Yksinkertainen ihminen tykkää yksinkertaisista asioista. Minä pidän tällaisista simppeleistä, melko lailla yhdelle melodialle perustuvista instrumentaaleista.
Olipa kerran ihminen... on Leevi and the Leavingsin kappale Kadonnut laakso -albumilta. Se taittaa albumin välillä rujonkin meiningin suunnilleen sen puolivälissä. Kadonnut laakso oli toinen "aito" kasetti, jonka olen ikinä saanut. 8-vuotiaalle tavara oli aika diippiä. Mutta jo tuolloin Olipa kerran ihminen... oli albumin suosikki.
Gösta Sundqvistin musikaalisuus ja samalla henkilöhahmon synkkä erakkoluonne tulee tässä kappaleessa esiin sanattomassa muodossa. Teos liikkuu jotenkin dystooppisissa tunnelmissa vähän Ennio Morriconen tyyliin. Vaikka se on yksinkertainen, on siinä sopivasti kerroksia, jotta sen kestää kuunnella vaikka milloin. Sounditkin ovat sellaiset, ettei tätä usko tehdyn vuonna 1982.
Tätä kuunnellaan Aulavan raunioilla silloin, kun maailmanloppu on tulossa.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=cdCcEgXJr58[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/35uYs5wftyvsTaT9cJgwVg?si=ZQlY2eviRG2NUiVQyDNueg[/embed]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti