Toomion TOP200-biisit: 84. Pink Floyd - Comfortably Numb (1979)

Kun kitaristi David Gilmour, rumpali Nick Mason ja kosketinsoittaja Richard Wright pakersivat soolo- ja sivuprojektiensa parissa, yritti basisti Roger Waters kirjoittaa uuttaa konseptia albumille. Lopulta hän saikin kehiteltyä kaksi ideaa, joista valittiin Pinkin tarina. Pink oli muusikko, jota elämä potki päähän. Jokainen vastoinkäyminen oli vain tiili hänen seinässään, jota hän mielessään rakensi. Näin syntyi The Wall -albumi. Albumi on järkyttävän pitkä. Jopa ylipitkä. Siellä on klassikkokappaleita, joista yksi on Comfortably Numb. 

Kappaleen olen minäkin kuullut lapsena jo, mutta ei sitä sillä tavalla ole sisäistänyt.  Parikymmentä vuotta sitten se tuli jollain ”kaikkien aikojen kitarasoolot” -listalla vastaan ja sen jälkeen sitä ruokittiin vielä työkaverini taholta aivon sopukoihin.

Se kitarasoolohan siinä maistuu. David Gilmour ei soita säveltäkään väärään kohtaan. Vaan kitara menee sinne, minne pitää. Ei kappale ehkä muuten olekaan niin erikoinen, mutta tuon soolon kanssa se on vallan mahdottoman hyvä.

Metallimusiikin olemus – 76. Seinä yleisön ja yhtyeen välillä

PINK FLOYD - THE WALL (1979)

Rahat olivat lopussa. Levytyssopimukset olivat menneet jollain tapaan käteen ja Pink Floydin ukot olivat kovissa veloissa. Oli siis tehtävä albumi, jos saatiin rahaa.  

Kun kitaristi David Gilmour, rumpali Nick Mason ja kosketinsoittaja Richard Wright pakersivat soolo- ja sivuprojektiensa parissa, yritti basisti Roger Waters kirjoittaa uuttaa konseptia albumille. Lopulta hän saikin kehiteltyä kaksi ideaa, joista valittiin Pinkin tarina.  

Pink oli muusikko, jota elämä potki päähän. Jokainen vastoinkäyminen oli vain tiili hänen seinässään, jota hän mielessään rakensi. Lopulta muuri valmistuu ja Pink vaipuu omaan mielikuvitusmaailmaansa. Tarina peilaa bändin kokemiin tiloihin keikoilla, jossa yleisöä on niin paljon, ettei sen kanssa pääse vuorovaikutukseen.  

Äänityksiä tehtiin useassa paikassa. Bändi joutui äänitysten aikaan myös muuttamaan ulkomaille maksamattomien verojen takia. Osa asui Sveitsissä, osa Ranskassa ja osa Kreikassa. Nauhoituksia tehtiin esimerkiksi Nizzassa   

Äänitysten aikaan bändin välit kiristyivät ja lopulta Wright painostettiin eroamaan. Osaksi syynä oli myös Wrightin pieni panostus äänityksiin, perhesyyt ja jopa vähäinen kokaiinin käyttö. Tuottajaksi tuotu Bob Ezrin kuitenkin pystyi pitämään välit jotenkin kasassa ja Wright palkattiin keikkasoittajaksi bändiin.  

Albumi valmistui ja se oli menestys. Monessa maassa listaykkönen. The Wall on bändin diskografiassa toiseksi eniten myynyt albumi, joten kaivattua rahaa oli tulossa. Tosin sen massiivinen kiertue teki tappiota kaikille muille paitsi Wrightille, koska hänen ei keikkamuusikkona tarvinnut maksaa kiertueen kuluja.  

Albumi on järkyttävän pitkä. Jopa ylipitkä. Siellä on toki klassikkokappaleita, kuten Another Brick In The Wall ja Comfortably Numb, mutta muuta materiaalia on aivan tuhottomasti. Toki pitkä tarina vaatiikin pohjia. Silti teos on puuduttavaa kuunneltavaa. Tällaisena teoksena se kuitenkin vaikutti niin konseptialbumiartisteihin kuin bändien live-esiintymisiin. Massaa ja mahtipontisuutta oli vaikka muille jakaa.  

Albumin teemoja on coveroitu vaikka millä mitalla. Metallibändeistä mainitaan nyt esimerkkinä Dream Theater, jossa konseptin esimerkki näkyy ehkä eniten.  


Progeimpana kappaleena esille Another Brick on the Wall.  

Toomion TOP200-biisit: 156. Shirley Bassey - Moonraker

Minä olen sen verran noita Bondeja katsonut, (niin kuin varmaan jokainen näinä uusintatulva-aikoina,) että Bond-biisejäkin listalla esiintyy. Kuuraketti eli Moonraker oli Roger Moore -elokuva vuodelta 1979. Moonrakerin tunnussävelmän piti olla alunperin Frank Sinatran heiniä. Se oli menossa myös Johnny Mathikselle. Nämä kuitenkin kieltäytyivät, kuten teki myös Kate Bush. Niinpä säveltäjä John Barry otti puhelimen kouraan ja soitti Basseyn Shirleylle vain pari viikkoa ennen äänitystä. "Mikä jottei!", vastasi Shirley ja tuli laulamaan.

Elokuva on itselleni erittäin legendaarinen, koska se on niitä harvoja, jotka meiltä löytyi VHS-nauhoituksena. On siis katsottu jokusen kerran. Kappale on hidastempoinen ja rauhallinen, mutta nerokkaasti Barry on saanut siihen avaruudessa leijumisen tunnelman vangittua. Eikä Basseyta parempaa Bond-laulajaa ole. Omalla listallani tämä oli taannoisessa Bond-listauksessa kolmen kärjessä.

<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/gt3oQN0cAv0" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>

Toomion TOP200-biisit: 193. Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät - Valo yössä twist

Kappale tuli minua jossain muodossa ensi kertaa vastaan Aku Ankka -lehdessä. Aku lauloi siivotessaan "Saksin matolla tilkkuu, työn painoa taloa ilkkuu, puhtomopattu kutteri menee..." Sanathan eivät ihan noin mene, mutta mieleen se jäi.

Valo yössä -kappaleesta on tehty monenlaista versiota. On haitariswingiä, torvisovitusta ja tämä itselleni rakkain rautalankaversio. Pulliaisen Esan kitarasoundille ja -soitolle tässä pitää hiukan kumartaa.

Kappaleesta ei pitänyt tulla minkäänlaista hittiä. Levy-yhtiökin piti sitä sanoituksiltaan liian kirjallisena. Syksyn Sävel -kilpailuun sitä ei huolittu, mutta vuoden 1979 esikoissinglen B-puolelle sentään. Ilmestymisen jälkeen se sitten keikkuikin myyntitilaston ykkössijaa kolme kuukautta.

Tuomari Nurmio itsessään on raaka hahmo. Kalenterisivujen vaihtumisesta huolimatta mies on säilynyt taiteen ja musiikin suhteen mielenkiintoisena ja terävänä. Kuin viimeistä kierrosta odottava juoksija, joka vuosista huolimatta on aina vaarallinen kirimies.

Hienon kappaleen suurimmat aplodit saa sanoitus, joka on todella nerokas. "Tuhto topattu mutteriveneen odottaa" eli mitä ilmeisimmin taksin takapenkki. Jokuhan on sanonut, että tarinan alkumuoto oli Juopon reissu -niminen runo, joka taas kertoi Lauri Viidan taksimatkoista.

Suomalaista kapakkatunnelmaa kuvailtuna ihan eri suunnasta kuin esimerkiksi Gösta sen on tehnyt. Rahaa on, nimeäkin, mutta silti mierontie kutsuu, kuten vähäosaisempiakin kuolevaisia. "Valoviikatteet taloja niittää", jossa viikatteelle on vilisevien valojen lisäksi myös viikatemieheen viittaavaa merkitystä, johon myös seuraavan virkkeen "lautturi" viittaa. Viittaa lautturin viittaan ja Lauri Viitaan. No niin...

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=_oDYoiiFyag[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/6O3ETVW1uyvtefiJ8I55m4?si=f9jA2XHLSeqxnJUIoBoEDg[/embed]

Toomion TOP100: 75. Pekka Pohjola - Visitation

Tuottaja: Pekka Pohjola, Tom Vuori
Nauhoitettu: 1979
Julkaistu: 1979
Levy-yhtiö: Dig it, Love Kustannus

Ensimmäinen Pohjolan levyistä, jolla on lähtöjään englanninkieliset kappaleiden nimet.

Pekka Pohjola. Mies, jonka levyjen nimet hämmensivät yläasteikäistä poikaa kirjaston levyvalikoimissa. Sen takia levyjä ei aikanaan uskaltanut lainaamaan mennä. Ties mitä hirveyksiä ne olisivat sisältäneet.

Vaan eipä tämä ainakaan sisällä hirveyksiä. Visitationin ensimmäiset tahdit kertovat, että tässä taitaa olla nyt ammattilaisia asialla. Ja niitähän siellä onkin. Nimittäin itse Oldfieldin Mike soitteleepi Pekan kanssa.

Levy sisältää kuusi taidokkaasti sävellettyä progerock-kappaletta. Soitinkirjo on laaja kuin kebab-pizzerian ruokalista. On monenlaista kilkutinta ja mankelia. Tästä huolimatta kappaleissa ei ole päällekkäinbookkauksen ongelmaa. Harvoin mikään soitin astuu toisen varpaille, vaan sulassa sovussa vieretysten tai perätysten kuljetaan. Aina ei tarvitse kikkailla kertoakseen että osaa.

"Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa."

Fantasiaelementtejä Pekan levyt ovat aina sisältäneet, vaikkei hän ole itse tainnut kappaleiden nimiä keksiäkään. Myös kappalerakenteissa on jotain tarinallista. Mitään tarkoituksellisen vaikeaa ei ole, vaan osissa on sopivasti toistoa, jotta ne pysyvät muistissa.

Sävellykset ovat varmasti riittävän erilaisia, välttääkseen geneerisyyden tunnun edes omassa genressään. Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.

Levyllä on vanhaksi teokseksi hyvät soundit ja miksaus on onnistunut mukavasti. Kuunnelkaa kuulokkeilla kahvikupposen ääressä.

PARHAAT HETKET
Vapour Trails – Bassolinja jää päiväksi päähän soimaan

EI LÄHDE
Ei ole huono yksikään.

https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3f