Ausculton Aivoradio 31/2020

T:

Burst - I Hold Vertigo: Erikoista hc-punkia ja progemetallia sekoittelee Burst. Omaperäistä ainakin.

Helloween - Who Is Mr. Madman?: Tässähän on vanhaa henkeä, vaikkei levy vanha olekaan. Toimii.

Daft Punk - Giorgio by Moroder: Tämän kappaleen rumputyöstöt loppupuolella ovat silkkaa taidetta.

Kossiili - Väärään suuntaan: Ausculton apukäsi Kossiili on salaa mennyt tekemään hyvää musiikkia. Laitointa.

Samanna - Seppo's Dream: Hyvin soi Rhodes ja muutkin soittimet.

VIRTA - About to Fly: Kappale alkaa kuin Steve Vain teokset konsanaan. Silti se on hyvin hienojakoista jazzia.

Warmen - Puppet: Warmen on sivuprojektiksi hyvinkin laadukasta metallia.

The Hives - Die, All Right!: Räkäistä ja kettuilevaa rokkia, Jes!

Chris Squire - Lucky Seven: Yesin basistin levyllä on paljon parempia sävyjä kuin Yesin omassa musiikissa.

3TM - Seven Keys: Tätä hehkuttelin jo aiemmin, ja aina se vaan jaksa maistua hyvälle.


A:

Bruce Springsteen - Rockin' all over the world (Live Helsinki)
Bruce Springsteen - I Don't want to go home (Live Helsinki)
Bruce Springsteen - Darlington County (Live Helsinki)
Bruce Springsteen - My City of Ruins (Live Helsinki)

Springsteenin legendaarisesta, ja uran pisimmästä, keikasta on tänään tarkalleen kahdeksan vuotta. Spotifysta löytyy pari biisiä sieltä taltioituna.

Illan teeman mukainen Rockin’ All Over the World, BITUSA-klassikko Darlington County, pitkä ja gospel-henkinen My City of Ruins ja encoren loppupuolella kuultu oneoff-cover I Don’t Want to Go Home.


SPINEBRAIN:

Primal Fear - Halo: German teuton metal will not die! Primal Fear delivers another good addition to their discography with Metal Commando. The album running time is a bit too long, but has anthems that will keep the fans connected. Halo is a speedy onslaught proving that Ralf Scheepers still got an amazing vocal range.

Haken - Puzzle Box: As I am not that familiar with Virus (the new album), I'll present you this song from the previous album that solidifies everything the band stands for. Haken is a contemporary prog metal gem.

Havukruunu - Uinuos Syömein Sota: Tätä levyä on odotettu pelonsekaisin tuntein, mutta jo ensimmäinen biisi lunastaa odotukset ja nostaa yhtyeen pakana Black metallin kärkikastiin pysyvästi.

Sabaton - Carolus Rex (swedish version): Sabaton might have suffered a slight decline in their trueness amongst hardcore fans, but you cannot deny the catchiness and the emotion this song portraits in their native tongue. One of the highlights in recent heavy sauna in the woods of Ikaalinen.

Gaerea - Conspiranoia: Italy's best kept secret Gaerea delivers an impeccable sophomore album with Limbo. The album is rooted in black metal having hints from other genres making the package interesting and concise. The 1st pressing of the Vinyl is long sold-out, so the underground society knows where to hunt.

The Committee - Ashes-Norm: This international supergroup surprised me with the new full lenght. Album nods greatly towards Mgla sound, but is fascinating listening as a whole.

Executioner's Mask - No Funeral: If you fancy some well done post-punk with modern Sound, you should check out Despair Anthems. There's plenty of good groove to keep you grounded with the music.

BodyCount - This is why we ride: I was only supposed to watch 5 minutes of their Wacken stream last night, but ended up watching the full show. Ice-T at the age of 62 had so much charisma and attitude that I believed every single rhyme and word he said during the performance. Old farts really do it better.

YYTE

Oulu All Star Big Band & J. Ahola - Easy Livin’: Klassikko soi vaan niin komeasti oululaisittain  soitettuna ja Jarkko Aholan vokalisoimana.

Oregon - Witchi-Tai-To: Tunnelmasta toiseen.  50-vuotta sitten Oregonissa perustetun yhtyeen musisointi on minun makuuni. Melodista musiikkia, jossa improvisoinnilla on osuutensa. Erittäin kuuntelijaystävällistä musiikkia jota kuunnellessa kannattaa laittaa silmät kiinni ja antaa musiikin siivittää ajatusmaailmaa.

Greg Lake & Georg Downes - Love Under Fire (alternative mix): Kahden huippumuusikon, tutut mm. yhtyeistä Emerson, Lake & Palmer ja King Crimson (Lake) sekä Asia, Buggles ja Yes (Downes), duetto.

Buggles - Elstree: Yhden hitin ihmeen (Video Killed the Radio Star) vähemmän tunnettu kappale.

SF-Blues - Freshing:  Vuoden 2007 tuotantoa, jolloin kokoonpanossa vaikuttivat Pepe Ahlqvist, Jukka Gustavson, Eero Raittinen ja Heikki Silvennoinen tukenaan Janne Rajala (basso) ja Jani Auvinen (rummut).

Larry Carlton - Sapphire Blue: Larryn bluesimpaa puolta. Jäntevästi soitettua musiikkia, josta on parasta nauttia kuulokkeet korvilla ja silmät kiinni keskittyen.

Stevie Wonder - Ngiculela - En Una Historia - I Am Singing: Ihan jo siksi, että Songs In The Key of Life on kympin levy.

Metallimusiikin olemus – 71. Portaiden narinaa

RUSH - 2112 (1976)

Alex Lifeson eli oikeammin Alexandar Zivojinovich oli Serbiasta tulleiden immigranttien lapsi. Nuorena hän soitteli viulua, mutta ihastui kuitenkin muun muassa Jimi Hendrixin, Pete Townshendin ja Jeff Beckin soittoon. Geddy Lee taas oli nuorena ihaillut Jack Brucea, John Entwistlea ja tietysti Paul McCartneya. Hän halusi musiikillaan näyttää nuorena leskeksi jääneelle äidilleen seuraavansa musikaalisen isänsä jälkiä.  

Geddy Lee koki kummia vuonna 1968, kun luokkatoveri Alex Lifeson tuli pyytämään hänet juuri perustetun bändin laulajaksi. Alkuperäinen laulajalle Jeff Jonesille oli kaksi viikkoa sitä projektia ollut tarpeeksi. Bändi aloitti tiiviin harjoittelun ja hinkkasi soittoaan progempaan suuntaan.  

Ensimmäinen rumpali John Rutsey vaikutti yhtyeessä vuoteen 1974, jolloin hänen oli lähdettävä terveysongelmien vuoksi. Järjestettiin koesoitto ja tilalle valittiin Neil Peart, josta tuli heti kättelyssä myös bändin pääasiallinen sanoitusmestari. Peart oli lähtöisin hyvästä perheestä ja oli pianon soiton kautta siirtynyt rumpuhommiin esikuvinaan vähemmän yllättäen Keith Moon, Ginger Baker ja John Bonham. 

Rush julkaisi kolme melko kehnosti menestynyttä albumia. Levy-yhtiö toivoi radioon paremmin sopivia levyjä. Rush teki päinvastoin. 2112-levyn aloittaa yli 20 minuuttia kestävä nimikappale. Vaikka oletus oli muuta, tuli 2112 ensimmäinen bändin menestyslevyistä. 

2112 on sävelletty hotellihuoneissa, keikkabusseissa ja takahuoneissa. Siitä vastasivat Lee ja Lifeson sen pohjalta, mitä Peart oli tunnelmissa ja sanoissa yrittänyt saada esiin. Albumin vastaanotto oli musiikillisesti hyvää. Se nousi kotimaassaan Kanadassa listavitoseksi ja myös USA:ssa 60:n tuntumaan.  

Albumin teemasta palaute oli kuitenkin ristiriitaista. Nimikkoraita oli dystooppinen tulevaisuuskuvaus taiteen kieltämisestä. Kappale myös otti mallia Ayn Randin ajatuksista. Rand oli hyvin vahvan totalitärismin ja kommunismin vastustaja ja yksilönvapauden kannattaja. Kuulijoiden ja arvosteluiden tulkinnat saivat Rushin ja 2112-albumin näyttämään jopa äärioikeistolaiselta joissain arvioissa. 

Rush on itselleni ollut aina hankala bändi. Geddy Leen ääni on kuin synnynkodin narisevat portaat, jotka ärsyttävät aina jonkin verran, mutta toisaalta kuuluvat tunnelmaan. Tämän levyn sävellykset eivät minusta ole niin mieleenjääviä, mutta soittotaitoahan ei voi kieltää. Rush iskeekin metallin kasvukäyrään vaarnansa lähinnä soittotaidon, jopa –virtuositeetin kautta. Hankala on 1980-luvun rumpaleita löytää, jotka eivät Neal Peartia ihannoisi.  Metallibändeistä Rushia esikuvinaan pitävät ainakin Alice in Chains, Anthrax, Dream Theater, Meshuggah, Metallica, Queensrÿche, Rage Against the Machine ja Tool.

2112 on hieno albumi, mutta ei mieleenpainuva. Rushilla on parempiakin. Esimerkkinä toimikoon tuo avauskappale. 

Kuva: loudersound.com

Toomion TOP200-biisit: 146. Saimaa - Per Vers, runoilija (2015)

Kirjan prologin lailla alkava ajankohdan kuvailu ja siihen päälle lyö Alatalon Mikko hampaat niskaan. Paitsi tässä tapauksessa todennäköisesti Jesper Anastadiadis. 

Per Vers, runoilija osaa hämätä nimellään. Luulisi, että se on juicemaista pervoilua kieli poskessa, mutta otsikosta huolimatta se on täytetty vähän vakavammilla kielikuvilla.

Matti Mikkola on tähän valinnut tuottaessaan niin uskomattomat soundit, että kappaletta kuuntelisi puoli tuntia. Onhan Saimaa-bändikin toki mielettömän taitava. Varsinkin tässä basisti Juha Kanervon linjat huilujen tukemana saavat melkein liikuttumaan.

Alkuperäinen kipale on ilmestynyt samannimisellä Juice & Coitus int. -albumilla vuonna 1974. Tämä Saimaan versio on 2015-vuoden tavaraa.

Tämän voi kuunnella missä vaan ja jälleen kerran todeta, että omanlaisiaan neroja olivat, ovat ja tulevat olemaan sekä Juice Leskinen että Matti Mikkola. 

Viikon Aivoradio 27/2020

A
Lanan Del Rey - Lust for Life: On tullut vähän perehdyttyä Lana Del Reyhin viime vuoden loisteliaan NFR!-levyn jälkeen. Tässäkin albumissa on siisti tunnelma ja useita hienoja raitoja.

T
Cult of Luna - We Feel the End: Synkkien sävyjen musiikkia Ruotsista.  

Shadow Gallery - Crystalline Dream: Progeilua ysärin puolivälistä.  

Night Verses - Phoenix IV: Levitation: Progeilua tältä vuosikymmeneltä. 

Psychonaut - All I Saw as a Huge Monkey: On sen verran komea nimi kappaleella, että laitetaan listalle. 

Soilwork - Figure #5: Pieni nostalgiatrippi legendaariseen blast beat -biisiin. 

Deep Purple - Knocking at Your Back Door: Heitetään joukkoon vähän perinteisempääkin rokkia. 

Animals As Leaders - Apeirophobia: Keskinkertaista kitaransoittoa instrumentaalibändiltä. 

Vorna - Tyhjyys on tyyni: Kovasti tätä levyä on kehuttu, eikä se huono olekaan. 

Brother Bones & His Shadows - Sweet Georgia Brown: Viikon jazzstandardi kevyeksi välipalaksi. 

Evergrey - Blackened Dawn: Viikon TOP200-biisi tännekin voimasoittoon.

SPINEBRAIN
Sam Gopal - Midsummer Night Dream: Vaikka juhannus oli ja meni jo, niin tämän biisin myötä voit palata siihen aina uudestaan ja uudestaan. 

Wino - The Song's At The Bottom Of the Bottle: Ex-Saint Vitus singer has been struggling with mind-altering substances in the past, but manages to release another solo album. This is pretty stripped down, honest music which suits perfectly to that camping trip when you all are just staring at the fire. 

Cro-Mags - The Final Test: NY Hardcore punksters are still going strong after nearly 40 years of existence. I have not really been following them in the past, but if all goes well the band is playing Finland next year. Based on the new album, you are most probably able to spot me from the crowd... 

Protest The Hero - All Hands: These Canadian progressive metallers are back after a hiatus and deliver an album that took me by surprise. The vocals are absolutely crazy (in a good way) and this song is one of the pinnacles on the album. One of the big surprises this year has to offer for sure. 

Sleep Token - The Offering: A friend of mine was promoting this album on his wall and I decided to check it out. Sleep Token consists of anonymous hooded artists whose music is somewhere between art pop and progressive metal. 

Moribund Oblivion - Death Is With You: This Turkish black metal outfit has just released their new album Endless and this is the opening track. I have a personal addiction to the band after attending their gig in Tampere some years back and of course managed to snag their t-shirt and have a few words with the singer. The lyrics are both in Turkish and English which makes the band more appealing to me. 

Acherontas - Psychic Death: Greek metal music is always close to my heart. Acherontas makes no exception and delivers another stellar album. The title track is not that straightforward assault that you would be expect and their ability to surprise you is something that I like. The whole discography is worth checking out if you liked what you hear. 

Sapphire Eyes - Magic Moment: This Swedish AOR band is fronted by Finnish blood with Kimmo Blom behind the mic. The whole album is filled with some catchy, mellow hard rock tunes and melodies that are fitting to summer and freedom.

YYTE
Karmakanic - Dot_Got the Universe and Everything Else No One Else Really Cares About, Pt. I: Ruotsalaisorkesterilla on kyllä yksi pisimmistä lukemistani kappaleen nimistä. No ei kappale itsekään niitä lyhyimpiä ole, joten menköön. Varsinkin kun mielenkiintoisia elementtejä kuunneltavaksi löytyy koko teoksen pituudelta.  

Mystery - The Delusion Rain: Minua on aina viehättänyt melodisuus ja tämän kanadalaisen yhtyeen tuotannossa sitä on riittävästi.  

Pekka Pohjola - Dancing In the Dark: Tovihan tässä, ainakin täällä pohjoisemmassa Suomessa, menee ennen kuin päästään pimeässä rokkaamaan. Mutta kuunnellaan kuitenkin komeaa soittoa.  

Eric Burdon - Who Gives a Fuck: Ericillä on Blues’n’Soul veressään.  

Eric Burdon - 27 Forever: Kerta kiellon päälle eli hieman toiselainen Burdon kappale.  

Jimmy Heath - Con Alma: Tammikuussa 93 vuotiaana kuolleen saksofonisti Jimmy Healthin musiikkia on julkaistu ja julkaistaan postuumisti. Tämä kaunis kappale on tulevalta Love Letter albumilta.  

Norah Jones - Say No More: Norah Jonesin uusin albumi, Pick Me Up Off the Floor, on upea kokonaisuus.  Albumin avaava ja päättävä laulu ovat hienosti sävellettyjä,ja kerrottuja tarinoita, eivätkä ne  yhdeksän muutakaan laulua näiden rinnalla kalpene.  

Jeff Beck - Psycho Sam: Tätä kuunnellessani saatoin vain todeta, että Jeff on kitaristi, jonka nuottikokoelmaa kattaa useammankin genren.  

Jeavestone - I’d Be Your Weakness : Pena suositteli tätä Kalajoelta kotoisin olevaa orkesteria. Eikä syytä, musiikki on monimuotoisuudessaan selkeää, melodista ja hyvällä maulla tehtyä. Musikkia korvilleni.