Nauhoitettu: 2009
Julkaistu: 1.2.2010
Levy-yhtiö: Bella Union
Brittien listalla 18.
Midlakeen taisin törmätä aivan Rumban arvosteluiden kautta. Kuuntelin sitä sivumennen useamman kerran, mutta keskittynyt en. Kun sain itseni keskittymään, musiikki kyllä yllätti iloisesti.
Väistämättä tulee mieleen gregoriaaninen chant-laulanta. Kannen kuva toki vahvistaa tuota mielikuvaa, mutta Tim Smithin laulusoundi ja harmoniset stemmat kertovat sen, että jotain hyvin keskiaikaista ovat miehet löytäneet folk-musiikkinsa mausteeksi. Vaikka en noituuteen kovasti uskokaan, niin tämä levy jotenkin lumoaa. Sen voi helposti pyörittää läpi kaksikin kertaa putkeen. Aiheuttaa siis transsia.
"Tätä kuunnellessa tulee sellainen olo, että bändillä on oikeasti jotain sanottavaa."
Lyyrisesti liikutaan Äiti Maan sylissä niin vahvasti, että on vaikea sanoa milloin kertojana on ihminen, milloin se on Luonnon Ääni, jonka välikätenä bändi toimii. Tätä kuunnellessa tulee sellainen olo, että bändillä on oikeasti jotain sanottavaa.
Tämä on niitä harvoja levyjä, joiden soidessa ei tule mietittyä miten bändi soittaa. Tätä kuunnellaan kokonaisuutena. Bändi on kyllä taitavakin; se tulee ilmi esimerkiksi ensimmäisen biisin rumpufilleissä ja toisen biisin bassolinjassa.
Parhaiten tämä menee sadesäässä esimerkiksi kalassa tai sitten autolla ajellessa. Tosin transsi ja autoilu eivät ihan samaan lauseeseen moraalisesti sovi.
PARHAAT HETKET
Rulers, Ruling All Things – Puistattavan kova laulumelodia.
EI LÄHDEFortune – Pikkuisen liian iloinen albumin muuhun antiin nähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti