VAN DER GRAAF GENERATOR - PAWN HEARTS (1971)
1960-luvun loppupuolella, tarkalleen vuonna 1967, kuoli fyysikko ja sähköinsinööri Robert Van de Graaff. Samaan aikaan Chris Judge Smith ja Peter Hammill keksivät nimiä tulevalle bändilleen. Hankaussähkögeneraattorin keksijän nimi oli mediassa paljon esillä, joten bändin nimeksi valittiin Van der Graaf Generator. Se on väärin kirjoitettu, mutta ei tarkoituksella. Tällaisena se kuitenkin jäi elämään.
Monien vaiheiden jälkeen bändi päätyi Charisma-levy-yhtiön ensimmäiseksi bändiksi. Yhtye keikkaili paljon ja teki levyjä keikkailun lomassa. Miehitys vaihtui ja fanien keskuudessa klassikkokokoonpanoksi muodostui Peter Hammill, Hugh Banton, Guy Evans ja David Jackson. Hammill hoiti laulun ja paljon muutakin, Banton vastasi koskettimista, Evans rummuista ja bändin omaperäisen soundin loi David Jackson saksofonin ja huilun avulla.
Tämä klassinen porukka muutti manageri Tony Stratton-Smithin kotiin harjoitellakseen Pawn Heartsin materiaalia. Nauhoitukset tehtiin lopulta Trident-studiossa, jossa albumin ainut vieraileva artistikin pistäytyi. Hän oli King Crimsonista tuttu Robert Fripp, jonka kitarointia kuullaan muutamallakin kappaleella.
Bändin tavaramerkiksi tällä levyllä muodostui Bantonin käyttämä psychedelic razor -efekti, joka oli modifioitu nauhuri, jolla pystyi nauhoittamaan ja kelaamaan nauhaa taaksepäin yhtäaikaisesti. Bändin kertoman mukaan tämä oli osittain huumorimielessä tehty laite. Huumori oli läsnä bändin keskellä ja siitä löytyy viitteitä musiikista kuin myös levyn kansista. Hommaa ei otettu vakavasti, vaikka teemat olivatkin vakavia pohdiskeluja.
Levy sai huikean menestyksen Italiassa, josta tulikin bändin ”kotimaa”, sillä suosio jatkui myös tulevilla levyillä. Kuten muutkin ajan levyt, se on sekalainen soppa osioita ja improvisointia. Lopulta sen vahvimmiksi puoliksi nousevat Jacksonin saksofoni-tunnelmoinnit ja Hammillin herkkä laulusoundi. Bändi on parhaimmillaan rauhallisissa ja seesteisissä osioissa. Raskaat ja nopeat jaksot ovat lähinnä ahdistavia.
Metallipuolen vaikutusta bändillä on varmasti ollut moneenkin progeilijaan, mutta julkisesti Van der Graaf Generatoria ovat fanittaneet Rush, John Frusciante, Marillionin Fish sekä Bruce Dickinson, joka piti Peter Hammillia yhtenä lapsuutensa sankarina.
Aika yllättävää tai sitten ei, mutta jollain lailla bändistä tulee mieleen Iron Maiden. Osavaihdokset ovat samaan tapaan aika selkeitä ja kutakin riffiä toistetaan pitkään. Rush ja Marillion ovat tietysti selkeitä jatkumoita. Saksofonia uudemmista metallinimistä löytyy Shiningista, mutta norjalaisten versioissa saksofoni ei niinkään ole herkkyyden luojana.
https://www.youtube.com/watch?v=P_TmPVpQ6rY
https://open.spotify.com/album/5Lrsef2F6ZHNC5yIUEJouw?si=2CcyUn5xRdqqMWJyJQmAKA
Kuva: savagehippies.com
tiistai 29. toukokuuta 2018
maanantai 28. toukokuuta 2018
Toomion TOP200-biisit: 183. Queen - Stone Cold Crazy
Vuonna 1997 ilmestyi Queen Rocks -kokoelma, joka sisälsi bändin reippaampia veisuja. Kun ei koko katalogi ollut läheskään hanskassa, eikä niin helppo niillä yhteyksillä saadakaan, oli tällä kokoelmalla useita rock-veisuja, jotka jäivät mieleen elämään.
Vuonna 1974, eli reilut 30 vuotta aiemmin julkaistiin Queenin Sheer Heart Attack -albumi. Sen kahdeksas raita, Stone Cold Crazy on yksi speed metallin suunnannäyttäjistä. Etäisyyttä nykymetalliin toki löytyy, mutta tuolle ajalle se oli todella raskasta tavaraa.
Kappaleen teosta krediitit menevät koko jäsenistölle, vaikka Freddie Merucry on kappaletta jonkinlaisena versiona esittänyt jo ennen Queenia. Levytetyn version sanoitus on kuitenkin Freddien ja musiikki pääosin Brian Mayn tuotosta.
Biisistä löytyy monia nykymetallin elementtejä tietysti yli 40 vuoden takaisina alkueliöinä. Nopeatempoista Roger Taylorin haikka-kantti-nakutusta, bassorummun jumpsutusta sekä tiukkoja mättökohtia. May kierrättää kitaraa tuupaten kappaleen sellaiseen etukenoon, että kuulija joutuu roikkumaan koko matkan alusta loppuun pari askelta jäljessä. Saman on joutunut kokemaan myös Lars Ulrich Metallican cover-versiossa. Ihan ei tanskalainen ehdi kappaleen mukaan koko sen keston aikana.
Sanoituksesta on vaikea sanoa mitään. Muutamia klassikko-laineja sieltä löytyy, kuten "I was dreaming I was Al Capone", " Walking down the street, shooting people that I meet, with my rubber tommy water gun". Onhan siinä. Monenmoista assosiaatiota.
Hyvin sähäkkä kappale, jota ei koskaan jätä kuuntelematta. Eipä kestoakaan ole kuin se pari minuuttia.
https://www.youtube.com/watch?v=T8Rfb1Jtmic
https://open.spotify.com/track/7Dk2q3NMtkiHNAA4DuHIGF?si=o-7WspTRRRG613MwClmroQ
Vuonna 1974, eli reilut 30 vuotta aiemmin julkaistiin Queenin Sheer Heart Attack -albumi. Sen kahdeksas raita, Stone Cold Crazy on yksi speed metallin suunnannäyttäjistä. Etäisyyttä nykymetalliin toki löytyy, mutta tuolle ajalle se oli todella raskasta tavaraa.
Kappaleen teosta krediitit menevät koko jäsenistölle, vaikka Freddie Merucry on kappaletta jonkinlaisena versiona esittänyt jo ennen Queenia. Levytetyn version sanoitus on kuitenkin Freddien ja musiikki pääosin Brian Mayn tuotosta.
Biisistä löytyy monia nykymetallin elementtejä tietysti yli 40 vuoden takaisina alkueliöinä. Nopeatempoista Roger Taylorin haikka-kantti-nakutusta, bassorummun jumpsutusta sekä tiukkoja mättökohtia. May kierrättää kitaraa tuupaten kappaleen sellaiseen etukenoon, että kuulija joutuu roikkumaan koko matkan alusta loppuun pari askelta jäljessä. Saman on joutunut kokemaan myös Lars Ulrich Metallican cover-versiossa. Ihan ei tanskalainen ehdi kappaleen mukaan koko sen keston aikana.
Sanoituksesta on vaikea sanoa mitään. Muutamia klassikko-laineja sieltä löytyy, kuten "I was dreaming I was Al Capone", " Walking down the street, shooting people that I meet, with my rubber tommy water gun". Onhan siinä. Monenmoista assosiaatiota.
Hyvin sähäkkä kappale, jota ei koskaan jätä kuuntelematta. Eipä kestoakaan ole kuin se pari minuuttia.
https://www.youtube.com/watch?v=T8Rfb1Jtmic
https://open.spotify.com/track/7Dk2q3NMtkiHNAA4DuHIGF?si=o-7WspTRRRG613MwClmroQ
perjantai 25. toukokuuta 2018
Viikon Aivoradio 21
”Judicator – The Last Emperor: Kun jenkkipoweri on hyvää, se on todella maukasta. Siihen päälle vielä Hansi Kursch niin voidaan puhua jo loistavuudesta. Bändin uusin yllätti täysin!
Light of the morning star – Nocta: Goottihenkistä poljentaa... Tullut suosituksissa vastaan. Täytynee ottaa paremmin haltuun.
Alkaloid – Azagthoth: Saksalainen nykymetallin suuri toive yllätti uudella levyllä. Tässä on modernisoitu tekninen/progressiivinen metalli viety todella kovalle tasolle. Suosittelen koko levyyn tutustumista, jos tämä kappale iskee.
Grá - Till sörjerskorna: Tukholmalaista bläkkistä tarjolla kolmannen täyspitkän muodossa. Muutaman pyörittelyn jälkeen uskon palaavani tähän uudestaan, kunhan lämpötila laskee ja yöt pimenevät.
Stryper – Lost: Michael Sweetin ääni on edellen käsittämättömässä tikissä. Tällä perusteella olisin Suomen keikalla 99% todennäköisyydellä. Saipa vanhat vihtahousut vastustajat näkyvyyttäkin kun "God Damn Evil"-levy poistettiin Walmartin listoilta liian "rajun" albumin nimen takia.
Candlemass – Fortuneteller: Uusi EP julkaistu tänään ja siitä esimakua hieman erilaisen biisin muodossa. Ekalla kerralla iski, katsotaan kestääkö kuunteluja.”
Spinebrain
”Miljoonasade – Lelukaupan häät: Sanoituksen neroutta.
Opeth – Demon of The Fall: Opethin live-suosikki.
Orgy – Blue Monday: Joku tässä pölähti päähän. Kesäinen kisabiisi.
Aphrodite’s Child – Aegian Sea: Vanhaa progea ja Demis Roussosin laulu.
Julee Cruise – Falling: Tämä vain on.
Problems – Katupoikien laulu: Harvoin tämän kuulee, mutta tässä on jotain riittävän häiriintynyttä.
The Verve – Bitter Sweet Symphony: Eipä tällekään sen suurempia selityksiä tarvitse.
SANNI – Soita mua (S&M): Tytön viimeinen lisäys soittolistaan. Taitavasti tehtyä musiikkia.
Risto – Olen piirretty hiiri: Jos kappale alkaa sanoilla ”olen piirretty hiiri, mutta en Mikki ja jalkakäytävä ajaa mua takaa” on jotain tehty oikein.
David Bowie – Life on Mars? Hunky Doryn helmi. Ensimmäiset pianolla soitetut tahdit tulee mukavan jymäkästi.”
T
“Beach Boys - Fun Fun Fun: 8. Kesäkuuta julkaistaan Beach Boys -hittikimara uudelleen taustoitettuna Royal Philharmonic Orchestran säestyksellä.
Chaz Jankel - Number One: Sen verran tästä brittiherrasta tiedän, että on toiminut mm. kitaristina / kosketinsoittajana Ian Dury & Blockheads -orkesterissa ja löydämme hänet myös Sex, Drugs & Rock and Roll tekijäkreditiiteistä. Hän oli myös Ai No Corridan originaalin esittäjä, jota sittemmin Quincy Jones coveroi.
Chesney Hawkes - The One and Only: iPodin arpomaa työpäivän taustalle. Tämä kappale oli mukana Buddy’s Song -soundtrackilla, jonka nimiosaa Chesney näytteli. Kappale ylsi vuonna 1991 brittilistan kärkeen.
Marillion - Market Square Heroes: On yhtyeen debuuttisingle (1982) bändin progressiivisemmalta kaudelta. Tuolloin yhtyeen keulahahmona toimi laulaja Fish (Derek Dick), joka jätti yhtyeen 1989. Tämän jälkeen solistiksi tuli Steve Hogarth ja bändi reivasi soittoaan enemmän indie rockin suuntaan.
Elonkorjuu - Crimson of Love: porilaisen yhtyeen musisointia tarjosin jäsen A:lle pyöräilyä tahdittamaan Lieksasta Joensuuhun.
Tuomari Nurmio, Knucklebone Oscar: Will the Circle Be Unbroken: Ensimmäiseksi minulle tästä Hannu Nurmion ja Oskari Martimon yhteistuotteesta tuli mieleeni standardi gospel-ralli bluesiin väännettynä. Ja sitähän se onkin, tämä hengellinen laulu on kirjoitettu jo vuonna 1907.”
Yyte
”Pepe Willberg - Lyhyenä hetkenä: Pepen ja Saimaan levyä pitäisi kuunnella useammin.
Porcupine Tree - Trains: Arpoontui eilen soittolistalta. Joskus tämä tuntuu tekstistään huolimatta itselleni talvibiisiltä, mutta kyllä oli eilenkin vaikuttava.
Maynard Ferguson - Gonna Fly Now: Rocky-tunnari vähän menevämmällä otteella.
Courtney Barnett - Charity: Barnettin uusi levy tuli viime viikolla. Edellinen ”Sometimes I Sit and Think, and Sometimes I Just Sit” vuodelta 2015 lienee eräänlainen sukupolvikokemus. Indiehtää.
PMMP - Kovemmat kädet: Olipa pitkästä aikaa vallan hyvä. Tästähän se Ausculton ensimmäisen juttusarjan ensimmäinen kirjoitus aikoinaan lähti jäsen T:n kynästä.”
A
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=jnKhOi-ySDKiSMo7OTrutQ
Light of the morning star – Nocta: Goottihenkistä poljentaa... Tullut suosituksissa vastaan. Täytynee ottaa paremmin haltuun.
Alkaloid – Azagthoth: Saksalainen nykymetallin suuri toive yllätti uudella levyllä. Tässä on modernisoitu tekninen/progressiivinen metalli viety todella kovalle tasolle. Suosittelen koko levyyn tutustumista, jos tämä kappale iskee.
Grá - Till sörjerskorna: Tukholmalaista bläkkistä tarjolla kolmannen täyspitkän muodossa. Muutaman pyörittelyn jälkeen uskon palaavani tähän uudestaan, kunhan lämpötila laskee ja yöt pimenevät.
Stryper – Lost: Michael Sweetin ääni on edellen käsittämättömässä tikissä. Tällä perusteella olisin Suomen keikalla 99% todennäköisyydellä. Saipa vanhat vihtahousut vastustajat näkyvyyttäkin kun "God Damn Evil"-levy poistettiin Walmartin listoilta liian "rajun" albumin nimen takia.
Candlemass – Fortuneteller: Uusi EP julkaistu tänään ja siitä esimakua hieman erilaisen biisin muodossa. Ekalla kerralla iski, katsotaan kestääkö kuunteluja.”
Spinebrain
”Miljoonasade – Lelukaupan häät: Sanoituksen neroutta.
Opeth – Demon of The Fall: Opethin live-suosikki.
Orgy – Blue Monday: Joku tässä pölähti päähän. Kesäinen kisabiisi.
Aphrodite’s Child – Aegian Sea: Vanhaa progea ja Demis Roussosin laulu.
Julee Cruise – Falling: Tämä vain on.
Problems – Katupoikien laulu: Harvoin tämän kuulee, mutta tässä on jotain riittävän häiriintynyttä.
The Verve – Bitter Sweet Symphony: Eipä tällekään sen suurempia selityksiä tarvitse.
SANNI – Soita mua (S&M): Tytön viimeinen lisäys soittolistaan. Taitavasti tehtyä musiikkia.
Risto – Olen piirretty hiiri: Jos kappale alkaa sanoilla ”olen piirretty hiiri, mutta en Mikki ja jalkakäytävä ajaa mua takaa” on jotain tehty oikein.
David Bowie – Life on Mars? Hunky Doryn helmi. Ensimmäiset pianolla soitetut tahdit tulee mukavan jymäkästi.”
T
“Beach Boys - Fun Fun Fun: 8. Kesäkuuta julkaistaan Beach Boys -hittikimara uudelleen taustoitettuna Royal Philharmonic Orchestran säestyksellä.
Chaz Jankel - Number One: Sen verran tästä brittiherrasta tiedän, että on toiminut mm. kitaristina / kosketinsoittajana Ian Dury & Blockheads -orkesterissa ja löydämme hänet myös Sex, Drugs & Rock and Roll tekijäkreditiiteistä. Hän oli myös Ai No Corridan originaalin esittäjä, jota sittemmin Quincy Jones coveroi.
Chesney Hawkes - The One and Only: iPodin arpomaa työpäivän taustalle. Tämä kappale oli mukana Buddy’s Song -soundtrackilla, jonka nimiosaa Chesney näytteli. Kappale ylsi vuonna 1991 brittilistan kärkeen.
Marillion - Market Square Heroes: On yhtyeen debuuttisingle (1982) bändin progressiivisemmalta kaudelta. Tuolloin yhtyeen keulahahmona toimi laulaja Fish (Derek Dick), joka jätti yhtyeen 1989. Tämän jälkeen solistiksi tuli Steve Hogarth ja bändi reivasi soittoaan enemmän indie rockin suuntaan.
Elonkorjuu - Crimson of Love: porilaisen yhtyeen musisointia tarjosin jäsen A:lle pyöräilyä tahdittamaan Lieksasta Joensuuhun.
Tuomari Nurmio, Knucklebone Oscar: Will the Circle Be Unbroken: Ensimmäiseksi minulle tästä Hannu Nurmion ja Oskari Martimon yhteistuotteesta tuli mieleeni standardi gospel-ralli bluesiin väännettynä. Ja sitähän se onkin, tämä hengellinen laulu on kirjoitettu jo vuonna 1907.”
Yyte
”Pepe Willberg - Lyhyenä hetkenä: Pepen ja Saimaan levyä pitäisi kuunnella useammin.
Porcupine Tree - Trains: Arpoontui eilen soittolistalta. Joskus tämä tuntuu tekstistään huolimatta itselleni talvibiisiltä, mutta kyllä oli eilenkin vaikuttava.
Maynard Ferguson - Gonna Fly Now: Rocky-tunnari vähän menevämmällä otteella.
Courtney Barnett - Charity: Barnettin uusi levy tuli viime viikolla. Edellinen ”Sometimes I Sit and Think, and Sometimes I Just Sit” vuodelta 2015 lienee eräänlainen sukupolvikokemus. Indiehtää.
PMMP - Kovemmat kädet: Olipa pitkästä aikaa vallan hyvä. Tästähän se Ausculton ensimmäisen juttusarjan ensimmäinen kirjoitus aikoinaan lähti jäsen T:n kynästä.”
A
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=jnKhOi-ySDKiSMo7OTrutQ
perjantai 18. toukokuuta 2018
Viikon Aivoradio 20
”Dream Theater – Strange Deja Vu (Scene Two): Eipä ole pariin vuoteen tullut DT:tä kuunneltua. Yllättävän hyvä oli tämä levy nyt.
Toto – Rosanna: Ihan jees komppi.
Kingcrow – The Moth: Progemetallia Italiasta. Leprous-meininki. Oikein positiivinen sattumalöytö.
Killing Joke – You’ll Never Get To Me: Olen alkanut Killing Jokea ymmärtämään vasta tässä viimeisen parin vuoden aikana. Harmi, etten tajunnut mitään silloin, kun bändi oli Ilosaarirockissa.
Hassisen Kone – Kulkurin iltakalja: Joensuussa kun ollaan niin…
Warmen – Finale: Warmen oli pahimpaan Bodom-fanitusaikaan koko lailla kova kapistus. Ihan hyvältä se vieläkin kuulostaa.
Belaboris – Rakkauden jälkeen: Tämähän voi Yyten mielestä olla ”raiskaus”, mutta ihan taidokas sellainen. On se Carola parempi, mutta ovela tämäkin.
Juice Leskinen – Olipa kerran: Tämä tippui jostain puusta eteeni. Kuuntelin. Oli hyvä.
Aleksanteri Hakaniemi – Pelkääks vai rakastaks: Tytön soittolistalta. Enpä osaa sanoa, mitä tähän sanoisi.
Led Zeppelin – Ramble On: Rokkenrollia.”
T
”Jarkko Ahola - Mennyt oot: Herkkä alku. Voisin kyllä kuunnella tämän melodian myös kokonaan akustisena versiona.
Nik West - Purple Unicorn: Aloin kelamaan Oulun Elojazzien artistikattausta ja eteen tuli tällainen energiapakkaus. Basisti, joka on sisäistänyt funkin sielun ja ytimen.
Victor Wooten - U Can´t Hold No Groove: Kun on musiikki veressä ja bassoa näppäillyt joitakin vuosikymmeniä, niin sen metkut alkavat olla jo hallinnassa.
Jennifer Batten - Respect: Kun on kelvannut mm. Michael Jacksonin Bad-kiertueen soolokitaristiksi lienee hommansa osaa. Otis Reddingin kirjoittamaan Respectin tunnemme toki myös Aretha Franklinin tulkintana, mutta tämäkin kelpaa.
Guero Sosa - Safari: Etsin Spotifysta ihan jotain muuta ja osuin tähän. Kuuntelukelpoisen musiikin löytäminen on joskus pelkkää sattumaa ja hyvä niin.
Dr. Feelgood - See You Later Allicator (live): Standardirock, simppeli komppi, torvet... Ja svengi on valmis.
Freddie Falcon - Big Hunk of Love: Kajaaniin ajellessani mitä sitä muuta olisin kuunnellut kuin kaupungin oman miehen äänitettä ja perus rock’n’rollia.”
Yyte
”R.E.M. - Man on the Moon: Jostain syystä tämä on kuulostanut paremmalta kuin juuri koskaan. Kertosäkeen kaksi kertaa kuultava ja toisella kertaa korkeammalle nouseva "man on the moon" sinkauttaa biisin vielä ilmavampiin tunnelmiin.
Sting - Englishman in New York: Tunnelma viipyilee harkitusti.
The Crash - Still Alive: Teemu Brunilan neroutta vastustamattoman pop-kappaleen muodossa. 80-lukulaiset syntikat upposivat korvaan jo 15 vuotta sitten.
J.Karjalainen Electric Sauna - Verinen mies: Maaginen näyte Karjalaisen laulunkirjoituksesta. Sointi puolestaan on Electric Saunaa hienoimmillaan.
Eppu Normaali - Kivenä kengässä: Eepojen Kahdeksas ihme -levy on soinut kuluneen viikon aikana joka ilta sunnuntaista alkaen. Laitetaan kuitenkin samalta aikakaudelta singlen B-puoli, joka sekin fanisivua lainaten "kalskahtaa hitiltä".”
A
”Hanoi Rocks - Million Miles Away: Omistettu lapsuudenystävä isän muistolle. Jussi oli hyvä mies, hyvää matkaa.
Saor - Pillars Of The Earth: Kolmen vuoden odotuksen jälkeen tätä herkkua livenä Hyvinkäällä lauantaina. My body is more than ready.
Khorada – Ossify: Agallochin ex-jäsenten ja Giant Squidin laulajan uusi projekti. Erittäin mielenkiintoinen projekti, tästä voi tulla jotain.
Boss Keloid – Chronosiam: Erittäin kummallista musaa, vähän niin kuin Creedin ja Alicen in Chainsin sekoitus pienellä metallitwistillä. En ole vielä päättänyt jääkö voimasoittoon vai oliko tämä tässä.
Slayer - Hardening of The Arteries: Grillikausi on nyt käynnissä täysillä, muistakaa kohtuus... Niin ja liput hommattu viimeiselle keikalle Helsingissä.
Elvis - Patch It Up (That's The Way It Is): Soinut päässä muutaman päivän, tällä siitä kai pääsee eroon. Ja muuten groove tässä biisissä enemmän kuin kohdallaan.”
Spinebrain
[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=GQJb4lCfQVedbcBxgqSG8w[/embed]
Toto – Rosanna: Ihan jees komppi.
Kingcrow – The Moth: Progemetallia Italiasta. Leprous-meininki. Oikein positiivinen sattumalöytö.
Killing Joke – You’ll Never Get To Me: Olen alkanut Killing Jokea ymmärtämään vasta tässä viimeisen parin vuoden aikana. Harmi, etten tajunnut mitään silloin, kun bändi oli Ilosaarirockissa.
Hassisen Kone – Kulkurin iltakalja: Joensuussa kun ollaan niin…
Warmen – Finale: Warmen oli pahimpaan Bodom-fanitusaikaan koko lailla kova kapistus. Ihan hyvältä se vieläkin kuulostaa.
Belaboris – Rakkauden jälkeen: Tämähän voi Yyten mielestä olla ”raiskaus”, mutta ihan taidokas sellainen. On se Carola parempi, mutta ovela tämäkin.
Juice Leskinen – Olipa kerran: Tämä tippui jostain puusta eteeni. Kuuntelin. Oli hyvä.
Aleksanteri Hakaniemi – Pelkääks vai rakastaks: Tytön soittolistalta. Enpä osaa sanoa, mitä tähän sanoisi.
Led Zeppelin – Ramble On: Rokkenrollia.”
T
”Jarkko Ahola - Mennyt oot: Herkkä alku. Voisin kyllä kuunnella tämän melodian myös kokonaan akustisena versiona.
Nik West - Purple Unicorn: Aloin kelamaan Oulun Elojazzien artistikattausta ja eteen tuli tällainen energiapakkaus. Basisti, joka on sisäistänyt funkin sielun ja ytimen.
Victor Wooten - U Can´t Hold No Groove: Kun on musiikki veressä ja bassoa näppäillyt joitakin vuosikymmeniä, niin sen metkut alkavat olla jo hallinnassa.
Jennifer Batten - Respect: Kun on kelvannut mm. Michael Jacksonin Bad-kiertueen soolokitaristiksi lienee hommansa osaa. Otis Reddingin kirjoittamaan Respectin tunnemme toki myös Aretha Franklinin tulkintana, mutta tämäkin kelpaa.
Guero Sosa - Safari: Etsin Spotifysta ihan jotain muuta ja osuin tähän. Kuuntelukelpoisen musiikin löytäminen on joskus pelkkää sattumaa ja hyvä niin.
Dr. Feelgood - See You Later Allicator (live): Standardirock, simppeli komppi, torvet... Ja svengi on valmis.
Freddie Falcon - Big Hunk of Love: Kajaaniin ajellessani mitä sitä muuta olisin kuunnellut kuin kaupungin oman miehen äänitettä ja perus rock’n’rollia.”
Yyte
”R.E.M. - Man on the Moon: Jostain syystä tämä on kuulostanut paremmalta kuin juuri koskaan. Kertosäkeen kaksi kertaa kuultava ja toisella kertaa korkeammalle nouseva "man on the moon" sinkauttaa biisin vielä ilmavampiin tunnelmiin.
Sting - Englishman in New York: Tunnelma viipyilee harkitusti.
The Crash - Still Alive: Teemu Brunilan neroutta vastustamattoman pop-kappaleen muodossa. 80-lukulaiset syntikat upposivat korvaan jo 15 vuotta sitten.
J.Karjalainen Electric Sauna - Verinen mies: Maaginen näyte Karjalaisen laulunkirjoituksesta. Sointi puolestaan on Electric Saunaa hienoimmillaan.
Eppu Normaali - Kivenä kengässä: Eepojen Kahdeksas ihme -levy on soinut kuluneen viikon aikana joka ilta sunnuntaista alkaen. Laitetaan kuitenkin samalta aikakaudelta singlen B-puoli, joka sekin fanisivua lainaten "kalskahtaa hitiltä".”
A
”Hanoi Rocks - Million Miles Away: Omistettu lapsuudenystävä isän muistolle. Jussi oli hyvä mies, hyvää matkaa.
Saor - Pillars Of The Earth: Kolmen vuoden odotuksen jälkeen tätä herkkua livenä Hyvinkäällä lauantaina. My body is more than ready.
Khorada – Ossify: Agallochin ex-jäsenten ja Giant Squidin laulajan uusi projekti. Erittäin mielenkiintoinen projekti, tästä voi tulla jotain.
Boss Keloid – Chronosiam: Erittäin kummallista musaa, vähän niin kuin Creedin ja Alicen in Chainsin sekoitus pienellä metallitwistillä. En ole vielä päättänyt jääkö voimasoittoon vai oliko tämä tässä.
Slayer - Hardening of The Arteries: Grillikausi on nyt käynnissä täysillä, muistakaa kohtuus... Niin ja liput hommattu viimeiselle keikalle Helsingissä.
Elvis - Patch It Up (That's The Way It Is): Soinut päässä muutaman päivän, tällä siitä kai pääsee eroon. Ja muuten groove tässä biisissä enemmän kuin kohdallaan.”
Spinebrain
[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=GQJb4lCfQVedbcBxgqSG8w[/embed]
torstai 17. toukokuuta 2018
Toomion TOP200-biisit: 184. Leevi and the Leavings - Olipa kerran ihminen...
Yksinkertainen ihminen tykkää yksinkertaisista asioista. Minä pidän tällaisista simppeleistä, melko lailla yhdelle melodialle perustuvista instrumentaaleista.
Olipa kerran ihminen... on Leevi and the Leavingsin kappale Kadonnut laakso -albumilta. Se taittaa albumin välillä rujonkin meiningin suunnilleen sen puolivälissä. Kadonnut laakso oli toinen "aito" kasetti, jonka olen ikinä saanut. 8-vuotiaalle tavara oli aika diippiä. Mutta jo tuolloin Olipa kerran ihminen... oli albumin suosikki.
Gösta Sundqvistin musikaalisuus ja samalla henkilöhahmon synkkä erakkoluonne tulee tässä kappaleessa esiin sanattomassa muodossa. Teos liikkuu jotenkin dystooppisissa tunnelmissa vähän Ennio Morriconen tyyliin. Vaikka se on yksinkertainen, on siinä sopivasti kerroksia, jotta sen kestää kuunnella vaikka milloin. Sounditkin ovat sellaiset, ettei tätä usko tehdyn vuonna 1982.
Tätä kuunnellaan Aulavan raunioilla silloin, kun maailmanloppu on tulossa.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=cdCcEgXJr58[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/35uYs5wftyvsTaT9cJgwVg?si=ZQlY2eviRG2NUiVQyDNueg[/embed]
Olipa kerran ihminen... on Leevi and the Leavingsin kappale Kadonnut laakso -albumilta. Se taittaa albumin välillä rujonkin meiningin suunnilleen sen puolivälissä. Kadonnut laakso oli toinen "aito" kasetti, jonka olen ikinä saanut. 8-vuotiaalle tavara oli aika diippiä. Mutta jo tuolloin Olipa kerran ihminen... oli albumin suosikki.
Gösta Sundqvistin musikaalisuus ja samalla henkilöhahmon synkkä erakkoluonne tulee tässä kappaleessa esiin sanattomassa muodossa. Teos liikkuu jotenkin dystooppisissa tunnelmissa vähän Ennio Morriconen tyyliin. Vaikka se on yksinkertainen, on siinä sopivasti kerroksia, jotta sen kestää kuunnella vaikka milloin. Sounditkin ovat sellaiset, ettei tätä usko tehdyn vuonna 1982.
Tätä kuunnellaan Aulavan raunioilla silloin, kun maailmanloppu on tulossa.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=cdCcEgXJr58[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/35uYs5wftyvsTaT9cJgwVg?si=ZQlY2eviRG2NUiVQyDNueg[/embed]
maanantai 14. toukokuuta 2018
Toomion TOP200-biisit: 185. Juice Leskinen Grand Slam - Norjalainen Villapaita
Sapsalammen kyläkoulu. Kuudes luokka. Jostain pölähti ilmoille Taivaan kappaleita -kasetti. Koko albumi oli kovassa kuuntelussa, mutta juuri Norjalainen villapaita sai eniten kulutusta.
Kappaleen sovitus on niin elokuvallinen, että siihen on hyvin helppo kuvitella Mika Kaurismäen filmatisointi. Liekö tuo Tikanmäen tuomaa tunnelmaa, mutta Norja ja aurinkoiset vuonot on taitavasti taiottu säveliin.
Kuten niin monesti Juicen kappaleissa, ovat sanat koko homman juju. Vaikka taustalla soisi free jazzia, kiinnittyy huomio pelkästään sanoihin, joita bändi sitten täydentää tai on täydentämättä. Siihen harva on pystynyt ja tulee pystymäänkään.
Sanoitus kertoo kaiketi elämää nähneiden laulunteijöiden kohtaamisesta Norjassa. Voisi kai sanoa, että kehäraakkien pidennetty viikonloppu. Riveihin ja niiden väleihin on Juice ujuttanut monta viittausta suomalaisiin legendoihin, mutta istuu ne myös monen miehen saunailtoihin. Oletan, että kokemus puhuu.
"Korkkasin tuomiset, heitimme huomiset" on neljällä sanalla kuvailtu toisen päivän alku. "Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin" taas saman päivän ilta. Varsinkin suomalainen mies löytää näistä lauluista kiinnekohtia jätkäporukoiden illanviettoihin. Alkoholin voimalla on tehty paljon murhia, mutta on sen myötä myös taajaan "parannettu maailmaa".
Juicen mukaan idea kappaleeseen tuli unesta, jonka hän näki Junnu Vainion kuoleman jälkeen. Siinä faksiin oli jäänyt Junnun keskeneräisestä kappaleesta vain otsikko.
Tästä kappaleesta tulee aina hyvä fiilis. Aurinko paistaa, väsyttää, mutta tiedossa on hyvä päivä hyvässä seurassa. Kärkikastia.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=KWB_-5nzuCE[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/1OFaxzR67NGAFxZf14t810?si=WbA54CwSSaqRy3hLX3Nigg[/embed]
Kappaleen sovitus on niin elokuvallinen, että siihen on hyvin helppo kuvitella Mika Kaurismäen filmatisointi. Liekö tuo Tikanmäen tuomaa tunnelmaa, mutta Norja ja aurinkoiset vuonot on taitavasti taiottu säveliin.
Kuten niin monesti Juicen kappaleissa, ovat sanat koko homman juju. Vaikka taustalla soisi free jazzia, kiinnittyy huomio pelkästään sanoihin, joita bändi sitten täydentää tai on täydentämättä. Siihen harva on pystynyt ja tulee pystymäänkään.
Sanoitus kertoo kaiketi elämää nähneiden laulunteijöiden kohtaamisesta Norjassa. Voisi kai sanoa, että kehäraakkien pidennetty viikonloppu. Riveihin ja niiden väleihin on Juice ujuttanut monta viittausta suomalaisiin legendoihin, mutta istuu ne myös monen miehen saunailtoihin. Oletan, että kokemus puhuu.
"Korkkasin tuomiset, heitimme huomiset" on neljällä sanalla kuvailtu toisen päivän alku. "Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin" taas saman päivän ilta. Varsinkin suomalainen mies löytää näistä lauluista kiinnekohtia jätkäporukoiden illanviettoihin. Alkoholin voimalla on tehty paljon murhia, mutta on sen myötä myös taajaan "parannettu maailmaa".
Juicen mukaan idea kappaleeseen tuli unesta, jonka hän näki Junnu Vainion kuoleman jälkeen. Siinä faksiin oli jäänyt Junnun keskeneräisestä kappaleesta vain otsikko.
Tästä kappaleesta tulee aina hyvä fiilis. Aurinko paistaa, väsyttää, mutta tiedossa on hyvä päivä hyvässä seurassa. Kärkikastia.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=KWB_-5nzuCE[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/1OFaxzR67NGAFxZf14t810?si=WbA54CwSSaqRy3hLX3Nigg[/embed]
perjantai 4. toukokuuta 2018
Viikon Aivoradio 18/2018
”Petteri Sariola - Howling at the Moon: Aloin vain kuunnella mitä Spotify tarjoaa omatoimisesti. Ja niinpä löytyi Petteri, vuonna 1984 syntynyt akustisen kitaran taituri.
Kanerva - Kypsiä marjoja: Vuonna 2009 soolouransa aloittanut folkrock artisti Kanerva Pasanen julkaisi maaliskuussa ensimmäisen albuminsa Paritanssi. Vaikutteita on saatu mm. Suzanne Vegalta.
Foreigner - Jukebox Hero (live): Ilmavaa aikuisrokkia, 70-luvun loppupuolen kuosia uudelleen muokattuna. Tämä yhtyeen uusin live-levy Foreigner With 21st Century Symphony Orchestra & Chorus ilmestyi nyt vapun alla. Mutta miksi? Kyllähän ne vanhat tallenteet olivat ihan kuuntelukelpoisia, ja jopa parempiakin.
Ultra Bra - Älä soita tänne enää koskaan: Katsoin MTV3:n liven ja minkäpä minä itselleni voin... Liian täyteen ahdettua tavaraa hengästyttävillä temmoilla ja stemmoilla - siis minun makuuni.
Jean-Michel Jarre - Wooloomooloo: Sopii vapun jälkeiseen älämölöön, ainakin nimellisesti.
Cream - Those Were The Days: Kermaa 50 vuoden takaa, mutta ei laisinkaan hapanta.
Nazareth - Go Down Fighting: 70-luvun ”se parempi skottiyhtye”. Kappale on yhtyeen neljänneltä albumilta Loud’N’Proud, jonka tuotti Deep Purplen basisti Roger Glover.”
Yyte
”Atomirotta - Överimies: Atomirotan uutta levyä on hehkuteltu "piireissä". Vajaa kaksiminuuttinen rypistys tähän kärkeen tarjoaa makupalan.
Hop Along - What the Writer Meant: Ensimmäinen tämän viikon kahdesta tuoreesta ulkolaisnostosta. Hetkeen sopivan muodikasta, vähän hiimailevaa soitantaa naislaululla.
Patti Smith - Because the Night: "Easter" oli paljon parempi levy kuin viime kierroksella muistaakseni kaksi vuotta sitten. "Because the Night" oli tietysti tutuin, koska biisintekijä Springsteenkin sitä on ahkerasti esittänyt.
Janelle Monae - Dirty Computer: Toinen 2018-huomioitava ulkolainen. Tätäkin levyä on kuultu hypetettävän, vaikka julkaisusta on vain viikko. Princen kanssakin yhteistyötä tehnyt Monae saa pop-kappaleensa sykkimään mukavasti.
Tom Petty and the Heartbreakers - Waiting for Tonight: Tällä viikolla tuli kuunneltua useampi kymmenen veisua Pettyä ja Heartbreakersiä. Tämä nousi omalle listalle uutena löytönä.”
A
”Dimmu Borgir - Alpha Aeon Omega: Ensimmäinen levy 8 vuoteen ja haters gonna hate. Tästä biisistä on tykätty arvosteluissa, joten kokeillaanpa.
Saracen - Heroes, Saints and Fools Original Version: Räjäytti potin Keep It True -festareilla, tässä tuleva progerockin kruunun jalokivi.
Flotsam And Jetsam - Doomsday For The Deceiver: Minulle KITin kohokohta: levy tuli alusta loppuun ja halli suurin piirtein räjähti setin aikana ja pitti pyöri kuin pässi narussa.
Grim Reaper - Waysted Love: Steve Grimmett menetti jalan bakteerille, mutta näytti KITissä, että laulu lähtee ja asenne on kohdallaan.
LIK - Rid You Of Your Flesh: Ruåttalaista dödöä hyvällä tyylitajulla ja asenteella.
Ghastly - The Magic Of Severed Limbs: Kavereiden dödis-projekti, jossa kumarretaan vanhoihin dödis-juuriin päin näppärästi. Tässä mennään juuri sopivan löyhkäävissä tunnelmissa.
Angel Sword - Kallio Rock City: Nimensä mukainen perjantaille sopiva illan aloitusralli.”
Spinebrain
“Dream Theater – Lifting Shadows Off A Dream: Hyvin legendaarinen delay-intro.
Joe Satriani – Flying in a Blue Dream: Bänditouhujen alkuaikoina tämä oli todella tyylikästä kitarointia.
Soilwork – The Chainheart Machine: Pikkuveljellä oli tämä intro herätysäänenä. Heräsi.
Blackfoot – Ride With You: Tämä oli nosto jäsenille Yyte ja A.
Manic Street Preachers – People Give In: Uutta Mänikkiä. On siellä joku taito tehdä tarttuvia kappaleita edelleen.
The Offspring – Nitro (Youth Energy): Oi aikoja, oi tapoja.
Kalevala – People No Names: Ystäväni suositus. Semmoista kohtalaista yhteensoittoa.
Devin Townsend Project – Gato: Niin typerä juttu kuin onkin, niin minulla oli ”pöytälaatikossa” saman rytmityksen mukaan menevä kappale jo ennen tämän ilmestymistä. Uskon, että Devin teki sen paremmin.
Gov’t Mule – Beautifully Broken: Yksi suosikkibändejäni tästä tyylilajista. Kaunista ja raastavaa bluesia.
Elton John – Believe: Kummitus 1990-luvulta. Vaikuttava sellainen.”
T
[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=Czt_QekkTyOIlbOhAV74qw[/embed]
Kanerva - Kypsiä marjoja: Vuonna 2009 soolouransa aloittanut folkrock artisti Kanerva Pasanen julkaisi maaliskuussa ensimmäisen albuminsa Paritanssi. Vaikutteita on saatu mm. Suzanne Vegalta.
Foreigner - Jukebox Hero (live): Ilmavaa aikuisrokkia, 70-luvun loppupuolen kuosia uudelleen muokattuna. Tämä yhtyeen uusin live-levy Foreigner With 21st Century Symphony Orchestra & Chorus ilmestyi nyt vapun alla. Mutta miksi? Kyllähän ne vanhat tallenteet olivat ihan kuuntelukelpoisia, ja jopa parempiakin.
Ultra Bra - Älä soita tänne enää koskaan: Katsoin MTV3:n liven ja minkäpä minä itselleni voin... Liian täyteen ahdettua tavaraa hengästyttävillä temmoilla ja stemmoilla - siis minun makuuni.
Jean-Michel Jarre - Wooloomooloo: Sopii vapun jälkeiseen älämölöön, ainakin nimellisesti.
Cream - Those Were The Days: Kermaa 50 vuoden takaa, mutta ei laisinkaan hapanta.
Nazareth - Go Down Fighting: 70-luvun ”se parempi skottiyhtye”. Kappale on yhtyeen neljänneltä albumilta Loud’N’Proud, jonka tuotti Deep Purplen basisti Roger Glover.”
Yyte
”Atomirotta - Överimies: Atomirotan uutta levyä on hehkuteltu "piireissä". Vajaa kaksiminuuttinen rypistys tähän kärkeen tarjoaa makupalan.
Hop Along - What the Writer Meant: Ensimmäinen tämän viikon kahdesta tuoreesta ulkolaisnostosta. Hetkeen sopivan muodikasta, vähän hiimailevaa soitantaa naislaululla.
Patti Smith - Because the Night: "Easter" oli paljon parempi levy kuin viime kierroksella muistaakseni kaksi vuotta sitten. "Because the Night" oli tietysti tutuin, koska biisintekijä Springsteenkin sitä on ahkerasti esittänyt.
Janelle Monae - Dirty Computer: Toinen 2018-huomioitava ulkolainen. Tätäkin levyä on kuultu hypetettävän, vaikka julkaisusta on vain viikko. Princen kanssakin yhteistyötä tehnyt Monae saa pop-kappaleensa sykkimään mukavasti.
Tom Petty and the Heartbreakers - Waiting for Tonight: Tällä viikolla tuli kuunneltua useampi kymmenen veisua Pettyä ja Heartbreakersiä. Tämä nousi omalle listalle uutena löytönä.”
A
”Dimmu Borgir - Alpha Aeon Omega: Ensimmäinen levy 8 vuoteen ja haters gonna hate. Tästä biisistä on tykätty arvosteluissa, joten kokeillaanpa.
Saracen - Heroes, Saints and Fools Original Version: Räjäytti potin Keep It True -festareilla, tässä tuleva progerockin kruunun jalokivi.
Flotsam And Jetsam - Doomsday For The Deceiver: Minulle KITin kohokohta: levy tuli alusta loppuun ja halli suurin piirtein räjähti setin aikana ja pitti pyöri kuin pässi narussa.
Grim Reaper - Waysted Love: Steve Grimmett menetti jalan bakteerille, mutta näytti KITissä, että laulu lähtee ja asenne on kohdallaan.
LIK - Rid You Of Your Flesh: Ruåttalaista dödöä hyvällä tyylitajulla ja asenteella.
Ghastly - The Magic Of Severed Limbs: Kavereiden dödis-projekti, jossa kumarretaan vanhoihin dödis-juuriin päin näppärästi. Tässä mennään juuri sopivan löyhkäävissä tunnelmissa.
Angel Sword - Kallio Rock City: Nimensä mukainen perjantaille sopiva illan aloitusralli.”
Spinebrain
“Dream Theater – Lifting Shadows Off A Dream: Hyvin legendaarinen delay-intro.
Joe Satriani – Flying in a Blue Dream: Bänditouhujen alkuaikoina tämä oli todella tyylikästä kitarointia.
Soilwork – The Chainheart Machine: Pikkuveljellä oli tämä intro herätysäänenä. Heräsi.
Blackfoot – Ride With You: Tämä oli nosto jäsenille Yyte ja A.
Manic Street Preachers – People Give In: Uutta Mänikkiä. On siellä joku taito tehdä tarttuvia kappaleita edelleen.
The Offspring – Nitro (Youth Energy): Oi aikoja, oi tapoja.
Kalevala – People No Names: Ystäväni suositus. Semmoista kohtalaista yhteensoittoa.
Devin Townsend Project – Gato: Niin typerä juttu kuin onkin, niin minulla oli ”pöytälaatikossa” saman rytmityksen mukaan menevä kappale jo ennen tämän ilmestymistä. Uskon, että Devin teki sen paremmin.
Gov’t Mule – Beautifully Broken: Yksi suosikkibändejäni tästä tyylilajista. Kaunista ja raastavaa bluesia.
Elton John – Believe: Kummitus 1990-luvulta. Vaikuttava sellainen.”
T
[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=Czt_QekkTyOIlbOhAV74qw[/embed]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)