Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blind Guardian. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blind Guardian. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. lokakuuta 2022

Toomion Top200-biisit: Blind Guardian - Imaginations From The Otherside (1995)

 


Armeijavuonna kokee tavallisesti ahaa-elämyksiä monella elämänalueilla. Minä koin montakin musiikillista elämystä, mutta Blind Guardian taisi olla kovin herätys. Useampi ihminen hiukan jopa naureskelee minun Blind Guardian -fanitukselle, mutta aivan suotta. Bändi on kova.

On vaikea laittaa tätä musiikillisesti mihinkään genreen. Power metalliahan tämäkin on. Mutta musiikki on muuta. Se on thrashia, folkia, progea ja aavistuksen sitä power metalliakin. Taiten tehty kombinaatio joka tapauksessa.

On tunnelmaa, on raskautta, on taitoa ja näinkin vanhaksi levyksi vielä aika muhkeat soundit. Tässä kappaleessa on jotain uhkaavaa ja raakaa, vaikka sanoituksissa on fantasiateemaa.

Armeijassa tätä tuli kuunneltua hiljaisuuden jälkeen korvalapuilla. Se olikin hienoa aikaa, kun oli aikaa keskittyä nyansseihin. Itse asiassa näinhän sitä voisi nytkin tehdä…

Ystäväni kanssa päädymme joka ainut kerta tähän kappaleeseen, ”koska se intro…”

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Toomion Top200-biisit: 92. Blind Guardian – Blood Tears (1998)

 


Sain armeijakaveriltani lainaan tämän ja edellisen Imaginations from the Otherside -levyn saatesanoilla ”hyvää metallia Saksasta.” Alkuun vaati totuttelua, mutta bändistä on kuuntelun myötä tullut yksi genrensä kestosuosikkeja.

Blood Tears on levyn helmiä, koska sen rakenteessa on neroutta. Siinä on euroviisuja, Queenia, mättöä ja vähän progeakin. Siinä on kaikkea.

Tyyli on hyvin omintakeinen. Melodiaa on, mutta ei kuitenkaan liikaa raskaammankaan komppauksen ystäville. Veljeni vertasikin bändiä jossain määrin System of A Downiin. Onhan siinä tarkemmin kuunneltuna varmasti paljon samaa. Laulusoundissakin on jotain yhtäläisyyttä. Blind Guardianin sävellystavassa on jotain hyvin tavallisesta poikkeavaa. Kitarat seuraavat laulumelodiaa tai toisin päin. Usein sellainen kuulostaa kamalalta, mutta tällä bändillä se onnistuu.

Jos ensimmäinen mielleyhtymä on saksalainen nahkahousubändi, joka soittaa kikkeliheviä, olet hyvin väärässä. Sitä tämä ei ole.


tiistai 24. marraskuuta 2020

Toomion Top200-biisit: 134. Blind Guardian - Another Holy War (1995)


Kun menin armeijaan, sain yöpäivystysvuorojen virikkeeksi inttikaveriltani pari Blind Guardianin levyä. Toinen niistä oli Imaginations from the Otherside. Se oli aikamoinen ravistus omassa metallikäsityksessä. Kyllä sitä jonkin verran myös kuunneltiin.

Siellä on monta erittäin hyvää kipaletta, mutta ehkä levyn paras kertosäe on kuitenkin tässä Another Holy Warissa, joka kertoo Jeesuksen viimeisistä hetkistä ennen ristiinnaulitsemista. Melko perinteistä metallikuvastoa sanallisessa muodossa.

Hansi Kürschin laulusoundi oli jossain vaiheessa ja on vieläkin, hyvin kärjessä omalla metallilaulajien top-listalla. Tuohon aikaan mentiin sillä minulle parhaalla kokoonpanolla eli Kürsch laulussa ja bassossa, André Olbrich liidi- ja Marcus Siepen komppikitarassa sekä Thomen Stauch rummuissa. Stauch lähti lopulta bändistä, kun bändi muuttui temmoltaan hiukan hitaammaksi.

Tyylikästä temmon ja suvantojen vaihtelua ja omaperäisiä kitara- ja lauluharmonioita.



lauantai 20. helmikuuta 2016

TOOMION TOP100: 31. Blind Guardian - Nightfall in Middle Earth

Tuottaja: Flemming Rasmussen, Blind Guardian
Nauhoitettu: 1997-1998
Julkaistu: 28.4.1998
Levy-yhtiö: Virgin, Century Media


#7 in Germany, #12 in Japan.

SINGLET
- Mirror Mirror

Sain armeijakaveriltani lainaan tämän ja edellisen Imaginations from the Otherside-levyn saatesanoilla ”hyvää metallia Saksasta.” Alkuun vaati totuttelua, mutta bändistä on kuuntelun myötä tullut yksi genrensä kestosuosikkeja.

Armeija-aikoina en kovin suuri Tolkienin fani ollut, enkä ole sitä vieläkään. Tästä saagasta kuitenkin ammentaa Blind Guardian, joka teki ja edellisellä levyllä melkoisen loikan saksalaisen metallin kärkisijoille. Tämä albumi kertoo tarkalleen ottaen Silmarillionista, jota Tolkien itse piti uransa pääteoksena.

Hansi Kursch satsasi tosissaan lauluun ja jätti basson muiden hommiksi. Muu soittajakaarti niputtaakin koko lailla napakan köyden kuulijan ympärille ja sitten mennään kuin intervallivetoja levyn päätyyn asti. Rakenne on tehty ovelasti seuraamaan näennäisesti Silmarillionin juonta. Välillä vedetään hetki happea ja taas paahdetaan. Jos levyn jaksaa kuunnella välittämättä intermissioista, niin kappaleet tarjoavat kyllä vaivalle vastinetta. Itse aikoinaan nauhoitin vain biisit kasetille. Se oli maaginen kasetti se.

"Melodiaa on, mutta ei kuitenkaan liikaa raskaammankaan komppauksen ystäville. "

Tyyli on hyvin omintakeinen. Melodiaa on, mutta ei kuitenkaan liikaa raskaammankaan komppauksen ystäville. Veljeni vertasikin bändiä jossain määrin System of A Downiin. Onhan siinä tarkemmin kuunneltuna varmasti paljon samaa. Laulusoundissakin on jotain yhtäläisyyttä. Blind Guardianin sävellystavassa on jotain hyvin tavallisesta poikkeavaa. Kitarat seuraavat laulumelodiaa tai toisin päin. Usein sellainen kuulostaa kamalalta, mutta tällä bändillä se onnistuu.

En ole koskaan kuunnellut kovin paljon tällaista Saksa-metallia, mutta Blind Guardian viehättää joka kuuntelulla ja joka osa-alueella. Tässä levyssä aputuottajana on häärinyt Flemming Rasmussen. Mies, jolla on plakkarissa sellainen nippu kuin Ride the Lightning, Master of Puppets ja …and Justice for All.

Kyllä tämäkin on sitä kovan treenin musiikkia. Myös taustalle juuri tuon Tolkienin tuotoksia lukiessa. Tiettyä magiaa tässä on vieläkin. Aina toimii.

PARHAAT HETKET
Into the Storm - Kunnon aloituspaahto.
Blood Tears – Rakenteessa on neroutta. Siinä on euroviisuja. Siinä on kaikkea.
Time Stands Still (at the Iron Hill) – Harkittua dynamiikkaa sisältävä metallibiisi.

EI LÄHDE
Itse kappaleissa ei ole yhtäkään heikkoa.

https://www.youtube.com/watch?v=hMcBOvOuhoY

tiistai 10. marraskuuta 2015

TOOMIONTOP100: 45. Blind Guardian - Beyond the Red Mirror

Tuottaja: Charlie Bauerfeind
Nauhoitettu: 2014
Julkaistu: 30.1.2015
Levy-yhtiö: Nuclear Blast

Saksan listalla 4. Suomen listalla 14. Lähes kaikissa Manner-Euroopan maissa TOP40:ssä.

SINGLET
- Twilight of the Gods

Jos artistilta, jonka parhaat levyt on tehty 90-luvulla, tulee levy vuonna 2015, on odotukset aika keveät. Vielä kun kyseessä on bändi, joka soittaa musiikkia genressä, jossa ei paljonkaan uutta ole tapahtunut pariin kymmeneen vuoteen, ei odotusarvo juuri nouse. Onneksi joskus yllättyy, ja isosti yllättää sekin, että albumi nousee näinkin korkealle tällä listalla.

Albumilla on hulvattomat soundit. Sen saa huomata heti ensi sekunneista. Blind Guardianin kitarasoundi on tunnistettava, mutta tällä levyllä se saattaa vähän jäädä über-hullun kokonaissoundin varjoon. Tuottajana on pyörinyt Charlie Bauerfeind, joka on Blind Guardianin kelkassa liikkunut jo Nightfall in Middle-Earthilta asti.

Hansi Kürsch on taidokas laulaja, ja herrat Olbrich ja Siepen persoonallisia kitaristeja. Mutta vähintään yhtä päteviä säveltäjinä. Kertosäkeisiin on onnistuttu saamaan aina joku koukku, jota hyräilet huomaamatta pitkäänkin kuuntelun jälkeen. Aikojen alusta sävellyksissä on ollut mahtipontisuutta, mutta nyt sitä on myös soundeissa.

"Aikojen alusta sävellyksissä on ollut mahtipontisuutta, mutta nyt sitä on myös soundeissa."

Blind Guardianille ominaisesti levy kertoo tarinan. Tämä tarina kertoo kahdesta maailmasta, joiden välillä on vain yksi portti. Tuo portti on kuitenkin sattunut katoamaan. Pikku spoilerina: se on yllättäen se punainen peili. Joo joo, kyllähän power-metal tarvitsee fantasia-lyriikat.

Propheciesissä on mukavasti vanhaa Blindia. Bändin tavaramerkkinä toimii edelleen kitaraliidit rinnan laulumelodian kanssa. Harvalla bändillä se kuulostaa hyvältä, mutta Blind Guardianin kitarasoundi ja Kürschin lauluääni ovat ilmeisesti niin erikoiset, ettei se ainakaan häiritse. Pikemminkin päinvastoin.

Moni metallipuolen bändi menettää iän myötä vaaran ja arvaamattomuuden aspektin. Blind Guardianilta on keskitemmon alentuessa hiukan vaaraa saattanut olemuksesta lähteä, mutta sävellysten monimuotoisuus ja mahtipontisuus kompensoi tämän helposti.

Jos edelleen pystyy kuuntelemaan power metallia ja tahtoisi kuitenkin jotain uutta klassikoiden joukkoon, niin tämä on nyt sitten se levy. Et tule pettymään.


PARHAAT HETKET
Prophecies - Vanhan liiton Blind Guardiania.
At the Edge of Time – Parasta keskitemmon Blind Guardiania pitkään pitkään aikaan.

EI LÄHDE
Holy Grail – Jos levy olisi tällaista, se olisi hyvä, mutta matalan aidan ratkaisu.

https://open.spotify.com/album/1J8FRcUd9vmROjYy15gMLO

torstai 19. helmikuuta 2015

ToomionTOP100: 89. Blind Guardian – Somewhere Far Beyond

Tuottaja: Kalle Trapp
Nauhoitettu: 1992
Julkaistu: 30.6.1992
Levy-yhtiö: Virgin / Century Media

Japanin albumilistalla 15.

Ostin ensimmäiseksi omaksi Blind Guardianiksi tämän levyn, vaikka olinkin bändiin tutustunut kahden myöhemmin ilmestyneen levyn takia. Mahdottoman tykkiä tavaraa on tämäkin.

Tämä on ensimmäinen Blind Guardian-levy, jolla Hansi Kürsch alkoi satsata lauluihin ja bassonvarteen saatiin muut miehet. Heti laulut ovatkin kummasti parempia. Ja niissä on vielä sopivasti varianssia. Eikä tämä bändi mitään olisikaan ilman Hansin laulusoundia. ”Mitään” saattaa olla turhan vahvasti sanottu, sillä soitto on aika tiukkaa, mutta laulu se on, joka bändin muista erottaa.

Levy alkaa perinteisellä kohkaamisella, jota värittää mainiot koukut. Esimerkiksi Journey Through the Darkin bridge vie kertosäkeeseen päällekkäisten lauluraitojen avulla. Heti kolmantena tulee hyvin hidas ja harras Black Chamber, joka jatkuu komeasti eeppisellä Theatre of Painilla. Monipuolisuutta on ja tyyli säilyy aiempia levyjä paremmin tunnistettavana vaikka kappaleet ovat genreltään melko kaukana toisistaan. Se on myös levyn huono puoli. Materiaali on vähän sekalaista.

"Vaikka Blind Guardian usein luetaan power metalliksi, on se mielestäni teemoja lukuun ottamatta usein lähempänä speed metallia kuin power metallia."

Soolojen ja liidien määrä on massiivinen. André Olbrich ja Marcus Siepen ovat hoitaneet kitarapuolen lähes alusta asti. Olbrichin venyttelevä ja vähän kiero soolottelu on yksi power-metallin tunnistettavimpia. Hyvä esimerkki on Ashes to Ashes. Vaikka Blind Guardian usein luetaan power metalliksi, on se mielestäni teemoja lukuun ottamatta usein lähempänä speed metallia kuin power metallia.

Ihan ei iän vuoksi sounditkaan kilpaile uusimpien levyjen kanssa. Esimerkiksi bassosoundi on koko lailla lerppu. Metallialbumina tämä kuitenkin on erittäin hyvä. Menee sekä raskaamman tykityksen ystäville, että melodisemman puolen kulkijoille.

Autolevyjä parhaasta päästä. Pitkille matkoille vaihteleva, mutta vahvasti etenevä ratinnapsuttelualbumi.

PARHAAT HETKETBlack Chamber – Erilaisuudessaan hieno osoitus siitä, miten metallin väliin voi tehdä täysin erilaisen kappaleen rikkomatta kokonaisuutta.

EI LÄHDEThe Bard's Song: In the Forest – Suuren yleisön mielestä ilmeisesti legendaarisin kappale, mutta mielestäni levyllä on monta parempaa.