perjantai 27. maaliskuuta 2020

Viikon Aivoradio 13/2020




YYTE:
"Tom Jones - Triple Cross: Seek (The Lost Collection) on Tompan 14.3. julkaisema 29 kappaleen kokoelma sisältäen harvinaisuuksia ja ennen julkaisemattomia kappaleita vuosilta 1964-75.  
Ella Fitzgeralf & Ellis Larkins - Makin’ Whoopee: The Complete Piano Duets oli toinen viime viikon löytö. Mukavaa musiikkia vapaapäivän aamutunnelmaan. 
Sergio Mendes - Reza: Mendesin musiikki soljuu vastustamattomasti rullaten lattaritempollaan luoden keväisen karnevaalitunnelman.  
Phil Collins - Entre deux mondes: Eltonilla on leijonakuninkaansa ja Philillä apinoiden kuningas. Tämä on siis Collinsin musiikkia Disneyn elokuvaan Tarzanista ja sen ranskankielisestä versiosta.  
Geordie - House of the Rising Sun: Kesä 1974 Kuusrock ja Geordie solistinaan Brian Johnson... Nuoruuskin oli kivaa. 
Joanne Shaw Taylor - Here Comes the Flood: Joanne innostui bluesin soittamisesta kuunneltuaan Jimi Hendrixiä, Albert Collinsia ja Steve Ray Vaughania. 
Kenny Rogers - You Decorated My Life: 20.3. kuollut samettiääninen tulkitsija oli yksi countryn suurista tähdistä.  
Them - Gloria: Van Morrison kirjoitti tämän laulun kesällä 1963 ja hänen yhtyeensä Them levytti sen 5.4.1964.  Vuonna 1999 laulu sai tunnustuksen ja se kirjattiin Grammy Hall of Fameen."

T:
"Oranssi Pazuzu - Uusi Teknoratia: Suomen pelottavin bändi. Sitä oli jo Kuolleet Intiaanit joskus Alavuden kulttuurikeskuksella ja sama meno jatkuu. 
Roxette - Joyride: Äkkiä pois painajaisista. Tällä sieltä pääsee. 
Queenrÿche - Inside Out: Vaikka ei Tate olekaan laulajan virassa, niin hyvin on samanlainen ääni hoideltu vokaaleihin. Onnistunut levy on viime vuoden The Verdict. 
Dream Theater - Scene Two II: Strange Déjà Vu: Progemetallin perusteoksia tämä nykyään. Ajoittain kuunneltuna toimii. 
Black Mountain - Phosphorescent Waves: Black Mountain on sellaista minun soitteluhetkien referenssikamaa. Ihan en samalle laulun tasolle yllä. 
Evergrey - Tidal: Lasken tämän vähän samaan kastiin. Mahtava kosketinsoundi. 
Pink Floyd - Shine On You Crazy Diamond, Pts. 1-5: Tämän voi laskea mihin tahansa kastiin. Uskomaton teos. 
Chisu - Tie: Kuuntelin pitkästä aikaa Chisua. Sieltäkin osa biiseistä on timanttisen kovaa materiaalia. 
Pearl Jam - Take The Long Way: Koska PJ nyt vihdoin sai ulos tämän levynsä, niin otetaan siltä pala. Levy ei ollut niin huono kuin pelkäsin. Itse asiassa yhdellä kuuntelulla jopa ok. Tässä tietysti potkii tahtilaji.  
Helloween - Mexican: Legendojen parissa mennään. Legendary artifact, Metal Jukebox, Power metal +2."

A: 


"First Aid Kit - Rebel Heart: Ruotsalaista melodiantajua. 
Eric Clapton - Bell Bottom Blues (live at Staples Center): Claptonin "One More Car, One More Rider"-LP tuli yhtenä iltana kuunneltua. En tiennytkään, että tämän alkuperäisversio ylettää Derek and the Dominoesiin asti. 
The Cranberries - Animal Instict: Dolores laulaa kohdan "So take my hand and come with me / we will change reality" ihastuttavasti. 
The Grateful Dead - Sugaree: On ollut aikaa taas kuunnella GD:tä. "Sugaree" edelleen yksi suosikeista. 
Pearl Jam - Who Ever Said: Tänään julkaistun Gigaton-levyn avausraita."

torstai 26. maaliskuuta 2020

Metallimusiikin olemus – 67. "Vanhanaikaista".



