Toomion Top200-biisit: 60. Sharon van Etten – The End of the World (2017)

 

Taas ollaan kappaleessa, joka juuristo kiemurtelee kauas, aina 1960-luvulle asti. The End of the World on alun perin Skeeter Davisin esittämä laulu, josta tuli usein coveroitu klassikko.

Suurin osa versioista on hyvinkin kuunneltavia, mutta itselleni hienoin versio on Sharon Van Ettenin tulkitsema pätkä.

Van Etten esitti tämän version The Man in the High Castle -sarjaa varten. Sarja kertoo maailmasta, jossa natsit ei hävinneetkään. Synkkää siis.

Biisin sanoitushan on lähes teini-ikäisen silmin nähtyä rakkausnyyhkyttelyä. 

Toomion Top200-biisit: 61. Julie London – Fly Me To The Moon (In Other Words) (1964)

 

Fly Me To The Moon (In Other Words) on jazzstandardi vuodelta 1954, joka lienee tunnetuin Frank Sinatran esittämänä. Sinatran versiokin on toki hyvä, mutta itse olen aina pitänyt Julie Londonin kevyemmästä ja lennokkaammasta sovituksesta.

Vaikka London oli monessa mukana koko uransa ajan, oli hän pohjimmiltaan erittäin ujo ja vaatimaton. Se ujous jollain tapaa kuuluu tästä laulusta. Se on kainin naisen toive jostain paremmasta.

London laulu on viehkoa ja äänessä on sopivasti särmää. Särmää on tuonut varmaankin myös ketjupolttelu, jonka seurauksiin hän lopulta kuolikin vuonna 2000.

Toomion Top200-biisit: 62. Judas Priest – Hard as Iron (1988)

 

Tässä on yksi maailmankaikkeuden kitarasoolokappaleista. Varsinkin tällaisessa NWOBHM-hengessä. Ja tältä Tipton-Downing-parivaljikolta se toki sujuu.

Kappaleessa on oikeastaan kaikki, mistä power metal on ammentanut tuon jälkeen. Omaa kyvykkyyttä korostavat sanat, erilaisia metalliin ja teräkseen liittyviä termejä, tuhoamista, pirun kova perusriffi ja tiukat soolot.

Hard as Iron ei ole mitenkään mykistävä sävellys. Se on vain genressään niin perusasioissa, että se saa joka kertaa hymyilemään.

Toomion Top200-biisit: 63. Queens of the Stone Age – Everybody Knows that You’re Insane (2005)

 

Queens of the Stone Age kävi päälle nollakyt-luvun puolen välin hujakoilla. Epäkesko musiikki toimi ja samoihin aikoihin ostin sähkökitarankin. Musiikki oli sellaista, johon itse kykenin.

Everybody Knows that You’re Insane on Lullabies to Paralyze -albumilta, jonka piti lunastaa edellisen Songs for the Deaf -albumin seuraajan kohtuuttomat odotukset.

Eihän se onnistunut. Bändi oli vaihtunut. Rummuista oli Dave Grohl poissa, bassosta Nick Olivieri. Ei albumi silti huono ole.

EKTYI on kappaleena hieno sekoitus. Siinä on itsesäälibluesia, pop-rockia panoroiduin kitaroin ja vähän kunnon mäiskettä.

Sanoitusten on huhuttu kertovan juuri ex-basisti Nick Olivierista, joka melko hullu olikin/onkin.

Hyvin etenee joka tapauksessa. Homme on nero äkkivääryyden ynnäämisessä tarttuvuuteen. 

Toomion Top100-biisit: 64. Gregory Porter – Painted on Canvas (2012)

 

Gregory Porter on jännä hahmo. Hän esiintyy pipossa tai hatussa, joka peittää myös kaulan. Ihokirurgiasta, jonka syytä hän ei ole kertonut, on jäänyt jälkiä. Vaikka pääasiassa pidän raskaammasta musiikista, olen aina pitänyt jazzista. 

Gregoryn musiikki on hiukan sellaista, että sillä on riski jäädä taustamusiikiksi. Se vaatii siis keskittymistä. Eikä taustamusiikkimääritystäkään kannata aina dissata. Onhan se kiva, että taustalla soi hyvä musiikki.

Kontrabasson ääni luo aina hyvää tunnelmaa. Tässä tuotanto on saatu sellaiseksi, että kuulostaa siltä kuin samassa huoneessa soiteltaisiin. Varsin kaiutonta menoa.

Tämä on sellaista helppoa ja rauhallista viskinjuontijazzia.

Toomion Top200-biisit: 65. Helloween – The Departed (The Sun is going Down) 2000

 

Jyrki veteli viimeisiään ja Ylitornion vetämä hevipakkaus oli uuden musiikin suurimpia lähteitä. Sieltä tuli Helloweenin If I Could Fly, joka kyllä upposi. Tämän takia veljeni osti The Dark Ride -albumin.

The Dark Ride oli viimeinen kokoonpano (ja minulle se ainut oikea), jossa Roland Grapow ja Uli Küsch olivat mukana. Synkkä tunnelma levyllä vallitseekin. 

The Departed on levyn synkintä antia ja se on power metal -bändille aika progahtava. Itse pääriffi on riittävän tarttuva. Kappaleen ”Would you catch the bullet what was meant to me” on aina ollut jotenkin kohtalokas.

Aika tavallinen metallibiisi, jonka hyvä sovitus ja nostalgia nostavat näin korkealle.

Toomion Top200-biisit: 66. Devin Townsend Project – Terminal (2012)

 

Kun kävi ilmi, että Devin Townsend tekee neljän albumin projektin, niin tottahan sitä odotettiin kuin aurakuski lumentuloa. Kun kuultiin, että Ki-levy tulee olemaan rauhallinen ja rummuissa on joku vanha jarru, oli fiilis kun olisi riistakäristyksenä tarjottu sianlihaa.

Kuriositeettina levy tuli ostaa ja kuunnella. Ja kappas, ei se ollut ollenkaan kuraa. Hyvin vähäeleinen vain. Epä-Deviniä. Rauhallista, tasaista, matalasointuista.

Duris Maxwellin rummut vievät kirjaimellisesti junaa ja Devin, edelleen aika aliarvostettuna kitaristina, viihdyttää matkustajia. Devin on siitä (ja monesta muustakin) hullu, että uskaltaa pelata tavanomaisilla ja jopa korneilla riffeillä.

Terminalissa on jotain Bryan Adamsia. Jotain kuulasta ja jotain kasaria. Ei ehkä niin selkeää melodiaa, mutta sellaista ilta-autoilutunnelmaa, jossa ei voi tiirata puhelinta, vaan on pakko katsoa pihalle tai pitää silmiä kiinni.

Keikka-arvio: Stam1na Kerubissa 2.4.2022

 

Stam1na-orkesterin uusin albumi Novus Ordo Mundi täytti helmikuussa jo vuoden. Korona-aika ja sen mukanaan tuomat hankaluudet saivat aikaan sen, että bändi pääsi Novus Ordo Rundilleen vasta nyt, vuosi levyn julkaisun jälkeen. Kuin eivät jo nuo vastoinkäymiset ja säätämiset olisi riittäneet, on kokoonpano joutunut turvautumaan tuuraajiin pitkin kevään keikkoja sairastapausten vuoksi. Nyt, rundin päättyessä Kerubiin, oli jalkeille kuitenkin saatu oikea kokoonpano ja sitä myöten odotukset olivat lauantai-iltana korkealla keikalle saapuessa.

Novus Ordo Mundi ei ollut tuoreeltaan iskenyt kovimpien Stam1na-levyjen lailla. Keikan lähestyessä kuuntelin sen kuitenkin keskittyen sekä sanoituksia lueskellen ja nyt sen sävyt alkavat erottua. Hyvä että levyyn on tullut perehdyttyä, sillä keikan kaikkiaan 16 kappaleesta puolet olivat uuden albumin materiaalia. Noista kahdeksasta itselleni kohokohdiksi nousivat tarttuvakertosäkeinen Betelgeuse, raskaasti vyöryttävä Metropolio sekä encoren avannut biisikaksikko Henkilökohtainen helvetti & Memento Mori (ateistin kiitos).

Keikan avasi tarkalleen ilmoitetulla kellonlyömällä, iltakymmeneltä, Uudet kymmenen käskyä-levyltä ponnistava keikkaklassikko Viisi laukausta päähän. Se on muuten ainoa kappale, jonka olen kuullut kaikilla kolmella näkemälläni bändin keikalla. Jatkeeksi tuli toiseksi viimeisimmältä Taival-levyltä löytyvä Sudet tulevat, joka lukeutui keikan positiivisiin yllätyksiin napakkuudellaan.

Uuden levyn ensimmäisenä kuultiin N.P.V.E.M, josta hypättiin bändin nimikkodebyytin ensimmäiseen raitaan, Ristiriitaan. UKK-suosikkilevyn meiningeissä jatkettiin vielä Merestä maalle-rallin verran, kunnes asetuttiin tukevasti kahden viimeisimmän levyn tunnelmiin. Narsisti oli räkäisempää meininkiä, Elämänlanka ja edellä mainittu Betelgeuse yhteislaulunomaisempia. Muistipalapelit rikkoi kahden tuoreimman levyn kappaleiden virran ja toimi ihmeen hyvin keikkabiisinä, vaikka onkin ehkä olemukseltaan aika pop Stam1na-settiin. Varsinaisen setin kaksi viimeistäkin olivat uusimmalta levyltä, kun kuultiin Novus Ordo Mundi (hienona versiona!) ja sahaava Sirkkeli.

Encore-segmentti imaisi mukaansa, kahta uuden levyn raitaa seurasi vanha suosikki. Kuten sanottua, Henkilökohtainen helvetti ja Memento Mori (ateistin kiitos) toimivat mainiosti. Ensimmäisen encore-pläjäyksen loppuun arvottiin (yleisön huutaessa jopa Autiotaloa) Kaksi reittiä, yksi suunta, sekin Uusilta kymmeneltä käskyltä. Aina oikein kova keikkabiisi!

Keikka tuntui jo päättyneen, mutta yleisön innokas taputtaminen ja jalkojen tamppaaminen saivat yhtyeen palaamaan vielä yhden kappaleen ajaksi lauteille. Viimeisenä numerona kuultiin tuota pestiä usein hoitava Lääke, alun pitäen Raja-levyltä vuodelta 2009.

Loppuun vielä huomio keikan soundeista. Oma paikkani oli eturivissä, mutta sointipolitiikasta jäi hyvä maku. Alkuun meinasi olla pientä puuroa, mutta encoren aikana havahduin siihen että kaikki soittimet erottuivat korviin. Rock´n´roll-energiaa välittyi myös juuri niin isolla kauhalla, kuin tuolta bändiltä voi olettaa.

Videoita illalta: https://youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEaBYY5IF75ZfDZ_qJB5x7bZ

BIISILISTA, STAM1NA @ KERUBI, JOENSUU 2.4.2022

1. Viisi laukausta päähän
2. Sudet tulevat
3. N.P.V.E.M.
4. Ristiriita
5. Merestä maalle
6. Narsisti
7. Elämänlanka
8. Betelgeuse
9. Metropolio
10. Muistipalapelit
11. Novus Ordo Mundi
12. Sirkkeli

13. Henkilökohtainen helvetti
14. Memento Mori (ateistin kiitos)
15. Kaksi reittiä, yksi suunta

16. Lääke