perjantai 3. heinäkuuta 2020

Viikon Aivoradio 27/2020


A
Lanan Del Rey - Lust for Life: On tullut vähän perehdyttyä Lana Del Reyhin viime vuoden loisteliaan NFR!-levyn jälkeen. Tässäkin albumissa on siisti tunnelma ja useita hienoja raitoja.

T
Cult of Luna - We Feel the End: Synkkien sävyjen musiikkia Ruotsista. 
 
Shadow Gallery - Crystalline Dream: Progeilua ysärin puolivälistä.  
Night Verses - Phoenix IV: Levitation: Progeilua tältä vuosikymmeneltä. 
Psychonaut - All I Saw as a Huge Monkey: On sen verran komea nimi kappaleella, että laitetaan listalle. 
Soilwork - Figure #5: Pieni nostalgiatrippi legendaariseen blast beat -biisiin. 
Deep Purple - Knocking at Your Back Door: Heitetään joukkoon vähän perinteisempääkin rokkia. 
Animals As Leaders - Apeirophobia: Keskinkertaista kitaransoittoa instrumentaalibändiltä. 
Vorna - Tyhjyys on tyyni: Kovasti tätä levyä on kehuttu, eikä se huono olekaan. 
Brother Bones & His Shadows - Sweet Georgia Brown: Viikon jazzstandardi kevyeksi välipalaksi. 
Evergrey - Blackened Dawn: Viikon TOP200-biisi tännekin voimasoittoon.

SPINEBRAIN
Sam Gopal - Midsummer Night Dream: Vaikka juhannus oli ja meni jo, niin tämän biisin myötä voit palata siihen aina uudestaan ja uudestaan.
 
Wino - The Song's At The Bottom Of the Bottle: Ex-Saint Vitus singer has been struggling with mind-altering substances in the past, but manages to release another solo album. This is pretty stripped down, honest music which suits perfectly to that camping trip when you all are just staring at the fire. 
Cro-Mags - The Final Test: NY Hardcore punksters are still going strong after nearly 40 years of existence. I have not really been following them in the past, but if all goes well the band is playing Finland next year. Based on the new album, you are most probably able to spot me from the crowd... 
Protest The Hero - All Hands: These Canadian progressive metallers are back after a hiatus and deliver an album that took me by surprise. The vocals are absolutely crazy (in a good way) and this song is one of the pinnacles on the album. One of the big surprises this year has to offer for sure. 
Sleep Token - The Offering: A friend of mine was promoting this album on his wall and I decided to check it out. Sleep Token consists of anonymous hooded artists whose music is somewhere between art pop and progressive metal. 
Moribund Oblivion - Death Is With You: This Turkish black metal outfit has just released their new album Endless and this is the opening track. I have a personal addiction to the band after attending their gig in Tampere some years back and of course managed to snag their t-shirt and have a few words with the singer. The lyrics are both in Turkish and English which makes the band more appealing to me. 
Acherontas - Psychic Death: Greek metal music is always close to my heart. Acherontas makes no exception and delivers another stellar album. The title track is not that straightforward assault that you would be expect and their ability to surprise you is something that I like. The whole discography is worth checking out if you liked what you hear. 
Sapphire Eyes - Magic Moment: This Swedish AOR band is fronted by Finnish blood with Kimmo Blom behind the mic. The whole album is filled with some catchy, mellow hard rock tunes and melodies that are fitting to summer and freedom.

YYTE
Karmakanic - Dot_Got the Universe and Everything Else No One Else Really Cares About, Pt. I: Ruotsalaisorkesterilla on kyllä yksi pisimmistä lukemistani kappaleen nimistä. No ei kappale itsekään niitä lyhyimpiä ole, joten menköön. Varsinkin kun mielenkiintoisia elementtejä kuunneltavaksi löytyy koko teoksen pituudelta. 
 
Mystery - The Delusion Rain: Minua on aina viehättänyt melodisuus ja tämän kanadalaisen yhtyeen tuotannossa sitä on riittävästi.  
Pekka Pohjola - Dancing In the Dark: Tovihan tässä, ainakin täällä pohjoisemmassa Suomessa, menee ennen kuin päästään pimeässä rokkaamaan. Mutta kuunnellaan kuitenkin komeaa soittoa.  
Eric Burdon - Who Gives a Fuck: Ericillä on Blues’n’Soul veressään.  
Eric Burdon - 27 Forever: Kerta kiellon päälle eli hieman toiselainen Burdon kappale.  
Jimmy Heath - Con Alma: Tammikuussa 93 vuotiaana kuolleen saksofonisti Jimmy Healthin musiikkia on julkaistu ja julkaistaan postuumisti. Tämä kaunis kappale on tulevalta Love Letter albumilta.  
Norah Jones - Say No More: Norah Jonesin uusin albumi, Pick Me Up Off the Floor, on upea kokonaisuus.  Albumin avaava ja päättävä laulu ovat hienosti sävellettyjä,ja kerrottuja tarinoita, eivätkä ne  yhdeksän muutakaan laulua näiden rinnalla kalpene.  
Jeff Beck - Psycho Sam: Tätä kuunnellessani saatoin vain todeta, että Jeff on kitaristi, jonka nuottikokoelmaa kattaa useammankin genren.  
Jeavestone - I’d Be Your Weakness : Pena suositteli tätä Kalajoelta kotoisin olevaa orkesteria. Eikä syytä, musiikki on monimuotoisuudessaan selkeää, melodista ja hyvällä maulla tehtyä. Musikkia korvilleni.

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Toomion TOP200-biisit: 147. Evergrey - Blackened Dawn (1998)


Tämähän löytyi legenraadiselta Progen Heartilta. Kerrottakoon tässä, että Progen Heart oli ensimmäinen itse poltettu cd, joka sisälsi netistä imuroituja, sekalaisia proge-viisuja pirun huonolaatuisina. Tällä biisillä tuo kyseinen kokoelma alkoi. Sanoisin, että kyseessä on jopa ensimmäinen ladattu mp3 minun historiassa. Varmaan on. Tai itse asiassa taisi olla wma-tiedosto.

Evergrey ja Blackened Dawn oli jotain täysin erilaista mihin olimme tottuneet. Tummaa, rouhealla äänellä laulettua, ruotsalaista proge-metallia. Biisi löytyy Dark Discovery -levyltä, joka on kova sekin. 

Tom S. Englund on minun mitta-asteikolla kärkipään metallilaulajia. Enpä tiedä, vaikka joskus tekisi jonkun top-listan laulajista. Jos teen, niin melko ylhäällä mies on. Sen lisäksi, että Tomppa on kova laulumies, on hän kuulemma myös helvetin mukava jätkä. Näiden ominaisuuksien kyljessä onnistuu tuo säveltäminenkin. 

Blackened Dawnilla on tumma tunnelma. Kuten kuuluukin. Siinähän Evergrey on aina onnistunut. Tunnelmien luonnissa. Edelleen mahtava jytyytys.



perjantai 26. kesäkuuta 2020

Viikon Aivoradio 26/2020


T

Goldfrapp - Lovely Head: Jotenkin on mahdotonta uskoa, miten tällaiset soundit on keksitty jo vuonna 2000? 
Cynic - True Hallucination Speak: Kaikkien djent-bändien esi-isä, jolle ne kaikki edelleen saavat kumartaa ja syvään. 
UNKLE - Reign: UNKLE jää suotta unhoon usein, vaikkei siellä kauheasti ole huonoja levyjä. Tämäkin kappale vuodelta 2003 ja toimii! 
Zero Hour - Stratagem: Nauhaton basso raikaa ja outoja rytmejä täynnä. Armeijan jälkeisessä "kaikki musiikki tänne nyt" -huumassa ostettua. 
Riverside - Acid Rain: Riversiden äänimaailma hivelee aina. 
Rufus Wainwright - Who Are You New York?: Rufus on enemmän bändiartisti, mutta tämä äidilleen osoittama pianolevykin osoittaa hyviä hetkiä. 
Vulture Industries - Deeper: Random-biisi jostain. 
Billie Holiday - The Man I Love: Viikon jazzstandardi sinne päin laulettuna. 
Type O Negative - Anesthesia: Viikon top200-biisejä. Menee tämä kesälläkin. 
Tomahawk - Sun Dance: Pattonin inkkarimusiikkia. Mukavia rytmejä.


SPINEBRAIN

Violent Hammer - Riders Of The Wasteland: Ulkomaisen median suosittelemana törmäsin tähän Kuusamon ylpeyteen tällä viikolla. Death metal-piireissä kuuluista "mätä" termi sopii hyvin bändiin ja koko levyllinen on sitä itseään: kovaa mätää suoraan sieltä kaivon pohjalta. Vahva suositus alan harrastajille. 
King Witch - Body Of Light: I think it was an email on this release that caught my attention and I decided to check them out. Strong heavy doom vibe going on here and the female vocals remind of Jex Thoth...in a good way. The entire album is worth listening if you liked this tune. 
Purtenance - Under the Pyre of Enlightenment: Nokian death metal -ylpeys ei hyydy vaan jatkaa laulajan vaihdoksen jälkeen lanaamista juhlien ensi vuonna 30-vuotista taivaltaan. Suomalaistunut nepalilaisvokalisti Aabeg tarjoaa hieman erilaista ulosantia ja vie levyä hieman doomimpaan suuntaan... toki voi olla tarkoituksellista. Koko levy tilattavissa nyt Xtreem Musicin kautta. 
Convulse - The Summoning: Convulse lyö tiskiin oman vastineensa myöskin Nokialta uudella sinkullaan. Bändi juhlii tänä vuonna 30-vuotista uraansa, joten kun koronarajoitukset ovat purettu on hyvin mahdollista että bändi nousee jälleen lavoille ehkä spessusettilistalla. 
Falconer - Desert Dreams: Falconer lopettaa uransa tähän levyyn saatesanoilla: "Emme halunneet julkaista vaan OK-levyä ja julkaista ehkä sen uramme parhaimman levyn joutsenlauluna kun suuntaamme kohti uusia projekteja." Levy on julkaistu vasta tänään, joten aika näyttää onko kyseessä tosiaan se kruunun jalokivi. 
Mantar - Ghost Highway: Saksalainen power duo ei hyydy, vaan vie ilmaisuaan uusimmalla täyspitkällä enemmän post-punk sävytteiseen suuntaan ja noudattaa Keep It Short and Simple-periaatetta. Livekunnon nähneenä voin todeta että hauska "Yhtä paljon energiaa kuin 100 energiapatukassa"-anekdootti Last.Fm sivustolla on totta. 
Ormskrik - Occultness: This Norwegian blackened thrash band comes out of nowhere and floors me with their debut album. If you are a fan of straightforward, fast and nasty tunes then this is right up your alley. 
Ross the Boss - Denied by the cross: Ex-Manowar guitarist Ross The Boss is back with vengeance. The new album is his fourth offering since forming the band in 2006 and while natural Manowar references are clear, the musical output is somewhere between US Power Metal and traditional heavy metal. 
The Devil's Trade - Dead Sister: Another collision with a band that I have never heard of in Season of Mist newsletter. The result is nothing sort of amazing featuring mellow vocals from Hungarian artist David Mako. I would say this song is best when listened at the cottage with fire roaring in the fireplace and a cold craft beer or single malt in your hand.

YYTE

Band of Friends - Leap of Faith: Band of Friends on Rory Gallagherin kanssa soittaneen basisti  Gerry McAvoyn perustama yhtye, joka haluaa musiikillaan kunnioittaa Roryn elämää ja musiikkia.  
Tomas Ledin - Stanna: Tomas on minulle ruotsalaisartistien huippua. Karisma ja kappaleittensa tulkinta sen aikaansaavat. Iskelmä, pop ja rock kaikki sujuu tyylikkäästi ja Tomas-laadulla.  
Steve Howe Trio - He Ain’t Heavy, He’s My Brother: Kelly Gordon levytti originaalin 1969, samana vuonna Hollies nosti sen hitiksi ja vuonna 2010 Steve Howe trio otti sen käsittelyynsä.  Entisen Yes-kitaristin lisäksi triossa musisoivat poikansa Dylan rummuissa sekä Ross Stanley iloisesti hammondilla.  
Steve Howe Trio - Tune Up: Laitanpa samalta triolta toisenkin ja aivan toisenlaisen kappaleen.  
Unitopia - More Than a Dream:  Tyylikästä, melodista aussiprogea yhtyeen debyyttialbumilta vuonna 2005.  
The Haggis Horns - Haggis Express: Kelpo torvimusiikkia 
Indy Angel - Unlived Lives: Särön ja seesteisen kuulakkuuden toimivaa synergiaa.  
Woods - Where Do You Go When You Dream?: Wikipedia määrittelee yhtyeen genren folkrockiksi.  Minä määrittelisin sen musiikiksi.  
Anderson/Stolt - Chase and Harmony: Ruotsalaisen kitaristi Roine Stoltin ja Yes-legenda Jon Andersonin yhdistynyttä luomisvoimaa.  
Tom Fogerty - Sweet Things to Come: Sen verran paljon puhetta ollut viime aikoina John Fogertystä, joten laitanpa eetteriin yhden vuonna 1990 edesmenneen isoveljensä Tomin kappaleen.


A:

Bob Dylan - Key West (Philosopher Pirate): Dylanin uusi oli sittenkin aika hyvä. Tämän raidan tunnelma oli poikkeava.  
John Legend - Conversations in the Dark: Toinen tämän vuoden biisi. Levy ei kokonaisuutena aivan äärettömän kovalta vaikuttanut, mutta tämän tunnelmassa oli jotain hyvää. 
Dynamo - Sade: Joensuulaisrokkareiden uusi single. 
Pääkköset - Eläinrääkkäystä: Obskuurimpi 80-luvun nosto. 
Riki Sorsa - Haaveissa vainko oot mun: Taannoin soitettiin Tuovisen Markon kanssa keikka, jonka avausnumero tämä oli. "Omistettu elävälle musiikille kevään korona-aikaan."


keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

AUSCULTON MUSATASTING XVII - Levyraati 2.


Meininkihän on vanha tuttu: täältä tulee kappalelinkkejä, jotka laitetaan soimaan, kuunnellaan rauhassa ja sitten kun on valmista, niin huudetaan ”hep”. Tämän jälkeen pieni sanallinen lausunto ja arvosana asteikolla 0-10 vapaavalintaisin desimaalein. Biisijärjestys on tällä kertaa arvottu.

OSALLISTUJAT
YK: Oululainen populaarimusiikin kuluttaja 50 vuoden ajalta.
T: Peltotöistä kiireessä tullut vipeltäjä. Illan isäntä.
JJ: Ensi viikolla lähiopetukseen palaava joensuulainen
Karl Hungus: Palkobystä. Sic transit gloria mundi vaan kaikille.
SPy: Peruspoju
TO: Wannabe-kuntoilija. Farkut olleet viimeeksi jalassa helmikuussa eli hienosti yhteiskunnasta etätytynyt yksilö.
PP: varastosuunnittelija Joensuusta
Stalin: Entinen musiikin puoliammattilainen



1. Special Providence - Darkness (2015)




Spy: No vähän jäi välikäteen. Perinteistä progemetalriffittelyä. 

T: Taitavasti soitettua kikkailua. Ei ihan lähtenyt tässä mielentilassa. 

JJ: Oli paria poikkeusta lukuunottamatta aika monotoninen. Viimeinen 30 s kuitenkin yllätti positiivisesti. 

PP: Tää on vaan rytmillisesti niin hämärä biisi, että oon joka kerta myyty. Unkarin paras bändi.

YK: Darkness nimenä peloitti, että kuinka synkkää ja mustaa mielen ruokaa onkaan tulossa. Mutta tämähän olikin ilmavaa ja lupsakkaa musiikkia.

Karl: Tastingeissä hauskin osa käydä oman lokeron ulkopuolella.
Vähän kuin panisi keikalla ollessa jotain emäntää, jonka kanssa ei ole
minkäänlaista yhteensopivuutta tämän suvunjatkamisvietin ulkopuolella. Jotenkin tästä tuli mieleen joku Tortoise.
Lopussa selkeä ejakulaatio. Ei meikäläisen juttu.

TO: Joo, toi kikkailu-sana kuvasi omastakin mielestä tätä itselle kovin sekavaa pläjäystä. Ei sytytä.

Stalin: Justihin kärsi kuunnella.


RAADIN ARVOSANAT
YK: 7,9
T: 6,2
JJ: 6,8
Karl Hungus: 6
SPy: 5,5
TO: 5,2
PP: 10
Stalin: 5


2. H.E.A.T. - One By One (2019)



T: Mulle tämä on aikusiten Hevisaurusta. Ennalta-arvattavaa.

YK: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta tällaista metallilaulumoodia ei ole sovitettu minun korvilleni, joten unohdan sen. Soittopuoli oli energisyydessään ihan ok.

PP: Vähän sellainen Rocky-fiilis. Ihan mukavasti kulkevaa kasarityylistä heviä, mutta ei ihan miun juttu. 

SPy: Jees Novaheviä. Eli ei mitään uutta ja kiinnostavaa. Mutta ei sinänsä ikävää. 

JJ: Oon kyllä tykänny bändin musasta viimeiset 7 vuotta. Sopivaa kasarivivahdetta biiseissä, suurin osa biiseistä tosin aika yksinkertaisia. 

TO: Tämä oli Ruotsin velipaloheimo. Ei mitään yllätyksiä matkassa ja ehkä omaan makuun vähän liian positiivista, tuli mieleen se liiterin koripallomainos. Mutta helppoa kuunneltavaa.

KARL: Muna pystyyn kolmessa sekunnissa! Ei jumalauta mitään tietoa tästä tätä ennen, mutta tämmöiselle Rocky, Rambo, Top Gun -ajan kakaralle tämmöinen kikkelisankarimeno toimii aina. 

Onhan tämä oikeasti aivan kamalaa skeidaa, mutta mitä musiikki on? Tunteita.
Kyllä. Ja juuri tämän musiikin takia olen kalju, koska kasariaikana kuunneltu sankarimusiikki nosti testosteronitason niin korkealle, että päälakeni on tänä päivänä selässä.

JJ: Olen sanaton.

Stalin: rauhatonta menoa, ei sopivaa käyttötarkoitusta. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,2
T: 6
JJ: 8,7
Karl Hungus: 9
SPy: 5
TO: 7,4
PP: 6,5
Stalin: 5,9


3. Sydän, Sydän - Ikuinen hehku (2017)




T: Suomen parhaita livebändejä ja sopiva koukeroista suomirockia. Loppu on mahtava! Käykää keikalla, jos on mahdollisuus. 

Spy: Jeajeajea! Meinasin valita saman biisin 😄 biisirakenne nerokas. Ekana melodiat yksinkertasesti läpi soittaen ja sitten hyvät sanat ja tykitystä. Hieno bändi kaikessaan. Yks lemppari suomibiisi. Vaatii useamman kuuntelun kuitenkin. 

YK: Tuli mieleen Kontran kolmen minuutin muna. Ei muuten, mutta jäi löysäksi ja veteläksi. Enempi särmää ja tunnetta peliin, niin aineksista vois kehkeytä jotain suurempaa. 

PP: Alkupuoli oli Leeviä ilman laulua. Laulun alettua mielikuva hävisi, mutta kokemus ei siitä parantunut. Tällaisesta en saa oikein mitään irti. 

JJ: Ei oikein tarttunu, mutta loppu iski kyllä tajuntaan. Taustalaulusta iso plussa.

Stalin: Vähistä sanoista tehty. Melodia vähän edellisiä parempi, vaikka laulaja oli kyllä helvetin huono.

KARL: Olipa kaunis alku. Siitä on yli 15 vuotta(?) kun kuulin kyseistä orkesteria ensimmäisen kerran. Kyllästyin kuitenkin tekotaiteelliseen paskaan.
Puolessa välissä toivoin, että olisi jäänyt instrumentaaliksi.

TO: Miulla menee nämä sydämet ja kynnet sekaisin. Mukavaa melodista kuunnneltavaa, vaatisi tarkempaa perehtymistä tämä. Leeviä, Aknestikkiä ja Jarkko Martikaista sekaisin. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,7
T: 9
JJ: 7
Karl Hungus: 6,25
SPy: 9,2
TO: 7,9
PP: 4,5
Stalin: 6,4


4. Kraftwerk - Trans Eurpoa Express (1977)



T: Bändin jäsen kuoli tänään, tai eilen...

YK: Perustajajäsen. Tänään oli hesarissa.

T: Tälle on aika pirun moni konebändi velkaa. Ei ehkä kuitenkaan noin pitkä tarvitsisi olla. 

YK: Onhan Kraftwerk eränlainen uranuurtaja (kait), mutta sähköisyydestään huolimatta tässä oli etenevä voima jätetty säästöliekille. 

PP: Elektroninen musiikki kiinnostaa vaihtelevasti, mutta viime aikoina taas enemmän. Kraftwerk on kaikessa minimalistisuudessaan hieno. Arvosana: 

JJ: Joo tuota... Syntikkamiehet saattaa saada tuosta jotain kicksejä mutta ei lähteny mulla ollenkaan. Liian pitkä biisi. Pieni plussa bändin ytimekkäästä nimestä. 

Spy: Jos miettii aikakautta niin varmasti ollut uraauurtava. Ei ehkä oo ihan kestänyt aikaa ja vähän puuduttava jopa. Pitäis enemmän tutustua niin vois tajuta paremmin. 

Karl Hungus: Florian Schneider R.I.P. Ei lisättävää.

TO: Varmasti oman genrensä pioneereja, saksalaisella tarkkuudella. Sähköiskut vai oliko ne raipan iskuja 4 min kohdalla piristivät. 

Stalin: ei mikään elektronisen musiikin helmi.

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,3
T: 6,9
JJ: 5,3
Karl Hungus: 9
SPy: 7
TO: 6,1
PP: 8,5
Stalin: 4


5. Jaakko Teppo - Mäntypistiäinen (1980)



SPy: Hyvän tuleen musaa. Sanathan Jaakko taitaa.

Stalin: Se oli rokin perusolemus.

TO: Olipa nasakka tarina! hymyilytti tämän illan tarjonnasta eniten tähän mennessä. Jaska-kakka -riimi ainoastaa häiritsi hiukan. Liekö tarjonnut tätä rexona-mainokseen? 

YK: Jaakko Teppo on kaikessa karmeudellaan ja epämusiikigenrellään sinänsä riemastuttavaakin kertakuuntelumateriaalia.

PP: Tästä on vaikea sanoa muuta kuin, että klassikko-osastoa. 

T: Tässä on niin kovat sanat, että pelkästään siitä ja pirun kovasta pianosta.

JJ: Jaska on sellainen artisti, että sen "teoksia" on vaikea arvostella. Ei niitä oikein kuulukaan rankata asteikolle 4-10. Mutta mukaansatempaava rytmi, kova pianisti taustalla... 

Karl Hungus: Tepon Jaakolle ei voi antaa alle 7.


RAADIN ARVOSANAT
YK: 7,3
T: 7,8
JJ: 7,5
Karl Hungus: 7
SPy: 7
TO: 7,5
PP: 6,5
Stalin: 7


6. Jonas Widenius Trio - Blues Valhalla (2020)



T: Tätä livenä katsoisi ja kuuntelisi ihan mieluusti. Vähän semmoinen studiossa viilatun oloinen. Esim. jossain terassioluella ollessa ja kesäillassa. 

Spy: Olipa asialtaasta soitantaa. Ja mielellään kuunteli ihminen sen. Akkarihevikohta oli piristävä. 

Stalin: Flamenco-kitaristi saa soittaa toisenkin.

YK: Kävin kerran Joonaksen levynjulkkareilla Aineen taidemuseolla ja siitä asti olen ollut hänen soittonsa fani. Tässäkin kappaleessa yhdistyy flamengo ja pohjolan mystiikka. Soittaminen on joskus helpon kuulosta olematta kuitenkaan iisiä.

PP: Nimi on hämärästi tuttu, mutta muuten mulle ennestään tuntematon. Taitavaa soittoa ja biisi polveili mukavasti monen tyylilajin kautta.

Karl: Vituttaa heti oletuksena tämmöiset studiolivet. "Joo hei, me osataan soittaa, eiköhän näytetä se kaikille. Vähän close-upia, money-shotia ja cum-shotia väliin, niin Tarantino poimii meidät seuraavan leffan scoreen". Eikä poimi.

JJ: Olen sanaton vol II. Yllättävän monipuolinen. Välillä oli soitto kuin italian katujen gigoloilla ja toisinaan kuulosti Metallicalta akustisena. 

TO: Metallicaa on joku soittanut selloilla. Tämä meksikon metallicaa akustisilla kiratoilla. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 8,8
T: 7,2
JJ: 7,9
Karl Hungus: 6
SPy: 7,2
TO: 7,8
PP: 8
Stalin: 8


7. Sauli Lehtonen - Eron jälkeen (1994)



Spy: Tässä lajissa selkeetä parempaa päätyä. Kokonaisuus tyylikäs. Saulin tangosoundi on aina kuitenki ollu mun korvaan vähän tekaistun kuulonen. Tässä häiritsee vähemmän. 

T: Björninen latoo melkoisen kitarasoolon. Ei mitään liikaa. Saulin ääni ei ole oikean kuuloinen, vaikka artistina olikin hieno. Sävellys kuitenkin mahtava.

YK: Sopivasti puhelin laittoi tumman yötilan päälle, eli aurinko laski Oulussakin. En tiedä paljonko tuossa Saulin äänessä on aitoa tummuutta  ja paljonko tietoisesti ”syvennettyä bassoa”. Tämä ei ole minun musaa.

Stalin: vaikka Saulilla on kuuma peruna suussa, niin Björnisen kitarointi on aivan huippuluokkaa. 

Karl: Koskaan en ole Saulia kuunnellut, mutten myöskään ole tajunnut minkälainen Topi-fraseeraus äänessä on. Äänihän on hieno, muttei luonnollinen.
Turhan steriili tuotanto.

JJ: Laulu kuulosti tosi teennäiseltä, väkisin väännetty tangomuottiin. Kitarasoundeista tykkäsin, mutta biisissä itessään ei luonnollisesti yllätyksiä. 

T: Sauli oli muuten tuon tehdessään 19v.

PP: Sauli Lehtosesta tulee aina vaan mieleen traaginen kuolema. Mutta ihan hieno, varsinkin kitara. 

TO: Ura jäi liian lyhyeksi, mitä lie olisi miehestä tullut. Hiukan äänessä häiritsee loppuvibratot vai mitä lie.


RAADIN ARVOSANAT
YK: 5,2
T: 8,3
JJ: 6,2
Karl Hungus: 7
SPy: 7,7
TO: 6,5
PP: 5
Stalin: 9


8. Midlake - Bandits (2006)


https://www.youtube.com/watch?v=u3SjXiyUT7s

Karl: Ei jaksa. Olisi tullut "Head Home" tai "Roscoe". Tämä oli sellaista lampaiden määkimistä aamulla, kun ei huvittaisi herätä, mutta kun on vittu P.A.K.K.O. Tai kuten Tapani Kansa sanoo sen kauniimmin R.A.K.A.S.

YK: Leppoisaa kevätillan lukumusiikkia, ei häiritse vaan pysyy neutraalina ja sterilinä. Kaunista harmoniaa, mutta ei kuitenkaan klassikkoainesta.  Hieman lyhyempi versiokaan ei olisi haitannut.

Spy: Kaikki tyylikkyydessään lähes aina napakymppiä. Soitto monipuolista mutta ei mitään liikaa. Tim Smithin ääni ja harmoniat best of the best. Meinas tulla myös Head home.

TO: Vähän pliisua, mutta ei tässä mikään häiritse. Vähän tällaista flow-festaria. 

PP: Vieras bändi. Aattelin ensin, että on jotain vanhaa kun kuulostaa niin tuuhealta, mutta eipäs ollutkaan. Biisi lupaili hetkittäin, että jotain mielenkiintoisempaa olis luvassa, mutta jäi kuitenkin tulematta.

JJ: Leppoisa biisi ja vähän vaihteluakin mukana. Tuskin kuitenkaan tulee pahemmin kuunneltua jatkossa.

T: Taustamusaa. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,6
T: 7
JJ: 6,5
Karl Hungus: 7
SPy: 7,2
TO: 7,8
PP: 5,5
Stalin: 8


9. Sonic's Rendezvouz Band - City Slang (The Best Stuff You Haven't Heard) (1978)



T: Tämä ei mun juttu kyllä ole. Tommonen nopea piano on rasittavaa ja laulukin lähellä post-punkia. 5,7. Rumpujen soitto kuitenkin pelastaa hiukan.

Spy: Yyyhh. Ei ollenkaan mun juttu. Oikeen miltään kannalta. Sellasta läpyttelyä vaan. 

KARL: Tämä todellakin oli illan viimeinen hidas! En ole kuullut koskaan tätä alkuperäistä, vaan ainoastaan Hellacoptersin coverin joskus 1998?
Tämä oli kova biisi illan viimeiseksi, ja rouvakin kiittää, koska nyt olisi seinän takana patukkaa tarjolla. Todellakin mielummin tämän kautta petiin, kuin jollain puoliheijaribiisillä, kiitos järjestyksestä!

YK: Ei ollutkaan viimeiset hitaat... hieman sekametelisopparäimettä toukokuiseen iltaan, mutta onneksi on kuulokkeet korvilla (säilyy naapurisopu rivitalossa). Tanakkaa tavaraa.

TO: Detroit Rock City. Kevään ekoina lämpimina päivinä olis maakunnassa mukavaa ajella pikkuteitä auringonpaisteessa ja paskanhajussa avoletukalla takapiiska heiluen. Jos olisi letukka ja piiska. Laulu kauheeta suhinaa mut menevät kitarat. 

PP: Aika tasapaksu biisi, joka ei kehity mihinkään. Se kertoo paljon, jos progresiivisen musiikin harrastajan korvaan reilun 5 minuutin biisi tuntuu pitkältä.

Stalin: laulussa vain viisi sävelyä, loput epävireisiä kiekaisuja. Kitarasta ja bassosta justihin viitonen.

JJ: Vähä tommonen aloittelevan punkrock-bändin autotallibiisi. Asennetta löytyy, ei niinkään soittotaitoa.

RAADIN ARVOSANAT
YK: 8,1
T: 5,7
JJ: 7,1
Karl Hungus: 8,5
SPy: 2,7
TO: 8,3
PP: 4
Stalin: 5


RAADIN KESKIARVOT
Blues Valhalla           7,61
Mäntypistiäinen       7,20
Bandits                         7,14
Ikuinen hehku         7,12
One by One                 6,84
Eron jälkeen            6,74
trans-europe express 6,64
Darkness                  6,58
City Slang                6,18


tiistai 23. kesäkuuta 2020

Toomion TOP200-biisit: 148. Type O Negative - Anesthesia (2003)


Vuodenajat eivät kulje kädetysten kappaleiden tunnelmien kanssa, mutta minkäs teet. Taas ollaan Type O Negativen parissa. Lainailen tässä otteita myös albumilistauksessa läpikäymistäni levyistä.

Life is Killing Me -levy on jokseenkin vakava, jopa surullinen ja masentava, mutta musiikissa on selkeästi iloisempi ote kuin edeltäjissään. Toki se on verhottu bändille ominaisen mustan huumorin kuosiin. Peter Steele oli sitä tehdessä aikaisempaakin masentuneempi, pahassa kokaiini- ja lääkekoukussa eikä muutenkaan jaksanut innostua juuri mistään. Jostain syystä mies kuitenkin heräsi sävellysprosessiin. Omien sanojensa mukaan tekstien tekeminen oli raastavampaa kuin aikoihin, mutta säveltäminen kiinnosti kyllä.

Albumin loppupuolella kuullaan Anesthesia, jota itse pidän jopa albumin parhaana kappaleena. Kauniiden, välillä jopa melkein iloisten sävelien avulla se kertoo esittäjänsä syvästä masennuksesta. Kappale oli niin synkkä, ettei Steele voinut esittää sitä jokaisella keikalla. Kaksi yksinkertaista lausetta kuulostavat julmemmilta kuin koskaan missään.

"I don’t need love,
I don’t feel anything"

Tässä kappaleessa on kaikki, mikä Type O Negativessa on hienoa. Ensinnäkin melodiataju, raskaiden ja kevyiden teemojen nivominen yhteen, julmetun hienot ja harkitus kosketinsoundit. Ja tällä kertaa minulle epätyypillisesti myös sanoituspuoli. Siellä viimeisillä hetkillä kitaristi Kenny Hickey karjuu tuon "I Don't Feel Anything" niin koskettavasti, että kukaan ei ihmettele, vaikkei tätä ole pystynyt joka keikalle tuomaan.

Nautitaan pimeässä syyssäässä. Vettä sataa ja elämä ei voita.



torstai 18. kesäkuuta 2020

Viikon Aivoradio 25/2020 - Juhannuslista


SPINEBRAIN:

She Past Away - Rituel (The Soft Moon remix): For some reason this Turkish duo hits me like a ten ton hammer, I even paid to watch their recorded stream last night. SPA incorporates 80's sound nicely just using synthesizer and guitar. Once the groove hits you, you're gone for good. 
The Spirit Cabinet - Devils in the details: I missed this album upon its release, but was happy to stumble into it later this year. The band continues what they know best which an interesting mix of doom and heavy metal topped with distinctive vocals by Snake McRuffkin from Urfaust.

Duivel - Offerande Aan De Schimmen Der Afgestorvenen: Duivel released a strong debut album this year and I was totally unaware of this awesomeness until recent shenanigans in the internet got me to find this album. The curiosity here is that Urfaust's other half, VRDRBR, is playing the guitar here where he is normally behind the drum set.

Jonathan Hulten - The Mountain: These are some soft tunes to get your midsummer evening started with some quality craft beer.

Survivor - I Can't Hold back: Survivor is much more than just Eye of the tiger and to prove that I am urging you to listen the first track from the Vital Signs album released back in 1984.

Pretty Maids - A Place In the Night: I don't know what's up with Ronnie Atkins as he is battling with cancer, but I am hoping he can defeat it so that we could witness another Pretty Maids gig in Finland. The entire Red, Hot and Heavy album is a classic in my books.

Talisman - I'll be waiting: I almost forgot this band, but this is some of the best AOR I know.

Pink Cream 69 - One Step into paradise: Yes, we all know that Andi Deris has been in Helloween more than 20 years, but this is a great tune from the early days when he was still fronting Pink Cream 69. The entire S/T album is pure ecstasy for all 80's hair metal fans out there.


YYTE
Beach Boys - All Summer Long
Karma - Kesäpäivä
Blackberry Smoke - Waiting for thunder
Isley Brothers - Summer Breeze
Pink Floyd - Summer '68
Joe Cocker - Summer In the City
Anki - Ne kesäyöt
Eva Dahlgren - Sommarbarn
Bo Kaspers Orkester - Sommaren
Battaglia - Itikoita pakoon

A

AC-DC - Back In Black: Eipä kai sitä paljon enempää soundtrackia juhannukseen tarvinne. Toimii kokonaisuutena ja yksittäisinä raitoina.


T

Crash Test Dummies - Mmm Mmm Mmm Mmm: Kyllä tämä kesäiltaan menee ihan huoletta. 
Porcupine Tree - Trains: Tällä kesäillassa on vankkumaton nurkkakiven paikka. 
Topi Sorsakoski & Agents - On kesäyö: Tämä soi lapsuuden kesäilloissa. 
Kairon; IRSE! - An Bat None: Jos onkin bändillä sekava nimi, niin ei se musiikki sentään niin sekavaa ole. 
Queens of The Stone Age - My God Is The Sun: Tämä kuuluu minun juhannuksiin, vaikka hiukan räväkkä onkin. Juhannuslenkin taustamusiikki. 
Eppu Normaali - Kalkkiviivoilla: Suomalainen kesäilta ilman Eppuja. Ei kai sentään? 
Antimatter - God is Coming: Tämä menee kauemmas juhannusiltoihin, mutta on kuulunut niihin myös. 
Kolmas nainen - Lautalla: Sitten otetaan myös kotiseutu leikkiin mukaan. Haitari ja juhannus. 
Cacophony - Floating World: Ja voi hyvänen aika, miten oli tämä kova juttu juhannuksena 1999! Oli kuuma ja nuori mies lomalla Armeijasta. 
Manowar - Sign of the Hammer: Samaan juhannukseen kuului tämäkin. Serkun kanssa käytiin juomassa mummon kanssa kahvit, mummo paistoi lettuja ja lähdettiin mökille vesihiihtämään.


tiistai 16. kesäkuuta 2020

Toomion TOP200-biisit: 149. John Williams - Imperial March


Jotain pahaa tapahtuu. Tai jotain hyvin ilkeää saapuu. Silloin soi Imperial March, joka on John Williamsin säveltämä mestariteos Star Wars -elokuviin.
Imperial March on niin kutsuttu johtoaihe (leitmotif) eli tarkoitettu symboloimaan jotain tiettyä henkilöä tai ryhmää. Koko lajityypin "keksijänä" voisi pitää Wagneria. Tunnusmusiikki olisi ehkä paremmin ymmärrettävissä oleva termi. Ja tietysti tässä tapauksessa se alun perin symboloi Darth Vaderia ja myöhemmissä vaiheissa vähän kaikkia Pimeän puolen Jedi-jehuja.
John Williams on armoton säveltäjä ja tunnelmien luoja, mutta kyllä tämä minulle on aina ollut sitä kärkeä hänen tuotannostaan. Tietysti taustalla on se, että pikkupoikana ja miksei nytkin kuului fanittaa kaikkia elokuvapahiksia. Kukapa sitä Darth Vaderia kiehtovampi hahmo olisikaan.
Tämä sopii kaikkeen pahuuteen ja menee ihan pelkästäänkin. Laitamme tähän melko uuden version säveltäjän johtamana.