Toomion TOP200-biisit: 21. Rainbow - Rising (1976)

 

Kuten on aiemminkin tullut ilmi, on teini-iän hierojani Arto opettanut minulle paljon musiikista. Ensimmäisellä kerralla hieronnassa soitettiin Deep Purplea, toisella kerralla kysyttiin, että ”onkos tämä tuttu?”. Silloin lähti soimaan Rainbown Rising.

Kosketinsooloilulla alkavassa kappaleessa oli jotain hienoa Stratovariusta kuuntelevalle pojanklopille. Tässä oltiin sen power metal -musiikin alkusijoilla. Ikinä en ole pitänyt Blackmoresta kitaristina, mutta säveltäjänä on mies paikallaan.

Rising-albumin kansi on muuten minusta yksi kaikkien aikojen tyylikkäimpiä. Varsinkin vinyylin kantena.

Tarot Woman on pääasiassa nostalgiaa, mutta paljon on siinä myös polkevaa voimaa ja ikonisia muusikoita.

Toomion TOP200-biisit: 22. Pearl Jam – Sirens (2013)

 

Kun kesä kääntyy ja tulee syksy, tämä kappale alkaa väkisin pyrkimään soittolistoille.

Tällaisia kappaleita on jenkeissä sata. Mutta kellään muulla ei ole Vedderiä laulamassa. Jos pelkkiä lauluääniä haetaan, niin tässä ollaan TOP10:ssä minun mittareillani.

Mikähän se tässä se kovin juttu on? Ehkä kitarasoolot. Tai kokonaisuus.

Tähän kappaleeseen sisältyy paljon hyviä yleisurheiluhetkiä ja -retkiä, jotka myös nostavat sen arvoa.

Toomion TOP200-biisit: 23. Topi Sorsakoski ja Agents - Kirje (1987)

 

Olen aina luullut tätä lainakappaleeksi ulkomailta. Periaatteessa kappale on alun perin englanninkielinen My Boyrfriend, mutta sen tekijä onkin suomalainen Johnny Liebkind. 

Alkuperäistä en ole kuullut, mutta tämä suomalainen versio miellyttää kyllä. Sanoituksessa on jotain suomalaista raadollisuutta: ”kerroit niin ihastuneesi miehiin nuorempiin” ja ”niin tässä vielä kai vois noutaa vanhan kitaran pois”. 

Tämän verran se vanhempien iskelmän kuuntelu on minuunkin vaikuttanut. Ja Topissahan oli jotain kapinallista rock-henkeä, joten siksikin tämä upposi.

Toomion Top200-biisit: 24. Queen - A Winter's Tale (1995)

 

Sain Made in Heaven -kasetin joululahjaksi vuonna 1995. Kuuntelin sitä todella paljon, esimerkiksi koko kotimatkan Espoosta joulun vietosta. Silloin nousi kova kuume ja olo tuntui jotenkin vertaiskärsimykseltä Freddie Mercuryn kipuihin. 

Kappale on viimeinen, jonka Mercury on yksin säveltänyt. Se on tehty jollain tapaa joulukappaleeksi Freddien Sveitsin kodissa. Laulut on nauhoitettu kuukausia ennen miehen kuolemaa, mutta taustalaulut vasta paljon myöhemmin. 

Kappaleessa on jotain hyvin kotoista.

Toomion TOP200-biisit: 25. Eppu Normaali - Hipit rautaa (1993)

 

Ala-aste loppui tämän kappaleen ilmestyessä. Vaikka olin vielä poikanen, tuntui että ymmärsin sanoista jotain. Repullinen hittejä ilmestyi 1996. Sain sen joululahjaksi. Sitä kuunneltiin taukoamatta samalla pelaten Lemmingsiä. Silloin aivot heräsi Hipit rautaa -biisille paremmin. Vertauskuviinkin alkoi olla jonkinlaista ymmärrystä.

Lama-ajan Eppuja. Minä oletan, että tämä on minun ikään juuri oikeanlainen kappale. Elämä tuntui vähän tuollaiselta silloin 1993: yläaste, koulua, loskaa ja harmaata. rahaa ei oikein ollut, murrosikä jne.

Riffi, joka on yksi parhaita ikinä. Kappale, joka on yksi parhaita suomalaisia ikinä.

Toomion TOP200-biisit: 26. Queen -Innuendo (1991)

 

Saattaa hyvinkin olla ensimmäisiä aikuisten musiikin albumeita, joita olen ylipäätään tiennyt olevan olemassa. Tuo paketti on jäänyt hyvin ehjänä mieleen.

Soundeja ja Freddien ääntä täytyy edelleen ihmetellä. Sillä levytysaikaan oli miehen olo jo melkoisen kehno. Ja kummastella täytyy myös sitä, että kriisin ja lopun keskellä bändi on pystynyt noin uskomattoman ehjiin sävellyksiin. Lyriikat varmaan tulevat sydämestä tuossa tilanteessa.

Innuendo väritettynä Yes-kitaristi Steve Howen soololla on edelleen erittäin uhkaava kappale. Jotain samaa saavuttaa David Bowie Blackstarillaan. Blackstarissa on muutenkin paljon samaa. 

Kun Freddien kuolema tuli tietooni, oli lumi satanut lähes sulan maan päälle. Vedin pettyneenä pulkkaa mäkeä ylös. Tuon kokonaisen millin paksuisen lumikerroksen päällä. Tuo on se tunnelma, missä tätä pitäisi kuunnella. Ensilumi ja sen tuoma pettymys.

Toomion Top200-biisit: 27. Sydän, sydän - Ensin täytyy laulaa laulunsa (2018)

 

Sydän, Sydän noudattaa tai ainakin on noudattanut biisinteossa jonkinlaisia dogmeja. Osa kappaleista on hyvin outoja, mutta livenä bändi on aina viihdyttävä. Tässä viihdyttää myös se, että sen musiikki on tientynlaisessa sekopäisyydessään samankaltaista kuin omalla bändilläni. Ensin täytyy laulaa laulunsa on hieno ”eletään vaan vaikka piruuttaan” -veto! 

Progea hyvin kummallisessa ja vääntyneessä muodossa. Samalla jonkinlainen pop-kierre tässä on. Minulle tulee mieleen tästä hiukan YUP:n Meitä odotetaan mullan alla. Eikä se ole paha asia.

Tästä tulee hyvin häilyvä olo, mutta jotenkin tuota sitten hyräilee koko päivän. Pikkuisen se on pitkä, mutta hyvä se on. 

Toomion Top200-biisit: Blind Guardian - Imaginations From The Otherside (1995)

 

Armeijavuonna kokee tavallisesti ahaa-elämyksiä monella elämänalueilla. Minä koin montakin musiikillista elämystä, mutta Blind Guardian taisi olla kovin herätys. Useampi ihminen hiukan jopa naureskelee minun Blind Guardian -fanitukselle, mutta aivan suotta. Bändi on kova.

On vaikea laittaa tätä musiikillisesti mihinkään genreen. Power metalliahan tämäkin on. Mutta musiikki on muuta. Se on thrashia, folkia, progea ja aavistuksen sitä power metalliakin. Taiten tehty kombinaatio joka tapauksessa.

On tunnelmaa, on raskautta, on taitoa ja näinkin vanhaksi levyksi vielä aika muhkeat soundit. Tässä kappaleessa on jotain uhkaavaa ja raakaa, vaikka sanoituksissa on fantasiateemaa.

Armeijassa tätä tuli kuunneltua hiljaisuuden jälkeen korvalapuilla. Se olikin hienoa aikaa, kun oli aikaa keskittyä nyansseihin. Itse asiassa näinhän sitä voisi nytkin tehdä…

Ystäväni kanssa päädymme joka ainut kerta tähän kappaleeseen, ”koska se intro…”

Toomion Top200-biisit: 29. Rauli Badding Somerjoki - Tähdet, tähdet (1983)

 

Mummoni eli melkein satavuotiaaksi. Hänen muistokirjoitukseensa laitettiin Tähdet, tähdet -kappaleesta pätkä. Muistelen, että se oli Saapunut luokseni yö on, Silmäni luon taivaaseen. 

Tässäkin se juttu on Agents. Sehän tässä taustalla soittaa. Rauli keikkaili tässä vaiheessa Agentsin kanssa, vaikka esiintyminen oli niin ja näin. Agentsilla oli kuitenkin Topi Sorsakoski varmistajanaan. Pulliainen sen tunnelman tähän kuitenkin pääasiassa tuo.

Baddingin tulkintakin on toki sellainen masennuksen ja epätoivon sekä hauraan mielen yhdistelmä, ettei paremmasta väliä. Sanoitus on myös Raulin heiniä. Ajattomat nekin.