tiistai 26. syyskuuta 2017

Keikka-arvio: Don Huonot @ Lutakko, Jyväskylä, 23.9.2017

Don Huonot lakkasi olemasta aktiivinen vuonna 2003. Yhtye on kuitenkin herännyt talviuniltaan pariin kertaan vuosien saatossa: nyt kun suomenkielisen rock-musiikin kivijalkaan lukeutuva "Hyvää yötä ja huomenta"-albumikokonaisuus täytti 20 vuotta, lähti yhtyeen klassinen kvartetti Ahola, von Hertzen, Puurula ja Chydenius minikiertueelle vahvistettuna perinteiseen Donkkari-tyyliin kitarataiteilija Jarmo Saarella. Välittömästi lippujen tultua myyntiin kesän alussa tuli moinen hommattua ja syyskuun loppuun merkattua vierailu Jyväskylään ja legendaariselle Lutakko-klubille.

Viisiosaisen kiertueen kolmannessa jaksossa kappalejärjestys oli aikaisempien iltojen perusteella jo hieman hioutunut alkuperäisestä "levy kokonaisuudessaan alusta loppuun"-ideologiasta. Keikan avaus oli kuitenkin alkuperäinen, kun Ruoski minua! ja etenkin Riidankylväjä räväyttivät tunnelman kattoon. Jälkimmäiseen olin ladannut odotuksia, eikä tarvinnut pettyä, sillä vuonna 2017 tällainen häikäilemätön rock-musiikki on ajettu pois valoista. Don Huonot kuitenkin pitää vanhan koulukunnan lippua korkealla.

Kolmantena kuultiin ensimmäinen poikkeama levyn kappalejärjestyksessä, kun räime pidettiin yllä Väärän kuninkaan päivällä ja sitä seuranneella Viiden tähden sekopäällä, joka oli aikanaan jopa single. Piikkilankaa ja Keltaisessa talossa puolestaan rauhoittivat atmosfäärin hienosti, kumpikaan ei ole albumilta lukeutunut omiin suosikkeihini mutta varsinkin jälkimmäinen yllätti erityisesti von Hertzenin kitaransoiton takia.

Olemme kuin veljet sitä sen sijaan on ollut aina. Hendrix-henkinen Stratocaster-louhiminen yhdistettynä lojaaliudesta, kasvusta ja valinnoista kertovaan tekstiin tepsii levyllä ja keikalla. Se oli yksi kohokohdista, kuten odotin, mutta seuraava vuorostaan pääsi läimäisemään kasvoille kuten hyvä rockin räime joskus tekee. Vedä käteen höystyi yleisön kovalla mukana huutamisella heti intron nostatuksesta saakka.

Päivä nousee taas näki Jarmo Saaren laskeutuvan rumpukorokkeen vierestä piiskaamaan kappaleessa keskeisessä roolissa olevaa akustista kitaraa muiden soittajien seuraksi. Seuraavissa numeroissa akustisia kuultiin useammankin soittajan sormissa, kun vuorossa oli kolmen biisin mittainen akustisempi minisetti vuoden 1995 Kaksoisolento-levyltä.

Ensimmäisenä niistä kuultiin uljaasti maalautuva Sininen yö, joka oli itselläkin odotuslistalla ja olikin hieno... Sitä seurasivat Kärpänen I ja II eli ikään kuin tarina ja sen jatko-osa. Faniherkkua, joista jälkimmäisessä siihen saakka cajonia akustisessa setissä soittanut Jussi Chydenius siirtyi takaisin rumpusetin taakse ja bassotaiteilija Puurula puolestaan otti kouraansa alttoviulun. Ausculto-henkisesti voisi todeta, että "epämusik. pask.".

Kaksoisolento-levystä ja vuodesta 1995 hypättiin vielä kaksi vuotta taaksepäin Kameleontti-albumille keinahtelevan Hyrrän ja suoraviivaisemman Kauniin painajaisen avulla ennen varsinaista hittiosastoa ja ns. "main setin" päätöstä. Tuulee oli ensimmäinen maistiainen Tähti-levyltä, ja raita sai mukavan kuorrutuksen lavalla soineista kolmesta sähkökitarasta. Seireeni olikin sitten hurja ohjelmanumero, yksi vuoden kovimmista live-raapaisuista joita olen nähnyt. Onneksi tuli taltioitua videolle. Siinä oli vaaraa ja transsia parhaaseen Don Huonot-tyyliin, josta oli toistaiseksi saanut vain lukea historian lehdiltä.

Bändin (toistaiseksi) viimeiseltä, vuonna 2002 julkaistulta ja yhtyeen omaa nimeä kantavalta levyltä kuultiin kaksi biisiä, joista ensimmäisenä oli vuorossa Pyhimys. Tuohon albumiin tulee, ehkä liiankin, harvoin palattua synkän pohjavireen ja soinnin takia, mutta senkin parhaat raidat ovat ehtaa tavaraa. Pääsetin toiseksi viimeisenä orkesteri kaivoi esiin vanhan kunnon Päivä Kasbah-kukkulalla-teoksen Verta, pornoa ja propagandaa-julkaisulta. Jostain syystä olen aina tykännyt siitä biisistä ja sen yksinkertaisesta riffistä. "Kasbah" olikin illan helmiä, eikä sitä rundin kaikilla keikoilla oltu aiemmin soitettukaan.

Sitten koettiin taas klassista Donkkarit-folklorea. Ahola totesi mikrofoniinsa seuraavan biisin olevan Tule sellaisena kuin olet, mutta von Hertzen puisti päätään ja totesi "ei". Kyseistä laulua ei kylläkään illan kirjoitetulla settilistallakaan ollut. Kalle kuitenkin katseli tilannetta hetken ja totesi "hyvää illan jatkoa" poistuen lavalta. Muu bändi kuitenkin jäi ja Puurulan ohjeistaessa yleisö kutsui solistin takaisin lavalle kannustushuudoin. "Pahoitin mieleni, kun olisin halunnut vetää Tule sellaisena kuin olet, yhden omista suosikeistani tuotannostamme, mutta se ei käynyt kaikille bändin jäsenille", totesi Ahola mulkoillen von Hertzeniä. Setin päätti sitten Sydänpuu , pelottavan versiona jonka yllä leijui jopa grungen henki.

Encore avattiin akustisella Kissaihmiset-versioinnilla, jonka startti kuvasti hyvin illan soittomeininkiä. Muu bändi jo aloitti, ennen kuin Puurula oli saanut bassoa kaulaansa. Von Hertzen löi biisin poikki ja naureskeli, että "kundit hei, eihän me nyt ilman Jukkaa voida aloittaa". Tämän kaltaisia pieniä käänteitä kuultiin illan aikana useampia, ja virnuilut lavalla niiden jälkeen saivat yleisössäkin aikaan vastareaktioita. Milloin rumpunostatus tuntui menneen hieman ohi, milloin Ahola lähti laulamaan väärässä kohti, jne... Se on elävää rock-musiikkia.

Suojelusenkeli tulitettiin läpi Aholan paiskoessa Gibsonistaan kolmen kitaran äänivallin täyteen. Itseoikeutetusti viimeisenä lauluna kuultiin kaksikymmenvuotisjuhlaa viettävän albumin nimiraita Hyvää yötä ja huomenta, jossa nivoutui kaunis yleisön yhteislaulu mukavasti levyversiota raskaampaan sointiin. Tietenkin Hyvää yötä ja huomenta-levyä juhlistava keikka päättyy itse siihen biisiin.

Keikan tarjoamalla adrenaliinirykäisy sai ajamaan suoraan keikalta takaisin Joensuuhun. On mielestäni hieman vääryys, etteivät Don Huonot keikkaile tämän enempää. Bändi nimittäin hakkaa tarvittaessa millä vain klubi- tai festarilavalla muut esiintyjät köysiin. Siinä on näinä päivinä entistä uhanalaisempaa vanhan kansan rock 'n' rollin tuntua.

Muutama video keikalta löytyy täältä: 2017-09-23 - Don Huonot @ Lutakko

BIISILISTA, DON HUONOT @ LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ, 23.9.2017

(albumilta Hyvää yötä ja huomenta (1997), jos ei muuta mainita)

1. Ruoski minua!
2. Riidankylväjä
3. Väärän kuninkaan päivä
4. Viiden tähden sekopää
5. Piikkilankaa
6. Keltaisessa talossa
7. Olemme kuin veljet
8. Vedä käteen
9. Päivä nousee taas
10. Sininen yö (Kaksoisolento (1995))
11. Kärpänen I (Kaksoisolento (1995))
12. Kärpänen II (Kaksoisolento (1995))
13. Hyrrä (Kameleontti (1993))
14. Kaunis painajainen (Kameleontti (1993))
15. Tuulee (Tähti (1999))
16. Seireeni (Kaksoisolento (1995))
17. Pyhimys (Don Huonot (2002))
18. Päivä Kasbah-kukkulalla (Verta, pornoa & propagandaa (1994))
19. Sydänpuu (Don Huonot (2002))
---------------
20. Kissaihmiset (Verta, pornoa & propagandaa (1994))
21. Suojelusenkeli (Tähti (1999))
22. Hyvää yötä ja huomenta