PINK FLOYD - WISH YOU WERE HERE (1975)

The Dark Side of The Moon oli ollut aivan käsittämätön menestys. Se kun pysyi Billboard-listalla uskomattomat 15 vuotta. Oli ilmiselvää, että seuraavalta levyltä odotettiin paljon, jopa mahdottomia. Bändi olisi mielellään jatkanut töitä Alan Parsonsin kanssa, mutta tämä kieltäytyi oman Projectinsa takia. Näin oli mentävä Brian Humphriesin leipiin.  

Kuitenkaan biisimateriaalia ei alkanut heti syntyä. Kitaristi Dave Gilmour olisi halunnut kehittää jo olemassaolevia kappaleita ja rumpali Nick Mason oli henkisesti jumissa kariutuvan avioliittonsa takia. Roger Waters piti ohjaksia käsissä ja luonnosteli albumin konseptin, jossa kritisoitiin vallitsevaa musiikkibisnestä sekä muisteltiin mielenkirkkautensa menettänyttä Syd Barrettia.  

Albumin nauhoitusten ollessa käynnissä, käveli studioon ylipainoinen mies muovipussi kädessään. Kukaan ei tuntenut miestä aluksi. Sitten bändi tajusi, että kyseessä on Syd Barrett. Tapahtuma oli tunteellinen bändin jäsenille, mutta kaikki olivat sitä mieltä, ettei Barrett ollut normaali. Hänen on kerrottu kuitenkin kommentoineen bändin sillä hetkellä harjoittelemaa Shine On You Crazy Diamondia vanhanaikaiseksi. 

Levy oli niin odotettu, että sitä ei pystytty painamaan niin nopeasti, kuin sitä olisi ostettu. Tästä huolimatta se oli kuitenkin ilmestyessään pieni pettymys fanien keskuudessa. Vuosien saatossa se kuitenkin on saanut ansaitsemansa arvon ja lähtökohtaisesti se nostetaan aina kolmen parhaan Pink Floyd –albumin joukkoon.  

Shine on You Crazy Diamond mahtava kappale, vaikka mittaa onkin nykymaailmaan hirvittävästi. Se on täynnä niitä elementtejä, joita Pink Floyd parhaimmillaan tarjoilee. Tajuntaan tarraavia blues-voittoisia kitaramelodioita, psykedeliaan taipuvia efektejä ja kantaaottavia sanoituksia. Siinä myös kuuluu yhtyeen huoli entisestä bändikaveristaan. Wish You Were Heressa muuten on taustalla jazz-viulusti Stéphane Grappellin soittamaa kamaa, mutta se on miksattu niin hiljaiselle, ettei sitä oikeastaan tajua ellei tiedä sen siellä olevan.  

Tämä albumi on teos. Se menee taustamusiikkinakin, mutta se ei missään nimessä ole yhdentekevä. Pink Floydin musiikista kuulee, että se on Pink Floydin musiikkia. David Gilmourin kitarasoolot ovat juuri sen mittaisia kuin niiden pitääkin. Bendit taipuu sinne, minne niiden olettaakin taipuvan. Richard Wrightin kosketinsoundeissa on aina ollut jotain miellyttävää. 

Metallimaisuutta albumissa ei niin kauheasti ole. Tosin sen synkähköt sanoitusteemat ovat kyllä paljolti sitä, mikä edelleen puhuttaa eritoten metallimusiikissa. Myös kansissa on jotain, mikä on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen metalliyhteisöön. Verratkaapa vaikka näitä kansia ja esimerkiksi The Mars Voltan kansitaidetta. Samaa on ja paljon. 

Ei tästä oikein voi laittaa kuin tuon Shinen esimerkiksi, vaikka todellisuudessa albumi tulee kuunnella kokonaan. 




Kuva: rfi.fr

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Toomion TOP200-biisit: 156. Shirley Bassey - Moonraker



Minä olen sen verran noita Bondeja katsonut, (niin kuin varmaan jokainen näinä uusintatulva-aikoina,) että Bond-biisejäkin listalla esiintyy. Kuuraketti eli Moonraker oli Roger Moore -elokuva vuodelta 1979. Moonrakerin tunnussävelmän piti olla alunperin Frank Sinatran heiniä. Se oli menossa myös Johnny Mathikselle. Nämä kuitenkin kieltäytyivät, kuten teki myös Kate Bush. Niinpä säveltäjä John Barry otti puhelimen kouraan ja soitti Basseyn Shirleylle vain pari viikkoa ennen äänitystä. "Mikä jottei!", vastasi Shirley ja tuli laulamaan.
Elokuva on itselleni erittäin legendaarinen, koska se on niitä harvoja, jotka meiltä löytyi VHS-nauhoituksena. On siis katsottu jokusen kerran. Kappale on hidastempoinen ja rauhallinen, mutta nerokkaasti Barry on saanut siihen avaruudessa leijumisen tunnelman vangittua. Eikä Basseyta parempaa Bond-laulajaa ole. Omalla listallani tämä oli taannoisessa Bond-listauksessa kolmen kärjessä.

<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/gt3oQN0cAv0" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Toomion musiikkivuosi 2019



Vuosi 2019 oli musiikillisesti monipuolinen. Tällä kertaa listat tulivat ns. Kahlattua hiukan aiemmin kuin viime vuonna, kiitos koronan. Aikaa on ollut. 
Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.  

ARTISTIT 
Ei helkkari, johan on lista! Devin on toki ihan oletettu ja sanotaan, että J.Karjalainen, Pyhimys, Evergrey ja Ville Valo ovat ihan odotettuja, mutta muut vähintäänkin yllättäviä. 
  1. Devin Townsend 
  2. Yngwie Malmsteen 
  3. Uriah Heep 
  4. Pyhimys 
  5. J.Karjalainen 
  6. Alice Cooper 
  7. AC/DC 
  8. Evergrey 
  9. Ville Valo & Agents 
  10. Kiss 

ALBUMIT 
Tämä on odotetumpi. Pyhimystä ja Saimaata on tullut kuunneltua paljon, samoin Devin on pitänyt ottaa haltuun. Agents sytyttää myös aina. This is the Police on tietokonepeli, jossa on armottoman tyylikäs soundtrack. Muutkin kyllä kelpo levyjä. 
  1. Pyhimys & Saimaa – Olisinpa täällä 
  2. Devin Townsend - Empath 
  3. Ville Valo & Agents 
  4. Various Artists – This is the Police -soundtrack 
  5. Ihana Leijona -  voin loistavasti 
  6. Steve Hackett – At the Edge of Light 
  7. In Vain - Currents 
  8. Soilwork - Verkligheten 
  9. J. Karjalainen -  kuljetat mua 
  10. Daft Punk – Random Access Memories 

KAPPALEET 
Tässäpä niitä eniten kuunneltuja on. Sieltä nousee listoille varmasti myös Toton Africa, ah. 
  1. Pyhimys & Saimaa – Olen odottanut kärsivällisesti 
  2. Devin Townsend - Sprite 
  3. Ihana Leijona - Rosebud 
  4. Pyhimys & Saimaa - Hermesetas 
  5. Devin Townsend - Evermore 
  6. Devin Townsend - Genesis 
  7. Ville Valo & Agents - Ikkunaprinsessa 
  8. Devin Townsend - Castaway 
  9. Pyhimys & Saimaa – Mustarastaan laulu viemärissä 
  10. Toto - Africa 
Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista. 

 ALBUMIT - 2017 
  1. Enslaved - E (1.) 
  2. Arcane Roots – Melancholia Hymns (2.) 
  3. Anathema  The Optimist (3.) 
  4. Spidergawd  IV (5.) 
  5. Antti Pouta – Yhteys (4.) 
  6. Horisont – About Time (*) 
  7. The War on Drugs – A Deeper Understand (6.) 
  8. Leprous – Malina (7.) 
  9. The Night Flight Orchestra – Amber Galactic (8.) 
  10. Saimaa – Urheilu-Suomi (9.) 

ALBUMIT - 2018 
  1. Haken - Vector (7.) 
  2. Stam1na – Taival (1.) 
  3. Ihana Leijona -  voin loistavasti (3.) 
  4. Michael Romeo – War of The Worlds, Pt.1 (*) 
  5. J.Karjalainen -  kuljetat mua (2.) 
  6. Marzi Nyman – Kelluva Katedraali (4.) 
  7. In Vain – Currents (5.) 
  8. Sara – SUMMA (6.) 
  9. Omnium Gatherum (8.) 
  10. Dimmu Borgir – Eonian (9.)
Ja näin päästään vuoteen 2019. 


ALBUMIT 2019 
Eipä tälläkään listalla ole juuri niitä bändejä, joita listalle uumoilin. Hyviä albumeita kuitenkin. 

