perjantai 4. toukokuuta 2018

Viikon Aivoradio 18/2018

Petteri Sariola - Howling at the Moon: Aloin vain kuunnella mitä Spotify tarjoaa omatoimisesti. Ja niinpä löytyi Petteri, vuonna 1984 syntynyt akustisen kitaran taituri.

Kanerva - Kypsiä marjoja: Vuonna 2009 soolouransa aloittanut folkrock artisti Kanerva Pasanen julkaisi maaliskuussa ensimmäisen albuminsa Paritanssi. Vaikutteita on saatu mm. Suzanne Vegalta.

Foreigner - Jukebox Hero (live): Ilmavaa aikuisrokkia, 70-luvun loppupuolen kuosia uudelleen muokattuna. Tämä yhtyeen uusin live-levy Foreigner With 21st Century Symphony Orchestra & Chorus ilmestyi nyt vapun alla. Mutta miksi? Kyllähän ne vanhat tallenteet olivat ihan kuuntelukelpoisia, ja jopa parempiakin.

Ultra Bra - Älä soita tänne enää koskaan: Katsoin MTV3:n liven ja minkäpä minä itselleni voin... Liian täyteen ahdettua tavaraa hengästyttävillä temmoilla ja stemmoilla - siis minun makuuni.

Jean-Michel Jarre - Wooloomooloo: Sopii vapun jälkeiseen älämölöön, ainakin nimellisesti.

Cream - Those Were The Days: Kermaa 50 vuoden takaa, mutta ei laisinkaan hapanta.

Nazareth - Go Down Fighting: 70-luvun ”se parempi skottiyhtye”.  Kappale on yhtyeen neljänneltä albumilta Loud’N’Proud, jonka tuotti Deep Purplen basisti Roger Glover.”
Yyte

Atomirotta - Överimies: Atomirotan uutta levyä on hehkuteltu "piireissä". Vajaa kaksiminuuttinen rypistys tähän kärkeen tarjoaa makupalan.

Hop Along - What the Writer Meant: Ensimmäinen tämän viikon kahdesta tuoreesta ulkolaisnostosta. Hetkeen sopivan muodikasta, vähän hiimailevaa soitantaa naislaululla.

Patti Smith - Because the Night: "Easter" oli paljon parempi levy kuin viime kierroksella muistaakseni kaksi vuotta sitten. "Because the Night" oli tietysti tutuin, koska biisintekijä Springsteenkin sitä on ahkerasti esittänyt.

Janelle Monae - Dirty Computer: Toinen 2018-huomioitava ulkolainen. Tätäkin levyä on kuultu hypetettävän, vaikka julkaisusta on vain viikko. Princen kanssakin yhteistyötä tehnyt Monae saa pop-kappaleensa sykkimään mukavasti.

Tom Petty and the Heartbreakers - Waiting for Tonight: Tällä viikolla tuli kuunneltua useampi kymmenen veisua Pettyä ja Heartbreakersiä. Tämä nousi omalle listalle uutena löytönä.”
A

Dimmu Borgir - Alpha Aeon Omega: Ensimmäinen levy 8 vuoteen ja haters gonna hate. Tästä biisistä on tykätty arvosteluissa, joten kokeillaanpa.

Saracen - Heroes, Saints and Fools Original Version: Räjäytti potin Keep It True -festareilla, tässä tuleva progerockin kruunun jalokivi.

Flotsam And Jetsam - Doomsday For The Deceiver: Minulle KITin kohokohta: levy tuli alusta loppuun ja halli suurin piirtein räjähti setin aikana ja pitti pyöri kuin pässi narussa.

Grim Reaper - Waysted Love: Steve Grimmett menetti jalan bakteerille, mutta näytti KITissä, että laulu lähtee ja asenne on kohdallaan.

LIK - Rid You Of Your Flesh: Ruåttalaista dödöä hyvällä tyylitajulla ja asenteella.

Ghastly - The Magic Of Severed Limbs: Kavereiden dödis-projekti, jossa kumarretaan vanhoihin dödis-juuriin päin näppärästi. Tässä mennään juuri sopivan löyhkäävissä tunnelmissa.

Angel Sword - Kallio Rock City: Nimensä mukainen perjantaille sopiva illan aloitusralli.”
Spinebrain

Dream Theater – Lifting Shadows Off A Dream: Hyvin legendaarinen delay-intro.

Joe Satriani – Flying in a Blue Dream: Bänditouhujen alkuaikoina tämä oli todella tyylikästä kitarointia.

Soilwork – The Chainheart Machine: Pikkuveljellä oli tämä intro herätysäänenä. Heräsi.

Blackfoot – Ride With You: Tämä oli nosto jäsenille Yyte ja A.

Manic Street Preachers – People Give In: Uutta Mänikkiä. On siellä joku taito tehdä tarttuvia kappaleita edelleen.

The Offspring – Nitro (Youth Energy): Oi aikoja, oi tapoja.

Kalevala – People No Names: Ystäväni suositus. Semmoista kohtalaista yhteensoittoa.

Devin Townsend Project – Gato: Niin typerä juttu kuin onkin, niin minulla oli ”pöytälaatikossa” saman rytmityksen mukaan menevä kappale jo ennen tämän ilmestymistä. Uskon, että Devin teki sen paremmin.

Gov’t Mule – Beautifully Broken: Yksi suosikkibändejäni tästä tyylilajista. Kaunista ja raastavaa bluesia.

Elton John – Believe: Kummitus 1990-luvulta. Vaikuttava sellainen.”
T

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=Czt_QekkTyOIlbOhAV74qw[/embed]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti