Nauhoitettu: 1992
Julkaistu: 30.6.1992
Levy-yhtiö: Virgin / Century Media
Japanin albumilistalla 15.
Ostin ensimmäiseksi omaksi Blind Guardianiksi tämän levyn, vaikka olinkin bändiin tutustunut kahden myöhemmin ilmestyneen levyn takia. Mahdottoman tykkiä tavaraa on tämäkin.
Tämä on ensimmäinen Blind Guardian-levy, jolla Hansi Kürsch alkoi satsata lauluihin ja bassonvarteen saatiin muut miehet. Heti laulut ovatkin kummasti parempia. Ja niissä on vielä sopivasti varianssia. Eikä tämä bändi mitään olisikaan ilman Hansin laulusoundia. ”Mitään” saattaa olla turhan vahvasti sanottu, sillä soitto on aika tiukkaa, mutta laulu se on, joka bändin muista erottaa.
Levy alkaa perinteisellä kohkaamisella, jota värittää mainiot koukut. Esimerkiksi Journey Through the Darkin bridge vie kertosäkeeseen päällekkäisten lauluraitojen avulla. Heti kolmantena tulee hyvin hidas ja harras Black Chamber, joka jatkuu komeasti eeppisellä Theatre of Painilla. Monipuolisuutta on ja tyyli säilyy aiempia levyjä paremmin tunnistettavana vaikka kappaleet ovat genreltään melko kaukana toisistaan. Se on myös levyn huono puoli. Materiaali on vähän sekalaista.
"Vaikka Blind Guardian usein luetaan power metalliksi, on se mielestäni teemoja lukuun ottamatta usein lähempänä speed metallia kuin power metallia."
Soolojen ja liidien määrä on massiivinen. André Olbrich ja Marcus Siepen ovat hoitaneet kitarapuolen lähes alusta asti. Olbrichin venyttelevä ja vähän kiero soolottelu on yksi power-metallin tunnistettavimpia. Hyvä esimerkki on Ashes to Ashes. Vaikka Blind Guardian usein luetaan power metalliksi, on se mielestäni teemoja lukuun ottamatta usein lähempänä speed metallia kuin power metallia.
Ihan ei iän vuoksi sounditkaan kilpaile uusimpien levyjen kanssa. Esimerkiksi bassosoundi on koko lailla lerppu. Metallialbumina tämä kuitenkin on erittäin hyvä. Menee sekä raskaamman tykityksen ystäville, että melodisemman puolen kulkijoille.
Autolevyjä parhaasta päästä. Pitkille matkoille vaihteleva, mutta vahvasti etenevä ratinnapsuttelualbumi.
PARHAAT HETKETBlack Chamber – Erilaisuudessaan hieno osoitus siitä, miten metallin väliin voi tehdä täysin erilaisen kappaleen rikkomatta kokonaisuutta.
EI LÄHDEThe Bard's Song: In the Forest – Suuren yleisön mielestä ilmeisesti legendaarisin kappale, mutta mielestäni levyllä on monta parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti