perjantai 21. elokuuta 2020

Metallimusiikin olemus – 74. Brucea hypertempoon



MEAT LOAF - BAT OUT OF HELL (1977)

Lihamureke on melko rapsakka artistinimi. Sen Marvin Lee Aday sai jo pentuna isältään. Dallasissa syntynyt näyttelijä teki ensimmäisen albuminsa jo vuonna 1971. Sen jälkeen enemmän musikaalinäyttelijänä tunnettue Meat Loaf kipusi urallaan Broadway-maineeseen esimerkiksi Rocky Horror Picture Shown näyttelijäkaartissa. 

Bat Out of Helliä alettiin tekemään Jim Steinmanin kanssa jo vuonna 1972, mutta sen teko otettiin vakavasti vasta 1974, kun Meat Loaf päätti lähteä teatterista ja keskittyä musiikkiin. Albumin tuottajaksi valittiin Todd Rundgren, joka myös soittaa kitaraa albumilla. 

Jim Steinman otti paljon vaikutteita Bruce Springsteenin tuotannosta ja varsinkin Born to Run –albumista. Tätä suuntaa vahvistaakseen sai tekijäporukka soittajiksi Brucen E Street Bandista rumpali Max Weinbergin ja pianisti Roy Bittanin. Yhteys Springsteeniin löytyy myös siitä, että E Street –kitaristi Steve Van Zandt solmi Meat Loafille levytyssopimusta. 

Miltä musiikki kuulostaa? Minä kuvailisin hypertempoiseksi Bruce Springsteeniksi. Meat Loafin laulusoundissa on vähän Bonnie Tyleriakin. Joka tapauksessa musiikki kuulostaa rock-musikaalilta, jota pyöriteen aivan päättömällä nopeudella. On voinut livenäkin olla meininkiä.  

Niin kauheasti tämä ei metallilta kuulosta, mutta ehkä se siltä näyttää albumin kuvaston kun huomioon ottaa. Tietysti myös nopeus on monen metallin peruselementtejä. Energiaa on riittävästi, sen ainakin voi sanoa. 

Albumin myyntilukemathan ovat aivan järkyttävät. Albumia pidetään edelleen maailman kolmanneksi eniten myyneenä levytyksenä heti Thrillerin ja Back in Blackin jälkeen. Varmistettua myyntiä on 21,7 miljoonaa, mutta todellinen arvio liikkuu 50 miljoonan paikkeilla. Armottomia lukuja. 

Eiköhän nimibiisi laiteta esimerkiksi. 





Kuva: louder.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti