tiistai 28. huhtikuuta 2015

Interview: Valsaland-project from SwedenHaastattelu: Valsaland-projekti Ruotsista

Not long ago I browsed through Ausculto's Twitter-followers and came up with Valsaland. I decided to explore the project and from the first looks I could tell that it wasn't just a demo band that I was dealing with. The man behind the project himself, Goblin Mikkanen, contacted us after we had shared Valsaland's video in social media. He had to be punished with an interview.

Who are you and where do you come from? What kind of musical background do you have?
- It's my project, I compose, mix and play lots of the instruments. But there are about 25 musicians also playing on the recordings. Soon a lot more people. And very many more for the film productions.

So it's quite a squad. How long has Valsaland been running?
- For about 5 years as my private studio project. First official release was in May 2014.

This style of post rock music comes quite a little from Sweden although your country's musical success has been pretty strong. Can you name some of the biggest influences in both music and video side of yours project?
- I really don't know. You tell me what you think.

I find influences from Godspeed You! Black Emperor and Explosions in the Sky. Magyar Posse could be a Finnish counterpart. But you have clearly your own style. The traditional Swedish high quality, which makes the Finns envious, shines through. That's what I think.

You emphasize a lot on visuality. Which one comes first – idea of the music or a vision of the video? Do the songs change after making the video or vice versa?
- The video ideas grow when the music is being written and then the music and the sound landscape continues growing side by side with the story of the video.

Although we study it here in Finland our skill for Swedish isn't fully sufficient to understand the songs. The videos can be thrilling although the music isn't that raw and hard. What kind of stories do the songs tell?
- I'll answer song by song because there's no big common denominator between the songs.

https://youtu.be/FxOXDd8OVs4
Fåån (fool/dork): Does anyone wanna be my friend?

https://youtu.be/gc7P-qEPQfs
Leka (play): Made-up language

https://youtu.be/lwV1NoIjyEA
Hennings Sagoland (Henning's wonderland: Hennings wonderland. You think you are there. But you are over here.

https://youtu.be/yWq-B7zTU3c
Lilla vän jag vill bo i en husvagn (little friend, I wanna live in a caravan): Lyrics the same.

There's a lot of performers on your videos. How do you recruit them?
- With streetcasting. They're non-professional friends and other people with no acting experience.

We are from Finland and many places in Stockholm is familiar. How difficult is filming in the center of city?
- This far there have been no problems. And I haven't applied for permission. I sometimes put a fake SVT sticker on the cameras :)

Valsaland hasn't published so many videos yet and the processes of making them are presumably long. How long did it take to make the video for ”Fåån” for example?
- Several hundred hours. We are nonetheless trying to put our debut album in the following autumn.

What kind of music equipment is used to create the music? Is it all computer-based or do you play with real, traditional instruments?
- They're all acoustic, recorded instruments. Drums, bass, guitars, piano, organ, (psycho)acoustic effects, strings, brass/wind, choir etc...

So it's really ambitious operationing. This leads us smoothly to our next question: is there any live gigs coming? Or what are in general Valsaland's goals?
- No gigs for the nearest future. But hopefully a 200 person (rockband, string section, wind section, full choir) band tour in a few years. I'm working on it.

The previously mentioned debut album should be released this autumn and new singles and videos in autumn/winter. There's also many upcoming collaborations with filmmakers and musical institutes.

Utterly a staggering project. We are waiting with interest for the moment when Valsaland comes into it's own live. They have the qualifications to do something great.

Although Mikkanen himself remains a bit mysterious figure he must be asked whether has any Finnish ancestry or is he rather related to goblins?
- I'm half Finn, but sadly I can't speak Finnish. Only the rude words.

That's enough so that we can be proud of this band as well. Good luck with the future!

During our interview the video for ”Fåån” won the award for the best video clip and music video in Skepto International Film Festival in Italy. The prize didn't go to wrong address.

-T-Taannoin selailin Twitterin kautta Auscultoa seuraavia, kunnes vastaan tuli Valsaland. Päätin tutustua projektiin ja heti ensisilmäyksellä oli selvää, että tässähän ei ihan demobändistä ole enää kyse. Jaettuamme videon sosiaalisessa mediassa, otti Goblin Mikkanen, mies projektin takaa, itse yhteyttä meihin. Tästä oli rankaistava haastattelulla.

Kuka tai keitä olette?
- Kyllä se minun projekti on. Minä sävellän, miksaan ja soitan monia instrumentteja. Mutta on siellä lisäksi 25 muuta muusikkoa ollut nauhoituksissa mukana. Ja filmiprojekteissa vielä paljon lisää.

Isosta kööristä on siis kyse. Kuinka kauan Valsaland on ollut pystyssä?
-
Noin viisi vuotta on tämän parissa puuhattu. Ensimmäinen virallinen julkaisu tuli kuitenkin vasta viime vuoden toukokuussa.

Ruotsista tämän tyylistä post rockia on tullut melko vähän, vaikka musiikillinen menestys on muuten ollut vahvaa. Voitteko nimetä joitain suurimpia vaikuttajia niin musiikin kuin videomaailman puolelta?
-
En todella osaa sanoa. Kertokaa te, mitä ajattelette.

Itse löydän tästä hyvin paljon Godspeed You! Black Emperoria ja Explosions in the Skyta. Joltain osin Magyar Posse voisi olla suomalainen vastine. Mutta on teillä selkeästi oma meininki. Läpi paistaa sellainen suomalaiset kateelliseksi tekevä ruotsalainen laadukkuus. Enpä muuta osaa sanoa.

Painotatte kovasti visuaalisuuteen. Kumpi tulee ensin – idea musiikista vai idea videosta? Muuttuvatko kappaleet videon jälkeen tai toisin pain?
- Videoiden ideat syntyvät sävellyksen kehittyessä. Tästä eteenpäin musiikki ja äänimaailma jatkaa kasvamistaan rinnakkain videon tarinan kanssa.

Vaikka Suomessa luemmekin ruotsia, ei kielitaito riitä täysin kappaleiden tulkitsemiseen. Vaikkei musiikki olekaan aina niin raakaa ja raskasta, ovat videot jopa pysäyttäviä. Mistä kappaleet kertovat?
- Vastaan kappalekohtaisesti, koska näille ei ole mitään suurta yhteistä nimittäjää.

https://youtu.be/FxOXDd8OVs4
Fåån (hölmö/dorka) – Eikö kukaan halua olla kaverini?

https://youtu.be/gc7P-qEPQfs
Leka (leikkiä) – Itsekeksitty kieli

https://youtu.be/lwV1NoIjyEA
Hennings Sagoland (Henningin ihmemaa) – Luulet olevasi siellä, mutta olet täällä.

https://youtu.be/yWq-B7zTU3c
Lilla vän jag vill bo i en husvagn (pieni ystäväni, haluan elää karavaanissa) – Tästä kertovat myös sanat.

Videoilla on aika paljon esiintyjiä. Miten esiintyjien rekrytointi toimii?
- Kadulta. Lisäksi on tietysti kavereita ja tuttuja, mutta pääasiassa ihmisiä ilman näyttelykokemusta.

Suomalaisia kun olemme, on videoilla paljon meillekin tuttuja paikkoja Tukholmasta. Kuinka vaikeaa on filmaaminen ydinkeskustassa?
-
Tähän mennessä ei ole ollut ongelmia. Tosin en ole lupia kysellytkään. Joskus liimaan SVT:n (Ruotsin televisioyhtiö) tarran kameraan. :)

Valsaland ei ole julkaissut vielä montakaan videota. Oletettavasti tekoprosessit ovat pitkiä. Kuinka kauan esimerkiksi Fåån-videon työstäminen kesti.
-
Muutamia satoja tunteja. Pyrimme kuitenkin julkaisemaan debyyttialbumin tulevana syksynä.

Millaisia välineitä käytätte musiikin tekemiseen? Onko kaikki tietokone-/softapuolelta vai soitatteko myös perinteisiä ”oikeita” soittimia?
-
Kaikki on soitettu oikeilla soittimilla. Rummut, basso, kitarat, piano, urut, efektit, jouset ja torvet, kuorot, jne. Kaikki.

Todella kunnianhimoista toimintaa. Tästä päästäänkin sujuvasti kysymykseen, onko keikkoja tulossa? Tai mitkä ylipäätään ovat Valsalandin tavoitteet?
-
Ihan lähitulevaisuudessa ei keikkoja ole tulossa. Mutta toivottavasti muutaman vuoden sisällä saamme 200 ihmisen orkesterin kiertueelle. Tähän kuuluisi rock-bändi, jousi- ja torvisektio ja täysimittainen kuoro. Tätä olen työstämässä.
Uusia sinkkuja ja videoita ensi syksynä ja talvena ja se jo aiemmin mainittu albumi. Lisäksi on paljon yhteistyötä elokuva-alan ja musiikkiopistojen kanssa.

Kertakaikkiaan huikea projekti. Jäämme innolla odottamaan, milloin Valsaland pääsee oikeuksiinsa livenä. Tällä poppoolla on edellytykset tehdä jotain todella suurta.

Vaikka Mikkanen itse pysyykin hiukan salaperäisenä hahmona, on pakko kysyä onko miehellä suomalaisia sukujuuria vai ovatko esi-isät ennemmin peikkojen puolella?
- Olen puoliksi suomalainen. En valitettavasti osaa puhua kieltä kuin kirosanojen osalta.

Sekin on riittävästi, jotta voimme tästäkin bändistä olla ylpeitä. Onnea tulevaisuuteen. Haastattelun aikana Fåån-video voitti parhaan videoclipin ja musiikkivideon palkinnon Italian Skepto International Film Festivalilla. Ei mennyt väärään osoitteeseen.

-T-

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Toomion TOP100: 72. Eppu Normaali - Studio Etana

Tuottaja: Mikko "Pantse" Syrjä
Nauhoitettu: 1992-1993
Julkaistu: 14.5.1993
Levy-yhtiö: Poko Records

Listaykkönen Suomessa. Myynyt noin 42 000 levyä.

SINGLET
- Näinhän Täällä Käy
- Maailmani Kahva
- Arkussa Vainaan

Lahtinen, entinen paperikoneinsinööri, kulkee pitkin kuraisia katuja, potkiskelee kiviä sieltä täältä.

”Joskus sitä uskottiin vihreyteen ja parempaan maailmaan. Oli Hipit Rautaa. Nyt on siinä rajoilla pitäskö farkkurotsi vaihtaa pikkutakkiin ja hypätä taas oravanpyörään mukaan. Olen Ihminen kuitenkin. Hengissähän se on pysyttävä. Downshiftailu saa nyt jäädä, vaikka aatteet sanos mitä.”
- Lahtinen

Talven kylmät yötunnit ovat kuin loppumatonta Tiimalasin Santaa.

”Olispa ihmiselläkin mahdollisuus nukkua Talviunta. Ei olisi tällasta saatanan kärvistelyä. Talven jäljiltä oon kuitenkin Elossa Taas. Ei oo paha sekään. Ja toisaalta Näinhän Täällä Käy. Itsehän minä Maailmani Kahvaa kääntelin.”
- Lahtinen

Lahtinen astuu siihen tuttuun kapakkaan, jossa joku vielä luottaa häneen.

”Kalja tai pari, siitä se taas lähtee, luovuus liikkeelle.”
- Lahtinen

Pari muuttuu kymmeneksi juoduksi ja yhdeksäksi takaisinmaksettavaksi. Baarin vessan peilistä Lahtinen Näkee Jumalan. Pitäisi saada taas yösija. Tottahan sellainen jossain teollisuushallin lukottomassa varastossa on. Aina on.

”Yöksi vain. Löydän ja Menetän.”
- Lahtinen

Uni ei tule helposti. Milloin viimeksi olisi mies nukkunut lämpimässä tai edes kuivassa paikassa. Sama kuin nukkuisi Arkussa Vainaan. Kuitenkin Reunan Yli Hohtaa vielä aurinko.

”Joskus oli kaunis vaimokin. Ei siitä ole edes kovin kauaa. Sen mitä enää uniani muistan, muistan hänet. Jos se tästä vielä. Joskus. Periksi en perkele anna.”
- Lahtinen

______________________________________________________________


Siinä se on minun näkemys tästä albumista. Kirjoitettu vuonna 1999. Hyvin harmaalla pinnalla matkataan tällä Eppujen, mielestäni, mestariteoksella. Levy kiteyttää tunnin mittaan sen, mistä on kyse kun puhutaan suomalaisesta melankolisuudesta. On kylmää, harmaata ja pimeää. Aina ei mene edes niin huonosti, kun on joku jota rakastaa. Mutta aivan kuin hyvääkään ei olisi olemassa, jos siitä ei valittaisi.

Soundit ovat taattua Eppua, vaikkei ilmeisesti monenkaan mielestä riittävän hyvät. Eihän Martti Syrjä kummoinen laulaja ole, mutta äänestä Suomen kansa on salaa oppinut pitämään. Varmaan hänen habitukseen on helppo kapakkimiesten samaistua.

Kannet saattavat olla maailman kamalinta taidetta. Ovat ainakin pirun halvan näköiset. Ja ehkä tässä on halvalla pyritty menemään.

Se, minkä Hipit Rautaa aloittaa, pysyy tanakasti lapionvarteen nojaten pystyssä, ihan siihen asti kunnes Reunan Yli Hohtaa sen lopettaa. Tämän jälkeen Eput heittikin lapion nurkkaan, kunnes 11 vuoden jälkeen kävi sen noukkimassa tehdäkseen näyttävän paluun.

Studio Etana on minulle suomi-rockin merkkiteos. Kuunnellaan -30 asteen pakkasessa, vuoden -91 Escortissa,  jonka tuulilasi ei pysy auki. Kasettimankka, oikea kanava mykkänä. Ajellaan mielellään Pieksämäki-Joensuu väliä tapaninpäivänä.

PARHAAT HETKET
Hipit Rautaa - Riffi, joka on yksi parhaita ikinä. Kappale, joka on yksi parhaita suomalaisia ikinä.
Arkussa Vainaan – Sanat ovat kappaleen sanomaa vasten ehkä nerokkainta Eppua, mitä sanoituspuolella on.

EI LÄHDE
Olen Ihminen - Kohtuullisen turha ja rasittava pätkä heti huikean avausbiisin jälkeen.

https://open.spotify.com/album/0Z9oJ0FrUT5vWSmaJigGee

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Toomion TOP100: 73.Massive Attack - 100th Window

Tuottaja: Robert Del Naja, Neil Davidge
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 10.2.2003
Levy-yhtiö: Virgin Records

Brittien lista-1 ja Jenkkien 69.

SINGLET
- Special Cases
- Butterfly Caught

Ääniä liikkuu monissa kerroksissa. Hiljaa, kovaa, nopeasti, hitaasti, rytmikkäästi, vellovina kuin ihmismassa miljoonakaupungin ytimessä.

Levyä kuunnellessa käy kuten sen kansissa. Lasinen ulkokuori räjähtää ja sisällä oleva voima leviää pään sisään vallaten joka sopukan.

Soundien, looppien ja erilaisten rytmien käytössä bändillä on näkemystä. Erilaisia syntetisaattoreita on täytynyt kahlata satoja saadakseen tällaista jälkeä. Kuten aikaisemmillakin levyillä, myös tällä on syvä, syksyisen kaupungin yönviileä tunnelma. Sinead O’Connorin ääni sopii tällaiseen materiaaliin hienosti. Hänen äänellään laulettuna seuraava säkeistö saa katsomaan peiliin.

“Take a look around the world,
You see such bad things happening,
There are many good men,
Ask yourself is he one of them”


Trip hopin oppi-isät ovat saaneet aika monta hyvää levyä aikaan. Tämä on yksi niistä. Levy, jota on soundien takia pakko kuunnella kunnon laitteilla. Soundien puolesta peräseinä kun ei tule ihan hetkessä vastaan.

Tätä on hankala kuvailla. Ota luurit päähän, avaa vaikka nettipokeri ja pelaa pimeässä huoneessa. Kyllä sieltä alkaa bassot mönkimään syvälle sisimpään.

PARHAAT HETKET
Special CasesBiisissä on jotain eroottista, houkuttelevaa, samalla todella kylmää praktiikkaa. Musiikillista pornoa.

EI LÄHDE
Name Taken Hiukan ylipitkä.

https://open.spotify.com/album/60szvcndZTCqG9E7GSAplB

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 1 - WonderwallOasis - TOP21-biisit: 1 - Wonderwall

From the album (What's the Story) Morning Glory? (1995).


The first place goes to Wonderwall. I already mentioned in the review of (What's the Story) Morning Glory? that from the first listen this has been “the third-best song of all time”. However, the first two I'm not sure of yet. The first time with this song is clearly in mind as well: it was the previous day of the previously mentioned Uimaharju-trip, (WTS)MG?-album playing in the car, Wonderwall started playing just when we were driving home from athletics field next to Lieksa's library...


This is once again Noel's words and music which Liam interprets beautifully (and it's rare to say that about Liam's singing). The string arrangement is great and piano comes in at the end to play a simple but effective melody.


There's no electric guitar wall, just acoustic ones accompanying: the other one's strumming while the other plucks a pretty line that can be especially heard in “and all the roads we have to walk”-kohdassa. Here's also the typical Oasis-chords: left hand's pinkie and ring finger stay in place and the other fingers change place in the key of E-minor, forming the chords for this song: Em7, G, Dsus4, A7sus4, Cadd9. In this song there's capo on the 2nd fret.


Tuo sointukierto onkin vallan uniikki ollakseen niin klassinen. Green Day lainasi sitä Boulevard of Broken Dreamsiin ja Noel meinasi kimpaantua... Totesi vain, että kyllä hänkin on tietoisesti varastanut, mutta on silloin myös maksanut korvauksensa!


That chord progression is pretty unique to be so classic. Green Day borrowed it to Boulevard of Broken Dreams and Noel almost flared up... The man just stated that he has stolen wittingly but has always paid his refunds.


What rises this up above the others are the personal vibes. As a song this is as strong as (almost weaker) than The Masterplan, but with Wonderwall comes in mind so many people and memories that this can't be ignored. A classic song and not without reason.


I don't believe that anybody feels the way I do about you now”. One of the best lines ever in any song.


Today is gonna be the day
That they're gonna throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you gotta do
I don't believe that anybody
Feels the way I do about you now


Back beat, the word is on the street
That the fire in your heart is out
I'm sure you've heard it all before
But you never really had a doubt
I don't believe that anybody feels
The way I do about you now


And all the roads we have to walk are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I would
Like to say to you
But I don't know how


Because maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall


Today was gonna be the day
But they'll never throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you're not to do
I don't believe that anybody
Feels the way I do
About you now


And all the roads that lead you there were winding
And all the lights that light the way are blinding
There are many things that I would like to say to you
But I don't know how


I said maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall


I said maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall


I said maybe
You're gonna be the one that saves me
You're gonna be the one that saves me
You're gonna be the one that saves me “


https://www.youtube.com/watch?v=6hzrDeceEKc

Albumilta (What's the Story) Morning Glory? (1995).


Ykköspaikalla nousee Wonderwall. Kuten sivustolla käsitellyn (What's the Story) Morning Glory?-levyn kohdalla tuli todettua, niin ensi kuuntelulta asti tämä on ollut “maailman kaikkien aikojen kolmanneksi paras biisi”. Niitä kahta edeltävää vain en ole saanut vielä lukkoon lyötyä. Ja se ensimmäinen kuuntelukertakin on täydellisesti muistissa: aiemmissa biiseissä käsiteltyä Uimaharjun reissua edeltävä päivä, CD soi autossa, Wonderwall alkoi soida kun ajettiin Ilkan kanssa urheilukentältä kotia kohti juuri Lieksan kirjaston vieressä...


Jälleen Noelin teksti ja sävellys, jonka Liam tulkitsee kauniisti (joka on harvinaisesti sanottu Liamin laulamisesta). Jousisovitus on hieno, ja piano käy loppupuolella soittamassa simppelin, mutta niin toimivan melodian.


Sähkökitaravalli on riisuttu ja akustiset säestävät: toinen strummailee, toinen näppäilee nättiä linjaa joka kuuluu erityisesti “and all the roads we have to walk”-kohdassa. Tässä on sointukierrolle ominaista nuo ns. “oasis-soinnut”: vasemman käden pikkurilli ja nimetön paikoillaan ja muut sormet vaihtavat paikkaa E-molli-sävellajissa, eli tulee tässäkin biisissä kuultavat Em7, G, Dsus4, A7sus4 ja Cadd9. Tätä soittaessa pitää tosin olla capo 2. välissä.


Tuo sointukierto onkin vallan uniikki ollakseen niin klassinen. Green Day lainasi sitä Boulevard of Broken Dreamsiin ja Noel meinasi kimpaantua... Totesi vain, että kyllä hänkin on tietoisesti varastanut, mutta on silloin myös maksanut korvauksensa!


Teksti on kaunis rakkauslaulu. Erityisesti bridge ja kertosäe ovat mahtavia. Melodia on kokonaisuudessaan jotain, josta huokuu paitsi 60-70-luku, myös hyvin vahvasti julkaisuvuotensa tunnelma. Lopussa Noel toimii jälleen isoveljen ominaisuudessa pikkuveljensä kaikuna ja sanojen vahvistajana.


Ykköseksi tämän nostaa nimenomaan henkilökohtaiset fibat. Biisinä tämä on aivan tasavahva, ellei heikompi, kuin edeltävä The Masterplan, mutta tästä tulee mieleen niin paljon henkilöitä ja muistoja, ettei tätä oikein voi sivuuttaa. Klassikko, eikä syyttä.


I don't believe that anybody feels the way I do about you now”. Yksi hienoimmista riveistä missään biisissä.


Today is gonna be the day
That they're gonna throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you gotta do
I don't believe that anybody
Feels the way I do about you now


Back beat, the word is on the street
That the fire in your heart is out
I'm sure you've heard it all before
But you never really had a doubt
I don't believe that anybody feels
The way I do about you now


And all the roads we have to walk are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I would
Like to say to you
But I don't know how


Because maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall


Today was gonna be the day
But they'll never throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you're not to do
I don't believe that anybody
Feels the way I do
About you now


And all the roads that lead you there were winding
And all the lights that light the way are blinding
There are many things that I would like to say to you
But I don't know how


I said maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall


I said maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall


I said maybe
You're gonna be the one that saves me
You're gonna be the one that saves me
You're gonna be the one that saves me “


https://www.youtube.com/watch?v=6hzrDeceEKc

torstai 16. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 2 - The MasterplanOasis - TOP21-biisit: 2 - The Masterplan

Originally released on the B-side of Wonderwall (1995). Can be found on the album The Masterplan (1998).


Only Oasis from the 90s can leave a song like this to B-side of a single and not put it on an album at all. The lyrics might be Noel's best and when the song's flavoured with upstanding horn- and string sections, backwards-played guitars and a beautiful melody we've got quite a piece.


The song goes on in A-minor and the atmospheres almos mystical in the intro and verse.


Noel's text deals with basic things, philosophies that help you with whatever you come up with in life. Sisters and brothers go where they go, sing whatever they sing and dance when they feel like dancing: at the end we're just a part of a bigger picture. And ““everything that's been has passed”. Simple as that.


On the other hand “all we know is that we don't know how's it's gonna be”. That line can be conceived in two, excellently dissenting ways: the melody and chiefly the small break in it gives it a chance. Either


All we know is that we don't know how it's gonna be” OR “All we know is that we don't know. How it's gonna be?”


The Masterplan had quite a fight over the first spot. This time it humbled itself because of the personal bindings and feelings. As a song this one's not at all weaker than what's coming on on number 1.


And think about it: this didn't find it's way to any studio album. A music video was made for this in 2006 but I think this has to be seen through your mind's eye as pictures evoked by the music.


Take the time to make some sense
Of what you want to say
And cast your words away upon the waves
Sail them home with acquiesce
On a ship of hope today
And as they land upon the shore
Tell them not to fear no more

Say it loud and sing it proud today

And then dance if you wanna dance
Please brother take a chance
You know they're gonna go
Which way they wanna go
All we know is that we don't know
How it's gonna be
Please brother let it be
Life on the other hand
Won't make us understand
We're all part of the masterplan

Say it loud and sing it proud today...

I'm not saying right is wrong
It's up to us to make
The best of all the things that come our way
'Cause everything that's been has passed
The answer's in the looking glass
There's four and twenty million doors
On life's endless corridor

Say it loud and sing it proud today.

Well, dance if they want to dance
Please brother take a chance
You know they're gonna go
Which way they wanna go
All we know is that we don't know
How it's gonna be
Please, brother, let it be
Life on the other hand
Won't make you understand
We're all part of the masterplan”



https://www.youtube.com/watch?v=VOtHdch2RoU

Julkaistu alunperin Wonderwall-singlen B-puolella (1995). Löytyy myös albumilta The Masterplan (1998).


Vain 90-luvun Oasis voi laittaa tällaisen biisin singlen B-puolelle eikä viralliselle albumille ollenkaan. Teksti saattaa hyvinkin olla itsessään Noelin paras, ja kun biisi höystetään komeilla puhallin- sekä jousisektioilla, takaperoisilla kitaroilla ja hienolla melodialla, niin ollaan melkoisen paketin äärellä.


A-mollissa mennään (ei yhtään ylennysmerkkiä siis!). Tunnelma on liki mystinen introssa ja säkeistössä.


Noelin teksti on perusasioiden äärellä. Sellaisten filosofioiden, joiden pohjalta on hyvä lähteä ihan mihin vaan. Siskot ja veljet menevät minne menevät, laulavat mitä laulavat ja tanssivat kun tanssittaa: kuitenkin tässä ollaan vain palanen isompaa kuvaa. Ja “everything that's been has passed”. Yksinkertaista.


Toisaalta myös “all we know is that we don't know how's it's gonna be”. Toisaalta tuon pätkän voi ajatella kahdella hienosti eriävällä tavalla: melodia ja ennenkaikkea se pieni tauko antaa siihen mahdollisuuden. Joko


All we know is that we don't know how it's gonna be” tai “All we know is that we don't know. How it's gonna be?”


Tiukkaa kamppailua ykkössijasta tämä kävi. Nöyrtyi tällä kertaa nimenomaan henkilökohtaisten sidosten ja tunnejälkien perusteella. Biisinä ei ole yhtään ykkössijalta löytyvää heikompi.


Ja ajatella: tämä ei päässyt millekään studioalbumille. Tästä tehtiin myös vuonna 2006 video, mutta tämä kuuluu nähdä sielunsa silmin musiikin herättäminä kuvina.


Take the time to make some sense
Of what you want to say
And cast your words away upon the waves
Sail them home with acquiesce
On a ship of hope today
And as they land upon the shore
Tell them not to fear no more

Say it loud and sing it proud today

And then dance if you wanna dance
Please brother take a chance
You know they're gonna go
Which way they wanna go
All we know is that we don't know
How it's gonna be
Please brother let it be
Life on the other hand
Won't make us understand
We're all part of the masterplan

Say it loud and sing it proud today...

I'm not saying right is wrong
It's up to us to make
The best of all the things that come our way
'Cause everything that's been has passed
The answer's in the looking glass
There's four and twenty million doors
On life's endless corridor

Say it loud and sing it proud today.

Well, dance if they want to dance
Please brother take a chance
You know they're gonna go
Which way they wanna go
All we know is that we don't know
How it's gonna be
Please, brother, let it be
Life on the other hand
Won't make you understand
We're all part of the masterplan”


 

https://www.youtube.com/watch?v=VOtHdch2RoU

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 3 - SupersonicOasis - TOP21-biisit: 3 - Supersonic

From the album Definitely Maybe (1994).


A debut single this great is a rare possession. Noel has claimed that he wrote this song very quickly. The legend also tells that when the band had recorded Supersonic they went driving around Manchester listening the song from a cassette and admire how good a song they had produced.


The moment when this song struck has been also clearly stayed in my memory: driving a bike around Lieksa in the summer of 2006. Just before Lamminkylä's school, in the middle of fields, I first time listened this until the chorus. Until that I had ignored this song as intoxicated, neutral clumping. But after listening to the refrain for the first time there was no going back.


The verse has the self-confidence, the refrain has the melody. This is Oasis in a nutshell. Gem Archer has said that Supersonic's trick is that it's just slightly too slow. Just like Liam prancing in his usual manner... The guitar plays catchy melodies in both intro and interludes and when played live the outro also streched a bit longer with Noel riffing his heart out.


Supersonic was a live favourite from the start until the end although it had it's moments out of the setlist. During the last tour it rose in almost a renessance and sounded better than ever in the 00s. Sadly then happened what happened...


What's this song about? That's left for every listener's own imagination. What a great song. “You need to find a way for what you wanna say / but before tomorrow / 'cause my friend said he'd take you home / he sits in a corner all alone / he lives under a waterfall / nobody can see him / nobody can ever hear him call”.


I need to be myself
I can't be no one else
I'm feeling supersonic
Give me gin and tonic
You can have it all but how much do you want it?
You make me laugh
Give me your autograph
Can I ride with you in your B.M.W?
You can sail with me in my yellow submarine


You need to find out
'Cos no one's gonna tell you what I'm on about
You need to find a way for what you want to say
But before tomorrow


'Cos my friend said he'd take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call


You need to be yourself
You can't be no one else
I know a girl called Elsa
She's into Alka Seltzer
She sniffs it through a cane on a supersonic train
She made me laugh
I got her autograph
She done it with a doctor on a helicopter
She's sniffin in her tissue
Sellin' the Big Issue


She needs to find out
'Cos no one's gonna tell you what I'm on about
She needs to find a way for what she wants to say
But before tomorrow


'Cos my friend said he'd take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call”


https://www.youtube.com/watch?v=K8EHSd_QSoo

Albumilta Definitely Maybe (1994).


Debyyttisingle, jollaista harvalla bändillä on. Noel on todennut kirjoittaneensa tämän todella nopeasti. Tarina kertoo myös, että kun bändi oli saanut Supersonicin äänitettyä, he olivat lähteneet ajelemaan ympäri Manchesteria kuunnellen c-kasetilta miten hemmetin hyvän biisin olivat saaneet aikaan.


Se kuuntelukerta, kun tämäkin kolahti, on tiukasti muistissa: pyörällä Pokron lenkkiä ajellessa kesällä 2006. Jossain siellä juuri ennen Lamminkylän koulua keskellä peltoja tuli ensi kertaa ajatuksella kuunneltua kertosäkeeseen asti. Siihen asti olin sivuuttanut tämän biisin vain päihdehöyryisenä, tasapaksuna tallusteluna. Mutta kun kuulin kertsin ensimmäisen kerran, ei paluuta ollut.


Säkeistössä on uhoa, kertosäkeessä melodia. Oasis pähkinänkuoressa. Gem Archer on todennut, että Supersonicin juju on siinä, että se on juuri hieman liian hidas. Aivan kuin Liam tepastelisi ominaisella tyylillään... Kitaralinjoissa on tarttuvia melodioita niin introssa kuin välikkeissäkin ja livenä outro venyi hieman pidemmäksi Noelin riffitellessä.


Tämähän oli keikkasuosikki alusta loppuun saakka, vaikka olikin välillä poissa settilistoilta hetkittäin. Viimeisellä rundilla Supersonic nousi uuteen loistoon kuulostaen paremmalta kuin kertaakaan vuoden 2000 jälkeen. Harmi että bändille kävi kuin kävi...


Mistäkö tämä kertoo? Sen voi jokainen kuulija kehitellä itselleen. Onpa taas mahtava biisi. “You need to find a way for what you wanna say / but before tomorrow / 'cause my friend said he'd take you home / he sits in a corner all alone / he lives under a waterfall / nobody can see him / nobody can ever hear him call”.


I need to be myself
I can't be no one else
I'm feeling supersonic
Give me gin and tonic
You can have it all but how much do you want it?
You make me laugh
Give me your autograph
Can I ride with you in your B.M.W?
You can sail with me in my yellow submarine


You need to find out
'Cos no one's gonna tell you what I'm on about
You need to find a way for what you want to say
But before tomorrow


'Cos my friend said he'd take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call


You need to be yourself
You can't be no one else
I know a girl called Elsa
She's into Alka Seltzer
She sniffs it through a cane on a supersonic train
She made me laugh
I got her autograph
She done it with a doctor on a helicopter
She's sniffin in her tissue
Sellin' the Big Issue


She needs to find out
'Cos no one's gonna tell you what I'm on about
She needs to find a way for what she wants to say
But before tomorrow


'Cos my friend said he'd take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call”


https://www.youtube.com/watch?v=K8EHSd_QSoo

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 4 - Don't Look Back in AngerOasis - TOP21-biisit: 4 - Don't Look Back in Anger

From the album (What's the Story) Morning Glory? (1995).

A mega ballad sang by Noel himself. The first listen of this one is clearly in mind as well: it occurred during the same trip than with Acquiesce, which placed on number 6. (What's the Story) Morning Glory-album was played first and this song came out of the player just as we were leaving Lieksa. The melody of the refrain struck me immediately.

Noel said in an interview once that he tried to compose refrains that a stadium-full of people could sing along. This one's just like that but there's great things surrounding that as well. The lyrics are written about a break-up but from a different point-of-view than usually.

“So Sally can wait
she knows it's too late
as we're walking on by
her soul slides away,
"but don't look back in anger"
I heard you say”


Also the b-section (meaning the part inbetween the verse and the chorus) deserves a mention. This is how a song builds it's tension! Especially it's last few measures are great. And the text ain't bad there either.

“So I'll start the revolution from my bed
Cos you said the brains I had went to my head
Step outside 'coz summertime's in bloom
Stand up beside the fireplace
Take that look from off your face
You ain't ever gonna burn my heart out”


Also the outro is great. The story ends, a little surprisingly, with something like an epilogue, raising the songs classic-status further.

This is a song from which I have to share a live version from which Don't Look Back in Anger's power can be experienced. In their home city Manchester there used to be quite a party everytime when their own boys came to town.

https://www.youtube.com/watch?v=_43llAvXSnc

Albumilta (What's the Story) Morning Glory? (1995).


Megaballadi, jonka Noel tulkitsee. Tämänkin ensikuuntelu on mielessä: kyseessä oli sama reissu kuin sijalla 6 olleen Acquiescen kohdalla. Tämä levy soi ensin, ja tämä nimenomainen biisi juuri sillä hetkellä kun oltiin lähdössä Lieksasta. Kertosäkeen melodia vei mennessään heti.


Noel on joskus sanonut hakeneensa sellaisia kertosäkeitä, joita stadionillinen ihmisiä voi hoilata mukana. Tässä on juuri sellainen, mutta ympärillä on muutakin hienoa. Teksti on ero-aiheinen, mutta vähän eri kulmasta kuin tavallisesti.


“So Sally can wait
she knows it's too late
as we're walking on by
her soul slides away,
"but don't look back in anger"
I heard you say”


Myös b-osa, eli säkeistön ja kertosäkeen välissä oleva, ansaitsee maininnan. Näin nostatetaan jännitettä! Varsinkin sen viimeiset tahdit ovat huikeita. Eikä teksti sielläkään kehno ole.

So I'll start the revolution from my bed
Cos you said the brains I had went to my head
Step outside 'coz summertime's in bloom
Stand up beside the fireplace
Take that look from off your face
You ain't ever gonna burn my heart out”


Myös loppu on mahtava. Tarina loppuukin hieman yllättävästi kuin epilogilla, nostaen klassikko-statusta entisestään.


Tästä täytyy laittaa jakoon live-versio, jossa biisin mahti tulee esille. Kotikentällä Manchesterissa tuppasi aina olemaan melkoiset pirskeet, kun omat pojat saapuivat kaupunkiin.



https://www.youtube.com/watch?v=_43llAvXSnc

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 5 - Live ForeverOasis - TOP21-biisit: 5 - Live Forever

From the album Definitely Maybe (1994).


Because Nirvana said “I Hate Myself and I Wanna Die” Noel countered with Live Forever. This is a great example of what separated Oasis from many of it's coevals. Live Forever's lyric is a masterpiece.


The drum beat starting the song off has became quite a trademark and the song in it's entity is pretty dramatic especially considering that it recycles the same chord progression excluding the outro. Noel gets to solo in his own manner and note selections.


There's no need to write a lot about this song. Some pieces speak for themselves.


Maybe I will never be
All the things that I want to be
But now is not the time to cry
Now's the time to find out why
I think you're the same as me
We see things they'll never see
You and I are gonna live forever”


https://www.youtube.com/watch?v=vYJ7pjfNcpc

Albumilta Definitely Maybe (1994).


Kun kerran Nirvanalla oli “I Hate Myself and I Wanna Die”, niin Noel iski vastaiskuksi Live Foreverin. Aika merkittävä ero siinä, mikä erotti Oasiksen monista aikalaisistaan... Teksti on täyttä helmeä.


Alun rumpukompista on muodostunut melkoinen trademark, ja koko biisi on aika dramaattinen ottaen huomioon, että periaatteessa se kierrättää samaa sointukiertoa outroa lukuun ottamatta. Noel pääsee sooloilemaan tyylilleen ominaisen melodisesti.


Eipä tästä ihmeitä tarvitse kirjoittaa. Jotkin laulut puhuvat puolestaan.


Maybe I will never be
All the things that I want to be
But now is not the time to cry
Now's the time to find out why
I think you're the same as me
We see things they'll never see
You and I are gonna live forever”


https://www.youtube.com/watch?v=vYJ7pjfNcpc

Toomion TOP100: 74.Cynic – Kindly Bent to Free Us

Tuottaja: Paul Masvidal, Sean Reinert, Sean Malone
Nauhoitettu: 2013
Julkaistu: 14.2.2014
Levy-yhtiö: Season of Mist

SINGLET
Kindly Bent To Free Us

Cynic on kuin lihaa, jota pitää hauduttaa todella pitkään, ennen kuin se luovuttaa parhaan puolensa aistittavaksi.

Musiikillisesti se on kuin ruuanlaitto-ohjelmien makujentunnistustehtävä. Sitä pitää maistella monen monta kertaa, ennen kuin voi sanoa, mistä soppa koostuu. Nopealla vilkaisulle se näyttää helpolta progemetallilta, mutta lopulta se on kuin bouillabaisse-keitto, joka muodostuu mielettömän monesta eri raaka-aineesta. Vaikka lilluvatkin aika vahvassa metalliliemessä, löytyy tältäkin levyltä elementtejä popista, ambientista ja indie-hippimusiikista.

Levy ei ole mitenkään tavallisesti miksattu. Sean Malonen nauhattomat bassot ovat hyvin vahvasti esillä. Paul Masvidalin laulu kuulostaa siltä, kuin olisi koko ajan kolmeääninen stemma menossa. Ja voihan se ollakin. Sean Reinertin rummut taas ovat hajautettu jännästi niin, että sieltä tulee diskanttia ja hyvin matalaa bassotaajuutta. Nauhaton basso ja kitara kun hoitaa tuon keskiosaston. Alaa harrastaneiden mielestä tämä oletus on varmaan hyvin heikko, mutta siltä se kuulostaa.

"Bassokikkailu on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua."


Sävellyksiä on oletetusti mietitty kauan ja siirtymiä on hiottu tuntikaupalla. Melodiat ovat omaperäisiä. Ne voisivat toimia jopa Flow-festareilla riisutumpina versioina. Yliluonnollinen bassokikkailu vie välillä pohjaa hyviltä melodioilta. Se on osittain jopa kikkeliheviosastoa. Tämä tekee levystä myös mielenkiintoisen. Se on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua.

Jos kaipaa uutta ruokalajia, johon ei heti kyllästy, niin tässä on teille avokadopasta. Itse voitte päättää, missä tilaisuudessa tämä parhaiten maistuisi.

PARHAAT HETKET
Infinite Shapes Tylsähköstä ja abstraktista nimestään huolimatta levyn eniten hyräiltävä kappale.

EI LÄHDE
Holy Fallout – Kertosäe on taustaltaan minunkin korvaan liian sekava.

https://open.spotify.com/album/5R0EiTkY0eE1VW7GQWozdz

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 6 - AcquiesceOasis - TOP21-biisit: 6 - Acquiesce

Originally released as a B-side to Some Might Say (1995). Can be found on the album The Masterplan (1998).

This song's one of the first conceptions of this band. It was the beginning of the summer of 2006 and I was driving with my brother Ilkka towards Uimaharju and a small-scale sports-day (meaning playing some tennis and maybe doing some track & field). Just when we came to Uimaharju's roundabout we put The Masterplan to CD-drive. That album starts with Acquiesce.


The song's lyrics were about things that a boy who just had got to mature age of 14 had never heard anyone sing about. Neither had any band sounded like Oasis on this song.

