Kuin olisi tippunut painajaiseen. Siltä Queenin I'm Going Slightly Madin videolla näytti. Se oli samaan tapaan pelottava kuin Pelle Hermanni. Tavallaan hauska, mutta liian luonnoton ollakseen lapselle hauska.
Kappale on tehty vakavasta aiheesta, mutta kieli poskessa. Laulaja Freddie Mercury koki AIDSin takia ajoittaisia mielenhorjahduksia, ja idea aiheelle syntyi tästä. Sanat taas käyvät läpi eri muotoja ilmaista sitä, ettei päähenkilöllä ole kaikki intiaanit muumitalossa.
Sanoituksessa auttoi Mercuryn ystävä Peter Straker. Näyttelijä, joka oli käymässä Freddien luona. Mercuryn "kihlattu" Jim Hutton onkin kertonut, että herrat nauroivat myöhään yöhön keksiessään yhä hulvattomampia vertauksia hulluksi tulemiselle.
Queen ei poikkeuksellisesti käyttää kappaleessa juurikaan sähkökitaraa. Se on syntikkavetoinen, joskin Brian May soittaa siinä slidemaisen kitarasoolon. Basisti John Deaconkin möyrii djent-tunnelmissa. Basso on viritetty H-vireeseen.
Videoiden kultakautta kun vietettiin, jäi se eniten minullekin mieleen. Videossa on langanlaiha Mercury, narri, gorilla ja banaanipuu. Bändin jäsenet esittivät kutakin. On myös huhua, että gorilla olisi todellisuudessa ollut Elton John.
Tästä tulee nykyään hyvin nostalginen fiilis. Ja onhan tämä hieno pop-kappale, edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti