Taannoin selailin Twitterin kautta Auscultoa seuraavia, kunnes vastaan tuli Valsaland. Päätin tutustua projektiin ja heti ensisilmäyksellä oli selvää, että tässähän ei ihan demobändistä ole enää kyse. Jaettuamme videon sosiaalisessa mediassa, otti Goblin Mikkanen, mies projektin takaa, itse yhteyttä meihin. Tästä oli rankaistava haastattelulla.
Kuka tai keitä olette?
- Kyllä se minun projekti on. Minä sävellän, miksaan ja soitan monia instrumentteja. Mutta on siellä lisäksi 25 muuta muusikkoa ollut nauhoituksissa mukana. Ja filmiprojekteissa vielä paljon lisää.
Isosta kööristä on siis kyse. Kuinka kauan Valsaland on ollut pystyssä?
- Noin viisi vuotta on tämän parissa puuhattu. Ensimmäinen virallinen julkaisu tuli kuitenkin vasta viime vuoden toukokuussa.
Ruotsista tämän tyylistä post rockia on tullut melko vähän, vaikka musiikillinen menestys on muuten ollut vahvaa. Voitteko nimetä joitain suurimpia vaikuttajia niin musiikin kuin videomaailman puolelta?
- En todella osaa sanoa. Kertokaa te, mitä ajattelette.
Itse löydän tästä hyvin paljon Godspeed You! Black Emperoria ja Explosions in the Skyta. Joltain osin Magyar Posse voisi olla suomalainen vastine. Mutta on teillä selkeästi oma meininki. Läpi paistaa sellainen suomalaiset kateelliseksi tekevä ruotsalainen laadukkuus. Enpä muuta osaa sanoa.
Painotatte kovasti visuaalisuuteen. Kumpi tulee ensin – idea musiikista vai idea videosta? Muuttuvatko kappaleet videon jälkeen tai toisin pain?
- Videoiden ideat syntyvät sävellyksen kehittyessä. Tästä eteenpäin musiikki ja äänimaailma jatkaa kasvamistaan rinnakkain videon tarinan kanssa.
Vaikka Suomessa luemmekin ruotsia, ei kielitaito riitä täysin kappaleiden tulkitsemiseen. Vaikkei musiikki olekaan aina niin raakaa ja raskasta, ovat videot jopa pysäyttäviä. Mistä kappaleet kertovat?
- Vastaan kappalekohtaisesti, koska näille ei ole mitään suurta yhteistä nimittäjää.
https://youtu.be/FxOXDd8OVs4
Fåån (hölmö/dorka) – Eikö kukaan halua olla kaverini?
https://youtu.be/gc7P-qEPQfs
Leka (leikkiä) – Itsekeksitty kieli
https://youtu.be/lwV1NoIjyEA
Hennings Sagoland (Henningin ihmemaa) – Luulet olevasi siellä, mutta olet täällä.
https://youtu.be/yWq-B7zTU3c
Lilla vän jag vill bo i en husvagn (pieni ystäväni, haluan elää karavaanissa) – Tästä kertovat myös sanat.
Videoilla on aika paljon esiintyjiä. Miten esiintyjien rekrytointi toimii?
- Kadulta. Lisäksi on tietysti kavereita ja tuttuja, mutta pääasiassa ihmisiä ilman näyttelykokemusta.
Suomalaisia kun olemme, on videoilla paljon meillekin tuttuja paikkoja Tukholmasta. Kuinka vaikeaa on filmaaminen ydinkeskustassa?
- Tähän mennessä ei ole ollut ongelmia. Tosin en ole lupia kysellytkään. Joskus liimaan SVT:n (Ruotsin televisioyhtiö) tarran kameraan. :)
Valsaland ei ole julkaissut vielä montakaan videota. Oletettavasti tekoprosessit ovat pitkiä. Kuinka kauan esimerkiksi Fåån-videon työstäminen kesti.
- Muutamia satoja tunteja. Pyrimme kuitenkin julkaisemaan debyyttialbumin tulevana syksynä.
Millaisia välineitä käytätte musiikin tekemiseen? Onko kaikki tietokone-/softapuolelta vai soitatteko myös perinteisiä ”oikeita” soittimia?
- Kaikki on soitettu oikeilla soittimilla. Rummut, basso, kitarat, piano, urut, efektit, jouset ja torvet, kuorot, jne. Kaikki.
Todella kunnianhimoista toimintaa. Tästä päästäänkin sujuvasti kysymykseen, onko keikkoja tulossa? Tai mitkä ylipäätään ovat Valsalandin tavoitteet?
- Ihan lähitulevaisuudessa ei keikkoja ole tulossa. Mutta toivottavasti muutaman vuoden sisällä saamme 200 ihmisen orkesterin kiertueelle. Tähän kuuluisi rock-bändi, jousi- ja torvisektio ja täysimittainen kuoro. Tätä olen työstämässä.
Uusia sinkkuja ja videoita ensi syksynä ja talvena ja se jo aiemmin mainittu albumi. Lisäksi on paljon yhteistyötä elokuva-alan ja musiikkiopistojen kanssa.
Kertakaikkiaan huikea projekti. Jäämme innolla odottamaan, milloin Valsaland pääsee oikeuksiinsa livenä. Tällä poppoolla on edellytykset tehdä jotain todella suurta.
Vaikka Mikkanen itse pysyykin hiukan salaperäisenä hahmona, on pakko kysyä onko miehellä suomalaisia sukujuuria vai ovatko esi-isät ennemmin peikkojen puolella?
- Olen puoliksi suomalainen. En valitettavasti osaa puhua kieltä kuin kirosanojen osalta.
Sekin on riittävästi, jotta voimme tästäkin bändistä olla ylpeitä. Onnea tulevaisuuteen. Haastattelun aikana Fåån-video voitti parhaan videoclipin ja musiikkivideon palkinnon Italian Skepto International Film Festivalilla. Ei mennyt väärään osoitteeseen.
-T-
tiistai 28. huhtikuuta 2015
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Toomion TOP100: 72. Eppu Normaali - Studio Etana
Tuottaja: Mikko "Pantse" Syrjä
Nauhoitettu: 1992-1993
Julkaistu: 14.5.1993
Levy-yhtiö: Poko Records
Listaykkönen Suomessa. Myynyt noin 42 000 levyä.
SINGLET
- Näinhän Täällä Käy
- Maailmani Kahva
- Arkussa Vainaan
Lahtinen, entinen paperikoneinsinööri, kulkee pitkin kuraisia katuja, potkiskelee kiviä sieltä täältä.
Siinä se on minun näkemys tästä albumista. Kirjoitettu vuonna 1999. Hyvin harmaalla pinnalla matkataan tällä Eppujen, mielestäni, mestariteoksella. Levy kiteyttää tunnin mittaan sen, mistä on kyse kun puhutaan suomalaisesta melankolisuudesta. On kylmää, harmaata ja pimeää. Aina ei mene edes niin huonosti, kun on joku jota rakastaa. Mutta aivan kuin hyvääkään ei olisi olemassa, jos siitä ei valittaisi.
Soundit ovat taattua Eppua, vaikkei ilmeisesti monenkaan mielestä riittävän hyvät. Eihän Martti Syrjä kummoinen laulaja ole, mutta äänestä Suomen kansa on salaa oppinut pitämään. Varmaan hänen habitukseen on helppo kapakkimiesten samaistua.
Kannet saattavat olla maailman kamalinta taidetta. Ovat ainakin pirun halvan näköiset. Ja ehkä tässä on halvalla pyritty menemään.
Se, minkä Hipit Rautaa aloittaa, pysyy tanakasti lapionvarteen nojaten pystyssä, ihan siihen asti kunnes Reunan Yli Hohtaa sen lopettaa. Tämän jälkeen Eput heittikin lapion nurkkaan, kunnes 11 vuoden jälkeen kävi sen noukkimassa tehdäkseen näyttävän paluun.
Studio Etana on minulle suomi-rockin merkkiteos. Kuunnellaan -30 asteen pakkasessa, vuoden -91 Escortissa, jonka tuulilasi ei pysy auki. Kasettimankka, oikea kanava mykkänä. Ajellaan mielellään Pieksämäki-Joensuu väliä tapaninpäivänä.
PARHAAT HETKET
Hipit Rautaa - Riffi, joka on yksi parhaita ikinä. Kappale, joka on yksi parhaita suomalaisia ikinä.
Arkussa Vainaan – Sanat ovat kappaleen sanomaa vasten ehkä nerokkainta Eppua, mitä sanoituspuolella on.
EI LÄHDE
Olen Ihminen - Kohtuullisen turha ja rasittava pätkä heti huikean avausbiisin jälkeen.
https://open.spotify.com/album/0Z9oJ0FrUT5vWSmaJigGee
Nauhoitettu: 1992-1993
Julkaistu: 14.5.1993
Levy-yhtiö: Poko Records
Listaykkönen Suomessa. Myynyt noin 42 000 levyä.
SINGLET
- Näinhän Täällä Käy
- Maailmani Kahva
- Arkussa Vainaan
Lahtinen, entinen paperikoneinsinööri, kulkee pitkin kuraisia katuja, potkiskelee kiviä sieltä täältä.
”Joskus sitä uskottiin vihreyteen ja parempaan maailmaan. Oli Hipit Rautaa. Nyt on siinä rajoilla pitäskö farkkurotsi vaihtaa pikkutakkiin ja hypätä taas oravanpyörään mukaan. Olen Ihminen kuitenkin. Hengissähän se on pysyttävä. Downshiftailu saa nyt jäädä, vaikka aatteet sanos mitä.”
- Lahtinen
”Olispa ihmiselläkin mahdollisuus nukkua Talviunta. Ei olisi tällasta saatanan kärvistelyä. Talven jäljiltä oon kuitenkin Elossa Taas. Ei oo paha sekään. Ja toisaalta Näinhän Täällä Käy. Itsehän minä Maailmani Kahvaa kääntelin.”
- Lahtinen
Lahtinen astuu siihen tuttuun kapakkaan, jossa joku vielä luottaa häneen.
”Kalja tai pari, siitä se taas lähtee, luovuus liikkeelle.”
- Lahtinen
”Yöksi vain. Löydän ja Menetän.”
- Lahtinen
”Joskus oli kaunis vaimokin. Ei siitä ole edes kovin kauaa. Sen mitä enää uniani muistan, muistan hänet. Jos se tästä vielä. Joskus. Periksi en perkele anna.”
- Lahtinen
______________________________________________________________
Siinä se on minun näkemys tästä albumista. Kirjoitettu vuonna 1999. Hyvin harmaalla pinnalla matkataan tällä Eppujen, mielestäni, mestariteoksella. Levy kiteyttää tunnin mittaan sen, mistä on kyse kun puhutaan suomalaisesta melankolisuudesta. On kylmää, harmaata ja pimeää. Aina ei mene edes niin huonosti, kun on joku jota rakastaa. Mutta aivan kuin hyvääkään ei olisi olemassa, jos siitä ei valittaisi.
Soundit ovat taattua Eppua, vaikkei ilmeisesti monenkaan mielestä riittävän hyvät. Eihän Martti Syrjä kummoinen laulaja ole, mutta äänestä Suomen kansa on salaa oppinut pitämään. Varmaan hänen habitukseen on helppo kapakkimiesten samaistua.
Kannet saattavat olla maailman kamalinta taidetta. Ovat ainakin pirun halvan näköiset. Ja ehkä tässä on halvalla pyritty menemään.
Se, minkä Hipit Rautaa aloittaa, pysyy tanakasti lapionvarteen nojaten pystyssä, ihan siihen asti kunnes Reunan Yli Hohtaa sen lopettaa. Tämän jälkeen Eput heittikin lapion nurkkaan, kunnes 11 vuoden jälkeen kävi sen noukkimassa tehdäkseen näyttävän paluun.
Studio Etana on minulle suomi-rockin merkkiteos. Kuunnellaan -30 asteen pakkasessa, vuoden -91 Escortissa, jonka tuulilasi ei pysy auki. Kasettimankka, oikea kanava mykkänä. Ajellaan mielellään Pieksämäki-Joensuu väliä tapaninpäivänä.
PARHAAT HETKET
Hipit Rautaa - Riffi, joka on yksi parhaita ikinä. Kappale, joka on yksi parhaita suomalaisia ikinä.
Arkussa Vainaan – Sanat ovat kappaleen sanomaa vasten ehkä nerokkainta Eppua, mitä sanoituspuolella on.
EI LÄHDE
Olen Ihminen - Kohtuullisen turha ja rasittava pätkä heti huikean avausbiisin jälkeen.
https://open.spotify.com/album/0Z9oJ0FrUT5vWSmaJigGee
lauantai 18. huhtikuuta 2015
Toomion TOP100: 73.Massive Attack - 100th Window
Tuottaja: Robert Del Naja, Neil Davidge
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 10.2.2003
Levy-yhtiö: Virgin Records
Brittien lista-1 ja Jenkkien 69.
SINGLET
- Special Cases
- Butterfly Caught
Ääniä liikkuu monissa kerroksissa. Hiljaa, kovaa, nopeasti, hitaasti, rytmikkäästi, vellovina kuin ihmismassa miljoonakaupungin ytimessä.
Levyä kuunnellessa käy kuten sen kansissa. Lasinen ulkokuori räjähtää ja sisällä oleva voima leviää pään sisään vallaten joka sopukan.
Soundien, looppien ja erilaisten rytmien käytössä bändillä on näkemystä. Erilaisia syntetisaattoreita on täytynyt kahlata satoja saadakseen tällaista jälkeä. Kuten aikaisemmillakin levyillä, myös tällä on syvä, syksyisen kaupungin yönviileä tunnelma. Sinead O’Connorin ääni sopii tällaiseen materiaaliin hienosti. Hänen äänellään laulettuna seuraava säkeistö saa katsomaan peiliin.
Trip hopin oppi-isät ovat saaneet aika monta hyvää levyä aikaan. Tämä on yksi niistä. Levy, jota on soundien takia pakko kuunnella kunnon laitteilla. Soundien puolesta peräseinä kun ei tule ihan hetkessä vastaan.
Tätä on hankala kuvailla. Ota luurit päähän, avaa vaikka nettipokeri ja pelaa pimeässä huoneessa. Kyllä sieltä alkaa bassot mönkimään syvälle sisimpään.
PARHAAT HETKET
Special Cases – Biisissä on jotain eroottista, houkuttelevaa, samalla todella kylmää praktiikkaa. Musiikillista pornoa.
EI LÄHDE
Name Taken – Hiukan ylipitkä.
https://open.spotify.com/album/60szvcndZTCqG9E7GSAplB
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 10.2.2003
Levy-yhtiö: Virgin Records
Brittien lista-1 ja Jenkkien 69.
SINGLET
- Special Cases
- Butterfly Caught
Ääniä liikkuu monissa kerroksissa. Hiljaa, kovaa, nopeasti, hitaasti, rytmikkäästi, vellovina kuin ihmismassa miljoonakaupungin ytimessä.
Levyä kuunnellessa käy kuten sen kansissa. Lasinen ulkokuori räjähtää ja sisällä oleva voima leviää pään sisään vallaten joka sopukan.
Soundien, looppien ja erilaisten rytmien käytössä bändillä on näkemystä. Erilaisia syntetisaattoreita on täytynyt kahlata satoja saadakseen tällaista jälkeä. Kuten aikaisemmillakin levyillä, myös tällä on syvä, syksyisen kaupungin yönviileä tunnelma. Sinead O’Connorin ääni sopii tällaiseen materiaaliin hienosti. Hänen äänellään laulettuna seuraava säkeistö saa katsomaan peiliin.
“Take a look around the world,
You see such bad things happening,
There are many good men,
Ask yourself is he one of them”
Trip hopin oppi-isät ovat saaneet aika monta hyvää levyä aikaan. Tämä on yksi niistä. Levy, jota on soundien takia pakko kuunnella kunnon laitteilla. Soundien puolesta peräseinä kun ei tule ihan hetkessä vastaan.
Tätä on hankala kuvailla. Ota luurit päähän, avaa vaikka nettipokeri ja pelaa pimeässä huoneessa. Kyllä sieltä alkaa bassot mönkimään syvälle sisimpään.
PARHAAT HETKET
Special Cases – Biisissä on jotain eroottista, houkuttelevaa, samalla todella kylmää praktiikkaa. Musiikillista pornoa.
EI LÄHDE
Name Taken – Hiukan ylipitkä.
https://open.spotify.com/album/60szvcndZTCqG9E7GSAplB
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 1 - Wonderwall (1995)
Albumilta (What's the Story) Morning Glory? (1995).
Ykköspaikalla nousee Wonderwall. Kuten sivustolla käsitellyn (What's the Story) Morning Glory?-levyn kohdalla tuli todettua, niin ensi kuuntelulta asti tämä on ollut “maailman kaikkien aikojen kolmanneksi paras biisi”. Niitä kahta edeltävää vain en ole saanut vielä lukkoon lyötyä. Ja se ensimmäinen kuuntelukertakin on täydellisesti muistissa: aiemmissa biiseissä käsiteltyä Uimaharjun reissua edeltävä päivä, CD soi autossa, Wonderwall alkoi soida kun ajettiin Ilkan kanssa urheilukentältä kotia kohti juuri Lieksan kirjaston vieressä...
Jälleen Noelin teksti ja sävellys, jonka Liam tulkitsee kauniisti (joka on harvinaisesti sanottu Liamin laulamisesta). Jousisovitus on hieno, ja piano käy loppupuolella soittamassa simppelin, mutta niin toimivan melodian.
Sähkökitaravalli on riisuttu ja akustiset säestävät: toinen strummailee, toinen näppäilee nättiä linjaa joka kuuluu erityisesti “and all the roads we have to walk”-kohdassa. Tässä on sointukierrolle ominaista nuo ns. “oasis-soinnut”: vasemman käden pikkurilli ja nimetön paikoillaan ja muut sormet vaihtavat paikkaa E-molli-sävellajissa, eli tulee tässäkin biisissä kuultavat Em7, G, Dsus4, A7sus4 ja Cadd9. Tätä soittaessa pitää tosin olla capo 2. välissä.
Tuo sointukierto onkin vallan uniikki ollakseen niin klassinen. Green Day lainasi sitä Boulevard of Broken Dreamsiin ja Noel meinasi kimpaantua... Totesi vain, että kyllä hänkin on tietoisesti varastanut, mutta on silloin myös maksanut korvauksensa!
Teksti on kaunis rakkauslaulu. Erityisesti bridge ja kertosäe ovat mahtavia. Melodia on kokonaisuudessaan jotain, josta huokuu paitsi 60-70-luku, myös hyvin vahvasti julkaisuvuotensa tunnelma. Lopussa Noel toimii jälleen isoveljen ominaisuudessa pikkuveljensä kaikuna ja sanojen vahvistajana.
Ykköseksi tämän nostaa nimenomaan henkilökohtaiset fibat. Biisinä tämä on aivan tasavahva, ellei heikompi, kuin edeltävä The Masterplan, mutta tästä tulee mieleen niin paljon henkilöitä ja muistoja, ettei tätä oikein voi sivuuttaa. Klassikko, eikä syyttä.
“I don't believe that anybody feels the way I do about you now”. Yksi hienoimmista riveistä missään biisissä.
“Today is gonna be the day
That they're gonna throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you gotta do
I don't believe that anybody
Feels the way I do about you now
Back beat, the word is on the street
That the fire in your heart is out
I'm sure you've heard it all before
But you never really had a doubt
I don't believe that anybody feels
The way I do about you now
And all the roads we have to walk are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I would
Like to say to you
But I don't know how
Because maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall
Today was gonna be the day
But they'll never throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you're not to do
I don't believe that anybody
Feels the way I do
About you now
And all the roads that lead you there were winding
And all the lights that light the way are blinding
There are many things that I would like to say to you
But I don't know how
I said maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall
I said maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall
I said maybe
You're gonna be the one that saves me
You're gonna be the one that saves me
You're gonna be the one that saves me “
https://www.youtube.com/watch?v=6hzrDeceEKc
torstai 16. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 2 - The Masterplan (1995)
Julkaistu alunperin Wonderwall-singlen B-puolella (1995). Löytyy myös albumilta The Masterplan (1998).
Vain 90-luvun Oasis voi laittaa tällaisen biisin singlen B-puolelle eikä viralliselle albumille ollenkaan. Teksti saattaa hyvinkin olla itsessään Noelin paras, ja kun biisi höystetään komeilla puhallin- sekä jousisektioilla, takaperoisilla kitaroilla ja hienolla melodialla, niin ollaan melkoisen paketin äärellä.
A-mollissa mennään (ei yhtään ylennysmerkkiä siis!). Tunnelma on liki mystinen introssa ja säkeistössä.
Noelin teksti on perusasioiden äärellä. Sellaisten filosofioiden, joiden pohjalta on hyvä lähteä ihan mihin vaan. Siskot ja veljet menevät minne menevät, laulavat mitä laulavat ja tanssivat kun tanssittaa: kuitenkin tässä ollaan vain palanen isompaa kuvaa. Ja “everything that's been has passed”. Yksinkertaista.
Toisaalta myös “all we know is that we don't know how's it's gonna be”. Toisaalta tuon pätkän voi ajatella kahdella hienosti eriävällä tavalla: melodia ja ennenkaikkea se pieni tauko antaa siihen mahdollisuuden. Joko
“All we know is that we don't know how it's gonna be” tai “All we know is that we don't know. How it's gonna be?”
Tiukkaa kamppailua ykkössijasta tämä kävi. Nöyrtyi tällä kertaa nimenomaan henkilökohtaisten sidosten ja tunnejälkien perusteella. Biisinä ei ole yhtään ykkössijalta löytyvää heikompi.
Ja ajatella: tämä ei päässyt millekään studioalbumille. Tästä tehtiin myös vuonna 2006 video, mutta tämä kuuluu nähdä sielunsa silmin musiikin herättäminä kuvina.
”Take the time to make some sense
Of what you want to say
And cast your words away upon the waves
Sail them home with acquiesce
On a ship of hope today
And as they land upon the shore
Tell them not to fear no more
Say it loud and sing it proud today
And then dance if you wanna dance
Please brother take a chance
You know they're gonna go
Which way they wanna go
All we know is that we don't know
How it's gonna be
Please brother let it be
Life on the other hand
Won't make us understand
We're all part of the masterplan
Say it loud and sing it proud today...
I'm not saying right is wrong
It's up to us to make
The best of all the things that come our way
'Cause everything that's been has passed
The answer's in the looking glass
There's four and twenty million doors
On life's endless corridor
Say it loud and sing it proud today.
Well, dance if they want to dance
Please brother take a chance
You know they're gonna go
Which way they wanna go
All we know is that we don't know
How it's gonna be
Please, brother, let it be
Life on the other hand
Won't make you understand
We're all part of the masterplan”
https://www.youtube.com/watch?v=dPPi2D6GK7A
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 3 - Supersonic
Albumilta Definitely Maybe (1994).
Debyyttisingle, jollaista harvalla bändillä on. Noel on todennut kirjoittaneensa tämän todella nopeasti. Tarina kertoo myös, että kun bändi oli saanut Supersonicin äänitettyä, he olivat lähteneet ajelemaan ympäri Manchesteria kuunnellen c-kasetilta miten hemmetin hyvän biisin olivat saaneet aikaan.
Se kuuntelukerta, kun tämäkin kolahti, on tiukasti muistissa: pyörällä Pokron lenkkiä ajellessa kesällä 2006. Jossain siellä juuri ennen Lamminkylän koulua keskellä peltoja tuli ensi kertaa ajatuksella kuunneltua kertosäkeeseen asti. Siihen asti olin sivuuttanut tämän biisin vain päihdehöyryisenä, tasapaksuna tallusteluna. Mutta kun kuulin kertsin ensimmäisen kerran, ei paluuta ollut.
Säkeistössä on uhoa, kertosäkeessä melodia. Oasis pähkinänkuoressa. Gem Archer on todennut, että Supersonicin juju on siinä, että se on juuri hieman liian hidas. Aivan kuin Liam tepastelisi ominaisella tyylillään... Kitaralinjoissa on tarttuvia melodioita niin introssa kuin välikkeissäkin ja livenä outro venyi hieman pidemmäksi Noelin riffitellessä.
Tämähän oli keikkasuosikki alusta loppuun saakka, vaikka olikin välillä poissa settilistoilta hetkittäin. Viimeisellä rundilla Supersonic nousi uuteen loistoon kuulostaen paremmalta kuin kertaakaan vuoden 2000 jälkeen. Harmi että bändille kävi kuin kävi...
Mistäkö tämä kertoo? Sen voi jokainen kuulija kehitellä itselleen. Onpa taas mahtava biisi.
“You need to find a way for what you wanna say / but before tomorrow / 'cause my friend said he'd take you home / he sits in a corner all alone / he lives under a waterfall / nobody can see him / nobody can ever hear him call”.
“I need to be myself
I can't be no one else
I'm feeling supersonic
Give me gin and tonic
You can have it all but how much do you want it?
You make me laugh
Give me your autograph
Can I ride with you in your B.M.W?
You can sail with me in my yellow submarine
You need to find out
'Cos no one's gonna tell you what I'm on about
You need to find a way for what you want to say
But before tomorrow
'Cos my friend said he'd take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call
You need to be yourself
You can't be no one else
I know a girl called Elsa
She's into Alka Seltzer
She sniffs it through a cane on a supersonic train
She made me laugh
I got her autograph
She done it with a doctor on a helicopter
She's sniffin in her tissue
Sellin' the Big Issue
She needs to find out
'Cos no one's gonna tell you what I'm on about
She needs to find a way for what she wants to say
But before tomorrow
'Cos my friend said he'd take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call”
https://www.youtube.com/watch?v=K8EHSd_QSoo
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit:4 - Don't Look Back in Anger (1995)
Albumilta (What's the Story) Morning Glory? (1995).
Megaballadi, jonka Noel tulkitsee. Tämänkin ensikuuntelu on mielessä: kyseessä oli sama reissu kuin sijalla 6 olleen Acquiescen kohdalla. Tämä levy soi ensin, ja tämä nimenomainen biisi juuri sillä hetkellä kun oltiin lähdössä Lieksasta. Kertosäkeen melodia vei mennessään heti.
Noel on joskus sanonut hakeneensa sellaisia kertosäkeitä, joita stadionillinen ihmisiä voi hoilata mukana. Tässä on juuri sellainen, mutta ympärillä on muutakin hienoa. Teksti on ero-aiheinen, mutta vähän eri kulmasta kuin tavallisesti.
“So Sally can wait
she knows it's too late
as we're walking on by
her soul slides away,
"but don't look back in anger"
I heard you say”
Myös b-osa, eli säkeistön ja kertosäkeen välissä oleva, ansaitsee maininnan. Näin nostatetaan jännitettä! Varsinkin sen viimeiset tahdit ovat huikeita. Eikä teksti sielläkään kehno ole.
“So I'll start the revolution from my bed
Cos you said the brains I had went to my head
Step outside 'coz summertime's in bloom
Stand up beside the fireplace
Take that look from off your face
You ain't ever gonna burn my heart out”
Myös loppu on mahtava. Tarina loppuukin hieman yllättävästi kuin epilogilla, nostaen klassikko-statusta entisestään.
Tästä täytyy laittaa jakoon live-versio, jossa biisin mahti tulee esille. Kotikentällä Manchesterissa tuppasi aina olemaan melkoiset pirskeet, kun omat pojat saapuivat kaupunkiin.
https://www.youtube.com/watch?v=r8OipmKFDeM
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 5 - Live Forever
Albumilta Definitely Maybe (1994).
Kun kerran Nirvanalla oli “I Hate Myself and I Wanna Die”, niin Noel iski vastaiskuksi Live Foreverin. Aika merkittävä ero siinä, mikä erotti Oasiksen monista aikalaisistaan... Teksti on täyttä helmeä.
Alun rumpukompista on muodostunut melkoinen trademark, ja koko biisi on aika dramaattinen ottaen huomioon, että periaatteessa se kierrättää samaa sointukiertoa outroa lukuun ottamatta. Noel pääsee sooloilemaan tyylilleen ominaisen melodisesti.
Eipä tästä ihmeitä tarvitse kirjoittaa. Jotkin laulut puhuvat puolestaan.
“Maybe I will never be
All the things that I want to be
But now is not the time to cry
Now's the time to find out why
I think you're the same as me
We see things they'll never see
You and I are gonna live forever”
https://www.youtube.com/watch?v=6qTPl5Do8mQ
Toomion TOP100: 74.Cynic – Kindly Bent to Free Us
Tuottaja: Paul Masvidal, Sean Reinert, Sean Malone
Nauhoitettu: 2013
Julkaistu: 14.2.2014
Levy-yhtiö: Season of Mist
SINGLET
Kindly Bent To Free Us
Cynic on kuin lihaa, jota pitää hauduttaa todella pitkään, ennen kuin se luovuttaa parhaan puolensa aistittavaksi.
Musiikillisesti se on kuin ruuanlaitto-ohjelmien makujentunnistustehtävä. Sitä pitää maistella monen monta kertaa, ennen kuin voi sanoa, mistä soppa koostuu. Nopealla vilkaisulle se näyttää helpolta progemetallilta, mutta lopulta se on kuin bouillabaisse-keitto, joka muodostuu mielettömän monesta eri raaka-aineesta. Vaikka lilluvatkin aika vahvassa metalliliemessä, löytyy tältäkin levyltä elementtejä popista, ambientista ja indie-hippimusiikista.
Levy ei ole mitenkään tavallisesti miksattu. Sean Malonen nauhattomat bassot ovat hyvin vahvasti esillä. Paul Masvidalin laulu kuulostaa siltä, kuin olisi koko ajan kolmeääninen stemma menossa. Ja voihan se ollakin. Sean Reinertin rummut taas ovat hajautettu jännästi niin, että sieltä tulee diskanttia ja hyvin matalaa bassotaajuutta. Nauhaton basso ja kitara kun hoitaa tuon keskiosaston. Alaa harrastaneiden mielestä tämä oletus on varmaan hyvin heikko, mutta siltä se kuulostaa.
Sävellyksiä on oletetusti mietitty kauan ja siirtymiä on hiottu tuntikaupalla. Melodiat ovat omaperäisiä. Ne voisivat toimia jopa Flow-festareilla riisutumpina versioina. Yliluonnollinen bassokikkailu vie välillä pohjaa hyviltä melodioilta. Se on osittain jopa kikkeliheviosastoa. Tämä tekee levystä myös mielenkiintoisen. Se on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua.
Jos kaipaa uutta ruokalajia, johon ei heti kyllästy, niin tässä on teille avokadopasta. Itse voitte päättää, missä tilaisuudessa tämä parhaiten maistuisi.
PARHAAT HETKET
Infinite Shapes – Tylsähköstä ja abstraktista nimestään huolimatta levyn eniten hyräiltävä kappale.
EI LÄHDE
Holy Fallout – Kertosäe on taustaltaan minunkin korvaan liian sekava.
https://open.spotify.com/album/5R0EiTkY0eE1VW7GQWozdz
Nauhoitettu: 2013
Julkaistu: 14.2.2014
Levy-yhtiö: Season of Mist
SINGLET
Kindly Bent To Free Us
Cynic on kuin lihaa, jota pitää hauduttaa todella pitkään, ennen kuin se luovuttaa parhaan puolensa aistittavaksi.
Musiikillisesti se on kuin ruuanlaitto-ohjelmien makujentunnistustehtävä. Sitä pitää maistella monen monta kertaa, ennen kuin voi sanoa, mistä soppa koostuu. Nopealla vilkaisulle se näyttää helpolta progemetallilta, mutta lopulta se on kuin bouillabaisse-keitto, joka muodostuu mielettömän monesta eri raaka-aineesta. Vaikka lilluvatkin aika vahvassa metalliliemessä, löytyy tältäkin levyltä elementtejä popista, ambientista ja indie-hippimusiikista.
Levy ei ole mitenkään tavallisesti miksattu. Sean Malonen nauhattomat bassot ovat hyvin vahvasti esillä. Paul Masvidalin laulu kuulostaa siltä, kuin olisi koko ajan kolmeääninen stemma menossa. Ja voihan se ollakin. Sean Reinertin rummut taas ovat hajautettu jännästi niin, että sieltä tulee diskanttia ja hyvin matalaa bassotaajuutta. Nauhaton basso ja kitara kun hoitaa tuon keskiosaston. Alaa harrastaneiden mielestä tämä oletus on varmaan hyvin heikko, mutta siltä se kuulostaa.
"Bassokikkailu on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua."
Sävellyksiä on oletetusti mietitty kauan ja siirtymiä on hiottu tuntikaupalla. Melodiat ovat omaperäisiä. Ne voisivat toimia jopa Flow-festareilla riisutumpina versioina. Yliluonnollinen bassokikkailu vie välillä pohjaa hyviltä melodioilta. Se on osittain jopa kikkeliheviosastoa. Tämä tekee levystä myös mielenkiintoisen. Se on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua.
Jos kaipaa uutta ruokalajia, johon ei heti kyllästy, niin tässä on teille avokadopasta. Itse voitte päättää, missä tilaisuudessa tämä parhaiten maistuisi.
PARHAAT HETKET
Infinite Shapes – Tylsähköstä ja abstraktista nimestään huolimatta levyn eniten hyräiltävä kappale.
EI LÄHDE
Holy Fallout – Kertosäe on taustaltaan minunkin korvaan liian sekava.
https://open.spotify.com/album/5R0EiTkY0eE1VW7GQWozdz
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 6 - Acquiesce
Julkaistu alunperin Some Might Say-sinkun B-puolella (1995). Löytyy albumilta The Masterplan (1998).
Ensimmäisiä mielikuvia tästä bändistä. Oli kesän alku 2006, kun ajeltiin veli Ilkan kanssa kohti Uimaharjua ja pienimuotoista urheilupäivää (eli tenniksen peluuta ja mahdollisesti yleisurheilua). Juuri Uimaharjun kiertoliittymän kohdalla iskettiin soimaan The Masterplan, jonka avausbiisinä on Acquiesce.
Biisissä laulettiin sellaisista asioista, joista kypsään 14-vuoden ikään mennessä en ollut kenenkään kuullut laulavan. Eikä sen puoleen mikään bändikään ollut soittanut sellaisella soundilla, kuin Oasis tällä biisillä.
Molemmat veljekset laulavat tässä (harvinaista!), koska Noel väittää että Liam oli baarissa kertosäkeiden nauhoituksen aikaan. Mutta kyllä tämä biisi saa siitä aivan ulottuvuuden.
https://www.youtube.com/watch?v=N7xdHY8HK9Y
Ensimmäisiä mielikuvia tästä bändistä. Oli kesän alku 2006, kun ajeltiin veli Ilkan kanssa kohti Uimaharjua ja pienimuotoista urheilupäivää (eli tenniksen peluuta ja mahdollisesti yleisurheilua). Juuri Uimaharjun kiertoliittymän kohdalla iskettiin soimaan The Masterplan, jonka avausbiisinä on Acquiesce.
Biisissä laulettiin sellaisista asioista, joista kypsään 14-vuoden ikään mennessä en ollut kenenkään kuullut laulavan. Eikä sen puoleen mikään bändikään ollut soittanut sellaisella soundilla, kuin Oasis tällä biisillä.
Molemmat veljekset laulavat tässä (harvinaista!), koska Noel väittää että Liam oli baarissa kertosäkeiden nauhoituksen aikaan. Mutta kyllä tämä biisi saa siitä aivan ulottuvuuden.
“I don't know what it is
That makes me feel alive
I don't know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes
I hope that I can say
The things I wish I'd said
To sing my soul to sleep
And take me back to bed
You want to be alone
When we could be alive instead
Because we need each other
We believe in one another
And I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
What's sleepin' in our soul
There are many things
That I would like to know
And there are many places
That I wish to go
But everything's depending
On the way the wind may blow
I don't know what it is
That makes me feel alive
I don't know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes
Because we need each other
We believe in one another
And I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we're going to uncover
What's sleepin' in our soul
What's sleepin' in our soul”
https://www.youtube.com/watch?v=N7xdHY8HK9Y
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 7. Cigarettes & Alcohol
Albumilta Definitely Maybe (1994).
“You can wait for a lifetime / to spend your days in the sunshine / you might as well do the white line / ‘cause when it comes on top / YOU GOTTA MAKE IT HAPPEN!”
Top-seiska onkin sitten pelkkää mahtavuutta käynnistyen ensilevyn rokilla.
”Is it my imagination or have I finally found something worth living for / I was looking for some action but all I found was cigarettes and alcohol”. Yksinkertaisuudessaan monitulkinnallinen avausrivi on jo rock-runoutta parhaimmillaan. Kun paketti maustetaan nuorten miesten soitannollisella röyhkeydellä sekä ennenkaikkea Liamin laulusuorituksella (joka jyrää!) niin saadaan melko rouhea biisi.
Alun kitarariffissä lainataan surutta T. Rexin Get it Onia eikä sävellys muutenkaan mitään progea ole: kolmea sointua vähän järjestystä muutellen. Tästä on rokkenrollissa kyse!
Levyversio löytyy tästä: http://www.youtube.com/watch?v=ojgg0Bnyg54
Itseä kuitenkin miellyttää eniten Wembleyllä 2000 soitettu versio, jossa molemmat Gallagherit rock-kukkoilevat oikein olan takaa. Kohokohtana hetki 1:40, jossa Noel nousee monitoreiden päälle lyöden biisin käyntiin ja 80 000 ihmistä sekoaa. Liamin adrenaliinibuusti tulee hyvin esille tasan viiden minuutin kohdalla, kun äijä suorituksensa lopuksi tempaisee tamburiinin mikrofoniin. Ja kun loppuun isketään vielä vähän Whole Lotta Lovea, niin onhan tämä mahtavaa rokkia!
http://www.youtube.com/watch?v=3J1zFxRqdx0
“You can wait for a lifetime / to spend your days in the sunshine / you might as well do the white line / ‘cause when it comes on top / YOU GOTTA MAKE IT HAPPEN!”
Top-seiska onkin sitten pelkkää mahtavuutta käynnistyen ensilevyn rokilla.
”Is it my imagination or have I finally found something worth living for / I was looking for some action but all I found was cigarettes and alcohol”. Yksinkertaisuudessaan monitulkinnallinen avausrivi on jo rock-runoutta parhaimmillaan. Kun paketti maustetaan nuorten miesten soitannollisella röyhkeydellä sekä ennenkaikkea Liamin laulusuorituksella (joka jyrää!) niin saadaan melko rouhea biisi.
Alun kitarariffissä lainataan surutta T. Rexin Get it Onia eikä sävellys muutenkaan mitään progea ole: kolmea sointua vähän järjestystä muutellen. Tästä on rokkenrollissa kyse!
Levyversio löytyy tästä: http://www.youtube.com/watch?v=ojgg0Bnyg54
Itseä kuitenkin miellyttää eniten Wembleyllä 2000 soitettu versio, jossa molemmat Gallagherit rock-kukkoilevat oikein olan takaa. Kohokohtana hetki 1:40, jossa Noel nousee monitoreiden päälle lyöden biisin käyntiin ja 80 000 ihmistä sekoaa. Liamin adrenaliinibuusti tulee hyvin esille tasan viiden minuutin kohdalla, kun äijä suorituksensa lopuksi tempaisee tamburiinin mikrofoniin. Ja kun loppuun isketään vielä vähän Whole Lotta Lovea, niin onhan tämä mahtavaa rokkia!
http://www.youtube.com/watch?v=3J1zFxRqdx0
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Toomion TOP100: 75. Pekka Pohjola - Visitation
Tuottaja: Pekka Pohjola, Tom Vuori
Nauhoitettu: 1979
Julkaistu: 1979
Levy-yhtiö: Dig it, Love Kustannus
Ensimmäinen Pohjolan levyistä, jolla on lähtöjään englanninkieliset kappaleiden nimet.
Pekka Pohjola. Mies, jonka levyjen nimet hämmensivät yläasteikäistä poikaa kirjaston levyvalikoimissa. Sen takia levyjä ei aikanaan uskaltanut lainaamaan mennä. Ties mitä hirveyksiä ne olisivat sisältäneet.
Vaan eipä tämä ainakaan sisällä hirveyksiä. Visitationin ensimmäiset tahdit kertovat, että tässä taitaa olla nyt ammattilaisia asialla. Ja niitähän siellä onkin. Nimittäin itse Oldfieldin Mike soitteleepi Pekan kanssa.
Levy sisältää kuusi taidokkaasti sävellettyä progerock-kappaletta. Soitinkirjo on laaja kuin kebab-pizzerian ruokalista. On monenlaista kilkutinta ja mankelia. Tästä huolimatta kappaleissa ei ole päällekkäinbookkauksen ongelmaa. Harvoin mikään soitin astuu toisen varpaille, vaan sulassa sovussa vieretysten tai perätysten kuljetaan. Aina ei tarvitse kikkailla kertoakseen että osaa.
Fantasiaelementtejä Pekan levyt ovat aina sisältäneet, vaikkei hän ole itse tainnut kappaleiden nimiä keksiäkään. Myös kappalerakenteissa on jotain tarinallista. Mitään tarkoituksellisen vaikeaa ei ole, vaan osissa on sopivasti toistoa, jotta ne pysyvät muistissa.
Sävellykset ovat varmasti riittävän erilaisia, välttääkseen geneerisyyden tunnun edes omassa genressään. Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.
Levyllä on vanhaksi teokseksi hyvät soundit ja miksaus on onnistunut mukavasti. Kuunnelkaa kuulokkeilla kahvikupposen ääressä.
PARHAAT HETKET
Vapour Trails – Bassolinja jää päiväksi päähän soimaan
EI LÄHDE
Ei ole huono yksikään.
https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3f
Nauhoitettu: 1979
Julkaistu: 1979
Levy-yhtiö: Dig it, Love Kustannus
Ensimmäinen Pohjolan levyistä, jolla on lähtöjään englanninkieliset kappaleiden nimet.
Pekka Pohjola. Mies, jonka levyjen nimet hämmensivät yläasteikäistä poikaa kirjaston levyvalikoimissa. Sen takia levyjä ei aikanaan uskaltanut lainaamaan mennä. Ties mitä hirveyksiä ne olisivat sisältäneet.
Vaan eipä tämä ainakaan sisällä hirveyksiä. Visitationin ensimmäiset tahdit kertovat, että tässä taitaa olla nyt ammattilaisia asialla. Ja niitähän siellä onkin. Nimittäin itse Oldfieldin Mike soitteleepi Pekan kanssa.
Levy sisältää kuusi taidokkaasti sävellettyä progerock-kappaletta. Soitinkirjo on laaja kuin kebab-pizzerian ruokalista. On monenlaista kilkutinta ja mankelia. Tästä huolimatta kappaleissa ei ole päällekkäinbookkauksen ongelmaa. Harvoin mikään soitin astuu toisen varpaille, vaan sulassa sovussa vieretysten tai perätysten kuljetaan. Aina ei tarvitse kikkailla kertoakseen että osaa.
"Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa."
Fantasiaelementtejä Pekan levyt ovat aina sisältäneet, vaikkei hän ole itse tainnut kappaleiden nimiä keksiäkään. Myös kappalerakenteissa on jotain tarinallista. Mitään tarkoituksellisen vaikeaa ei ole, vaan osissa on sopivasti toistoa, jotta ne pysyvät muistissa.
Sävellykset ovat varmasti riittävän erilaisia, välttääkseen geneerisyyden tunnun edes omassa genressään. Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.
Levyllä on vanhaksi teokseksi hyvät soundit ja miksaus on onnistunut mukavasti. Kuunnelkaa kuulokkeilla kahvikupposen ääressä.
PARHAAT HETKET
Vapour Trails – Bassolinja jää päiväksi päähän soimaan
EI LÄHDE
Ei ole huono yksikään.
https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3f
Oasis - TOP21-biisit: 8 - Don't Go Away
Albumilta Be Here Now (1997).
Be Here Now -levyltä paljastuu raita, joka voisi hyvinkin olla edeltävältä (WTS)MG-albumilta. Noel osasi 90-luvulla suoltaa tällaisia rakkauslauluja useammankin. Kyseessä on ehkä Liamin uran hienoin laulusuoritus. Onpa mies itse kertonut jopa itkeneensä äänityssessioiden aikana, syytä hän ei paljastanut...
BHN-levyn tunkkaiset soundit eivät aivan yllä tähän kappaleeseen. Akustinen kuuluu eikä sähkökitaroitakaan liikaa ole. Tekstissä ei ole ihmeellisiä sanoja, mutta kokonaisuus on mahtava. Noel on kertonut kirjoittaneensa laulun äidilleen.
Bridge, loppupuolella kertosäkeiden välissä kuultava 8 tahtia, lainaa jälleen Oasista itseään tuttujen kitaralinjojen muodossa. “Me and you, what's going on? / All we seem to know is how to show / the feelings that are wrong”. Lopetuksessakin on jotain hienoa.
Jos tämä ei tuntohermoon iske, niin mikä sitten...
“Cold and frosty morning - there's not a lot to say
About the things caught in my mind.
And as the day was dawning my plane flew away
With all the things caught in my mind.
And I wanna be there when you're coming down
And I wanna be there when you hit the ground
So don't go away,
Say what you say
Say that you'll stay
Forever and a day
In the time of my life
'cause I need more time,
Yes, I need more time
Just to make things right
Damn my situation and the games I have to play
With all the things caught in my mind.
Damn my education - I can't find the words to say
With all the things caught in my mind.
And I wanna be there when you're coming down
And I wanna be there when you hit the ground
So don't go away,
Say what you say
Say that you'll stay
Forever and a day
In the time of my life
'cause I need more time,
Yes, I need more time
Just to make things right
Me and you - what's going on?
All we seem to know is how to show
The feelings that are wrong.
[x2]
So don't go away,
Say what you say
Say that you'll stay
Forever and a day
In the time of my life
'cause I need more time,
Yes, I need more time
Just to make things right
Yes, I need more time
Just to make things right
Yes, I need more time
Just to make things right
So don't go away. “
https://www.youtube.com/watch?v=oOQByQtqRqA
torstai 9. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 9 - I'm Outta Time
Albumilta Dig Out Your Soul (2008).
Viimeiseltä levyltä, sen levyn helmi. Liamin sävellys ja sanoitus, joka on herran kaunein. Kuulostaa aika paljon John Lennonin tekeleiltä, eikä mielikuvaa vähennä lopussa kuultava pätkä herran haastattelusta, joka oli löytynyt Gem Archerin arkistoista.
Yksinkertainen, brittiläisen kuuloinen sävellys. Tässä ei turhaan jankata mitään: rakenne on selkeydessään intro-säkeistö-kertosäe-soolo-kertosäe-lopuke. Jopa Noel on kehunut tätä veljensä tekemää teosta.Tässä tunnelmassa on hyvin paljon samaa edellisellä sijalla olleen Where Did It All Go Wrongin kanssa, mutta tämä yksilö on optimistisempi. Kertosäe (jonka aluksi Liam nostaa lähes falsettiin) on mallikas Oasis-balladi.
Tästä eteenpäin listalle ei sitten 2000-luvun biiseillä ole asiaa. Top8:ssa päästäänkin asiaan…
“La la la la la [x4]
Here's a song
It reminds me of when we were young
Looking back at all the things we've done
You gotta keep on keepin' on
Out to sea
Is the only place I honestly
Can get myself some piece of mind
You know it's getting hard to fly
[x3]
If I'm to fall
Would you be there to applaud
Or would you hide behind them all
Because If I am to go
In my heart you grow
And that's where you belong
Yes I'm out of time
I'm out of time
I'm out of time
I'm out of time
I'm out of time”
http://www.youtube.com/watch?v=bPm6f1HNzgw
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-songs: 10 - Where Did It All Go Wrong? (2000)
Albumilta Standing on the Shoulder of Giants (2000).
Noel jatkaa tulkintojaan. Vuoden 2000 Standing on the Shoulder of Giantsin kadotettu helmi, jota ei julkaistu singlenä eikä soitettu keikoilla. Noelia omimmillaan.
Jo biisin nimi on komealta kalskahtava ja tunnelma käy selväksi ennenkuin nuottiakaan on soitettu: Where Did It All Go Wrong. SotSoG-levy, jolla tämä alunperin julkaistiin, on paikka paikoin melkoista trippailua, joten tämän biisin perinteisempi rock-balladi-meininki kuulostaa albumikokonaisuudessakin miellyttävältä.
Sävellys on tasaisen varma. Melodia kulkee juuri niitä ratoja, joissa Noel on laulajana omimmillaan ja saa aikaan katkeranhaikeita sävyjä. Teksti nimittäin on juuri sellainen.
Tämä jää varmasti monelta Oasis-diggariltakin huomaamatta, sillä on upotettu sellaiselle levylle johon harvemmin tulee palattua. Kannattaa antaa mahdollisuus. Tämän laulun ilmapiirissä on jokin aika suuri mahti.
http://www.youtube.com/watch?v=JZlfuNwzQdU
Noel jatkaa tulkintojaan. Vuoden 2000 Standing on the Shoulder of Giantsin kadotettu helmi, jota ei julkaistu singlenä eikä soitettu keikoilla. Noelia omimmillaan.
Jo biisin nimi on komealta kalskahtava ja tunnelma käy selväksi ennenkuin nuottiakaan on soitettu: Where Did It All Go Wrong. SotSoG-levy, jolla tämä alunperin julkaistiin, on paikka paikoin melkoista trippailua, joten tämän biisin perinteisempi rock-balladi-meininki kuulostaa albumikokonaisuudessakin miellyttävältä.
Sävellys on tasaisen varma. Melodia kulkee juuri niitä ratoja, joissa Noel on laulajana omimmillaan ja saa aikaan katkeranhaikeita sävyjä. Teksti nimittäin on juuri sellainen.
Tämä jää varmasti monelta Oasis-diggariltakin huomaamatta, sillä on upotettu sellaiselle levylle johon harvemmin tulee palattua. Kannattaa antaa mahdollisuus. Tämän laulun ilmapiirissä on jokin aika suuri mahti.
“You know that feeling you get
You feel you're older than time
You ain't exactly sure
If you've been away a while
Do you keep the receipts
For the friends that you buy
And ain't it bittersweet
You were only just getting by
But I hope you know
That it won't let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it's touch and go
I hope the tears don't stain the world that waits outside
Where did it all go wrong?
And until you've repaid
The dreams you bought for your lies
You'll be cast away
Alone under the stormy skies
But I hope you know
That it won't let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it's touch and go
I hope the tears don't stain the world that waits outside
Where did it all go wrong”
http://www.youtube.com/watch?v=JZlfuNwzQdU
tiistai 7. huhtikuuta 2015
Toomion TOP100: 76.Radiohead - The King of Limbs
Tuottaja: Nigel Godrich
Nauhoitettu: 2009-2011
Julkaistu: 18.2.2011
Levy-yhtiö: Ticker Tape / XL
UK:n listalla 7., USA:n 2.
Kun olin jo tottunut siihen tosiasiaan, ettei Radioheadin tapauksessa voi odottaa mitään tavallista, pystyin tähänkin albumiin suhtautumaan avoimin mielin.
King of Limbsin kummituskannet ovat hienot, ja levy on visuaalisestikin mukava omistaa. Tuotannollisesti bändin tekemiset ovat usein outoja, mutta soundit ovat aina huippuluokkaa. Kokonaisuuden haltuun ottaminen ottaa paljon aikaa, mutta niin on sen levyllesaantikin ottanut. Albumi on nauhoiteltu kolmen vuoden aikana. Ehjän kokonaisuuden saaminen noin pitkällä aikajänteellä on luultavimmin haastavaa. Siinä bändi on onnistunut hyvin.
Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita. Niin nytkin. Pulputusta on moneen lähtöön. Vaikken bändiä ole livenä nähnytkään, on aina arvostettavaa se, että soittavat kaikkein loopatuimmankin kuuloisimmat juttunsa livenä ”oikeasti”. Varmasti siellä on samplejakin käytetty, mutta kuten esimerkiksi From The Basement-sarjassa on nähtävissä, soittotaitoa löytyy.
Pohjimmiltaan kappaleissa luotetaan Thom Yorken ääneen ja toistoon. Vaikka Radiohead on aina ollut (varmaan myös jatkossa tulee olemaan) Yorken bändi, täytyy muunkin bändin olla aika sekopäistä, että tällaista materiaalia tuottavat.
Yorke on äärimmäisen lahjakas laulaja. Hänen laulutyylinsä ja äänensä vain sattuu olemaan sellainen, että siitä ärsyyntyviä on vähintään yhtä paljon kuin sen rakastajiakin.
Parhaiten levy antautuu kunnon kuulokkeiden kautta. Eli luurit päähän, sadesäällä kahvikuppilaan istumaan ja katsomaan arjen ankeutta. Siihen tämä sopii.
PARHAAT HETKET
Morning Mr Magpie – Jännittävä kitarariffi vie heti sisään kappaleeseen.
Lotus Flower – Laulumelodia, jota ytimekäs bassolinja hienosti vahvistaa saa Yorken kuulostamaan aika mykistävältä.
EI LÄHDE
Separator – Ikävä efekti laulussa häiritsee allekirjoittanutta liikaa.
https://open.spotify.com/album/6CeulIpMN8ZxqlMk5Gn3S3
Nauhoitettu: 2009-2011
Julkaistu: 18.2.2011
Levy-yhtiö: Ticker Tape / XL
UK:n listalla 7., USA:n 2.
Kun olin jo tottunut siihen tosiasiaan, ettei Radioheadin tapauksessa voi odottaa mitään tavallista, pystyin tähänkin albumiin suhtautumaan avoimin mielin.
King of Limbsin kummituskannet ovat hienot, ja levy on visuaalisestikin mukava omistaa. Tuotannollisesti bändin tekemiset ovat usein outoja, mutta soundit ovat aina huippuluokkaa. Kokonaisuuden haltuun ottaminen ottaa paljon aikaa, mutta niin on sen levyllesaantikin ottanut. Albumi on nauhoiteltu kolmen vuoden aikana. Ehjän kokonaisuuden saaminen noin pitkällä aikajänteellä on luultavimmin haastavaa. Siinä bändi on onnistunut hyvin.
Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita. Niin nytkin. Pulputusta on moneen lähtöön. Vaikken bändiä ole livenä nähnytkään, on aina arvostettavaa se, että soittavat kaikkein loopatuimmankin kuuloisimmat juttunsa livenä ”oikeasti”. Varmasti siellä on samplejakin käytetty, mutta kuten esimerkiksi From The Basement-sarjassa on nähtävissä, soittotaitoa löytyy.
"Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita."
Pohjimmiltaan kappaleissa luotetaan Thom Yorken ääneen ja toistoon. Vaikka Radiohead on aina ollut (varmaan myös jatkossa tulee olemaan) Yorken bändi, täytyy muunkin bändin olla aika sekopäistä, että tällaista materiaalia tuottavat.
Yorke on äärimmäisen lahjakas laulaja. Hänen laulutyylinsä ja äänensä vain sattuu olemaan sellainen, että siitä ärsyyntyviä on vähintään yhtä paljon kuin sen rakastajiakin.
Parhaiten levy antautuu kunnon kuulokkeiden kautta. Eli luurit päähän, sadesäällä kahvikuppilaan istumaan ja katsomaan arjen ankeutta. Siihen tämä sopii.
PARHAAT HETKET
Morning Mr Magpie – Jännittävä kitarariffi vie heti sisään kappaleeseen.
Lotus Flower – Laulumelodia, jota ytimekäs bassolinja hienosti vahvistaa saa Yorken kuulostamaan aika mykistävältä.
EI LÄHDE
Separator – Ikävä efekti laulussa häiritsee allekirjoittanutta liikaa.
https://open.spotify.com/album/6CeulIpMN8ZxqlMk5Gn3S3
Oasis - TOP21-biisit: 11 - Falling Down
Albumilta Dig Out Your Soul (2008).
Viimeisen Dig Out Your Soul-levyn satoa. Noelin laulama hieno raita, jonka pohjana toimii poikkeava rumpukomppi.
Jos tämän riisuisi pelkästään akustinen kitara + laulu-versioksi, niin tämähän olisi aivan perinteistä Oasista. Tällaisena sovituksena kuitenkin tässä on jotain coldplaymaista, tuolloin vuonna 2008 Viva la Vida oli aikalailla se tila, missä pop-rock oli menossa.
Viimeisillä levyillä Noel lauloi hyvällä soundilla, niin tässäkin. Teksti on myös 2000-luvun vahvimpia. Tunnelma on aika "blue".
https://www.youtube.com/watch?v=Y53CfyvQkQM
Viimeisen Dig Out Your Soul-levyn satoa. Noelin laulama hieno raita, jonka pohjana toimii poikkeava rumpukomppi.
Jos tämän riisuisi pelkästään akustinen kitara + laulu-versioksi, niin tämähän olisi aivan perinteistä Oasista. Tällaisena sovituksena kuitenkin tässä on jotain coldplaymaista, tuolloin vuonna 2008 Viva la Vida oli aikalailla se tila, missä pop-rock oli menossa.
Viimeisillä levyillä Noel lauloi hyvällä soundilla, niin tässäkin. Teksti on myös 2000-luvun vahvimpia. Tunnelma on aika "blue".
“The summer sun, it blows my mind
Is falling down on all that I've ever known
Time will kiss the world goodbye
Falling down on all that I've ever known
Is all that I've ever known
A dying scream makes no sound
Calling out to all that I've ever known
Here am I, lost and found
Calling out to all
We live a dying dream
If you know what I mean
All that I've ever known
It's all that I've ever known
Catch the wheel that breaks the butterfly
I cried the rain that fills the ocean wide
I tried to talk with God to no avail
Calling Him in and out of nowhere
Said: “If You won't save me, please don't waste my time”
https://www.youtube.com/watch?v=Y53CfyvQkQM
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 12 - Whatever
Singleltä Whatever (1994).
Kahden ensimmäisen levyn välissä julkaistu Whatever on mielenkiintoinen tapaus. Selkeää hittiainesta, mutta bändi jätti (niinkuin monet singlejulkaisujen B-puoletkin) himmeämpiin valoihin.
Whateverissa on Definitely Mayben uhoa, mutta soitto kuulostaa (What's the Story) Morning Glorylta. Jousi- ja pianosovitukset ovat mainioita hönkäillen 60-lukuun ja perinteisiin päin. Liam laulaa aika luonnollisella soundilla Noelin fillaillessa Les Paul-fillejä.
C-osa on tässä mainio ja erityisesti sen lopulla tulevat iskut kohdassa “and you know it's no fun”. Tässä on ihmeen duurivoittoinen ja kepeä tunnelma ollakseen Oasiksen biisi. Särökitaravallit loistavat poissaolollaan.
https://www.youtube.com/watch?v=EHfx9LXzxpw
Kahden ensimmäisen levyn välissä julkaistu Whatever on mielenkiintoinen tapaus. Selkeää hittiainesta, mutta bändi jätti (niinkuin monet singlejulkaisujen B-puoletkin) himmeämpiin valoihin.
Whateverissa on Definitely Mayben uhoa, mutta soitto kuulostaa (What's the Story) Morning Glorylta. Jousi- ja pianosovitukset ovat mainioita hönkäillen 60-lukuun ja perinteisiin päin. Liam laulaa aika luonnollisella soundilla Noelin fillaillessa Les Paul-fillejä.
C-osa on tässä mainio ja erityisesti sen lopulla tulevat iskut kohdassa “and you know it's no fun”. Tässä on ihmeen duurivoittoinen ja kepeä tunnelma ollakseen Oasiksen biisi. Särökitaravallit loistavat poissaolollaan.
“I'm free to be whatever I
Whatever I choose
And I'll sing the blues if I want
I'm free to say whatever I
Whatever I like
If it's wrong or right it's alright
Always seems to me
You only see what people want you to see
How long's it gonna be
Before we get on the bus
And cause no fuss
Get a grip on yourself
It don't cost much ”
https://www.youtube.com/watch?v=EHfx9LXzxpw
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 13 - Morning Glory
Albumilta (What’s the Story) Morning Glory? (1995).
Vuoden 1995 trion täydentää kyseisen vuoden albumin nimiraita. Rouheaa rokkia ja yksinkertaisia sointuja, mutta potkii kummasti.
Tämä laulu on hyvinkin sitä mistä Oasiksessa parhaimmillaan oli kyse silloin, kun bändi oli kovimmillaan. Liam pääsee laulamaan juuri omalla alueellaan ja Noelin sävellys (joka lainaa jonkin verran R.E.M:in The One I Lovea) on yksinkertaisuudessaan tehokas.
“Need a little time to wake up, wake up” kuulostaa Liamin laulamana tässä mahtavalta. “Need a little time to rest your mind / you know you should, so I guess you might as well”. Myös se, miten nuorempi Gallagher laulaa sanan “WELL” kertosäkeessä on aika rock.
https://www.youtube.com/watch?v=gr7MSSPNH9o
Vuoden 1995 trion täydentää kyseisen vuoden albumin nimiraita. Rouheaa rokkia ja yksinkertaisia sointuja, mutta potkii kummasti.
Tämä laulu on hyvinkin sitä mistä Oasiksessa parhaimmillaan oli kyse silloin, kun bändi oli kovimmillaan. Liam pääsee laulamaan juuri omalla alueellaan ja Noelin sävellys (joka lainaa jonkin verran R.E.M:in The One I Lovea) on yksinkertaisuudessaan tehokas.
“Need a little time to wake up, wake up” kuulostaa Liamin laulamana tässä mahtavalta. “Need a little time to rest your mind / you know you should, so I guess you might as well”. Myös se, miten nuorempi Gallagher laulaa sanan “WELL” kertosäkeessä on aika rock.
“All your dreams are made
When you're chained to the mirror with your razor blade
Today's the day that all the world will see
Another sunny afternoon
Walking to the sound of your favorite tune
Tomorrow never knows what it doesn't know too soon
Need a little time to wake up
Need a little time to wake up wake up
Need a little time to wake up
Need a little time to rest your mind
You know you should so I guess you might as well
What's the story morning glory?
Well
You need a little time to wake up, wake up
Well
What's the story morning glory?
Well
You need a little time to wake up, wake up”
https://www.youtube.com/watch?v=gr7MSSPNH9o
lauantai 4. huhtikuuta 2015
Toomion TOP100:77. Faith No More - Album of the Year
Tuottaja: Roli Mosimann, Billy Gould
Nauhoitettu: 1996-1997
Julkaistu: 3.6.1997
Levy-yhtiö: Slash
Suomen albumilistan 4., UK:n 7. ja USA:n 40.
SINGLET
Ashes to Ashes
Last Cup of Sorrow
Stripsearch
Enpä tiedä oliko levyn nimi ennuste ja miten lopulta kävi, mutta ei olisi ollut huono valinta.
Tämä levy on ehkäpä ehjin FNM-levy. Hurjasti lähtee Collisionilla ja jatkuu Stripsearchilla. Ei ole huono alku. Biisit ovat hyviä ja niissä on hyviä hyppyjä. Ei liian sekavia taidepläjäyksiä vaan tarttuvia vaihtoehtobiisejä. Sen verran pelaavat samalla puolella joka osa-alueella, jotta jälkeä syntyy.
Mike Patton tietää jo mitä haluaa, ja käyttää ääntään laadukkaasti. Megafoni-soundia olen tosin aina inhonnut, ja sen ruumiillistuma Patton taitaa olla. Koko bändi säestää mukavasti. Roddy Bottumin kosketintouhuissa on smoothia tyylikkyyttä. Hän täydentää, mutta ei vie pääosaa esityksestä, joka usein on juuri vokalistin heiniä.
Yleiskuva FNM:stä on varmasti sekava ja taiteellinen, mutta kun on riittävästi rohkeutta, voi kappaleita viedä pelkällä rumpukompilla ja laululla. Toki se vaatii myös taitavan ja ketäänpelkäämättömän laulajan. Miettikääpä biisejä ilman Pattonin laulua. Kyllä pohjat ovat hyvin simppelit ja luottoa pelkistykseen on paljon.
Levyä kuunnellaan GTI-Golfissa välillä Utti-Alavus, kun vauhtia on aivan liikaa. Vuosi mielellään 1999.
PARHAAT HETKET
Stripsearch – Ensikerran nähnyt MTV:llä videon kera ja onhan se kova kaikessa rauhallisuudessaan.
Got That Feeling – Täydellinen vastakohta Stripsearchille.
EI LÄHDE
Naked in Front of the Computer – Juuri niin hyvä kuin nimi antaa olettaa.
https://open.spotify.com/album/15eiCGvldXlDbIz9ZQLmw6
Nauhoitettu: 1996-1997
Julkaistu: 3.6.1997
Levy-yhtiö: Slash
Suomen albumilistan 4., UK:n 7. ja USA:n 40.
SINGLET
Ashes to Ashes
Last Cup of Sorrow
Stripsearch
Enpä tiedä oliko levyn nimi ennuste ja miten lopulta kävi, mutta ei olisi ollut huono valinta.
Tämä levy on ehkäpä ehjin FNM-levy. Hurjasti lähtee Collisionilla ja jatkuu Stripsearchilla. Ei ole huono alku. Biisit ovat hyviä ja niissä on hyviä hyppyjä. Ei liian sekavia taidepläjäyksiä vaan tarttuvia vaihtoehtobiisejä. Sen verran pelaavat samalla puolella joka osa-alueella, jotta jälkeä syntyy.
Mike Patton tietää jo mitä haluaa, ja käyttää ääntään laadukkaasti. Megafoni-soundia olen tosin aina inhonnut, ja sen ruumiillistuma Patton taitaa olla. Koko bändi säestää mukavasti. Roddy Bottumin kosketintouhuissa on smoothia tyylikkyyttä. Hän täydentää, mutta ei vie pääosaa esityksestä, joka usein on juuri vokalistin heiniä.
"Kun on riittävästi rohkeutta, voi kappaleita viedä pelkällä rumpukompilla ja laululla."
Yleiskuva FNM:stä on varmasti sekava ja taiteellinen, mutta kun on riittävästi rohkeutta, voi kappaleita viedä pelkällä rumpukompilla ja laululla. Toki se vaatii myös taitavan ja ketäänpelkäämättömän laulajan. Miettikääpä biisejä ilman Pattonin laulua. Kyllä pohjat ovat hyvin simppelit ja luottoa pelkistykseen on paljon.
Levyä kuunnellaan GTI-Golfissa välillä Utti-Alavus, kun vauhtia on aivan liikaa. Vuosi mielellään 1999.
PARHAAT HETKET
Stripsearch – Ensikerran nähnyt MTV:llä videon kera ja onhan se kova kaikessa rauhallisuudessaan.
Got That Feeling – Täydellinen vastakohta Stripsearchille.
EI LÄHDE
Naked in Front of the Computer – Juuri niin hyvä kuin nimi antaa olettaa.
https://open.spotify.com/album/15eiCGvldXlDbIz9ZQLmw6
Oasis - TOP21-biisit: 14 -Champagne Supernova
Albumilta (What’s the Story) Morning Glory? (1995).
(WTS)MG?:n päätösraita. Epiikin mittoihin yltävä hieman houreileva laulu, joka toimii kuin esimakuna Be Here Now-levyllä pari vuotta myöhemmin kuultavasta liiallisuuksiin menevästä dramatiikasta.
Pariin sointuun perustuva sävellys, johon Noel on kuitenkin tekstillään kiteyttänyt jotain sukupolvestaan. On hiljaisempia säkeistöjä ja välillä kasvavaa jyskettä.
”How many special people change
how many lives are living strange
where were you while we we’re getting high?
Kakkoslevyn päätösraidaksi tämä on aikalailla täydellinen. Oikein mihinkään muuhun kohtaan katalogia tämä ei paremmin istuisi. Ja näyttää ja kuulostaahan sanapari ”Champagne supernova” komealta.
https://www.youtube.com/watch?v=tI-5uv4wryI
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Live review: For the Imperium & Waltari @Virgin Oil, 27.3.2015Keikka-arvio: For the Imperium & Waltari @Virgin Oil, 27.3.2015
Rainy day in Helsinki. I got a surprise offer from drummer (Northern Discipline & Deviant Compound) to take a look For the Imperium’s gig in Virgin Oil. I took the offer, because the drummer is my very good friend.
Long travel and breezy pizza eaten we headed to Virgin Oil with mixed expectations. FTI's gigs were always good, but what was to be expected now when the crew has been changed? The guitarist took off, new guitarist came and keyboardist has been included. The last two records have been qualified stuff, although I must say that this band works quite differently from the album after it has been seen live.
I hadn’t been in Virgin Oil Before, but the place looked pretty nice. The space is slightly bulky, so the sound is certainly challenging to get good. When we walked in, we noticed a couple of familiar characters, a bassist Jyri Helko and a drummer Tuomas Rauhala behind the merchandise desk. The band comes to the audience. It’s always a big plus.
We took place on the middle of the floor. However, we moved a little to the left, that we can see the drummer operation (= in gig with the drummer). The band started with a new material, and as always Hakim Hietikko took the audience well. Actually, no matter, what this man sing, it works. And his sweaty essence always adds credibility. Keyboards by Panu Rauhala clearly brought more air to compositions, and if before there was a strong rhythm instrument-sound, now they lived smoothly with the rest of the band.
I had heard new Titans Fall-songs only from the teaser clips. So I did not have the new songs was not very strong bond. Still it was clear that the material is straighter than before. Tricks and hooks were at least as challenging as they used to, but they were rare. It’s hard to say whether it's a shame or a great thing that the old Breathing Life In You get the audience to the best noise?
[embed]https://youtu.be/3lU3zJJJnS0[/embed]
New guitarist Jonas Björkroth was still a little green fruit on stage, and the musicianship wasn’t enough replacing the humor that former guitarist brought. But let’s allow him time to learn. This lack became patched by solo sections of Rauhala bros. Especially the drummer taught to the public, what the dynamics are. Sakae’s set sparkled green so much, that if solo would be longer, there would two of the four Turtles have incarnated on stage. So, once again, the band played decent show!
My intention was to fly away after the FTI's show, but next band piled up so quickly, that I decided to look at the first half of the Waltari.
The circus-looking band full of musicians on different ages climbed on stage. Kärtsy Hatakka sneaked behind a microphone. The man has always been somewhat amusing revelation, and he must know it pretty well, too.
Kärtsy with his nasal voice is still quite a good singer, and songs are pretty good too. Other band was a bit boring, but Kärtsy’s charisma tied also me. And, after all, The Stage is a fuckin’ song!
When I walked to the hotel, I saw one fight and one man peeing on the wall. Pasila showed its best. In any case, both of the bands is worth of live-experiencing. But I'm not really sure either would be a warm-up band.Sateinen päivä Helsingissä. Tuli yllätystarjous rumpalilta (Northern Discipline & Deviant Compound) lähteä katsomaan For The Imperiumia Virgin Oiliin. Otin tietenkin tarjouksen vastaan, ihan jo silläkin varjolla että kyseinen rumpali on hyvä ystävä.
Pitkä matka ja reipas pizza alla suuntasimme Virgin Oiliin ristiriitaisin odotuksin. FTI:n keikat olivat aina ennenkin olleet hyviä, mutta mitä oli odotettavissa nyt, kun miehistössä on tapahtunut muutoksia? Kitaristi läks, uusi tuli ja kosketinsoittajakin on otettu mukaan. Kaksi edellistä levyä ovat olleet pätevää tavaraa, joskin on sanottava, että tämä bändi toimii levyltä ihan eri tahtiin vasta sen jälkeen kun on sen livenä nähnyt.
Ennen en Virgin Oilissa ollut käynyt, mutta paikkana ihan mukavan oloinen. Tilana hivenen hankalan muotoinen, joten soundit on varmasti haastava saada kohdilleen. Sisään kävellessä huomasimme pari tuttua hahmoa, eli basisti Jyri Helkon sekä rumpali Tuomas Rauhalan fanituotepöydän takana. Bändi tulee yleisön luo. Siitä aina plussaa.
Otimme kaverini kanssa tiukan paikan keskeltä lattiaa. Siirryimme tosin hiukan vasemmalle, että näemme rumpalin toiminnan (= keikalla rumpalin kanssa). Bändi aloitti uudella materiaalilla, ja kuten aina ennenkin Hakim Hietikko ottaa yleisön kyllä mainiosti. Oikeastaan sama mitä mies laulaa, mutta perille se menee. Ja hikinen olemus lisää aina uskottavuutta. Koskettimet Panu Rauhalan toimesta toivat selkeästi lisää ilmaa sävellyksiin, ja ennen vahvasti esillä olleet rytmisoittimet soivat nyt sulavammin yhteen muun bändin kanssa.
Uusia Titans Fall-biisejä olin kuullut juuri niiden teaser-pätkien verran. Eli uusiin biiseihin ei kovin vahvaa sidettä vielä ollut. Tälläkin otannalla oli selvää se, että materiaali on suorempaa. Jipot ja koukut ovat vähintäänkin yhtä haastavia kuin aiemmin, mutta niitä tuli vain harvemmin. Paha on sanoa onko se sääli vai hieno asia, että vanha Breathing Life In You saa yleisössä suurimman möykän aikaiseksi.
[embed]https://youtu.be/3lU3zJJJnS0[/embed]
Uusi kitaristi Joona Björkroth oli lavalla vielä hiukan raakile, eikä soittotaito riittänyt ihan korvaamaan entisen kitaristin mukanaan tuomaa spiikki-huumoria. Annetaan kaverille kuitenkin aikaa opetella. Tämän puutteen paikkasivat Rauhalan veljesten soolo-osiot, jossa varsinkin rumpali opetti yleisölle, mitä dynamiikka on. Sakaen setti hehkui sen verran reippaasti vihreää, että jos soolo olisi yhtään pidempään jatkunut, olisi lavalle inkarnoitunut kaksi neljästä Turtlesista. Eli bändi veti jälleen kerran kelpo shown!
Ensimmäisen bändin repiessä kamppeensa noin viidessä minuutissa lavalta pois, tuli seuraava bändi laittelemaan omansa tilalle. Oma aikomus oli lähteä kiitämään FTI:n keikan jälkeen, mutta kasasivat penteleet kamppeensa sen verran reippaasti, että päätin katsoa alkupuolta myös Waltarista.
Lavalle kiipesi aikalailla sirkuksen näköinen joukkio eri-ikäisiä muusikoita. Eikä kulunut aikaakaan, kun mikrofonin varteen hiippaili itse Kärtsy Hatakka basso kaulassa. Mieshän on aina ollut jotakuinkin huvittava ilmestys, ja tietää sen varmasti hyvin itsekin. Miehen tunnistaa varmasti itsekseen, jos ei sekoita häntä Simpsonien Krusty-klovniin.
Kärtsy on nasaaliäänestään huolimatta (tai siitä johtuen) edelleen ihan hyvä laulaja, eikä biiseissäkään ole valittamista. Muu bändi oli hippasen tylsä, mutta Kärtsyn karisma jaksoi sitoa meikäläisenkin hetkeksi katsomaan. Ja onhan The Stage helvetin kova biisi.
Hotellille kulkiessa näin yhden pahoinpitelyn ja seinään kuseskelun. Pasila näytti parastaan. Joka tapauksessa kumpikin bändi on livenä kokemisen arvoinen. Siitä en ole kyllä varma kumman pitäisi olla lämppäri.
Long travel and breezy pizza eaten we headed to Virgin Oil with mixed expectations. FTI's gigs were always good, but what was to be expected now when the crew has been changed? The guitarist took off, new guitarist came and keyboardist has been included. The last two records have been qualified stuff, although I must say that this band works quite differently from the album after it has been seen live.
I hadn’t been in Virgin Oil Before, but the place looked pretty nice. The space is slightly bulky, so the sound is certainly challenging to get good. When we walked in, we noticed a couple of familiar characters, a bassist Jyri Helko and a drummer Tuomas Rauhala behind the merchandise desk. The band comes to the audience. It’s always a big plus.
We took place on the middle of the floor. However, we moved a little to the left, that we can see the drummer operation (= in gig with the drummer). The band started with a new material, and as always Hakim Hietikko took the audience well. Actually, no matter, what this man sing, it works. And his sweaty essence always adds credibility. Keyboards by Panu Rauhala clearly brought more air to compositions, and if before there was a strong rhythm instrument-sound, now they lived smoothly with the rest of the band.
I had heard new Titans Fall-songs only from the teaser clips. So I did not have the new songs was not very strong bond. Still it was clear that the material is straighter than before. Tricks and hooks were at least as challenging as they used to, but they were rare. It’s hard to say whether it's a shame or a great thing that the old Breathing Life In You get the audience to the best noise?
[embed]https://youtu.be/3lU3zJJJnS0[/embed]
New guitarist Jonas Björkroth was still a little green fruit on stage, and the musicianship wasn’t enough replacing the humor that former guitarist brought. But let’s allow him time to learn. This lack became patched by solo sections of Rauhala bros. Especially the drummer taught to the public, what the dynamics are. Sakae’s set sparkled green so much, that if solo would be longer, there would two of the four Turtles have incarnated on stage. So, once again, the band played decent show!
My intention was to fly away after the FTI's show, but next band piled up so quickly, that I decided to look at the first half of the Waltari.
The circus-looking band full of musicians on different ages climbed on stage. Kärtsy Hatakka sneaked behind a microphone. The man has always been somewhat amusing revelation, and he must know it pretty well, too.
Kärtsy with his nasal voice is still quite a good singer, and songs are pretty good too. Other band was a bit boring, but Kärtsy’s charisma tied also me. And, after all, The Stage is a fuckin’ song!
When I walked to the hotel, I saw one fight and one man peeing on the wall. Pasila showed its best. In any case, both of the bands is worth of live-experiencing. But I'm not really sure either would be a warm-up band.Sateinen päivä Helsingissä. Tuli yllätystarjous rumpalilta (Northern Discipline & Deviant Compound) lähteä katsomaan For The Imperiumia Virgin Oiliin. Otin tietenkin tarjouksen vastaan, ihan jo silläkin varjolla että kyseinen rumpali on hyvä ystävä.
Pitkä matka ja reipas pizza alla suuntasimme Virgin Oiliin ristiriitaisin odotuksin. FTI:n keikat olivat aina ennenkin olleet hyviä, mutta mitä oli odotettavissa nyt, kun miehistössä on tapahtunut muutoksia? Kitaristi läks, uusi tuli ja kosketinsoittajakin on otettu mukaan. Kaksi edellistä levyä ovat olleet pätevää tavaraa, joskin on sanottava, että tämä bändi toimii levyltä ihan eri tahtiin vasta sen jälkeen kun on sen livenä nähnyt.
Ennen en Virgin Oilissa ollut käynyt, mutta paikkana ihan mukavan oloinen. Tilana hivenen hankalan muotoinen, joten soundit on varmasti haastava saada kohdilleen. Sisään kävellessä huomasimme pari tuttua hahmoa, eli basisti Jyri Helkon sekä rumpali Tuomas Rauhalan fanituotepöydän takana. Bändi tulee yleisön luo. Siitä aina plussaa.
Otimme kaverini kanssa tiukan paikan keskeltä lattiaa. Siirryimme tosin hiukan vasemmalle, että näemme rumpalin toiminnan (= keikalla rumpalin kanssa). Bändi aloitti uudella materiaalilla, ja kuten aina ennenkin Hakim Hietikko ottaa yleisön kyllä mainiosti. Oikeastaan sama mitä mies laulaa, mutta perille se menee. Ja hikinen olemus lisää aina uskottavuutta. Koskettimet Panu Rauhalan toimesta toivat selkeästi lisää ilmaa sävellyksiin, ja ennen vahvasti esillä olleet rytmisoittimet soivat nyt sulavammin yhteen muun bändin kanssa.
Uusia Titans Fall-biisejä olin kuullut juuri niiden teaser-pätkien verran. Eli uusiin biiseihin ei kovin vahvaa sidettä vielä ollut. Tälläkin otannalla oli selvää se, että materiaali on suorempaa. Jipot ja koukut ovat vähintäänkin yhtä haastavia kuin aiemmin, mutta niitä tuli vain harvemmin. Paha on sanoa onko se sääli vai hieno asia, että vanha Breathing Life In You saa yleisössä suurimman möykän aikaiseksi.
[embed]https://youtu.be/3lU3zJJJnS0[/embed]
Uusi kitaristi Joona Björkroth oli lavalla vielä hiukan raakile, eikä soittotaito riittänyt ihan korvaamaan entisen kitaristin mukanaan tuomaa spiikki-huumoria. Annetaan kaverille kuitenkin aikaa opetella. Tämän puutteen paikkasivat Rauhalan veljesten soolo-osiot, jossa varsinkin rumpali opetti yleisölle, mitä dynamiikka on. Sakaen setti hehkui sen verran reippaasti vihreää, että jos soolo olisi yhtään pidempään jatkunut, olisi lavalle inkarnoitunut kaksi neljästä Turtlesista. Eli bändi veti jälleen kerran kelpo shown!
Ensimmäisen bändin repiessä kamppeensa noin viidessä minuutissa lavalta pois, tuli seuraava bändi laittelemaan omansa tilalle. Oma aikomus oli lähteä kiitämään FTI:n keikan jälkeen, mutta kasasivat penteleet kamppeensa sen verran reippaasti, että päätin katsoa alkupuolta myös Waltarista.
Lavalle kiipesi aikalailla sirkuksen näköinen joukkio eri-ikäisiä muusikoita. Eikä kulunut aikaakaan, kun mikrofonin varteen hiippaili itse Kärtsy Hatakka basso kaulassa. Mieshän on aina ollut jotakuinkin huvittava ilmestys, ja tietää sen varmasti hyvin itsekin. Miehen tunnistaa varmasti itsekseen, jos ei sekoita häntä Simpsonien Krusty-klovniin.
Kärtsy on nasaaliäänestään huolimatta (tai siitä johtuen) edelleen ihan hyvä laulaja, eikä biiseissäkään ole valittamista. Muu bändi oli hippasen tylsä, mutta Kärtsyn karisma jaksoi sitoa meikäläisenkin hetkeksi katsomaan. Ja onhan The Stage helvetin kova biisi.
Hotellille kulkiessa näin yhden pahoinpitelyn ja seinään kuseskelun. Pasila näytti parastaan. Joka tapauksessa kumpikin bändi on livenä kokemisen arvoinen. Siitä en ole kyllä varma kumman pitäisi olla lämppäri.
Oasis - TOP21-biisit: 15 - Some Might Say
Albumilta (What's the Story) Morning Glory? (1995).
“Some might say they don't believe in heaven / go and tell it to the man who lives in hell”. Mainion (WTS)MG?:n satoa.
Kyseessä oli levyn ensimmäinen singlejulkaisu kuukautta vajaat 20 vuotta sitten. Biisillä soittaa vielä bändin vanha rumpali Tony McCarroll, jonka raskaahkon soittotyylin tuli korvaamaan Alan White, jonka työskentely liittyykin sitten keskeisenä osana moniin Oasis-biiseihin.
Tätä ei enää 2000-luvulla kovin usein kuultu. 90-luvun puolella Some Might Saysta saatiin myös mahtava akustinen versiointi MTV Unplugged-show'ssa, johon Liam kieltäytyi viime hetkellä tulemasta, joten Noel pääsi itse tulkitsemaan kirjoittamiaan lauluja. Tämän biisin tekstissä on jotain hienoa.
“Some might say that sunshine follows thunder
Go and tell it to the man who cannot shine
Some might say that we should never ponder
On our thoughts today cos they will sway over time
Some might say they don't believe in heaven
Go and tell it to the man who lives in hell
Some might say you get what you've been given
If you don't get yours I won't get mine as well”
https://www.youtube.com/watch?v=oxOjIj18I9E
torstai 2. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 16 - Rock 'n Roll Star
Albumilta Definitely Maybe (1994).
Debyyttilevyn avaus. Näin avataan levytysura, ei jää mitään epäselväksi! “I live my life in the city / but there's no easy way out / the days moving just too fast for me”. Vastaanpistämätöntä soitantaa ja ennenkaikkea laulamista. Tuolloin rocktähteys oli vielä haave, levyn julkaisun jälkeen enää ei.
Sellainen livebiisi, jota on varmasti ollut hauska soittaa. Toimihan tämä vielä viimeisellä Dig Out Your Soul-rundillakin avausbiisinä. Jos Oasiksen meininki pitäisi tiivistää yhteen biisiin, tämä olisi vahvoilla.
https://www.youtube.com/watch?v=3aatEBIZHNU
Debyyttilevyn avaus. Näin avataan levytysura, ei jää mitään epäselväksi! “I live my life in the city / but there's no easy way out / the days moving just too fast for me”. Vastaanpistämätöntä soitantaa ja ennenkaikkea laulamista. Tuolloin rocktähteys oli vielä haave, levyn julkaisun jälkeen enää ei.
Sellainen livebiisi, jota on varmasti ollut hauska soittaa. Toimihan tämä vielä viimeisellä Dig Out Your Soul-rundillakin avausbiisinä. Jos Oasiksen meininki pitäisi tiivistää yhteen biisiin, tämä olisi vahvoilla.
“I live my life for the stars that shine
People say, "It's just a waste of time"
When they said, "I should feed my head"
That to me was just a day in bed
I'll take my car and drive real far
They're not concerned about the way we are
In my mind my dreams are real
Now you concerned about the way I feel
Tonight I'm a rock 'n roll star
Tonight I'm a rock 'n roll star”
https://www.youtube.com/watch?v=3aatEBIZHNU
Oasis - TOP21-biisit: 17 - Slide Away
Albumilta Definitely Maybe (1994).
Ja tästä saadaan debyyttikin listalle rakkauslaulun myötä. Tämä kilpailee Liamin uran parhaasta laulusuorituksesta erään toisen, myöhemmin listalle ilmaantuvan laulun kanssa.
Tässä kokonaisuudessa raskaahko ja terävä yleissoundi toimii. Tässä tunnelmassa on jotain eppunormaalimaista. Noel kirjoittaa harvoin tällaisia rakkauslauluja, mutta tässä osuu maalinsa mahtavasti.
“Slide away - and give it all you've got
My today - fell in from the top
I dream of you - and all the things you say
I wonder where you are now?
Hold me down - all the world's asleep
I need you now - you've knocked me off my feet
I dream of you - we talk of growing old
But you said please don't !
Slide in baby - together we'll fly
I've tried praying - and I know just what you're saying to me
Now that you're mine
We'll find a way
of chasing the sun
Let me be the one that shines with you
In the morning when you don't know what to do
Two of a kind
We'll find a way
To do what we've done
Let me be the one that shines with you
And we can slide away.”
Slide Away lukeutui harvoin livesetteihin, mutta aina paikan saadessaan herätti faneissa isoja tunteita. “One for the fans”, kuten Gem Archer totesi.
https://www.youtube.com/watch?v=FEJWO10K-uA
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)