perjantai 7. toukokuuta 2021

Ausculton Aivoradio 18/2021

 


T

Tomahawk - Sir, Yes, Sir: Inkkarimusiikkia hyvin omaperäisellä otannalla. Tomahawk, muuten tarkoittaa mitä tahansa leikkaamiseen käytettävää asetta.

Snarky Puppy - Open Forum: Tästä sitten tällaista jazz-tyyppistä menoa. Mukava soundimaailma.

Vulfpeck - Dean Town: Ja pikkuisen samaan henkeen, mutta ankarammalla bassottelulla.

Paradise Lost - Ghosts: Perinteisen metallibändin näyte siitä, kuinka tehdään laadukasta ja perinteistä työtä.

Olli Haavisto - Green on Redd: Yhden alan suomalainen mestari. Ei ole ammattitaito tässäkään piilossa.

Pöllöt - Aku Ankan uni: Suomalaista uudempaa tarjontaa. Mukava meno.

The Fall of Troy - Semi-Fiction: Kohkausta, mutta jäsenneltyä.

Tuvalu - Jaettu modernin unelma: Edesmennyt kokeellisen musiikin bändi. Paljon ehti hyvää saamaan aikaan.

Villagers of Ioannina City - Part V: Tässä on soundit kohdillaan. Ioanninahan oikeasti on sekä kaupunki, että kunta tuolla Kreikan maalla.

Lapinlahden Linnut - Vanha suomalaisten poikien vitutuslaulu: Epäkorrekti, mutta ansiokas.


A

Weezer - I Need Some of That: Taas tuli uusi levy Weezeriltä. 

Noel Gallagher’s High Flying Birds - We’re on Our Way Now: Noelin uusi single, joka promoaa kesän kokoelmalevyä. Tutut sävyt.

Billie Eilish - Your Power: Tämäkin tuoretta musiikkia. Billie lähti ensilevyn jälkeen vähän eri suuntaan.

Ryan Bingham - The Weary Kind: Soi yhtenä iltana päässä.


Y

Peter Frampton Band - If You Want Me To Stay: Yrjön päivänä julkaistulla albumillaan Peter yhtyeineen soittaa suosikkilaulujaan instrumentaaliversioina. Siksi albumin nimi onkin Peter Frampton Forgets the Words. 

Kansas - Carry On Wayward Son: Albumin Leftover avausraita lienee yhtyeen tunnetuin laulu.  

Steve Miller Band - Fly Like An Eagle: Kuten Kansasin Carry on Wayward Son, niin tämäkin hitti julkaistiin vuonna 1976. 

Hällas - Blinded by the Emerald Mist: Musiikkia ruotsalaisen progeyhtyeen toiselta albumilta, joka julkaistiin hieman yli vuosi sitten. 

Gary Moore - I'm Tore Down: Garyn kuolemasta tuli helmikuussa kuluneeksi 10 vuotta. Vappuaattona julkaistiin How Blue Can You Get -albumi sisältäen kahdeksan ennen julkaisematonta äänitettä. 

Sister Hayzel - I Stayed for the Girl: Floridasta kotoisin julkaisi EP:n Water 2018 ensimmäisenä neljän EP:n sarjasta, jotka kantava peruselementtien (vesi, tuuli, tuli ja maa) nimiä. 

Paula Präktig - Letter from Trees: Kuulin ensimmäisen kerran Paulan soittoa vuoden 2017 Tornion Kalott jazz&blues -festivaalien avajaiskonserissa, jolloin hän soitti yhtyeessä Tutu. Nyt hän on julkaissut ensimmäisen sooloalbuminsa. Yksinkertaisesti kaunista musiikkia. 

Tutu - Lauttasaaren valssi: Sisareni asui pitkään Lauttasaaressa, ja hänen kotinsa oli usein tukikohtani Helsingin kokousmatkoilla. Nyt sisareni asuu pohjoisessa ja kokousmatkatkin ovat jääneet jo taakse, mutta Lauttasaari kiehtoo edelleenkin. 

Kilpi - Kahdeksas ihme: Kun työaamuja oli jäljellä kahdeksan kappaletta, löysin tämän sävelmän.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Toomion TOP200-biisit: 123. Eppu Normaali - Kun olet poissa (1990)

Kuparin värisellä Ford Escortilla huristeltiin kohti Pohjanmaata pirun huonoilla talvirenkailla. Puut olivat lumivaipassa ja eväänä oli karjalanpiirakoita. Rahaa niin vähän, ettei välille pysähdelty syömään. Hansikaslokerosta löytyi otanta Eppujen kasetteja. Eppu Normaali oli tuttu bändi tietysti ja moni sen kappale ja levy tarkkaankin kuunneltu. Eihän minun ikäiseni mies ole oikein Eppujen tutkan ohi päässyt lentämään. Enkä ole yrittänytkään.

Kun olet poissa on muistikuvissa pelkästään hidas kitaranäppäily sähkökitaralla, mutta onhan siinä taustalla koko bändi, kun sen soimaan lyö. Hienoja Kunnaksen suvun kielikuvia ja riimejä. Harvassa on ne, jotka saa samaan kappaleeseen sopimaan sellaiset lauseet kuin ”yö taivuttaa jousta, kunnes katkeaa” ja ”sitä hetkeä, jolloin en elä tolloillen”. Hyvinhän se onnistuu.

Urbaanilegenda kertoo, että kappale kertoo kadonneesta lompakosta. Eikä tuokaan ajatuskuva tästä sen huonompaa oikeastaan tee. Hieno kipale suomalaista melankoliaa ja itsesäälissä rypemistä.


perjantai 23. huhtikuuta 2021

Ausculton Aivoradio 16/2021


Y

Moxy - 1111: En oikein löytänyt tästä uutuuslevystä mitään taustoja. Mutta kysessä ei kuitenkaan ole samaa nimeä käyttäny nyt 1970 luvun kanadalainen hard rock orkesteri. 

Offspring - Let the Bad Times Roll: Uutuustarjontani lykkäsi Offspringiä tyrkylle. Mikäs siinä, edellisestä albumista olikin vierähtänyt jo 9 vuotta. 

B.B King - Let the Good Times Roll: Edellinen suorastaan vaati vastinetta. 

Little Feat - Let It Roll: Lovell George kavereineen ei valikoinut hyvän ja pahan välillä.  Ihan sama heille kunhan vain rokki rullaa. 

The Bats - Long Halls: Lepakoiden esittämä laulu on leppoisasti eteenpäin soljuvaa sävelkulkua.

Go-Betweens - Streets of Your Town: Sunnuntai oli aurinkoinen päivä ja niinpä tulikin pyöräiltyä ympäri Oulua hyvää pyörätieverkostoamme pitkin. Tunnelmaan sopi mainiosti austraaliaista hyvän mielen musiikkia. 

Maggie Bell - What You Got: Skottilaista Maggieta on joskus verrattu Janis Jopliniin.  Ainakin äänessä löytyy mukavasti karheutta ja särmää. 

Stone the Crows - Keep on Rollin’: Maggie Bell aloitti laulajan uransa tämän glasgowlaisen orkestin riveissä, joka toimi vuodesta 1970 - 1973. 

Goose - Dragonfly II: Pilvipalveluni lokeroi yhtyeen jam-bändiksi, aika oikeaan osunee.


T

Stratovarius - Episode: Albumi täytti 25 vuotta. On omassa musiikkihistoriassa sen verran merkittävä levy, että sen voi kaikki seuraajatkin kuunnella.


A

The Offspring - Let The Bad Times Roll: Viime viikolla julkaistu uusi Offspring-levy oli ensimmäinen laatuaan yhdeksään vuoteen. Hieman hajanainen kokonaisuus, mutta tunnistettavaa materiaalia. Dexterin laulanta vääntelee sopivia nappuloita edelleen.



perjantai 16. huhtikuuta 2021

Ausculton Aivoradio 15/21


 

T

Children of Nova - The Complexity of Light: Semmoista stonerin suuntaista progemetallia. Kuulosti ihan hyvältä.

Avenged Sevenfold - Natural Born Killer: Mike Portnoylla maustettua metallia bändiltä, jota en kuvitellut jakavani.

Mogwai - Gsalgow Mega-Snake: Tämä menee sinne maalailuosastolle. Ja hyvin se maalaakin.

Gorillaz  Every Planet We Reach Is Dead: Gorillaz on usein huonompi kuin osiensa summa, mutta kyllä välillä nasahtaa.

Grimes  So Heavy I Gell Throught The Earth: Grimes on minulle melko poppia, mutta mulle hyvin tehtynä sekin genre istuu.

AC/DC - Thunderstruck: Klassikko.

Jakub Zytecki - Sunflower: Mitähän se tämä on? Kimurantilta kuulostaapi.

ASHES dIVIDE - The Prey: Aika jenkkiä, mutta laadukasta on.

Arise in Stability - Madness Gives Rites to Enlightenment: Japanilaista Göteborg-metallia.

Lester Young - Mean To Me: Viikon jazzstandardi tähän päätteeksi.


Y

Mira Sunnari - Sade: Mira onnistuu Bill Withersin helmen Ain’t No Sunshine tulkinnassa varsin kelvollisesti. Suomalainen teksti on Aki Sirkesalon käsialaa. 

Ginger Baker - Interlock: Aika ajoin pitää nostaa kuunteluun suosirumpalini työskentelyä. Kyllä tässä yksinkertaisesti jokin vain koukuttaa. 

Galahad  - The Fox at the Airport:  Vuonna 1985 perustettu brittiprogeyhtye löytyi kuunteluuni vasta viime vuonna. Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. 

Nad Sylvan - The Stolen Child: Kun uutuuslistalla näin Sylvanin albumin Spiritus Mundi, tiesin sen sisältävän minulle sopivaa musiikkia. 

Dr. Lonnie Smith & Iggy Pop: Why Can’t We Live Together: Kuunnelkaa tuota Lonnien hammondin soittoa, on mukavasti tajuntaan soljuvaa sointuvirtaa. 

Cactus - All Shook Up: Cactuskin on yksi nuoruuteni suosikkiyhtyeistä. Orkesteri on jälleen käynyt studiossa ja rumpali Carmine Appicen johdolla aikaansaaneet todella hyvää materiaalia. Orkesteri rokkaa ja rollaa jykevästi. 

Anna Fox Rochinski -  Everybody’s Down: Anna debyyttialbumi Cherry on varsin vahva avaus soolouralle. Tässä kappaleessa etenkin komppi tukee solistia vallan oivallisesti koukuttaen. 

Brother Jack McDuff - The Honeydripper: 1961 julkaistussa kappaleessa löytyy virtuoosimaista soitinten hallintaa ja musisoinnin riemulla soitettua musiikkia.


A

Luminous Kid - Mountain Crystals: Huhtikuussa ei normaalistikaan tule syystä tai toisesta paljon kuunneltua musiikkia. Tämä uusi EP kuitenkin tuli pyöräytettyä läpi.


Toomion TOP200-biisit: 124. Symphony X – Death of Balance / Lacrymosa (2000)

 



Sen progekikkailuvaiheen huippukohtiin osuu Symphony X:n Death of Balance/Lacrymosa. Death of Balance on kitaristi Michael Romeon ja rumpali Jason Rullon käsialaa. Lacrymosa taas Mozartin tekeleitä. 

Death of Balance pyörii polyrytmisten ja kiharaisten rumpufillien sekä Romeon riffien ympärillä. Onhan tuota kuullut soivan ennen progebändien keikkoja tunnelmaa luomassa. Suunnilleen puolet yleisön metallinörteistä taputtaa rytmin oikein. Eli tuttua huttua on.

Ilman Lacrymosaa tuota ei osaa enää kuunnellakaan. Se sopii rauhoittavana tekijänä hyvin tuohon perään. Ja albumielementissä toimii vielä paremmin. V – The New Mythology Suitehan on pirullisen mainio levy kokonaisuutena muutenkin.



perjantai 9. huhtikuuta 2021

Ausculton Aivoradio 14/2021

 


Y

Ringo Starr - Teach Me Tango: Ringo on jo 80-juhlansa viettänyt, mutta ei se ainakaan svengiä haittaa. 

Galahad - Last Summer Days:  Otetaan reilusti ennakkoa, mutta tyylikkäästi. 

Rosa Coste - Musta: Lapin Kansa herätti jutullaan mielenkiintoni Rosan kappaletta kohtaan. Kannatti ottaa kuunteluun. 

Carola - Sydämeen jäi soimaan blues: Onhan tämä laulullisesti ja soitannollisesti kertakaikkisen loistava.  Kassu Halosen sovitus on oivallinen, mutta Juha Björnisen kitarasoolo suorastaan maaginen. 

Elvis Costello & Allen Toussaint - Broken Promise Land: Elvis Costello on tehnyt yhteistyötä mm. Ann-Sofie Otterin, Burt Baccarachin ja Allen Toussaint’n kanssa. Tässä näyte viimeksi mainitusta. 

Bob Seger - Her Strut: Bob oli nuoruuden suosikkejani. Tehoaa edelleenkin kuuntelukorvaani ja rytmijalkaani. 

Ole Børud - Soul In Chains: Norjalainen Ole on läpikäynyt urallaan genrejä hardcore punkista souliin ja liki kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa kappaleen nimi kertoo sen oleellisimman.


A

Kuuntelin tuossa Beatles-levyt läpi. Laitetaanpa sieltä biisejä tämän viikon Aivoradioon. Yhä vain inspiroivaa biisinkirjoittamista ja studioinnovointia.

I Saw Her Standing There
And I Love Her
Help!
Drive My Car
In My Life
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band
While My Guitar Gently Weeps
Day Tripper


T

Zombi - Breakthrough & Conquer: Tämä on taas sitä musiikkia, missä se Christine - Tappaja-auto vaanii.

Musta Valo - Kaksoisolento: Väärän genren musiikkia tähän maailmanaikaan, mutta hyvin on tehty.

The Haden Triplets - Say You Will: Enpä tiedä miksi tämä jäi soimaan, mutta saa soida loppuun asti.

Steve Rothery - Morpheus: Tässä kitarointi on koko lailla elävää.

Muse - Ruled by Secrecy: Vanhaa Mussee. Sen kanssa pitää ajoittain nostalgisoida.

Prince - Sexy M.F.: Tämä ei ronskista tekstistään huolimatta ole ollenkaan pöllömpi teos.

The Good, The Bad and The Zugly - Welcome to the Great Indoors: Tämähän alkaa kuten... No, tiedätte kyllä, kun kuulette. Verratonta!

Sanhedrin - Riding on the Dawn: Perusheviä. Hyvin tehtynä.

Myrkur - Fager som en Ros: Viikinkihoilausta.

The Human League - Don't You Want Me: Muuten rasittavan bändin ihan mukiinmenevä biisi.


torstai 1. huhtikuuta 2021

Ausculton Aivoradio 13/2021

 


A

Lana Del Rey - Yosemite: Chemtrails Over The Country Club-levy on nyt tullut kuunneltua pariin kertaan. Tämä on ollut molemmilla kerroilla mieleenjäänein raita.

Oasis - Pass Me Down the Wine: 2000-luvun singlebiisien b-puoletkin löytyvät nyt näemmä Spotifysta.

Cassandra Jenkins - Ambigous Norway: Ajan hengessä liikkuvaa maalailua.

Taylor Swift - evermore (feat. Bon Iver): Swiftin molemmat viime vuoden levyt ovat ihan ok.

Deep Purple - Throw My Bones: Näemmä lähtee vanhoilta jääriltä vielä 2020-luvullakin.

Tatu & Tutkimusmatkailijat - Muutosta: Eilen soi tällainen albumi. Kapusi yllättävän korkealle vuoden 2020 levyjen listalla.


T

Edu Kettunen - Elävien maassa: Edun sanoitusta parhaimmillaan.

Saybia - Snake Tongue Beast: Saybia liikkui joillain soittolistoilla silloin 2000-luvun alussa. Jostain syystä se tuli juttelemaan, vaikkei ole sen jälkeen oltu yhteydessä.

Christina Perri - mine: Hulvaton meno. Tällaista ei kauaa jaksa, mutta kai sen 3,5 minuuttia.

Cynic - King: Cynicin kevyempää puolta. On ne ollut kovia.

Bodom After Midnight - Pain the Sky with Blood: Tämmöistä siltä Laiholta jäi jälkeen. Perinteistä, mutta laadukasta. Hyvät soolot!

Emma Ruth Rundle - Killing Floor: Uudeksi musiikiksi epäuusi äänimaailma. Grungen tuoksuista.

Evergrey - Tidal: Tämän olen laittanut ennenkin, mutta kun tuo kosketinsoundi viehättää.

Enslaved - Giants: Enslaved on yksi suosikkibändeistä varsinkin myöhemmän tuotannon osalta. 

Circle - Vaellus: Toisella lailla hulvatonta. Jos tämä ei pistä hymyilemään, niin harva asia pistää.

Deep Purple - Vavoom, Ted the Mechanic: Mainio. Parasta Deep Purplea.


Y

Orgone - It’s My Thing (You Can’t Tell Me Who Sock It To) [feat. adryon de Leon]: Tämän viikon osuuteni aluksi R&B:tä kalifornialaisittain. 

Sting - My Funny Valentine (feat. Herbie Hancock): Kaksi musiikin maestroa Rodgers & Hart musikaalisävelten parissa.  Babes in Arms sai ensi-iltansa Broadwaylla 14.4.1937, mutta sen musiikki toimii edelleen 84 vuotta myöhemminkin. 

Barock Project - Inside My Dreamer’s Eyes Part: Sisareni on suuri Italian ystävä. Minulla on kuitenkin vielä siellä käymättä, kun viime syksyn suunnitelmat korona pandemia tuhosi. Onneksi sieltä tulee kuitenkin kelpo musiikkia kuunteluumme. 

Sofia Jannok - Speaking Queen: Saamelainen Sofia on yksi suosikkejani. Hän on artisti, jolla on kyky luoda populaarimusiikkia kulttuuriperintöään kunnioittaen. 

Yvonne Fair & James Brown Band - I Found You: Laulu on vuoden 1962 esiversio, josta myöhemmin  kehtittyi James Brown klassikko I Got You (I Feel Good) nimellä tutuksi tulleesta kappaleesta. 

Bob Dylan -  Dignity (Outtake from Oh Mercy -sessions): Kun olen tällä viikolla kuunnellut herra Zimmermanin tuotantoa läpi, on suorastaan velvollisuuteni tällekin listalle nostaa yksi kappale. 

Uriah Heep - Sunrise: Hieno, melodinen Ken Hensleyn kirjoittama kappale Heepin tapaan tyylikkäästi esitettynä. Tähän aikaan vuodesta on mukavaa, kun aurinkokin alkaa heräillä samoihin aikoihin kanssani. 

Suzi Quatro - Do Ya Dance: Kappas yksi teini-ikäni idolleista on tänään julkaissut albumillisen uutta musiikkia. Ääni on syventyny, mutta sydämensä sykkii yhä rockille.