The album starts with David Bryan’s massive organ intro and the song Let it Rock. After the organ warm-up the band comes in with a very 80’s-like whoo-melody. Sambora saws impressively right from the start and the sounds are massive like all the time on this record. This is how 80’s hard rock should sound like!
The weekend comes to this town
Seven days too soon
For the ones who have to make up
What we break up of their rules
Jon Bon Jovi’s singing is powerful throughout the record. I personally have been trying to maintain the image, that Jon has kept this level: he was at his best at the time. The enthusiasm and passion of youth transmits, not to mention the emanation.
SWW breathes hit elements. Even with it’s opening track, which however ranks at the bottom half of the album. The choruses work well on every song, with this one as well.
Let it rock, let it go
You can’t stop a fire burning out of control
Let it rock, let it go
With the night you’re on the loose
You got to let it rock
The album continues with You Give Love a Bad Name. This one needs no presentation: a precise hit that in a certain way represents “Bon Jovi by formula” meaning a bit schematic Bon Jovi, but it works darn well. I haven’t found anything bad to say about this song.
Shot through the heart
And you’re to blame
You give love a bad name
I play my part and you play your game
You give love a bad name
You give love a bad name
According to the legend Jon Bon Jovi and Richie Sambora wrote songs to this album in the basement of Richie’s mom, right next to the washing machine. During one session Jon Bon Jovi came up with the line “shot through the heart, and you’re to blame” into which Richie corresponded immediately with “you give love a bad name”. The rest is pop music history.
That chorus is cultured multiple times, the song even starts as a capella with only vocals, with Sambora continuing with his iconic guitar intro. The songs parts come from the school book of hit song writing: the undercoating A-section, the atmosphere-sealing B-section (that one G7-chord before the chorus tops this off!) and then the chorus, which many have tried to mimic since (even Bon Jovi their selves) without succeeding. And the guitar solo by Sambora is legendary of course.
Many times this song is listened just through its chorus, but there’s heartbreaking themes elsewhere as well from the scenery in which the whole LP takes place.
An angel’s smile is what you sell
You promise me heaven, then put me through hell
Chains of love got a hold on me
When passion’s a prison, you can’t break free
Paint your smile on your lips
Blood red nails on your fingertips
A school boys dream, you act so shy
Your very first kiss was your first kiss goodbye
Especially the last two lines have always evoked feelings.
The album continues with great songs with Livin’ on a Prayer. The first memories from this song come from the early 00s, when It’s My Life first came out: LoaP outplayed it then already.
“Prayer” is a well-balanced band song: Bryan’s keyboards, Alec John Such’s bass and Sambora’s guitar playing all get their moments, but it’s Jon’s singing that keeps the song going. This song has been played live tuned one step down for decades, because Jon didn’t manage such singing many times after the recording sessions.
The lyrics describe a classic Bon Jovi love story. Whatever comes in the way, together we’ll wind a way. Jon has told, that in the 80’s he wrote songs from people he knew, in this one “the names have been changed to protect the innocent”. The story of Tommy and Gina is however universal.
Especially the B-section is what I like about this song: the composition and the lyrics are magnificent, Bon Jovi at its best.
She says we’ve got to hold on to what we’ve got
'cause it doesn't make a difference
If we make it or not
We’ve got each other and that’s a lot
For love - we’ll give it a shot
The guitar solo is legendary here as well, but Bryan’s keyboard lines and the synthesizer pad are remarkable as well, giving the song it’s characteristic undercurrent right from the beginning. This might be also the best-known song in which guitar is played through a talk box. In the end of the song, after the guitar solo, there’s a modulation to sing the last chorus one and a half step higher than the first ones: that’s one for all the cover bands to try!
LoaP is a song that would surely be in my list of “the best songs in the world”, if I’d ever make one.
Social Disease offers a little slow phase after its baffling intro. It bears a resemblance to Let It Rock and has great horn riffs. The text is Bon Jovi that can be found on every record: nonsense that’s meant to entertain.
You can’t start a fire without a spark
But there’s something that I guarantee
You can’t hide when infection starts
Because love is a social disease
The A-side of the LP ends with more peaceful feeling and Wanted Dead or Alive. The song’s fundamentally a cowboy story about touring and the band’s boys and it has cultivated to one of the band’s anthems. It’s a great power ballad that made many band’s to try to repeat its success in the late 80’s. But “Wanted” is always “Wanted”
I’m a cowboy, on a steel horse I ride
I’m wanted dead or alive
Wanted dead or alive
After the intro played by Sambora with a 12-string acoustic guitar starts a story that delineates like a short film. If this song was to be compressed in one part, it would be it’s third verse.
I walk these streets, a loaded six string on my back
I play for keeps, ‘cause I might not make it back
I been everywhere, and I’m standing tall
I’ve seen a million faces an I’ve rocked them all
One of the interesting aspects of SWW is that you can hear when the LP changes it side while listening to the CD. That’s because Raise Your Hands kind of starts the record again with it’s rocking boogie and positive emanation. It’s based on a simple chord progression with Sambora’s guitar riffs and Jon’s strong singing at its core. The lyrics embrace the rock world. Why say something difficult, when it can be said concisely. This one worked as a great opening song in the Helsinki show in June 2011 and made clear what Jon and the band wanted the crowd to do during the gig.
Raise your hands
When you want to let it go
Raise your hands
And you want to let a feeling show
Raise your hands
From New York to Chicago
Raise your hands
From New Jersey to Tokyo
Raise your hands
The closing quartet of the album is an interesting package. It has only one stronger song, but the rest are just what I think the life of young adults should sound like in 1986. For me the songs are about the relationships, events and feelings for which I tend to come back to the stuff of the 1980’s.
The opening song of the last four is a little bit calmer one called Without Love. It’s once again a love song which strongest section is the one just before the chorus: ”I been through some changes / But one thing always stays the same ”. The band has since returned to this theme multiple times: there’s nothing if there’s no love.
The third-to-last song is the jewel of the B-side, I’d Die for You. The keyboard riff that borrows from the older hit Runaway starts the song that also cites Romeo and Juliet. The text is just the high school drama in which Bon Jovi from 1984 to 1988 is at its best.
In a world that don’t know Romeo and Juliet
Boy meets girl and promises we can’t forget
We are cast from Eden’s gate with no regrets
Into the fire we cry
This one is made up from the ingredients that Jon Bon Jovi has recycled pretty much. Now they’re used in such way that the song works irrestibly. It also has to be said once again that the band plays well together. The guitar solo is just like Sambora and the ride cymbal tinkling in the background sounds exactly like Tico Torres. This is how it’s done!
Never Say Goodbye is the penultimate song and the album’s last slow song. It’s a little more plain with its instrumentation and intimate with its text. The song goes on almost trudging with Jon singing great as the band accompanies. It’s perhaps the most personal song on the record, it almost feels like Jon’s singing about himself.
I think this one’s a kind of a sequel to the two previous songs, happening in a same kind of landscape. I think it’s a love story of high school sweethearts, but the tones apply to everyone.
Remember days of skipping school
Racing cars and being cool
With a six pack and the radio
We didn’t need no place to go
Remember at the prom that night
You and me we had a fight
But the band they played our favorite song
And I held you in my arms so strong
We danced so close
We danced so slow
And I swore I’d never let you go
Together - forever
Never say goodbye, never say goodbye
You and me and my old friends
Hoping it would never end
Never say goodbye, never say goodbye
Holdin’ on - we got to try
Holdin’ on to never say goodbye
The way the band plays and Jon sings is what separates this from all the similar songs that can be found on every Bon Jovi record ever since.
It’s a surprise that the album doesn’t end with ”Goodbye” but a rocking song Wild in the Streets. In this one the parts turn upside down: the band leads and Jon hangs in. The scenery is still the same however and this time the story is told even by names: Joey is the one starring, 16 years later he got even his own signature song.
It’s a nice rocking ending to the album with lyrics bearing a resemblance to Without Love: it’s a same kind of story with love being “the thing”. During live shows there’s a tasty piano solo by David Bryan here as well and Sambora plays a nice solo too.
The year 1986 couldn’t be bypassed without Slippery When Wet. This one’s an “deserted island disc” for me. Ever since I first started listening to music this has been one of the most important albums. Great 1980’s rock!
http://open.spotify.com/album/7pMFJnQzOnQXviU4FPpQAnBon Jovi julkaisi vuonna 1986 kolmannen albuminsa Slippery When Wet. Kaksi aiempaa levyä eivät olleet vastanneet myyntiluvullisia odotuksia, vaikka mukaan mahtui esimerkiksi klassikko Runaway. Oltiinkin tiukan paikan edessä: kolmannen piti onnistua, tai tulevaisuus olisi uhattuna. Levyn tuottajaksi palkattiin Bruce Fairbairn ja biisintekoapuun pestattiin Desmond Child, jonka kultainen kosketus käänsikin suunnan tähtiin: SWW tuotti kolme biisiä Billboardin top10-listalle, säilyi jenkkien top200:ssä 38 viikkoa (joista 8 ykkösenä) sekä möi maailmanlaajuisesti noin 28 miljoonaa kappaletta. Suomessakin albumia on myyty reilut 73 000 kappaletta.
Levy käynnistyy David Bryanin massiivisella urkuintrolla ja biisillä Let it Rock. Urkulämmittelyn jälkeen bändi syöksyy sisään 80-lukumaisen whoo-melodian mukana. Sambora vinguttelee heti näyttävästi ja soundit ovat loppulevyn kaltaisen jytäkät. Tältä kuuluu kuulostaa 80-luvun hard poprockin.
The weekend comes to this town
Seven days too soon
For the ones who have to make up
What we break up of their rules
Jon Bon Jovi laulaa koko levyn ajan vahvasti. Itse olen Bon Jovin kanssa pyrkinyt säilyttämään mielikuvan, että Jon on pysynyt samassa kuosissa: tuolloin hän oli mielestäni kovimmillaan. Nuoruuden into ja intohimo välittyy, uhosta puhumattakaan.
SWW:ltä huokuu hittiaines. Jopa tässä avausrallissa, joka kuitenkin sijoittuu levyn heikompaan puolikkaaseen, se on selvästi havaittavissa. Kertosäkeet varsinkin toimivat jokaisessa biisissä, niin tässäkin.
Let it rock, let it go
You can’t stop a fire burning out of control
Let it rock, let it go
With the night you’re on the loose
You got to let it rock
You Give Love a Bad Name jatkaa levyä. Tämä ei esittelyjä kaivanne: täsmähitti, joka on tietyllä tapaa “Bon Jovi by formula” eli kaavamaista Bon Jovia, mutta perhanan toimivaa sellaista. Eipä tästä oikein vieläkään ole mitään pahaa sanottavaa.
Shot through the heart
And you’re to blame
You give love a bad name
I play my part and you play your game
You give love a bad name
You give love a bad name
Legenda kertoo, että Jon Bon Jovi ja Richie Sambora kirjoittelivat tämän albumin biisejä Richien äidin kellarissa pesukoneen vieressä istuen. Eräässä sessiossa Jon Bon Jovi keksi rivin ”shot through the heart, and you’re to blame”, johon Richie vastasi välittömästi ”you give love a bad name”. Loppu on pop-musiikin historiaa.
Tuota kertosäettä viljelläänkin sitten senkin edestä, alkaahan biisi a capellana pelkällä laululla, josta Sambora jatkaa ikonisella kitaraintrolla. Muutenkin tämän laulun osat ovat hittisäveltämisen käsikirjasta: pohjustava a-osa, tunnelmaa tiivistävä b-osa (se G7-sointu ennen kertosäettä kruunaa tämän!) ja sitten kertosäe, jota monet ovat sittemmin yrittäneet apinoida (myös Bon Jovi itse) siinä kuitenkaan onnistumatta. Ja onhan se Samboran kitarasoolokin legendaarinen.
Monesti tämän biisin tekstissä tulee keskityttyä vain kertosäkeeseen, mutta onhan tässä ympärillä riipaisevia teemoja sieltä maisemista, minne lähes koko levy sijoittuu.
An angel’s smile is what you sell
You promise me heaven, then put me through hell
Chains of love got a hold on me
When passion’s a prison, you can’t break free
Paint your smile on your lips
Blood red nails on your fingertips
A school boys dream, you act so shy
Your very first kiss was your first kiss goodbye
Varsinkin nuo kaksi viimeistä riviä ovat aiheuttaneet alusta asti fiboja. Melkoista…
Albumi jatkuu kovat piipussa: vuorossa Livin’ on a Prayer. Ensimmäiset mielikuvat tästä laulusta ovat 2000-luvun alusta, kun It’s My Life ilmestyi: LoaP kepitti sen aivan pystyyn jo silloin.
”Prayer” on tasapainoinen bändipaketti: Bryanin syntikat, Alec John Suchin basso ja Samboran kitarointi saavat hetkensä, mutta koko pakettia vie Jonin komea laulusuoritus. Tätä biisiä on vedetty keikoilla jo vuosikymmenet puoli sävelaskelta alemmasta sävellajista, sillä Jon ei montaakaan kertaa levytyksen jälkeen kyennyt enää tällaisiin laulusuorituksiin.
Teksti on klassinen rakkaustarina Bon Jovin malliin. Ihan sama mitä vastaan tulee, niin ”tillsammans” siitä selvitään. Jon on kertonut, että kirjoitti 80-luvulla lauluja lähipiiristään, tässäkin ”nimet on muutettu viattomien suojelemiseksi”. Tommyn ja Ginan tarina on kuitenkin universaali.
Varsinkin b-osa on se, mistä itse tässä tykkään: sekä sävellys että sanat ovat timangia, parasta Bon Jovia.
She says we’ve got to hold on to what we’ve got
'cause it doesn't make a difference
If we make it or not
We’ve got each other and that’s a lot
For love - we’ll give it a shot
Tässäkin kitarasoolo on legendaarinen, mutta merkittävä on myös Bryanin kosketinlinjat ja syntikkamatto, joka heti alussa antaa tälle ominaisen pohjavireen. Taitaapa tämä olla myös tunnetuin biisi, jossa kitaraa soitellaan talk boxin läpi. Lopussa, kitarasoolon jälkeen, tempaistaan vielä modulaatio terssiä korkeampaa: sitä sopii jokaisen coverbändin kokeilla.
LoaP on sellainen laulu, että jos joskus teen maailman parhaat biisit-listauksen, on tämä taatusti top kolmosessa.
Social Disease tarjoaa pienen suvantovaiheen hämmentävän intron intron jälkeen. Vähän samankaltainen laulu kuin avaava Let It Rock, jossa törähtelevät riemastuttavat torvistemmat. Teksti on sitä puolta Bon Jovista, jota välähtelee vähän jokaisella levyllä: hömppää, jonka tarkoitus on viihdyttää.
You can’t start a fire without a spark
But there’s something that I guarantee
You can’t hide when infection starts
Because love is a social disease
LP:n A-puoli päättyy rauhallisemmissa tunnelmissa Wanted Dead or Aliven myötä. Perimmiltään keikkailusta ja bändin pojista kertova cowboy-tarina on kasvanut vuosien saatossa yhdeksi tämän bändin nimikkolauluista. Komea voimaballadihan se on, tällaisia alkoi 80-luvun lopulla tulla sitten useammiltakin bändeiltä, mutta ”Wanted” on aina ”Wanted”.
I’m a cowboy, on a steel horse I ride
I’m wanted dead or alive
Wanted dead or alive
Samboran 12-kielisellä akustisella kitaralla soittaman intron jälkeen alkaa tarina, joka piirtyy kuin lyhytelokuva. Jos tämänkin laulun tiivistäisi yhteen osioon, olisi se kolmas säkeistö.
I walk these streets, a loaded six string on my back
I play for keeps, ‘cause I might not make it back
I been everywhere, and I’m standing tall
I’ve seen a million faces an I’ve rocked them all
SWW on siinä mielessä mielenkiintoisesti kasattu levy, että myös CD:ltä kuunnellessa kuulee milloin LP:n puoli vaihtuu. Raise Your Hands nimittäin käynnistää levyn ikään kuin uudestaan rävähtäen käyntiin menevämmällä boogiella ja positiivisella uholla. Periaatteessa simppeliin sointukiertoon pohjautuvan rallin ytimessä on jälleen Samboran kitarariffittely ja Jonin vahva laulu sekä rock-maailmaa syleilevä teksti. Miksi sanoa jotain hankalasti, kun sen voi sanoa ytimekkäästikin. Tämä oli mahtava avausraita Helsingin keikalla kesäkuussa 2011, heti tuli selväksi mitä Jon ja kumppanit tahtoivat yleisön tekevän koko illan ajan.
Raise your hands
When you want to let it go
Raise your hands
And you want to let a feeling show
Raise your hands
From New York to Chicago
Raise your hands
From New Jersey to Tokyo
Raise your hands
Levyn loppunelikko onkin mielenkiintoinen paketti. Oikeastaan siihen lukeutuu vain yksi vahvempi laulu, mutta loput ovat kokonaisuutena juurikin sitä, miltä allekirjoittaneen mielestä vuoden 1986 jenkkiläinen nuorisoelämä pitäisi kuulostaakin. Itselleni nämä laulut kertovat juuri niistä ihmissuhteista, tapahtumista ja fiiliksistä, mitä varten 80-luvun juttuja tulee ihmeteltyä.
Loppukvartetin avausraita on hieman rauhallisempi Without Love, jälleen rakkauslaulu, jonka vahvin osa on juuri ennen kertosäettä tuleva ”I been through some changes / But one thing always stays the same ”. Sittemmin Jovit ovat palanneet tähän teemaan useinkin: mikään ei tunnu miltään, jos ei ole rakkautta.
Kolmanneksi viimeinen raita on sitten se B-puolen helmi, I’d Die for You. Vanhemmalta klassikolta Runawaylta hieman lainaava kosketinkuvio käynnistää laulun, jossa lainataan vähän Romeota ja Juliaakin välillä. Teksti on juuri sitä high school-draamaa, jossa 1984-1988-vuosien Bon Jovi on vahvimmillaan.
In a world that don’t know Romeo and Juliet
Boy meets girl and promises we can’t forget
We are cast from Eden’s gate with no regrets
Into the fire we cry
Tämä on koottu sellaisista ainesosista, joita Jon Bon Jovi on kierrättänyt aika paljonkin. Nyt ne kuitenkin ovat sellaisilla sijoilla, että laulu toimii vastustamattomasti. Pakko myös edelleen todeta, että bändi soittaa hyvin yhteen. Kitarasoolo on Samboramaisen osuva ja sen taustalla kilkattava ride vuorostaan Tico Torresia omimmillaan. Näin se käy!
Never Say Goodbye on levyn toiseksi viimeinen raita ja samalla sen viimeinen slovari. Soitannoltaan hieman paljaampi ja tekstiltään intiimimpi, kuin hieman laahustaen kulkeva laulu on varsinkin Jonilta jälleen komea suoritus, muun bändin myötäillessä. Tässä mennään ehkä eniten henkilökohtaisuuksiin, tuntuu kuin Jon laulaisi itsestään.
Tämä on jollain tapaa tietynlainen jatko-osa edellisille kahdelle laululle, liikkuen samantyylisissä teemoissa. Itse miellän tämänkin täysin high school-teinirakastavaisten tarinaksi, jonka sävyt pätevät kuitenkin kaikille.
Remember days of skipping school
Racing cars and being cool
With a six pack and the radio
We didn’t need no place to go
Remember at the prom that night
You and me we had a fight
But the band they played our favorite song
And I held you in my arms so strong
We danced so close
We danced so slow
And I swore I’d never let you go
Together - forever
Never say goodbye, never say goodbye
You and me and my old friends
Hoping it would never end
Never say goodbye, never say goodbye
Holdin’ on - we got to try
Holdin’ on to never say goodbye
Tämän laulun esitystapa nostaakin tämän edelle monista kaltaisistaan, joita Bon Jovi on sittemmin jokaiselle levylle työstänyt.
Hieman yllättäen levy ei kuitenkaan lopu ”Goodbyehen” vaan rokkavaan Wild in the Streetsiin. Tässä osat kääntyvät hieman päälaelleen bändin viedessä ja Jonin roikkuessa mukana. Samat maisemat ovat kuitenkin edelleen ja tällä kertaa lauletaan ihan nimilläkin: Joey on tässä pääosassa, 16 vuotta myöhemmin hän sai ihan oman nimikkolaulunsakin.
Mukava levynlopetusmenopala, jonka tekstissä on jotain samaa kuin Without Lovessa: samankaltainen tarina, jossa rakkaus on pohjimmaisena. Livenä tässä on kuultu myös maukas David Bryanin pianosoolo sekä Samboran kitarasoolo.
Vuotta 1986 ei oikein voinut ohittaa ilman Slippery When Wetiä, onhan kyseessä yksi niistä "aution saaren levyistä", jos minulta kysytään. Siitä asti, kun musiikkia aloin kuuntelemaan, on tämä levy ollut yksi tärkeimmistä. 80-luvun rockin helmi!
http://open.spotify.com/album/7pMFJnQzOnQXviU4FPpQAn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti