Kyllä nämä valinnat tuntuvat nyt vetelevän suomalaisessa melankoliassa.
Göstahan sitä listalle pitää lyödä. Göstankin nerous piilee siinä ”kansan
syvien rivien” tulkitsemisessa. Gösta on vaan valinnut oman kulmansa sieltä
laitakaupungin kuppilan seuduilta.
Kaupunki voi olla isokin, kuten Helsinki, mutta silti
sanoituksissa käsitellään henkilötyyppejö, jotka löytyvät jokaisesta
taajamasta. Jarkka ja Niemisen Kalle ja se kaupan tyttö, joka oli teininä
kaunis, mutta ”hukkasi” elämänsä jäämällä samaan kauppaan töihin.
Ja näidenkin reunojen kulkijoille lumen tulo voi kuvata
jotain puhdasta ja ylvästä, jotain joka peittää kaiken paskan. Edes hetkeksi. Oman
kantakuppilan takapiha voi olla runollisen kaunis, kun sataa lunta.
En pureudu nyt enempää kappaleeseen. Sanat riittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti