perjantai 4. joulukuuta 2020

Ausculton Aivoradio 49/2020

 


SPINEBRAIN

Soilwork - A Whisp of the Atlantic: Soilwork new album is only five songs long and I haven't even listened it fully. However, since the colossal opening track and title track of the album clocks over 16 minutes, this is something that it either new classic or nice try to be epic. I cannot put my finger on both at the moment, but I want to throw this out there and let you make up your own mind. If Soilwork is going progressive, this is not pure failure but could be a sign of bright new future.

Opium Warlords - A Heavy Heart: Anarchy in the Facebook: the new album cover was blocked due to its name which FB say is violating the rules. However, the music behind is what we are here for and this is some top class traditional doom with epic lengths in the songs, slow tempo and wailing vocals. I strongly recommend to check out the band and support by buying records during these difficult times.

Katla - Svartnaetti: Katla's new album has an outstanding highlight with this closing song. When I first heard it I needed to press replay immediately as I could not believe my ears what I just heard. We are not writing new music history here, but we are definitely talking about a monumental track where the emotions are so deep and engaging that if you feel nothing at the end of the track you must be dead inside? Intrigued to find out? Press play and find out if my mumbling makes any sense.


T

Dom Martin - Easy Way Out: Kaikenlaista uutta on (minulle) on tullut kuunneltua. Tässä vakuuttavalla soundilla laulettua tavaraa.

Ex Eye - Xenolith; the Anvil: Hienoa ja tyylikästä luomu fuusiometallijazzia. 

Thåström - Bluesen i Malmö: Ruotsalainen musiikki ruotsinkielellä ei ole useinkaan ihan sitä ominta minua, mutta kyllä tämä oli perusmusiikiksi hyvin tehtyä.

Normal Life - Violence: Tässäkin mennään vähän oudosti Scooter-linjoilla, mutta jollain tapaa tästäkin voi tykätä.

Jaakko Laitinen & Väärä raha - Kotimatka: Suomalaista balkanilaista musiikkia, hyvin tehtynä.

Jessie Ware - Spotlight: Nykypoppia. Sellaista, jota jaksaa kuunnella.

Kikkels bojat - Suuri junaryöstö: Tommi Liimatan jo lapsena aloitettu elämänkertatyö on päätynyt myös Spotifyyn Diu Dau Tapes -nimellä. Vaatii tietynlaista bänditoimintahistoriaa, että täysin aukeaa. Siitä huolimatta nerokasta sanoitusta 15-16-vuotiaalta.

Morrissey - Morning Starship: Morrisseyn äänessä on jotain hienoa, vaikka mies erikoinen onkin. Tässähän sävellyskin on sopivan progevivahteinen.

Erki Pärnoja - Maa: Erki on virolainen musiikintekijä, jolla on käsittämättömän hienoja soundeja valittuna kappaleisiin.

Alcatrazz - Jet to Jet: Alcatrazzissahan se Yngwie alunperin vaikutti ja tästä kyllä kuuluu se mukana olo.


A

John Fogerty - Fogerty's Factory:  Vähän löi tyhjää tämän viikon Aivoradion osalta, mutta tämä on helppo valinta kuunnella. Fogerty ja jälkikasvu klassikoiden kimpussa laajennetulla versiolla kesän julkaisusta.


Y

Patti Smith & Soundwalk Collection - The Rat: Patti Smithiltä  en ole vielä huonoa laulua kuullut eikä tämäkään tee poikkeusta. Vahvaa tulkintaa. 

Rob Mazurek & Exploding Star Orchestra - Dimensional Stardust (Parable 33): Ensivaikutelmani oli, että mitähän tämä oikein on? Mutta tovin kuunneltuani aloin jo löytämään musikaalisia elementtejäkin. 

OSKA & Stu Larsen - Honeymoon Phase / Wide Awake ä& Dreaming: Uutuksista löytyi uusi helmi OSKA, jonka kirjoittamat sävelet ja sanat ovat kaunista kuultavaa. 

Djabe & Steve Hackett - Unseen Sense: Djabe on unkarilainen proge-/jazzyhtye, jonka tuotannosta löytyy Steve Hackettin kanssa tehdyn yhteistyön tuloksia vuodesta 2009 alkaen. 

Exploding Star Orchestra - Black Sun: Chigolainen yhtye ihan omalla nimellään soittamassa harmonista melodiaansa mustasta auringosta. 

k.d.lang - Hallelujah: Talvi on tullut ja olen päässyt jo suksille. Hiihto ei kuitenkaan kuulunut harrastuksiini 2010, jolloin asuin Porissa. Mutta toki katsoin sitä mm. Vancouverin Olympiakisoista, joiden avajaisissa k.d esitti tämän toisen kanadalaisen, Leonard Cohenin, laulun. 

Struts - All Dressed Up (With Nowever to Go): Viikonloppuna juhlimme itsenäisyyspäiväämme poikkeuksellisia oloissa. Vallitseva pöpötilanne estää virallisemmat juhlat. Siis kotona tummaa pukua ylle ja merkit rintapieleen. 

Struts - Am I Talking to the Champagne (Or Talking to You): Pannaanpa samaan juhlatunnelmaan toinenkin Struts-kappale. 

Richie Sambora - One Light Burning: Kolmisenkymmentä vuotta (1983-2013) Bon Jovin kitaristina soittanut Richie julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, Stranger In This Town, jo 1991.


torstai 3. joulukuuta 2020

Toomion Top200-biisit: 133. Dire Straits - Calling Elvis (1991)

Joskus vuonna 1991-1992, kun perheemme automatkoillaan kulki, kuului kotiinpaluihin radion kuuntelu ja puolivalveilla torkkuminen. Padit ja kännyt olivat hiukan vähissä, joten joutui keskittymään vastaantulevien autojen rekisterinumeroihin tai radion kuunteluun.

Siellä sattui soimaan usein Dire Straits, joka oli tehnyt uransa viimeisen albumin On Every Street. Sieltä Calling Elvis oli oikein hieno kipale. Se rullasi Knopflerin kitaralla mukavasti ja tietysti sen Elvis-viittauksen ymmärsi jo pieni poikakin.

Muutamia vuosia myöhemmin näin serkun MTV-kanavalta vielä Thunderbirds-teemalla tehdyn videonkin. Se vain lisäsi hyvää mieltä, jota kappale aiheutti.

Sinne pimeiden automatkojen kyytipojaksi tämä sopii.



tiistai 1. joulukuuta 2020

JÄSEN A:N KYMMENEN VUODEN 2020 ALBUMIA: Huojuva lato - Viimeiset vanhat hyvät päivät



Suonna Konosen kipparoima kantriyhtye Huojuva lato julkaisi seitsemännen albuminsa, titteliltään Viimeiset vanhat hyvät päivät, 5.6.2020. Tuttu sointi, sisältäen suonnamaiset mennyttä henkivät tekstit ja Ilkka Vartiaisen pedal steel-kitaran maalailun on jalostunut matkan ja vuosien varrella omaleimaiseksi tyyliksi.


Kymmenen raidan ja 45 minuutin mittainen albumi rakentuu perinteitä kunnioittavasti. Kaksi ensimmäistä raitaa, nimikkokappale Vanhat hyvät päivät sekä keväällä levyn ensisinglenä julkaistu Sydänmaantie ovat vahvinta osastoa ja ovat saaneet kylkiäisikseen Youtubestakin löytyvät musiikkivideot. Omiksi suosikeikseni nousevat myös maalailevammat Kevään hopeinen virta ja kokonaisuuden päättävä Vaaran laella. Ensin mainittu nousi taannoin viimeisimmillä kuuntelukerralla kärkikahinoihin, jälkimmäinen heti alkukesästä levyn julkaisupäivänä. Tunnelma maalautuu hienosti sanojen ja sävelten symbioosissa. 


Kun noiden mainittujen neljän kappaleen seuraksi laittaa esimerkiksi kolmosraidan Mun vanha kitara, alkaa löytyä ”jokaiselle jotakin”. Kokonaisuus rönsyilee hallitusti eri suuntiin suoraviiivaisesta, Tom Pettyä & the Heartbreakersia muistuttavasta beatista akustisen ja selkeästi countryhtavamman otteen kautta sävyihin, jotka eivät lopulta olisi kovin kaukana vaikkapa Neil Youngista, jopa häivähdys Pink Floydia käväisi korvissa.


Uljas jatke Huojuvan ladon jo ennestään vahvaan katalogiin. Mielenkiinnolla seuraavia askeleita odotellen. Hienoa, Suonna ja pojat!


https://open.spotify.com/album/75MS9rRDFZdlomt0eJudO8?si=KsqRC5i6RQCVYczFrITMLg

perjantai 27. marraskuuta 2020

Ausculton Aivoradio 48/20

 


Y

Arlo Parks - Black Dog: Ilmeisesti, jos laulun kirjoittajalle antaa teemaksi Black Dog, niin laulusta tulee onnistunut.  Tämä kappale on 19-vuotiaan lontoolaisneitokaisen itsensä kirjoittama kaunis kappale 

Fotefar & Julie Alapnes - Sjursveinvisa: Tämän kokoonpanon albumin löysin muuan vuosi sitten käydessäni Yykeänperän Ruija Cafessa. Yhtyeen musiikki pohjautuu pohjois-norjalaiseen perinnemusiikkiin. 

Genesis - Firth of Fifth: Vaikka albumi, Selling England by a Pound, on julkaistu ollessani teini niin on se musiikki edelleen tuoreen kuuloista kelpo progea. Mikähän muuten Englannin arvo onkaan tänään Brexit aikana? Ps. kuunnelkaa Hackettin kitarointia. 

Steve ’n’ Seagulls - Master of Puppets: Sinänsä jo positiivista, että orkesteri on rohjennut  ottaa versioitavakseen tämän klassisen metallihumpan muokaten siitä ihan letkeän hölkän. 

Bob Dylan, Johnny Cash with the Royal Philharmonic Orchestra - Girl from North Country: Filharmoonikkojen lisääminen on tehty tyylillä ja hyvällä maulla. Näin on vältetty laulun liiallinen imellytys. 

Nick Cave The Bad Seeds - He Wants You (Live at Alexandra Place, 2020): Mies ja piano. Idiot Prayer albumi on Nick Caven musiikkia esitettynä sunnuntaiseen aamuuni sopivalla tavalla. 

George Lynch - Habanera: Viime sunnuntaina katsoin Hannoverin Oopperan version Bizet’n Carmenista.  Yksi sen tunnetuimpia kappaleita on Habanera. 

William Ellwood - California Dreamin’: Kanadalaien Ellwood tarjoaa tuoreemman klassikon kuin Lynch niin ikään kitaralle sovitettuna.  

Peter Gabriel - Animal Nation: Kun kerran oli Genesistäkin listallani, niin laitetaan myös Peter Gabrielia soolona kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin eli vuodelta 2002.


T

Fight the Fight – Deliverance: Tällaista uutta proge-thrash-death-rouhintaa. 

Anna Meredith – Sawbones: Uusia vastaantulleita.

Antero Mentu Landscaping Team – A Place Between The Stars: On niin omaperäinen bändin nimi, että pakko nostaa listalle.

Apocalyptica – Ashes of The Modern World: Apocalyptican uusinta on paljon kehuttu eikä suotta.

Austra – Anywayz: Myös suosituslistalta noussut tuttavuus.

Beck – Readymade: Tässä klassikko. Beck on usein jotenkin omassa kierteessään.

Behemoth – Solve: Legendaarista mörrintää.

Boards of Canada – Hey Saturday Sun: Myös klassinen äänimattobändi.

Brutus – Fire: Tässä oli reipas ote, joten nostin listalle.

The Decemberist – Once in My Life: Decemberist on tuttu, mutta harvoin tullut kuunneltua.


A

Thundercat - It Is What It Is: Tästä Aivoradioon hieman epäminua. Niin se vain mystisesti assosioituu musiikki, että tästä tulee elävästi mieleen alkukesän helle ja uusi asfaltti Suvantosillalla. Melko hyvä plätty!

tiistai 24. marraskuuta 2020

Toomion Top200-biisit: 134. Blind Guardian - Another Holy War (1995)


Kun menin armeijaan, sain yöpäivystysvuorojen virikkeeksi inttikaveriltani pari Blind Guardianin levyä. Toinen niistä oli Imaginations from the Otherside. Se oli aikamoinen ravistus omassa metallikäsityksessä. Kyllä sitä jonkin verran myös kuunneltiin.

Siellä on monta erittäin hyvää kipaletta, mutta ehkä levyn paras kertosäe on kuitenkin tässä Another Holy Warissa, joka kertoo Jeesuksen viimeisistä hetkistä ennen ristiinnaulitsemista. Melko perinteistä metallikuvastoa sanallisessa muodossa.

Hansi Kürschin laulusoundi oli jossain vaiheessa ja on vieläkin, hyvin kärjessä omalla metallilaulajien top-listalla. Tuohon aikaan mentiin sillä minulle parhaalla kokoonpanolla eli Kürsch laulussa ja bassossa, André Olbrich liidi- ja Marcus Siepen komppikitarassa sekä Thomen Stauch rummuissa. Stauch lähti lopulta bändistä, kun bändi muuttui temmoltaan hiukan hitaammaksi.

Tyylikästä temmon ja suvantojen vaihtelua ja omaperäisiä kitara- ja lauluharmonioita.



torstai 19. marraskuuta 2020

Toomion Top200-biisit: 135. Stam1na - Sananen lihasta (2005)

 


Stam1nan ensimmäinen albumi tärähti kuunteluun Kuortaneen urheiluopistolla opiskellessani. Se oli hyvä soundtrack viikoittaiselle keskivartalokuntopiirille. 

Sananen lihasta on noussut vasta jälkikäteen kappaleeksi, joka jotenkin koskettaa. Sanoitus on raakakin ja herättää moraalikäsitystä, mutta toisaalta se on myös hyvää pohdintaa asiasta. Vaikka Raamatun siteeraaminen on aina jotenkin niin ja näin, niin tässä se toimii.

Ensimmäistä kirjettä korinttilaisille siteeraa ilmeisesti Carcosa-bändissä vaikuttanut laulaja Gaysha. Soittokin on terävää ja niin kutsuttu kertosäe on hyvin koukuttava ja näyttää jo merkkejä siitä, että Hyrdestä voi tulla ihan kelvollinen laulaja puhtaallakin soundilla.

Hyvää mättöä vähän syvällisemmillä sanoilla.



tiistai 17. marraskuuta 2020

Toomion Top200-biisit: 136. Dimhav - Boreal Ascent (2019)

Dimhav bändinä oli Ausculton jäsen Spinebrainin syöttö lapaan. Sellaista tiluttelumetallia, ettei paremmasta väliä. Kaksi veljestä Ruotsista. Toinen rummuissa ja toinen kaikessa muussa. Ja tempoa riittävästi. 

Sellaisia tyylillisiä yhtymäkohtia voisi katsella Bal-Sagothin, Rhapsodyn ja Symphony X:n suunnalta. Laadukasta tavaraa, vaikka pienellä porukalla on homma hoidettu. Hienoa tekemistä.

Yhteen kappaleeseen tapahtuu niin perhanasti, eikä jopa pieni kornius eeppisyydessä hävetä yhtään. Tästä tulee vanhalle tilumetallin ystävälle hyvä mieli.