Nauhoitettu: 2003
Julkaistu: 23.7.2003
Levy-yhtiö: Nothing to Say
En tiedä onko bändin nimi tarkoituksella "rauhallisesti, hartaasti" vai onko nimi vain valittu, koska siitä tulee klassinen klangi, mutta rauhallisuudesta tässä ei juuri ole kyse.
Metallia Ranskasta. Kitaristi Stephan Forté päätti tulla teininä maailman parhaaksi kitaristiksi; lopetti koulut, alkoi soittamaan 8h päivässä. Siinä äkkiä alkaa taito tarttumaan näppeihin. Helposti luulisi, että musiikki vetää Yngwieksi ja yltiöpäiseksi tilutteluksi. Ei kuitenkaan, vaikka levyn ensimmäiset kymmenen sekuntia voisivatkin olla Yngwietä. Klassiset säveltäjät on silti kahlattu läpi.
Ihan kaukana ei olla Symphony X:n soitosta, mutta vähin äänin on hiippailtu sinfoniasovituksissa Hollywoodin puolelle. Kosketinsoittaja Kevin Codfert varsinkin on melkoisen päheä. Vaikka bändi pyöriikin Forten ympärillä, on tämä ukko aikamoinen velho.
Levyn kokonaisuus on yllättävä, ja varsinkin From My Sleep... to Someone Else jaksaa aina ihastuttaa ensimmäisen minuuttinsa aikana. Mirror Stagessa on maisteltu jo King Crimsonin ja Emerson Lake Palmerin menoa. Karjunta tekee hyvää keuhkoille sekin. Niflheimissä saattaa olla jopa jotain Nilea.
Kannet ovat yhdet rumimmista, joten harva tähän varmaan tarttuu niiden perusteella.
Menevää, eikä kovin vaikeaa, progella lantrattua sinfoniametallia. Ihan menisi taustalla vaikka töissä, kun pitää olla toimelias.
Parhaat hetket
- From My Sleep... to Someone Else – maaninen, hullu, psykoottinen
- Niflheim – Massiivinen teos, joka vie ajatukset Disciples 2-tietokonepeliin.
Ei lähde
- Promises – Kamala sinfoaniametalliballadi. Ehkä kauhein genre, mitä voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti