Toomion TOP200-biisit: 113. Michael Kiwanuka – Tell Me a Tale (2013)

 

Home Again oli albumi, joka Michael Kiwanuka löi läpi. Idi Aminin hirmuiluja karkuun lähteneet vanhemmat toivat Michaelin Englantiin ja katsoivat Lontoon musikaaliseen ilmapiiriin.

Kiwanuka on monitaituri. Laulaa, soittaa ja säveltää hyvin. Juuret ovat jossain 70-luvulla. Jimissä ja Nick Drakessa. On siellä myös vanhaa soulia paljon.

Tell Me A Tale on levyn avausraita, mutta taitaa olla kehnoimmin selviytynyt sinkku. Se lähtee oikealla tavalla retrosti. On huilua ja kaikkea.

Kappaleessa on samanlainen tunnelma kuin keltasävyiseksi haalistuneessa polaroid-kuvassa.

Toomion Top200-biisit: 114. Johnny Cash - Hurt (2002)

 

Hurt oli tuttu jo Nine Inch Nailsin tuotannosta. Minua ei NIN ole kuitenkaan suuremmin koskaan raapinut riittävän syvältä, vaikka pari levyäkin omistan.

Johnny Cashin oma tuotanto on myös vähän liian kaukana minun mielimusiikista. Uraa on toki arvostettava.

Tuottaja Rick Rubin taas onkin eri juttu. Tuo partaheebo on saanut monta artistia tekemään ihmeitä ja niin Cashinkin. Yksinkertaistetut ja kohtalaisella karismalla esitetyt coverit toimivat.

Hurtissa sanat ja video osuvat miehestä mielessä olleeseen rankkaan elämään. Kun mies vielä sattui kuolemaan vain muutama kuukausi videon jälkeen, loi se kappaleelle suotuisat kasvuolosuhteet.

Pidän varsinkin loppuosasta, jossa Cash löytää vanhan pianon ja paukuttaa sitä yhtä kosketinta, niin että kuuluu.

Vähän Amerikan tapaisesti dramaattista, mutta komeaa.

Toomion Top200-biisit: 115. Queen – Who Wants to Live Forever (1986)

 

Eiköhän tämäkin ole jäänyt Greatest Hits II:lta päähän. Se on soinut kasettikierroksella sopivasti joka kerta, eikä ole harmittanut. Eikä siellä monta huonoa olekaan.

Kappale tehtiin Highlander-elokuvaa varten. Se soi kohtauksessa, jossa Sean Conneryn esittämän hahmon vaimo kuolee vanhuuteen, hänen itse ollessa kuolematon. Brian May sävelsi kappaleen parissakymmenessä minuutissa nähtyään musiikkia varten tehdyn elokuvatrailerin.

Freddie Mercury laulaa tämän koskettavasti. Sanathan eivät olisi niin koskettavat ellei mies itse olisi suht nuorena lähtenyt. Mutta nyt ne ovat. Myös orkestraatio on hieno. Michael Kamenin käsialaa muuten. Ja on osa tenhosta varmaan videonkin ansiota. Tuhannet kynttilät ja sentimentaalinen Mercury siellä keskellä.

Täsmälääkkeenä kuolemanpelkoon nautittavaksi.

Toomion Top200-biisit: 116. Alice In Chains - Man In The Box (1991)

 

Alice In Chains on sitä musiikkia, joka soi Jyrkissä, muttei silloin saanut otetta minusta. Moni kappale oli tuttu, mutta en varsinaisesti digannut.

2000-luvun alussa kaverini pyöräkorjaamolta piti minulle grungen kertauskurssia ja muutama biisi nousi selkeästi kuunteluun. Man in the Box on yksi tätä lajia.

AIC:n parhautta on Layne Stayley. Tässäkin laulusuoritus on se, joka vetoaa. Eihän se päähän jäisi, jos sitä ei olisi Cantrellin toimesta hyvin sävelletty. Ei se silti itseni laulamana olisi kympin biisi.

Stayley sävelsi kappaleen aivan pöllyssä, mutta inspiraatiota oli sentään nautittu selvin päin. ”Karjaa karsinoissa” on käännetty muotoon miehiä karsinoissa. Se kritisoi niin teollista lihantuotantoa kuin ihan eliitin sortoa perusväestöä kohtaan. Eli ihan tavallista.

Tätä kuunnellaan Subia syöden, ylikulutuksesta mitään tietämättömänä 2-kymppisenä hulttiona jossain kahvihuoneessa.

Toomion TOP-Biisit: 117. Leevi & The Leavings - Jos Helsinki on kaunis (1989)

 

Kyllä nämä valinnat tuntuvat nyt vetelevän suomalaisessa melankoliassa. Göstahan sitä listalle pitää lyödä. Göstankin nerous piilee siinä ”kansan syvien rivien” tulkitsemisessa. Gösta on vaan valinnut oman kulmansa sieltä laitakaupungin kuppilan seuduilta.

Kaupunki voi olla isokin, kuten Helsinki, mutta silti sanoituksissa käsitellään henkilötyyppejö, jotka löytyvät jokaisesta taajamasta. Jarkka ja Niemisen Kalle ja se kaupan tyttö, joka oli teininä kaunis, mutta ”hukkasi” elämänsä jäämällä samaan kauppaan töihin.

Ja näidenkin reunojen kulkijoille lumen tulo voi kuvata jotain puhdasta ja ylvästä, jotain joka peittää kaiken paskan. Edes hetkeksi. Oman kantakuppilan takapiha voi olla runollisen kaunis, kun sataa lunta.

En pureudu nyt enempää kappaleeseen. Sanat riittävät.

Toomion TOP-Biisit: 118. Kolmas Nainen – Paskanhajua (1992)

 

Jos pitää etsiä niitä alavutelaisimpia kappaleita niin Tiheän sisään -albumin avausraita Paskanhajua on lähellä kärkeä.

Kun kuuntelen kappaletta näen Sapsalammin kylänraitin siinä Huhtalan tiehaaran kohdilla. Tyhjiä taloja ja tie, jonka vieressä ennen näkyi traktoreita, lehmiä ja niitä savuja. Oli myös paskanhajua.

Maaseutu kuolee ja se esitetään tässä kappaleessa surullisesti. Ehkä myös ”Helsingin Herrain pelossa”. Seuraintalo on minun kuvastossa Sydänmaan nuorisoseura. Ja tuliaisina juodaan Jallua.

Surullista, osin totta, mutta aidon hajuista kuitenkin. Tosin haju, jota jollain sairaalla tavalla lapsuudesta kaipaan, on kuitenkin AIV-rehun tuoksu.

Toomion Top200-biisit: 119. Edu Kettunen – 69-Scania (1992)

 

Tämä biisi soi autoradiossa vuonna 1992. Kultamaan tarinoita oli ilmestynyt ja mieleen jäi paikkakuntien luettelu. Nyt kun sitä oman tyttären kanssa kuuntelee, jää ne sanat hänellekin soimaan päässä.

Edu Kettunen on aina ollut todella taitava sanankäyttäjä. ”Palopommi, valoammus, Tämä lentävä piisamiansa.” Osuvasti sanottu keikkabussista. Koko kappaleen idea oli kertoa keikkailijan kiertolaiselämästä siten, että se kuulostaisi bussissa tehdyltä. Ja voi se sitä ollakin.  

Edun bändi tällä(kin) levyllä on niin karmean kova, ettei viitsi luetella kuin nimet Nikku, Nykänen, Rantanen…  

Hieno kappale, hieno tunnelma, hyvät sanat.