaudu niin mainioksi kuin edeltäjänsä oli. Soittotaidosta se ei kiinni jää ja onhan jo levyn avausbiisi kaikkine Van Halen –komppeineen täyttä juhlaa.
[embed]https://open.spotify.com/album/3eINXr6H7YaBwNcPXqRbVC?si=2_JVaMeNS8-f759zswqerg[/embed]
3. Ihana Leijona – Mä voin loistavasti
Ihana Leijona puhuttelee suomalaisia nimenä varmasti. Sillä voi olla hiukan luotaantyöntäväkin vaikutus, mutta kitaristi Kämäräinen on soittotyyliltään todella maanläheinen. Yhteen säveleenkin löytyy nyansseja vähintään riittävästi.
[embed]https://open.spotify.com/album/0zKN1bJqXjjf8u39CQlG3b?si=sw_RrFyHSGOteZNCYd0OGg[/embed]
2. J. Karjalainen – Sä kuljetat mua
J. Karjalainen tekee tämän vähän liiankin takuuvarmasti. Levyllinen hyvää musiikkia. Ainut, mitä toivoisi on hiukan rohkeutta lisää. Ei tässä oikeastaan mikään ärsytä. Laadukasta.
[embed]https://open.spotify.com/album/6SsF8k90MRK9PbxjTUavX1?si=5RGfUef3QKCpiWMgVQPqvA[/embed]
1.Stam1na - Taival
Stam1na pääsi palaamaan mitäänsanomattomuuden suosta. Se tapahtui osittain jo aiemman Elokuution myötä, mutta nyt ollaan todella kovassa tapauksessa kiinni. Albumilla on tarina. Se on oikeasti kokonaisuus. Jokaisella kuuntelulla toimii paremmin.
[embed]https://open.spotify.com/album/1cPkyMaPOWHp2fzNST1uub?si=Jq1ouGeeSxy_XzWDI9mrFw[/embed]
Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus):
- The Prodigy (16.)
- Pyhimys (20.)
- Soilwork (tuli vasta 2019 vuoden puolella)
- The Offspring (ei ilmestynyt)
- A Perfect Circle (18.)
- Between the Buried and Me (26. Ja 30.)
- Vesta (53.)
- Tool (ei se tullut vieläkään)
- Dimmu Borgir (10.)
- CHVRCHES (48.)
The Prodigy olisi voinut olla parempi. Se on soundeiltaan jopa liian raaka. Pyhimys on hyvä, mutta varmaan mainstream-elementti vie sen minun mieltymysalueelta nurkan taakse. Soilwork käsitellään vasta ensi vuonna, toivottavasti myös Offspring ja Tool. A Perfect Circle oli ok, mutta ei ihan sitä mitä odotin. Vesta saattoi olla suurin pettymys, mutta Vestan ääni sopii paremmin vierailuihin. Dimmun osasin arvioida aika lailla sinne, minne piti. Muutenhan ennustus meni taas aivan päin honkia.
BIISIT 2018
Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä.
10. Pelle Miljoona Oy – Anna soihtusi palaa
Tässä on kaikki tällaisen musiikin hyvät puolet. Andyn kitara, Pellen ääni ja Yaffan sävellys on onnistunut vanhojen miesten saada sellaiseen pakettiin, että päässäsoimiselta ei voi välttyä.
[embed]https://open.spotify.com/track/1cz6Ys9r29k1G8B8pfebGN?si=h3OKaa77Sa6e9yJ8sdnKJA[/embed]
9. Stam1na - Metsästäjä
Kaikki pisteet tulee balsagothmaisuudesta. Tulee hyvä mieli tällaisesta.
[embed]https://open.spotify.com/track/3HAZgY8WFMS9bcTBtgVt6p?si=drXiKuWLQTOUDxT-6dBKfQ[/embed]
8. Marzi Nyman – Vesi Virtaa
Bändi on niin hirvittävän kova, että eihän tällaisessa voi epäonnistua. Van Halen –komppi ja torvet on niin mahtava yhdistelmä, että suupielet nousevat korviin.
[embed]https://open.spotify.com/track/1DLXjYIGmmHTbyTk0IJerj?si=m0JM7mxmTuGrSlN8sTiSEA[/embed]
7. Stam1na - Enkelinmurskain
Tästä on tullut minun ja tyttäreni yksi yhteisistä suosikeista. 7-vuotiaan laulamana tämä saa vähän eri raamit, mutta biisinä tämä on onnistunut.
[embed]https://open.spotify.com/track/0OCfwvWKRbPXRYHltFTzTr?si=q-uCmwJTRsKiW6h9RBrzYQ[/embed]
6. Sydän, Sydän - Ensin täytyy laulaa laulunsa
Progea hyvin kummallisessa ja vääntyneessä muodossa. Samalla jonkinlainen pop-kierre tässä on. Minulle tulee mieleen tästä hiukan YUP:n Meitä odotetaan mullan alla. Eikä se ole paha asia.
[embed]https://open.spotify.com/track/6wBhuOeYF8GSASKi9vgkVA?si=EIRsAhQaTmqXTq847z1ZVw[/embed]
5. Stam1na – Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
Kuulostaa alkuaikojen Stam1nalta ja sekös passaa! Jotenkin luulen, että tässä on uusi Kaksi reittiä, yksi suunta.
[embed]https://open.spotify.com/track/4wvqASb0pNFqVHw6rQad2z?si=XVW9PT-RSni0XWdJ3T_C_Q[/embed]
4. Ville Valo & Agents – Orpolapsi Kiurun
Vaikka Rauli olisikin säveliä kopioinut jostain, niin sanoittajana on onnistunut hienosti useamman kerran. Tämä versio lupasi Villen ja Agentsin liitolta paljon ja hyvähän siitä tulikin.
[embed]https://open.spotify.com/track/3Avtm2vRjnh0yCGAKJnN7p?si=Kxrd_pQcSeSUyo3nmBKq_Q[/embed]
3. Tal Wilkenfield – Under The Sun
Täysin puun takaa tullut biisi ja esittäjä. Naisbasisti, jonka lauluäänessä on hyvää särmää. Tämä vertautuu jotenkin Devin Townsendin parhaisiin sävellyksiin. Erinomainen. Australian sävy tässäkin.
[embed]https://open.spotify.com/track/4jfb5FFOEEgicA7naFy1AN?si=CFvw9d8RQrifQedsym-hCw[/embed]
2. Ihana Leijona - Rosebud
Timo Kämäräisen levy oli kova ja tämä kappale siltä on soinut kymmeniä kertoja autossa. Kaunista, vaikka onkin aika Sometimes I Feel Like Screaming –vaikutteinen.
[embed]https://open.spotify.com/track/0zibftXfHm4oRJsxIIfHaG?si=xpbNf3b0RjK2Om2k_36gDg[/embed]
1.Lana Del Rey – Venice Bitch
Tätä eräässä keskusteluketjussa on spekuloitu paljonkin. Olisiko ajatuksen ostanut pari vuotta sitten siitä, että valitset vuoden 2018 biisiksi Lana Del Reyn kappaleen. On myös rohkeaa julkaista lähes 10 minuutin sinkku. Parasta kappaleessa on silti sen epäkesko liidivaihe siellä, missä moni pop-biisi jo loppuu.
[embed]https://open.spotify.com/track/7AluhhfZ0AO0Zw8MoUstzN?si=kZqaiLVNQrKbGansF7AylQ[/embed]
ENNUSTE
Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Josko se Tool lopulta tulisi, Spotifyssa sen artistinimi jo on. Kärkeen uskallan veikata Australian Cogia. Ja voisiko Eppu Normaalilta tosiaan tulla uusi levy... Listaan alle vielä tämän vuoden ennusteen TOP-levyistä.
- Cog
- Opeth
- Saimaa & Pyhimys
- King Gizzard and The Lizard Wizard
- Spidergawd
- Eppu Normaali
- Soilwork
- Ville Valo & Agents
- Tool
- Devin Townsend
perjantai 5. huhtikuuta 2019
Ausculton Aivoradio - Viikko 14/2019
Kitkerät neitsyet - Poliittinen broileri: Viikon päästä on eduskuntavaalit, niissä merkeissä.
Emancipator - Time for Space: Emancipator on Douglas Applingin artistinimi. Hän on kotoisin Orgenonin Portlandista eli paikkakunnalta, jolla ainakin eräs oululainen kestävyysjuoksija harjoitteli 1970-luvun alussa. Douglasin tuorein albumi julkaistiin 2017.
Tasavallan Presidentti - Time Alone With You: Kappale löytyy minun kokoelmastani yhtyeen ensimmäiselle, nimettömälle, vuoden 1969 albumille ympättynä. Alunperin se ei kuitenkaan LP:llä ollut vaan julkaistiin esikoisalbumin kanssa samoihin aikoihin singlenä.
Reindeer Kalashnikov - Jättiläisen harteilla: Reipasta lappilaismusiikkia, jossa ei puhelauluosuuskaan pahemmin häiritse. Viikko 13 meni Ylläksen harteilla nyt jo suuntana kansallisoppera ja Aida.
Anteros - Ring Ring: Kaksi viikkoa sitten ilmestyneeltä Anteroiden ensimmäiseltä täyspitkältä. Laura Haydenin vokalisointi on kuosissaan.
Neøv - Elysion: Maanläheistä, tyylikästä, helppoa ja hyvää. Juankoskelaislähtöisen bändin kolmas albumi, Volant, on kaikkea tätä. Onnistunut kokonaisuus."
Yyte
"Monkey3 - Prism: Tuli soittolistoilta vastaan. Voisi olla omankin bändin tuotoksia. Soimaan esim. sipoolaiselle treenikämpälle.
Deep Purple - Burn: Legenda. Kympin rummut. Perjantaifiilistä tästä.
Fleetwood Mac - Go Your Own Way: On tämä radiossa joskus ärsyttänytkin. Ei tämä enää ole ollenkaan niin paha.
Massive Attack - Special Cases: Legendarity. On omienkin kappaleiden introihin tästä otettu vaikutteita.
John Carpenter - Utopian Facade: Kokeneelta ohjaajaukolta varsin poikkeuksellista musiikkia.
Devin Townsend Band - Away: Käytiin Deviniä kokemassa livenä viikonloppuna. Ominaissoundi on tässä kappaleessa hyvin lähellä sitä, miltä tuo keikka kuulosti liideineen.
Tuure Kilpeläinen - Seis seis seis: Rouheat soundit on saatu tälle bluesvetoiselle kappaleelle. Eipä Tuurea vastaan oikein mitään ole, vaikkei se keskimäärin omaa musiikkimakua tuekaan.
Anathema - Summer Night Horizon: Uhkaavaa Anathemaa. Mutta silti niin tarttuva. Anathemassa jos jossain on kevättä.
Toivo Kuula - Harvoin mä ryypyn saan, Op. 27a: N:o 1 (Ylioppilaskunnan laulajat): Synnyinkaupungin säveltäjäsuurus on tehnyt melko vaikuttavia teoksia. Tässä sanatkin kohtaavat.
Live - Selling the Drama: Tämäkin on niitä ysärin muistijälkiä. Tällaisella äänellä pärjää aina."
T
"Tällä viikolla on ollut soittolistalla John Mayerin tuotantoa, joten laitetaan viisi biisiä herran materiaalia. Helkkarin tyylikästä soitantaa ja kitarointi sen sorttista, että saa inspiroitumaan omankin rämpyttelyn harjoittamiseen.
I Guess I Just Feel Like
Daughters
Only Heart
Belief
Something Like Olivia"
A
"Light Bearer - Armoury Choir: This song kicks ass every time I hear time...the drumming section in the middle is simply godlike
Misotheist - Carriers Of Captivity: Norwegian black metal is always above sub standard and Misotheist proves is flawlessly
Dead to a dying world - Empty hands, hollow hymns: Don't let the band's name mislead you, there is plenty things to like here...the compositions often break the 10 minute mark, but in my eyes they are never boring
Riverside - Loose Heart: Saw them live after 3 years break or so, they are still in top despite losing the founding guitarist in 2016. This song was one of the highlights of the evening
Critical Defiance - Desert Ways: Ready for some kickass thrash metal from Chile? Pero claro que si! Great energy and good vibes, what else do you need...besides a cold beer!
Novembers Doom - What Could Have Been: To the memory of Mike Flaherty"
Spinebrain
[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=J8Ybj_XcSV2z67yHLSQ3yQ[/embed]
perjantai 17. elokuuta 2018
Ausculto - Viikon Aivoradio 33/2018
High On Fire - Electric Messiah: Matti Hauki on voimissaan ja tässä väännetty ruuvia selkeesti kireemmälle. Toivotaan, että koko levy potkii persauksille samaan malliin.
Marissa Nadler - Blue Vapor: Tuli jossain suosituksissa vastaan ja tämän biisin perusteella merkkasin koko levyn to-do listalle. Hieno tunnelma biisissä.
Imatran Voima - Techno Slut: En tuntenut Perttu Häkkistä ihmisenä enkä hänen musiikkiaan tai radio-ohjelmiaan, mutta hänen äkillinen poismenonsa täytti paljon FB uutisvirtaani. Tämä olkoon minun kunnianosoitukseni hänelle, hyvää matkaa ja musiikki elää ikuisesti.
Verjnuarmu - Laalavat Jouset: Eilen tieto saavutti myös Musta Savon eli Janne Rissasen poismenosta. Samoin tein Verjnuarmu lopetti toimintansa välittömästi. Osanotto hänen perheelleen ja bändikavereille.
Sanhedrin - Riding On The Dawn: Uutta musiikkia vanhoilla saundeilla ja komeilla vokaaleilla. Tämä tuli kanssa vastaan jonkun nettisivun suosituksissa. Voisin helposti mennä näiden keikalle, jos Suomeen eksyvät.
God Is An Astronaut - Winter Dusk/Awakening: Bändi palaa juurilleen ja tekee sen minkä parhaiten osaa: tunnelmista instrumentaali musiikkia, jota jaksaa kuunnella ja joka koskettaa.
Tyrantti – Kobra: Tässä on siis Teräsbetoni, Ranger ja Kilpi samassa paketissa. Erittäin hämmentävä kokemus, mutta livenä bändin nähneet ovat olleet minua vakuuttamassa, että tästä muuten tulee vielä jotain. Otan popcornit esille ja odotan.”
Spinebrain
”The Golliwogs - Tell Me: Musiikkia ennen kuin bändistä tuli tunnetumpi nimellä Creedence Clearwater Revival.
Wigwam -Cheap Evening Return: Rekku Rechardin tyylikäs sävellys Dark Albumille.
Elvis Costello & Imposters - Unwanted Number: Elvis kirjoitti laulun jo vuonna 1996 Grace of My Heart -elokuvaan, mutta levylle se tuli vasta tämän vuoden heinäkuussa esimakuna lokakuussa ilmestyvältä uudelta albumilta Look Now.
Anssi Tikanmäki - Hautalan Arvin Jenkka: Maisemakuvia Suomesta on mestariteos, mutta hieno albumi on myös Vanhat Valokuvat, jolta tämä jenkka löytyy.
Rick Wakeman - Gone But Not Forgotten: aikaa ajatuksille
Crusaders - I Felt The Love: Onhan tämäkin jo vanhahko kappale, julkaistiin 1975 albumilla Chain Reaction, mutta minä vaan pidän yhtyeen ilmavasta musiikista. Tätä levyä olivat soittamassa Wayne Henderson, Joe Sample, Wilton Felder, Stix Hooper ja Larry Carlton - ammattimiehiä.
Jolly Jumpers - Boom Boom: Tyrnäväläistä perusmusiikkia.
Uriah Heep - The Park: Yhtyeen kauneimpia balladeja.”
Yyte
”Leevi and the Leavings - Tuhannen markan seteli: Oli Göstan kuolinvuosipäivä.
Pearl Jam - Low Light: PJ alkoi taas kiehtomaan. Rauhallisempaa osastoa.
M.A. Numminen- Neljimmäinen veljeksistä: On se Mauri Anterokin tehnyt kaikenlaista...
Maija Vilkkumaa- Luokkakokous: Viikonloppuna kamujen kanssa keikalle. Tämä on listalla.
Stonehills - Time: Joensuulaisheebojen ensimmäisen levyn ensimmäinen varsinainen raita. Tästä selviää, mistä Stonehillsissä on kyse.”
A
”The Aristocrats – Smuggler’s Corridor: Sellaista kohtuullista kikkailijajengiä tässä bändissä, mutta musiikki on kuin Tarantinon leffasta.
Focus – Hocus Pocus 2010: Enpä ollut tätä versiota aiemmin kuullut. Ei se alkuperäistä hakkaa, mutta ei niin kehnokaan ole.
Stoned Jesus – I’m the Mountain: Ukrainalaista stoneria Kyuss-vivahtein. Hemmetin siistejä levynkansia.
Apocalyptica – Toreador: Bändin toisen albumin kolmas oma sävellys. Legenda. Minulle.
Planeetta 9 – Ainoa ystävä: Kummallinen bändi on tämä. Vähän kuin Black Sabbathin riffit, mutta jonkun tangokuninkaan ääni.
Corey Hart – Sunglasses At Night: Tämä on minun biisi, koska pidän aurinkolaseja lähes joka säällä ja joka paikassa.
Ruusut feat Paperi T - 555: Tämmöistä se on suosittu Suomi-musa nykyään.
John Fogerty – The Holy Grail: A:n kanssa kuunneltiin ja ihmeteltiin, miten se ääni ei vanhene ollenkaan.
Brother Cane – Bad Seeds: Etelän rokkia, joka vie Jyväskylän pyöräkellareihin.
Portishead – Sour Times: Tätä kuunnellaakseen pitää oletettavasti olla suunnilleen minun ikäiseni.”
T
[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=-Tr9ibydSyytMHFoagdaqQ[/embed]
perjantai 27. heinäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 30/2018
Ryan Adams - Halo: Tuoreen levyn ylijäämä-B-puolilevy oli hyvä.
Studio Killers - Ode to the Bouncer: Kisaklassikko.
Pointer Sisters - I'm So Excited: Viime viikkoisen keikan jälkeen tukevasti päähän jäänyt biisi. Tämä on tosin aina ollut kelpo kasarinumero.
Sting - Fragile: Kasi puoli sanat.”
A
“Kissin’ Dynamite - I’ve got the fire: Harmitonta ja leppoisaa hård rockia Ruåtsista kuumiin kesäiltoihin.
Pink Floyd - Comfortably Numb: En juurikaan kuuntele bändiä, mutta tämä biisi maistui eilen Mikkelin ravitsemusliikkeessä.
The Coffinshakers - Last Night Down By The Grave: Hyvää fiilistä kesäiltaan.
Anki - Niin Aikaisin: Törmäsin puolivahingossa Ylen kanavilla ajellessani kotiin. Komea tulkinta usvaiseen kesäiltaan.
Jan Johansson - Visa from utanmyra: Samoilla Ylen kanavilla bongattu. Sopivan letkeää musaa helleuupumukseen.
ZZ Top - I gotsta get paid: Jostain syystä tämä biisi täytyi juuri nyt kaivaa eetteriin.
Blackfoot - Train, train: Lisää oldies but goldies -kamaa. Verevä riffi ja hyvää meininkiä.”
Spinebrain
”Bon Iver & St. Vincent - Roslyn: Portugalilaisen kaverin sivuilta bongattu kappale, minulle aivan vieraalta artistilta.
Neil Young - Already One: Niilon herkempää, melodista puolta. Kaunis akustinen tunnelma.
Tuomas Holopainen - The Last Sled: Ei yöntoiveita, vaan Roope Ankan seikkaluja Klondyken kultamaassa.
Joe Cocker - With A Little Help From My Friends: Pääsääntönä voisi pitää, että kenenkään toisen ei kannata kajota Beatles-biiseihin, sillä siitä ei synny kuin sekundaa. Mutta tässäkin poikkeus vahvistaa säännön ja se poikkeus on Joe Cocker.
Yanni - The Rain Must Fall: Albanialaisen kaveri minulle suosittelema kreikkalainen New Age -muusikko.
Wigwam - Drinks On The House: Titan Wheel -albumi ilmestyi 2002 ja parin viikon päästä olisi tilaisuus päästä kuuntelemaan bändiä Oulussa. Toki olen ollut Wigwamin keikalla aiemminkin, 1975 Tervolassa.
Beck - Morning: Rakastan hiljaisia rauhallisia aamuja, kunhan herään riittävän aikaisin niistä nauttimaan = ennen kuutta.”
Yyte
“Between the Buried and Me – Three of a Perfect Pair: King Crimson -coveri. Ei ehkä ihan yhtä koskettava kuin alkuperäinen, mutta alkuperäistä ei netin syövereistä herkällä löydy.
Radiohead – Weird Fishes/ Arpeggi: In Rainbowsin “epämusik.pask.”.
Hassisen Kone – Levottomat jalat: Joensuun kesään tämä kytkeytyy.
Pekka Pohjola – Oivallettu matkalyhty: Hitusen hämäriä kappaleiden nimiä, mutta soitto on komeaa. Tuottajana Mike Oldfield.
To/Die/For – Loveless: 1999 vuoden goottimetallia. Vaikka bändi oli teemoissaan kornin kliseinen, oli melodiantajua sillä reilusti. Tässä on myös komea kitarasoolo.
Yoko Ono – Death of Samantha: Harva artisti on itselleni niin vastenmielinen kuin Ono on, mutta näin Porcupine Treen kanssa yhteistyössä tämä menettelee.
The Who – Behind Blue Eyes: Heitetäänpäs ne Fred Durstit halleberryineen nyt marjakorin sijasta romukoppaan.
Juice Leskinen Grand Slam – Pyhä toimitus: On se tässäkin sanoitus.
Jonna Tervomaa – Hyvä Opetus: Jonna on parhaimmillaan Suomen paras naisartisti. Jaakonaho muutenkin parhaita kitaristeja, ainakin tuotanto- ja soundipuolella. Tässä on ovela folk-meininki.
Ultramariini – Huominen, tulisitpa nopeasti: Ultramariini, joka muuten on tekemässä paluuta, oli 2005 aika iso juttu meidän taloudessa. Matti Johannes Koivu oli vielä ujo laulelijapoika ja rumpukomppi on aitoa tuon ajan indietä.”
T
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=IkItQyp_RBqzQQXYKXmYaw
perjantai 20. heinäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 29
Bon Jovi - Blood on Blood: Viikon projektina on ollut Bon Jovin 2017 USA:n kiertueen kahlaaminen. "Blood on Bloodin" olemassaolo oli vähän unohtunut...
Aerosmith - Cryin': Soittolistalta vastaan. Kuulosti paremmalta kuin aikoihin.
Oasis - It's Good to Be Free: Alkoi soida eilen päivällä päässä ja vei suoraan kesään 2006.
The Trammps - Disco Inferno: Illalla olisi mainion Kukko Boys-orkesterin kanssa semi-iso telttakeikka kun Vaskiviikon ja samaan aikaan järjestettävän Viihdeteltan hulinat käynnistyvät Lieksassa. Tämä on KB-hässäkän teemabiisejä!”
A
”Euphoreon - Mirrors: Käsittämättömän kovan kakkoslevyn tehnyt tämä projekti. Tässä on Wintersun meets Aether Realm meets Kalmah. Ottakaa haltuun!
Journey - Mother, Father (Escape): Kaverin aikajanalta bongattu. Todella kovat vokaalit tässä biisissä ja sopiva kasaritunnelma
Deafheaven - Worthless Animal: Kovasti on uutta levyä hehkutettu ja dissattu. Rääkyvokaalit huononevat levy levyltä, mutta sovituksellisesti ja musiikillisesti edelleen pätevää kamaa.
Unreqvited – Stardust: Kovin eteerista ja samalla surullista ja koskettavaa. Vokaalit jakanevat osan kuulijoista, mutta musa maistuu allekirjoittaneelle.
Immortal - Mighty Ravendark: On näköjään mahdollista, että Immortal on olemassa ilman Abbathia. En rupea sen enempää erojen syytä pohtimaan, miinulle kelpaa että nyt on kaksi hyvää bändi jota voi kuunnella ja/tai käydä keikalla katsomassa.
Lucifer – Dreamer: Jälleen 70-luvun retrorokkia naisvokaaleilla, mutta kun se tehdään hyvin niin jaksaahan tämän seurassa hytkyillä
Omnium Gatherum - Gods Go First: Esimakua uudelta levyltä. Ei ihan räjäytä pottia, mutta jättää odotuksen pintaan.
Dee Snider - Become The Storm: Vaikka Twisted Sister on laskettu lepoon, Dee jaksaa painaa ja yllättävän verevästi. Kertsissä on jotain mistä en ihan tykkää, mutta vokaalit ovat timanttia”
Spinebrain
”Wildorado - Wheat: Vehnälle
Electric Light Orchestra - Showdown: Metronomin voi säätää tanakan kompin mukaan. Yksi orkesterin parhaita tuotoksia.
George Thorogood & Destroyers feat. Johnny Johnson - Johnny Be Goode: Voiko rokimpaa olla kuin kaimani bändeineen takomassa rock’n’rollin kansallislaulua täydelllä vimmalla?
Marie Fredriksson - Medan tiden är inne: Loistava laulaja ja tulkitsija. Kappaletta voinee peilata hänen omaan elämäänsä, sairastumiseensa pahanlaatuiseen aivokasvaimeen. Tästä hän kuitenkin parantui.
Choir & Orchestra of the Sofia Opera - Humming Chorus: Kesäloma alkaa ja ohjelmassa myös Puccinin Madama Butterfly huomenna Savonlinnassa.
Cactus - One way...or another (live): 1969 perustetun bändin toisen albumin (1971) nimiraita, jonka liveversio on taltioitu 2014 ilmestyneelle Tokyo Nights albumille.
Jenny Wilson - Disrespect is Universal: Tänä vuonna ilmestyneeltä albumiltaan Exorcism, joka pohjautuu hänen parin vuoden takaiseen traumaattiseen kokemukseensa. Hänet raiskattiin, kun hän oli palaamassa tanssimasta.”
Yyte
”Pearl Jam – Better Man: Vuosi tuli täyteen, niin olisinko parempi mies?
Edu Kettunen – Kone älä hyydy: Edu alkaa iän myötä lähtemään joka kuulemalla paremmin.
Topi Sorsakoski & Agents – Ajomies: Sen verran sopii maalaismaisemaan, että menköön.
Freud, Marx, Engels & Jung – Huomenna päivä on uus: Kunhan soi päässä.
J.Karjalainen – Laura Häkkisen silmät: ”Mulla olis pojat tämmönen sointukulku…”
Kenny Loggins – Danger Zone: Oli vähän lentohässäkkää ja hämminkiä...
Berlin – Take My Breath Away: Tähän tapaan tuo hässäkkä meinasi päättyä…
Propagandhi – Middle Finger Response: Onneksi selvittiin kuitenkin tällä.”
T
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=efR_lYunSLS78wB5lcO8VQ
perjantai 6. heinäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 27
David Maxim Micic – Mbinguni Amina: Serbialaista kikkailumusiikkia.
Ghost – Genesis: Jo kahdeksan vuotta vanhaa Ghostia. Silloin ei oltu vielä niin pop.
Union Carbide Productions – Golden Age: Ruotsalaista rokkia 80-90-lukujen vaihteesta. J.Karjalaisen ja Porcupine Treen sävyjä havaittavissa.
Rage Against the Machine – Beautiful World: Cover-veto Devon kappaleesta. Aika rauhallinen ja pelkistetty RATM-biisiksi.
Imperial State Electric – Uh Huh: Perusrokkia. Hyvä riffi. Jännä, että Ruotsista.
Guilt Machine – Over: Hyvää metallia. Ei koukkuista, mutta laadukasta.
Avicii – Levels: “Rata yksi…”
Zero 7 – Milton At Midnight: Taustahämyilymusiikkia.
Liekki – Tähtien: Liekin vanhaa menoa. Jollain tapaa kaunis ja kesäinen kappale.”
T
”The Idle Race - By the Sun: Bändi, jonka riveissä ovat olleet mm. Roy Wood, Jeff Lynne ja Steve Gibbons. Tällä vuonna 1971 julkaistulla kappaleella kukaan heistä ei ole mukana. Wood ja Lynne ovat jo muissa hommissa ja Gibbons ei ole vielä bändin kokoonpanoon astunut.
Ray Davies - The Big Weird: Kinks-yhtyettä ollaan kasaamassa uudelleen kokoon. Sitä odotellessa kappale Rayn uusimmalta, tänä vuonna julkaistulta, Our Country: Americana act II-albumilta
Dario G - Carnaval de Paris: Mummolaan kun pyöräilemme... Eikun jalkapalloonhan tämä liittyikin.
Joe Bonamassa - Redemption: Joe on minulle vielä syvällisempää perehtymistä vailla oleva artisti. Tulevan albumin (ilmestyy 21.9) kautta aion kuitenkin tutustumisen aloittaa.
Nina Simone - My Baby Just Cares For Me: Nainen with the voice and style. Eikä kappaleessakaan ole moittimista.
Maarit - Sua ehkä liikaa pomputin: Stevie Wonderin sävel, Hectorin teksti ja Maarit - helposti kuunneltavaa, kevyesti soljuvaa musiikkia.
Simon Dupree & Big Sounds - Kites: Tämän me kaikki tunnemme, vaikka ei ollutkaan mikään suuri hitti maailmalla."
Yyte
”Toto - Africa: Pidettiin Joensuussa kisat. Tällä kuuluu aloittaa.
Vesa-Matti Loiri - Sellaista elämä on: Veskun Junnu-levyihin ei usein tule eksyttyä, mutta aina ne miellyttävät. "Sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein..."
The Darkness - Love Is Only a Feeling: The Darkness oli kauan kadoksissa. Se lensi omaan tutkaan juuri tämän levyn aikoihin 2003. Pistetään taas muistiin tämän soittolistanoston myötä.
Nils Lofgren - Man in the Moon: Nils on edelleen vahvasti aliarvostettu muusikko. Tämä soolovetäisy on aika tyylikäs...
Kamasi Washington - Hub-Tones: Washingtonin uutta levyä on hehkutettu monessa paikassa, joten täytyihän se kuunnella itsekin. Olipa melkoisen hyvä. "Hub-Tones" nousi heti soittolistalle, kun ensimmäiset iskut päsähtivät ilmoille.
Prince & The Revolution - Purple Rain: Pidettiin Joensuussa kisat. Tähän kuuluu lopettaa.”
A
”Demis Roussos - Forever and ever: Tottakai, koska lomamatka odottaa ja Kreikan meri kutsuu.
Despise - Spewing Out from Hell (Complete guide to Greek Heavy Metal): Tein hieman kreikkalaisen heavy metallin kotiläksyjä ja tämä tuli vastaan. Iski kuin tuhat sähköankeriasta ja kahvit rinnuksile!
SepticFlesh - A Great Mass Of Death: Korttini alkavat paljastua maan osalta, mutta tässä on tehty orkestroinnit ja metallin hienosti yhteen
Macabre Omen - From Son To Father: Olen laittanut tästä aikaisemminkin biisin, mutta pakko laittaa lisää koska tämä levy on 9,75/10 mun kirjoissa. Alunperin Alexandros on muuten Rodoksen saarelta, sittemmin lontoolaistunut.
Kawir - Hymn To Apollo: Taidan jälleen toistaa itseäni ja laittaa bändiä, jota olen jo tarjonnut. Kawir ansaitsee kuitenkin lisää palstatilaa ja pakanallinen metali soittoaikaa.
Agatus - The Oath (of Magic and Fire): Olen kuunnellut tämän levyn varmaan 12 kertaa enkä ole vielä kyllästynyt. Veljekset tekivät niin rehellisen ja aidon heavy metal levyn ettei tästä voi olla pitämättä
Mikis Theodorakis - Zorba dance: Tähän on hyvä lopettaa kreikkalainen kiimani.”
Spinebrain
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=u3-yAaovQbm5JgnkJEXRNQ
perjantai 15. kesäkuuta 2018
Viikon Aivoradio 24
Pyhimys – Pyhän Vitutuksen katetdraali: Pyhimyksen uuden levyn parempaa päätä.
Wolfmother – New Moon Rising: Jotenkin Wolfmother aina unohtuu, mutta parhaimmillaan on hyvä.
Paradise Lost – Mercy: Paradise Lostilla on hetkensä. Myös kesällä.
Kauko Röyhkä – Lauralle: Nyt vasta ymmärrän Röyhkää. Tai sen musiikkia.
Devin Townsend Project – Ki: Tuska on tulossa. Sieltä tämä jäi mieleen.
Ylioppilaskunnan laulajat – Metsämiehen laulu: Ihan Jukolan viestin takia.
Massive Attack – A Prayer For England: Aina voi mennä Massiven pariin.
Dance with the Dead – Invader: Elektroninen tykitys maistuu aina välillä.
Nephew – 007 is also gonna Die: Biisin nimen perusteella."
T
“Jukka Nousiainen - Jukan tehdas: Uudelta levyltä. Ei kyllä sen paras biisi, mutta soitannoltaan jäi mieleen.
Bellini - Samba de Janeiro: Jalkapallokisafiiliksen nostatukseen.
The Trammps - Disco Inferno: Mainio syke ja bassokuljetus.
Elvis Presley - I Got a Feeling in My Body: Elvistä tuli hieman mietittyä, kun alkuperäinen rumpali DJ Fontana siirtyi ajasta iäisyyteen. Fontana ei tällä biisillä kylläkään enää rumpaloi.
Stevie Wonder - Superstition: Vastustamaton riffi.”
A
”Zeal & Ardor - Built On Ashes: Mahtava viisu. Levykin alkaa hiljalleen avautua.
Amenra - A Mon Ame: Vahvistettu eilen Blow Up 4 kattaukseen Helsingin Korjaamolle. Pää = räjähti!!
Greber - Backhanded interest: Sludgea rummut+basso akselilla. Väittäisin että livenä meno on kohtuullisen väkevää...
Blue Öyster Cult - Flaming Telepaths : Aivan mahtava viisu, bongattu kaverin seinältä.
Godflesh – Streetcleaner: Lisää Blow Up 4 tapahtumaan kiinnitettyjä artisteja. Itselle jäänyt vielä kohtuu tuntemattomaksi, mutta tämä biisi pitää kuulemma olla hallussa.
Fatboy - Bad news from pretty red lips: Tänään rockabillyä livenä Tampereen Klubilla. Kannattaa tulla mestoille, jos on jäänyt väliin.
Volbeat - Room 24: Koska King Diamond. Mies tänään 62v. Hail to the king!
Me and that man - Ain’t much loving : Osaako Behemothin nokkamies Nergal tehdä countrya? Tsekkaa ja tee päätöksesi.”
Spinebrain
“Sia Tolno - Waka Waka Woman: Sykettä kunnon biitillä. Eteläistä Guineasta kotoisin oleva Sia aloitti laulajana Conakryn kabareebaareissa
Lindisfarne - Soho Square: Bändillä oli muitakin kappaleita kuin Lady Eleanor ja Meet Me On The Corner.
Supertramp - Goodbye Stranger: Yhtyeen kuudetta, vuonna 1979 julkaistua albumia Breakfast in America on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta. Eikä suotta.
The Temptations - Ball of Confusion: Laulu toimii (4 solistia + taustat), soitto toimii (the Funk Brothers), siinäpä ne oleellisimmat määritelmät tästä Norman Whitfieldin tuottamasta kappaleesta
Styx - Sing for the Day: Kyllä kesä laittaa laulamaan, vaikka tämä kappale on kylläkin julkaistu singlenä joulukuussa 1978.
Jethro Tull - Ring Out, Solstice Bells: Mies ja huilu...sekä bändi. Ian Andersson on persoona, jolla on ollut rohkeutta olla erilainen ja poiketa rockin valtavirrasta. Onneksemme.
Roger Daltrey - Always Heading Home: 74 vuotias Roger julkaisi 1.6 albuminsa As Long As I Have You.
Robin Trower -Next In Line: Ex Procol Harum kitaristi, joka diggasi Jimi Hendrixiä.”
Yyte
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=lMYFOGf5RlytmgA3FxzF5A
maanantai 28. toukokuuta 2018
Toomion TOP200-biisit: 183. Queen - Stone Cold Crazy
Vuonna 1974, eli reilut 30 vuotta aiemmin julkaistiin Queenin Sheer Heart Attack -albumi. Sen kahdeksas raita, Stone Cold Crazy on yksi speed metallin suunnannäyttäjistä. Etäisyyttä nykymetalliin toki löytyy, mutta tuolle ajalle se oli todella raskasta tavaraa.
Kappaleen teosta krediitit menevät koko jäsenistölle, vaikka Freddie Merucry on kappaletta jonkinlaisena versiona esittänyt jo ennen Queenia. Levytetyn version sanoitus on kuitenkin Freddien ja musiikki pääosin Brian Mayn tuotosta.
Biisistä löytyy monia nykymetallin elementtejä tietysti yli 40 vuoden takaisina alkueliöinä. Nopeatempoista Roger Taylorin haikka-kantti-nakutusta, bassorummun jumpsutusta sekä tiukkoja mättökohtia. May kierrättää kitaraa tuupaten kappaleen sellaiseen etukenoon, että kuulija joutuu roikkumaan koko matkan alusta loppuun pari askelta jäljessä. Saman on joutunut kokemaan myös Lars Ulrich Metallican cover-versiossa. Ihan ei tanskalainen ehdi kappaleen mukaan koko sen keston aikana.
Sanoituksesta on vaikea sanoa mitään. Muutamia klassikko-laineja sieltä löytyy, kuten "I was dreaming I was Al Capone", " Walking down the street, shooting people that I meet, with my rubber tommy water gun". Onhan siinä. Monenmoista assosiaatiota.
Hyvin sähäkkä kappale, jota ei koskaan jätä kuuntelematta. Eipä kestoakaan ole kuin se pari minuuttia.
https://www.youtube.com/watch?v=T8Rfb1Jtmic
https://open.spotify.com/track/7Dk2q3NMtkiHNAA4DuHIGF?si=o-7WspTRRRG613MwClmroQ
keskiviikko 11. huhtikuuta 2018
Viikon biisi (15/2018): Ryan Gosling & Emma Stone - City of Stars (2016)
Vuoden 2016 lopulla ensi-iltansa saanut La La Land kohosi 2000-luvun moderniksi elokuvaklassikoksi nopeasti ilmestymisensä jälkeen. Damien Chazellen käsikirjoittama ja ohjaama musiikkielokuva kertoo Ryan Goslingin esittämästä jazz-pianistista sekä Emma Stonen näyttelemästä näyttelijänalusta, jotka haaveillessaan tahoillaan tähteydestä rakastuvat toisiinsa. Keskeisessä roolissa heidän tarinassaan on originaali soundtrack, jonka on luonut Justin Hurwitz. Eräänlaiseksi tunnuskappaleeksi muodostui City of Stars, jonka Gosling ja Stone esittävät duettona pelkän pianon säestyksellä. Se voitti myös parhaan alkuperäislaulun Oscar-palkinnon vuoden 2017 gaalassa.
Kuten elokuvassa, myös soundtrack-levyllä ”City of Starsista” kuullaan useampi kehitysversio. On viehättävää kuinka ensimmäisestä, Goslingin yksin haahuilemasta ”demosta” (josta puuttuu koko b-osa) kehittyy kaksin Stonen kanssa laulettuna koko tarinan ydin. Mielestäni erityisen hienoa on myös se, että vuonna 2017 pystyy voittamaan Oscar-palkinnon tällaisella vanhojen aikojen kaltaisella pelkistetyllä ja romanttisella kappaleella. Toki elokuvan mukana olo antaa tälle laululle ylimääräisen ulottuvuuden, jos kuulija on La La Landin sattunut näkemään.
”City of Starsin” ainoa instrumentti Stonen ja Goslingin lauluäänten lisäksi on piano. Se ei soita ihmeitä, mutta lisää tyylitajuisesti ääniä itse asiassa aika perinteisenkin sointukuvion ylle. Sävellaji on D-molli, eli alennettuja ääniä soi tarjoten sopivan haikeankauneuden sävyn. Ennen B-osaan (ja Bb-sointuun) asettumista kuultava A7 tarjoaa kulman kuin saksilla leikaten. Kun D-mollissa mennään tuohon Bb-sointuun sopivan melodian kautta (kohdassa 1:20), saa se (ainakin itsessäni) aikaan tunteen siitä kuin avaisi verhon kauniin maiseman tieltä. Tässä laulussa käy juuri niin. Siitä eteenpäin kuultavat sävelmät ja harmoniat ovat yksinkertaisuudessaan lumoavia, erityisesti se, kun kappale nousee Bb- ja C-sointujen kautta D-mollille lepäämään kahdeksi tahdiksi (kohdassa 1:29-1:37).
Benj Pasekin ja Justin Paulin teksti on tyyliltään ja lyhyiltä ajatuksiltaan moderni ja silti vanhaa Hollywood-musikaaliperinnettä kunnioittava. Hän, jonka mukana kaikki muuttuu, voi kävellä vastaan hetkenä minä hyvänsä ”there in the bars / and through the smokescreen of the crowded restaurants”. Samalla kun edellä mainitusti musiikin maisema avautuu sykähdyksen, vilkaisun, katseen ja kosketuksen myötä, laajenee myös tarina. Äänten yhdistyessä yhdeksi löytyy kaikki se, mitä on etsittykin. Tuo hetki saa molemmat jopa toteamaan maailman pyörähtäneen niin vinhasti, että ainoa minkä tiedostaa tarvitsevansa on ”that crazy feeling, a rat-tat-tat on my heart”. Se riittää, ainakin hetken.
Yksi taianomainen hetki, joka erottaa La La Landin myös elokuvana monista kaltaisistaan, on taltioitu myös soundtrackille. Koska kappale on lauluraidoiltaan äänitetty ”livenä” elokuvaa tehtäessä, on siihen taltioitu myös pieni eläväisyyttä tuova ”virhe”. Kertosäkeen lopulla (kohdassa 1:44) Gosling laulaa sanan ”that” Stonen käyttäessä sanaa ”this”. Molemmat hymähtävät tuoden kappaleeseen spontaaniuden häivähdyksen.
”City of Stars” on samalla pieni ja suuri moderni rakkauslaulu ja oikein kaunis sellainen. Koko ”La La Land”-soundtrack on täynnä hienoja sävelmiä. Justin Hurwitz voitti itse asiassa alkuperäislaulun lisäksi Oscarin myös alkuperäissoundtrackista...
CITY OF STARS
City of stars
Are you shining just for me?
City of stars
There's so much that I can't see
Who knows?
I felt it from the first embrace I shared with you
[Mia:]
That now our dreams
They've finally come true
City of stars
Just one thing everybody wants
There in the bars
And through the smokescreen of the crowded restaurants
It's love
Yes, all we're looking for is love from someone else
[Sebastian:]
A rush
[Mia:]
A glance
[Sebastian:]
A touch
[Mia:]
A dance
[Both:]
A look in somebody's eyes
To light up the skies
To open the world and send it reeling
A voice that says, I'll be here
And you'll be alright
I don't care if I know
Just where I will go
'Cause all that I need is this crazy feeling
A rat-tat-tat of my heart
[Sebastian:]
Think I want it to stay
City of stars
Are you shining just for me?
City of stars
[Mia:]
You never shined so brightly
perjantai 23. maaliskuuta 2018
Viikon Aivoradio 12 - Teinivuodet
”Klamydia - Kuljukka (1993): 7-luokka, Alavuden kulttis, disko, jossa loogisesti soi Klamydia. Pojat kiersivät tanssilattiaa, kun tytöt tanssivat keskellä. Kova.
The Prodigy - No Good (1993): Oikeastaan samaan teemaan, mutta niihin "pelottavampiin" kymppiluokkalaisten järjestämiin diskoiltoihin.
Rednex - Old Pop in an Oak (1994): Aikansa ilmiö. Melko kamala, kun nyt kuuntelee, mutta nostalgiakerroin todella korkea.
Movetron - Romeo ja Julia (1995): Paikallinen ylpeys. DJ Jape eli Tanttarin Jukka oli meillä noiden diskojen musiikkivastaavana.
The Offspring - Killboy Powerhead (1995): Smash iski melko kovasti ja niin myös bändi. Oli pakko hommata kaikki The Offspringin levyt, eikä valitettavan pitkään kestänyt teknon diggailu ollut enää mahdollista.
Eppu Normaali - Hipit Rautaa (1996): Repullinen Hittejä ilmestyi ja sain sen joululahjaksi. Jonkin verran kuunneltiin. Totta kai se on Hipit rautaa.
Scooter - Fire (1997): Jotta saadaan edellinen mitätöityä, on pakko nostaa listalle Scooteria. Bändi on aina ollut genrestä huolimatta jotenkin tyydyttävä. Firea soitin kotini vanhoilla stereoilla niin kovaa, että kalvo repesi toisesta kaapista.
Stratovarius - Black Diamond (1997): Seuraava porras olikin sitten Stratovarius, jota kuulin ensimmäisen kerran toukokuussa 1997. Sitten sielu oli myyty tilutusmetallille. Metallivaihehan oli jo siellä ala-asteikäisenä hetken aikaa.
Children of Bodom - Deadnight Warrior (1997): Vuonna 1998 iski sitten lähes yhtä kovaa Bodom, joka oli ihan käsittämättömän nopeaa ja taidokasta musiikkia Suomesta. Deadnight Warriorissa on alkukantaista vaaraa.”
T
”18 -1975/ Bruce Springsteen - Jungeland: Pomon kolmas albumi Born to Run kolahti ja kolahti sen verran kovaa, että ei enää ole sille tasolle yltänyt.
17 – 1974/ Mott the Hopple - The Golden Age of Rock 'n' Roll: Tulihan bändiä kuunneltua. Ps. yhtyeen lämppärinä USA:n turneellaan oli muuan Queen.
16 - 1973/ Procol Harum - Grand Hotel: majesteettisen kaunista tyylittelyä
16 - 1973/ Pink Floyd - Money: Hittialbumin hitti. Dark of the Moon on sekä taiteellinen että kaupallinen menestys.
16 - 1973/ Electric Light Orchestra - Kuiama: itselleni yksi tärkeimmistä ELOn kappaleista.
15- 1972 / David Bowie - Rock´n´Roll Suicide: Ziggyn toisenlainen päätöskappale.
14 – 1971 / Marc Bolan - Bang a Gong (Get it on): Marc loi jotain toisenlaista ennen liian aikaista poislähtöään.
13 – 1970 / CCR - I Heard It Through the Grapevine: Cosmo´s Factory oli ensimmäinen itse hankkimani LP, jolta esiin toisenlaisen versio Marvin Gayen klassikosta.”
Yyte
”H.I.M. - Wings of a Butterfly: Yläasteelle siirtyessä vuonna 2005 HIM oli hyvin vahvasti muodissa ja teki yhden parhaista levyistään, ”Dark Lightin”. ”Wings of a Butterflyn” alun kitarakuvio oli pari päivää maailman coolein.
Lordi - Hard Rock Hallelujah: Soi silloin yhtenä keväänä (2006) joka paikassa. Euroviisuvoittolauantaita seuranneena maanantaina ajeltiin Tampereelle, ja aina kun biisin loputtua vaihtoi radiokanavaa niin jollain muulla jo raikui taas.
Nightwish - Amaranth: Sitä maineikkainta solistinvaihtoa seurasi ”Dark Passion Play”-levy syyskuussa 2007. ”Amaranthiin” sen julkaisu kytkeytyy omissa muistoissa ensikuunteluineen pimeissä ja sateisissa syysilloissa.
Coldplay - Viva la Vida: Veli Ilkka totesi vuonna 2008 Coldplaysta, että ”tässä menee maailman poprock-musiikin keula tällä hetkellä”. Näin jälkikäteen katsottuna oli aika oikeassa.
Lady Gaga - Bad Romance: Tämän hahmon nousu on tuoreessa muistissa. Alkuun vain outo, mutta sittemmin taidot ovat selkiytyneet. Hittikorva kyllä ollut alusta asti vahva.
Maroon 5 feat. Christina Aguilera - Moves Like Jagger: Pakollinen yöbiisi. Legendaarinen ravintola Simo Hurtta.”
A
“Hallows Eve – Nefarious: Leirikoulu Ahvenanmaa way back. Never forget.
Slayer - Angel Of Death: Aikanaan pelottava ja shokeeraava ja ai että sitä rumpufilliä odotettiin.
Twisted Sister - Come Out And Play: Dee Sniderin viilatut hampaat, avattava levynkansi ja kylmät väreet... voi veljet!
Ratt - Lay It Down: Tämä oli aikoinaan kovassa soitossa. Legendaarinen riffi ja hyvät muistot.
Metallica - Creeping Death: Sanoitukset aikanaan pelottivat ja tietty riffit parasta A-ryhmää... I was born for dying.
Pink Cream 69 - Take Those Tears: Andi Deris on ollut kova jäbä jo 30 vuotta. Kertsissä kaikki kliseet 10/10.
Suicidal Tendencies - Pledge Your Alliance: Huivi päähän, skeittishortsit jalkaan ja menoksi! Cause I will always be ST.
Spinebrain
[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=dgE9O5K9S7q6I0Q6BlGOLw[/embed]
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
Viikon biisi (12/2018): Glen Hansard & Marketa Irglova - Falling Slowly (2007)
Vuonna 2007 valmistui irlantilainen, John Carneyn ohjaama musiikkielokuva nimeltään Once. Se on tarina kahdesta muusikosta, joiden kamppailua urallaan ja elämässään filmi kuvaa. Elokuvan soundtrackilla kuultavat originaalit laulut ovat pääosanäyttelijöiden Glen Hansardin ja Marketa Irglovan käsialaa. Falling Slowly päätyi lopulta Oscar-voittajaksi asti parhaan alkuperäislaulun kategoriassa.
Kauniisti ja harkitulla sovituksella rakentuva kappale alkaa akustisella kitarakuviolla sekä Hansardin ja Irglovan yhteen sointuvilla äänillä. Harmonia on eheä, rikkomaton, ja b-osioon lähdettäessä kuultava nostatus on luonnollinen paitsi voimakkuutensa, myös melodiansa kannalta. Periaatteessa nyanssit ovat pieniä, mutta tässä teoksessa niillä on suuri merkitys. Jokaisen osion sävelkulku, olipa se sitten soitettu tai laulettu, on korvamadon arvoinen. Hansardin korkeassa rekisterissä on samaa sieluun asti ulottuvaa voimaa kuin Eddie Vedderillä parhaimmillaan, ja ovatpa herrat tätä laulua joskus yhdessä esittäneetkin. Loppupuolella mukaan liittyvät piano ja jouset tukevat äänivallia taiten. Oli hankala uskoa että tämä laulu soi C-duurissa, sillä draamaa ja syvyyttä löytyy normaalisti siinä sävellajissa soivia kappaleita huomattavasti enemmän.
”Falling Slowly” on rakkauslaulu puhtaimmillaan. Sen sanoitus on tunnerikasta kuvaa hetkestä, jolloin sen kaksi kertojaa uppoutuvat samaan tunteeseen. ” I don’t know you / but I want you / All the more for that”, heti avaussäkeistön alkupuolisko, paljastaa syvimmät salat. Kun b-osa kaikessa jylhyydessään kohoaa soimaan, vahvistuvat myös sanat: ”Take this sinking boat and point it home / we’ve still got time”. Toisessa säkeistössä menneet haavat paljastetaan ja halutaan kuulla, mutta silti tahdotaan luottaa siihen, että mahdollisesti uppoavakin paatti saadaan rantaan turvallisesti.
Hansardin ja Irglovan duettokohtaus myös itse elokuvassa on hieno. Tapa, jolla he musiikkikaupan pianon ja akustisen kitaran kanssa käyvät kappaleen rakennetta ja sointuja läpi on hyvin aidosti kuvattu ja luo kappaleelle ulottuvuuden, jollaiselle harvoin pääsee seikkailemaan.
FALLING SLOWLY
I don't know you
But I want you
All the more for that
Words fall through me
And always fool me
And I can't react
And games that never amount
To more than they're meant
Will play themselves out
Take this sinking boat and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice, you have a choice
You'll make it now
Falling slowly, eyes that know me
And I can't go back
Moods that take me and erase me
And I'm painted black
You have suffered enough
And warred with yourself
It's time that you won
Take this sinking boat and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice, you have a choice
You've made it now
Falling slowly sing your melody
I'll sing it loud
Vuonna 2007 valmistui irlantilainen, John Carneyn ohjaama musiikkielokuva nimeltään Once. Se on tarina kahdesta muusikosta, joiden kamppailua urallaan ja elämässään filmi kuvaa. Elokuvan soundtrackilla kuultavat originaalit laulut ovat pääosanäyttelijöiden Glen Hansardin ja Marketa Irglovan käsialaa. Falling Slowly päätyi lopulta Oscar-voittajaksi asti parhaan alkuperäislaulun kategoriassa.
Kauniisti ja harkitulla sovituksella rakentuva kappale alkaa akustisella kitarakuviolla sekä Hansardin ja Irglovan yhteen sointuvilla äänillä. Harmonia on eheä, rikkomaton, ja b-osioon lähdettäessä kuultava nostatus on luonnollinen paitsi voimakkuutensa, myös melodiansa kannalta. Periaatteessa nyanssit ovat pieniä, mutta tässä teoksessa niillä on suuri merkitys. Jokaisen osion sävelkulku, olipa se sitten soitettu tai laulettu, on korvamadon arvoinen. Hansardin korkeassa rekisterissä on samaa sieluun asti ulottuvaa voimaa kuin Eddie Vedderillä parhaimmillaan, ja ovatpa herrat tätä laulua joskus yhdessä esittäneetkin. Loppupuolella mukaan liittyvät piano ja jouset tukevat äänivallia taiten. Oli hankala uskoa että tämä laulu soi C-duurissa, sillä draamaa ja syvyyttä löytyy normaalisti siinä sävellajissa soivia kappaleita huomattavasti enemmän.
”Falling Slowly” on rakkauslaulu puhtaimmillaan. Sen sanoitus on tunnerikasta kuvaa hetkestä, jolloin sen kaksi kertojaa uppoutuvat samaan tunteeseen. ” I don’t know you / but I want you / All the more for that”, heti avaussäkeistön alkupuolisko, paljastaa syvimmät salat. Kun b-osa kaikessa jylhyydessään kohoaa soimaan, vahvistuvat myös sanat: ”Take this sinking boat and point it home / we’ve still got time”. Toisessa säkeistössä menneet haavat paljastetaan ja halutaan kuulla, mutta silti tahdotaan luottaa siihen, että mahdollisesti uppoavakin paatti saadaan rantaan turvallisesti.
Hansardin ja Irglovan duettokohtaus myös itse elokuvassa on hieno. Tapa, jolla he musiikkikaupan pianon ja akustisen kitaran kanssa käyvät kappaleen rakennetta ja sointuja läpi on hyvin aidosti kuvattu ja luo kappaleelle ulottuvuuden, jollaiselle harvoin pääsee seikkailemaan.
FALLING SLOWLY
I don't know you
But I want you
All the more for that
Words fall through me
And always fool me
And I can't react
And games that never amount
To more than they're meant
Will play themselves out
Take this sinking boat and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice, you have a choice
You'll make it now
Falling slowly, eyes that know me
And I can't go back
Moods that take me and erase me
And I'm painted black
You have suffered enough
And warred with yourself
It's time that you won
Take this sinking boat and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice, you have a choice
You've made it now
Falling slowly sing your melody
I'll sing it loud
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Toomion TOP200-biisit: 196. Simon & Garfunkel - The Sound of Silence
Alkuperäinen teos on vuodelta 1964. Se oli alunperin tehty ja äänitetty akustisena. Silloin se ei mainittavaa menestystä saanut, mutta sähköistetyn folk rockin tultua muotiin kävi toisin. Tuottaja Tom Wilson kävi vuonna 1965 Bob Dylanin bändille sanomassa, että soittakaapa tähän akustisen version päälle rummut, sähkökitara ja basso. Silloin natsasi.
Paul Simon oli debyyttilevyn floppauksen jälkeen muuttanut Englantiin ja kuuli vasta myöhään, että sinkku on noussut listaykköseksi. Myös Art Garfunkel oli tästä yllättynyt. Näin miehet palasivat yhteen ja historiaa on sen jälkeen tehty muillakin teoksilla.
"Hello darkness, my old friend." Siinäpä yksi maailman hienoimpia laulettuja fraaseja. Sen syntytarina tuli Simonin tavasta laulaa pimeässä vessassa. Niin on tämäkin kappale on siellä pitkän ja vaivalloisen prosessin tuloksena syntynyt. Kun Simonilta itseltään kysytään lyriikoiden tarkoitusta, vastaa hän siihen seuraavasti: "Olen tehnyt sen 21-vuotiaana. En ole enää 21-vuotias. En siis tiedä." Ehkä siinä ihmisten kommunikoinnin vaikeutta perataan.
Artin ja Paulin lauluhan on mieletöntä. Sävellys on niin hieno, että outoa on, jos tästä ei pidä. Tosin sellaisiakin on. Kappale on nimittäin aika ylhäällä myös Maailman huonoimmat biisit -listalla. Liian itsestäänselvää folk rockia kuulemma.
Aamuyöstä. Keväällä, kun jo kahdelta alkaa olla valoisaa. Pihalla on kylmä, mutta vihreää.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=qn0QBXMYXsM[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/2YplrdHMBoRdnHgMeHEwHm?si=hkmTdfzqQiypnnaSqmT4JA[/embed]
tiistai 30. tammikuuta 2018
Toomion vuosi 2017
Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.
ARTISTIT
Anathemaan sitä jostain syystä tulee usein palattua. Toki tänä vuonna ilmestyi jälleen bändiltä levy, mutta voimasoitossakin bändi hyvin pysyy. Bob Dylan on niin vähän minua kuin olla voi, mutta olen kuitenkin artistiin nyt tarkemmin tutustunut. QOTSA:llekin annoin mahdollisuuden.
1. Anathema
2. Bob Dylan
3. Queens of the Stone Age
4. The Magnetic Fields
5. Pink Floyd
6. Daft Punk
7. Fallujah
8. Low
9. The Doors
10. Enslaved
ALBUMIT
Kärjessä on The Magnetic Fields ihan sen takia, että vuoden julkaisun kappalemäärän takia. 50 kappaletta on aika möykky kuunneltavaksi, mutta pari kertaa sen läpi koitin. Siinä mielessä hauska lista, että eniten kuunnelluissa albumeissa todella on aika paljon juuri tämän vuoden albumeita. Crash Test Dummiesin albumi vaan on niin pirun kova.
1. The Magnetic Fields – 50 Song Memoir
2. Anathema – The Optimist
3. Fallujah - Dreamless
4. Antti Pouta - Yhteys
5. Kamchatka – Long Road Made of Gold
6. Low – The Great Destroyer
7. Daft Punk – TRON: Legacy
8. Crash Test Dummies – God Shuffled His Feet
9. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch– Blade Runner 2049
10. Cody ChesnuTT – The Headphone Masterpiece
KAPPALEET
Tällä kertaa biisilista ei ole niin paljon velkaa urheilukisoille tai perheelleni, jotka osittain kuormittavat tiliäni. Tänä vuonna näin on tehty vähemmän. Toton Africa saa olla kärjessä. Kuten Siriuskin. Ne ovat juuri tuota ”kisakuormaa”. Sitten onkin monenmoista kappaletta, ja kaikki ovat ihan kuunneltavia.
1. Toto - Africa
2. The Alan Parsons Project - Sirius
3. Anathema - 63N 117.14W
4. Sting – I Can’t Stop Thinking About You
5. Studio Killers – Ode to the Bouncer
6. Low – On the Edge of
7. Anathema – Springfield
8. Dire Straits – Sultans of Swing
9. Rihanna - Work
10. Fallujah – Adrenaline
Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista ja tällä kertaa laitan biisejäkin. Viime vuonna en niin tainnut tehdä.
ALBUMIT - 2015
1. Batushka – Litourgiya (sijoitus viime tammikuussa 1.)
2. Leprous – The Congregation (2.)
3. Blind Guardian – Beyond the Red Mirror (3.)
4. Saimaa – Matka Mielen Ytimeen (4.)
5. Between the Buried and Me – Coma Ecliptic (5.)
6. Soilwork - The Ride Majestic (6.)
7. Killing Joke - Pylon (8.)
8. Paradise Lost – The Plague Within (9.)
9. False - Untitled (10.)
10. Chelsea Wolfe (*)
ALBUMIT - 2016
1. David Bowie – Blackstar (1.)
2. Oranssi Pazuzu – Värähtelijä (2.)
3. Gojira - Magma (3.)
4. Haken - Affinity (4.)
5. Fallujah - Dreamless (*)
6. Radiohead – A Moon Shaped Pool (7.)
7. Stam1na - Elokuutio (5.)
8. Devin Townsend Project - Transcendence (6.)
9. Twelve Foot Ninja – Outlier (8.)
10. Zeal and Ardor (*)
Ja näin päästään vuoteen 2017.
ALBUMIT 2017
Lista on yllättävä. Kaksi vuosi sitten ennustamaani artistia mahtuu TOP10-albumeihin. Käyn vielä koonnin noista ennustuksista, joten palataan siihen kohta.
10. Oneohtrix Point Never - Good Time Original Motion Picture Soundtrack
Soundtrack-levyjä tulee kuunneltua silloin, jos ne ovat käytännössä yhden artistin tekemiä tuotoksia. Good Time -elokuvan äänimaailma oli Oneohtrix Point Neverin tuotetta. Tykkään tällaisesta synteettisestä ilmapiiristä, vaikka siellä on myös kappale, jossa Iggy Pop on mukana.
9. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Blade Runner 2049 Original Motion Picture Soundtrack
Vuosi 2017 oli parempi elokuva- kuin musiikkivuosi. Vuoden elokuva omasta mielestäni oli tämä ja ei vähiten sen soundtrackin takia. Aivan käsittämättömän vaikuttavia soundeja, jotka on tehty 40 vuotta vanhoilla vehkeillä.
8. Mastodon – Emperor of Sand
Mastodon on vähän sellainen metallin Foo Fighters. Usein onnistuu, muttei koskaan täydellisesti. Jälleen on keskivahva levy, muttei ihan superosuma. Tasalaatuista kuin Koffin Porter.
7. Saimaa – Urheilu-Suomi
Puun takaa tuli Saimaan levy, kuten YLE:n ehdoton kulttuuriteko Urheilu-Suomi-sarja. Soitto on taitavaa ja sovitukset hienoja. Vielä tämä kaipaa lisäkuuntelua, mutta taidonnäyte ehdottomasti.
6. The Night Flight Orchestra – Amber Galactic
AOR-heviä. Perhanan kivasti soitettu. Soilworkin Speed on kehittynyt laulussa aika lailla. Hienoja sooloja ja hauskaa meininkiä. Kova kokonaisuus.
5. Leprous – Malina
Leprous Ilosaaressa lienee vuoden live-keikka. Uusi albumi ei ihan niin hyvä ole, kuin olisin sen toivonut olevan, mutta hyvä se silti on. Ei niin kikkailua, mutta ehkä tasapainoisempi.
4. The War on Drugs – A Deeper Understanding
Ei ihan niin ”hitikäs” levy kuin edeltäjänsä, mutta leppoisaa on. Adam Granduciel kuulemma katsoo studiomonitoriensa värähtelyä etsiessään oikeaa soundia. En ihmettele.
3. Antti Pouta - Yhteys
Suosituksesta kuuntelin ja tykästyin. Pariisin Kevään kitaristin musiikkia. Taitavia sävellyksiä. Päivitettyä Pepe Willbergiä. Helppo kuunnella.
2. Anathema - Optimist
Anathema tekee sen taas. Nimittäin vahvan levyn. Joo, kyllähän bändi tyylillisesti itseään toistaa, mutta jos sen tekee näin hyvin, niin en valita. Tätä minä Anathemalta odotan ja tätä minä siltä saan. Bändissä on myös ehkä tämän hetken paras naislaulaja.
1. Enslaved - E
Enslavediin olen tutustunut vasta myöhään. Viimeisen parin vuoden aikana siitä on tullut kuitenkin yksi metallimusiikin suosikkibändeistäni. Siinä on sen verran bläkkistä, progea ja melodisuutta kuin kaipaankin. Hieno yhtye. Livenä en ole nähnyt, mutta tätä voisi lähteä ihan katsomaan.
Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus):
1. Pain of Salvation (14.)Tool (ei levyä)
2. Tool (ei levyä)
3. Pearl Jam (ei levyä)
4. Sigur Rós (ei levyä)
5. Eppu Normaali (ei levyä)
6. Mastodon (8.)
7. U2 (33.)
8. System of a Down (ei levyä)
9. The Offspring (ei levyä)
10. Gorillaz (43.)
Pain of Salvation oli hyvä, sinkkubiisi jopa loistava. Iän myötä Gildenlöwin ääni on alkanut rasittamaan enemmän kuin ihastuttaa. U2 oli niin ”uukakkosta” kuin voi. Ei huono, muttei säväyttänyt ihmeemmin. Gorillaz oli aikamoinen pettymys. Lähellä kärkeä killui Billy Corgan ja King Gizzard & The Lizard Wizard. Vuoden ehdottomasti kovin pettymys oli Queens of the Stone Age, jonka levy oli umpitylsä.
BIISIT 2017
Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä.
10. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Sea Wall
Blade Runner 2049 -elokuvan yksi vahvimmista kohtauksista myrsyävän meren äärellä. Analogisyntikoiden moottoreista on hienosti otettu irti se, mitä saatavilla on.
9. Antti Pouta – Tähtimies
Hyvällä maulla tuotettu kappale. Kaikki on kohdillaan, vähän liiankin hyvin, jotta ylemmäksi pääsisi.
8. Billy Corgan – Antietam
Nuotiokitaroinnin mestarismies. Corganin äänessä on jotain riittävän häilyvää, jotta se koskettaa. Loistava säveltäjähän on ollut aina. Ei puutu kuin ne Smashing Pumpkinsin jousisovitukset.
7. Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch – Mesa
Tyylikäs melodia lyhyehkössä kappaleessa.
6. Enslaved – Feathers of Eolh
Pirun kova kertosäe. Nämä pojat osaavat kyllä laulaa. Soittaakin, kun tarkemmin ajattelee.
5. Saimaa – Mäkikotka
Urheilu-Suomen tunnusbiisi. Hieno sovitus. Ei mitään mullistavaa, mutta teemaan istuu kuin kivi kenkään.
4. The Night Flight Orchestra – Gemini
Hauska sävellys. Hienoa sooloiloittelua. Varmasti biisinä mukava soittaa. Jää päähän nasevasti soimaan.
3. Enslaved – Storm Son
Tällainen tulee progemetallibiisin olla. Minulle. Mahtipontisuutta, soittotaitoa, hienoja stemmoja, vähän kikkailuakin. Kova.
2. Saimaa – Lentävä suomalainen
Kyllä tämä vahvasti Mumford & Sons -hengessä jolkottaa. Taiten on tehty tällainen tribuutti nyky-folkille. Sanatkin toimivat.
1. Pyhimys – Kynnet, kynnet
Suomen paras räppäri hoitaa tämän vuoden biisin povariinsa. Täytyy kyllä myöntää, että biisi ei olisi tällä listalla ilman Vestaa, jonka ääni soi tai on soimatta juuri sopivasti. Vestakin on odotettavien levyjen listalla korkealla.
ENNUSTE
Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Selkeästi kunnolla iskeviä albumeita. Niitä tuli viime vuonna poikkeuksellisen vähän. Listaan alle vielä tämän vuoden ennusteen TOP-levyistä.
1. The Prodigy
2. Pyhimys
3. Soilwork
4. The Offspring
5. A Perfect Circle
6. Between the Buried and Me
7. Vesta
8. Tool
9. Dimmu Borgir
10. Chvrches
perjantai 29. joulukuuta 2017
Viikon Aivoradio 52
Tubes - Don’t Touch Me There (live): Vahvasti teatraaliseen parodiaan pohjaavan yhtyeen kappale on luonnollisesti kuultava live-versiona.
Rutles - Good Times Roll: The Rutlesin musiikki saattaa kuulostaa tutulta. Bändissä vaikuttivat myös Monty Python ryhmässä mukana olleet Eric Idle ja Neil Innes, joista jälkimmäisen tekemiä yhtyeen kappaleet olivat. Jostain syystä Innes joutui myös oikeudessa todistamaan sävellystensä olevan ihka omiaan. Albumi the Rutles ilmestyi vuonna 1978.
Mick Jagger – Joy: Goddess In The Doorway (2001) oli jo Mickin neljäs sooloalbumi, joka ei mitenkään suuri kaupallinen menestys ollut. Mick on (ainakin minun mielestäni) Rollari ja That´s it. Tällä kappaleella on muuten kuultavissa myös Bonoa vokaalihommissa.
Little Steven - St. Valentine´s Day: Kappale on alunperin julkaistu jo vuonna 2009 The Cocktail Slippers’ -yhtyeen versiona nimellä St. Valentine´s Day Massacre. Laulun tekijä Steven Van Zandt julkaisi sen myös itse.
Blues Section - Only Dreamin´: Jim Pembroken sävellys vuodelta 1967 julkaistiin alunperin singlenä. Blues Sectionissa soittivat tässä sessiossa: Jim Pembroke, Hasse Walli (kitarat), Måns Groundstroem (basso), Ronnie Österberg (rummut), Eero Koivistoinen (saksofoni) sekä Otto Donner (piano). Kansainvälisen tason musiikkia jo tuolloin tältä Wigwamin esiasteelta.
Beatles - Revolution 1: Vallankumouksen rauhallinen blues-tempoinen versio ilmestyi Valkoisella tuplalla 1968.
Riki Sorsa – Autograph: Rikin Changing Tunes albumi ilmestyi vuonna 1981 ja nosti hänet minun arvostuksessani muusikkojen armoitettujen joukkoon. Levy oli Kassu Halosen tuottama ja tämän kappaleen sävelsi Jim Pembroke. Uumajassa oli tapanamme viettää Suomen Itsenäisyyspäivää hieman reippaammin. Vuonna 1981 meille oli esiintymässä Universum -ravintolassa Riki ja hauskaa oli. Meninkin seuraavana päivänä bileitten jatkoilta yliopistolle tumma juhlapuku päällä.”
- Yyte
”Halestorm – Ride the Lighting: Tuli vastaan FB-feedissä. Päätin kuunnella, vaikka onhan näitä Temallica-covereita jo satoja. Lzzyn vokaalit ja skittasoundi yllättivät: vielä on nuorissa toivoa tulevaisuuteen vaikken bändin muuta tuotantoa tunnekaan.
The Night Flight Orchestra – Gemini: Soilworkin Speed laulaa Totoa 80-luvun tuulipukuhengessä...mitäs hittoa tämä nyt on? Lienee niin että jing ja jang pysyvät balanssissa kun vaihtaa nahkaa lennosta. Mahtavaa!
Dool – She Goat: Olin unohtanut (jostain syystä) tämän levyn vuoden 2017 -listoilta. Kun tykittelin tämän eilen uudestaan muistin miksi tämä on todella upea. Tässä yhtyvät The Devils Blood ja The Year Of The Goat parhaalla mahdollisella tavalla.
Mindkult – Howling Witch: Fowst soittaa itse kaikki instrumentit ja laulaakin vielä pahuksen komeesti. Onneksi tämä ei ole Ruotsista vaan Virginiasta USAsta. Mindkult on Electric Wizardin ja Uncle Acid & The Dead Beatsin lehtolapsi, josta innostuin kovaa.
Circle – Vaellus: Circle voi ja osaa tehdä ihan mitä vaan... Olen entistä enemmän kallistumassa siihen mielipiteeseen. Bändin aito hulluus pitää kokea livenä, mutta onneksi kuuloaistihavaintojen perusteellakin tätä voi täydellä sydämellä promovoida.
Huora – Kovia ja kiljua: Bändin nimi aikanaan aiheutti leukojen venymisreaktiota, mutta onneksi musa on niin paljon parempaa. Tämmöinen rehellinen punkkirock on hyvää, kun se on hyvää. Solisti Anni on intohimoinen saunoja, josta tulee aina 1,5 bonuspistettä. Levy on kokonaisuutena erittäin kompakti ja napakka.”
- Spinebrain
”The Beatles - A Day in the Life: Melkeinpä jokaisen joulun aikaan tulee hetki Beatlesia kuunneltua. Sgt. Pepper & co. -levyltä kuului nyt nostaa tämä.
Olavi Uusivirta - Kultaa hiuksissa: Kesän keikkaputkessa versioitiin tämä Uusivirran raita. Oli hauska tilanne, kun tätä ehdotettiin biisilistalle: "Voisi vetää Uusivirtaa sieltä uudelta levyltä" - "no, on siellä se yksi ookoo biisi".
Daft Punk - Fragments of Time: Loppukesäiltojen taika taltioituna ja grooveen verhoiltuna.
Ultra Bra - Älä soita tänne enää koskaan: UB:n "Sinä päivänä kun synnyin" oli ensimmäinen oma CD:ni. Silloin tämä biisi ei vielä kolahtanut, mutta tänä vuonna kyllä. Ja tulipa bändi viimein nähtyä Ilosaaressakin. Vyöryy...
Tuomari Nurmio - Suuri ja rento ote: Nurmion uusi "Dumarillumarei" on yksi vuoden levyistä. Tuomari vain jaksaa paahtaa ja sanottavaa löytyy. Vastustamatonta charmia.
Radiohead - How to Disappear Completely: Radiohead oli toukokuun ulkoilumusiikkia. Tässä osuu mahtavasti osaset kohdilleen ja teos kuulostaa juuri nimensä mukaisen pois häipyvältä.
Belle & Sebastian - Asleep on a Sunbeam: Kevään indie-putkessa tuli kuunneltua Belle & Sebastiania. Kepoinen rallattelu ja hiplailusoitantaa, selkeää melodista kyvykkyyttä.
Fleetwood Mac - Rhiannon: Fleetwod Macin "Rumoursista" meni kaksi vuotta siirtyä edeltävään, bändin nimeä kantavaan levyyn. "Rhiannonissa" on mystinen ulottuvuus, eikä ihme, jos joku on aikanaan saattanut Stevie Nicksiä pitää epäilyttävänäkin naisena...
Ryan Gosling & Emma Stone - City of Stars: "La La Land" oli vuoden elokuvahittejä. Tunnusbiisissä pieni on suurta ja kokonaisuus osiaankin suurempi summa. Mahtavaa, että tällaisella kappaleella (ja B-osalla erityisesti) voi vielä vuonna 2017 voittaa Oscarin.”
- A
”Saimaa – Lentävä suomalainen: Saimaa saattaa lopulta nousta korkealle vuoden levyä valkatessa. Soittohan on sinnepäin. Myös biisin ja koko levyn teema istuu minulle.
A Perfect Circle – The Doomed: A Perfect Circlellä on pärjättävä niin kauan, kunnes Tool sen levynsä julkaisee.
Mopo – Niin aikaisin: Jännää suomalaista jazzia.
Stu Larsen – Going back to Bowenville: En tiedä miehestä mitään. Biisi vain tuntui hyvälle.
Antimatter – God Is Coming: Portisheadin jäljillä. Omasta mielestäni paremmin polulla pysyen.
Juha Vainio – Yleisessä saunassa: Siskonmies tätä joulunpyhinä soitteli. Kuulemma siksi, että soinnut vaihtuvat suunnilleen joka sanalle. Riittävän haastava.”
- T
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve
perjantai 1. joulukuuta 2017
Viikon Aivoradio 48
Toivomme, että tältä perjantaisin päivittyvältä listalta löytyy jokaiselle mukava kattaus musiikkia. Pääsääntöisesti emme liiku missään teemassa, vaan laitamme tänne vain jollain tapaa päihimme jääneitä kappaleita. Jäsenemme myös kirjoittavat pienimuotoisen päivityksen listan koostumukseen.
“Ghorwane – Majugurenta: Mosambikilaisen yhtyeen musiikkityyli on marrabenta. Kappale kehittyy soljuvalla poljennolla eteneväksi ilmavaksi musiikkinautinnoksi. Se julkaistiin 1993 - vuonna, jolloin yhtyeen säveltäjä ja saksofonisti Jose Alage murhattiin.
Carola & Umo - Rakkauden jälkeen: Carola Standerskjöd oli yksi kaikkein taitavimmista solisteistamme - tulkitsija vailla vertaa. Ja kun hänen aikanaan taustalla soittivat aidot muusikot, oli esityksissä myös syvyyttä.
Mikko Alatalo - Maailmaan / Kaunis mies: Mikko elävänä Pispalassa aikaan, kun mies oli vielä Rock. Rummuissa ystäväni Kalajoen Raution kylästä - Heikki ”Hessu” Hakola.
Erja Lyytinen - Steamy Windows: Mitäs Tähdet Tähdet -kisasta, kun Erja äänestettiin Euroopan parhaaksi blueskitaristiksi vuonna 2017 Blues Magazinen äänestyksessä.
T-Rex - Planet Queen: Marc Bolan lähti täältä liian nuorena, vain 30 -vuotiaana auto-onnettomuuden uhrina. Tämä kappale julkaistiin vuoden 1971 albumilla Electric Warriorilla.
Tutu - Lauttasaaren valssi: Tutuun Tutustuin kesällä Tornion festareilla. Käyn usein sisareni luona Lauttasaaressa, kuten viimeksi keskiviikkona. Näin ollen kappaleessa on jotain tuttuakin.
Jolly Jumpers – Palomino: Tyrnävä - perunamarkkinat, pottuviina ja Jolly Jumpers. Aikuisten miesten rouheaa bluesia vuodelta 2006.
Geordie - All Because of You: Yhtyeen keikka Oulussa 1974 oli huikea. House of the Rising Sun soi komeasti Brian Johnsonin väkevästi vokalisoimana. Tässä orkesterin toinen suosittu iskusävelmä 44 vuoden takaa.”
- Yyte
”Ensiferum: hauskaa folkkipoljentaa.
Motörhead: Lemmyn muistolle. Biisi, jonka kuulin tällä viikolla ensimmäistä kertaa.
Orden Ogan: Saksalaista power metallia, jossa on kaikki palaset kohdallaan. Vahva suositus ottaa diskografia haltuun.
Skiltron: Argentiinalaista folk metallia, totta kai... eikäku...
Forefather: Kassu tuli tänään postissa (limited to 100). Anglo-saksilaisen perinnön glorifiointia. Tekee mieli valloittaa linnoituksia.
Beast In Black: 2010-luvun Final Countdown.”
- Spinebrain
”Dixie Chicks - Long Way Around: Tämän kokonaissointi miellytti jo kasiluokalla. Ei ollut paljoa kavereita, jotka tätä olisi kuunnelleet.
Pink Floyd - Comfortambly Numb: Ok ralli.
Distance, Light & Sky - Western Avenue: Distance, Light & Skyta tuli spämmättyäkin, mutta juuri tätä nimenomaista raitaa ei YouTubesta löytynyt. Spotify pelastaa.
William Bell - Poison in the Well: Soulahtava levy oli miellyttävä yllätys. Mukavan luomu yleissoundi ja vakuuttava laulusuoritus mr. Belliltä. Koko albumin voi kuunnella helposti.
Dire Straits - Tunnel of Love: "Making Movies"-levyn aloitus, jonka kuunneltuani löydän aina itseni kuuntelemasta myös loppulevyn finaaliin saakka.”
- A
“Symphony X: Vanhaa kunnon sinfoniaprogea.
Rainbow: Dio balladin parissa.
Igorrr: On niin kummaa tämä musiikki, että jotenkin tykkään.
California Guitar Trio – Melrose Avenue: Keskivertoa akustisen hiplaamista.
Gojira – Death of Me: Vanhempaa Gojiraa. Ei silti huonoa.
Woodkid: Kohtuulliset jouset.
Eagles: Minunhan ei tähän Eaglesiin pitäs sotkeutua. Mut löyty niiltä hyväkin biisi.
Shirley Bassey: Ne alun torvet.
Pain of Salvation: Progemetallibiisien kärkeä. Edelleen.
Mr. Bungle: Levotonta meininkiä. Hullua.”
- T
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve
maanantai 29. toukokuuta 2017
Noel Gallagher 50 vuotta 29.5.2017
Noel, vaikka onkin vasenkätinen, soittaa kitaraa kuten oikeakätiset. Hän oli roudarina toisen manchesterilaisbändin Inspiral Carpetsin mukana 80-luvun lopulla, kun kuuli Liamin perustaneen The Rain-nimisen yhtyeen. Noel palasi Englantiin ja totesi Liamille tämän bändin olevan ”shite” mutta myös, että pikkuveljessä oli potentiaalia: tämän tulisi vain antaa isoveljen ottaa lauluntekovastuu.
Vuonna 1994 Oasis julkaisi ensilevynsä Definitely Maybe, joka sinkoutui suoraan kotimaassaan listakärkeen ja siitä tuli historian nopeimmin myyty debyyttilevy. Sitä seuranneet (What’s the Story) Morning Glory? ja Be Here Now nostivat yhtyeen maailman johtavaksi rock-yhtyeeksi, josta suunta kylläkin kääntyi nopeasti alaspäin. Bändin toistaiseksi viimeiseksi, seitsemänneksi, studiolevyksi jäi Dig Out Your Soul vuonna 2008. Noel lähti yhtyeestä syksyllä 2009 kyllästyttyään riitelemään Liamin kanssa Pariisin keikan backstagella hetkeä ennen keikkaa.
Soolourallaan Noel Gallagher’s High Flying Birds-bändin kanssa hän on julkaissut kaksi kokopitkää levyä kolmannen ollessa vahvasti työn alla. Molemmat saavuttivat brittien albumilistan kärkipaikan sekä saivat positiivisia arvioita medialta.
Noel on ollut alusta saakka armoton Beatles-fani. Itse olen nähnyt Oasiksen kehityskaaressa paljon samankaltaisuutta Fab Fourin kanssa: alussa ollaan perinteinen rock-bändi, josta siirrytään vahvasti trippihenkisen haahuilun kautta takaisin kohti perinteisempää bändisointia, joka on kuitenkin kuorrutettu uusilla mausteilla kuten eksoottisemmilla soittimilla ja loopeilla. Varsinkin 90-luvun Oasiksen sävellyksissä ja sanoituksissakin on paljon Lennonia & McCartneyta. Onpa Noel todennut myös, että ”jos hän olisi elänyt samoihin aikoihin, hän olisi varmasti kirjoittanut Hey Juden ennen Beatlesia”.
Vaikka mediassakin miestä on syytetty liki vanhojen suosikeiden ryöstöviljelystä, en ainakaan itse mahda mitään sille että Definitely Maybe- sekä (What’s the Story) Morning Glory?-levyt ovat tuttuudessaan syntisen helppoja kuunnella. Jos on yhtään perehtynyt Noelin suosikeihin, voi vaikutteet kuulla selvästi ja kuulijana tiedostaa, että tässä käydään vähän muidenkin lääkekaapilla. Silti noista lauluista nauttii.
Myöhemmällä urallaan Gallagher on kuitenkin päässyt eroon vanhoista pahoista tavoista, myös ulkomusiikillisesti. Soolouran kaksi levyä esittelevät kypsempää näkemystä sekä sävellyksissä että sanoituksissa. Molemmat albumit kuulostavat enemmän ”omalta jutulta” kuin kenenkään kopioinnilta. Omalla kohdalla varsinkin jälkimmäistä Chasing Yesterday-levyä tulee kuunneltua silloin tällöin.
Kokoan tähän loppuun pienen soittolistan, jolta löytyy yksi nosto jokaiselta Oasis-levyltä (joka on vähintään Noelin kirjoittama, osa myös hänen laulamiaan) sekä yhdet laulut myös molemmilta soolouran levyiltä.
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/5ueoUvFK181LlNnQmIfwZa
perjantai 19. toukokuuta 2017
”1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” – B:lla alkavat artistit.
JOKAISEN PITÄISI TÄMÄ LEVY OMISTAA!
1. Buckley, Jeff – Grace (1994, alternative rock)
“Myös laulajan traagisella kohtalolla puolittain ratsastava levy. Tällä kertaa se laulaja oli tosiaankin taitava.”
NÄMÄ LEVYT VOI KUUNNELLA USEASTI
2. Bowie, David – Rise & Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972, glam rock)
“Hyvä teos varmasti aikanaan. Oikeastaan vain Starman pomppaa biisinä ylös.”
3. Björk – Debut (1993, electronic pop)
“Muutama hullun kova biisi ja sitten sellaista björkmäistä taidekilkuttelua.”
4. Black Sabbath – Black Sabbath (1970, heavy metal)
“Huojuntaa laadussa ja sävellyksissä, jopa soitossa, mutta on tällä myös hetkensä.”
5. Black Sabbath – Paranoid (1970, heavy metal)
“Tässä on eniten Black Sabbathia. Ehkä johtuu noista hiteistä.”
6. Blood, Sweat & Tears - Blood, Sweat & Tears (1968, rock)
“Tuttuja sävelkulkuja big band-hengessä ja hyvällä groovella. Oikein hyvää meininkiä. Autoon sopivaa.”
7. Björk – Vespertine (2001, electronica)
“Eteeristä huttua, ei niin hyvä kuin aiemmat.”
8. Beck – Sea Change (2002, alternative rock)
“rauhallista ja kaunista, jopa pearl jam tyyppistä maalailua. Beckiä parhaimmillaan.”
9. Brubeck, Dave – Time Out (1959, cool jazz)
“Hyvää perusjazzia, alkupää jopa huippua. ”
10. Big Brother & the Holding Company – Cheap Thrills (1968, blues rock)
“Kyllä Janisin ääni oli maineensa veroinen, ihan äänen takia tämä täällä kannattaa olla.”
11. Bon Jovi – Slippery When Wet (1986, hard rock)
“tukkarockin kulmakiviä, mutta alkupuolen jälkeen lähinnä kylmänväreitä herättävää tekokovaa hempeilyä.”
12. Black Crowes – Shake Your Money Maker (1990, southern rock)
“Hyvää etelän bluesrockia. Mukavaa mätkettä.”
13. Beck – Guero (2005, alternative rock)
“Jännittäviä ja ehdottoman omaperäisiä kitarariffejä. ”
14. Basie, Count – The Atomic Mr. Basie (1958, swing)
“Vanhaa big-band-jazzia. meininkiä. Oikein mukavaa.”
15. Bee Gees – Odessa (1969, pop)
“Korkealta laulettu konseptialbumi, joka ehkä vaatisi tarkkaa sanojen seuraamista.”
16. Buena Vista Social Club - Buena Vista Social Club (1997, son cubano)
“Hieno tarina. Juuri sitä kuubalaista musiikkia, mitä sen kuuluukin olla. Tälle on paikkansa.”
17. Boston – Boston (1976, hard rock)
“AOR-musiikkia ennen kuin se oli AOR-musiikkia. Aivan hyvää peruskauraa.”
NÄMÄ ALBUMIT KANNATTAA AINAKIN KERRAN KUUNNELLA
18. Baez, Joan – Joan Baez (1960, folk)
“Kantaaottavaa nainen ja kitara-laulantaa. Hetkittäinen menee syvällekin, sillä Joan osaa laulaa.”
19. Beatles – Abbey Road (1969, rock)
“Legenda. Vähän sekava kuitenkin.”
20. Beta Band – Heroes to Zeros (2004, electronic)
“Kummallista musiikkia. Hirvittävän tavallista, mutta ei kuitenkaan. On niin outo, että voi olla, että paikka täällä on oikeus ja kohtuus.”
21. Bad Company – Bad Company (1974, hard rock)
“Perusrockia.”
22. Booker T & the MGs – Green Onions (1962, r&B)
“Alkukantaista urkumusiikkia. Blues-henki huokuu ja sikari tuoksuu. Teemailtoihin taustalle.”
23. Boards of Canada – Music Has the Right to Children (1998, electronica)
“Omalla laillaan legendaarinen kilkutusbändi. Vähän soundit ovat vanhahkot, mutta on tämä varmasti uranuurtaja tällä alalla.”
24. Black Sabbath – Vol 4 (1972, heavy metal)
“Epätasainen albumi legendaarisilla kansilla. Muutama hämmentävän huonosti soitettu kohta.”
25. Beck, Jeff – Truth (1968, blues rock)
“Vanhaa rokkia, ihan aikansa mukaista.”
26. Buckley, Tim – Goodbye & Hello (1967, folk rock)
”Tunteellista ja vakuuttavaa laulutyötä ja mahtipontisia sävellyksiä.”
27. Björk – Medúlla (2004, vocal)
“Äänenkäyttöä parhaimmillaan, mutta biiseinä toki aika epäselkoja. ”
28. Beta Band – Hot Shots II (2001, electronic)
“Helpompaa Radioheadia, myös vähän keskinkertaisempaa. Ei ihan kanna albumimittaa asti.”
29. Beastie Boys – Ill Communication (1994, hip hop)
“Legenda, muta pidemmän päälle rasittava.”
30. Blur – Blur (1997, indie rock)
“Semittäistä brittirokkia. Joku tässä on vain niin angstia. Ei jaksa enää.”
31. Blue Nile – A Walk Across the Rooftops (1984, sophisti-pop)
“Kasarimeininkiä aika rauhallisella otteella. Ei pahakaan.”
32. Bees – Sunshine Hit Me(2002, indie rock)
“Erikoista musiikkia. Zero 7 tulee jotenkin mieleen. Sellaista chillailua ska-otteella. Hyvin rauhallista.”
33. Blue Cheer – Vincebus Eruptum (1968, psychedelic rock)
“Osittain rasittavaa esi-stoneria. On siellä hyvääkin ja paikan listalla tavallaan ymmärtää.”
34. Big Black – Atomizer (1986, noise rock)
“Raastavaa punkia. Aika höyryvetoinen tunnelma. Ei ihan onnetonta. Huonot soundit.”
35. Big Star – Third (1978, power pop)
“Liian pitkä levyllinen kantrirokkia. Tai jotain sellaista helppoa. Vähän liian helppoa.”
36. Belle & Sebastian – If You’re Feeling Sinister (1996, chamber pop)
“Liian iloista ja siloista indiepoppia. Varmaan tyylissään maailman kärkeä, mutta tylsää on.”
37. Beatles – Beatles (1968, rock)
“Myös legenda. En ole vielä sisäistänyt”
38. Beatles – Sgt Pepper’s Lonely Hearts Club Band (1967, rock)
”Kappaleina ei minun makuuni, mutta kunnianhimoisuudessaan tärkeä levy.”
39. The Band – The Band (1969, roots rock)
”Aika rasittavalla laululla varustettua musiikkia.”
40. Bowie, David – Low (1977, art rock)
” B-puolen Ambientia voisi kuunnella levyllisen. Eikä tämä läpeensä kehno ole muutenkaan.”
41. Buffalo Springfield – Again (1967, psychedelic rock)
“Tylsää kantripohjaista rokkia. Ei pelasta Young ja Stillskään tätä. Tylsää on. Ei voi mitään.”
42. Bonnie Prince Billy – I See a Darkness (1999, indie rock)
“Sellaista tasapaksua akustista indie-folkia. Tällaisia bändejä on arviolta miljoonia.”
43. Beastie Boys – Licensed to Ill (1986, rap rock)
“Oivaltavia lainailuja rocklegendoista, mutta osa biiseistä on aikamoisen rasittavia.”
44. The Byrds – The Notorious Byrd Brothers (1968, psychedelic rock)
“Parempaa ja vauhdikkaampaa Byrdsiä. Ehkä Crosbyn poislähtö teki vain hyvää.”
45. Black, Frank – Teenager of the Year (1994, alternative rock)
“Vähän liian pitkä albumillinen sekavasti koostettua punk pop rockia. Hyviäkin paloja on.”
46. Beau Brummels – Triangle (1967, folk rock)
“Psykedelian ja hyvän välimaastossa pyörivää aikansa musiikkia. Kyllä tämä varmaan paikkansa listalla ansaitsee.”
47. Banhart, Devendra – Rejoicing in the Hands (2004, indie folk)
“Folkia. Outoa.”
48. Brel, Jacques – Olympia ’64 (1967, chanson)
“Ranskalaisen musiikin perikuva. Live-levytys ei soundeiltaan ole parasta, mutta onhan tuossa yritystä.”
49. Blur – Modern Life is Rubbish (1993, britpop)
“Brittirokkia, perus-sellaista. Keskinkertaista ollut minulle aina. Muutamia hyviäkin riffejä on.”
50. Big Star – # 1 Record (1972, power pop)
“Kantrimaista rockia. Ei ihan hirvittävää, mutta hivenen tylsähköä kyllä.”
51. Baker, Anita – Rapture (1986, quiet storm)
“Kunnon kasarisiirappia.”
52. Bush, Kate – The Sensual World (1989, art rock)
“Sitä samaa nauhattoman basson säestyksellä. Leijumista jossain eteerisissä maailmoissa.”
53. Beatles – Rubber Soul (1965, folk rock)
“Tämäkään ei ole sävellystyön merkkiteos. Liian monta rallattelua. Ei eleanorerigbyjä.”
54. Beatles – Revolver (1966, rock)
“Legendaarista rockia. Muutamia hyviä sävellyksiä, muutama psykedelian prototyyppi ja paljon turhaa.”
55. Bee Gees – Trafalgar (1971, soft rock)
“Hienoja jousisovituksia, vaatisi ehkä tarkempaa tutustumista. Ehdottomasti levy joka listalle kuuluu.”
56. Brown, James – Live at the Apollo (1963, soul)
“Ei oikeastaan ollut sitä mitä odotin. Rauhallista ja hiljaista. On varmasti parempiakin levytyksiä tältä mieheltä.”
57. Bush, Kate – Hounds of Love (1985, art pop)
“Folk-fantasialauleskelua. Enemmän sitä, mistä Bush tunnetaan. Himpun epätasapainoinen vain.”
58. Beck – Odelay (1996, alternative rock)
“Aikamoisen sekavaa kilkutusta ja laahausta. Ei niin hyvä kuin guero.”
59. Bad Brains – I Against I (1986, hardcore punk)
“HC-punk-kaahausta. Eihän tähän pysty.”
60. Basement Jaxx – Remedy (1999, house)
“Liian vanhaa Jaxxia.”
61. Burman, Rahul Dev – Shalimar (1975, soundtrack)
“Bolliwood-elokuvan soundtrack. Miltä lie ajalta? Tarvitsisi sen elokuvan taustalle. Varmasti siihen sopii hyvin.”
62. Beatles – A Hard Day’s Night (1964, rock)
“Pikkusen liian Beatlesiä. Liian vanha soundi. Hyviä sävellyksiä osin, mutta liikaa rillumareitä.”
63. Burning Spear – Marcus Garvey (1975, reggae)
“Jotain alkukanta-reggaeta. Ihan jees. Reggaeksi.”
64. Badly Drawn Boy – Hour of Bewilderbeast (2000, indie folk)
“Folkia. Ei jaksa.”
65. Byrds – Fifth Dimension (1966, folk rock)
“Kantrirokkia. Mainstreamia mulle, mutta aikanaan varmaan ollut jotenkin uraauurtavaa.”
66. Beach Boys – Today! (1965, orchestrated rock)
“Beach boys-höttö jatkuu. Muutamia hyviä pätkiä, mutta onhan tämä aika yksinkertaista.”
67. Byrds – Mr. Tambourine Man (1965, folk)
“Ei huippua kokonaan, mutta pari hyvää sävellystä.”
68. Bowie, David – Aladdin Sane (1973, glam rock)
“progressiivisillä jazz-pianoilla siivitettyä erikoispoppirokkia. Muutama hyvä pätkä, mutta happoista on.”
69. Blondie – Parallel Lines (1978, pop rock)
“Pop rockia naislaululla. Muutama radiohitti ja loppu peruskamaa. Äänessä on aikamoista kantrisävyä.”
70. Bush, Kate – Dreaming, the (1982, art rock)
“Äänenkäytöllä kikkailua. Ei montakaan klassikkosävellystä. Mutta jopa karjuntaa sisältävää naislaulua.”
71. Bowie, David – ‘Heroes’ (1977, art rock)
“Kasarisoundia ennen kasikytlukua. Pahan kuuloisia soundeja, outoja kitarajuttuja ja pari hyvää instrumentaalia.”
72. Belle & Sebastian – Tigermilk (1996, indie pop)
“Samaa tylsähköä, vähän liian iloista musiikkia. En tiedä miksei sytytä. Liian helppoa.”
73. Burke, Solomon – Rock ‘n’ Soul (1964, R&B )
“Soulin alkuajoissa ollaan. Vähän liian imelää minun makuun. Hidasta blues-soulia.”
74. Bowie, David – Hunky Dory (1971, glam rock)
“Eipä paljon mistään kotoisin ilman Life in Marsia. ”
75. Beastie Boys – Paul’s Boutique (1989, alternative hip hop)
“Ei niin hyvä kuin Licensed to Ill. Liian rasittavaa räppiä rasittavilla äänillä ja hyvin itseään toistavalla räp-melodialla.”
NÄIHIN ÄLÄ KOSKE!
76. Bragg, Billy & Wilco – Mermaid Avenue (1998, folk rock)
“Kantria ja folkia. Wilco pelastaa paljon Braggin karmaisevalta ääneltä. Aika tylsää joka tapauksessa.”
77. Band – Music from Big Pink (1968, americana)
“Ei vaan iske tämä laulu.”
78. Bowie, David – Station to Station (1976, art rock)
“70-luvun lopun ihmepoppia. Liian vähän nyansseja, monotonista ja kummaa. Tässäkin levyssä on kuitenkin yksi helmi.”
79. Beach Boys – Pet Sounds (1966, progressive pop)
“Surffendaalia. Turhan kaukaa historiasta minulle.”
80. Buckley, Tim – Greetings from LA (1972, funk)
“Taidepläjäys. Ihmeellistä scat-soolottelua ja sekoilevia sävellyksiä. Hajanainen teos.”
81. Badu, Erykah – Mama’s Gun (2000, neo soul)
“kammottavaa R&B:tä”
82. Buzzcocks – Another Music in a Different Kitchen (1978, punk rock)
“Alkupunkia. Osittain jopa kuunneltavaa. Rasittavaakin mahtuu joukkoon.”
83. Beatles – With the… (1963, rock and roll)
“Ei kovinkaan ihmeellinen albumi. Kopiokappaleita, eikä mitään järkevää linjaa.”
84. Ben, Jorge – África Brasil (1976, world music)
“Oikeastaan sellaista maailmanmusiikkia, jota ei jaksa pitkään kuunnella. Taustalla menee, mutta tällaista on tehty niin paljon, ettei aiheuta erikoisia värähdyksiä.”
85. Blur – Parklife (1994, britpop)
“Alku lähtee lupaavasti, mutta sitten se lopahtaa aika raskassoutuiseksi ja häiritseväksi brittirockiksi. Joku ei Blurissa vaan kanna riittävän pitkälle.”
86. Buckley, Tim – Happy Sad (1969, folk jazz)
“Keskinkertaista länkötystä. Hyvin 70's. “
87. The Boo Radleys – Giant Steps (1993, psychedelic pop)
“Ja taas on keskinkertaista brittipoppia. Tylsää on. Taitaa kuitenkin olla kirjoittajan lempilapsi.”
88. Bowie, David – Young Americans (1975, blue-eyed soul)
“Tylsää poppia. Ei jumankauta, että tylsää. ”
89. Bragg, Billy – Talking with the Taxman About Poetry (1986, rock)
“Rasittavantyyppistä irkkufolkkia huonolla laululla ja pitkäveteisillä poliittisilla kannanotoilla.”
90. Beach Boys – Surf’s Up (1971, progressive pop)
“Sitä samaa lainelautailua.”
91. Bukem, LTJ – Logical Progression (1996, electronic)
”Vanhaa ja todella vanhan kuuloista elektronista tanssimusiikkia. Baskeri vinoon ja keltaset lasit päähän. Ei helvetti”.
92. Bauhaus – Mask (1981, gothic rock)
“Kamottavaa ölötystä. Musiikki ei periaatteessa ole täysin kamalaaa, mutta laulu on.”
93. Barrett, Syd – Madcap Laughs (1970, psychedelic folk)
“Kamala.”
94. Black Flag – Damaged (1981, hardcore punk)
“Raastavaa ja hirvittävää punkia, jossa on kyllä temponvaihtelupuolella jotain omaperäistäkin. Soundit vaan ovat niin paskat. Legenda, mutta ei tämä musiikkina kummoista ole.”
95. The Byrds – Sweetheart of the Rodeo (1968, country rock)
“Niin perinteistä kantria että hirvittää ja meinaa solmiokivi mennä kurkkuun. Hyi helevetti!”
96. Butthole Surfers – Locust Abortion Technician (1987, hardcore punk)
“Olipa hirveää äänisaastetta. Älkää testatko. ”
97. Birthday Party – Junkyard (1982, post-punk)
“Hirvittävää paskaa, laulo Nick Cave tai ei. Ihan persettä mölinää.”
98. B52s – B52s (1979, new-wave)
”On tämä oikeasti lähes kamalinta mitä voi olla.”
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/2O775vD7Imk2cDdZFjIq1X