  1. 10. Wilderun – Veil of Imagination 
Wilderun tuli listalle pikkuisen puskista ja jälkijoukoissa. Spinebrain suositteli levyjä, jotka olivat olleet metalliväen huulilla vuonna 2019, ja minä ne läpi kuuntelin. Wilderun on hemmetin vaikeasti määriteltävää musiikkia. Se kuulostaa vähän siltä kuin Asterixin roomalaiset olisivat tehneet metallia.

 
  1. 9. Leprous - Pitfalls 
Leprous on omia suosikkibändejäni, mutta uusimmat albumit tahtovat nojata liikaa laulajan äänialaan. Musiikki on toki monimutkaista, mutta se ei enää ole niin monimuotoista kuin se oli aiemmin. Se on lisäksi hiukan liian hidasta minun makuuni. Todella laadukasta silti. 


  1. 8. Steve Hackett – At The Edge of Light 
Hackett taas tuli Yyten suosituksena. Niin se Ausculto vaan laajentaa omaa musiikkia. Onhan mies tuttu, mutta ei olisi uskonut hänen uusien levyjen näin korkealla lentävän. Kiehtovia sooloja on tälläkin levyllä iso liuta.  



  1. 7. Ville Valo & Agents – Ville Valo & Agents 
Agentsin aktivoituminen Ville Valon kanssa oli hieno uutinen. Simo Silmu tai Jari Sillanpää olisivat olleet myös ihan sopivia artisteja. Ville sopii Agentsin kanssa oikein miellyttävästi yhteen. Varsinkin livenä ja riittävän pienessä paikassa on oikein karismaattinen combo.  



  1. 6. Thom Yorke - ANIMA 
Yorke ei päästä kuulijaansa matalien aitojen yli. Joka korkeamman kautta kiipeää, saa kuitenkin palkintonsa. Yorken luomuksia yhdistää myös mielettömät soundit. Tässäkin juuri se on parasta. 



  1. 5. Soilwork - Verkligheten 
Soilwork on pienten syrjähyppyjen jälkeen ollut taas pari albumia kovassa vedossa. Tätä ei myöskään haittaa Speedin ura The Night Flight Orchestrassa. Laulussa on uutta särmää ja selkeästi komeampi sointi puhtaissa kohdissa. 



  1. 4. Borknagar – True North 
Porkkanan seikkailumetalli on energianlähde, kun pitää vähän tylsempiin hommiin suunnata. ICS Vortex on ihan kärkipäässä, kun minun pitää metallivokalistien huippua nimetä. Sävellyksissä on vauhtia, mutta on myös melodiaa. 



  1. 3. Dimhav – The Boreal Flame 
Dimhav oli myös Spinebrainin syöttö lapaan. Sellaista tiluttelumetallia, ettei paremmasta väliä. Kaksi veljestä, toinen rummuissa ja toinen kaikessa muussa. Ja tempoa riittävästi.  



  1. 2. Pyhimys & Saimaa – Olisinpa täällä 
Saimaan levyjen tuotanto on joka kerta ihan päätöntä. Tällä kertaa päävokalistin virkaa toimittaa Pyhimys, joka ei laulajana haluakaan olla tunnettu, mutta sanoittajana on kyllä vakuuttava. Tässä sanoitukset ja sen synkähkökin tarina putoaa kyllä meikäläisen koppaan. On hyvä. 



  1. 1. White Ward – Love Exchange Failure 
Tästä vuodesta pitää tarjota iso tai mieluummin laadukas olut Aivomiehelle. Tämäkin siis sitä perua. Black metallia Ukrainasta, mutta siihen on sekoitettu jazzia ja saksofonia. Voiko paljon parempaa toivoa. Kunnianhimoinen konsepti ja kylmän teollinen viesti, vaikkakin hyvin luonnollinen sointi. Antakaa mahdollisuus. Se palkitsee! 




Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus): 
  1. Cog (ei ilmestynyt) 
  2. Opeth (16.) 
  3. King Gizzard and The Lizard Wizard (39. & 63.) 
  4. Spidergawd (14.) 
  5. Eppu Normaali (ei ilmestynyt) 
  6. Soilwork (5.) 
  7. Ville Valo & Agents (7.) 
  8. Tool (45.) 
  9. Devin Townsend (11.) 
  10. Queensrÿche (50.) 
  
Cogia odotellaan vieläkin. Pari pirun hyvää sinkkua on kyllä ilmestynyt. Opethia en ole vielä ehtinyt kuulemaan ihan tarpeeksi, voimasoittolistalla se kyllä on. King Gizzardit eivät iskeneet niin kuin olisi toivonut. Epuilta lienee turha enää uutta odottaakaan. Tool taas oli tylsempi kuin uskalsin uumoilla. Liian samanlaista, kuin se mihin homma viime levyllä jäi. Devin oli lähellä, mutta vähän liikaa yritystä päästäkseen TOP10-albumeihin.  


BIISIT 2019 
Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä. 

  1. 10. Leprous – The Sky is Red Pitfalls-albumi pääsee lievästä tylsyydestään huolimatta hätkäyttämään vielä viimeisen kappaleensa viimeisillä minuuteilla. Ollaan siellä uhkaavan dystooppisessa ja progekoukeroisessa maailmassa, johon bändissä ihastuin.  


  1. 9. Devin Townsend - Sprite Olisin ehkä toivonut Devinin uudelta levyltä enemmän tämän tapaisia kappaleita. Albumi on ihan ok, mutta varsinkin tämä kappale on omaperäinen ja hyvällä tavalla devinmäinen. 



  2.  
  1. 8. Ville Valo & Agents - Tähdet, tähdet Itse kappale ei todellakaan ole uusi, mutta versio on. Tässä sanat ja melodia toimivat aina, mutta kitkattomasti siihen sopii myös Valon ääni. 




  1. 7. White Ward – Love Exchange Failure 
12 minuutin avausbiisi onnistui yllättämään tuolla Hankasalmen ja Kuopion välillä jossain. Ei ehkä yksittäisen melodian puolesta vaan enemmänkin koko konseptin takia.  



  1. 6. Steve Hackett – Beasts In Our Time Unenomainen tunnelma heti ensisävelistä lähtien. Kovin on saatu sellainen neoklassinen kasarimusiikki juotettua nykyhetken tunnelmiin. Klassisen taitavaa soitantaa. 



  2.  
  1. 5. Borknagar – Up North Eihän tällaista power metal -kertosäettä voi väistää. Päälle se iskee ja pahastiJa soi kyllä päässäkin. 




  2.  
  1. 4. Pyhimys & Saimaa – Saaret ovat alkaneet kiehtoa minua Saimaa-bändi nostaa tämän kappaleen kertosäkeessä paria askelta korkeammalle. Kummankaan artistin omana tuotantona tämä ei varmaan olisikaan niin kummoinen, mutta tällaisena yhteisprojektina se uhmaa hiukan räp-balladien rajoja ja vakuuttaa minutkin. 



  2.  
  1. 3. Dimhav – Boreal Asccent Tämä oli riemastuttavan iloinen ja rohkea ilotulitusprogeilubiisi. Tapahtuu yhteen kappaleeseen niin perhanasti, eikä jopa pientä korniutta eeppisyydessä hävetä yhtään. Tästä tulee vanhalle tilumetallin ystävälle hyvä mieli. 



  2.  
  1. 2. Edu Kettunen - Broken Edu ja tarinat. On kyllä onnistunut sanoitus tässä kappaleessa. Vain harvalla artistilla on kyky pukea isoja, koko elämän mittaisia tarinoita muutamaan lauseeseen. Edu Kettunen on yksi niistä. 



  1. 1. Saimaa & Pyhimys – Olen odottanut kärsivällisesti Jos kappaleessa puhuu kasvain ja “sitä jotain” odottava ihminen sen lisäksi, että tuotanto on aivan päättömän hyvä, on joku mennyt maaliin. Tässä on. Komea kappale, joka nousee ihan kaikkien aikojenkin piireissä suht korkealle. 




ENNUSTE 
Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Enslaved ei ole epäonnistunut moneen levyyn. Myös Gojira onnistuu usein. Oranssi Pazuzulta on jo vakuuttava sinkku tullutkin ja Blind Guardiania on odotettu kuin kuuta nousevaa. Suomalaiset on muuten vaikeasti tiedossa, mutta Lauralta jo jonkun kappaleen kuulin.  

  1. Enslaved 
  2. Gojira 
  3. Cog 
  4. Laura Moisio 
  5. Oranssi Pazuzu 
  6. Blind Guardian 
  7. Mastodon 
  8. Pearl Jam 
  9. Deftones 
  10. Jaga Jazzist