Toomion TOP200-biisit: 43. Devin Townsend - Deep Peace (2001)

 

Ostin ensimmäisen Devin Townsendini sattumalta. Tästä innostuneena ostin veljelleni joululahjaksi Terrian. Sinä jouluna kuunneltiin levy useampaan otteeseen. Itse asiassa niin usein, että kävin ostamassa sen välipäivinä itsellenikin.

Äänimaailma on monikerroksinen. Näinhän se on Devinin tuotoksissa yleensäkin. Tällä kertaa se on erityisen dynaaminen. Devin käyttää monialaista ääntään erittäin taitavasti. Gene Hoglan on tapansa mukaan tyylitajuinen myös hitaissa rumpufilleissä ja bändi soittaa yhteen kuin unelma. Genestä kyllä kuulee, että metallimies hän on. Silti hänellä on kierolla tavalla taiteellinen ote rumpuihin. Miehellä on oikeasti silmää ja korvaa läimiä basarit juuri oikeisiin kohtiin.

Deep Peacen kitarasoolo on yksi parhaista. Devin osoittaa viimeistään siinä, millainen soittaja hän halutessaan on. Kaunista, taidokasta, muttei ylitsevuotavaa.

Mieletön suoritus alle 3-kymppiseltä mieheltä. Mies on varmaan koko elämänsä paininut jos jonkinmoisten kriisien keskellä. Tästä kuitenkin selkeimmin on kuultavissa orastava keski-iän pelko. Sanoitukset viittaavat siihen suuntaan useammassakin kohtaa. 

Parasta tämä olisi varmaan silloin kun koulut loppuvat ja (aina) sataa. Märkään ja valoisaan kesäiltaan.

Toomion Top200-biisit: 44. Stam1na - Merestä maalle (2006)

 

Vähävaraisena opiskelijana kuuntelin tätä albumia Lenco-merkkisestä mp3-soittimesta, johon ei edes mahtunut koko levy kerralla. Nuo matkat kouluun ja takaisin olivat kuitenkin varsin mukavia. Soittimen akkukin kesti tuon 10 minuutin matkan lähes joka kerta.

Uudet kymmenen käskyä oli soitannollisesti isku oikeaan hermoon. Devin Townsend oli juuri kovinta maan päällä, kunnes tulee joku ja tekee sen täysin oikeaan aikaan suomeksi. Stam1nan lyriikat ovat samasta puusta, paljon asiaa huonolla huumorilla väritettynä.

Merestä Maalle -biisin soutavassa kompissa voi nähdä evoluution silmissään. Sävellyksellisesti ja sanoituksellisesti se on Stam1nan onnistuneimpia kappaleita. Evoluutio ei ihan perinteisin sanoituksen aihe ole, mutta Stam1nan tapauksessa se sopii kuvioon. Sanoilla on varmasti kaksoismerkityksiä ties kuinka paljon, josta syystä Hyrdeä pidetään varmaan älykkönä. Tosiasiassa noita mystisiä voi kuka vaan kirjoitella. Nerokasta tässä on sanojen istuminen biisin meininkiin, joka kyllä on kohdillaan.

Tätä kuunnellaan työmatkalla. Mieluiten pyörällä kuljettavalla. Tällä nousee mukavasti adrenaliini ennen ankeita työtehtäviä. Vaihtoehtoisesti ennen juoksukilpailua. Samasta syystä.

Toomion TOP200-biisit: 45. Aerosmith – Janie’s Got A Gun (1989)

 

Steven Tyler keksi melodian, muttei sanoja. Sitten hän näki koskettavan hyväksikäyttötapauksen uutisoinnin lehdessä ja teki tämän biisin jonkinlaiseksi vastalauseeksi tai osanotoksi sen kohdanneille. Pump-levyn toiseen sinkkuun videon ohjaili kevyesti David Fincher (se7en, Zodiac, The Girl with the Dragon Tattoo…)."

Tyler on uskottava rock-laulaja ja bändi hurjassa iskussa. Kitarasoolo on vähän kummallinen, mutta ehkä perussooloja oli silloin niin paljon, että kaivattiin vaihtelua. Jousetkin löytyy, vaikkei niitä välttämättä tarvitsisi, mutta kasarin loppu… 

Kappale on muutenkin jännä, koska tässä soitetaan ikään kuin aikaa takaisin päin (fade-kitarat ja soolo, laulun huudot…), mutta silti kerrotaan tarinaa eteenpäin. 

Tässähän on aika raaka aihe, vaikka välillä mennään duurissakin. Video on samaan tapaan huvittava kuin Indiana Jones -elokuvat. Vaikka sekin on tavallaan raaka. 

Mitä enemmän tässä tulee ikää, sitä enemmän Aerosmithistä pidän. Ja onhan Pump on autorokkilevyjen kärkeä!