Toomion Top200-biisit: 61. Julie London – Fly Me To The Moon (In Other Words) (1964)

 

Fly Me To The Moon (In Other Words) on jazzstandardi vuodelta 1954, joka lienee tunnetuin Frank Sinatran esittämänä. Sinatran versiokin on toki hyvä, mutta itse olen aina pitänyt Julie Londonin kevyemmästä ja lennokkaammasta sovituksesta.

Vaikka London oli monessa mukana koko uransa ajan, oli hän pohjimmiltaan erittäin ujo ja vaatimaton. Se ujous jollain tapaa kuuluu tästä laulusta. Se on kainin naisen toive jostain paremmasta.

London laulu on viehkoa ja äänessä on sopivasti särmää. Särmää on tuonut varmaankin myös ketjupolttelu, jonka seurauksiin hän lopulta kuolikin vuonna 2000.

Toomion Top100-biisit: 64. Gregory Porter – Painted on Canvas (2012)

 

Gregory Porter on jännä hahmo. Hän esiintyy pipossa tai hatussa, joka peittää myös kaulan. Ihokirurgiasta, jonka syytä hän ei ole kertonut, on jäänyt jälkiä. Vaikka pääasiassa pidän raskaammasta musiikista, olen aina pitänyt jazzista. 

Gregoryn musiikki on hiukan sellaista, että sillä on riski jäädä taustamusiikiksi. Se vaatii siis keskittymistä. Eikä taustamusiikkimääritystäkään kannata aina dissata. Onhan se kiva, että taustalla soi hyvä musiikki.

Kontrabasson ääni luo aina hyvää tunnelmaa. Tässä tuotanto on saatu sellaiseksi, että kuulostaa siltä kuin samassa huoneessa soiteltaisiin. Varsin kaiutonta menoa.

Tämä on sellaista helppoa ja rauhallista viskinjuontijazzia.