Both of the Gallagher-brothers sing in this one (that's rare!) because Noel claims Liam was in a bar during the recording of the refrains. However, the alternation gives this song a certain dimension.

“I don't know what it is
That makes me feel alive
I don't know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes


I hope that I can say
The things I wish I'd said
To sing my soul to sleep
And take me back to bed
You want to be alone
When we could be alive instead


Because we need each other
We believe in one another
And I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
What's sleepin' in our soul


There are many things
That I would like to know
And there are many places
That I wish to go
But everything's depending
On the way the wind may blow
I don't know what it is
That makes me feel alive
I don't know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes


Because we need each other
We believe in one another
And I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
What's sleepin' in our soul”




https://www.youtube.com/watch?v=6zCwvCmA5NgJulkaistu alunperin Some Might Say-sinkun B-puolella (1995). Löytyy albumilta The Masterplan (1998).

Ensimmäisiä mielikuvia tästä bändistä. Oli kesän alku 2006, kun ajeltiin veli Ilkan kanssa kohti Uimaharjua ja pienimuotoista urheilupäivää (eli tenniksen peluuta ja mahdollisesti yleisurheilua). Juuri Uimaharjun kiertoliittymän kohdalla iskettiin soimaan The Masterplan, jonka avausbiisinä on Acquiesce.


Biisissä laulettiin sellaisista asioista, joista kypsään 14-vuoden ikään mennessä en ollut kenenkään kuullut laulavan. Eikä sen puoleen mikään bändikään ollut soittanut sellaisella soundilla, kuin Oasis tällä biisillä.

Molemmat veljekset laulavat tässä (harvinaista!), koska Noel väittää että Liam oli baarissa kertosäkeiden nauhoituksen aikaan. Mutta kyllä tämä biisi saa siitä aivan ulottuvuuden.

“I don't know what it is
That makes me feel alive
I don't know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes


I hope that I can say
The things I wish I'd said
To sing my soul to sleep
And take me back to bed
You want to be alone
When we could be alive instead


Because we need each other
We believe in one another
And I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
What's sleepin' in our soul


There are many things
That I would like to know
And there are many places
That I wish to go
But everything's depending
On the way the wind may blow
I don't know what it is
That makes me feel alive
I don't know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes


Because we need each other
We believe in one another
And I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
What's sleepin' in our soul”




https://www.youtube.com/watch?v=6zCwvCmA5Ng

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 7 - Cigarettes & AlcoholOasis - TOP21-biisit: 7 - Cigarettes & Alcohol

From the album Definitely Maybe (1994).

“You can wait for a lifetime / to spend your days in the sunshine / you might as well do the white line / ‘cause when it comes on top / YOU GOTTA MAKE IT HAPPEN!”


Top-seiska onkin sitten pelkkää mahtavuutta käynnistyen ensilevyn rokilla.

Top7 is pure greatness starting with rock'n'roll from the debut album.

”Is it my imagination or have I finally found something worth living for / I was looking for some action but all I found was cigarettes and alcohol”. At it's simplicity the ambigous opening line is rock-poetry at it's best. When the package is flavoured with young men playing presumptously and, most of all, Liam's vocal performance (which rumbles!) we've got a magnificent song in our hands.

Alun kitarariffissä lainataan surutta T. Rexin Get it Onia eikä sävellys muutenkaan mitään progea ole: kolmea sointua vähän järjestystä muutellen. Tästä on rokkenrollissa kyse!

The opening guitar riff borrows recklessly from T. Rex's Get it On and the composition isn't proge otherwise: just three chords slightly trading places at times. This is what rock'n'roll is about!

The album version can be found here: http://www.youtube.com/watch?v=ojgg0Bnyg54

Itseä kuitenkin miellyttää eniten Wembleyllä 2000 soitettu versio, jossa molemmat Gallagherit rock-kukkoilevat oikein olan takaa. Kohokohtana hetki 1:40, jossa Noel nousee monitoreiden päälle lyöden biisin käyntiin ja 80 000 ihmistä sekoaa. Liamin adrenaliinibuusti tulee hyvin esille tasan viiden minuutin kohdalla, kun äijä suorituksensa lopuksi tempaisee tamburiinin mikrofoniin. Ja kun loppuun isketään vielä vähän Whole Lotta Lovea, niin onhan tämä mahtavaa rokkia!

Personally I prefer the version played on Wembley Stadium in 2000 when both Gallagher brothers get to act like rock stars in a magnificent way. The highlight is the moment after 1 minute and 40 seconds, when Noel jumps on top of the speakers, starts the song's opening riff and 80 000 people go nuts. Liam's adrenaline boost shows at 5 minute mark, when the man whips his tambourine to the microphone after finishing his singing. And adding some Whole Lotta Love in the outro isn't bad either. A great, rocking song!


http://www.youtube.com/watch?v=3J1zFxRqdx0Albumilta Definitely Maybe (1994).

“You can wait for a lifetime / to spend your days in the sunshine / you might as well do the white line / ‘cause when it comes on top / YOU GOTTA MAKE IT HAPPEN!”


Top-seiska onkin sitten pelkkää mahtavuutta käynnistyen ensilevyn rokilla.

”Is it my imagination or have I finally found something worth living for / I was looking for some action but all I found was cigarettes and alcohol”. Yksinkertaisuudessaan monitulkinnallinen avausrivi on jo rock-runoutta parhaimmillaan. Kun paketti maustetaan nuorten miesten soitannollisella röyhkeydellä sekä ennenkaikkea Liamin laulusuorituksella (joka jyrää!) niin saadaan melko rouhea biisi.

Alun kitarariffissä lainataan surutta T. Rexin Get it Onia eikä sävellys muutenkaan mitään progea ole: kolmea sointua vähän järjestystä muutellen. Tästä on rokkenrollissa kyse!

Levyversio löytyy tästä: http://www.youtube.com/watch?v=ojgg0Bnyg54

Itseä kuitenkin miellyttää eniten Wembleyllä 2000 soitettu versio, jossa molemmat Gallagherit rock-kukkoilevat oikein olan takaa. Kohokohtana hetki 1:40, jossa Noel nousee monitoreiden päälle lyöden biisin käyntiin ja 80 000 ihmistä sekoaa. Liamin adrenaliinibuusti tulee hyvin esille tasan viiden minuutin kohdalla, kun äijä suorituksensa lopuksi tempaisee tamburiinin mikrofoniin. Ja kun loppuun isketään vielä vähän Whole Lotta Lovea, niin onhan tämä mahtavaa rokkia!


http://www.youtube.com/watch?v=3J1zFxRqdx0

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Toomion TOP100: 75. Pekka Pohjola - Visitation

Tuottaja: Pekka Pohjola, Tom Vuori
Nauhoitettu: 1979
Julkaistu: 1979
Levy-yhtiö: Dig it, Love Kustannus

Ensimmäinen Pohjolan levyistä, jolla on lähtöjään englanninkieliset kappaleiden nimet.

Pekka Pohjola. Mies, jonka levyjen nimet hämmensivät yläasteikäistä poikaa kirjaston levyvalikoimissa. Sen takia levyjä ei aikanaan uskaltanut lainaamaan mennä. Ties mitä hirveyksiä ne olisivat sisältäneet.

Vaan eipä tämä ainakaan sisällä hirveyksiä. Visitationin ensimmäiset tahdit kertovat, että tässä taitaa olla nyt ammattilaisia asialla. Ja niitähän siellä onkin. Nimittäin itse Oldfieldin Mike soitteleepi Pekan kanssa.

Levy sisältää kuusi taidokkaasti sävellettyä progerock-kappaletta. Soitinkirjo on laaja kuin kebab-pizzerian ruokalista. On monenlaista kilkutinta ja mankelia. Tästä huolimatta kappaleissa ei ole päällekkäinbookkauksen ongelmaa. Harvoin mikään soitin astuu toisen varpaille, vaan sulassa sovussa vieretysten tai perätysten kuljetaan. Aina ei tarvitse kikkailla kertoakseen että osaa.

"Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa."


Fantasiaelementtejä Pekan levyt ovat aina sisältäneet, vaikkei hän ole itse tainnut kappaleiden nimiä keksiäkään. Myös kappalerakenteissa on jotain tarinallista. Mitään tarkoituksellisen vaikeaa ei ole, vaan osissa on sopivasti toistoa, jotta ne pysyvät muistissa.

Sävellykset ovat varmasti riittävän erilaisia, välttääkseen geneerisyyden tunnun edes omassa genressään. Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.

Levyllä on vanhaksi teokseksi hyvät soundit ja miksaus on onnistunut mukavasti. Kuunnelkaa kuulokkeilla kahvikupposen ääressä.

PARHAAT HETKET
Vapour TrailsBassolinja jää päiväksi päähän soimaan

EI LÄHDE
Ei ole huono yksikään.

https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3f

Oasis - TOP21-songs: 8 - Don't Go AwayOasis - TOP21-biisit: 8 - Don't Go Away

From the album Be Here Now (1997).


From Bere Here Now comes to prominence a track that could well be from the previous (WTS)MG-album. Noel knew how to churn out this kind of love songs in the 90s. This one is also perhaps the greatest vocal performance of Liam's career. Man himself has admitted that he bursted into tears during the recording session. He didn't tell the reason, however...


The stale sounds of the BHN-album don't quite reach this song. There's no overmuch distorted guitars and the acoustic ones can be heard clearly. Also the lyrics don't contain special words, but the wholeness is magnificent. Noel has told he wrote the song for his mother.


Bridge, loppupuolella kertosäkeiden välissä kuultava 8 tahtia, lainaa jälleen Oasista itseään tuttujen kitaralinjojen muodossa. “Me and you, what's going on? / All we seem to know is how to show / the feelings that are wrong”. Lopetuksessakin on jotain hienoa.


Bridge, the 8-measures-long-part that can be heard towards the end of the song, borrows again from Oasis itself with it's familiar guitar fills. “Me and you, what's going on? / All we seem to know is how to show / the feelings that are wrong”. The ending of this song ain't bad either...


If Don't Go Away doesn't hit your sensory nerves then what does...?


Cold and frosty morning - there's not a lot to say
About the things caught in my mind.
And as the day was dawning my plane flew away
With all the things caught in my mind.


And I wanna be there when you're coming down
And I wanna be there when you hit the ground


So don't go away,
Say what you say
Say that you'll stay
Forever and a day
In the time of my life
'cause I need more time,
Yes, I need more time
Just to make things right


Damn my situation and the games I have to play
With all the things caught in my mind.
Damn my education - I can't find the words to say
With all the things caught in my mind.


And I wanna be there when you're coming down
And I wanna be there when you hit the ground


So don't go away,
Say what you say
Say that you'll stay
Forever and a day
In the time of my life
'cause I need more time,
Yes, I need more time
Just to make things right


Me and you - what's going on?
All we seem to know is how to show
The feelings that are wrong.


[x2]
So don't go away,
Say what you say
Say that you'll stay
Forever and a day
In the time of my life
'cause I need more time,
Yes, I need more time
Just to make things right


Yes, I need more time
Just to make things right


Yes, I need more time
Just to make things right


So don't go away. “


https://www.youtube.com/watch?v=oOQByQtqRqA

Albumilta Be Here Now (1997).


Be Here Now-levyltä paljastuu raita, joka voisi hyvinkin olla edeltävältä (WTS)MG-albumilta. Noel osasi 90-luvulla suoltaa tällaisia rakkauslauluja useammankin. Kyseessä on ehkä Liamin uran hienoin laulusuoritus. Onpa mies itse kertonut jopa itkeneensä äänityssessioiden aikana, syytä hän ei paljastanut...


BHN-levyn tunkkaiset soundit eivät aivan yllä tähän kappaleeseen. Akustinen kuuluu eikä sähkökitaroitakaan liikaa ole. Tekstissä ei ole ihmeellisiä sanoja, mutta kokonaisuus on mahtava. Noel on kertonut kirjoittaneensa laulun äidilleen.


Bridge, loppupuolella kertosäkeiden välissä kuultava 8 tahtia, lainaa jälleen Oasista itseään tuttujen kitaralinjojen muodossa. “Me and you, what's going on? / All we seem to know is how to show / the feelings that are wrong”. Lopetuksessakin on jotain hienoa.


Jos tämä ei tuntohermoon iske, niin mikä sitten...


Cold and frosty morning - there's not a lot to say
About the things caught in my mind.
And as the day was dawning my plane flew away
With all the things caught in my mind.


And I wanna be there when you're coming down
And I wanna be there when you hit the ground


So don't go away,
Say what you say
Say that you'll stay
Forever and a day
In the time of my life
'cause I need more time,
Yes, I need more time
Just to make things right


Damn my situation and the games I have to play
With all the things caught in my mind.
Damn my education - I can't find the words to say
With all the things caught in my mind.


And I wanna be there when you're coming down
And I wanna be there when you hit the ground


So don't go away,
Say what you say
Say that you'll stay
Forever and a day
In the time of my life
'cause I need more time,
Yes, I need more time
Just to make things right


Me and you - what's going on?
All we seem to know is how to show
The feelings that are wrong.


[x2]
So don't go away,
Say what you say
Say that you'll stay
Forever and a day
In the time of my life
'cause I need more time,
Yes, I need more time
Just to make things right


Yes, I need more time
Just to make things right


Yes, I need more time
Just to make things right


So don't go away. “



https://www.youtube.com/watch?v=oOQByQtqRqA

torstai 9. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 9 - I'm Outta TimeOasis - TOP21-biisit: 9 - I'm Outta Time

From the album Dig Out Your Soul (2008).


A song from the last record, Dig Out Your Soul's jewel. Written by Liam, I'm Outta Time is his most beautiful song. It sounds a lot like John Lennon and it doesn't impair the image that there's a snippet of his interview in the end of the song. It was originally found from Gem Archer's archives.


I'm Outta Time is a simple, british-sounding composition. There's no unnecessary repeatition: the structure is, in it's simplicity: intro-verse-chorus-solo-chorus-outro. Even Noel has praised this song.


There's a similarity in the feel of this song and the previous one (Where Did It All Go Wrong?), but this one's more optimistic. It's chorus (at start of which Liam almost gets to sing in falsetto voice) is presentable Oasis-ballad.

From this point on there's no business to this list with songs from the 00s. Top8 is pure greatness...

La la la la la [x4]


Here's a song
It reminds me of when we were young
Looking back at all the things we've done
You gotta keep on keepin' on


Out to sea
Is the only place I honestly
Can get myself some piece of mind
You know it's getting hard to fly


[x3]
If I'm to fall
Would you be there to applaud
Or would you hide behind them all
Because If I am to go
In my heart you grow
And that's where you belong


Yes I'm out of time
I'm out of time
I'm out of time
I'm out of time
I'm out of time”


http://www.youtube.com/watch?v=bPm6f1HNzgw

Albumilta Dig Out Your Soul (2008).


Viimeiseltä levyltä, sen levyn helmi. Liamin sävellys ja sanoitus, joka on herran kaunein. Kuulostaa aika paljon John Lennonin tekeleiltä, eikä mielikuvaa vähennä lopussa kuultava pätkä herran haastattelusta, joka oli löytynyt Gem Archerin arkistoista.


Yksinkertainen, brittiläisen kuuloinen sävellys. Tässä ei turhaan jankata mitään: rakenne on selkeydessään intro-säkeistö-kertosäe-soolo-kertosäe-lopuke. Jopa Noel on kehunut tätä veljensä tekemää teosta.

Tässä tunnelmassa on hyvin paljon samaa edellisellä sijalla olleen Where Did It All Go Wrongin kanssa, mutta tämä yksilö on optimistisempi. Kertosäe (jonka aluksi Liam nostaa lähes falsettiin) on mallikas Oasis-balladi.

Tästä eteenpäin listalle ei sitten 2000-luvun biiseillä ole asiaa. Top8:ssa päästäänkin asiaan…

La la la la la [x4]


Here's a song
It reminds me of when we were young
Looking back at all the things we've done
You gotta keep on keepin' on


Out to sea
Is the only place I honestly
Can get myself some piece of mind
You know it's getting hard to fly


[x3]
If I'm to fall
Would you be there to applaud
Or would you hide behind them all
Because If I am to go
In my heart you grow
And that's where you belong


Yes I'm out of time
I'm out of time
I'm out of time
I'm out of time
I'm out of time”


http://www.youtube.com/watch?v=bPm6f1HNzgw

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 10 - Where Did It All Go Wrong?Oasis - TOP21-biisit: 10 - Where Did It All Go Wrong?

Albumilta Standing on the Shoulder of Giants (2000).

Noel keeps on singing. This one's a hidden gem on the album Standing on the Shoulder of Giants (2000) and the song was never released as a single. It was also very rarely played live. Noel at his best.

The song's title is high-sounding and the atmosphere is set even before a single note is played: Where Did It All Go Wrong. The album in which this song was first released is at times pretty trippy so this song's more traditional rock-ballad-style sounds refreshing also in the bigger picture.


The composition is solid. Noel's vocal melody goes just on the tracks in which Noel as a singer is at his own range and gets to create bitter and wistful tones, because the text is exactly like that.

Where Did It All Go Wrong gets often left aside from many lists because it's recessed in an album one rarely gets back to. I think the song deserves a chance. There's something great in this individual's feel.

“You know that feeling you get
You feel you're older than time
You ain't exactly sure
If you've been away a while


Do you keep the receipts
For the friends that you buy
And ain't it bittersweet
You were only just getting by


But I hope you know
That it won't let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it's touch and go
I hope the tears don't stain the world that waits outside
Where did it all go wrong?


And until you've repaid
The dreams you bought for your lies
You'll be cast away
Alone under the stormy skies


But I hope you know
That it won't let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it's touch and go
I hope the tears don't stain the world that waits outside
Where did it all go wrong”


 



http://www.youtube.com/watch?v=JZlfuNwzQdUAlbumilta Standing on the Shoulder of Giants (2000).

Noel jatkaa tulkintojaan. Vuoden 2000 Standing on the Shoulder of Giantsin kadotettu helmi, jota ei julkaistu singlenä eikä soitettu keikoilla. Noelia omimmillaan.


Jo biisin nimi on komealta kalskahtava ja tunnelma käy selväksi ennenkuin nuottiakaan on soitettu: Where Did It All Go Wrong. SotSoG-levy, jolla tämä alunperin julkaistiin, on paikka paikoin melkoista trippailua, joten tämän biisin perinteisempi rock-balladi-meininki kuulostaa albumikokonaisuudessakin miellyttävältä.

Sävellys on tasaisen varma. Melodia kulkee juuri niitä ratoja, joissa Noel on laulajana omimmillaan ja saa aikaan katkeranhaikeita sävyjä. Teksti nimittäin on juuri sellainen.

Tämä jää varmasti monelta Oasis-diggariltakin huomaamatta, sillä on upotettu sellaiselle levylle johon harvemmin tulee palattua. Kannattaa antaa mahdollisuus. Tämän laulun ilmapiirissä on jokin aika suuri mahti.

“You know that feeling you get
You feel you're older than time
You ain't exactly sure
If you've been away a while


Do you keep the receipts
For the friends that you buy
And ain't it bittersweet
You were only just getting by


But I hope you know
That it won't let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it's touch and go
I hope the tears don't stain the world that waits outside
Where did it all go wrong?


And until you've repaid
The dreams you bought for your lies
You'll be cast away
Alone under the stormy skies


But I hope you know
That it won't let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it's touch and go
I hope the tears don't stain the world that waits outside
Where did it all go wrong”





http://www.youtube.com/watch?v=JZlfuNwzQdU

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Toomion TOP100: 76.Radiohead - The King of Limbs

Tuottaja: Nigel Godrich
Nauhoitettu: 2009-2011
Julkaistu: 18.2.2011
Levy-yhtiö: Ticker Tape / XL

UK:n listalla 7., USA:n 2.

Kun olin jo tottunut siihen tosiasiaan, ettei Radioheadin tapauksessa voi odottaa mitään tavallista, pystyin tähänkin albumiin suhtautumaan avoimin mielin.

King of Limbsin kummituskannet ovat hienot, ja levy on visuaalisestikin mukava omistaa. Tuotannollisesti bändin tekemiset ovat usein outoja, mutta soundit ovat aina huippuluokkaa. Kokonaisuuden haltuun ottaminen ottaa paljon aikaa, mutta niin on sen levyllesaantikin ottanut. Albumi on nauhoiteltu kolmen vuoden aikana. Ehjän kokonaisuuden saaminen noin pitkällä aikajänteellä on luultavimmin haastavaa. Siinä bändi on onnistunut hyvin.

Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita. Niin nytkin. Pulputusta on moneen lähtöön. Vaikken bändiä ole livenä nähnytkään, on aina arvostettavaa se, että soittavat kaikkein loopatuimmankin kuuloisimmat juttunsa livenä ”oikeasti”. Varmasti siellä on samplejakin käytetty, mutta kuten esimerkiksi From The Basement-sarjassa on nähtävissä, soittotaitoa löytyy.

"Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita."


Pohjimmiltaan kappaleissa luotetaan Thom Yorken ääneen ja toistoon. Vaikka Radiohead on aina ollut (varmaan myös jatkossa tulee olemaan) Yorken bändi, täytyy muunkin bändin olla aika sekopäistä, että tällaista materiaalia tuottavat.

Yorke on äärimmäisen lahjakas laulaja. Hänen laulutyylinsä ja äänensä vain sattuu olemaan sellainen, että siitä ärsyyntyviä on vähintään yhtä paljon kuin sen rakastajiakin.

Parhaiten levy antautuu kunnon kuulokkeiden kautta. Eli luurit päähän, sadesäällä kahvikuppilaan istumaan ja katsomaan arjen ankeutta. Siihen tämä sopii.

PARHAAT HETKET
Morning Mr MagpieJännittävä kitarariffi vie heti sisään kappaleeseen.
Lotus Flower – Laulumelodia, jota ytimekäs bassolinja hienosti vahvistaa saa Yorken kuulostamaan aika mykistävältä.

EI LÄHDE
SeparatorIkävä efekti laulussa häiritsee allekirjoittanutta liikaa.

https://open.spotify.com/album/6CeulIpMN8ZxqlMk5Gn3S3

Oasis - TOP21-songs: 11 - Falling DownOasis - TOP21-biisit: 11 - Falling Down

From the album Dig Out Your Soul (2008).

Yield from the band's last album Dig Out Your Soul. A great track sang by Noel based on a deviant drum beat.

If this was stripped down to just acoustic guitar and vocals this would be a traditional Oasis song. With this album arrangement there's however some flavours of Coldplay. In the year 2008 Viva la Vida was pretty much the direction into which pop-rock was going.


In the last records Noel sang in a nice sound and this one makes no exception. The text is also one of the strongest ones from the 00s. The feel is kinda "blue".

“The summer sun, it blows my mind
Is falling down on all that I've ever known
Time will kiss the world goodbye
Falling down on all that I've ever known
Is all that I've ever known


A dying scream makes no sound
Calling out to all that I've ever known
Here am I, lost and found
Calling out to all


We live a dying dream
If you know what I mean
All that I've ever known
It's all that I've ever known


Catch the wheel that breaks the butterfly
I cried the rain that fills the ocean wide
I tried to talk with God to no avail
Calling Him in and out of nowhere
Said: “If You won't save me, please don't waste my time”


 




https://www.youtube.com/watch?v=Y53CfyvQkQMAlbumilta Dig Out Your Soul (2008).

Viimeisen Dig Out Your Soul-levyn satoa. Noelin laulama hieno raita, jonka pohjana toimii poikkeava rumpukomppi.


Jos tämän riisuisi pelkästään akustinen kitara + laulu-versioksi, niin tämähän olisi aivan perinteistä Oasista. Tällaisena sovituksena kuitenkin tässä on jotain coldplaymaista, tuolloin vuonna 2008 Viva la Vida oli aikalailla se tila, missä pop-rock oli menossa.

Viimeisillä levyillä Noel lauloi hyvällä soundilla, niin tässäkin. Teksti on myös 2000-luvun vahvimpia. Tunnelma on aika "blue".

“The summer sun, it blows my mind
Is falling down on all that I've ever known
Time will kiss the world goodbye
Falling down on all that I've ever known
Is all that I've ever known


A dying scream makes no sound
Calling out to all that I've ever known
Here am I, lost and found
Calling out to all


We live a dying dream
If you know what I mean
All that I've ever known
It's all that I've ever known


Catch the wheel that breaks the butterfly
I cried the rain that fills the ocean wide
I tried to talk with God to no avail
Calling Him in and out of nowhere
Said: “If You won't save me, please don't waste my time”




https://www.youtube.com/watch?v=Y53CfyvQkQM

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 12 - WhateverOasis - TOP21-biisit: 12 - Whatever

From the single "Whatever" (1994).

This interesting piece of music was released in between the first two records. The song has clearly hit potential but it was left (like many B-sides at the time) to dimmer lights by the band.

"Whatever" has emanation from Definitely Maybe but the band plays like on (What's the Story) Morning Glory. The way the string section and piano are arranged are enjoyably sighing towards the 60s and traditional pop. Liam sings in a natural way while Noel is filling in with his Les Paul.


The C-section is great here. Especially the strokes in the part "and you know it's no fun". Whatever has almost a happy and light feel to be an Oasis-song. The distorted guitars are conspicuous by they're absence.

“I'm free to be whatever I
Whatever I choose
And I'll sing the blues if I want


I'm free to say whatever I
Whatever I like
If it's wrong or right it's alright


Always seems to me
You only see what people want you to see
How long's it gonna be
Before we get on the bus
And cause no fuss
Get a grip on yourself
It don't cost much ”





https://www.youtube.com/watch?v=EHfx9LXzxpwSingleltä Whatever (1994).

Kahden ensimmäisen levyn välissä julkaistu Whatever on mielenkiintoinen tapaus. Selkeää hittiainesta, mutta bändi jätti (niinkuin monet singlejulkaisujen B-puoletkin) himmeämpiin valoihin.


Whateverissa on Definitely Mayben uhoa, mutta soitto kuulostaa (What's the Story) Morning Glorylta. Jousi- ja pianosovitukset ovat mainioita hönkäillen 60-lukuun ja perinteisiin päin. Liam laulaa aika luonnollisella soundilla Noelin fillaillessa Les Paul-fillejä.

C-osa on tässä mainio ja erityisesti sen lopulla tulevat iskut kohdassa “and you know it's no fun”. Tässä on ihmeen duurivoittoinen ja kepeä tunnelma ollakseen Oasiksen biisi. Särökitaravallit loistavat poissaolollaan.

“I'm free to be whatever I
Whatever I choose
And I'll sing the blues if I want


I'm free to say whatever I
Whatever I like
If it's wrong or right it's alright


Always seems to me
You only see what people want you to see
How long's it gonna be
Before we get on the bus
And cause no fuss
Get a grip on yourself
It don't cost much ”




https://www.youtube.com/watch?v=EHfx9LXzxpw

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Oasis - TOP21-songs: 13 - Morning GloryOasis - TOP21-biisit: 13 - Morning Glory

From the album (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

The trio of songs from 1995 is completed by the year's album's title track. Morning Glory simply rocks and kicks.

This song is a good example of what Oasis was capable of at it's best. Liam gets to sing just at his own range and Noel's composition (which borrows a bit from R.E.M.'s The One I Love) is, at it's simplicity, effective.

"Need a little time to wake up, wake up", when sung by Liam, sounds spectacular. "Need a little time to rest your mind / you know you should, so I guess you might as well". Also the way the younger Gallagher sings the word "WELL" in the chorus is pretty rocking.

“All your dreams are made
When you're chained to the mirror with your razor blade
Today's the day that all the world will see
Another sunny afternoon
Walking to the sound of your favorite tune
Tomorrow never knows what it doesn't know too soon


Need a little time to wake up
Need a little time to wake up wake up
Need a little time to wake up
Need a little time to rest your mind
You know you should so I guess you might as well


What's the story morning glory?
Well
You need a little time to wake up, wake up
Well
What's the story morning glory?
Well
You need a little time to wake up, wake up”




https://www.youtube.com/watch?v=gr7MSSPNH9oAlbumilta (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

Vuoden 1995 trion täydentää kyseisen vuoden albumin nimiraita. Rouheaa rokkia ja yksinkertaisia sointuja, mutta potkii kummasti.


Tämä laulu on hyvinkin sitä mistä Oasiksessa parhaimmillaan oli kyse silloin, kun bändi oli kovimmillaan. Liam pääsee laulamaan juuri omalla alueellaan ja Noelin sävellys (joka lainaa jonkin verran R.E.M:in The One I Lovea) on yksinkertaisuudessaan tehokas.

“Need a little time to wake up, wake up” kuulostaa Liamin laulamana tässä mahtavalta. “Need a little time to rest your mind / you know you should, so I guess you might as well”. Myös se, miten nuorempi Gallagher laulaa sanan “WELL” kertosäkeessä on aika rock.

“All your dreams are made
When you're chained to the mirror with your razor blade
Today's the day that all the world will see
Another sunny afternoon
Walking to the sound of your favorite tune
Tomorrow never knows what it doesn't know too soon


Need a little time to wake up
Need a little time to wake up wake up
Need a little time to wake up
Need a little time to rest your mind
You know you should so I guess you might as well


What's the story morning glory?
Well
You need a little time to wake up, wake up
Well
What's the story morning glory?
Well
You need a little time to wake up, wake up”




https://www.youtube.com/watch?v=gr7MSSPNH9o

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Toomion TOP100:77. Faith No More - Album of the Year

Tuottaja: Roli Mosimann, Billy Gould
Nauhoitettu: 1996-1997
Julkaistu: 3.6.1997
Levy-yhtiö: Slash

Suomen albumilistan 4., UK:n 7. ja USA:n 40.

SINGLET
Ashes to Ashes
Last Cup of Sorrow
Stripsearch

Enpä tiedä oliko levyn nimi ennuste ja miten lopulta kävi, mutta ei olisi ollut huono valinta.

Tämä levy on ehkäpä ehjin FNM-levy. Hurjasti lähtee Collisionilla ja jatkuu Stripsearchilla. Ei ole huono alku. Biisit ovat hyviä ja niissä on hyviä hyppyjä. Ei liian sekavia taidepläjäyksiä vaan tarttuvia vaihtoehtobiisejä. Sen verran pelaavat samalla puolella joka osa-alueella, jotta jälkeä syntyy.

Mike Patton tietää jo mitä haluaa, ja käyttää ääntään laadukkaasti. Megafoni-soundia olen tosin aina inhonnut, ja sen ruumiillistuma Patton taitaa olla. Koko bändi säestää mukavasti. Roddy Bottumin kosketintouhuissa on smoothia tyylikkyyttä. Hän täydentää, mutta ei vie pääosaa esityksestä, joka usein on juuri vokalistin heiniä.

