Metallimusiikin olemus – 76. Seinä yleisön ja yhtyeen välillä

PINK FLOYD - THE WALL (1979)

Rahat olivat lopussa. Levytyssopimukset olivat menneet jollain tapaan käteen ja Pink Floydin ukot olivat kovissa veloissa. Oli siis tehtävä albumi, jos saatiin rahaa.  

Kun kitaristi David Gilmour, rumpali Nick Mason ja kosketinsoittaja Richard Wright pakersivat soolo- ja sivuprojektiensa parissa, yritti basisti Roger Waters kirjoittaa uuttaa konseptia albumille. Lopulta hän saikin kehiteltyä kaksi ideaa, joista valittiin Pinkin tarina.  

Pink oli muusikko, jota elämä potki päähän. Jokainen vastoinkäyminen oli vain tiili hänen seinässään, jota hän mielessään rakensi. Lopulta muuri valmistuu ja Pink vaipuu omaan mielikuvitusmaailmaansa. Tarina peilaa bändin kokemiin tiloihin keikoilla, jossa yleisöä on niin paljon, ettei sen kanssa pääse vuorovaikutukseen.  

Äänityksiä tehtiin useassa paikassa. Bändi joutui äänitysten aikaan myös muuttamaan ulkomaille maksamattomien verojen takia. Osa asui Sveitsissä, osa Ranskassa ja osa Kreikassa. Nauhoituksia tehtiin esimerkiksi Nizzassa   

Äänitysten aikaan bändin välit kiristyivät ja lopulta Wright painostettiin eroamaan. Osaksi syynä oli myös Wrightin pieni panostus äänityksiin, perhesyyt ja jopa vähäinen kokaiinin käyttö. Tuottajaksi tuotu Bob Ezrin kuitenkin pystyi pitämään välit jotenkin kasassa ja Wright palkattiin keikkasoittajaksi bändiin.  

Albumi valmistui ja se oli menestys. Monessa maassa listaykkönen. The Wall on bändin diskografiassa toiseksi eniten myynyt albumi, joten kaivattua rahaa oli tulossa. Tosin sen massiivinen kiertue teki tappiota kaikille muille paitsi Wrightille, koska hänen ei keikkamuusikkona tarvinnut maksaa kiertueen kuluja.  

Albumi on järkyttävän pitkä. Jopa ylipitkä. Siellä on toki klassikkokappaleita, kuten Another Brick In The Wall ja Comfortably Numb, mutta muuta materiaalia on aivan tuhottomasti. Toki pitkä tarina vaatiikin pohjia. Silti teos on puuduttavaa kuunneltavaa. Tällaisena teoksena se kuitenkin vaikutti niin konseptialbumiartisteihin kuin bändien live-esiintymisiin. Massaa ja mahtipontisuutta oli vaikka muille jakaa.  

Albumin teemoja on coveroitu vaikka millä mitalla. Metallibändeistä mainitaan nyt esimerkkinä Dream Theater, jossa konseptin esimerkki näkyy ehkä eniten.  


Progeimpana kappaleena esille Another Brick on the Wall.