Ausculton Aivoradio 48/20

 

Y

Arlo Parks - Black Dog: Ilmeisesti, jos laulun kirjoittajalle antaa teemaksi Black Dog, niin laulusta tulee onnistunut.  Tämä kappale on 19-vuotiaan lontoolaisneitokaisen itsensä kirjoittama kaunis kappale 

Fotefar & Julie Alapnes - Sjursveinvisa: Tämän kokoonpanon albumin löysin muuan vuosi sitten käydessäni Yykeänperän Ruija Cafessa. Yhtyeen musiikki pohjautuu pohjois-norjalaiseen perinnemusiikkiin. 

Genesis - Firth of Fifth: Vaikka albumi, Selling England by a Pound, on julkaistu ollessani teini niin on se musiikki edelleen tuoreen kuuloista kelpo progea. Mikähän muuten Englannin arvo onkaan tänään Brexit aikana? Ps. kuunnelkaa Hackettin kitarointia. 

Steve ’n’ Seagulls - Master of Puppets: Sinänsä jo positiivista, että orkesteri on rohjennut  ottaa versioitavakseen tämän klassisen metallihumpan muokaten siitä ihan letkeän hölkän. 

Bob Dylan, Johnny Cash with the Royal Philharmonic Orchestra - Girl from North Country: Filharmoonikkojen lisääminen on tehty tyylillä ja hyvällä maulla. Näin on vältetty laulun liiallinen imellytys. 

Nick Cave The Bad Seeds - He Wants You (Live at Alexandra Place, 2020): Mies ja piano. Idiot Prayer albumi on Nick Caven musiikkia esitettynä sunnuntaiseen aamuuni sopivalla tavalla. 

George Lynch - Habanera: Viime sunnuntaina katsoin Hannoverin Oopperan version Bizet’n Carmenista.  Yksi sen tunnetuimpia kappaleita on Habanera. 

William Ellwood - California Dreamin’: Kanadalaien Ellwood tarjoaa tuoreemman klassikon kuin Lynch niin ikään kitaralle sovitettuna.  

Peter Gabriel - Animal Nation: Kun kerran oli Genesistäkin listallani, niin laitetaan myös Peter Gabrielia soolona kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin eli vuodelta 2002.

T

Fight the Fight – Deliverance: Tällaista uutta proge-thrash-death-rouhintaa. 

Anna Meredith – Sawbones: Uusia vastaantulleita.

Antero Mentu Landscaping Team – A Place Between The Stars: On niin omaperäinen bändin nimi, että pakko nostaa listalle.

Apocalyptica – Ashes of The Modern World: Apocalyptican uusinta on paljon kehuttu eikä suotta.

Austra – Anywayz: Myös suosituslistalta noussut tuttavuus.

Beck – Readymade: Tässä klassikko. Beck on usein jotenkin omassa kierteessään.

Behemoth – Solve: Legendaarista mörrintää.

Boards of Canada – Hey Saturday Sun: Myös klassinen äänimattobändi.

Brutus – Fire: Tässä oli reipas ote, joten nostin listalle.

The Decemberist – Once in My Life: Decemberist on tuttu, mutta harvoin tullut kuunneltua.

A

Thundercat - It Is What It Is: Tästä Aivoradioon hieman epäminua. Niin se vain mystisesti assosioituu musiikki, että tästä tulee elävästi mieleen alkukesän helle ja uusi asfaltti Suvantosillalla. Melko hyvä plätty!

Toomion Top200-biisit: 134. Blind Guardian - Another Holy War (1995)

Kun menin armeijaan, sain yöpäivystysvuorojen virikkeeksi inttikaveriltani pari Blind Guardianin levyä. Toinen niistä oli Imaginations from the Otherside. Se oli aikamoinen ravistus omassa metallikäsityksessä. Kyllä sitä jonkin verran myös kuunneltiin.

Siellä on monta erittäin hyvää kipaletta, mutta ehkä levyn paras kertosäe on kuitenkin tässä Another Holy Warissa, joka kertoo Jeesuksen viimeisistä hetkistä ennen ristiinnaulitsemista. Melko perinteistä metallikuvastoa sanallisessa muodossa.

Hansi Kürschin laulusoundi oli jossain vaiheessa ja on vieläkin, hyvin kärjessä omalla metallilaulajien top-listalla. Tuohon aikaan mentiin sillä minulle parhaalla kokoonpanolla eli Kürsch laulussa ja bassossa, André Olbrich liidi- ja Marcus Siepen komppikitarassa sekä Thomen Stauch rummuissa. Stauch lähti lopulta bändistä, kun bändi muuttui temmoltaan hiukan hitaammaksi.

Tyylikästä temmon ja suvantojen vaihtelua ja omaperäisiä kitara- ja lauluharmonioita.

Toomion Top200-biisit: 135. Stam1na - Sananen lihasta (2005)

 

Stam1nan ensimmäinen albumi tärähti kuunteluun Kuortaneen urheiluopistolla opiskellessani. Se oli hyvä soundtrack viikoittaiselle keskivartalokuntopiirille. 

Sananen lihasta on noussut vasta jälkikäteen kappaleeksi, joka jotenkin koskettaa. Sanoitus on raakakin ja herättää moraalikäsitystä, mutta toisaalta se on myös hyvää pohdintaa asiasta. Vaikka Raamatun siteeraaminen on aina jotenkin niin ja näin, niin tässä se toimii.

Ensimmäistä kirjettä korinttilaisille siteeraa ilmeisesti Carcosa-bändissä vaikuttanut laulaja Gaysha. Soittokin on terävää ja niin kutsuttu kertosäe on hyvin koukuttava ja näyttää jo merkkejä siitä, että Hyrdestä voi tulla ihan kelvollinen laulaja puhtaallakin soundilla.

Hyvää mättöä vähän syvällisemmillä sanoilla.

Toomion Top200-biisit: 136. Dimhav - Boreal Ascent (2019)

Dimhav bändinä oli Ausculton jäsen Spinebrainin syöttö lapaan. Sellaista tiluttelumetallia, ettei paremmasta väliä. Kaksi veljestä Ruotsista. Toinen rummuissa ja toinen kaikessa muussa. Ja tempoa riittävästi. 

Sellaisia tyylillisiä yhtymäkohtia voisi katsella Bal-Sagothin, Rhapsodyn ja Symphony X:n suunnalta. Laadukasta tavaraa, vaikka pienellä porukalla on homma hoidettu. Hienoa tekemistä.

Yhteen kappaleeseen tapahtuu niin perhanasti, eikä jopa pieni kornius eeppisyydessä hävetä yhtään. Tästä tulee vanhalle tilumetallin ystävälle hyvä mieli.  

Toomion Top200-biisit: 137. The Connells - '74-'75 (1993)

 

Menin seitsemännelle luokalle vuonna 1993. Silloin alkoi myös diskoillat kerran kuussa. Jokainen 8.-9.-luokka järjesti kerran kuussa diskon. Siellä sitten soi tämäkin klassikko.

Klassikoksi Euroopassa tämä muodostui vasta vuonna 1995, jolloin se nousi single-listoille monessa maassa. Suosio oli niin kovaa, että The Connells pääsi lämppäämään Def Leppardia Euroopan kiertueelle. Ykkönen se oli Ruotsissa ja Norjassa, joten suosio Suomessakin oli taattu. Kotimaassaan kappale ei ollut oikein minkäänlainen hitti, eikä bändi ole samanlaista breikkausta tehnyt sen jälkeenkään, vaikka vielä onkin aktiivinen.

En tiedä oliko kappale varsinaisesti niin äärettömän erinomainen, mutta siitä tulee hyvin nostalginen fiilis juuri noista illoista, joissa pojat kiersivät helkatin pienen diskotilan lattiaa ja tytöt tanssivat keskellä lattiaa. Odoteltiin, että josko joku tyttö hakisi hitaille. Arvatkaa, hakiko?

Toomion Top200-biisit: 138. Devin Townsend - Namaste (2000)

Kuten albumilistalla mainittiin, on Physicist ehkä suurin taitekohta minun musiikinkuuntelussani. Paljon se on vaikuttanut myös omaan soittotyyliin, vaikkei sitä mitenkään voi kosketinsoitinlevyksi kutsuakaan. Levyn ostin pelkästään erikoisen kansitaiteen takia. Progeilu oli silloin hyvin jees, joten luulin tätäkin kitaratilutteluksi. Sitä se ei ihan ollut. Kaikki oli muuttunut.

Levy mäjähtää käyntiin singermäisellä Namastella. Mitään sellaista en ollut kuullut. Toki Slayerit ja muut kohkaukset olivat tuttuja, mutta tämä oli muuta. Miksaus oli aluksi tunkkainen, mutta silti jotenkin vaikuttava. Vauhti oli hirvittävä ja se laulaja siellä takana oli hemmetin kova, vaikkei siitä ihan selvää saanutkaan. Koukutti saman tien.

Devin itse podcasteissaan kertoo kappaleen puhuvan hänen omasta vaiheestaan, jossa hän ihan oikeasti kuvitteli olevansa maailmankaikkeuden keskipisteessä. Se kertoo vaiheesta, jossa hän tajusi, että niin ovat kaikki muutkin. Kaikki ovat oman maailmansa keskipisteessä.

Hoglanin rummutus on erinomaista. Ainahan se on. Koko paketti on niin SYL-tyyliin kasassa, että mieli on hyvä ja energinen väkisinkin. Alle neljä minuuttia paahtoa. Mahtavaa!

Ausculton Aivoradio 46/2020

 

T

Pepe Deluxe - My Flaming Thirst: Taannoin ihan Levi's-mainokseenkin tiensä löytänyt bändi on tehnyt kyllä laadukasta ja monimuotoista musiikkia.

GAUPA - Febersvan: Tämä yllätti autossa täysin. Onpa saakeli vieköön melkoinen vokalisti!

Anathema - Untouchable Part 1: Anathema kulkee kärjessä omilla artisti- ja albumilistoilla. Tässä hyvä esimerkki siitä miksi näin on.

Endless Hallway - Beachwood: Silloin kun albumilistaani koostin, sain suosituksen tällaisesta bändistä. Kyllä tätä kuuntelee.

Susanne Sundfør - Accelerate: Norjassa osataan. Mukava ääni on laulajalla ja elektro popiin on ujutettu jopa klassisia elementtejä.

Virgin Steele - Sword of the Gods: Virgin Steele maistuu aina. Harvoin sitä kuuntelee, mutta perusmetallin kärkinimiä.

Garganjua - Controlling Waves: Hidasta ja laahavaa, muttei silti rujoa metallia tästä.

J. Karjalainen Electric Sauna - Tyttöni mun: Jiin grunge-vaiheen juttuja. Kova biisi.

Joan Baez - El Preso Número Nueve: Täysin toiseen päähän. Kantaaottava kappale vankien elämästä.

Jaga Jazzist - Oslo Skyline: Norjalaista fuusiojazzia. Hieno melodia.

A

Foo Fighters - Shame: Uusi FF-single ja päänavaus ensi vuonna tulevalta levyltä.

Eppu Normaali - Pink Panther Theme: Murheellisten laulujen maa-seitsentuumaisen B-puoli vuodelta 1982.

AC/DC - Realize: Tänään ilmestyneen levyn avausraita. Vanhan liiton meno!

Juice Leskinen Grand Slam - Action!!!: Tajusin eilen että viimeinen GS-levy Taivaan kappaleita oli kuuntelematta. Yksittäiset biisit kuten tämä kyllä tuttuja. 

Pearl Jam - Light Years: Binaural on parempi levy kuin usein muistaakaan.

Y

Reckless Love - The Boys Are Back in Town (unplugged): Olli Herman & kumppanit tekivät tästä Thin Lizzyn klassikkorallista ihan kelvollisen akustisen version. 

Ken Hensley - Little Guy: Laulu Hensleyn albumilta Love & Other Mysteries vuodelta 2012.  Albumista Hensley kertoi ken-hensley.com sivuillaan: ”No-one is free from emotion and its effects. No one. I am a poet and songwriter with the dreams and ambitions of an 11-year-old boy still running rampant in my heart. The songs on this CD came to me as naturally as breathing, from the source I have always believed in and in which I now believe more strongly than ever.” 

Robin Trower, Livingstone Brown & Maxi Priest - On Fire Like Zsa Zsa: Vaihteeksi uutuuslevyn parissa, jolla ex Procol Harum -kitaristi Trower kumppaneineen tekevät tasokasta jälkeä 

Neco Case - Never Turn Your Back on Mother Earth: Neco tyylittelee omalla tavallaan yhtä Sparksin klassikoista.

Big Harp George - Heading Out to Itaipu: Kaiman musiikki kulkee ja svengaa kohti Itaipua letkeästi notkein lantein keinuen.  

Jon Durant - Flow: Durant maalailee soitinten ja sointujen siveltimillä kauniin melodista äänimaisemaa. Kuulokkeet ja pimeä huone rauhoittumisen aikaan. 

Frank Zappa -  Montana: Albumi Overnite Sensation julkaistiin 1973 eikä ainakaan teksteiltään ollut mitään pyhäkoulu musiikkia seksin ollessa vahvana tekijänä lyriikkasisällössä. Kerrotaan myös Tina Turnerin ja Ikettesien käyneen studiossa laulamassa taustoja. 

Crowded House - Whatever You Want: Yhtye on päättänyt yli kymmenvuotisen taukonsa äänitemarkkinoilla tällä singellään. 

The Night Flight Orchestra - Impossible: Tähän väliin reipastahtista ruotsalaista rytmimusiikkia.

Metallimusiikin olemus - 84. Progejättien vaikutus metallimusiikin syntyyn ja kehittymiseen

Progressiivinen rock tai metalli sen kaikissa muodoissa, nykyään tai silloin aiemmin, on aina lopulta ollut hiukan muusikoiden musiikkia. Se kuitenkin perustuu pitkälle taitoon ja kykyyn luoda jotain, mitä ei ole kuultu aiemmin. Progea määrittävät myös kappalerakenteet, jotka eivät noudata perinteistä ABABCAB-kaavaa.

Proge ja usein metallikin henkilöityvät usein, vaikka kyseessä olisi bändi. Metallia kuuntelevat ovat usein ihmisiä, jotka muistavat soittajien nimet. Mitä olisi Iron Maiden ilman Steve Harrisia tai Judas Priest ilman Rob Halfordia?

King Crimson oli proge-rockin ehkä eniten metalliin vaikuttaneita yhtyeitä. Robert Fripp on juuri sellainen tyyppi, joka uskalsi ja halusi luoda jossain täysin erilaista, vaikkei se välttämättä kuulostanut niin hyvältä tai ainakaan helpolta. Sen aikaiset "äärimetallityypit" kuitenkin diggasivat. Kautta vuosien on ollut hieno tykätä asioista, joista vain pieni porukka tietää. Marginaali. King Crimsonissa on jotain samaa kuin Meshuggahissa. 

Emerson, Lake & Palmer taas kulki lähinnä Keith Emersonin vimmaisen soiton perässä. Joidenkin mielestä Emerson pilasi progen, mutta kyllä tuo soittotaito inspiroi monia. Esimerkiksi Jens Johanssonia.

Pink Floyd oli siinä mielessä jännä progebändinä, ettei kukaan sen soittajista ollut varsinaisesti soittotaidossa toisen yläpuolella. Pink Floyd ei myöskään satsannut erikoisuuteen tai nopeuteen, saati tekniseen taituruuteen. Tunnelmat olivat silti kohdillaan. Pink Floydin suurin vaikutus onkin ehkä teemalevyjen kunnianhimossa ja eräänlaisessa tuotannon tyylikkyydessä.

Uriah Heep taas löytää nykyversion itsestään jostain Queens of The Stone Agen ja hiukan aiemmin W.A.S.P.:n suunnalta. Tai mitäpä olisi metalli nykyään ilman välivaiheessa soitelleen Wishbone Ashin kitarariffejä?

Osion suurin vaikuttaja lienee silti Queen. Mercuryn laulu on monelle metallia kuuntelevalle kärjessä, vaikka kovia ovat Dio ja Halfordkin. Myös Mayn kitara on ollut iso esikuva usealle metallikitaristille, joita nyt digataan. Kuten Yngwie J. Malmsteen tai John Petrucci.

Progeosion levyjen mielestäni suurimmat ansiot metallin syntyyn/kehittymiseen julkaisuvuoden mukaan järjestettynä:

KING CRIMSON - IN THE COURT OF THE CRIMSON KING / kappaleidenraskaus, kappalerakenteet

ATOMIC ROOSTER - DEATH WALKS BEHIND YOU / sanoitustenteemat

EMERSON, LAKE & PALMER - BRAIN SALAD SURGERY / virtuositeetti, kansitaide, klassisetelementit

YES - FRAGILE / virtuositeetti, kokeellisuus

NICK DRAKE - BRYTER LATER / soittotaito, melankolisuus

JETHRO TULL - THICK AS A BRICK / folkin yhdistäminen progressiiviseen rockiin

FLOWER TRAVELLIN' BAND - SATORI / kappaleiden tempo, kappalerakenne

BUDGIE - NEVER TURN YOUR BACK ON A FRIEND / kitarariffit

URIAH HEEP - LOOK AT YOURSELF / kansitaide, kappaleiden raskaus

VAN DER GRAAF GENERATOR - PAWN HEARTS / kokeellisuus

YES - THE YES ALBUM / virtuositeetti, kokeellisuus

JETHRO TULL - THE BROADSWORD AND THE BEAST / kosketinvetoisuus

WISHBONE ASH - ARGUS / kitarariffit

APHRODITE'S CHILD - 6 6 6 / uskontojenvastaisuus, sinfonisuus

YES - CLOSE TO THE EDGE / virtuositeetti, kokeellisuus

GENESIS - FOXTROT / virtuositeetti

GENTLE GIANT - OCTOPUS / virtuositeetti,kappalerakenteet

PINK FLOYD - WISH YOU WERE HERE / kansitaide, kappalerakenteet

KING CRIMSON - THREE OF A PERFECT PAIR / rytmitykset

BUDGIE - BUDGIE / kitarariffit

QUEEN - QUEEN II / soiton raskaus, teatraalisuus, teemakerronta

GENESIS - SELLING ENGLAND BY THE POUND / virtuositeetti, teemakerronta

EMERSON, LAKE & PALMER - EMERSON, LAKE & PALMER / virtuositeetti ,klassiset elementit

QUEEN - QUEEN / soiton raskaus, teatraalisuus

HAWKWIND - HALL OF THE MOUNTAIN GRILL / kappaleiden raskaus

GENESIS - THE LAMB LIES DOWN ON BROADWAY / virtuositeetti, teemakerronta

CAMEL - THE SNOW GOOSE / instrumentaalinen tarinankerronta

BUDGIE - BANDOLIER / kitarariffit

PINK FLOYD - DARK SIDE OF THE MOON / kansitaide, tuotanto

VAN DER GRAAF GENERATOR - GODBLUFF / kokeellisuus

QUEEN - A NIGHT AT THE OPERA / tyylien sekoitus, virtuositeetti

RUSH - MOVING PICTURES / virtuositeetti, rytmitykset

KANSAS - LEFTOVERTURE / AOR-tyylisuunnan kehittäminen

PINK FLOYD - THE WALL / teemakerronta

RUSH - HEMISPHERES / virtuositeetti, rytmitykset

PINK FLOYD - ANIMALS / teemakerronta

RUSH - 2112 / virtuositeetti, rytmitykset

JETHRO TULL - AQUALUNG / folkin yhdistäminen progressiiviseen rockiin

MARILLION - SCRIPT FOR A JESTER'S TEAR / neoklassinentyyli

KING CRIMSON - LARKS' TONGUES IN ASPIC / rytmitykset, kokeellisuus

IQ - THE WAKE / neoklassinen tyyli

MARILLION - MISPLACED CHILDHOOD / neoklassinentyyli, teemakerronta

KING CRIMSON - THE POWER TO BELIEVE / rytmitykset

Kuva: hipwallpapers.com

Ausculton Aivoradio 45/2020

 

SPINEBRAIN

Paradise Lost - Frailty: Yesterday late evening I was up late and watching the PL stream from the mill. It seemed be a pre-recorded show but I was pleasantly surprised by the high quality of the show. Especially Nick Holmes delivered some of the finest vocals I have ever heard live. This song did not make the cut, but stumbled across to it this morning and decided it needs to be included in the list.

Dark Tranquillity - The Dark Unbroken: This is very DT is easily at its best: dark, keyboard driven and melancholic approach. I am expecting the album to be always above average, but this song really lifts up my expectations a couple notch higher.

Wytch Hazel - I am redeemed: If you are in the mood some outstanding 70's hard rock with modern sound, then look no further and play this track. Wytch Hazel has not really been on my radar, but the latest album is so goddamn catchy and filled with great songs, so I need to rectify my actions.

Stardust - Runaway: Are you ready for the ear-worm for the weekend? This Budapest based (really) hard rock band delivers the AOR-goodz with flying colors having carefully heard of the bonjovis and defleppards of the past. This album fall a bit flat towards the end, but the first half of the album is strong enough to even make the purchase. Fans of the genre, do not miss out on this!

Synabare Urne - Erida Evoken: En ole alunperin tämän bändin edesottamuksia seurannut, mutta koska some-feedissä tätä oli kehutta niin olihan se tarkistettava. Tulos on selvä: debyyttialbumi kiilaa suoraan vuoden suomalaisten dm-levyjen kärkikahinoihin. Mikäli rujompi ulosanti ja vanhan liiton death metalli on lähellä sydäntäsi, ota tämä levy ehdottomasti haltuun.

Glacier - Eldest and the truest: Glacier was found in 1979 and in the Covid year 2020, their debut album is released. This band has been promoted many times in Keep It True Youtube shows and the album will please the old school traditional heavy metal fans. This song is one of the finest on the album and deserves to be shared in my list today.

The Troops Of Doom - The Confessional: Yes, you are correct the name of the band is inherited from old Sepultura song because the founding member, Jairo Tormenter, is a former founding member of the band. TTOD delivers downright, bombastic and filthy death thrash which is bound to make your body move and fist pound the air. Do not miss out this EP.

A

Songpickrin ylläpitämältä vuoden 2020-kappalelistalta muutama indiehkökin valinta.

Joy Denalane - I Gotta Know
Joel Adam Russell - Skinny
Tré Burt - Real You
Muzz - Bad Feeling

Y

Steven Wilson - Eminent Sleaze: Porcupine Tree -yhtyeen laulajana tutuksi tulleelta Wilsonilta on tulossa albumi, kannattanee odottaa. 

Blackfield - Under My Skin: Blackfield on taas Steven Wilsonin ja Aviv Geffenin projekti, jolta on niin ikään tulossa albumillinen uutta musiikkia, For the Music. 

Bjørn Riis - Winter: Poiminta norjalaisen Airbag yhtyeen kitaristin soolotuotannosta vuodelta 2017. Talvi tekee tuloaan. 

Joensuu 1685 - I’m In Paradise: Mukavaa musiikkia Helsinkiläis-trion tuoreelta albumilta Öb. 

Charlie Mole  - Mallorca Files Theme: En juurikaan katso televisiota arkisin, mutta joskus satun kuuntelemaan. 

Bill Callahan - One Fine Morning: Pelkistetynkin yksinkertaista musiikkia, mutta ehkäpä juuri siksi niin uskottavaa. 

Alastair Greene - Wontcha Tell Me: Hyvä blues riittävän räkäisellä kitarasaundilla tehostettuna toimii hyvänä aamun avauksena. 

South of Eden - Morning Brew (acoustic): Ohiolaisis yhtye on julkaissut EP:n esimakuna debuuttialbumilleen.

Spock’s Beard - The Light: Yhtyeen perustivat veljekset Alan ja Neal Morse Los Angelissa 1992. Neal vastasi pääosin laulujen kirjoittamisesta siihen asti kunnes siirtyi soolouralle hengellisen musiikin pariin. Tämä on yhtyeen ensimmäisen levyn avaus- ja nimiraita vuodelta 1995.

T

Dawn of Ouroboros - Lunar Cathexis: Jonkinlaista progemetallia tämäkin.

King Crimson - Level V: King Crimsonilla on tätä mätömpääkin tavaraa. Hoituu se metalli heiltäkin.

Kamasi Washington - Journey: Kamasi on kyllä kova jazzjäbä. Joku näissä tarttuu enemmän mieleen kuin ns. perusjäzz.

Moses Sumney - Bystanders: Hankalasti määriteltävää musiikkia, mutta kyllä tätä kuuntelee. Hillittömät soundit levyllä.

J.Kajan - Syksy: Olipa mahtava tämä, kun radiosta kuulin. Suomen Jeff Buckleytä.

No Doubt - Just A Girl: Paperilla on minun inhokkilistaani tällainen ska punk, mutta kyllä ne nyt aika hyvin onnistui mieleen syöpymään legendaarisena vuonna 1995.

AC/DC - Dirty Deeds Done Dirt Cheap: Klassikkokamaa. Ei tähän tarvitse oikein mitään sanoa.

Iron Maiden - Blood Brothers: Sitä ajatteli silloin Brave New Worldin aikana, että onpa lattea levy. Lopulta se on aika kova albumi, kun näin vuosien jälkeen katsoo.

Michael Romeo - Believe: Vaikka John Williamsia on paljon ripattu, on sävellys ja soitto komeaa. Sooloalbumiksi yllättävän hyvä.

System of a Down - Genocidal Humanoidz: SOAD julkaisi musiikkia 15 vuoden tauon jälkeen. Miehistön kotimaisemissa on asiat melko lailla sekaisin, ja tällä yritetään nyt maailman katseet kääntää siihen suuntaan. Itseltään kuulostaa.

Metallimusiikin olemus – 83. "Papparaiset" metallin äärellä

 

KING CRIMSON - THE POWER TO BELIEVE (2003)

Vuosia kului Three of a Perfect Pairista ja Robert Fripp lopetti, aloitti ja loi bändin uudelleen useampaan kertaan. Bändin jäsenistöksi oli vakiintunut laulaja-kitaristi Andrew Belew, rumpali Pat Mastelotto sekä Warr-kitaraa soittava Trey Gunn. 

The Power to Believe luo metallisen maailman jo kansitaiteellaan. Sieltä löytyy sotilaita ja hoitsuja sekä Sodom-tyyliin kaasunaamareita. Musiikillinen lähestymistapa on metallinen alusta asti ja varsinkin Level V mättää ihan raivokkaasti. Tällä albumilla kuuluvat myös edeltävän vuosikymmenen takaiset grunge-elementit. On sekaan lyöty myös elektronisempisien bändien vaikutteita. Omaperäistä tavaraa on. 

Albumin ilmestymisen aikaan King Crimson esiintyi Toolin kanssa. Voi miettiä, millaista se on yli 5-kymppisille lämmitellä progemetallin kärjessä liikkuvaa nuorten miesten bändiä. Toisaalta juuri Tool on King Crimsonia esikuvanaan pitänytkin. 

Tällä albumilla on sellaista uutta mystiikkaa. Uutta siksi, että bändi on perustettu jo 1960-luvun puolella ja pystyy jollain tavalla uusiutumaan vielä lähes viisikymppisenä. 

Esimerkiksi laitamme tuon Level V:n. 

Kuva: musicmirror.de