"Kun on riittävästi rohkeutta, voi kappaleita viedä pelkällä rumpukompilla ja laululla."


Yleiskuva FNM:stä on varmasti sekava ja taiteellinen, mutta kun on riittävästi rohkeutta, voi kappaleita viedä pelkällä rumpukompilla ja laululla. Toki se vaatii myös taitavan ja ketäänpelkäämättömän laulajan. Miettikääpä biisejä ilman Pattonin laulua. Kyllä pohjat ovat hyvin simppelit ja luottoa pelkistykseen on paljon.

Levyä kuunnellaan GTI-Golfissa välillä Utti-Alavus, kun vauhtia on aivan liikaa. Vuosi mielellään 1999.

PARHAAT HETKET
Stripsearch Ensikerran nähnyt MTV:llä videon kera ja onhan se kova kaikessa rauhallisuudessaan.
Got That FeelingTäydellinen vastakohta Stripsearchille.

EI LÄHDE
Naked in Front of the Computer Juuri niin hyvä kuin nimi antaa olettaa.

https://open.spotify.com/album/15eiCGvldXlDbIz9ZQLmw6

Oasis - TOP21-songs: 14 - Champagne SupernovaOasis - TOP21-biisit: 14 - Champagne Supernova

From the album (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

The final track on (WTS)MG?. An almost "trippy" song that prolongs itself into an epic working as a foretaste of what was to come on the following Be Here Now-album.


While the composition is based on only few chords it's the lyrics that make the difference here. Noel has encapsulated something about his generation in this one. There's more quiet verses but also growing din.

”How many special people change
how many lives are living strange
where were you while we we’re getting high?


The song works perfectly as an ending track on the second album, there's no better place for this one in the band's catalogue. And the pairing of words "champagne supernova" sounds and looks beautiful, doesn't it...

Albumilta (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

(WTS)MG?:n päätösraita. Epiikin mittoihin yltävä hieman houreileva laulu, joka toimii kuin esimakuna Be Here Now-levyllä pari vuotta myöhemmin kuultavasta liiallisuuksiin menevästä dramatiikasta.


Pariin sointuun perustuva sävellys, johon Noel on kuitenkin tekstillään kiteyttänyt jotain sukupolvestaan. On hiljaisempia säkeistöjä ja välillä kasvavaa jyskettä.

”How many special people change
how many lives are living strange
where were you while we we’re getting high?


Kakkoslevyn päätösraidaksi tämä on aikalailla täydellinen. Oikein mihinkään muuhun kohtaan katalogia tämä ei paremmin istuisi. Ja näyttää ja kuulostaahan sanapari ”Champagne supernova” komealta.


https://www.youtube.com/watch?v=tI-5uv4wryI

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Live review: For the Imperium & Waltari @Virgin Oil, 27.3.2015Keikka-arvio: For the Imperium & Waltari @Virgin Oil, 27.3.2015

Rainy day in Helsinki. I got a surprise offer from drummer (Northern Discipline & Deviant Compound) to take a look For the Imperium’s gig in Virgin Oil. I took the offer, because the drummer is my very good friend.

Long travel and breezy pizza eaten we headed to Virgin Oil with mixed expectations. FTI's gigs were always good, but what was to be expected now when the crew has been changed? The guitarist took off, new guitarist came and keyboardist has been included. The last two records have been qualified stuff, although I must say that this band works quite differently from the album after it has been seen live.

I hadn’t been in Virgin Oil Before, but the place looked pretty nice. The space is slightly bulky, so the sound is certainly challenging to get good. When we walked in, we noticed a couple of familiar characters, a bassist Jyri Helko and a drummer Tuomas Rauhala behind the merchandise desk. The band comes to the audience. It’s always a big plus.

We took place on the middle of the floor. However, we moved a little to the left, that we can see the drummer operation (= in gig with the drummer). The band started with a new material, and as always Hakim Hietikko took the audience well. Actually, no matter, what this man sing, it works. And his sweaty essence always adds credibility. Keyboards by Panu Rauhala clearly brought more air to compositions, and if  before there was a strong rhythm instrument-sound, now they lived smoothly with the rest of the band.

I had heard new Titans Fall-songs only from the teaser clips. So I did not have the new songs was not very strong bond. Still it was clear that the material is straighter than before. Tricks and hooks were at least as challenging as they used to, but they were rare. It’s hard to say whether it's a shame or a great thing that the old Breathing Life In You get the audience to the best noise?

[embed]https://youtu.be/3lU3zJJJnS0[/embed]

New guitarist Jonas Björkroth was still a little green fruit on stage, and the musicianship wasn’t enough replacing the humor that former guitarist brought. But let’s allow him time to learn. This lack became patched by solo sections of Rauhala bros. Especially the drummer taught to the public, what the dynamics are. Sakae’s set sparkled green so much, that if solo would be longer, there would two of the four Turtles have incarnated on stage. So, once again, the band played decent show!

My intention was to fly away after the FTI's show, but next band piled up so quickly, that I decided to look at the first half of the Waltari.

The circus-looking band full of musicians on different ages climbed on stage. Kärtsy Hatakka sneaked behind a microphone. The man has always been somewhat amusing revelation, and he must know it pretty well, too.

Kärtsy with his nasal voice is still quite a good singer, and songs are pretty good too. Other band was a bit boring, but Kärtsy’s charisma tied also me. And, after all, The Stage is a fuckin’ song!

When I walked to the hotel, I saw one fight and one man peeing on the wall. Pasila showed its best. In any case, both of the bands is worth of live-experiencing.  But I'm not really sure either would be a warm-up band.Sateinen päivä Helsingissä. Tuli yllätystarjous rumpalilta (Northern Discipline & Deviant Compound) lähteä katsomaan For The Imperiumia Virgin Oiliin. Otin tietenkin tarjouksen vastaan, ihan jo silläkin varjolla että kyseinen rumpali on hyvä ystävä.

Pitkä matka ja reipas pizza alla suuntasimme Virgin Oiliin ristiriitaisin odotuksin. FTI:n keikat olivat aina ennenkin olleet hyviä, mutta mitä oli odotettavissa nyt, kun miehistössä on tapahtunut muutoksia? Kitaristi läks, uusi tuli ja kosketinsoittajakin on otettu mukaan. Kaksi edellistä levyä ovat olleet pätevää tavaraa, joskin on sanottava, että tämä bändi toimii levyltä ihan eri tahtiin vasta sen jälkeen kun on sen livenä nähnyt.

Ennen en Virgin Oilissa ollut käynyt, mutta paikkana ihan mukavan oloinen. Tilana hivenen hankalan muotoinen, joten soundit on varmasti haastava saada kohdilleen. Sisään kävellessä huomasimme pari tuttua hahmoa, eli basisti Jyri Helkon sekä rumpali Tuomas Rauhalan fanituotepöydän takana. Bändi tulee yleisön luo. Siitä aina plussaa.

Otimme kaverini kanssa tiukan paikan keskeltä lattiaa. Siirryimme tosin hiukan vasemmalle, että näemme rumpalin toiminnan (= keikalla rumpalin kanssa).  Bändi aloitti uudella materiaalilla, ja kuten aina ennenkin Hakim Hietikko ottaa yleisön kyllä mainiosti. Oikeastaan sama mitä mies laulaa, mutta perille se menee. Ja hikinen olemus lisää aina uskottavuutta. Koskettimet Panu Rauhalan toimesta toivat selkeästi lisää ilmaa sävellyksiin, ja ennen vahvasti esillä olleet rytmisoittimet soivat nyt sulavammin yhteen muun bändin kanssa.

Uusia Titans Fall-biisejä olin kuullut juuri niiden teaser-pätkien verran. Eli uusiin biiseihin ei kovin vahvaa sidettä vielä ollut. Tälläkin otannalla oli selvää se, että materiaali on suorempaa. Jipot ja koukut ovat vähintäänkin yhtä haastavia kuin aiemmin, mutta niitä tuli vain harvemmin. Paha on sanoa onko se sääli vai hieno asia, että vanha Breathing Life In You saa yleisössä suurimman möykän aikaiseksi.

[embed]https://youtu.be/3lU3zJJJnS0[/embed]

Uusi kitaristi Joona Björkroth oli lavalla vielä hiukan raakile, eikä soittotaito riittänyt ihan korvaamaan entisen kitaristin mukanaan tuomaa spiikki-huumoria. Annetaan kaverille kuitenkin aikaa opetella. Tämän puutteen paikkasivat Rauhalan veljesten soolo-osiot, jossa varsinkin rumpali opetti yleisölle, mitä dynamiikka on. Sakaen setti hehkui sen verran reippaasti vihreää, että jos soolo olisi yhtään pidempään jatkunut, olisi lavalle inkarnoitunut kaksi neljästä Turtlesista.  Eli bändi veti jälleen kerran kelpo shown!

Ensimmäisen bändin repiessä kamppeensa noin viidessä minuutissa lavalta pois, tuli seuraava bändi laittelemaan omansa tilalle. Oma aikomus oli lähteä kiitämään FTI:n keikan jälkeen, mutta kasasivat penteleet kamppeensa sen verran reippaasti, että päätin katsoa alkupuolta myös Waltarista.

Lavalle kiipesi aikalailla sirkuksen näköinen joukkio eri-ikäisiä muusikoita. Eikä kulunut aikaakaan, kun mikrofonin varteen hiippaili itse Kärtsy Hatakka basso kaulassa. Mieshän on aina ollut jotakuinkin huvittava ilmestys, ja tietää sen varmasti hyvin itsekin. Miehen tunnistaa varmasti itsekseen, jos ei sekoita häntä Simpsonien Krusty-klovniin.

Kärtsy on nasaaliäänestään huolimatta (tai siitä johtuen) edelleen ihan hyvä laulaja, eikä biiseissäkään ole valittamista. Muu bändi oli hippasen tylsä, mutta Kärtsyn karisma jaksoi sitoa meikäläisenkin hetkeksi katsomaan. Ja onhan The Stage helvetin kova biisi.

Hotellille kulkiessa näin yhden pahoinpitelyn ja seinään kuseskelun. Pasila näytti parastaan. Joka tapauksessa kumpikin bändi on livenä kokemisen arvoinen. Siitä en ole kyllä varma kumman pitäisi olla lämppäri.